9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/110

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 157 ja 225 artiklan,

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (1),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmallaan 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

—

ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon. Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

—

ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka (2),

—

ottaa huomioon Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka (3),

—

ottaa huomioon tutkimuksen sukupuolten välisistä eroista EU:ssa maksetuissa eläkkeissä ”The gender gap in pensions in the EU” (4),

—

ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta (O-000078/2013 – B7-0218/2013),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että 24. toukokuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, parlamentti pyysi komissiota tarkistamaan direktiiviä 2006/54/EY 15. helmikuuta 2013 mennessä ja ottamaan siinä huomioon parlamentin suositukset ja tarkistamaan muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä;

B.

katsoo, että koska työmarkkinapolitiikkojen nykysuuntauksen mukaan pyritään luopumaan työehtosopimusneuvottelujen periaatteesta ja käytännöstä, palkat neuvotellaan yhä useammin erikseen, mistä seuraa yksilökeskeistä palkkausjärjestelmää koskevien tietojen ja avoimuuden puutetta, joka vuorostaan aiheuttaa palkkaeroja samalla tasolla olevien työntekijöiden välille ja saattaa kasvattaa sukupuolten palkkaeroa;

C.

katsoo, että sukupuolten palkkaeron kaventuminen on äärimmäisen hidasta, ja joissakin jäsenvaltioissa palkkaero on jopa kasvanut; katsoo, että lähes 40 vuotta voimassa olleesta laaja-alaisesta lainsäädännöstä, toteutetuista toimista ja käytetyistä voimavaroista huolimatta (ero oli EU:n tasolla 17,7 prosenttia vuonna 2006, 17,6 prosenttia vuonna 2007, 17,4 prosenttia vuonna 2009 ja 16,4 prosenttia vuonna 2010) sukupuolten palkkaero, joka on tällä hetkellä EU:ssa 16,2 prosenttia, on edelleen pysyvä ongelma; katsoo, että sen periaatteen täytäntöönpano, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; katsoo, että sukupuolten palkkaeron negatiiviset vaikutukset naisiin ulottuvat heidän eläkeikäänsä ja naisten eläkkeet ovat keskimäärin 39 prosenttia matalampia kuin miesten eläkkeet;

D.

katsoo, että tieteellisten tutkimusten mukaan sukupuolten palkkaeron poistamisessa on otettava huomioon erilaisia tekijöitä, kuten työssäkäynti- ja työllisyysasteen erot, palkkarakenteen erot, työvoiman koostumuksen erot ja erot palkkauksessa sekä muut kansantaloudelliset ja institutionaaliset erot, ja puututtava niihin asianmukaisesti;

E.

katsoo käytännön osoittaneen, että pelkät hyvät käytännöt tai oikeudellisesti sitomattomat toimenpiteet harvoin toimivat kannustimina ja että vertaisryhmäoppiminen ei tuota odotettuja tuloksia;

F.

toteaa, että Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin loppupäätelmien mukaan sukupuolten palkkaeron yhden prosenttiyksikön lasku lisää talouskasvua 0,1 prosenttia ja sukupuolten palkkaeron poistamisella on ratkaiseva merkitys nykyisessä taloudellisessa taantumassa;

G.

katsoo, että sukupuolten palkkaeron poistamisen hitaalla etenemisellä on merkittäviä demografisia, sosiaalisia, oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia;

1.

pitää valitettavana, että sukupuolten palkkaerojen pienentäminen etenee hitaasti Euroopan unionissa;

2.

korostaa, että miesten ja naisten eriarvoisen kohtelun vähentäminen poistamalla sukupuolten välinen palkkaero hyödyttää naisten lisäksi koko yhteiskuntaa eikä palkkaeron poistoa tulisi pitää kustannuksena vaan sijoituksena;

3.

toistaa, että direktiivi 2006/54/EY ei nykyisessä muodossaan ole riittävän tehokas väline, jotta sillä voitaisiin puuttua sukupuolten palkkaeroon ja saavuttaa työhön ja ammattiin liittyvän sukupuolten tasa-arvon tavoite;

4.

pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita pienentämään sukupuolten palkkaeroa ainakin viidellä prosenttiyksiköllä vuodessa ja lopulta poistamaan palkkaeron vuoteen 2020 mennessä;

5.

toteaa, että monitasoinen ja monitahoinen lähestymistapa vaatii, että komissio tukee jäsenvaltioita hyvien käytäntöjen edistämisessä ja sukupuolieroihin puuttuvien politiikkojen täytäntöönpanossa;

6.

kehottaa komissiota tarkistamaan viipymättä direktiiviä 2006/54/EY ja ehdottamaan muutoksia siihen direktiivin 32 artiklan ja SEUT:n 157 artiklan mukaisesti noudattaen yksityiskohtaisia suosituksia, jotka on lueteltu parlamentin 24. toukokuuta 2012 antaman päätöslauselman liitteessä;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.