5.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 45/15

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 ja 208 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja kehitys: Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan” (COM(2012)0022),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kehitysmaille annettavan EU:n kehitysrahoitustuen lisääminen” (COM(2012)0366),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Globaali Eurooppa – Uusi lähestymistapa EU:n ulkoisen toiminnan rahoittamiseen” (COM(2011)0865),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena kattava kansainvälisiä sijoituksia koskeva eurooppalainen politiikka” (COM(2010)0343),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kauppaa tukevan avun EU-strategiaa – komission puheenvuoro” (COM(2007)0163),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppapolitiikka ja kehitys – Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta” (COM(2002)0513),

—

ottaa huomioon vuoden 2012 kehitysrahoitusta koskevan EU:n vastuuraportin ja erityisesti kauppaa tukevaa apua koskevan jakson (SWD(2012)0199),

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-maat) sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, joka allekirjoitettiin Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin vuosina 2005 ja 2010,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 aiheista ”Ihmisoikeudet sekä sosiaali- ja ympäristönormit kansainvälisissä kauppasopimuksissa” (1), ”Kansainvälinen kauppapolitiikka ja ilmastonmuutoksen haasteet” (2) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu kansainvälisissä kauppasopimuksissa” (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman EU:n avusta kaupan kehittämiseksi (4),

—

ottaa huomioon AKT-alueiden ja -maiden kanssa tehdyistä talouskumppanuussopimuksista 25. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselmat (5),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (6),

—

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (7),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1528/2007 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen valtioiden poistamisesta neuvottelut päätökseen saaneiden alueiden ja valtioiden luettelosta (8),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa (9),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä kahdenvälisiä investointisopimuksia koskevista siirtymäkauden järjestelyistä (10),

—

ottaa huomioon 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä (11),

—

ottaa huomioon 18. marraskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1063/2010 tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 muuttamisesta (12),

—

ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n lähestymistavasta kauppaan, kasvuun ja kehitykseen seuraavalla vuosikymmenellä ja 15. lokakuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät kehitysrahoituksesta,

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön (13),

—

ottaa huomioon 18. syyskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (14),

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) kauppaa tukevaa apua koskevan työohjelman 2012–2013,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (15),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2007 julkaistun EU:n kauppaa tukevan avun strategian: Kehitysmaiden kauppaan liittyviä tarpeita tukevien EU:n toimien tehostaminen,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. elokuuta 2003 laaditun kehittyviä sisämaavaltioita koskevan Almatyn toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta ja 1. joulukuuta 2011 hyväksytyn Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan kumppanuuden,

—

ottaa huomioon vähiten kehittyneiden maiden hyväksi toteutettavan Istanbulin toimintaohjelman vuosiksi 2011–2020 (16),

—

ottaa huomioon 11. ja 12. marraskuuta 2010 Soulissa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa hyväksytyn yhteistä kehitystä ja kasvua koskevan Soulin konsensuksen,

—

ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (Unctad) raportin World Investment Report 2012, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat vuodelta 2011, kauppa- ja investointisopimuksien ihmisoikeusvaikutuksien arviointia koskevat YK:n perusperiaatteet, Unctadin, FAO:n, Maailmanpankin ja Maatalouden kansainvälisen kehittämisrahaston (IFAD) vastuullisia maatalousinvestointeja koskevat periaatteet, vuonna 2011 tarkistetut OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille sekä Unctadin XIII ministerikokouksessa vuonna 2012 ja Rio+20-konferenssissa vuonna 2012 hyväksytyn Dohan neuvotteluvaltuutuksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0053/2013),

A.

katsoo, että unionin kauppa- ja investointipolitiikassa olisi noudatettava SEU-sopimuksen 3 ja 21 artiklassa vahvistettuja unionin ulkoisen toiminnan yleisperiaatteita ja sillä olisi edistettävä ”maapallon kestävää kehitystä (…), vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa, köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien (…) suojelua”;

B.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 207 ja 208 artikla ovat sidoksissa toisiinsa ja että 207 artiklan mukaan unionin kauppapolitiikka perustuu unionin ulkoista toimintaa koskeviin periaatteisiin ja tavoitteisiin; ottaa huomioon, että 208 artiklan mukaan unionin on otettava huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

C.

katsoo, että kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa unionin, kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden välisen kaupan ja investointien avulla, sillä ne stimuloivat kaikkien osapuolten kestävää ja osallistavaa kasvua, mahdollistavat teknologian ja osaamisen siirrot ja auttavat luomaan työpaikkoja, minkä ansiosta voidaan parantaa kilpailukykyä ja tuottavuutta, lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja torjua eriarvoisuutta;

D.

katsoo, että kaupalla ja investoinneilla ei kuitenkaan voida yksin vaikuttaa ratkaisevasti kasvuun ja kestävään kehitykseen, koska kehitysmaat ja vähiten kehittyneet maat kärsivät rakenteellisista heikkouksista (muun muassa inhimillisen pääoman, hallinnon ja infrastruktuurin puutteet, heikko yksityinen sektori, voimakas riippuvuus raaka-aineiden viennistä, viennin vähäinen monipuolistaminen, korkeat kauppahinnat), jotka estävät niiden täysimääräisen osallistumisen maailmankauppaan;

E.

toteaa, että edunsaajamaiden kasvua tukevaa unionin kauppa- ja investointipolitiikkaa olisi koordinoitava asiasta vastaavien viranomaisten asettamien kehitystavoitteiden kanssa ja noudatettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta, ja katsoo, että tämän lisäksi olisi myönnettävä teknistä ja taloudellista tukea ja tarvittaessa kehitettävä pohjois–etelä-suuntaisia, rajat ylittäviä ja etelä–etelä-suuntaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia;

F.

toteaa, että etelä–etelä-kaupan osuus maailmankaupasta oli 23 prosenttia vuonna 2010; katsoo, että maailmankaupasta vuonna 2011 laaditun WTO:n raportin (World Trade Report) mukaan näistä sopimuksista kaksi kolmasosaa oli etelä–etelä-etuuskohtelusopimuksia ja vain neljännes pohjoinen–etelä-sopimuksia; toteaa, että maailmanlaajuisia investointeja vuonna 2012 koskevan raportin (World Investment Report) mukaan lähes puolet suorista ulkomaisista investoinneista tehdään nopeasti kehittyvän talouden maihin;

G.

toteaa, että monet valtiot eivät hyödy vieläkään täysin kaupasta ja vähiten kehittyneiden maiden osuus maailman bruttokansantulosta pienenee; toteaa, että korkeasta talouskasvusta huolimatta 49 vähiten kehittyneen maan osuus maailmankaupasta on vain 1,12 prosenttia; katsoo, että kauppa ei ole hyödyttänyt kaikkia kehitysmaita tasapuolisesti ja että se on joissain tapauksissa kärjistänyt sosiaalista eriarvoisuutta;

H.

toteaa, että tärkeät nopeasti kehittyvän talouden maat, jotka kuuluvat edelleen kehitysmaiden ryhmään, ovat samanaikaisesti kauppaa tukevan avun rahoittajia ja vastaanottajia; katsoo, että unionin ja muiden kehittyneiden maiden on otettava paremmin huomioon näiden uusien toimijoiden monimutkainen asema, merkitys ja erityispiirteet ja mukautettava siksi kauppaa tukevaa apuaan;

I.

katsoo, että kestävän kehityksen edistämiseksi toteutettavien kauppa- ja investointitoimien perusta ja muoto saattavat olla keskenään hyvin erilaisia; toteaa, että saman maan alueella saatetaan toteuttaa useita ohjelmia ja toimia, mutta koordinoinnin puute voi heikentää niiden vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä ja lopulta horjuttaa kansalaisten luottamusta näihin toimiin;

J.

toteaa, että unioni ja sen jäsenvaltiot antavat eniten kauppaa tukevaa apua ja että ne antoivat sitä 10,7 miljardia euroa vuonna 2010 (lähes kolmannes julkisen kehitysavun kokonaismäärästä); katsoo, että talous- ja rahoituskriisin myötä on herännyt kysymys kehitysapua ja erityisesti kauppaa tukevaa apua varten myönnettyjen julkisten varojen vähentämisestä sekä niiden käytön vaikuttavuudesta;

K.

toteaa, että unioni on sitoutunut lisäämään tuen kokonaismäärärahoja 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä;

1.

tukee komission tavoitetta vahvistaa kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojen välistä synergiaa; suosittaa, että komissio ottaa huomioon edunsaajamaiden tarpeet ja valmiudet ja edistää alueellisen yhdentymisen kaltaisia välineitä, joilla varmistetaan kyseisen yhteisvaikutuksen tehokkaampi hyödyntäminen, ja asettaa etusijalle toimenpiteet, joiden tarkoituksena on

2.

kehottaa unionia noudattamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevaa periaatetta unionin kauppa-, maatalous-, ympäristö- ja energiapolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa ja arvioimaan kyseisten politiikkojen vaikutusta kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden kehitykseen;

3.

painottaa, että kohtuullinen palkkataso ja asianmukaiset työturvallisuusnormit ovat tärkeitä kestävän maailman kauppajärjestelmän ja uusien globaalien tuotantoketjujen kannalta; muistuttaa komissiota sen tiedonannosta ”Ihmisarvoista työtä kaikille”;

4.

kehottaa unionia, muita avunantajia, kumppanimaiden viranomaisia ja kehitysmaissa toimivia paikallisia ja kansainvälisiä yksityisiä toimijoita tutkimaan mahdollisia kestävää kehitystä koskevan yhteistyön aloja, jotta yritykset saataisiin osallistumaan mahdollisimman laajasti kehitystavoitteiden saavuttamiseen;

5.

korostaa, että unionin on suunnattava osa kestävää ja vastuullista kehitystä edistävästä kauppaan liittyvästä tuesta kehitysmaiden sisäisten ja välisten alueellisten ja paikallisten kaupankäyntivalmiuksien kehittämiseen, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden köyhimpien asukkaiden tuloja ja elintasoa; on tyytyväinen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tavoitteisiin, joissa asetetaan etusijalle kehitysmaiden työllisyys ja kasvu;

6.

toteaa, että kauppaa ja investointeja kehittävien ohjelmien onnistumisen kannalta on tärkeää, että edunsaajamaat sitoutetaan niihin; katsoo, että kansalliset, alue- ja paikallisviranomaiset sekä kansalaisyhteiskunta on otettava järjestelmällisesti mukaan kansallisten ohjelmien laadintaan ja seurantaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti;

7.

kannustaa kehitysmaita valtavirtaistamaan kestävää taloudellista kehitystä koskevan tavoitteen ja tekemään siitä kaikkia aloja koskevan kansallisen tavoitteen, joka sisältyy niiden eri strategioihin ja toimenpiteisiin; pyytää komissiota edistämään hallitusten valmiuksia sisällyttää kestävää ja osallistavaa taloudellista kehitystä koskevat näkökohdat kansallisiin kauppastrategioihin ja -ohjelmiin ja muun muassa tarjoamaan tätä varten enemmän tukea;

8.

toteaa, että kehitysyhteistyöasioita käsittelevän koulutuksen parantaminen auttaisi määrittelemään tarkemmin konkreettiset kehitystarpeet ja niiden mahdolliset täyttämiskeinot ja edistäisi ja helpottaisi kauppaneuvottelijoiden ja muiden kauppa-asioista vastaavien virkamiesten tehtävien hoitamista;

9.

katsoo, että ratkaisevassa asemassa ovat investoinnit, joilla pyritään luomaan, kehittämään, vahvistamaan ja ylläpitämään kestävän liikenteen, kestävän energian ja tietoliikenteen keskeisiä infrastruktuureja, erityisesti rajat ylittäviä infrastruktuureja ja multimodaalisia solmukohtia;

10.

korostaa, että eurooppalaisten yritysten hallituksille maksamien maksujen on oltava täysin avoimia; kehottaa komissiota tukemaan kehitysmaissa kestävää teollistumista koskevia strategioita, joiden tavoitteena on käydä kauppaa raaka-aineiden sijaan tuotteilla, joilla on lisäarvoa;

11.

arvioi, että kun kaupalla ja investoinneilla pyritään edistämään kestävää kasvua ja taloudellista kehitystä, on kehitettävä tarvittavaa tuotantoa ja infrastruktuuria sekä kohdistettava kauppa ja investoinnit erityisesti seuraavien tavoitteiden edistämiseen:

—

itsenäisille maanviljelijöille ja pienosuuskunnille sekä kestävän maatalouden, kalanviljelyn ja karjanhoidon menetelmien kehittämiseksi tarkoitettu tuki, jonka avulla voidaan perustaa, vahvistaa ja monipuolistaa toimitusketjuja

—

rahoituksen ja mikrorahoituksen saannin parantaminen

—

kehitysmaiden tukeminen tiedonsaannissa ja kansainvälisten terveys- ja kasvinsuojelumääräyksien täyttämisessä, jotta varmistetaan kilpailun rehellisyys ja laajennetaan markkinoille pääsyä, muun muassa parannetaan kehitysmaiden mahdollisuuksia päästä teollisuusmaiden markkinoille ja suojellaan samalla niiden väestöä paremmin

—

vientirajoituksien vaiheittainen poistaminen, keinottelun ja maataloushintojen vaihtelun torjuntatoimet

—

sosiaalisesti kestävien ja ympäristöystävällisten tuotteiden ja palvelujen, myös ekomatkailun, luomisen ja markkinoille saattamisen tukeminen, jotta voidaan tuoda lisäarvoa tuottajille ja noudattaa kestävyyskriteerejä

—

luonnonvarojen kestävä ja avoin hallinnointi

—

maanviljelijöiden tasapuolista maankäyttömahdollisuutta koskevat ohjelmat

—

valmiuksien kehittämismahdollisuuksien edistäminen erityisesti, kun kyseessä on tuotteiden monipuolistaminen; tuotteiden lisäarvon parantaminen ja niiden tukeminen paikallis-, alue- ja maailmanmarkkinoilla sovellettavien standardien ja teknisten vaatimusten täyttämisessä

—

myönteisiä kannustimia koskevan järjestelmän käyttöönotto kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevissa lausekkeissa, jotta voidaan edistää sellaisten maataloustuotteiden tuontia unioniin, jotka täyttävät kansainväliset ympäristö-, sosiaali- ja ihmisoikeusnormit, ja varmistaa erityisesti, että tuottajat saavat oikeudenmukaiset tulot ja maataloustyöntekijät saavat elinkustannukset kattavaa palkkaa, kuten oikeutta ruokaan käsittelevä YK:n erityisraportoija on edellyttänyt

—

tuki kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden tarpeelle jättää joitakin herkkiä maataloustuotteita vastavuoroisen vapauttamisen ulkopuolelle

—

tuotantokapasiteetin ja kestävän tuotantokehityksen luominen, vahvistaminen ja monipuolistaminen siten, että luodaan osallistavien ja oikeudenmukaisten toimitusketjujen avulla hyötyjä asianomaisille paikallisille toimijoille

—

yritys- ja investointi-ilmapiirin parantaminen, jotta voidaan helpottaa yksityissektorin, myös paikallisten pienten yritysten, osallistumista ja tarvittaessa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittämistä

—

kaupan rajoituksien vaiheittainen poistaminen siten, että otetaan huomioon kehitysmaiden tarve monipuolistaa talouttaan ja suojella varhaisessa kehitysvaiheessa olevaa teollisuutta, jotta ne voivat luoda kestävän kotimaisen teollisen perustan

—

teollis- ja tekijänoikeuksien ja maantieteellisten merkintöjen suojeleminen maiden kehitystason mukaisesti ja siten, että suositaan teknologian (myös vihreän teknologian) siirtoa TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetun Dohan julistuksen mukaisesti

—

ihmisarvoisen työn, avoimuuden ja kestävyyden edistäminen; kestävien ja oikeudenmukaisten työmuotojen edistäminen; työturvallisuusnormien ja sosiaaliturvajärjestelmien vahvistaminen erityisesti kansallisista sosiaalisen suojelun vähimmäistasoista annettujen ILO:n suositusten mukaisesti

—

oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan vahvistaminen, jotta parannetaan yksityisten investointien ja erityisesti suorien ulkomaisten investointien oikeusvarmuutta, avoimuutta ja lainmukaisuutta

—

rahoituspalveluja ja kauppasopimuksia koskevien nykyisten säännösten ja neuvotteluohjeiden yksityiskohtainen tarkastelu, koska näiden ei pitäisi haitata talousalan asianmukaista sääntelyä unionissa ja sen kauppakumppanimaissa

—

julkisten hankintojen ehtojen parantaminen

—

julkisten palvelujen tehokkuuden lisääminen

—

kauppaa ja investointeja helpottavien palvelujen ja erityisesti ympäristöystävällisten palvelujen edistäminen, myös matkailun, logistiikan ja investoinnin alalla

—

kansallisten hallitusten tukeminen kansallisten kauppapolitiikkojen ja -strategioiden määrittelyssä ja tähän liittyvä riittävä avoimuus ja osallistuminen

—

sellaisten yhteisten välineiden ja resurssien kehittäminen, joilla vähiten kehittyneiden maiden käyttöön annetaan käytännön neuvoja ja menetelmiä

—

tulli- ja verohallintojen uudistamisen sekä sellaisten toimien tukeminen, joilla rajoitetaan epävirallisen sektorin osuutta taloudesta ja integroidaan epävirallinen sektori uudelleen säännellyn talouden piiriin

—

passitusjärjestelmien tehokkuuden, hallinnoinnin ja organisoinnin sekä tavaroiden, henkilöiden ja palvelujen liikkuvuuden parantaminen

—

kauppaa ja investointeja helpottavien elinten sekä takuurahastojen ja riskipääomarahastojen perustaminen, alkupääoma ja bisnesenkelit mukaan luettuina;

12.

tukee komission ehdotusta sen kauppaa tukevan avun eriyttämisestä ja toimien kohdistamisesta valtioihin, jotka ovat eniten sen tarpeessa, erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin; suosittaa kuitenkin, että komissio ottaa huomioon perinteisten indikaattoreiden (bruttokansantulo, inhimillinen pääoma ja alttius talouden sokeille) lisäksi valtion yleisen kehitystason ja sen tarpeet, valmiudet ja sisäisen eriarvoisuuden kehitysyhteistyön alalla; kannustaa komissiota ottamaan huomioon vähiten kehittyneitä maita koskevat tehostetun integroidun toimintakehyksen periaatteet;

13.

korostaa, että yhteiskunnallinen yrittäjyys ja sosiaalinen innovointi kehitysmaissa edistävät kehitystä eteenpäin vievää kasvua, ja toteaa, että tämä voi auttaa vähentämään eriarvoisuutta ja lisäämään kasvua, jos voitot sijoitetaan uudelleen talouteen;

14.

katsoo, että varainsiirrot ja mikrorahoitus ovat edelleen tarkoituksenmukaisia välineitä, mutta yksinomaan niiden avulla ei pystytä vastaamaan kaikkiin rahoitustarpeisiin; kehottaa kaikkia rahoittajia tutkimaan ja edistämään innovoivia rahoitus- ja kumppanuusmuotoja; kannattaa etelä–etelä- ja kolmikantakumppanuuksien käyttöön ottamista; suosittaa hyödyntämään yleisemmin alueiden välisiä rahoitusjärjestelyjä, kuten EU–Afrikka-infrastruktuurirahaston mallin yhteydessä käytettyjä järjestelyjä;

15.

tukee komission tiedonannossa ilmoitettua kehitysmaiden pienten toimijoiden kaupan edistämistä koskevaa pakettia; kehottaa komissiota kehittämään kyseistä pakettia ja kaikkia rahoittajia osoittamaan riittävästi rahoitusta paketin täytäntöönpanoa varten sekä tukemaan erityisesti pienten yritysten osallistumista kauppajärjestelmiin, joilla varmistetaan lisäarvo tuottajille, ja sellaisiin järjestelmiin, joilla tuetaan kestävää kehitystä (esimerkiksi reilu kauppa); pyytää tiedottamaan säännöllisesti paketin täytäntöönpanosta;

16.

suhtautuu myönteisesti tiedonannon ”Kehitysmaille annettavan EU:n kehitysrahoitustuen lisääminen” antamiseen; kehottaa komissiota panemaan ehdotukset nopeasti täytäntöön, jotta olisi mahdollista ottaa käyttöön kestävää, ennakoitavissa olevaa ja tehokasta lisärahoitusta; suhtautuu myönteisesti OECD:n investointipolitiikan kehyksen ”työkalupakissa” vahvistettuihin ohjeisiin; panee tyytyväisenä merkille Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden tulokset ja Istanbulin periaatteet kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön tuloksellisuudelle;

17.

on huolestunut sidottua apua koskevien käytäntöjen yleistymisestä; kehottaa kehittyneitä valtioita ja tärkeitä nopeasti kehittyvän talouden maita olemaan noudattamatta näitä käytäntöjä ja turvautumaan sitä vastoin alueellisiin ja paikallisiin resursseihin ja inhimilliseen pääomaan, kun ne toteuttavat talouden kehittämistä koskevia hankkeita kaupan ja investointien välityksellä;

18.

ottaa huomioon kansainvälisten elinten (WTO, Unctad, UNIDO, OECD, G20, Maailmanpankki ja kansainväliset kehityspankit) kauppaa tukevan avun alalla toteuttamat toimet; kannattaa, että kauppaa tukevan avun ohjelmien yhteyteen sisällytetään sellaisia kehitysmaita koskevia toimenpiteitä, joilla autetaan kehitysmaita korvaamaan kaupan vapauttamisesta aiheutuvia tappioita; katsoo, että olisi perustettava järjestelmä, jolla helpotetaan rahoittajien välistä kansainvälistä, kansallista ja paikallista yhteistyötä ja jota Unctad ja WTO koordinoisivat; palauttaa mieliin, että unioni on sitoutunut edistämään ja helpottamaan kehitysmaiden edustusta edellä mainituissa kansainvälisissä elimissä ja osallistumista niihin;

19.

pitää valitettavana investointipolitiikan koordinoinnin puutetta myös kansainvälisellä tasolla; suhtautuu myönteisesti parlamentin ja neuvoston sopimukseen siirtymäjärjestelyistä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisiä investointisopimuksia varten; kannustaa komissiota kehittämään kansainvälisiä investointeja koskevaa unionin politiikkaa, jolla varmistetaan asianmukainen investointisuoja ja parannetaan oikeusvarmuutta ja jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden valmiudet antaa yhteisiä määräyksiä ja standardeja sekä sosiaali-, talous- ja ympäristöasioita koskevat erityistarpeet, kuten Unctadin kestävää kehitystä koskevan investointipolitiikan kehyksessä määritellyt tarpeet; palauttaa mieliin, että kehitysmaat kärsivät suhteettomasti investoijien ja valtion välisten riidanratkaisumenettelyjen korkeista kustannuksista;

20.

katsoo, että kansainvälisiä investointisopimuksia on uudistettava siten, että vahvistettaan niiden kehitysyhteistyöulottuvuutta, saatetaan valtioiden ja investoijien oikeudet ja velvollisuudet tasapainoon, varmistetaan riittävät mahdollisuudet toteuttaa kestävää kehitystä tukevia toimintalinjoja ja tehdään investointien edistämistä koskevista säännöksistä entistä konkreettisempia ja sovitetaan ne tiiviimmin yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa;

21.

kehottaa komissiota laatimaan eriteltyjä tietoja unionin ulkomaisista suorista investoinneista kehitysmaihin ja vähiten kehittyneisiin maihin sekä ottamaan huomioon seuraavat investointiluokat: fuusiot ja yritysostot, yrityksen sisäinen omaisuuden siirto, keinottelutarkoituksessa tehdyt investoinnit ja vihreät investoinnit;

22.

katsoo, että yhteistyössä olisi keskityttävä myös valmiuksien ja instituutioiden kehittämiseen, jotta kehitysmaat voivat laatia investointeihin tarvittavia edellytyksiä, kuten kehittää veronkantovalmiuksia, torjua veronkiertoa ja soveltaa parhaita tilinpäätösstandardeja;

23.

suhtautuu myönteisesti WTO:n päätökseen helpottaa vähiten kehittyneiden maiden osallistumista; kehottaa WTO:n jäseninä olevia kehittyneitä maita ja tärkeitä nopeasti kehittyvän talouden maita hyödyntämään poikkeusta, joka koskee vähiten kehittyneille maille tarjottavia palveluja, ja myöntämään etuuskohtelun vähiten kehittyneiden maiden palveluille ja palveluntarjoajille sekä kiinnittämään erityistä huomiota neljänteen toimitusmuotoon, joka on vähiten kehittyneiden maiden painopiste;

24.

toivoo, että unioni ja sen jäsenvaltiot hyödyntävät vaikutusvaltaansa erityisesti tärkeisiin nopeasti kehittyvän talouden maihin nähden, jotta saatetaan nopeasti päätökseen Dohan kierroksen puitteissa neuvoteltu sopimus kaupan helpottamisesta;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että BRICS-maat ovat sitoutuneet edistämään kehitysmaiden taloudellista kasvua ja kehitystä; kehottaa BRICS-maita noudattamaan toiminnassaan demokraattisia periaatteita ja hyvää hallintotapaa ja edistämään niitä; pyytää komissiota edelleen sisällyttämään demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen kaikkiin kehitysmaiden kanssa tehtäviin kauppasopimuksiin;

26.

kannustaa komissiota esittämään konkreettisia ratkaisuja, joilla vahvistetaan sen tukea kehitysmaiden nopeammalle ja syvemmälle alueelliselle yhdentymiselle, jotta voidaan kehittää alueellisia markkinoita ja luoda alueellisia arvoketjuja; kehottaa siksi komissiota edistämään alueellista yhdentymistä kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppasopimuksissaan; kehottaa komissiota harkitsemaan alkuperäsääntöjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista sekä tarkastelemaan keinoja, joilla voidaan helpottaa niiden noudattamista pienissä vientiyrityksissä; kehottaa komissiota vahvistamaan kumppanuuksiaan nykyisten alueellisten elinten, kuten Afrikan kehityspankin, kanssa; muistuttaa, että paikallisella yksityissektorilla on tärkeä tehtävä kaupan yhdentymisessä ja taloudellisessa kehityksessä;

27.

suhtautuu myönteisesti alkuperäsääntöjen uudistukseen ja uudistetun yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) voimaantuloon; toivoo, että komissio esittää uuden asetuksen 40 artiklan säännösten mukaisesti kertomuksen seurauksista, joita järjestelmän muuttaminen aiheuttaa edunsaajamaissa ja erityisesti maissa, joiden etuuskohtelu on poistettu;

28.

panee merkille, että ensi vaiheen talouskumppanuussopimusta sovelletaan väliaikaisesti joidenkin Afrikan valtioiden kanssa; kannustaa komissiota esittämään katsauksen tähänastisesta edistymisen puutteesta talouskumppanuussopimusten tekemisessä ja ottamaan siinä täysin huomioon kehitysmaiden kehitystavoitteet; kehottaa komissiota hyödyntämään tätä dynamiikkaa nykyisten talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen unionin ja asianomaisten kehitysmaiden kanssa, jotta niiden markkinat voidaan integroida vähitellen monenvälisiin kaupankäyntipuitteisiin; korostaa, että on tärkeää laatia vakaa ja oikeudenmukainen oikeudellinen ja taloudellinen kehys, jolla edistetään unionin investointeja AKT-maihin tavalla, joka on molempien osapuolten kannalta hyödyllinen; kehottaa komissiota ottamaan huomioon parlamentin suositukset, jotka koskevat etuuksien vähenemistä sekä tullien poistamisen joustavuutta ja laajuutta, ja kiinnittämään erityistä huomiota talouskumppanuussopimuksien täytäntöönpanoon;

29.

katsoo, että kaupan ja investointien välityksellä tapahtuvan kehitysavun alalla unionissa kehitetyt välineet, kuten yleinen tullietuusjärjestelmä ja talouskumppanuussopimukset, ovat tehokkaita, kunhan niiden säännökset ja soveltamisperusteet eivät aiheuta syrjintää tai rajoituksia, joista on haittaa mahdollisille edunsaajamaille; kannustaa kuitenkin komissiota sisällyttämään kaikki nykyiset välineet todelliseen kokonaisvaltaiseen strategiaan, joka kattaa myös kaupan tekniset tukitoimenpiteet, valmiuksien kehittämisen ja kaupankäyntiin liittyvät mukautukset myös standardoinnin alalla; katsoo, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi kehitettävä synergioita, jotta unionin kauppadiplomatiaa voidaan tehostaa edelleen koko maailmassa;

30.

kehottaa komissiota sisällyttämään kahdenvälisiin kauppasopimuksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, joihin sisältyy sitovia ympäristö- ja työvoimasäännöksiä sekä yritysten yhteiskunnallista vastuuta koskevia lausekkeita; katsoo lisäksi, että komission olisi tarjottava yhteistyötä auttaakseen kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita täyttämään kyseiset vaatimukset; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan tiivis osallistuminen tällaisten lukujen täytäntöönpanon valvontaan lisää tietoisuutta sosiaali- ja ympäristönormeista ja edistää niiden hyväksymistä;

31.

suosittaa komissiota neuvottelemaan, että kaikkiin tuleviin kauppasopimuksiin sisällytetään sitovat ja täytäntöönpanokelpoiset ihmisoikeussäännökset sekä sosiaali- ja ympäristöalan säännökset, jotta voidaan lisätä unionin ehdollisuuspolitiikan tehokkuutta ja uskottavuutta;

32.

kehottaa unionia laatimaan kauppasopimuksensa siten, että niillä edistetään vastuullista investointitoimintaa ja yritysten yhteiskunnallista vastuuta ja hyvää hallintotapaa koskevien parhaiden kansainvälisten käytäntöjen noudattamista; korostaa erityisesti, että kasvu voi olla osallistavaa ja vähentää tehokkaasti köyhyyttä vain, jos sitä edistetään aloilla, joilla köyhät ovat aktiivisia, ja jos naiset hyötyvät siitä ja se parantaa heidän toimintamahdollisuuksiaan, ja toteaa lisäksi, että kasvuun on yhdistettävä työpaikkojen luominen sekä mikroyritysten ja pienten yritysten rahoituksen kehittäminen;

33.

kehottaa unioniin sijoittautuneita yrityksiä, joilla on tuotantolaitoksia kehitysmaissa, toimimaan esimerkillisesti ja täyttämään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä sosiaali- ja ympäristönormien ja perustyönormien kunnioittamista ja kansainvälisten sopimusten noudattamista koskevat velvoitteensa;

34.

kehottaa eurooppalaisia yrityksiä, joiden tytäryhtiöt tai toimitusketjut sijaitsevat kehitysmaissa, noudattamaan kansallisia ja kansainvälisiä lakisääteisiä velvoitteitaan ihmisoikeuksien, työelämän normien ja ympäristölainsäädännön alalla;

35.

pitää myönteisenä, että monilla toimialoilla ja monikansallisissa yrityksissä on otettu käyttöön käytännesäännöt, joissa määritellään niiden maailmanlaajuisia toimitusketjuja koskevat sosiaali- ja ympäristönormit; muistuttaa kuitenkin, että näihin käytännesääntöihin sovelletaan erilaisia tilinpito-, tilintarkastus- ja raportointivaatimuksia, mikä vaikeuttaa niiden vertaamista toisiinsa; korostaa, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen parempi täytäntöönpano edistää tiettyjä ihmisoikeuskysymyksiä ja työelämän perusnormeja koskevia unionin tavoitteita;

36.

korostaa, että unionin kolmansien maiden hallituksille tarjoama tuki sosiaali- ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa täydentää välttämättömällä tavalla toimia, joilla edistetään eurooppalaisten yritysten yhteiskunnallista vastuuta maailmanlaajuisesti;

37.

panee merkille, että luonnonvarojen kauppa synnyttää kiistoja ja ihmisoikeuksia loukataan kaivosteollisuusalueilla edelleen, vaikka konfliktialueilta vietävien timanttien sertifiointia koskeva Kimberleyn prosessi on pantu täytäntöön; korostaa siksi, että on otettava pikaisesti käyttöön jalokivien ja muiden niin kutsuttujen konfliktialueen mineraalien louhintaa ja kauppaa koskeva tarkastusjärjestelmä; katsoo, että näin voitaisiin edistää luonnonvaroihin liittyvän kirouksen katkaisemista ja parantaa kehitysmaiden hyödykkeillä käytävän kaupan kannattavuutta;

38.

pitää myönteisenä, että komissio on mukana kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevassa aloitteessa (EITI); kehottaa komissiota ja kaivosteollisuuden toimijoita kannustamaan aktiivisesti yhä useampia tuottajamaita osallistumaan aloitteeseen;

39.

kehottaa komissiota kauppa- ja investointisopimuksia solmiessaan toteuttamaan oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan laatimia ohjeita (kauppa- ja investointisopimuksien ihmisoikeusvaikutuksien arviointia koskevat perusperiaatteet), joissa kehotetaan käyttämään ihmisoikeuksia koskevia vaikutusten arviointeja, jotta varmistetaan, että sopimukset ovat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisia;

40.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.