19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/82

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vakavista tapahtumista, jotka uhkaavat kristillisten yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloa (1), 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnollisiin vähemmistöihin viime aikoina kohdistuneista hyökkäyksistä (2), 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman laajoista julmuuksista Nigerian Josissa (3), 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa (4), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Irakista: kuolemanrangaistus (varsinkin Tariq Azizin tapaus) ja hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä vastaan (5), 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta (6), 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanteesta (7) sekä 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (8),

—

ottaa huomioon neuvostolle 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- tai uskonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta (9),

—

ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin 23. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa tuomittiin Peshawarissa, Pakistanissa, tapahtunut hyökkäys kristittyä yhteisöä vastaan,

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 antamat päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta sekä neuvoston 16. marraskuuta 2009 antamat päätelmät, joissa korostettiin uskonnon ja vakaumuksen vapauden sekä uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjumisen strategista merkitystä,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan kertomukset uskonnon tai vakaumuksen vapaudesta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa; katsoo, että on kaikkien tasojen poliittisten ja uskonnollisten johtajien velvollisuus vastustaa ääriliikkeitä ja edistää yksilöiden samoin kuin uskonnollisten ryhmien välistä keskinäistä kunnioitusta; katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisvapauksien kehittäminen on yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa kolmansiin maihin, ja että siitä on määrätty demokratialausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

B.

toteaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen; toteaa tämän oikeuden sisältävän vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta sekä vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, uskonnollisin menoin, hartaudenharjoituksella ja opettamalla; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan mukaan uskonnon tai vakaumuksen vapaus suojelee kaikkia vakaumuksia, mukaan luettuna teistiset, ei-teistiset ja ateistiset vakaumukset;

C.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselmissa kehotetaan kaikkia valtioita toteuttamaan kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta johtuvan vihan, syrjinnän, suvaitsemattomuuden ja väkivallan, uhkailun ja pakottamisen torjumiseksi, uskonnollisiin paikkoihin kohdistuvat hyökkäykset mukaan luettuina, sekä edistämään ymmärtämystä, suvaitsevuutta ja kunnioitusta kaikissa vakaumuksen ja uskonnon vapauteen liittyvissä asioissa;

D.

ottaa huomioon, että eri raporttien mukaan hallitusten painostus ja sosiaalinen vihamielisyys erilaista uskonnollista tai vakaumuksellista taustaa edustavia henkilöitä ja ryhmiä vastaan on lisääntymässä erityisesti Pakistanissa, arabikevään maissa ja joissakin Afrikan osissa; korostaa, että joissakin tapauksissa kristillisten yhteisöjen tilanne on sellainen, että niiden olemassaolon jatkuminen on uhattuna, mikä voi johtaa asianomaisten maiden uskonnollisen perinnön merkittävän osan katoamiseen;

E.

ottaa huomioon, että 4. syyskuuta 2013 Al-Qaidaan yhteydessä olevan Jabhat al-Nusran asemiehet hyökkäsivät syyrialaiseen Maaloulan kylään;

F.

ottaa huomioon, että Maaloula on Syyriassa kristittyjen läsnäolon symboli ja se on toiminut kotipaikkana erilaisille uskonnollisille yhteisöille, jotka ovat eläneet rauhanomaisesti rinnakkain vuosisatojen ajan; ottaa huomioon, että joka syyskuu kaikkia uskontoja edustavat syyrialaiset ovat osallistuneet ristin päivän juhlallisuuksiin tässä kaupungissa; ottaa huomioon, että Maaloula on yksi maan kolmesta kaupungista ja kylästä, joissa paikallisväestö vielä puhuu aramean kieltä;

G.

ottaa huomioon, että Maaloulan väkivaltaiset yhteenotot ovat Syyrian väkivaltaisen kriisin alkamisen jälkeen ensimmäiset hyökkäykset, joiden kohteena on ollut erityisesti kristittyjen yhteisö; ottaa huomioon, että yhteenotoissa sai surmansa vähintään neljä ihmistä (Michael Thaalab, Antoine Thaalab, Sarkis Zakem ja Zaki Jabra) ja muita siepattiin tai katosi (Shadi Thaalab, Jihad Thaalab, Moussa Shannis, Ghassan Shannis, Daoud Milaneh ja Atef Kalloumeh); ottaa huomioon, että taistelujen alettua kaupungissa useimmat sen viidestä tuhannesta asukkaasta ovat paenneet naapurikyliin tai Damaskokseen; ottaa huomioon, että Maaloulan tapahtumat ovat osoitus siitä, että Syyrian konflikti on saamassa uskonnollisemman luonteen;

H.

ottaa huomioon, että St. Teklan (Mar Takla) luostarissa on kautta aikojen asunut nunnia ja sekä kristittyjä että islamilaisia orpoja; ottaa huomioon, että Maaloulassa on edelleen noin 40 nunnaa ja orpoa huolimatta kiivaista taisteluista ja he ovat loukussa luostarissa yhä heikkenevissä oloissa veden ja muiden tarvikkeiden puutteen vuoksi;

I.

ottaa huomioon, että 22. syyskuuta 2013 kaksi itsemurhapommittajaa iski Peshawarin kaupungin Kohati Gaten esikaupungissa sijainneeseen All Saints -kirkkoon ja iskussa kuoli vähintään 82 ihmistä ja yli 120 loukkaantui;

J.

ottaa huomioon, että islamistiryhmä Jundullah, jolla on yhteyksiä Tehrik-i-Talibaan Pakistan -ryhmittymään, otti vastuun iskusta ja ilmoitti aikovansa jatkaa iskuja kristittyjä ja ei-muslimeja vastaan, koska he ovat islamin vihollisia, ja että ryhmä aio lopettaa iskujaan, ennen kuin Yhdysvaltain lennokki-iskut Pakistaniin lakkaavat; ottaa huomioon, että Tehrik-i-Talibaan Pakistan kiisti osallisuutensa iskuun ja ilmoitti, että sillä ei ole mitään yhteyksiä Jundullahiin;

K.

ottaa huomioon, että Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif tuomitsi iskun ja sanoi, että viattomiin ihmisiin kohdistuvat iskut ovat islamin opetusten vastaisia;

L.

ottaa huomioon, että kristityt edustavat noin 1,6 prosenttia Pakistanin islamilaisen tasavallan väestöstä ja he kärsivät ennakkoluuloista ja satunnaisesta joukkoväkivallasta;

M.

ottaa huomioon, että suurin osa Pakistanin kristityistä elää vaaralle alttiina, ja he joutuvat usein pelkäämään jumalanpilkkasyytöksiä, jotka saattavat johtaa julkisen väkivallan purkauksiin;

N.

ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2013 muslimit polttivat Lahoressa yli 150 kristittyjen kotia ja kaksi kirkkoa vastauksena jumalanpilkkaa koskeviin syytöksiin;

O.

ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakien vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa;

P.

ottaa huomioon, että iranilais-amerikkalainen pastori Saeed Abedini, joka oli ollut Iranissa vangittuna 26. syyskuuta 2012 lähtien, tuomittiin 27. tammikuuta 2013 iranilaisessa vallankumoustuomioistuimessa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen syytteistä, joiden mukaan hän oli vaarantanut kansallisen turvallisuuden perustamalla yksityisissä kodeissa toimivien kristittyjen kirkkojen verkoston; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan Saeed Abedini on joutunut vankilassa fyysisen ja psyykkisen ahdistelun kohteeksi;

Q.

ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisesittelijä vaatii, että kristittyjä ei pitäisi rangaista uskonsa julkituomisen ja harjoittamisen vuoksi, ja on siksi huolissaan siitä, että kristittyjä pidätetään ja asetetaan raporttien mukaan syytteeseen epämääräisistä kansallista turvallisuutta koskevista rikoksista siksi, että he harjoittavat uskontoaan;

1.

tuomitsee jyrkästi kristittyihin viime aikoina kohdistuneet iskut ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; tuo jälleen julki syvän huolensa kristittyjen yhteisöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin Afrikan, Aasian, ja Lähi-idän maissa; kehottaa kyseisiä hallituksia varmistamaan, että kaikki näihin rikoksiin syyllistyneet ja henkilöt, jotka ovat vastuusta näistä iskuista sekä muista väkivaltaisuuksista kristittyjä tai muiden uskonnollisten vähemmistöjen edustajia kohtaan, saatetaan tuomioistuimen eteen ja tuomitaan asianmukaisesti;

2.

tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon ja vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden sekä kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvat väkivallanteot; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus;

3.

toistaa olevansa huolestunut siitä, että paljon kristittyjä on viime vuosina muuttanut pois monesta maasta ja erityisesti Lähi-idän maista;

4.

on huolissaan Syyrian kristittyjen nykytilanteesta; tuomitsee Jabhat al-Nusran ja siihen sidoksissa olevien asemiesten toimet Maaloulassa ja sen lähialueilla; toteaa, että kristityt ja muslimit ovat aina tähän asti eläneet rauhallisesti rinnakkain tässä kylässä jopa konfliktin aikana ja olleet yhtä mieltä siitä, että kaupungin on säilyttävä rauhallisena; tunnustaa, että Maaloulaan tehty hyökkäys on vain yksi osa Syyrian sisällissotaa;

5.

korostaa, että Maaloulan luostareita on suojeltava ihmishenkien, uskonnollisen toiminnan ja arkkitehtonisten aarteiden suojelemiseksi ja jotta kristityt ja muslimit voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain;

6.

kehottaa antamaan välitöntä tukea ja humanitaarista apua St. Teklan (Mar Takla) luostariin loukkuun jääneille nunnille ja orvoille; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia sallimaan humanitaaristen ryhmien pääsyn luostariin;

7.

on huolissaan näiden hyökkäysten seurauksista ja kristittyyn yhteisöön mahdollisesti kohdistuvista riskeistä; on tietoinen siitä, että kristityt ja muut yhteisöt ovat jääneet kahden tulen väliin ja joutuvat valitsemaan puolensa sodassa, joka on muuttumassa uskonnolliseksi;

8.

korostaa, että kaikki toimijat ovat velvollisia suojelemaan kaikkia Syyrian eri vähemmistöjä, mukaan luettuina shiiat, alaviitit, kurdit, druusit ja kristityt;

9.

tuomitsee jyrkästi Peshawarissa All Saints -kirkkoon tehdyn iskun ja muut viimeaikaiset terrori-iskut;

10.

pitää myönteisenä, että poliittiset toimijat ja jotkut Pakistanin kansalaisyhteiskunnan osat ovat laajasti tuominneet hyökkäykset;

11.

kehottaa Pakistanin hallitusta tekemään kaikkensa saattaakseen Peshawarissa All Saints -kirkkoon tehdyn iskun tekijät oikeuden eteen; vaatii vahvempia toimia kaikkien Pakistanin kansalaisten suojelemiseksi näiden uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta ja vaatii saattamaan kaikki terroritekoihin yllyttävät ja syyllistyvät ryhmittymät ja henkilöt oikeuden eteen;

12.

kehottaa Pakistanin hallitusta toimiin, jotta uskonnollisiin syihin perustuvan joukkoväkivallan uhreja voidaan suojella ja jotta voidaan aktiivisesti puuttua yhteiskunnan toimijoiden uskonnolliseen vihamielisyyteen ja torjua uskonnollista suvaitsemattomuutta, väkivaltaisuuksia ja ahdistelua sekä vastustaa rankaisemattomuuden mielikuvaa;

13.

on syvästi huolissaan Pakistanin kristittyihin kohdistuvasta kasvavasta vaarasta, kun otetaan huomioon tähän vähemmistöön kohdistuvien hyökkäysten viimeaikainen lisääntyminen, kuten tapaus, jossa sadat kristityt joutuivat maaliskuussa Lahoressa islamilaisten kiihkoilijoiden vainon kohteeksi, kun heidän väitettiin pilkanneen islamia;

14.

on syvästi huolissaan Pakistanin uskonnollisten vähemmistöjen yleisestä tilanteesta ja tässä yhteydessä erityisesti kristityistä kirkoista, jotka ovat saaneet uhkauksia talibaneilta ja muilta ääriryhmiltä;

15.

on syvästi huolissaan siitä, että kiistellyt jumalanpilkkalait ovat avoimia väärinkäytöksille, jotka saattavat vaikuttaa kaikkia uskontoja edustaviin ihmisiin Pakistanissa; on erityisen huolissaan siitä, että jumalanpilkkalakeja, joita entinen ministeri Shahbaz Bhattiand ja entinen kuvernööri Salman Taseer ovat julkisesti vastustaneet, käytetään yhä enenevässä määrin Pakistanin kristittyjä vastaan;

16.

kehottaa Pakistanin halitusta tarkistamaan perusteellisesti jumalanpilkkalakeja ja niiden nykyistä soveltamista, erityisesti rikoslain 295 B ja C osasto, joissa säädetään jumalanpilkkasyytteiden osalta pakollisesta elinikäisestä vankeustuomiosta (295 B ja C) tai jopa kuolemantuomiosta (295 C);

17.

muistuttaa, että Pakistanin perustuslaki takaa uskonvapauden ja vähemmistöjen oikeudet; kannustaa kaikkia pakistanilaisia tekemään yhteistyötä suvaitsevaisuuden ja keskinäisen ymmärryksen edistämiseksi ja turvaamiseksi;

18.

pitää tervetulleina toimenpiteitä, jotka Pakistanin hallitus on toteuttanut uskonnollisten vähemmistöjen eduksi marraskuusta 2008 lähtien, kuten viiden prosentin kiintiöt vähemmistöille liittovaltion työpaikoissa, muiden kuin muslimien juhlapyhien tunnustaminen ja kansallisten vähemmistöjen päivän julistaminen;

19.

on syvästi huolissaan pastori Saeed Abedinista, joka on ollut vangittuna yli vuoden ja joka tuomittiin Iranissa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen uskonnolliseen vakaumukseen liittyvien syytteiden pohjalta;

20.

kehottaa Iranin hallitusta vapauttamaan Saeed Abedinin syytteistä ja päästämään välittömästi vapaaksi Saeed Abedinin ja kaikki muut henkilöt, jotka on pidätetty tai vangittu uskontonsa vuoksi;

21.

kehottaa jälleen Irania ryhtymään toimiin varmistaakseen, että oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kunnioitetaan täysimääräisesti ja että sen lainsäädäntö ja käytännöt vastaavat täysin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa; toteaa, että tämä edellyttää myös sitä, että kaikilla on halutessaan ehdoitta täysi oikeus vaihtaa uskontoa;

22.

pitää Iranin uuden presidentin Hassan Rouihanin lausuntoja maltillisuudesta ja uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta myönteisinä; uskoo, että EU:n olisi käytävä ihmisoikeusvuoropuhelua Iranin kanssa;

23.

kehottaa jälleen neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kiinnittämään kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja yhteistyöjärjestelyissä sekä ihmisoikeuskertomuksissa entistä enemmän huomiota uskonnonvapauteen ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, asemaan;

24.

pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi 24. kesäkuuta 2013 EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita panemaan suuntaviivat täysin täytäntöön ja hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia niissä esitettyjä välineitä ja ehdotuksia;

25.

tukee kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdeyksikölle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, UN Women -järjestölle, Syyrian hallitukselle, Syyrian kansallisneuvostolle, Pakistanin hallitukselle ja parlamentille sekä Iranin hallitukselle ja parlamentille.