19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/87

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista ja Etelä-Sudanista,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 30. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Sudanissa käynnissä oleviin protesteihin liittyvästä väkivallasta,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 27. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa kehotettiin maltillisuuteen Sudanin polttoainemielenosoituksiin liittyvien kuolonuhrien määrän noustessa,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan 18. syyskuuta 2013 esittämän kertomuksen Sudanin ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 6. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Sudanin ja Etelä-Sudanin presidenttien välisestä Khartoumissa Sudanissa pidetystä huippukokouksesta,

—

ottaa huomioon Sudanin hallituksen, Afrikan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien kolmen osapuolen UNAMID-koordinointimekanismin 28. syyskuuta 2013 pidetyssä kokouksessa sovitun tuloksen,

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2012 annettuun Afrikan unionin rauhan- ja turvallisuusneuvoston tiedonantoon sisältyvän Sudania ja Etelä-Sudania koskevan etenemissuunnitelman, jolle EU on antanut täyden tukensa,

—

ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet,

—

ottaa huomioon kansallista turvallisuutta, ilmaisunvapautta ja tiedonsaantia koskevat Johannesburgin periaatteet (YK:n asiakirja E/CN.4/1996/39 (1996)),

—

ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudania koskevan kattavan rauhansopimuksen,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa (Beninissä) 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen, jota on tarkistettu vuosina 2005 ja 2010,

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (1),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että Sudanissa on yhä enemmän kansalaisten mielenosoituksia ja maan poliittinen tilanne on epävakaa,

B.

toteaa, että 23. syyskuuta 2013 mielenosoitukset ja protestit leimahtivat koko Sudanissa sen jälkeen, kun presidentti Omar Al-Bashir oli ilmoittanut polttoainetukien leikkaamisesta osana talouden uudistamispyrkimyksiä, jolloin bensiinin ja kaasuöljyn hinta nousi jyrkästi 75 prosenttia;

C.

toteaa, että vastalauseena kaduille tuli tuhansia mielenosoittajia koko maassa, kuten Wad Madanissa, Khartoumissa, Omdurmanissa, Port Sudanissa, Atbarassa, Gedarifissa, Nyalassa, Kostissa ja Sinnarissa, kun hallituksen säästötoimet ja käytännössä kaksinkertaistuneet polttoaineiden hinnat heikensivät pahiten juuri köyhien tilannetta;

D.

toteaa, että Sudanin taloustilanne on äärimmäisen vaikea ja sitä ovat sävyttäneet yhä kiihtyvä inflaatio, heikentynyt valuutta ja vakava pula dollareista tuonnin maksamiseksi sen jälkeen, kun Etelä-Sudan itsenäistyi kaksi vuotta sitten ja vei mukanaan noin 75 prosenttia aiemmin yhtenäisen maan raakaöljytuotannosta;

E.

toteaa, että molemmat osapuolet ovat käyttäneet uhkana Sudanin ja Etelä-Sudanin välisiä taloudellisia siirtymäkauden järjestelyjä ja öljyn käyttöä koskevan sopimuksen puuttumista, mikä pahentaa käynnissä olevaa kriisiä huomattavasti; panee merkille että näiden naapurimaiden välinen luottamuspula, joka koskee kansallisen velan jakamista, sekä se, kuinka paljon sisämaavaltio Etelä-Sudanin pitäisi maksaa öljynsä kuljettamisesta Sudanin läpi, ovat muita vielä ratkaisemattomia kysymyksiä;

F.

toteaa, että saatujen tietojen mukaan ainakin 800 aktivistia, joiden joukossa on oppositiopuolueiden jäseniä ja toimittajia, on pidätetty jatkuvien mielenosoitusten yhteydessä ja että samalla turvallisuusjoukot ovat tiettävästi surmanneet jopa sata ihmistä, mikä on saanut YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimaan lainvalvontaviranomaisilta äärimmäistä itsehillintää; toteaa, että saatujen tietojen mukaan suurin osa surmatuista on 15–25-vuotiaita, mutta turvallisuusjoukot ovat ampuneet jopa vain 10–12-vuotiaita lapsia;

G.

panee merkille, että opetusministeriö on ilmoittanut koulujen pysyvän suljettuina 20. lokakuuta 2013 saakka;

H.

toteaa, että Sudanin hallituksen harjoittaman väkivaltaisen tukahduttamisen yhteydessä on myös ammuttu kovilla rauhanomaisia mielenosoittajia kohti ja suoritettu laajamittaisia pidätyksiä; toteaa, että monet aktivistit, oppositiopuolueiden jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan johtajat sekä opettajat ja opiskelijat ovat joutuneet pidätetyiksi kotonaan, tai heitä on pidetty eristyksissä ulkomaailmasta ja kansallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (NISS) agentit ovat suorittaneet kotietsintöjä heidän kodeissaan; toteaa, että on järjestetty pikaoikeudenkäyntejä, joista esimerkkinä on tunnetun ihmisoikeuksien puolustajan Majdi Saleemin pidätyksen jälkeinen oikeudenkäynti, ja että syyskuun lopun jälkeen tiedonsaantia on vaikeutettu painettujen tiedotusvälineiden tiukan sensuurin ja internetin sulkemisen avulla;

I.

toteaa, että tiedonvapauden suhteen Sudan on yksi maailman heikoimmista maista; toteaa, että 25. syyskuuta 2013 NISS vei tämän aivan uudelle tasolle kieltämällä tärkeimpien sanomalehtien toimittajia julkaisemasta protesteista mitään muuta kuin hallituksen lähteistä peräisin olevaa tietoa;

J.

toteaa, että lehdistönvapautta on loukattu toistuvasti esimerkiksi katkaisemalla internet-yhteydet, ottamalla haltuun sanomalehtiä, ahdistelemalla toimittajia ja sensuroimalla internetin uutissivuja; panee merkille, että Al-Arabiyan- ja Sky News Arabic Service -televisioasemien toimistot on suljettu; toteaa, että päivälehtiä, kuten Al-Sudania, Al-Megharia, Al Gareedaa, Almash’had Alaania, Al-Siyasia ja hallitusta kannattavaa Al-Intibahaa kiellettiin ilmestymästä 19. syyskuuta 2013 ja että kolmen sanomalehden, Al-Intibaha mukaan lukien, numerot takavarikoitiin suoraan painosta;

K.

toteaa, että sensuroimaton pääsy avoimeen internetiin, matkapuhelimet sekä tieto- ja viestintätekniikka vaikuttavat kaikki myönteisesti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin laajentamalla ilmaisunvapautta, tiedonsaantia ja kokoontumisvapautta koko maailmassa; toteaa, että ihmisoikeusrikkomuksia koskevan todistusaineiston digitaalinen kerääminen ja jakaminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta globaalisti;

L.

toteaa, että internetiin pääsy on perusoikeus, joka on verrattavissa muihin perusihmisoikeuksiin ja jonka YK:n ihmisoikeusneuvosto on tunnustanut, ja sitä tulee puolustaa ja ylläpitää vastaavalla tavalla;

M.

panee merkille, että valtion sääntelyviranomainen on perustanut erityisen yksikön valvomaan ja toteuttamaan tietojen suodattamista ja että Sudanin viranomaiset myöntävät avoimesti, että ne suodattavat julkisen moraalin ja etiikan vastaisia sekä järjestystä uhkaavia tietoja;

N.

panee merkille, että 25. syyskuuta 2013 viranomaiset katkaisivat internet-yhteyden koko maasta yli 24 tunniksi, eikä vastaavaa tietokatkosta ole nähty sitten vuoden 2011 Egyptin mellakoiden; toteaa, että internet hidastui huomattavasti kesäkuun 2012 protestien aikana;

O.

toteaa, että 3. lokakuuta 2013 julkistetun Freedom House -järjestön kertomuksen ”2013 Freedom on the Net” mukaan Sudan luokitellaan ”ei vapaaksi” ja 100 maan joukossa sijalle 63; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 lehdistönvapautta kuvaavan indeksin mukaan Sudan oli 179 maan joukossa sijalla 170; panee merkille, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö on tuominnut hallituksen toimet;

P.

toteaa, että useimmat aktivistit käyttävät internetiä keskinäiseen viestintäänsä, tietojen siirtämiseen maasta sekä mielipiteidensä ja huolenaiheidensa esilletuomiseen; toteaa kansalaisten ilmoittaneen, että myös tekstiviestit estettiin mediapimennon aikana;

Q.

panee merkille, että huhtikuussa 2010 järjestetyissä parlamenttivaaleissa, jotka olivat ensimmäiset Sudanissa vuoden 1986 jälkeen järjestetyt monipuoluevaalit, Omar al-Bashir valittiin uudelleen Sudanin presidentiksi; panee merkille, että EU:n vaalitarkkailijavaltuuskunta havaitsi vaalimenettelyssä monia epäsäännöllisyyksiä ja puutteita ja totesi, etteivät vaalit vastanneet kansainvälisiä normeja;

R.

panee merkille, että kansainvälinen rikostuomioistuin antoi presidentti al-Bashirista kaksi pidätysmääräystä vuosina 2009 ja 2010 syyttäen tätä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta; toteaa, että vaikka Sudan ei olekaan Rooman perussäännön sopimusvaltio, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1593 (2005) edellyttää sen tekevän yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja Sudanin on siksi noudatettava kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräystä;

S.

toteaa, että YK:n arvion mukaan 50 prosenttia Sudanin (34 miljoonan) väestöstä on alle 15-vuotiaita ja että 46 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;

T.

toteaa, että Sudanin siirtymäalueiden selkkaus on vaikuttanut yli 900 000 ihmiseen, joista yli 220 000 on paennut Etiopiaan ja Etelä-Sudaniin; toteaa, että vuoden 2013 alun jälkeen arviolta 300 000 ihmistä on joutunut siirtymään Darfurin heimosotien vuoksi;

U.

toteaa, että vuosina 2012–2013 EU on ohjannut Sudanille yli 76 miljoonaa euron verran humanitaarista apua (tilanne 20. elokuuta 2013); toteaa, ettei Sudan ole ratifioinut vuonna 2005 tarkistettua Cotonoun sopimusta eikä se sen vuoksi voi saada rahallista tukea kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta;

1.

on hyvin huolissaan Sudanin jatkuvasti huononevasta poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta, jota sävyttävät väkivalta ja kuolonuhrit äskettäin yli koko maan pyyhkäisseiden protestien yhteydessä;

2.

tuomitsee surmat, mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan, median sensuroinnin sekä poliittisten aktivistien ja toimittajien poliittisen uhkailun ja ahdistelun sekä mielivaltaiset pidätykset;

3.

kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan ahdistelun ja vapauttamaan välittömästi kaikki rauhanomaiset mielenosoittajat, poliittiset aktivistit, opposition jäsenet, ihmisoikeuksien puolustajat, lääkintähenkilöstö, bloginpitäjät ja toimittajat, jotka on pidätetty heidän käyttäessään oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen; korostaa, että kaikille pidätetyille on annettava mahdollisuus puolueettomaan oikeudenkäyntiin, joka perustuu uskottavaan tutkintaan, ja oikeus asianajajaan ja syyttömyysolettaman noudattamiseen; toteaa, että hallituksen on sallittava pidätetyille pääsy perheidensä luokse sekä lääketieteellisen hoidon saanti;

4.

tuomitsee kovien ammusten käytön mielenosoittajia vastaan, mikä on johtanut laittomiin surmiin, kohtuuttomaan voimankäyttöön sekä väitteisiin, joiden mukaan turvallisuusjoukot surmaavat mielenosoittajia tarkoituksella; kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan heti tukahduttamistoimet ja päättämään tiedustelu- ja turvallisuuspalveluun kuuluvien rankaisemattomuuden; kehottaa kumoamaan äärimmäisen tiukan kansallista turvallisuutta koskevan lain vuodelta 2010;

5.

kehottaa Sudanin turvallisuusjoukkoja noudattamaan YK:n laatimia lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevia perusperiaatteita, jotka määrittävät ehdot, joiden mukaan voimaa voidaan käyttää lain mukaan loukkaamatta ihmisoikeuksia ja oikeutta elämään;

6.

kehottaa Sudanin viranomaisia palauttamaan ihmisoikeudet ja perusvapaudet kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien sananvapaus internetissä ja muualla, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, ja kunnioittamaan niitä; kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki tiedonsaantiin ja viestintäteknologiaan liittyvät rajoitukset;

7.

kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan kaikenlaisen sellaisiin henkilöihin kohdistuvan sorron, jotka käyttävät oikeuttaan ilmaisunvapauteen verkossa ja muualla, ja kehottaa suojelemaan toimittajia; korostaa roolia, joka tiedotusvälineillä on kansalaisille tiedottamisessa sekä kansalaisten oikeutettujen huolten käsittelyssä; tuomitsee siksi jyrkästi 22. syyskuuta 2013 toteutetun mediapimennon ja pelotteluoperaation, jota NISS johti;

8.

kehottaa Sudanin hallitusta sallimaan kansalaisille vapaan ja jatkuvan pääsyn internetiin; korostaa, että internetiin pääsy on perusoikeus, jonka YK:n ihmisoikeusneuvosto on tunnustanut, ja sitä tulee ylläpitää ja puolustaa samalla tavalla;

9.

kehottaa Sudanin hallitusta jatkamaan tarvittavien poliittisten uudistusten toteuttamista, jotta saataisiin aikaan ratkaisuja maan talouden krooniseen huonoon hoitoon, köyhyyteen, korruption kasvuun ja turvattomuuteen lännessä ja etelässä; suosittelee, että Sudanin viranomaiset ja kaikki alueelliset ja kansainväliset kumppanit toteuttavat nuorille suunnattuja ohjelmia, joiden avulla tuetaan koulutusta ja työllisyyttä;

10.

kehottaa Sudanin viranomaisia aloittamaan todellisen ja kattavan kansallisen vuoropuhelun opposition kanssa erityisesti Darfurissa; kehottaa voimakkaasti Sudanin ja Etelä-Sudanin hallitusta sopimaan ratkaisemattomista talouden siirtymäjärjestelyistä näiden kahden maan välillä, mikä koskee myös öljyn käyttöä, joka on vaikuttanut Sudanin tämänhetkisiin levottomuuksiin;

11.

muistuttaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston vuonna 2008 pitämän kokouksen päätelmistä, joissa käsiteltiin Sudanin jatkuvaa kieltäytymistä yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tuotiin esiin, että Sudanin hallituksella on velvollisuus ja kyky tehdä yhteistyötä ja että kaikkia kansainvälisen rikostuomioistuimen antamia pidätysmääräyksiä on noudatettava; kehottaa Omar al-Bashiria noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja saapumaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen syytettynä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta;

12.

kehottaa Sudanin hallitusta tarkastelemaan kansallista turvallisuutta koskevaa lakiaan, joka sallii epäiltyjen pidättämisen jopa neljän ja puolen kuukauden ajaksi ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä; kehottaa myös Sudanin hallitusta uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

13.

kehottaa Sudanin hallitusta kumoamaan vielä voimassa olevan kuolemanrangaistuksen ja muuttamaan kuolemanrangaistukset sopiviksi muiksi rangaistuksiksi;

14.

pitää myönteisenä viranomaisten päätöstä asettaa tutkintakomitea surmista vastaavien saamiseksi oikeuteen, ja kehottaa samalla viranomaisia tutkimaan kaikki ilmoitetut surmat kattavasti ja riippumattomasti;

15.

kehottaa Afrikan unionia lähettämään tiiviissä yhteistyössä YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen kanssa pikaisesti tutkintakomitean tutkimaan väitteitä siitä, että Sudanin viranomaiset ovat käyttäneet kohtuutonta ja tarkoituksellista voimaa, sekä olosuhteita, jotka ovat johtaneet mielenosoittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien kuolemiin;

16.

kehottaa komissiota rajoittamaan pikaisesti oikeudellisin keinoin laajamittaiseen valvontaan käytettävien järjestelmien vientiä EU:sta maihin, joissa niitä todennäköisesti käytetään digitaalisten vapauksien ja muiden ihmisoikeuksien loukkaamiseen;

17.

pitää valitettavana EU:n korkean edustajan päätöstä lopettaa EU:n Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän erityisedustajan mandaatti, kun otetaan huomioon Sudanin vakavat poliittiset levottomuudet ja aseelliset selkkaukset, joiden yhteydessä Sudanin joukot ja hallituksen tukemat puolisotilaalliset joukot syyllistyvät edelleen sotarikoksiin rankaisematta; katsoo, että ilman Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevää EU:n erityisedustajaa EU jää paitsioon kansainvälisissä neuvotteluissa ja toimissa, etenkin kun Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla on omat Sudanin erityisedustajansa; kehottaa siksi korkeaa edustajaa kumoamaan tämän päätöksen ja jatkamaan Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän erityisedustajan mandaattia;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).