19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/120

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa transatlanttisista suhteista ja erityisesti 1. kesäkuuta 2006 EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden parantamisesta transatlanttisen kumppanuussopimuksen yhteydessä (1), 26. maaliskuuta 2009 transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltain vaalien jälkeen (2) ja 17. marraskuuta 2011 EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksesta 28. marraskuuta 2011 (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Washingtonissa 28. marraskuuta 2011 pidetyn EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksen tulokset,

—

ottaa huomioon Jacksonvillessä joulukuussa 2011 pidetyssä 71. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa (TLD), Kööpenhaminassa ja Strasbourgissa kesäkuussa 2012 pidetyssä 72. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa ja Washingtonissa marraskuussa 2012 pidetyssä 73. transatlanttisessa lainsäätäjien vuoropuhelussa annetut yhteiset julkilausumat,

—

ottaa huomioon kauppa- ja taloussuhteista Yhdysvaltoihin 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman (4), jossa tuettiin kattavaa taloussopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämistä, ja neuvotteluvaltuuksista 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman (5),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn ja komission puheenjohtajan José Manuel Barroson 13. helmikuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa ilmoitettiin, että Yhdysvallat ja EU käynnistävät sisäiset menettelyt, joita transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevien neuvottelujen aloittaminen edellyttää,

—

ottaa huomioon Pohjois-Atlantin neuvoston Chicagon huippukokouksessa 20. toukokuuta 2012 antaman julistuksen,

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (6), 22. marraskuuta 2012 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (7) ja 22. marraskuuta 2012 tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta (8) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2012 annetun EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisen julkilausuman Aasian ja Tyynenmeren alueesta,

—

ottaa huomioon tammikuussa 2012 annetun Yhdysvaltojen puolustusministeriön asiakirjan ”Sustaining US Global Leadership: Priorities for 21st century Defense”, jossa kuvaillaan Yhdysvaltojen sotilaallista strategiaa koskevia muutoksia,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman 21. tammikuuta 2013 pitämän toisen virkaanastujaispuheen ja 12. helmikuuta 2013 pitämän kansakunnan tilaa koskevan puheen sekä Yhdysvaltojen varapresidentin Joseph Bidenin puheenvuoron Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2. helmikuuta 2013,

—

ottaa huomioon EU:n strategiset kumppanuudet Brasilian (2007) ja Meksikon (2008) kanssa, EU:n assosiaatiosopimukset Meksikon, Chilen ja Keski-Amerikan kanssa, kauppasopimukset Kolumbian ja Perun kanssa, Kanadan kanssa käynnissä olevat neuvottelut strategisesta kumppanuussopimuksesta ja kattavasta talous- ja kauppasopimuksesta sekä nykyiset neuvottelut Mercosurin kanssa,

—

ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan kanssa tehtävän kehitysyhteistyön uudistamisesta 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman (9), jossa korostetaan, että EU tukee Latinalaisen Amerikan alueellista yhdentymiskehitystä, jota edustavat CELAC, UNASUR, Mercosur, Andien yhteisö, SICA, Caricom ja Tyynenmeren liitto (Alianza de Pacífico),

—

ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen säännöllisesti Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa pitämät huippukokoukset sekä kaksi kertaa vuodessa järjestettävän EU-CELAC-huippukokouksen ja Amerikan valtioiden huippukokouksen, jotka on tarkoitus järjestää vuonna 2015,

—

ottaa huomioon EU:n suhteet Atlantin puoleisen Afrikan alueellisiin ja alueellista tasoa pienempiin järjestöihin ja erityisesti Afrikan unioniin (AU), Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöön (ECOWAS), Keski-Afrikan talousyhteisöön (ECCAS) ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön (SADC),

—

ottaa huomioon G20-ryhmän johtajien julkilausumat, vuoden 2015 jälkeistä YK:n kehityssuunnitelmaa käsittelevän YK-järjestelmän työryhmän päätösasiakirjan (”Realizing the Future We Want for All”) ja YK:n kestävän kehityksen kokouksen 2012 päätösasiakirjan (”The future we want”),

—

ottaa huomioon päätöslauselmansa muun muassa arabikeväästä, Malista, Lähi-idästä, Syyriasta, Iranista, Afganistanista, itäisestä kumppanuudesta, Venäjästä ja Kiinasta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0173/2013),

A.

katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat tärkeimmät poliittiset ja taloudelliset suhteet koko Atlantin alueella; katsoo, että Obaman uuden presidenttikauden alussa näitä suhteita olisi vahvistettava uuden kunnianhimoisen toimintasuunnitelman avulla;

B.

toteaa, että transatlanttinen kumppanuus perustuu vahvoihin poliittisiin, taloudellisiin ja historiallisiin yhteyksiin ja kulttuuriyhteyksiin sekä yhteisiin arvoihin, kuten vapauteen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen, ja yhteisiin tavoitteisiin, kuten vaurauteen, avoimiin ja yhdentyneisiin talouksiin, sosiaaliseen edistykseen ja osallisuuteen, kestävään kehitykseen ja konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen;

C.

toteaa, että maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman takia EU:n ja Yhdysvaltojen puolustusmenoja on leikattu merkittävästi;

D.

toteaa, että maailma on globaali, kompleksinen ja yhä moninapaisempi, ja katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi talouskriisistä huolimatta jatkossakin toimittava tärkeässä rakentavassa roolissa maailmanpolitiikassa ja -taloudessa sekä kansainvälisen ympäristön muovaamisessa, ja toteaa, että niiden olisi yhdessä vastattava alueellisiin konflikteihin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin monenvälisesti, etenkin kansainvälisten järjestöjen puitteissa; katsoo, että niiden olisi siksi myös varmistettava, että toimintaan osallistuvat uudet tärkeät toimijat, muun muassa EU:n kaksi Latinalaisen Amerikan strategista kumppania Brasilia ja Meksiko, ja Kanada;

E.

toteaa, että maailmanpoliittinen tilanne on muuttunut Aasian nopeasti kehittyvien maiden kasvun myötä ja että ajatushautomot, kansainväliset järjestöt ja jotkin hallitukset ovat viime aikoina korostaneet, että koko Atlantin alueen, myös sen eteläisen ulottuvuuden, merkitys lisääntyy ja että kyseisen alueen valtioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta ne voisivat ratkaista koko laajempaa aluetta koskevia ongelmia;

F.

toteaa, että Latinalaisella Amerikalla sekä EU:lla ja Yhdysvalloilla on useita yhteisiä arvoja ja etuja, yhteistä historiaa ja yhä tiiviimmät taloudelliset yhteydet; toteaa, että Latinalaisen Amerikan valtiot ovat perustaneet useita alueellisia ja alueellista tasoa pienempiä järjestöjä; katsoo, että on hyödyllistä tutkia mahdollisia aloja, joilla voitaisiin kehittää monenlaista kolmenvälistä yhteistyötä, ja että yhteistyö voitaisiin laajentaa Atlantin alueella sijaitseviin Afrikan valtioihin; katsoo, että transatlanttisen yhteistyön on perustuttava eri etujen välisiin kompromisseihin ja että kaikkien osapuolten olisi säilytettävä oikeus noudattaa omia kansallisia painotuksiaan ja kehityspoliittisia toimintatapojaan;

G.

toteaa, että tietyt maat, kuten Kiina ja Intia, ovat yhä aktiivisempia Atlantin alueella ja erityisesti sen eteläosassa, jossa niiden toimia ohjaa tarve hankkia raaka-aineita ja elintarvikkeita;

H.

toteaa, että laajemman transatlanttisen kumppanuuden puitteissa on käsiteltävä muun muassa kehitys-, turvallisuus- ja energia-asioita, maahanmuuttoa ja asteittaisen taloudellisen ja poliittisen lähentymisen edistämistä;

I.

toteaa, että laajemman atlanttisen näkökulman lisäksi on muitakin ajankohtaisia kysymyksiä ja konflikteja, joiden kannalta on tärkeää, että EU ja Yhdysvallat toimivat koordinoidusti;

J.

toteaa, että laajat, yhä kehittyneemmät verkkohyökkäykset ovat lisääntyneet, minkä vuoksi asiaan liittyvää lainsäädäntöä on tarkistettu ja Yhdysvallat on ottanut käyttöön vapaaehtoisia raportointimenettelyjä, kun taas EU suunnittelee tiukempien pakollisten toimien hyväksymistä;

1.

onnittelee Barack Obamaa hänen tultuaan valituksi uudelleen Yhdysvaltojen presidentiksi; kutsuu hänet puhumaan Euroopan parlamentin täysistuntoon Strasbourgiin hänen seuraavalla Euroopan-vierailullaan;

2.

kehottaa järjestämään mahdollisimman pian EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksen, jotta voidaan päättää lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita koskevasta yhteisestä toimintasuunnitelmasta, jossa käsitellään kahdenvälisiä, maailmanlaajuisia ja alueellisia kysymyksiä;

3.

panee merkille, että Yhdysvaltojen geopoliittisen painopisteen siirtymisellä Aasian suuntaan on merkittäviä pitkän aikavälin seurauksia transatlanttiselle kumppanuudelle; painottaa, että EU:n on toimittava rakentavasti, yhtenäisesti ja strategisesti; uskoo, että tilanne tarjoaa EU:lle myös mahdollisuuden olla aktiivisempi Aasian ja Tyynenmeren alueella itsenäisenä maailmanlaajuisena toimijana mutta sen on myös tehtävä tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja siten syvennettävä transatlanttisen kumppanuuden strategista ulottuvuutta;

4.

panee tyytyväisenä merkille virallisen ilmoituksen transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta (TTIP) koskevien neuvottelujen aloittamisesta; korostaa, että sopimus vahvistaa merkittävästi EU:n ja Yhdysvaltojen taloutta sekä antaa uutta pontta EU:n ja Yhdysvaltojen välisille suhteille; toteaa, että sopimuksen maailmanlaajuiset vaikutukset ovat suurempia kuin sen kahdenväliset seuraukset, sillä siinä vahvistetaan yhteisiä lähestymistapoja sääntöihin ja normeihin, jotka koskevat maailmankauppaa, investointeja ja kauppaan liittyviä asioita; korostaa, että tehokkaat neuvottelut edellyttävät vahvaa poliittista tahtoa ja rakentavaa asennetta; odottaa, että transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta koskevat neuvottelut luovat transatlanttisiin suhteisiin uutta poliittista käyttövoimaa, jota voitaisiin ja pitäisi käyttää yhteistyön tiivistämiseen muilla aloilla, kuten ulkopolitiikassa;

5.

kehottaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa, neuvostoa, komissiota ja EU:n jäsenvaltioita koordinoimaan EU-politiikkaa paremmin suhteessa Yhdysvaltojen hallintoon osoittaakseen vakuuttavasti, että EU on yhtenäinen ja tehokas kansainvälinen toimija; korostaa, että on tärkeää vahvistaa myös yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP), koska EU:n naapurialueilla voi syntyä kriisejä ja koska Yhdysvallat noudattaa taustalta johtamisen mallia (”leading from behind”);

6.

palauttaa mieliin ehdottaneensa, että perustettaisiin transatlanttinen poliittinen neuvosto (TPC), joka toimisi järjestelmällisestä konsultaatiosta ja koordinaatiosta vastaavana ulko- ja turvallisuuspolitiikan elimenä ja jota johtaisivat korkea edustaja / varapuheenjohtaja ja Yhdysvaltojen ulkoministeri;

7.

korostaa transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun olevan asiakeskeinen ja rakentava elin ja korostaa sen panosta EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden vahvistamiseen, sillä se on tarjonnut foorumin parlamentaariselle vuoropuhelulle, asettanut tavoitteita ja koordinoinut yhteistä etua koskevia asioita; pitää myönteisenä Euroopan parlamentin yhteystoimiston avaamista Washingtoniin ja kehottaa Yhdysvaltojen kongressia noudattamaan esimerkkiä Brysselissä; kehottaa jatkamaan näiden kahden toimielimen välistä henkilöstövaihtoa;

8.

tuomitsee voimakkaasti Bostonissa 15. huhtikuuta 2013 tapahtuneet terrori-iskut; kannustaa molempia osapuolia jatkamaan terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa ja samanaikaisesti noudattamaan ja ylläpitämään ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; on syvästi huolissaan äskettäisistä paljastuksista, jotka koskevat Yhdysvaltojen PRISM-ohjelman avulla toteuttamia valvonta- ja tietojenkeruutoimia, ja niiden vaikutuksista unionin kansalaisten kansalaisvapauksien suojaamiseen; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan asian esille tulevassa EU:n ja USA:n oikeus- ja sisäasioiden ministerien kokouksessa 14. Kesäkuuta 2013; panee merkille, että voimaan ovat jo tulleet matkustajarekisterisopimus ja terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelmaa koskeva sopimus (SWIFT-sopimus), jotka parlamentti on hyväksynyt; kehottaa osapuolia lisäämään tietosuojasopimusta koskevaa yhteistyötään saattaakseen neuvottelut päätökseen niin, että varmistetaan tietojen käsittelyn asianmukainen avoimuus ja henkilötietojen riittävä suoja;

9.

panee merkille, että miehittämättömien ilma-alusten käytön merkitys on kasvussa; korostaa, että on keskusteltava perusteellisesti aseistetuista miehittämättömistä ilma-aluksista ja niihin liittyvistä rajoitteista, avoimuudesta ja valvonnasta; pitää myönteisenä Yhdysvalloissa parhaillaan käytävää keskustelua ja odottaa, että asiaan liittyvä kattava sääntelykehys voitaisiin luoda pian; pitää tässä yhteydessä myönteisinä presidentti Barack Obaman 23. toukokuuta 2013 pitämässä puheessa ilmoittamia päätöksiä siitä, että miehittämättömien ilma-alusten käyttämistä tappavana aseena koskevat uudet rajoitukset virallistetaan ja että kongressia pyydetään tutkimaan mahdollisuuksia lisätä tällaisen käytön valvontaa; kehottaa molempia osapuolia osallistumaan tiiviiseen keskusteluun aseistetuista miehittämättömistä ilma-aluksista ja korostaa, että maailmanlaajuisten vaikutusten vuoksi on edettävä kohti kansainvälistä sääntelyä;

10.

toistaa näkemyksensä, että EU:n on jatkossakin otettava esiin poliittisella ja teknisellä tasolla Yhdysvaltojen kanssa pitkäaikainen kysymys neljän EU:n jäsenvaltion kansalaisten viisumipakosta;

11.

muistuttaa, että verkkopuolustus on yhä tärkeämpää, ja panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2010 huippukokouksessa perustettiin verkkoturvallisuutta ja -rikollisuutta käsittelevä työryhmä; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi asetettava etusijalle verkkoturvallisuutta koskeva yhteistyö ja etenkin verkkohyökkäysten torjunta sekä edistettävä yhdessä kansainvälisiä toimia sellaisen kokonaisvaltaisen ja avoimen kansainvälisen toimintakehyksen kehittämiseksi, jossa vahvistetaan verkkoturvallisuustoimien vähimmäisvaatimukset, mutta toteaa, että samalla on myös kunnioitettava perusvapauksia;

12.

pitää valitettavana, että EU ja Yhdysvallat aikovat toteuttaa eritasoisia toimia verkkoturvallisuuden alalla samalla, kun Nato ajaa tiiviimpää yhteistyötä; korostaa, että tällainen epäjohdonmukaisuus voi vaarantaa verkkopuolustuksen ja aiheuttaa kauppaan liittyviä ongelmia yrityksille, jotka toimivat molemmilla lainkäyttöalueilla;

13.

on tyytyväinen presidentti Barack Obaman 23. toukokuuta 2013 pitämässä puheessa uudistamaan lupaukseen sulkea Guantánamon vankileiri; muistuttaa pyytäneensä, että kaikkien syytteiltä säästyvien sallittaisiin palata kotimaahansa tai toiseen turvalliseen maahan mahdollisimman pian ja että niitä Guantánamon vankeja, joita vastaan on riittävästi päteviä todisteita, kuultaisiin viipymättä oikeudenmukaisesti ja julkisesti itsenäisessä ja riippumattomassa tuomioistuimessa ja varmistettaisiin, että jos heidät todetaan syyllisiksi, heidät vangitaan Yhdysvalloissa sovellettavien kansainvälisten käytäntöjen ja periaatteiden mukaisesti;

14.

korostaa Naton jatkuvaa merkitystä transatlanttisen turvallisuuden kulmakivenä; kehottaa jälleen lujittamaan EU:n ja Naton välistä strategista kumppanuutta;

15.

kehottaa molempia osapuolia tutkimaan aloja ja toimintakehyksiä, joiden avulla laajempaa transatlanttista yhteistyötä voitaisiin toteuttaa pragmaattisesti, sekä tarkastelemaan muiden Atlantin alueen valtioiden kanssa tällaisen laajennetun yhteistyön hyödyllisyyttä; korostaa, että EU:n näkökulmasta mahdollisia aloja ovat talous- ja sosiaaliasiat, globaali hallinto, demokratiakehitys, ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö, ilmastonmuutos, turvallisuus ja energia; kehottaa osapuolia tarkastelemaan mahdollisuutta hyödyntää näissä kolmenvälisissä vuoropuheluissa Latinalaisessa Amerikassa luotuja alueellisia ja alueellista tasoa pienempiä rakenteita, joita EU on perinteisesti tukenut;

16.

ehdottaa, että osapuolet käyvät säännöllisesti keskusteluja, jotka koskevat niiden omia huippukokouksia Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa alueellisissa puitteissa eli kaksi kertaa vuodessa järjestettävää EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) huippukokousta ja Amerikan valtioiden järjestön (OAS) järjestämää Amerikan valtioiden huippukokousta;

17.

korostaa, että erityiskysymyksiä, joissa on vahva kolmenvälinen ulottuvuus, käsitellään jo useissa monenvälisissä toimintakehyksissä, kuten Keski-Amerikan alueellista turvallisuutta koskevassa aloitteessa;

18.

muistuttaa, että Kanadalla, jonka kanssa molemmilla osapuolilla on vankat suhteet, voi olla myönteinen rooli laajemmassa transatlanttisessa yhteistyössä;

19.

kehottaa molempia osapuolia tutkimaan myös mahdollisuutta laajempaan yhteistyöhön, johon sisältyy Atlantin alueen Afrikan puoleinen rannikko, sekä yksilöimään asiaankuuluvia aloja ja toimintakehyksiä ja ottamaan samalla huomioon asiaankuuluvat afrikkalaiset järjestöt;

20.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan koordinoidusti, jotta edistetään vakaata rauhaan ja yhteistyöhön perustuvaa kansainvälistä järjestystä, joka perustuu tehokkaaseen monenvälisyyteen uusien toimijoiden ja etenkin Etelä-Atlantin rannikkovaltioiden kanssa; kehottaa osapuolia työskentelemään edelleen YK:n uudistusohjelman parissa ja ottamaan muut Atlantin alueen valtiot mukaan toimintaan ja ottamaan samalla huomioon kyseisten valtioiden edut; korostaa, että EU:n ja Amerikan valtioiden yhteistyötä YK:n puitteissa on tehostettava;

21.

palauttaa mieliin, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on yhä välttämättömämpi kansainvälisen oikeuden väline ja olennainen osa EU:n ulkopolitiikkaa pyrittäessä lopettamaan rankaisemattomuuden käytäntö; ilmaisee Kansainvälisen rikostuomioistuimen kymmenvuotisjuhlan kunniaksi kunnioituksensa rikostuomioistuimen tekemää työtä kohtaan; panee tyytyväisen merkille, että Obaman hallinto on luonut uudet yhteistyösuhteet Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja odottaa Yhdysvaltojen edistyvän Rooman perussäännön allekirjoittamisessa uudelleen ja perussäännön ratifioinnissa;

22.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja työskentelemään yhdessä Atlantin alueen alueellisten ja alueellista tasoa pienempien järjestöjen lujittamisessa, sillä järjestöt ovat tärkeässä asemassa taloudellisen ja poliittisen yhdentymisen edistämisessä;

23.

kehottaa osapuolia antamaan uutta pontta G20-ryhmälle ja edistämään samalla muiden kyseiseen foorumiin osallistuvien Atlantin alueen toimijoiden tasavertaista osallistumista; korostaa, että koska Obama valittiin uudelleen ja koska monilla keskeisillä G20-mailla on uusi johtaja, on otollinen hetki tehdä seuraavasta G20-kokouksesta kunnianhimoisempi ja toiminnallisempi, ja odottaa tätä käsiteltävän seuraavassa kahdenvälisessä huippukokouksessa;

24.

korostaa, että transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden mahdollinen loppuun saattaminen loisi edellytykset laajalle talousalueelle, johon kuuluisivat Pohjois-Amerikka, EU ja useat sellaiset Latinalaisen Amerikan valtiot, joiden kanssa osapuolet ovat neuvotelleet taloussopimuksia;

25.

korostaa, että kahden suurimman markkinatalouden yhdentyminen saattaa luoda geopoliittisen mallin demokraattisten arvojen edistämiselle;

26.

korostaa, että Atlantin alueen valtioiden toimintaan on kuuluttava keskeisesti demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien noudattaminen; kehottaa lisäämään yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen sellaisten ohjelmien välillä, jotka edistävät demokratiaa, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja ja ihmisoikeuksien suojelua;

27.

korostaa, että koordinointi on tärkeää, jotta voidaan torjua maailmanlaajuiseen turvallisuuteen kohdistuvia riskejä, kuten terrorismia, toimintakyvyttömiä valtioita, ihmis-, ase- ja huumekauppaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, merirosvousta ja verkkoturvallisuutta, jotka ovat kaikki ajankohtaisia uhkia Atlantin alueella; korostaa, että on syvennettävä huumekaupan torjuntaa koskevaa kattavaa yhteistyötä koko Atlantin alueen valtioiden välillä, sillä huumekauppaa käydään yhä enemmän koko Länsi-Afrikassa ja Sahelin alueella; pitää myönteisenä, että osapuolet tukevat ECOWASin alueellista huumausaineita koskevaa toimintasuunnitelmaa;

28.

kehottaa kiinnittämään huomiota meriturvallisuuden tärkeään rooliin Atlantin alueella; pitää myönteisenä osapuolten toimintaa yhdessä ECOWASin ja ECCASin kanssa merirosvouksen torjunnassa ja meriturvallisuuden edistämisessä Guineanlahdella;

29.

korostaa, että on tärkeää laajentaa energiantoimittajien, energialähteiden ja kuljetusreittien valikoimaa; painottaa, että Atlantin alueen valtioiden merkitys energiantuotannossa ja energiavarastoissa sekä raaka-aineissa kasvaa ja että ne tarjoavat kaikki merkittäviä monipuolistamismahdollisuuksia; ehdottaa, että EU–USA-energianeuvosto ja muut Atlantin alueen valtiot tutkisivat mahdollisuutta tehdä yhteistyötä energiavarmuutta ja -kestävyyttä koskevissa asioissa, uusiutuvan energian teknologia mukaan luettuna; ehdottaa lisäksi, että tarkastellaan mahdollisuutta tiivistää raaka-aineiden käytön tehokkuutta ja kierrätystä koskevaa yhteistyötä;

30.

panee tyytyväisenä merkille, että presidentti Obama korosti virkaanastujaispuheessaan, että Yhdysvaltojen on uudistettava valmiuttaan hallita kriisejä ulkomailla, ja toivoo, että yhteistyö, jota EU ja Yhdysvallat jo tekevät kriisinhallinnassa ja yhä useammin myös kriisinehkäisyssä Itä-Afrikassa, voitaisiin ulottaa Atlantin rannikkovaltioihin; kehottaa tässä yhteydessä molempia osapuolia hyödyntämään tehokkaasti ja rakentavasti vuonna 2011 tehtyä puitesopimusta Yhdysvaltojen osallistumisesta YTPP:hen; kehottaa EU:n jäsenvaltioita sitoutumaan vakavasti hankkeiden yhdistämiseen ja yhteiskäyttöön voidakseen suoriutua itsenäisesti Lissabonin sopimuksen 43 artiklassa tarkoitetuista tehtävistä;

31.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja jatkamaan kehitysyhteistyötä koskevan vuoropuhelunsa ja yhteistyönsä tiivistämistä voidakseen parantaa kehitysapunsa laatua ja vaikuttavuutta; kehottaa molempia osapuolia yhä edistämään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä; panee tyytyväisenä merkille, että osapuolet ovat perustaneet mietintäryhmän, joka käsittelee vuosituhannen kehitystavoitteisiin liittyvää vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevaa toimintasuunnitelmaa; kehottaa osapuolia koordinoimaan näitä tavoitteita tiiviisti Atlantin rannikkovaltioiden kanssa, sillä tavoitteet ovat erityisen tärkeitä kyseisille valtioille; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja pohtimaan prosessin aikana sitä, miten vuoden 2015 jälkeiset vuosituhannen kehitystavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet voitaisiin yhdistää;

32.

panee tyytyväisenä merkille, että presidentti Obama on vahvistanut sitoutumisensa ilmastonmuutoksen torjuntaan; kehottaa osapuolia sopimaan mahdollisimman aikaisin mutta ainakin vuoteen 2015 mennessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevista sitovista sitoumuksista, jotka tukevat ilmastonmuutoksen rajoittamista kahteen celsiusasteeseen; odottaa, että asiaa käsitellään seuraavassa kahdenvälisessä huippukokouksessa; korostaa, että Atlantin alueen valtiot on otettava mukaan tähän toimintaan erityisesti, koska ilmastonmuutos vaikuttaa haitallisesti elintarviketuotantoon, luonnon monimuotoisuuteen, aavikoitumiseen ja äärimmäisiin sääilmiöihin kyseisissä valtioissa ja koko maapallolla; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen on johdettava lentoliikenteen päästöjen sääntelyä koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen tekemistä ja että se pitäisi toteuttaa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n yleiskokouksessa; on edelleen sitä mieltä, että liuskekaasun hyödyntämisessä tarvitaan tiivistä transatlanttista yhteistyötä;

33.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja hyväksymään joukkotuhoaseiden ja tavanomaisten aseiden varastojen vähentämistä koskevan yhteisen strategian kansainvälisillä foorumeilla ja erityisesti YK:ssa ja ottamaan Atlantin alueen valtiot mukaan näihin toimiin; odottaa, että Yhdysvallat ja Venäjä etenevät edelleen ydinaseiden riisunnassa; panee tyytyväisenä merkille, että YK:n yleiskokous hyväksyi hiljattain asekauppasopimuksen, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Yhdysvaltoja allekirjoittamaan sen pikaisesti;

34.

kannustaa ajatushautomoja ja tutkijoita jatkamaan laajemman transatlanttisen yhteistyön tutkimista, sillä se auttaa myös edistämään ajatusta laajemmasta Atlantin yhteisöstä;

35.

korostaa, että koulutusohjelmissa toteutettava kulttuurivaihto on olennainen osa yhteisten arvojen muodostamista ja siten myös siltojen rakentamista Atlantin alueen kumppanien välille;

36.

kehottaa osapuolia ensisijaisesti koordinoimaan tiiviisti demokratiaan siirtymistä koskevaa tukeaan Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä kattavan ja ehdollisen demokraattisiin uudistuksiin sidottua apua ja kannustimia koskevan strategian perusteella; kehottaa osapuolia koordinoimaan tukensa Syyrian oppositiolle mahdollisimman tiiviisti ja ylläpitämään painetta Venäjää ja Kiinaa kohtaan, jotta maan traagiseen kriisiin voidaan löytää pikaisesti poliittinen ratkaisu; tukee vaatimusta Syyriaa koskevan rauhankonferenssin pitämiseksi Genevessä; korostaa, että Egyptin poliittiseen epävakauteen ja uhkaavaan talouskriisiin on vastattava yhdessä; kannustaa tekemään yhteistyötä demokratiakehitystä koskevien ohjelmien tukemiseksi alueella;

37.

korostaa, että EU:n, sen jäsenvaltioiden, Yhdysvaltojen, AU:n, ECOWASin, YK:n ja muiden toimijoiden on tuettava koordinoidusti Malin siirtymävaiheen etenemissuunnitelman täytäntöönpanoa ja että Afrikan johtamalle kansainväliselle Malin tukioperaatiolle (AFISMA) tarvitaan rahoitus- ja logistiikkatukea, ja toteaa, että AFISMA on valmis siirtämään toimivaltansa YK:n yhdennetylle moniulotteiselle Malin vakausoperaatiolle (MINUSMA) 25. huhtikuuta 2013 hyväksytyn YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2100 mukaisesti;

38.

pitää Lähi-idän rauhanprosessin keskeytymistä valitettavana; panee tyytyväisenä merkille, että ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan uudelleenvalintansa jälkeen presidentti Obama vieraili Israelissa, tapasi palestiinalaishallintoa ja vieraili Jordaniassa, ja on tyytyväinen siihen, että Lähi-idän rauhanprosessi on jälleen otettu ensisijaiseksi painotukseksi, mistä ulkoministeri John Kerryn tämänhetkinen toiminta on osoituksena; panee tyytyväisenä merkille, että presidentti Obama on sitoutunut kahden valtion ratkaisuun; kehottaa Yhdysvaltoja ajamaan siirtokuntien rakentamisen keskeyttämistä ja työskentelemään yhdessä EU:n kanssa Israelin ja Palestiinan välisten suorien neuvottelujen aloittamiseksi uudelleen; on samaa mieltä presidentti Obaman kanssa Israelin jatkamasta siirtokuntien rakentamisesta ja siitä, että on tärkeää taata Israelin turvallisuus;

39.

kehottaa molempia osapuolia jatkamaan diplomaattisen ratkaisun etsimistä Iranin ydinohjelmaa koskevaan kysymykseen, jotta voitaisiin saavuttaa nopeasti kattava, pitkäaikainen neuvotteluratkaisu, joka edistäisi kansainvälistä luottamusta siihen, että Iranin ydinohjelma on täysin rauhanomainen, samalla kun kunnioitetaan Iranin laillisia oikeuksia ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ydinsulkusopimuksen mukaisesti; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja harkitsemaan E3+3-ryhmän (P5 +1) ja Iranin käymien neuvottelujen yhteydessä pakotteiden koordinoitua ja ehdollista poistamista vastineena sille, että Iranin hallitus toteuttaa yhteisesti hyväksyttyjä ja todistettavia toimia kaikkien sen ydinohjelmaa koskevien keskeneräisten kysymysten ratkaisemiseksi ydinsulkusopimuksen määräysten, IAEA:n hallintoneuvoston ja asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) vaatimusten mukaisesti; kehottaa molempia osapuolia käsittelemään Iranin-suhteitaan kokonaisvaltaisemmalla tavalla, jossa huomioidaan sekä ihmisoikeustilanne että alueen laajempi turvallisuustilanne, ja osallistamaan mahdollisuuksien mukaan Iranin kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöt;

40.

kehottaa osapuolia kehittämään yhdessä kokonaisvaltaisen lähestymistavan Afganistania varten vuoden 2014 jälkeiselle kaudelle yhteistyössä Afganistanin hallituksen kanssa; korostaa, että rauhan, vakauden ja turvallisuuden saavuttaminen Afganistanissa edellyttää, että maalla on asianmukaisesti koulutettu ja varustettu armeija ja turvallisuusjoukot, että maalla on käytössä inhimillistä ja sosioekonomista kehitystä, hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevat politiikat ja että maan naapurivaltiot sitoutuvat näihin tavoitteisiin aiempaa paremmin; korostaa myös, että Afganistanin poliittisen prosessin on oltava demokraattinen ja osallistava; toteaa, että Nato on ollut keskeisessä asemassa Afganistanissa vallitsevan terroristiuhan torjumiseksi toteutettujen turvallisuustoimien koordinoinnissa, kuten jälleenrakentamisessa ja kunnostamisessa, ja toteaa, että Naton rooli voi jatkua myös vuoden 2014 jälkeisellä kaudella;

41.

korostaa, että itäinen kumppanuus on tärkeä EU:lle; korostaa, että kyseisen naapurialueen valtioita on lähennettävä poliittisesti ja taloudellisesti EU:hun ja transatlanttisten kumppanien yhteisiin arvoihin; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja koordinoimaan tätä toimintaa aktiivisesti ja korostaa, että tarvitaan yhteisiä toimia demokraattisten uudistusten edistämiseksi, demokraattisten instituutioiden lujittamiseksi ja konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen tehostamiseksi; arvostaa Yhdysvaltojen jatkuvaa tukea Länsi-Balkania koskevalle laajentumisprosessille ja kehottaa molempia osapuolia edelleen tarkastelemaan koordinoidusti alueen maita;

42.

kehottaa osapuolia koordinoimaan toimiaan tärkeissä Venäjän-suhteisiin liittyvissä kysymyksissä; korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa maailmanlaajuisissa haasteissa, muun muassa aseidenriisunnassa ja asesulkukysymyksissä; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja edistämään Venäjän nykyaikaistamisprosessia ja keskittymään erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen lujittamiseen ja monipuolisen ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen talouskasvun edistämiseen; korostaa, että on tärkeää edistää ihmisten välisiä yhteyksiä, ja pitää valitettavina kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoittavia lakeja ja Venäjän viranomaisten lisääntynyttä painetta Venäjällä sijaitsevien kansalaisjärjestöjen toimistoja kohtaan; korostaa, että tärkeä osa Venäjän nykyaikaistamissuunnitelmaa on, että maa toteuttaa Maailman kauppajärjestöön liittyessään tekemänsä sitoumukset; kehottaa molempia osapuolia keskustelemaan Venäjän kanssa rakentavasti lukkiutuneista konflikteista; panee tyytyväisenä merkille, että Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi Magnitsky-listan, ja palauttaa mieliin oman päätöslauselmansa lokakuulta 2012;

43.

panee merkille, että kansainvälinen huomio on siirtynyt Itä-Aasiaan, koska Aasian ja Tyynenmeren alueen poliittinen ja taloudellinen merkitys on kasvanut; panee tyytyväisenä merkille, että aluetta koskevaa EU:n ja Yhdysvaltojen välistä neuvonpitoa on äskettäin tehostettu, ja katsoo, että tämä saattaa johtaa tiiviimpään Aasiaa koskevaan yhteistyöhön EU:n ja Yhdysvaltojen välillä; toteaa erityisesti, että tarvitaan koordinoitua reagointia asioihin, jotka voivat mahdollisesti haitata alueen rauhaa, ja erityisesti kaakkoisen Kiinanmeren konfliktiin, joka ruokkii aggressiivista nationalismia joissakin Aasian valtioissa ja uhkaa merenkulun turvallisuutta;

44.

tuomitsee voimakkaasti Pohjois-Korean yhä voimakkaammaksi muuttuneen sotaretoriikan ja suorat uhkaukset, joita se on viime aikoina esittänyt Yhdysvalloille vastauksena YK:n turvallisuusneuvoston tuoreeseen päätöslauselmaan 2087, jolla kiristettiin Pohjois-Korean vastaisia pakotteita; kehottaa Pohjois-Koreaa noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, joissa Pohjois-Koreaa vaaditaan lopettamaan ydinaseita ja ballistisia ohjuksia koskevat ohjelmansa; kehottaa molempia osapuolia pysymään rauhallisina ja tavoittelemaan rauhaa diplomaattisin keinoin; kehottaa EU:ta, Yhdysvaltoja ja Etelä-Koreaa jatkamaan tiivistä vuoropuhelua Kiinan kanssa Pohjois-Korean hillitsemiseksi;

45.

kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja toimimaan koordinoidusti, jotta Kiinan uusi johto saataisiin sitoutumaan käsittelemään aktiivisemmin maailmanlaajuisesti tärkeitä asioita ja konflikteja; panee tyytyväisenä merkille, että EU ja Kiina ovat sopineet käyvänsä säännöllistä vuoropuhelua puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta ja sopineet erityisedustajiensa ja erikoislähettiläidensä välisestä säännöllisestä yhteydenpidosta; muistuttaa, että Kiinan kanssa on tärkeää ylläpitää avointa vuoropuhelua hyvästä hallinnosta ja ihmisoikeuksien noudattamisesta;

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.