19.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 65/86

—

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) ja erityisesti sen 101, 102 ja 107 artiklan,

—

ottaa huomioon komission asiakirjan ”Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2011” (COM(2012)0253) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2012)0141),

—

ottaa huomioon perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1),

—

ottaa huomioon yrityskeskittymien valvonnasta 20. tammikuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (”EY:n sulautuma-asetus”) (2),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (3) (pankkitiedonanto),

—

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi” (4) (pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittely yhteisön pankkisektorilla” (5) (alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto),

—

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Elinkelpoisuuden palauttaminen ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arviointi valtiontukisääntöjen perusteella” (6) (rakenneuudistustiedonanto),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä” (7) (alkuperäiset väliaikaiset puitteet),

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Tilapäiset unionin puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä” (8) (uudet tilapäiset puitteet, jotka päättyivät 31. joulukuuta 2010),

—

ottaa huomioon EU:n pankkialan rakenteen uudistamista käsitelleen korkean tason asiantuntijaryhmän 2. lokakuuta 2012 antaman loppuraportin (9),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltaminen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen” (10),

—

ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 tehdyn komission päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (11),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat Euroopan unionin puitteet (2011)” (12),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen 25. huhtikuuta 2012 annetun komission asetuksen(EU) N:o 360/2012 (13),

—

ottaa huomioon parlamentin teettämän ja kesäkuussa 2011 julkaistun tutkimuksen ”State Aid – Crisis Rules for the Financial Sector and the Real Economy” (14),

—

ottaa huomioon parlamentin teettämän ja kesäkuussa 2012 julkaistun tutkimuksen ”Collective redress in Antitrust” (15),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Public consultation: Towards a Coherent European Approach to Collective Redress” (SEC(2011)0173),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n valtiontukiuudistus” (COM(2012)0209),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2011 ”Varmistetaanko komission toteuttamilla menettelyillä valtiontuen valvonnan vaikuttava hallinnointi?”,

—

ottaa huomioon komission suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen (jäljempänä ”päästökauppasuuntaviivat”) (16),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista 20. marraskuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen (17) (jäljempänä ”puitesopimus”) ja erityisesti sen 12 (18) ja 16 kohdan (19),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2012 annetun euroalueen huippukokouksen julkilausuman (20),

—

ottaa huomioon 22. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman komission XXXIII kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2003 (21), 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa vuonna 2004 koskevasta komission kertomuksesta (22), 19. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2005 (23), 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevista kertomuksista 2006 ja 2007 (24), 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2008 (25), 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kilpailupolitiikkaa koskevasta komission kertomuksesta 2009 (26) ja 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2010 (27),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yleishyödyllisiä taloudellisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen uudistuksesta (28),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

—

ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0143/2013),

A.

toteaa, että avointen markkinoiden periaatteeseen ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseen kaikilla aloilla perustuva kilpailupolitiikka on erottamaton osa EU:ta ja Euroopan sosiaalisen markkinatalouden kulmakivi, EU:n kuluttajia palveleva väline, jolla mahdollistetaan sosiaalisesti ja taloudellisesti terveet sisämarkkinat ja torjutaan tiettyjen taloudellisten toimijoiden väärinkäytöksiä, sekä olennainen tekijä sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamisessa;

B.

katsoo, että tavaroiden, palveluiden, henkilöiden ja pääoman vapaa liikkuvuus on ollut keskeisen tärkeää Euroopan kasvulle;

C.

ottaa huomioon, että talous-, rahoitus- ja julkisen talouden velkakriisi puhkesi syksyllä 2008 ja syveni vuonna 2011, mikä johti EU:n talouden taantumiseen;

D.

ottaa huomioon, että komissio reagoi kriisiin hyväksymällä muiden toimenpiteiden ohella valtiontukea koskevia erityismääräyksiä ja käyttämällä kilpailupolitiikkaa kriisinhallintavälineenä; katsoo tämän olleen ja olevan tarkoitettu väliaikaiseksi järjestelyksi;

E.

katsoo, että kilpailupolitiikka on keskeinen tekijä reagoimisessa kriisiin, Eurooppa 2020 -strategian ja sisämarkkinoiden tukemisessa ja etenemisessä kohti pankkiunionia, todellista talous- ja rahaliittoa sekä tiiviimpää yhdentymistä ja lähentymistä;

F.

katsoo, että protektionismi vain syventäisi ja pidentäisi kriisiä ja että kilpailusääntöjen täytäntöönpanon tinkimätön valvonta on välttämätöntä, jotta Euroopan talous pääsee jälleen raiteilleen;

G.

katsoo, että kilpailupolitiikkaa koskevan vuosikertomuksen olisi toimittava välineenä, jolla parannetaan unionin yleistä kilpailukykyä laajentamalla kilpailua ja avaamalla markkinoita uusille toimijoille, mikä laajentaa ja syventää sisämarkkinoita, ja että vuosikertomuksessa ei näin ollen pitäisi käsitellä pelkästään komission kilpailupolitiikan toteuttamista käytännössä;

H.

katsoo, että kilpailu ei toimi yhtä tyydyttävästi kaikissa jäsenvaltioissa;

I.

toteaa, että tasoltaan heikomman kilpailun alat ovat usein samoja kuin ne alat, joilla taloudellinen tulos jää alle odotusten;

1.

panee merkille kilpailupolitiikkaa koskevan komission kertomuksen 2011 ja pitää myönteisenä, että uudessa aihekohtaisessa rakenteessa otetaan huomioon parlamentin esiintuomat aiheet ja että sillä mahdollistetaan painopistealueiden, tavoitteiden ja toteutettujen toimien selvä kartoittaminen;

2.

korostaa, että kilpailupolitiikka on Euroopan sosiaalisen markkinatalouden kulmakivi; tähdentää, että on tärkeää lujittaa kartellien torjuntaa sekä valtiontuen ja sulautumien valvontaa, jotta voidaan varmistaa talouden tehokkuus, hyvin toimivat sisämarkkinat sekä yhteiskunnallinen edistyminen; painottaa myös, että jotta voidaan parantaa pk-yritysten ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia päästä sisämarkkinoille ja osallistua niihin, on toteutettava aktiivista kilpailupolitiikkaa, jolla jäljellä olevat esteet poistetaan;

3.

edellyttää EU:n kilpailupolitiikan ja EU:n kaikkien muiden politiikan alojen johdonmukaisuutta, mukaan luettuina alakohtaiset säännökset, jotta varmistetaan, että tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinat toimivat asianmukaisesti kansalaisten, ympäristön ja yritysten näkökulmasta;

4.

kehottaa komissiota arvioimaan yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa perusteellisesti kilpailun toimivuudessa ilmeneviä vääristymiä ja niiden taloudellisia vaikutuksia; pyytää komissiota yksilöimään mahdollisia jäsenvaltioiden välisiä eroavaisuuksia tällä alalla ja käsittelemään myös niiden syitä;

5.

tähdentää, että laajemmin tarkasteltuna kilpailupolitiikan toteuttamisella ei pitäisi pyrkiä vahvistamaan asemansa jo vakiinnuttaneiden yritysten sekä tavaroiden valmistajien tai palveluntarjoajien asemaa, vaan päätavoitteena olisi oltava uusien toimijoiden markkinoille pääsyn sekä uusien ajatusten ja tekniikoiden ilmaantumisen helpottaminen, joka hyödyttää eniten unionin kansalaisia;

6.

huomauttaa, että ylimääräisen rahoitusalan kriisijärjestelmän jatkaminen oli olosuhteiden sanelema päätös, jolla on estetty rahoitusalan ja talouden epävakauden voimistumista, ehkäisty protektionismia ja tarjottu pankkien uudelleenjärjestelyjä ja kriisinratkaisua koskeva mekanismi, ja että nämä kaikki ovat erityisen hyödyllisiä ohjelman piiriin kuuluvissa maissa, joilla on vakavia ongelmia;

7.

pitää kuitenkin huolestuttavana, että luonteeltaan väliaikaiseksi kaavailtu rahoitusalan kriisijärjestelmä vaikuttaa olevan kaikkea muuta kuin väliaikainen; toteaa, että kilpailupolitiikkaa koskevassa kolmannessa vuosittaisessa mietinnössään parlamentti korosti, että nämä väliaikaiset toimet on lopetettava mahdollisimman pian; pitää lisäksi valitettavana, että tietyissä tapauksissa tämä lähestymistapa on epäonnistunut, ja edellyttää, että on otettava opiksi aiemmista toimista ja hyväksyttävä vastaavasti uusia käytänteitä;

8.

katsoo, että valtiotukea saavien pankkien on keskitettävä liiketoimintamallinsa vain kannattavaan toimintaan, helpotettava perheiden ja yritysten luotonsaantia, asetettava maksetulle palkalle yläraja ja minimoitava vaikutus kilpailijoihin, jotka eivät saa tukea, ja EU:n veronmaksajiin; toteaa tässä yhteydessä, että korkean tason asiantuntijaryhmän ehdotuksia EU:n pankkialan rakenteiden uudistamiseksi on harkittava;

9.

korostaa, että käynnissä oleva pankkialan vakauttaminen on tosiasiallisesti kasvattanut monien tärkeiden rahoituslaitosten markkinaosuutta, ja kehottaa sen vuoksi komissiota seuraamaan edelleen tiivisti tätä alaa, jotta kilpailu EU:n pankkimarkkinoilla lisääntyy;

10.

palauttaa mieliin 29. kesäkuuta 2012 annetun euroalueen huippukokouksen julkilausuman; on yhtä mieltä siitä, että pankkien ja valtioiden välinen noidankehä on murrettava ja että niiden sitoumuksia on lujitettava kiireellisesti;

11.

pyytää komissiota ehdottomasti vahvistamaan kartellien ja sulautumien valvontaa koskevia sääntöjä aiempaa paremmin säänneltyjen, läpinäkyvien, avoimien ja oikeudenmukaisten rahoitusmarkkinoiden luomiseksi; pitää arvossa komission tutkimuksia OTC-johdannaissopimusmarkkinoilla ja erityisesti niitä tutkimuksia, jotka koskevat luottoriskijohdannaisten kauppatietoja ja palveluja, maksupalveluja sekä taloudellisten tietojen välittämistä markkinoille;

12.

kehottaa EU:n kilpailuviranomaisia tekemään yhteistyötä muiden oikeudenkäyttöalueiden kanssa ja seuraamaan suurten rahoitusalan toimijoiden ja oligopolien, muun muassa luottoluokituslaitosten, käyttäytymistä ja markkinavaikutusta sekä rahoitusmarkkinoihin liittyvää hintojen epävakautta ja asettamaan ehdottomasti etusijalle väitetyn Libor-, Euribor- ja Tibor-korkojen manipuloinnin tutkimisen;

13.

katsoo, että edellä mainitut kysymykset olisi tutkittava perusteellisesti, myös sen selvittämiseksi, onko kaikkia mahdollisia EU:n välineitä käytetty tällaisten tapahtumien estämiseksi; kehottaa lisäksi komissiota tutkimaan, miten tällaiset hintakehityksen vääristymät ovat vaikuttaneet asuntoluottojen kaltaisiin aloihin;

14.

toteaa, että kilpailupolitiikka on keskeinen väline sisämarkkinoiden kehittämiseksi edelleen ja niiden säilyttämiseksi sekä tärkeä tuottavuuden, tehokkuuden ja maailmanlaajuisen kilpailukyvyn edistäjä ja että sillä on merkittävä rooli tuettaessa oikeudenmukaisia ja avoimia markkinoita, vakaata julkista taloutta ja älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtääviä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

15.

korostaa, että sisämarkkinoiden tiivistäminen, talouskasvun ja Euroopan markkinoiden maailmanlaajuisen houkuttelevuuden palauttaminen, Euroopan digitaalistrategian saavuttaminen ja tutkimuksen ja innovoinnin edistäminen edellyttävät vahvaa kilpailukykyä, talouden toimijoiden tervettä moninaisuutta sekä ennakoivaa teollisuuspolitiikkaa; toteaa, että kaikki kartellien, valtiontuen ja sulautumien valvontaa koskevat välineet ovat tärkeitä markkinoita koskevan sääntelyn parantamisessa, avoimuuteen kannustamisessa ja talouden jälleenrakentamisessa;

16.

odottaa komission panevan kilpailupolitiikan tehokkaasti täytäntöön ja edistävän ympäristöystävällisiä teknologioita ja luonnonvaroja; katsoo, että uusilla päästökauppasuuntaviivoilla olisi tuettava hiilivuodon ehkäisemistä, hintasignaalien säilyttämistä ja vääristymien minimoimista; katsoo, että päästökaupan nykyisillä alhaisilla hinnoilla ei juuri edistetä ympäristöystävällistä teknologiaa ja että nämä hinnat viivyttävät siirtymistä vähähiiliseen talouteen;

17.

katsoo, että valtiontueksi ei pitäisi katsoa hyväksyttyjä julkisia toimia, joilla tuetaan jatketun petoksen ja laittomien rahoituskäytänteiden uhreja ja joiden ainoana tarkoituksena on ollut lisävahinkojen välttäminen ja uhrien oikeuksien palauttaminen;

18.

huomauttaa, että EU:n kansalaiset haluavat, että tarpeelliset ja tärkeät julkiset palvelut ovat laadukkaita, kattavia ja kohtuuhintaisia samalla kun ne lisäävät kilpailua ja edistävät julkisten ja yksityisten palveluntarjoajien entistä tasapuolisempia toimintaedellytyksiä; korostaa, että tämän vuoksi on elintärkeää turvata eri palveluntarjoajien välinen kilpailu; painottaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva tuore paketti voisi johtaa tässä yhteydessä yksinkertaisemman, selkeämmän ja joustavamman kehyksen luomiseen; korostaa tässä yhteydessä SEUT-sopimuksen kilpailumääräysten mukaista komission vastuuta, jonka perusteella sen on varmistettava yleishyödyllisille taloudellisille palveluille myönnettävien korvausten yhteensopivuus EU:n valtiontukisääntöjen kanssa, jotta voidaan välttää heikkolaatuiset palvelut ja suuret julkiset kustannukset; on huolissaan siitä, että liian monet palvelut jäävät kilpailuviranomaisten suorittaman valvonnan ulkopuolelle;

19.

kehottaa EU:n kilpailuviranomaisia seuraamaan lääke-, terveys- ja vakuutuspalvelujen markkinoita (varsinkin geneeristen ja innovatiivisten lääkkeiden markkinoita) ja panemaan merkille potilasoikeuksien mahdollista väärinkäyttöä ja syrjivää käyttäytymistä koskevat tapaukset; panee merkille, että vaikka terveydenhuoltoalan ja sosiaalisen alan organisointi kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, näitä palveluja olisi valvottava julkisen talouden varjelemiseksi sekä kilpailulainsäädännön ja EU:n kansalaisten oikeuksien ylläpitämiseksi;

20.

on huolissaan siitä, että vuoden 2007 puolivälistä lähtien elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet huomattavasti ja tuottajahinnat vaihdelleet rajusti, ja muistuttaa, että elintarvikkeiden kuluttajahinnat vaikuttavat suuresti kokonaisinflaatioon; korostaa, että uutta kehystä, joka koskee keskitettyä sopimista arvoketjussa, olisi täydennettävä tuottajajärjestöjen kilpailua edistävällä toiminnalla ja elintarvikkeiden hintojen seurausjärjestelmällä; kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti yhteistyössä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa maatalouden raaka-aineita jalostavan teollisuuden alalla käytävää kilpailua ja kiinnittämään silloin huomiota tukiin, avoimuuteen ja kuluttajahintakehitykseen arvoketjun kaikissa vaiheissa; muistuttaa, että edut, joita kuluttajille voidaan saada aikaan elintarvikealalla, voidaan moninkertaistaa toteuttamalla samanlaisia kilpailu-uudistuksia talouden kaikilla muilla aloilla;

21.

korostaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen ja yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen osuus jäsenvaltioiden koko palvelutarjonnasta on merkittävä, mikä tarkoittaa, että näiden kahden palveluryhmän tehostamisesta voidaan saada huomattavia etuja; tähdentää, että tästä näkökulmasta on olennaista varmistaa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevilla määräyksillä suojellaan ensisijaisesti kuluttajia;

22.

korostaa, että elintarvikemarkkinoilla keinottelu on yksi tärkeimmistä hintojen epävakautta aiheuttavista syistä; kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä kysymystä kilpailupolitiikkaa vuonna 2012 koskevassa kertomuksessaan ja käynnistämään aloitteita, joilla torjutaan elintarvikemarkkinoilla keinottelua;

23.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien myönteistä roolia pienviljelijöiden hyvinvoinnin ja ostovoiman lisäämisessä verrattuna varhaisemman jalostusasteen teollisuuteen;

24.

odottaa innolla Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston raporttia aiheesta; panee merkille, että vilja- ja maitotuotteet ovat tutkituimpia aloja kartellitapauksissa, ja kannustaa kansallisia kilpailuviranomaisia vauhdittamaan toimiaan tällä alalla; kehottaa komissiota tarkastelemaan Euroopan sokerialaa, jolla ilmeni erityisen suuri hintainflaatio vuosina 2011 ja 2012;

25.

kehottaa jälleen kerran komissiota panemaan energia-alan sisämarkkinapaketin kaikilta osin täytäntöön; rohkaisee komissiota valvomaan aktiivisesti kilpailua energiamarkkinoilla erityisesti silloin, kun julkisten palvelujen yksityistämisen lähtökohtana on monopolististen ja oligopolististen markkinoiden järjestelmä, sillä avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet;

26.

kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti EU:n lentorahti- ja pikakuljetusmarkkinoiden kehityssuuntia; toteaa, että Yhdysvalloissa toimii eräänlainen pikakuljetusmarkkinoiden duopoli, joka on käytännössä sulkenut markkinat eurooppalaisilta kilpailijoilta yli kymmenen vuoden ajan; toteaa, että sulautumien jatkuminen tällä alalla jättäisi ainoastaan yhden merkittävän eurooppalaisen pikakuljetus- ja logistiikka-alan yhtiön kilpailemaan, mikä voisi vaikuttaa voimakkaasti hintakilpailuun sisämarkkinoilla – ja kuluttajien haitaksi;

27.

tähdentää, että eurooppalaisilla yhtiöillä ei ole tasapuolisia toimintaedellytyksiä Yhdysvaltain ilmailumarkkinoilla ja että EU:n ja Yhdysvaltojen ilmailumarkkinat ovat edelleenkin selvästi epätasapainoisia, koska eurooppalaiset rahtilentoyhtiöt eivät pääse Yhdysvaltojen kotimaan markkinoille ja joutuvat kilpailemaan epäsuotuisissa oloissa; korostaa, että tämä epäsuhtainen markkinoille pääsy vääristää kilpailua ja haittaa viime kädessä eurooppalaista logistiikka-alaa ja sen asiakkaita;

28.

tukee parlamentin aktiivista roolia kilpailupolitiikan muotoilussa ja lainsäädäntövallan alalla; katsoo, että komission on oltava täysin vastuuvelvollinen ja toteutettava parlamentin päätöslauselmiin liittyviä seurantatoimia; pyrkii vahvistamaan käynnissä olevaa strukturoitua vuoropuhelua;

29.

kehottaa komissiota toimimaan edelleen tasapuolisesti ja puolueettomasti ja olemaan avoin kilpailumenettelyjen parannuksille; puolustaa prosessuaalisia oikeuksia, muun muassa yritysten oikeutta tutustua komission asiakirjoihin ennen kuulemista;

30.

kannustaa komissiota jatkamaan oikeudenmukaisen kilpailukulttuurin edistämistä laatimalla yleisiä periaatteita ja tukemalla yhtiöiden tällä alalla toteuttamia toimia ja erityisesti osoittamalla enemmän kiinnostusta ja myönteisempää asennetta niiden noudattamiseen, koska näin saataisiin aikaan yleisen edun mukainen ratkaiseva ennaltaehkäisevä vaikutus;

31.

pyytää komissiota harkitsemaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun soveltamista ja esittämään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä pitkään odotetun ehdotuksen, jolla helpotetaan yksittäisiä ja yhteisiä yksityisiä toimia tilanteissa, joissa yritykset ja kuluttajat ovat kärsineet haittaa EU:n kartellilainsäädännön rikkomisen vuoksi; uskoo, että tällaisella ehdotuksella olisi edistettävä kilpailua kannustamatta perusteettomien kanteiden esittämiseen, katettava vähäiset ja epäselvät haitat, varmistettava avoimuutta koskevien EU:n määräysten täysipainoinen noudattaminen, huolehdittava siitä, että kaikki sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevat poikkeustapaukset ovat asianmukaisesti ja tapauskohtaisesti perusteltuja, sekä varmistettava täysimääräinen johdonmukaisuus julkisen täytäntöönpanon kanssa;

32.

viittaa uudelleen aiempiin, 2. helmikuuta 2012 antamiinsa päätöslauselmiin EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta ja komission mahdollisesta kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta ehdotuksesta;

33.

pitää myönteisenä yhteistyötä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostossa ja kansallisten tuomioistuimien kanssa, jotta varmistetaan kilpailupolitiikkojen EU:n laajuinen tehokkuus ja johdonmukaisuus; kannattaa vastuun tehokasta jakamista Euroopan kilpailuviranomaisten verkon jäsenten kesken, koska eräillä markkinoilla on oikeudellisista, taloudellisista ja kulttuurisista oloista johtuen useampia kansallisia ulottuvuuksia kuin muilla markkinoilla; kehottaa komissiota edistämään lähentymis- ja yhteistyösopimuksia ja myös tutkintojen aikaista tiedonvaihtoa koskevia säännöksiä muiden lainkäyttöalueiden kanssa asianmukaisin edellytyksin;

34.

on tietoinen, että komission työtaakka on suuri kilpailusääntöjen täytäntöönpanon alalla ja että se lisääntyy entisestään, ja toistaa siksi, että komissio tarvitsee lisäresursseja erityisesti kohdentamalla nykyisiä resursseja uudelleen voidakseen toimia ennaltaehkäisevästi ja aiempaa tehokkaammin tältä osin;

35.

kehottaa komissiota edistämään kilpailukulttuuria EU:ssa ja kansainvälisesti;

36.

kehottaa käyttämään hyväksi selvitysprosessia ja tarvittaessa varoittavia ja oikeasuhteisia sakkoja sekä välttämään samanaikaisesti epäsuotuisia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia tilanteissa, joissa stressaantuneet yritykset ajetaan pois markkinoilta;

37.

huomauttaa, että sakoilla ei saisi estää yrityksiä pitämästä johtoaan ja henkilöstöään sisäisesti vastuullisina, eikä niillä saisi estää jäsenvaltioita tarvittaessa käsittelemästä rikosoikeudellista vastuuta koskevia kysymyksiä; kehottaa komissiota tarkastelemaan näitä näkökulmia ja laatimaan niitä käsittelevän kertomuksen;

38.

on huolissaan siitä, että sakkojen käyttö ainoana välineenä saattaa olla liian rajoittavaa, etenkin kun on kyse maksukyvyttömyydestä aiheutuvista työpaikkojen menetyksistä, ja pyytää laajempaa valikoimaa pitemmälle kehitettyjä välineitä, jotka kattavat sellaiset kysymykset kuin yritysten oma vastuu, avoimuus ja tilintekovelvollisuus, lyhyemmät menettelyt, oikeus puolustukseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mekanismi sakkojen lieventämistä koskevien hakemusten tehokasta käsittelyä varten (erityisesti siksi, että voidaan korjata esitutkintaprosesseista Yhdysvalloissa aiheutuvat häiriöt), säännösten noudattamisohjelmat yrityksissä ja eurooppalaisten standardien kehittäminen; kannattaa keppi ja porkkana -strategiaa, jossa seuraamukset toimivat tehokkaana pelotteena ja sääntöjen noudattamiseen kannustetaan;

39.

toteaa uudelleen, että sakkojen laskentamenetelmä sisältyy vuonna 2006 annettuihin sakkojen laskentaa koskeviin suuntaviivoihin, jotka eivät ole säädös, ja kehottaa jälleen kerran komissiota sisällyttämään laillisuusperiaatteen nojalla yksityiskohtaisen sakkojen laskentaperusteen ja uudet sakottamisperiaatteet asetukseen (EY) N:o 1/2003;

40.

toistaa pyyntönsä sakkojen laskentaa koskevien komission suuntaviivojen yleisestä uudelleentarkastelusta, jossa otetaan huomioon kuuden vuoden ajalta saatu käytännön kokemus; katsoo, että tässä uudelleentarkastelussa olisi selvitettävä sääntöjen noudattamisohjelmien merkitys, määriteltävä ehdot, joiden perusteella emoyhtiöt, joilla on määräysvalta tytäryhtiössä, olisi saatettava yhdessä ja yhteisvastuullisesti vastaamaan tapauksista, joissa tytäryhtiöt ovat rikkoneet kilpailuoikeutta, ja tarkasteltava sakkojen lieventämistä, rikkomusten uusimista, liikevaihdon ylärajaa ja julkisten ja yksityisten sitoumusten vuorovaikutusta koskevia kysymyksiä;

41.

toistaa, että maksukyvyttömyyteen perustuvien sakonalennuspyyntöjen määrä on lisääntynyt etenkin vain yksillä markkinoilla toimivien yritysten ja pk-yritysten osalta; toteaa jälleen, että sakonalennusten vaihtoehtona voitaisiin harkita järjestelmää, jossa maksut voidaan suorittaa myöhemmin ja/tai erissä, jotta vältetään yritysten ajautuminen konkurssiin;

42.

pitää myönteisenä, että komissio on ottanut 28. maaliskuuta 2012 tekemässään päätöksessä (COMP/39452) huomioon yhtä tuotetta valmistavien yritysten erityistarpeet;

43.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään edelleen liikenteen sisämarkkinoiden loppuun saattamiseen sekä samalla varmistamaan avoimen ja reilun kilpailun liikenne-, posti- ja matkailualoilla sekä samalla edistämään unionin muita poliittisia tavoitteita, kuten asianmukaisesti toimivia kuljetus- ja liikennepalveluita, poliittisia tavoitteita julkisten palvelujen, sosiaalisten standardien, turvallisuuden ja ympäristönsuojelun aloilla sekä hiilidioksidipäästöjen ja öljystä riippuvuuden vähentämiseen liittyviä unionin tavoitteita; pitää myönteisenä ilmoitusta toisesta sisämarkkinoiden toimenpidepaketista, jolla pyritään vihdoin perustamaan yhteinen eurooppalainen ilmatila ja jatkamaan rautatiemarkkinoiden avaamista sekä perustamaan yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue;

44.

katsoo, että komission olisi vahvistettava entisestään kilpailupolitiikan ja liikennepolitiikan välistä yhteyttä Euroopan liikennealan kilpailun parantamiseksi;

45.

kehottaa komissiota olemaan aktiivisempi ja edistämään kilpailusääntöjen lähentämistä kansainvälisissä neuvotteluissa sekä varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset unionin ja kolmansien maiden välillä matkailualalla;

46.

painottaa, että on tärkeää kehittää yhtenäisesti eurooppalaista liikennealuetta ja poistaa jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuurien väliset kehityserot, jotta voidaan tosiasiallisesti luoda unionin yhteismarkkinat ja varmistaa kilpailun oikeudenmukaisuus liikenteen alalla;

47.

korostaa sitä, miten verotukseen liittyvät erot vaikuttavat eri liikennemuotojen väliseen kilpailuun ja intermodaaliseen kuljetukseen, ja kehottaa komissiota luomaan yleiskatsauksen veroihin ja toisistaan eroaviin alv-järjestelmiin eri liikennemuotojen kohdalla;

48.

korostaa, että vapaa ja vääristymätön kilpailu unionissa edellyttää jäsenvaltioiden välisten fyysisten, teknisten ja sääntelyyn liittyvien esteiden poistamista erityisesti siten, että kehitetään yhteentoimivia ja tehokkaita yleiseurooppalaisia liikenneverkkoja;

49.

pitää periaatteessa myönteisenä komission tiedonantoa matkustajien oikeuksista kaikissa liikennemuodoissa, mutta painottaa, että jokainen liikennemuoto on luontaisesti erilainen ja että samalla, kun kaikki komission ehdotukset takaavat nykyiset matkustajien oikeudet, niiden on myös varmistettava sellainen kohtuullinen ja joustava lähestymistapa, jossa tunnustetaan eri liikennemuotojen väliset erot;

50.

kehottaa toimivaltaisia viranomaisia tehostamaan lentoyhtiöiden yhteenliittymien kilpailua koskevien yhteensopivien sääntelytoimien kehittämisyhteistyötä, kun otetaan huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen välinen lentoliikennesopimus, sekä aktiivisesti etsimään keinoja, joilla suurimmat lentoyhtiöiden yhteenliittymät saadaan kilpailemaan määrätietoisemmin transatlanttisilla markkinoilla;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta lisätään palveluhintojen avoimuutta, helpotetaan siten kilpailusääntöjen valvontaa ja maksimoidaan unionin keskusasemien kilpailukyky ja turvallisuus, sekä jatkamaan työtä lentoasemien kilpailukyvyn vahvistamiseksi sekä talouden että matkustajien eduksi;

52.

kehottaa komissiota laatimaan näyttöön perustuvan katsauksen tapauksista, joissa lentoyhtiöt ovat niille myönnettyjen erityisehtojen takia edullisemmassa asemassa kuin muut palveluntarjoajat, tai tapauksista, joissa lentoyhtiöt väitetysti käyttävät hyväksi hallitsevaa asemaansa tietyillä lentoasemilla erityisesti soveltamalla ”yhden laukun” sääntöä ja käsimatkatavaroita koskevia muita rajoituksia;

53.

katsoo, että kaupalliset toiminnot ovat merkittävä tulonlähde lentoasemille ja että tällaiset määrätietoiset käytännöt saattavat muodostaa kuljetusliikkeen määräävän aseman väärinkäytön;

54.

kehottaa komissiota lisäämään unionin lentoasemien lähtö- ja saapumisaikojen kaupan, käytön ja käyttöoikeuden valvontaa, jotta varmistetaan oikeudenmukainen kilpailu sekä turvataan alueelliset yhteydet koko Euroopassa;

55.

kehottaa komissiota valvomaan halpalentoyhtiöihin sovellettavia toimia sen varmistamiseksi, etteivät nämä toimet muodosta epäoikeudenmukaisen kilpailun välineitä;

56.

kehottaa komissiota tämän käsitellessä unionin ilmailualan ja lentoasema-alan valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistusta varmistamaan, että kilpailuvääristymiä ei ilmene ja että kaikilla markkinoihin osallistuvilla on tasapuoliset toimintaedellytykset;

57.

toteaa, että rautatiealan vapauttaminen on ollut unionissa suhteellisen rajoitettua ja että tilanne on asettanut rautatieliikenteen muita matkustusmuotoja epäedullisempaan asemaan erityisesti kun tarkastellaan koko Euroopan rautatiealan kilpailukykyyn liittyviä kysymyksiä;

58.

kehottaa komissiota saattamaan päätökseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen käyttöönoton varmistamalla suotuisat edellytykset alan avaamiselle vapaalle ja reilulle kilpailulle muun muassa ottamalla käyttöön toimia, joilla sallitaan tehokkaiden ja innovatiivisten rautatieyhtiöiden toiminta ilman rajoituksia, tekemällä selvän eron infrastruktuurin haltijoiden ja rautatieyrityksien välillä, vahvistamalla kansallisten sääntelyelimien asemaa ja yhdenmukaistamalla henkilöstösääntöjä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kansallisten rautatieyritysten erilaiset liiketoimintamallit, kun se valmistelee markkinoiden avaamista myös maiden sisäisten rautateiden henkilöliikennepalveluille, ja laatimaan konkreettisia ehdotuksia raivatakseen tieltä epäsuorat kilpailurajoitukset, joita erilaiset turvallisuus-, yhteentoimivuus- ja lupavaatimukset voivat aiheuttaa;

59.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että rautatieliikenneala avataan reilulle kilpailulle ja että palveluja parannetaan heikentämättä julkisten palvelujen tarjoamista;

60.

korostaa, että EU:n maanteiden tavaraliikenteen markkinoiden avaaminen entisestään voi olla hyväksyttävää vain silloin, kun liikenneyhtiöiden välillä taataan tasapuoliset toimintaedellytykset ja sosiaalilainsäädännön ja liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden työolojen suojelu turvataan kaikissa jäsenvaltioissa;

61.

korostaa, että vapautetulla maantieliikenteen alalla on tarpeellista ehkäistä vilpillistä kilpailua varmistamalla, että sosiaali-, turvallisuus- ja ympäristönormeja sovelletaan asianmukaisesti kiinnittämällä erityistä huomiota polkumyyntikäytäntöihin sekä näiden markkinoiden avaamiseen kabotaasille;

62.

kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa konkreettisia ehdotuksia, jotta voidaan poistaa jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot seuraamuksissa, joita koituu vakavista unionin lainsäädännön rikkomuksista tieliikenteen alalla, ja näin välttää kilpailun vääristymät;

63.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan kolmannen postidirektiivin täysimääräisesti täytäntöön; kannustaa komissiota tarkastelemaan tarkoin postimarkkinoiden ja yleispalveluvelvoitteen sosiaalisia seurauksia tällä alalla, yleispalvelun rahoitus mukaan luettuna, sekä raportoimaan niistä;

64.

ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen, uudet vahvistetut toimivaltuudet ja unionin matkailun taloudellisen potentiaalin ja kehottaa näin ollen komissiota helpottamaan aktiivista yhteistyötä matkailualan yritysten keskuudessa ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin unionin matkailun huippukohteiden maailmanlaajuisen kilpailukyvyn varmistamiseksi; kehottaa komissiota vauhdittamaan matkailupaketteja koskevia lainsäädäntöehdotusmenettelyjä, jotta voidaan varmistaa tarkoituksenmukainen kilpailukyky ja taata selkeät vapaat markkinat Euroopan matkailualalla.

65.

katsoo, että valtionapua koskevien säännösten täytäntöönpano on saatettava päätökseen, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet voidaan saavuttaa, erityisesti sallimalla investoinnit reaalitalouteen ja keskittämällä resursseja enemmän tutkimuksen, innovoinnin ja kestävän kehityksen hyväksi;

66.

toteaa, että sähköisten maksujen eurooppalaiset markkinat ovat edelleen hajanaiset sekä maiden välillä että sisällä; kannustaa ottamaan käyttöön tarvittavat toimenpiteet ja täytäntöönpanokeinot, joilla varmistetaan avoimemmat, läpinäkyvämmät, innovatiivisemmat ja kilpailukykyisemmät maksupalveluiden sisämarkkinat, jotka hyödyttävät kaikkia kuluttajia ja antavat heille vaihtoehtoja kortti-, internet- ja mobiilimaksuissa, matkapuhelimen käytössä maksuvälineenä, mobiilipalveluiden yhteentoimivuudessa, kustannuksissa ja siirrettävyydessä; pyytää komissiota siksi arvioimaan, kuinka uudet tulokkaat voidaan tuoda eurooppalaisille kortti-, internet- ja mobiilimaksumarkkinoille ja suojata samalla tulevia teknologiainnovaatioita tällä sektorilla; katsoo, että monenvälisten toimitusmaksujen valvontaa on tehostettava, ja pitää myönteisenä toiseen sisämarkkinoiden toimenpidepakettiin sisältyviä ehdotuksia, jotka koskevat maksupalveludirektiivin tarkistusta ja lainsäädäntöaloitteen laatimista monenvälisistä pankkimaksuista;

67.

tukee komission aikomusta seurata edelleen tarkasti rahoitusmarkkinoiden avoimuutta, mutta katsoo, että tarvitaan lisätoimenpiteitä ajankohtaisten, luotettavien ja korkealaatuisten tietojen saannin varmistamiseksi erityisesti johdannaismarkkinoilla;

68.

katsoo, että yritysten välisen kilpailun on toteuduttava siten, että voidaan varmistaa kuluttajien oikeuksien todellinen noudattaminen; katsoo, että kollektiivisten oikeussuojakeinojen ja vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen järjestelmät ovat välttämättömiä välineitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

69.

toteaa, että komissiolla on tapana arvioida pelkästään yrityksen markkina-aseman väärinkäyttöä; katsoo, että tämä ei tietyillä markkinoilla riitä ehkäisemään kartellisopimusten riskiä; pyytää komissiota tutkimaan, miten voidaan arvioida, kuinka kartelliriski minimoidaan ja kilpailu maksimoidaan; pyytää komissiota esittämään kilpailupolitiikkaa koskevat selkeät ja avoimet ohjeet, joissa nämä periaatteet otetaan huomioon;

70.

kehottaa komissiota panemaan energia-alan sisämarkkinapaketin kaikilta osin täytäntöön, sillä avoimet ja kilpailukykyiset energia-alan sisämarkkinat eivät ole vielä täysin toteutuneet; kannustaa komissiota valvomaan aktiivisesti kilpailua energiamarkkinoilla erityisesti silloin, kun julkisten palvelujen yksityistäminen saa aikaan monopolistiset ja oligopolistiset markkinat;

71.

toteaa, että kilpailulainsäädännön rikkomisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseksi ei ole olemassa tehokasta oikeusjärjestelmää, mistä koituu haittaa kuluttajille, ja että tällaisista rikkomuksista aiheutuvat sakot maksetaan yksinomaan jäsenvaltioiden kansallisten talousarvioiden hyväksi;

72.

kehottaa komissiota varmistamaan tasapainoiset neuvottelumahdollisuudet valmistajien ja vähittäiskaupan edustajien kanssa painottamalla seuraavia seikkoja:

73.

ilmaisee tässä yhteydessä tyytyväisyytensä elintarvikeketjun sidosryhmien pyrkimyksiin päästä sopimukseen periaatteista, jotka koskevat hyviä käytänteitä yritysten välisissä suhteissa, ja vapaaseen ja reiluun kilpailuun liittyvistä täytäntöönpanotoimista; kehottaa komissiota jatkossakin sitoutumaan näiden periaatteiden seurantaan, kuten parlamenttikin aikoo tehdä vuosittain järjestämissään vähittäiskauppaa koskevissa keskusteluissa (Retail Roundtable);

74.

myöntää, että luvakemyynti on riippumattomien vähittäismyyjien kannalta hyvä malli, jonka avulla he voivat selvitä erittäin kilpailuhenkisessä ympäristössä; pyytää komissiota seuraamaan franchising-oikeuden antajien ja saajien välisten suhteiden kehittymistä ja varmistamaan tasavertaiset neuvotteluasemat näiden välillä sekä tarvittaessa esittämään lainsäädäntöehdotuksia;

75.

katsoo, että sen lisäksi, että komissio pitää yhteyttä Euroopan parlamenttiin ja talous- ja sosiaalikomiteaan, sen olisi pyrittävä jäsentämään paremmin yhteistyötä kuluttajajärjestöjen kanssa, ja että tätä yhteydenpitoa olisi pidettävä olennaisena osatekijänä kilpailulainsäädännön valvonnassa; katsoo tämän vuoksi, että on kannustettava komission kilpailun pääosaston ja kyseisten järjestöjen väliseen vuoropuheluun ja että sitä on tehostettava;

76.

pitää myönteisenä valtiontukipolitiikkaa, jonka avulla ja soveltamalla sitä pankkeihin on palautettu rahoitusjärjestelmän vakaus; pyytää, että komissio ottaa pitkällä aikavälillä toimivat julkiset investointipankit, myös Euroopan investointipankin, mukaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan arviointiin;

77.

toteaa, että tiedotusvälineiden omistuksen ja hallinnan olisi oltava avointa eivätkä ne saisi keskittyä; vaatii komissiota arvioimaan, miten olemassa olevat kilpailusäännöt liittyvät kaupallisten tiedotusvälineiden kasvavaan keskittymiseen jäsenvaltioissa; vaatii komissiota myös panemaan kilpailusäännöt täytäntöön ja toteuttamaan toimia, mikäli tiedotusvälineet ovat liian keskittyneitä ja niiden moniarvoisuus on uhattuna; vaatii sääntöjä, joilla varmistetaan, että eturistiriitoihin puututaan asianmukaisesti ja ne ratkaistaan;

78.

kehottaa komissiota tehostamaan kilpailupolitiikan sisällyttämistä Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskeviin tavoitteisiin, mikä mahdollistaa pk-yritysten tukemisen ottaen huomioon, että pk-yritykset ovat tärkeimpiä työpaikkojen luojia;

79.

kehottaa komissiota mainitsemaan tulevissa vuosikertomuksissaan erityisesti kilpailupolitiikan vaikutuksen työllisyys- ja sosiaaliasioihin;

80.

tähdentää, että EU:n kilpailukyky toteutuu innovoinnin ja erittäin ammattitaitoisten työntekijöiden avulla palkkoja ja/tai eläkkeitä vaarantamatta siten, että kaikissa jäsenvaltioissa edistetään korkeita sosiaalisia standardeja ja kotimaista kysyntää vahvistetaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita tekemään enemmän investointeja yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen;

81.

kehottaa jäsenvaltioita harjoittamaan aktiivista ja osallistavaa työmarkkinapolitiikkaa, jotta voidaan vahvistaa unionin kansantalouksien kilpailukykyä ja tarjota työnhakijoille varmoja, laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja;

82.

pitää myönteisenä lähestymistapaa, jota komissio soveltaa määritellessään yleistä taloudellista etua koskevia palveluja ja jonka mukaan työmarkkinoille pääsyä/paluuta koskevat toimet ovat kansalaisten kannalta erityisen kiinnostavia;

83.

kehottaa komissiota asettamaan tulevan kehityksen arvioinnin yhteydessä etusijalle työntekijät, jotka toimivat yrityksissä, joissa toteutetaan uudelleenjärjestelyjä ja jotka yksityistetään, pitäen mielessä, että työllisyyden on oltava jäsenvaltion hallituksen ja komission keskeisenä huolenaiheena yksityistämisprosessin aikana;

84.

kehottaa komissiota jatkamaan valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvontaa, koska kriisi aiheuttaa edelleen heijastusvaikutuksia, ja korostaa, että yleisen edun mukaiset palvelut on säilytettävä jäsenvaltioissa;

85.

kehottaa komissiota jatkamaan kilpailupolitiikan soveltamisen kehittymistä ja sen vaikutuksia koskevan vuosittaisten kertomusten antamista parlamentille;

86.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja kansallisille kilpailuviranomaisille.