19.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 181/41

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

—

ottaa huomioon hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta vuonna 1995 tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n vastuuntuntoista kalastusta koskevat menettelysäännöt, jotka hyväksyttiin FAO:n kokouksessa lokakuussa 1995,

—

ottaa huomioon Bukarestissa huhtikuussa 1992 tehdyn yleissopimuksen Mustanmeren suojelemisesta pilaantumiselta,

—

ottaa huomioon Barcelonassa helmikuussa 1976 allekirjoitetun ja Barcelonassa kesäkuussa 1995 muutetun yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta,

—

ottaa huomioon Sofiassa huhtikuussa 2009 hyväksytyn Mustanmeren ympäristön suojelua ja elvyttämistä koskevan strategisen toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (1),

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteista (COM(2013)0133),

—

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta […] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o […]/2013 [osa VII, ulkopolitiikka] (2),

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa EU:n Mustanmeren strategiaa koskevan päätöslauselman (3),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustanmeren kalastuksen nykyisestä ja tulevasta hallinnoinnista (4),

—

ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta (5),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2007 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka” (COM(2007)0575),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman yhdennetystä meripolitiikasta – edistyksen arviointi ja uudet haasteet (6),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2009 neuvostolle ja Euroopan parlamentille annetun komission tiedonannon ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä” (COM(2009)0466),

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan ja siihen liittyvät rahoitusvälineet,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Meriosaaminen 2020 – meritiedoilla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun” (COM(2010)0461),

—

ottaa huomioon komission 14. elokuuta 2008 hyväksymän rajat ylittävän yhteistyön ohjelman, jota toteutetaan Välimerellä eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) kautta,

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon aiheesta ”Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0288/2013),

A.

toteaa, että vuoteen 2025 mennessä kaupunkikehitys Välimeren alueella voi saavuttaa 60 prosentin tason siten, että kolmannes väestöstä on keskittynyt rannikkoalueille, mikä kaksinkertaistaa veden ja kalavarojen kysynnän;

B.

ottaa huomioon, että Välimeren osuus maailman meriliikenteestä on 30 prosenttia;

C.

toteaa, että merentutkimuksen, kalatalouden ja ympäristön näkökulmasta ja sosioekonomiselta kannalta katsottuna Välimerellä ja Mustallamerellä on erityisominaisuuksia;

D.

toteaa, että meri- ja rannikkoalueiden hallinta on monimutkaista ja siinä on mukana useita yksityisiä ja julkisia toimijoita;

E.

toteaa, että Välimeren ja Mustanmeren altailla on hyvin alhainen veden uudistumisaste (80–90 vuotta ja 140 vuotta) ja että sen vuoksi ne ovat äärimmäisen herkkiä merien pilaantumiselle;

F.

toteaa, että noin 75:tä prosenttia Välimeren kalakannoista hyödynnetään liikaa;

G.

toteaa, että alusten pääsyä kansallisille kalastusalueille koskevat oikeudelliset järjestelyt vaihtelevat aluksen kansallisuuden mukaan;

1.

ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että yhä suurempaa kilpailua käydään entistä pienemmistä kalakannoista ja meren luonnonvaroista, mikä aiheuttaa alueellisia jännitteitä ja mahdollisia kiistoja rannikkovaltioiden välillä merialueista; kehottaa tässä yhteydessä lisäämään alueellisen, kansallisen ja EU:n tason ponnisteluja resurssien käytön sääntelyn tehostamiseksi;

2.

kehottaa kaikkia rannikkovaltioita tehostamaan ponnistelujaan liikakalastuksen vähentämiseksi asteittain Välimerellä ja Mustallamerellä, sillä kalakantojen pieneneminen lisää konfliktien mahdollisuutta tällä alueella;

3.

uskoo vakaasti, että merialueita koskevien kiistojen rauhanomainen ratkaisu ja merirajojen rajoittaminen jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden oikeuksien ja velvoitteiden mukaisiksi EU:n lainsäädännön, kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen nojalla on valtamerten hyvän hallintotavan olennainen osatekijä;

4.

katsoo, että merialueiden hallinnointi Välimerellä ja Mustallamerellä edellyttää entistä suurempaa poliittista yhteenkuuluvuutta ja yhteistyötä asianomaisten rannikkovaltioiden keskuudessa; painottaa kahdenvälisen yhteistyön ja kansainvälisten sopimusten tärkeää roolia, koska suurin osa Mustanmeren ja Välimeren valtioista ei ole EU:n jäsenvaltioita eikä niiden siten ole pakko noudattaa EU:n lainsäädäntöä;

5.

suhtautuu myönteisesti komission rooliin edistettäessä entistä kestävämpää ja jäsennellympää vuoropuhelua Välimeren ja Mustanmeren ympärillä olevien muiden kuin jäsenvaltioiden kanssa jaettujen kantojen hoidosta näillä altailla; kehottaa komissiota tehostamaan tätä koskevia ponnistelujaan alueellista lähestymistapaa noudattaen;

6.

katsoo, että merialueiden hallinto Välimeren ja Mustanmeren alueella tarjoaa mahdollisuuksia kansainvälisiä suhteita ja alueen tehokasta hallintoa varten;

7.

korostaa, että tasoltaan alentuneista kalakannoista ja meren luonnonvaroista käytävä kilpailu voi aiheuttaa ongelmia kolmansien maiden kanssa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita työskentelemään yhdessä rannikko- ja aluevesien, yksinomaisten talousvyöhykkeiden, mannerjalustan, meri-infrastruktuurin ja meren luonnonvarojen seurannan, valvonnan, varmuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi; toteaa, että EU:n olisi säilytettävä tässä suhteessa korkea poliittinen profiili ja pyrittävä estämään kansainvälisten ristiriitojen syntyminen;

8.

kehottaa EU:ta käyttämään diplomaattisia resurssejaan edistääkseen vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä siten, että varmistetaan, että ne arvostavat yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita, ja valvomaan sen sääntöjen noudattamista; korostaa, että erityisesti ehdokasvaltioiden olisi noudatettava yhteisen kalastuspolitiikan periaatteita sekä kalastukseen sovellettavaa asiaankuuluvaa EU:n lainsäädäntöä ja kansainvälistä lainsäädäntöä;

9.

panee merkille, että 21:stä Välimeren valtiosta kolme ei ole joko allekirjoittanut tai ratifioinut UNCLOSia; pyytää komissiota kehottamaan näitä maita, erityisesti EU:hun liittyviä ehdokasvaltioita, liittymään yleissopimukseen ja panemaan UNCLOSin täytäntöön kiinteänä osana meriasioita koskevaa EU:n sääntelykehystä;

10.

kehottaa komissiota ja kolmansia maita kehittämään alueellisen lähestymistavan kalojen suojeluun sekä Välimeren ja Mustanmeren vesialueilla harjoitettavaan kalastukseen ottaen huomioon kalastuksen ulottuvuuden yli rajojen ja joidenkin lajien vaeltavan luonteen; korostaa tässä yhteydessä Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) merkittävää roolia yhdenvertaisten toimintaedellytysten varmistamisessa ja alueellisena foorumina, joka varmistaa kestävän kalastuksen Mustanmeren alueella;

11.

korostaa ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen tarvetta näillä altailla sekä sitä, että tarvitaan kansainvälisen oikeuden ja erityisesti UNCLOSin mukaisia merialueiden hallintoa ja valvontaa koskevia tehostettuja toimia keinona edistää tehostettua rannikko- ja merialueiden ympäristönsuojelua;

12.

katsoo, että yhdennetyllä meripolitiikalla ja erityisesti merten aluesuunnittelulla voi olla keskeinen merkitys sekä EU:n jäsenvaltioiden että kolmansien maiden välisten konfliktien ehkäisemisessä;

13.

kehottaa jäsenvaltioita aloittamaan rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja merten aluesuunnittelun soveltamisen offshore-tuulienergian tuotannossa, merenalaisten kaapeleiden ja johtimien asentamisessa, meriliikenteessä, kalastuksessa ja vesiviljelyssä sekä poikasistutusalueiden perustamisessa sinisen kasvun strategian mukaisesti sekä naapurimaiden ja samalla merialueilla sijaitsevien kolmansien maiden kanssa tehtyjen nykyisten sopimusten puitteissa;

14.

kehottaa perustamaan merialueita, erityisesti yksinomaisia talousvyöhykkeitä ja suojeltuja merialueita, joilla ei ainoastaan paranneta kalastuksen suojelua ja hallintoa aluevesien ulkopuolella vaan edistetään myös kalavarojen kestävyyttä, helpotetaan LIS-kalastuksen (laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus) valvontaa ja torjumista ja parannetaan merien hallintoa näillä altailla; korostaa, että EU:n on annettava asianmukaista opastusta, koordinointia ja tukea jäsenvaltioille tässä suhteessa;

15.

kehottaa komissiota edelleen pohtimaan näitä kysymyksiä, jotta varmistetaan olennaisten EU:n politiikan alojen johdonmukaisuus etenkin yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan osalta ja edistetään tätä johdonmukaisuutta – ja yhtäläisiä toimintaedellytyksiä – EU:ssa ja naapureina olevissa kumppanimaissa parantamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua;

16.

painottaa kalakantojen arvioinnin merkitystä ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä tieteellisten laitosten keskuudessa kummallakin altaalla, tieteellisten tietojen vaihto ja tiedon jakaminen mukaan luettuina; katsoo, että EU:n olisi edistettävä, kannustettava ja helpotettava yhteistyötä ja yhteistoimintaa EU:n tieteellisten ryhmien ja mukana olevien muiden kolmansien maiden ryhmien välillä; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti Meriosaaminen 2020 -aloitteeseen, jolla pyritään saattamaan meriympäristöä koskevat tiedot mahdollisimman suuren asianosaisten ryhmän saataville, julkiset ja teolliset tahot, koulutusala ja tutkimuselimet sekä kansalaisyhteiskunta mukaan luettuina;

17.

kehottaa tehostamaan kalastuksen seurantaa, valvontaa ja tarkkailua koskevaa järjestelmää integroidusti, jotta voidaan parantaa ekosysteemien suojelua kummallakin altaalla EU:n lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden ja erityisesti UNCLOSin mukaisesti sekä edistämään näin kalakantojen hyödyntämisen pitkän aikavälin kestävyyttä ja torjumaan LIS-kalastusta entistä tehokkaammalla tavalla;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.