30.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 440/23

P7_TA(2013)0005

Työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sekä rakennemuutosten ennakoiminen ja hallinnointi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2013 suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoinnista ja hallitsemisesta (2012/2061(INL))

(2015/C 440/05)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 ja 151 artiklan sekä 153 artiklan 1 kohdan e alakohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin Euroopan tason lisäarvoyksikön tekemän ja 19. marraskuuta 2012 työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle toimittaman, arvioinnin Euroopan tason lisäarvosta, joka voidaan saavuttaa unionin toimilla työntekijöille tiedottamiseksi ja heidän kuulemisekseen sekä rakennemuutoksen ennakoimiseksi ja hallitsemiseksi (1),

—

ottaa huomioon marraskuussa 1997 pidetyssä Luxemburgin työllisyyshuippukokouksessa annetun teollisuuden muutosten taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia käsittelevän korkean tason työryhmän loppukertomuksen ”Muutoksen hallinta” (2),

—

ottaa huomioon voittopalkkiojärjestelmien edistämisestä (mukaan lukien pääomaosakkuus) 27. heinäkuuta 1992 annetun neuvoston suosituksen 92/443/ETY (3),

—

ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (4),

—

ottaa huomioon työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/59/EY (5),

—

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (6),

—

ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY (7),

—

ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (8),

—

ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (9),

—

ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (10),

—

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY julkisista ostotarjouksista (11),

—

ottaa huomioon pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY (12),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY (uudelleenlaadittu toisinto) (13),

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2005 annetun komission tiedonannon ”Rakenneuudistukset ja työllisyys, Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät” (COM(2005)0120) ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. joulukuuta 2005 siitä antaman lausunnon (14),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (COM(2005)0033),

—

ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EU jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (15),

—

ottaa huomioon 28. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (COM(2010)0608) lopullinen/2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” (COM(2010)0682),

—

ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?” (COM(2012)0007),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista (16),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman ajanjakson 2006–2010 sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (17),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012 antaman oma-aloitteisen lausunnon aiheesta ”Osuuskunnat ja rakennemuutos” (18),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 10. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselma yhteisön lainsäädännön vahvistamisesta työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla (19),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikasta (20),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tutkimusten ja selvitysten tulokset,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0390/2012),

A.

toteaa, että rakennemuutos ei ole uusi ilmiö Euroopassa, mutta talouden haasteiden johdosta sitä käytetään yhä useammin, ja että viime vuosina se on levinnyt entistä laajemmalle ja saanut erilaisia muotoja voimistuen joillakin aloilla ja leviten joillekin uusille aloille ja että tämän seurauksia jäsenvaltioiden taloudelliselle ja sosiaaliselle rakenteelle on vaikea ennustaa;

B.

toteaa, että vuonna 2008 käynnistynyt maailmanlaajuinen talouskriisi edellyttää, että yritykset ja niiden työntekijät tekevät tarvittavia muutoksia kilpailukyvyn ja työpaikkojen säilyttämiseksi, ja toteaa että finanssispekulointi rahoitussektorilla on merkittävästi kärjistänyt kriisiä ja vauhdittanut muutostahtia huomattavasti ja lisännyt siten hälyttävästi työntekijöihin, alueisiin ja kaikkiin hallinnon tasoihin kohdistuvaa painetta rakenteellisiin mukautuksiin;

C.

toteaa, että taloudellisissa strategioissa tapahtuneiden muutosten johdosta varallisuus on viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana siirtynyt suuressa määrin reaalitaloudesta finanssitalouteen; katsoo, että on parannettava niiden tilannetta, jotka valmistavat tavarat ja tuottavat palvelut ja jotka siitä huolimatta kärsivät eniten talouskriisin seurauksista;

D.

toteaa, että sidosryhmät puuttuvat rakennemuutoksiin vasta myöhäisessä vaiheessa, usein vasta sitten kun irtisanomisia harkitaan;

E.

toteaa, että rakennemuutosten yhteydessä kiinnitetään eniten huomiota välittömään ja helposti havaittavaan työllisyysvaikutukseen ja kielteiset vaikutukset työoloihin ja työntekijöiden terveyteen tunnistetaan huonosti eikä niihin puututa;

F.

katsoo, että rakennemuutokseen osallistuvat monet eri sidosryhmät toimivat yksinään ja tekevät harvoin yhteistyötä pitkällä aikavälillä;

G.

ottaa huomioon, että komissio on viimeaikaisissa poliittisissa asiakirjoissaan, erityisesti 28. lokakuuta 2010 antamassaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja teollisuuspolitiikkaa koskevassa tiedonannossaan, johdonmukaisesti painottanut, että ”kun rakennemuutos ennakoidaan ja hallitaan paremmin, työntekijät ja yritykset pystyvät paremmin sopeutumaan ylikapasiteetista, nykyaikaistamisesta ja rakenteellisista muutoksista seuraaviin siirtymiin. […] Yritystasolla johto ja työntekijöiden edustajat ovat avainasemassa, kun sovitaan rakennemuutosstrategioista. Tällaiseen rakennemuutokseen olisi liitettävä poliittisia toimia, jotta vältetään sosiaaliset vaikeudet ja tuetaan uusia taitoja ja työpaikkoja. Näin minimoidaan joukkoirtisanomiset ja kokonaisten alueiden taantuminen tai kokonaisten tuotannonalojen siirtyminen muualle ja tuetaan talouden uudelleensuuntautumista ja ammatinvaihtoa.”;

H.

toteaa, että kriisi on johtanut unionin tasolla uudenlaiseen talouden ohjaukseen ja hallintaan vuotuisen kasvuselvityksen ja ohjausjakson myötä ja että uusi talouden ohjaus ja hallinta saattaa johtaa rakennemuutoksiin ja siten edellyttää työmarkkinaosapuolten osallistumista;

I.

katsoo, että on tarpeen valmistaa työntekijöitä riittävän ajoissa siirtymiseen kohti resurssitehokasta ja ympäristöystävällistä taloutta ja että sillä kehityksellä on valtava työllistämispotentiaali mutta se aiheuttaa myös rakennemuutoksia kannattamattomilla aloilla ja kannattamattomissa yrityksissä;

J.

toteaa, että vuoden 2011 heinä-syyskuussa menetettyjen työpaikkojen määrä oli lähes kaksinkertainen verrattuna samana aikana luotujen uusien työpaikkojen määrään ja että tämä suuntaus todennäköisesti voimistuu, kun otetaan huomioon ilmoitetut strategisten alojen merkittävät rakennemuutokset;

K.

ottaa huomioon, että vuosien 2008 ja 2011 välillä rakennusalalta ja valmistavasta teollisuudesta hävisi yli 6,4 miljoonaa työpaikkaa;

L.

toteaa, että niissä jäsenvaltioissa, joissa on irtisanottu suhteellisen vähän työntekijöitä kriisin alkamisen jälkeen, on erittäin hyvin kehittyneet työmarkkinajärjestelmät, joissa työntekijöillä ja heidän edustajillaan on suhteellisen suuret oikeudet kuulemiseen, tiedotukseen ja myötämääräämiseen, ja nämä järjestelyt ovat johtaneet lakeihin ja työehtosopimuksiin perustuviin yhteisiin sopimuksiin työpaikkatasolla;

M.

toteaa, että komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys: EU:lle kattava ratkaisu kriisiin” mukaan ”eräiden jäsenvaltioiden viennin alalla saavuttamat myönteiset tulokset osoittavat kuitenkin, että menestyminen maailmanmarkkinoilla on kiinni paitsi hintakilpailukyvystä myös laajemmista tekijöistä kuten erikoistumisesta tietyille aloille, innovaatioista ja kilpailukykyä tukevasta osaamisesta”; toteaa, että nimenomaan kriisin yhteydessä yritykset ovat joissakin jäsenvaltioissa omaksuneet pitkän aikavälin lähestymistavan ja tehneet kaikkensa, jotta heidän hyvin koulutetut ja kokeneet työntekijänsä säilyttävät työpaikkansa;

N.

ottaa huomioon, että unionin yritysten saattaa olla vaikeaa menestyä maailmanmarkkinoilla vain myymällä tuotteitaan halvemmalla sen sijaan, että ne kehittäisivät hyviä tuotteita, prosesseja ja palveluja;

O.

toteaa, että kannattamattomien alojen työntekijöille olisi tarjottava tukea ja koulutusta vihreisiin työpaikkoihin siirtymistä varten;

P.

katsoo, että on olemassa vaara, että erityisesti ILO:n kriisin yhteydessä keräämiä hyviä käytänteitä ei riittävästi oteta huomioon eikä hyödynnetä tulevissa kriiseissä; katsoo näin ollen, että unionin toimielinten olisi tutkittava ja dokumentoitava tällaisia hyviä käytänteitä, jotta niitä voidaan käyttää hyväksi myös rakennemuutosten yhteydessä;

Q.

ottaa huomioon, että 23. marraskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma” todetaan myös, että kun kyse on työpaikan tai ammatin vaihdosta, epävarmuus voi kuitenkin haitata sopeutumis- ja aloitekykyä, koska siirtymät merkitsevät mahdollisesti työttömyyttä, huonompia palkkoja ja sosiaalista epävarmuutta; katsoo, että myönteiset siirtymät ihmisten urakehityksessä ovat näin ollen olennaisen tärkeitä, jotta he pystyvät sopeutumaan jatkuvasti, säilyttämään työllistettävyytensä ja kasvattamaan sitä siten, että samanaikaisesti annetaan yksilöille turvaa ja varmistetaan joustavuus työmarkkinoilla;

R.

katsoo, että silloin kun rakennemuutosten yhteydessä ei voida välttää irtisanomisia, heikommassa asemassa olevat työntekijäryhmät, kuten nuoret ja ikääntyvät työntekijät joutuvat useammin niiden kohteiksi kuin muut ikäryhmät, vaikka unionin asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti tämä on syrjintää;

S.

toteaa, että komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” mukaan ”pettymys sisämarkkinoita kohtaan voidaan selittää myös sillä, että asteittaiset vapauttamiset on monien mielestä toteutettu eri talouden toimijoiden hankkimien sosiaalisten oikeuksien kustannuksella”; ”Lissabonin sopimus ja siinä vahvistettuihin päätavoitteisiin kuuluva ’erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous’ pakottavat meidät tarkastelemaan sisämarkkinoita kokonaisvaltaisemmin. Taloudelliset vapaudet on sovitettava yhteen työtaistelutoimia koskevan oikeuden kanssa. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun elvyttäminen on tärkeää. Se voi lisätä sellaisten säädösten määrää, jotka annetaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden etuja ajatellen, kuten Lissabonin sopimuksessa nimenomaisesti määrätään.”; ”Niiden toimenpiteiden lisäksi, joita yritykset ovat toteuttaneet vastauksena talous- ja finanssikriisin aiheuttamiin ongelmiin, yritykset ovat laatineet ennakoivia strategioita, joissa rakennemuutoksia valmistellaan ennakoivasti ja neuvottelujen perusteella ja joiden avulla ne ovat voineet ehkäistä työtaisteluja. Tämä on taloudellisen menestyksen edellytys ja sosiaalinen välttämättömyys, sillä se mahdollistaa resurssien kohdentamisen uudelleen kasvaville aloille ja tarjoaa työntekijöille uusia mahdollisuuksia, kun heidän työpaikkansa ovat uhattuina.”; toteaa, että rakennemuutoksia koskevan eurooppalaisen säädöksen avulla voitaisiin luoda toimintaympäristö, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen;

T.

katsoo, että sisämarkkinoiden syventäminen johtaa kilpailun lisääntymiseen, mikä voi johtaa rakennemuutokseen; katsoo, että unionin olisi otettava vastuu tästä prosessista vahvistamalla puitteet sosiaalisten seurausten lieventämiselle;

U.

toteaa, että työmarkkinaosapuolten lokakuussa 2003 laatimat ”viitesuuntaviivat muutoksen ja sen sosiaalisten seurausten hallintaa varten” eivät kuitenkaan ole johtaneet lainsäädäntötoimiin, vaikka niiden jälkeen on järjestetty kaksi kansallisten seminaarien sarjaa, jotka työmarkkinaosapuolet ovat järjestäneet monivuotisten työohjelmiensa puitteissa; huomauttaa, että ne ovat edelleen laajalti tuntemattomia eivät pelkästään kansallisten ja alakohtaisten työmarkkinajärjestöjen parissa vaan myös – mikä vielä tärkeämpää – yritysten ja niiden työntekijöiden edustajien piirissä; katsoo kuitenkin, että näissä viitesuuntaviivoissa asetettujen ja myös moniin muihin tutkimuksiin ja raportteihin perustuvien periaatteiden määräaikainen ja tosiasiallinen noudattaminen olisi erittäin tärkeää; ottaa huomioon, että koska yritysten käytännöt tällä alalla ovat usein ennemminkin reaktiivisia kuin ennakoivia, ne toteutetaan liian myöhään päätöksentekoprosessissa eikä niihin oteta mukaan ulkoisia toimijoita, jotka voisivat osaltaan lieventää sosiaalisia vaikutuksia joko riittävästi tai riittävän ajoissa;

V.

panee merkille, että komissio on pyrkinyt löytämään konkreettisia vastauksia kysymyksiinsä tämän alan politiikan kehittämisestä komission vihreällä kirjalla ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?”, jossa se toteaa, että ”teknologinen muutos ja innovointi voivat pakottaa yritykset ja työvoiman mukautumaan, mutta on myös merkkejä siitä, että innovointi yhdessä tutkimuksen ja koulutuksen kanssa voi olla tehokas tapa nostaa Eurooppa kriisistä”;

W.

toteaa, että osuuskunnat hoitavat rakennemuutokset sosiaalisesti vastuullisella tavalla ja että niiden erityinen osuustoiminnallinen hallintomalli, joka perustuu yhteisomistukseen, demokraattiseen osallistumiseen ja jäsenhallintoon sekä osuuskuntien valmiuksiin luottaa omiin taloudellisiin resursseihinsa ja tukiverkkoihin, selittää, miksi osuuskunnat ovat muita joustavampia ja innovatiivisempia rakennemuutoksen pitkän aikavälin hallinnassa sekä uuden liiketoiminnan luomisessa;

X.

ottaa huomioon, että edellä mainituista vahvoista lausunnoista huolimatta komissio on antanut jatkuvasti pettymyksen tuottaneita vastauksia Euroopan parlamentin päätöslauselmiin, jotka ovat koskeneet tiedottamista, kuulemista ja rakennemuutosta ja joissa on korostettu tätä alaa koskevien kiireellisten ja konkreettisten toimien välttämättömyyttä, sekä muiden asianosaisten taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden pyyntöihin;

Y.

toteaa, että tällä päätöslauselmalla ei rajoiteta muusta unionin tai kansallisesta oikeudesta johtuvien tiedottamisvelvoitteiden noudattamista; toteaa, että tiedottamismenettelyjä olisi käytettävä täysimääräisesti tässä päätöslauselmassa annettujen suositusten täytäntöönpanemiseksi siltä osin kuin unionin oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa niin säädetään;

Z.

toteaa, että tämä päätöslauselma ei vaikuta kansallisen oikeuden mukaisiin työsuhdeturvaan ja työsuhteen päättymiseen liittyviin velvoitteisiin;

AA.

toteaa, että tällä hetkellä kansallisissa lainsäädännöissä on huomattavia eroja sen osalta, mikä on työnantajien vastuu työntekijöistään rakennemuutosprosesseissa; toteaa, että työmarkkinaosapuolia on kuultu kahdesti viime vuosikymmenellä ja että komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin;

AB.

katsoo, että rakennemuutosta koskeva asianmukainen ja tehokas tiedottaminen ja kuuleminen tarkoittavat, että ne olisi hoidettava useita kuukausia ennen suunniteltua rakennemuutosta koskevaa päätöstä, että niiden olisi koskettava myös tytäryrityksiä ja että niiden avulla olisi käynnistettävä nopeasti täydentävää ja uudelleenkoulutusta, jotta yritykset ja unioni voivat tulla entistä kilpailukykyisemmiksi, jolloin annetaan varmuuden ja avoimuuden viesti unionin kansalaisille ja sijoittajille kriisiaikana;

AC.

katsoo, että yritykset, jotka eivät pysty sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, eivät pitkällä aikavälillä pysy kilpailijoidensa tahdissa; katsoo, että yritykset, työntekijät ja toimialat pystyvät yleensä parhaiten arvioimaan omia rakennemuutostarpeitaan; toteaa, että kukin jäsenvaltio on mukana erilaisissa rakennemuutosprosesseissa ja että niiden vaikutukset ovat erilaisia kussakin maassa;

AD.

ottaa huomioon, että komissio on – tarkoituksenaan auttaa työntekijöitä ja yrityksiä valmistautumaan paremmin muutokseen – toteuttanut perusteellisia tutkimuksia sekä rakennemuutosilmiöstä itsestään että toimialojen seurannasta, mukaan lukien sarja tutkimuksia työpaikkojen muuttumisesta vuoteen 2020 mennessä (21); ottaa huomioon, että tätä tulevaisuuteen suuntautuvaa analyysia on tehty yhdessä riippumattomien tutkijoiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden unionin toimielinten, muun muassa Euroopan parlamentin, kanssa sekä unionin muiden elinten ja virastojen kuten Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön alaisen Euroopan muutoksenseurantakeskuksen (22) ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen kanssa;

AE.

toteaa, että Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1927/2006 (23) tarkistetaan parhaillaan;

1.

pyytää komissiota Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan nojalla esittämään parlamentille mahdollisimman pian ja työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen säädösehdotuksen työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallitsemisesta liitteenä olevien yksityiskohtaisten suositusten mukaisesti;

2.

vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta; vahvistaa myös, että suosituksissa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta ja kunnioitetaan yrittämisen vapautta ja omistusoikeutta;

3.

toteaa, että molemminpuoliselle luottamukselle ja vastuun jakamiselle perustuva vahva työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on paras väline pyrittäessä sovinnollisiin ratkaisuihin ja yhteisiin näkemyksiin, kun ennustetaan, ehkäistään ja hallinnoidaan rakennemuutosprosesseja;

4.

kehottaa komissiota arvioimaan, onko tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin unionin tasolla yritysten toiminnan valvomiseksi, jotta voidaan estää kaikenlaiset väärinkäytökset, joista on haittaa erityisesti työntekijöille;

5.

kehottaa komissiota varmistamaan, että irtisanomisia pidetään viimeisenä keinona sen jälkeen kun kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja on harkittu, ilman että aiheutetaan haittaa yritysten kilpailukyvylle;

6.

katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole rahoitusvaikutuksia;

7.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän ehdotuksen sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1)  http://www.europarl.europa.eu/meetdocs/2009_2014/documents/empl/dv/eava_info_of_workers_with_annexes_/eava_info_of_workers_with_annexes_en.pdf.

(2)  EYVL C 258, 10.9.1999, s. 1.

(3)  EYVL L 245, 26.8.1992, s. 53.

(4)  EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.

(5)  EYVL L 225, 12.8.1998, s. 16.

(6)  EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(7)  EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16.

(8)  EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

(9)  EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29.

(10)  EUVL L 207, 18.8.2003, s. 25.

(11)  EUVL L 142, 30.4.2004, s. 12.

(12)  EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.

(13)  EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28.

(14)  EUVL C 65, 17.3.2006, s. 58.

(15)  EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46.

(16)  Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0589.

(17)  EUVL C 117 E, 18.5.2006, s. 256.

(18)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 24.

(19)  EUVL C 76 E, 27.3.2008, s. 138.

(20)  EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 131.

(21)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC(2008)2154: Restructuring and employment the contribution of the European Union.

(22)  Vuonna 2001 yksi Gyllenhammarin asiantuntijaryhmän ehdotuksista pantiin täytäntöön. Siihen kuului Euroopan muutoksenseurantakeskuksen (EMCC) perustaminen Dublinissa sijaitsevan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön alaisuuteen. EMCC hallinnoi erityisesti European Restructuring Monitor -välinettä (ERM), joka kerää tietoja tietyn suuruisista rakennemuutosoperaatioista.

(23)  EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

EUROOPAN PARLAMENTTI, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan 1 kohdan e alakohdan, ja katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi oltava seuraavat elementit:

Suositus 1

sekä katsoo seuraavaa:

1.

Rakennemuutoksen ennakoinnissa, valmistelussa ja hallinnoinnissa yritykset, työntekijöiden edustajat, viranomaiset ja muut sidosryhmät, kukin oman kykynsä ja osaamisensa mukaisesti ja hetkellä, joka vastaa kunkin tehtäviä, toimivat yhteistyöhengessä, joka perustuu oikea-aikaiseen ja kattavaan tiedottamiseen ja kuulemiseen, tunnustaen samalla, että mainittujen toimien tarkoituksena on suojella yritysten ja niiden työntekijöiden kilpailukykyä ja kestävyyttä.

2.

Jotta rakennemuutos olisi taloudellisesti toimiva ja sosiaalisesti vastuullinen, se on sisällytettävä pitkän aikavälin strategiaan, jolla pyritään varmistamaan yrityksen pitkän aikavälin kannattavuus ja kilpailukyky ja vahvistamaan niitä. Edellä mainittu edellyttää myös henkilöstöresurssien asettamista yritysten strategisen kehittämisen keskiöön.

3.

Työnantajat noudattavat erityisesti ikäsyrjinnän vastaista lainsäädäntöä valitessaan irtisanottavia työntekijöitä.

4.

Muutoksen ennakointi, valmistelu ja hallinnointi tapahtuvat työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistamistarkoituksessa ja siten, että muutosta edistetään kilpailukyvyn ja työpaikkojen säilyttämistä sekä työntekijöiden terveyttä koskevien ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti.

5.

On tärkeää suunnitella, edistää ja tehostaa yrityksen tilannetta ja sen todennäköistä työllisyyskehitystä ja työolosuhteita koskevia toimenpiteitä, erityisesti silloin kun edellä mainitut saattavat olla vaarassa.

6.

Rakennemuutoksen toteuttaminen ja sen vaikutusten lieventäminen on helpompaa, jos yritykset kehittävät jatkuvasti työntekijöidensä taitoja ja osaamista lisäten heidän työllistettävyyttään sekä sisäistä ja ulkoista liikkuvuuttaan.

7.

Mukautuvat yritykset ja mukautuva henkilöstö kehittävät yhteistyössä työntekijöiden edustajien ja paikallis- ja alueviranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa työllisyyden ja tarvittavien taitojen ennakoimista ja ennakoivaa suunnittelua. Edellä mainitut tunnustavat jokaisen työntekijän oikeuden osallistua asianmukaiseen koulutukseen. Työntekijät tiedostavat, että koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat välttämättömiä heidän työllistettävyytensä parantamiseksi.

8.

Rakennemuutosprosessit vaikuttavat yksittäistä yritystä laajemmalle, koska yritykset ovat enenevässä määrin verkottuneita, mikä korostaa tarvetta perustaa sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä monenvälisiä foorumeja.

9.

Rakennemuutosta koskevat hyvät käytänteet edellyttävät mahdollisimman aikaista valmistelua, joka olisi aloitettava niin pian kuin rakennemuutosta harkitaan, jotta olisi mahdollista välttää sen taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja ympäristövaikutukset tai minimoida ne.

10.

On laajalti tiedostettu, että kaikki rakennemuutosta koskeviin toimiin, erityisesti merkittävän kokoisiin toimiin, joilla on huomattavia vaikutuksia, olisi liityttävä sidosryhmille annettava selitys ja perustelu, joka kattaa tavoitteiden saavuttamiseksi suunniteltujen toimenpiteiden valinnan sekä mahdolliset vaihtoehdot. Näissä toimissa olisi kunnioitettava työntekijöiden edustajien täysimääräistä ja asianmukaista osallistumista kaikilla tasoilla. Valmistelu on käynnistettävä hyvissä ajoin ennen yrityksen tekemiä päätöksiä, jotta sidosryhmät voivat valmistautua kuulemisiin.

11.

Jos todella pyritään lieventämään rakennemuutoksen vaikutuksia, yritysten olisi turvauduttava irtisanomisiin vasta harkittuaan kaikkia muita mahdollisia vaihtoehtoja ja/tai toteutettuaan mahdollisia tukitoimia.

12.

Viranomaisten aktiivinen yhteistyö ja tuki asianmukaisella tasolla rakennemuutostoimien valmistelun, hallinnoinnin ja täytäntöönpanon aikana myötävaikuttaa merkittävästi uudelleen suuntautumiseen ja kielteisten vaikutusten lieventämiseen. Myös paikallisten taloudellisten toimijoiden ja erityisesti pk-yritysten olisi oltava mukana, koska pk-yritykset ovat tavarantoimittajina ja aliurakoitsijoina riippuvaisia rakennemuutoksen kohteena olevasta yrityksestä.

13.

Nykyiset taloudellisen tuen järjestelmät, joista annettava tuki kanavoidaan uudella rahoituskaudella 2014–2020 Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) kautta, eivät saa korvata kansallisen tason kannustimia, jotka perustuvat ennakointiin, valmisteluun ja vastuulliseen hallinnointiin. Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) olisi jatkettava kohdistettuja, määräaikaisia ja vaikutuksia lieventäviä toimiaan.

14.

On tärkeää, että yritykset luovat yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa välineitä, joilla säännöllisesti arvioidaan yritysten rakennemuutostoimien ennakointia ja raportoidaan niistä noudattaen kansallista lainsäädäntöä ja käytäntöjä.

15.

Talouspolitiikan ohjausjärjestelmän uutena kohteena on valtiontalouden vakauttaminen, koska julkisiin menoihin kohdistetut rajoitukset vaarantavat niiden kyvyn lieventää rakennemuutostoimien kielteisiä vaikutuksia.

16.

Unionin kaikkien säännösten olisi katettava sekä yksityiset että julkisessa omistuksessa olevat yritykset ja yritysryhmät unionin ja kansallisen lainsäädännön ja/tai työehtosopimusten mukaisesti. Joka tapauksessa niiden olisi katettava yritysten tai yritysryhmien rakennemuutostoimet, jotka rajoitettuna aikana koskevat merkittävää työntekijöiden määrää tai merkittävää osaa mainittujen yritysten henkilöstöstä.

17.

Koko rakennemuutoksen ennakointia, valmistelua ja hallinnointia koskevassa unionin lainsäädännössä olisi rohkaistava yritysten ja niiden paikallisen tason työntekijöiden välisiin sopimuksiin. Ainoastaan niihin tapauksiin, joissa ei ole sopimusta, olisi sovellettava yleisiä säännöksiä.

Suositus 2 tavoitteesta

1.

Tavoitteena on edistää ja helpottaa taloudellista muutosta koskevaa tiedottamista ja kuulemista ja parantaa tapaa, jolla unionin yritykset, työntekijöiden edustajat, viranomaiset ja muut asianomaiset sidosryhmät, joilla kullakin on erillinen vastuunsa rakennemuutosprosessin eri vaiheissa, ennakoivat, valmistelevat ja hallinnoivat yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti vastuullisella tavalla yritysten rakennemuutoksia.

2.

Tätä tarkoitusta varten rakennemuutosta yhteistyöhengessä käsitellessään yritysten ja työntekijöiden edustajat tiedostavat, että näillä prosesseilla pyritään suojelemaan yritysten etuja, jotka liittyvät kilpailukykyyn ja kannattavuuteen, ja työntekijöiden etuja, jotka liittyvät heidän sosiaalisiin oloihinsa, heidän työllisyyteensä, terveyteensä ja työoloihinsa.

Suositus 3 määritelmistä ja soveltamisalasta

1.

Tässä asiakirjassa tarkoitetaan ilmaisulla

a)

”yritykset” sekä yksityisiä että julkisessa omistuksessa olevia yrityksiä ja yritysryhmiä unionin ja kansallisen lainsäädännön ja/tai työehtosopimusten mukaisesti,

b)

”tytäryritykset” yrityksiä ja liikkeitä, jotka ovat merkittävästi riippuvaisia edellä tarkoitetuista yrityksistä alihankinnan, toimitussopimusten tai muiden syiden vuoksi,

c)

”työntekijöiden edustajat” kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä tarkoitettuja työntekijöiden edustajia,

d)

”sopimukset” yhtäältä yritysten ja/tai niiden organisaatioiden edustajien ja toisaalta työntekijöiden edustajien, joilla on valtuudet tehdä työehtosopimuksia kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön tai toimivaltaisten Euroopan laajuisten ammattiliittojen vahvistamien menettelyjen nojalla asianmukaisella tasolla (unionin, kansallisella, alakohtaisella, alueellisella tai yrityksen tasolla) tekemiä sopimuksia,

e)

”työntekijät” yritysten työntekijöitä työsopimuksen tyypistä riippumatta,

f)

”viranomaiset” jäsenvaltioiden nimeämiä julkishallinnon elimiä asianmukaisella tasolla, paikalliset työnvälityspalvelut mukaan luettuina,

g)

”rakennemuutostoimet” mitä tahansa muutoksia, jotka kuuluvat joukkoirtisanomisia tai yrityksen luovutusta koskevien direktiivien soveltamisalaan,

h)

”työllistettävyys” työntekijän taitoihin, kokemukseen ja koulutukseen perustuvaa kykyä työllistyä tai vaihtaa työpaikkaa,

i)

”tiedottaminen ja kuuleminen” asiaankuuluvassa unionin ja jäsenvaltioiden tämän alan lainsäädännössä määriteltyä tiedottamista ja kuulemista.

2.

Unionin kaikkien toimien olisi katettava sekä yksityiset että julkisessa omistuksessa olevat yritykset ja yritysryhmät unionin ja kansallisen lainsäädännön ja/tai työehtosopimusten mukaisesti. Joka tapauksessa niiden olisi katettava yritysten tai yritysryhmien rakennemuutostoimet, jotka rajoitettuna aikana koskevat merkittävää työntekijöiden määrää tai merkittävää osaa mainittujen yritysten henkilöstöstä.

Suositus 4 pitkän aikavälin strategisesta suunnittelusta, yritysten sopeutumiskyvystä ja työntekijöiden työllistettävyydestä

1.

Kaikki rakennemuutostoimet sisällytetään pitkän aikavälin strategiaan, jolla pyritään varmistamaan yrityksen pitkän aikavälin kannattavuus ja kilpailukyky niin, että voidaan edistää innovointikulttuuria, tunnustaen samalla, että monissa tapauksissa yritysten on pakko tehdä rakennemuutoksia markkinaolosuhteissa tapahtuneiden ennakoimattomien muutosten tai teknologian kehityksen takia.

2.

Pitkän aikavälin strategia sisältää taloudellisen kehityksen sekä henkilöresursseihin, työllisyyteen ja osaamiseen liittyviä tavoitteita, joissa keskitytään työntekijöiden taitojen ja osaamisen jatkuvaan kehittämiseen, jotta voidaan parantaa yritysten kilpailu- ja sopeutumiskykyä ja kestävyyttä sekä työntekijöiden työllistettävyyttä, helpottaa työntekijöiden siirtymistä ja tehostaa heidän sisäistä ja ulkoista liikkuvuuttaan.

3.

Tätä varten jäsenvaltiot kannustavat yrityksiä varmistamaan kaikkien työntekijöiden pääsyn koulutukseen, jotta voidaan ennalta varautua yritysten sisäisten pätevyysvaatimusten muuttumiseen. Työntekijät tiedostavat, että koulutus ja elinikäinen oppiminen ovat välttämättömiä heidän työllistettävyytensä parantamiseksi, ja hyväksyvät asianmukaiset koulutustarjoukset.

4.

Tarjottava koulutus toimii aitona pitkän aikavälin investointina työntekijän iästä riippumatta. Koulutus täyttää erityisesti tarpeet, jotka liittyvät korkean teknologian teollisuudenaloihin, uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan, vihreään talouteen siirtymiseen, terveydenhuoltoon sekä laajemmin aloihin, jotka tehokkaimmin edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

Suositus 5 työvoima- ja taitotarpeiden ennakoinnista

1.

Yritykset laativat työntekijöiden edustajia kuullen sekä vastavuoroiset oikeudet ja velvollisuudet asianmukaisesti huomioon ottaen ja tarvittaessa yhteistyössä viranomaisten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa henkilöresurssien kehittämisstrategioita, jotka on räätälöity niiden omia olosuhteita vastaaviksi, sekä mekanismeja, joilla ennakoidaan ja suunnitellaan tulevia työvoima- ja taitotarpeita.

2.

Tätä tarkoitusta varten yritykset laativat yhteistyössä työntekijöiden edustajien ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa

a)

mekanismeja, jotka koskevat määrällisiin ja laadullisiin työvoima- ja taitotarpeisiin liittyvää pitkän aikavälin strategiaa, joka nivoutuu innovointi- ja kehitysstrategioihin ja jossa otetaan huomioon ennakoitava talouden, työllisyyden, osaamisen ja työolosuhteiden sekä myönteinen että kielteinen kehitys sekä mekanismit, joilla määritellään yksittäisten työntekijöiden osaamisen taso.

b)

merkittävimpiä aloja koskevia työllistettävyyden, osaamisen ja työolosuhteiden kehittämisen monivuotissuunnitelmia; tällaisia aloja ovat esimerkiksi

—

vaadittavien pätevyyksien kartoittaminen ja ennakointi,

—

koulutuskulttuurin luomisen tukeminen, jotta työntekijöitä voidaan auttaa ilmoittautumaan soveltuvaan koulutukseen,

—

säännöllinen yksilöllisen osaamisen arviointi, jonka perusteella laaditaan yksilölliset koulutussuunnitelmat,

—

työolojen säännöllinen arviointi erityisesti työn organisoinnin osalta,

—

määrälliset tavoitteet sisältävät yksilölliset koulutussuunnitelmat,

—

vuosittainen koulutusbudjetti,

—

henkilökohtaiset oppimistilit,

—

sisäiset ja ulkoiset koulutusohjelmat,

—

koulutusvapaa,

—

määritettyjen ongelmien korjaamista koskevat erityiset koulutustoimet.

3.

Jokaiselle työntekijälle tarjotaan tietty, laissa tai työehtosopimuksessa vahvistettava määrä koulutustunteja vuodessa. Koulutustarpeet olisi kuitenkin arvioitava ensisijaisesti pätevyyden arvioinnilla työllistettävyyden jatkuvuuden tarkistamiseksi.

4.

Yksittäisten työntekijöiden koulutustarpeet olisi tarkistettava säännöllisesti ja asianmukaiset koulutusratkaisut olisi määritettävä tarvittaessa.

5.

Edellä olevan 1 ja 3 kohdan säännökset eivät koske yrityksiä ja työntekijöitä, joihin sovelletaan asianomaisella tasolla ja asianomaisten osapuolten kanssa tehtyä sopimusta taitojen ennakointia tai työvoima- ja taitotarpeiden ennakointia koskevista menettelyistä.

6.

Yritysten on aina kun se on mahdollista ja aiheellista:

a)

kehitettävä 2 kohdassa määrättyjä mekanismeja ja suunnitelmia läheisessä yhteistyössä ulkoisten toimijoiden kanssa, alueviranomaiset, yliopistot ja muut koulutuksen tarjoajat ja teknologiainstituutit mukaan luettuina,

b)

osallistuttava asianomaisella alueella ja/tai alalla toimiviin työllisyys- ja osaamisasiain seurantaryhmiin, kumppanuuksiin ja muiden asianomaisella alueella ja/tai alalla toteutettaviin asianmukaisiin aloitteisiin, innovointikeskuksiin ja kehittämiselimiin.

7.

Käytännön täytäntöönpanojärjestelyistä päätetään osapuolten välisellä sopimuksella.

8.

Tytäryrityksille tiedotetaan 2 kohdassa tarkoitetuista muutoksista ja suunnitelmista. Niiden työntekijöihin voidaan tytäryrityksen pyynnöstä soveltaa kyseisiä mekanismeja ja suunnitelmia siksi, että niiden soveltamista edellytetään tai että ne niistä on hyötyä yritysten sopeutumisen ja kehityksen kannalta. Tämä ei estä tytäryrityksiä kehittämästä omia mekanismejaan.

Suositus 6 varhaisesta valmistelutyöstä

1.

Lukuun ottamatta olosuhteita, joissa rakennemuutos saa alkunsa odottamattomista tai äkillisistä tapahtumista, ennen rakennemuutostoimien käynnistämistä erityisesti silloin, kun niillä todennäköisesti on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, suoritetaan asianmukaisia valmistelutoimia, joihin kaikki asianomaiset sidosryhmät osallistuvat oman toimivaltansa puitteissa, jotta voidaan ehkäistä tai lieventää rakennemuutoksen taloudellisia, sosiaalisia ja alueellisia vaikutuksia.

2.

Muutokset markkinoilla ja teknologian kehittyminen ovat yleisimpiä rakennemuutoksen käynnistäviä poikkeuksellisia olosuhteita. On kaikkien asianomaisten etujen mukaista, että mainituissa olosuhteissa yritysjohto ja työntekijät neuvottelevat oikea-aikaisesti keskenään tiedotus- ja kuulemisvaatimuksia koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti.

3.

Kaikki ehdotetut rakennemuutostoimet olisi selitettävä täydellisesti työntekijöiden luottamusmiehille, joille olisi annettava riittävät tiedot siten, että luottamusmiehet voivat arvioida asiaa perusteellisesti ja tarvittaessa valmistautua asiaa koskeviin neuvotteluihin.

4.

Valmistelutyö toteutetaan niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista ja se käynnistetään heti kun rakennemuutosta aletaan harkita noudattaen tarvittaessa menettelyjä ja menetelmiä, joista on neuvoteltu kyseisen alan, alueen tai yrityksen tasolla. Valmistelutyö toteutetaan 1 kohdassa tarkoitettuja poikkeusolosuhteita lukuun ottamatta aikataulussa, joka mahdollistaa kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien mielekkään kuulemisen ja sellaisten toimenpiteiden hyväksymisen, joilla voidaan välttää tai minimoida rakennemuutoksen taloudellisia, sosiaalisia ja paikallisia kielteisiä vaikutuksia.

5.

Paikallisille taloudellisille toimijoille, erityisesti yrityksille ja niiden työntekijöille, jotka ovat riippuvaisia rakennemuutosta toteuttavasta yrityksestä, olisi myös alusta alkaen annettava tietoa ehdotetusta rakennemuutoksesta.

6.

On ratkaisevan tärkeää, että työntekijät saavat avoimesti oikea-aikaisia tietoja yrityksen tilanteesta, jotta työntekijät voivat osallistua rakennemuutokseen ja muutoksen ennakointiprosessiin. Työntekijöiden on päästävä osallistumaan keskusteluihin varhaisessa vaiheessa, jotta työntekijät voivat osallistua yrityksen rakennemuutokseen tai mahdollisen myynnin suunnitteluun siinä tapauksessa, että yrityksen toiminta lopetetaan.

7.

Mahdollisen rakennemuutoksen yhteydessä irtisanomisten vaikutuksia olisi käsiteltävä ensisijaisina asioina siten, että yritys sitoutuu selkeästi ja avoimesti työllisyyden ylläpitoon.

Suositus 7 yritysten päätöksiä koskevasta tiedottamisesta ja kuulemisesta

1.

Kaikkiin rakennemuutostoimiin, erityisesti niihin, joilla on todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen, liittyy varhaisessa vaiheessa ja ennen käytännön toimenpiteiden toteuttamista asianomaisille sidosryhmille annettava selitys ja perustelu riippumatta siitä, toteutetaanko toimet pitkän aikavälin strategisten tavoitteiden ja vaatimusten vai lyhyen aikavälin rajoitteiden nojalla, ja tekeekö rakennemuutosta koskevan päätöksen yritys vai yrityksen omistava ryhmä.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sisältyy suunniteltujen toimenpiteiden perusteleminen, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa sen jälkeen, kun muut mahdolliset vaihtoehdot on arvioitu kaikki etunäkökohdat huomioon ottaen.

3.

Yritykset antavat alusta alkaen tietoa asianmukaisen tason viranomaisille ja työntekijöiden edustajille erityisesti paikallisella tasolla ja hyvissä ajoin ja ottavat ne mahdollisuuksien mukaan rakennemuutosprosessin täytäntöönpanoon.

4.

Myös paikallisille taloudellisille toimijoille, erityisesti yrityksille ja niiden työntekijöille, jotka ovat riippuvaisia rakennemuutosta toteuttavasta yrityksestä, tiedotetaan mahdollisimman pian rakennemuutosprosessista.

5.

Tätä säännöstä ei sovelleta, jos tiedottamista ja työntekijöiden edustajien kuulemista koskevat vastaavat säännökset ovat voimassa kansallisella tasolla.

Suositus 8 sisäisten sosiaalisten kustannusten minimoinnista sosiaalisen ohjelman avulla

1.

Yritykset, joiden on tehtävä rakenneuudistuksia, harkitsevat irtisanomisiin turvautumista vasta kaikkien muiden mahdollisten vaihtoehtojen jälkeen sekä selvitettyään ja tarvittaessa toteutettuaan mahdolliset tukitoimet.

2.

Yritykset harkitsevat erityisesti kaikkia vaihtoehtoja, käyvät vuoropuhelua sisäisten ja ulkoisten toimijoiden kanssa ja pyrkivät vakuuttamaan ne tarpeesta pyrkiä välttämään irtisanomiset esimerkiksi seuraavilla keinoilla:

a)

suunniteltujen toimenpiteiden asteittainen toteuttaminen,

b)

työtehon lisäämisen vähentäminen,

c)

työajan lyhentäminen tai uudelleenjärjestely väliaikaisesti tai pitkällä aikavälillä,

d)

työehdoista uudelleen neuvotteleminen,

e)

yritysryhmän tai ryhmään kuulumattomien muiden yritysten sisäinen tai ulkoinen uudelleensijoittelu,

f)

ulkoisten toimintojen toteuttaminen sisäisesti,

g)

neuvotellut poistumat sekä

h)

luonnolliset poistumat.

3.

Silloin kun irtisanomisia ei voida välttää tai ne ovat osa täytäntöön pantavaa vaihtoehtoista pakettia, yritykset osallistuvat yhdessä paikallisviranomaisten ja julkisten/yksityisten työvoimapalvelujen kanssa toimiin, joilla irtisanotuille työntekijöille annetaan mahdollisuus saada olosuhteiden kannalta tarkoituksenmukaista tukea, jonka tarkoituksena on parantaa heidän työllistettävyyttään ja auttaa heitä palaamaan työmarkkinoille mahdollisimman pian ja pysymään työmarkkinoilla.

4.

EU:n ja kansallisen lainsäädännön velvoitteista riippumatta yritykset pyrkivät toteuttamaan seuraavia työllistymistä edistäviä toimia, jotka ovat välttämättömiä tai käyttökelpoisia toimien vaikutusten rajoittamisen välineitä:

—

tiedon tarjoaminen työttömille tai työttömyyden uhkaamille työntekijöille työmarkkinoista, työntekijöiden oikeuksista ja edellytyksistä, joista rakennemuutosprosessin aikana neuvoteltiin,

—

uudelleensijoitus- ja/tai liikkuvuussolujen luominen,

—

koulutus ja uudelleenkoulutus,

—

yksilöllinen ammatillinen ohjaus,

—

työhaun avustaminen, mukaan luettuna oikeus palkalliseen vapaaseen työpaikan hakemista varten,

—

oikeudenmukainen korvaus,

—

omien yritysten ja osuuskuntien perustamisen helpottaminen sekä rahoitustuen eri muodot,

—

seuranta, valvonta ja neuvonta, joilla pyritään välttämään tai minimoimaan rakennemuutosprosessin kielteiset sekä fyysiset että psykososiaaliset vaikutukset mahdollisesti irtisanottaviin ja työpaikkansa säilyttäviin työntekijöihin,

—

aikaisemmin irtisanottujen työntekijöiden töihinpaluun mahdollistaminen,

—

yrityksen osuuskunnaksi muuttamisen helpottaminen ja myös työntekijöiden siirtäminen osuuskuntaan,

—

tarvittaessa psykososiaalisen avun antaminen.

Suositus 9 rakennemuutosprosessien hallinnointia koskevista sopimuksista

1.

Yritysten ja niiden työntekijöiden edustajien olisi tarvittaessa tehtävä työehtosopimukset, jotka koskevat ehdotetun rakennemuutoksen vaikutuksia.

2.

Edellä olevien 6 ja 7 kohdan säännökset eivät koske yrityksiä ja työntekijöitä, joihin sovelletaan asianomaisella tasolla ja asianomaisten osapuolten kanssa tehtyä sopimusta menettelyistä ja mekanismeista, jotka koskevat rakennemuutostoimien valmistelua ja hallinnointia yhteiskunnallisesti vastuullisella tavalla ja niiden sisäisten sosiaalisten kustannusten minimointia.

Suositus 10 ulkoisten taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä ympäristövaikutusten minimoinnista

1.

Kun rakennemuutostoimilla on merkittäviä paikallisia vaikutuksia, yritykset pyrkivät kehittämään täydentävyyttä ja luomaan synergiaa valmistelutoimiensa ja kaikkien muiden toimijoiden toimien välillä, jotta ne voivat maksimoida työntekijöiden uudelleentyöllistymismahdollisuudet, tukea kyseisen alueen taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista muutosta ja kehittää työpaikkoja synnyttäviä uusia kestäviä taloudellisia toimintoja tekemällä saman toimialan tai samalla maantieteellisellä alueella toimivien yritysten välisiä sopimuksia irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistämisestä.

2.

Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi yritykset ilmoittavat alue- tai paikallisviranomaisille ja muille toimivaltaisille toimijoille toimista, joita valmistellaan suosituksen 8 mukaisesti. Mainitut toimijat osallistuvat kaikkien alue- tai alakohtaisten työryhmien ja/tai verkostojen toimintaan, joiden tehtävänä on rakennemuutoksen vaikutuksen minimointi.

3.

Tarvittaessa ja kansallisten tai alueellisten vaatimusten mukaisesti yritykset suunnittelevat ja panevat täytäntöön todennäköisesti lakkautettavia ja/tai uuteen käyttöön luovutettavia teollisuuslaitoksia koskevat strategiat ympäristötoimena, jonka tarkoituksena on houkutella uutta toimintaa keinona varmistaa, että osa katoavista työpaikoista voidaan säilyttää samoissa tiloissa.

4.

Suosituksessa 8 tarkoitettuja toimia sovelletaan mahdollisuuksien mukaan myös tytäryritysten työntekijöihin. Tytäryrityksille ja niiden työntekijöille tiedotetaan näistä toimenpiteistä, jos tällaista tiedottamista edellytetään tai siitä on hyötyä yritysten sopeutumisen ja rakennemuutosprosessin hallinnoinnin kannalta.

Suositus 11 julkisesta tuesta

1.

Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että viranomaiset ja kaikki niiden omasta toimivallasta riippuvaiset laitokset antavat tukea tai neuvoja, joita niiltä edellytetään, jotta sujuvaa rakennemuutosprosessia helpotetaan ja autetaan ja jotta sen vaikutus minimoidaan.

2.

Eri tasojen viranomaiset ja työllisyyspalvelut osallistuvat rakennemuutoksen ennakointiin ja hallinnointiin

a)

edistämällä vuoropuhelua, koordinointia ja yhteistyötä ulkoisten sidosryhmien kanssa,

b)

tukemalla prosessien ja erityisten rakennemuutostoimien ennakointia niiden taloudellisten, alueellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten lieventämiseksi.

3.

Viranomaiset ja työllisyyspalvelut edistävät tiiviissä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa asianmukaisella tasolla pitkän aikavälin suunnittelua koskevien mekanismien ja työvoima- ja taitotarpeita koskevien monivuotissuunnitelmien kehittämistä yrityksissä tai antavat niitä koskevia neuvoja erityisesti kaikkien asianomaisten työntekijöiden pätevyyden arvioinnin järjestämisessä.

4.

Rakennemuutosalueilla viranomaisten olisi tarvittaessa tarkasteltava työmarkkinajärjestöjen kanssa asianmukaisella tasolla tiivistä yhteistyötä tehden

a)

pysyvien elinten, verkostojen, tai seurantakeskusten perustamista muutosprosessien ennakoimiseksi ja tarjoamaan ilmaiseksi pätevyyden arviointia ensisijaisesti vaikeasti työllistettäville työntekijöille,

b)

alueellisten työllisyyssopimusten edistämistä työpaikkojen luomiseksi ja sopeuttamiseksi sekä ihmisarvoisten työolojen edistämiseksi ja investointien houkuttamiseksi kaikin tavoin, ottaen huomioon mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten paikallinen verkosto,

c)

mekanismien edistämistä ja luomista työelämän siirtymien helpottamiseksi, yritysten verkottuminen ja hyvien käytäntöjen vaihto mukaan luettuina,

d)

koulutuksen järjestämistä pk-yrityksille ja niiden työntekijöille ja vuoropuhelun ja yhteistyön edistämistä pk-yritysten ja suurten yritysten välillä,

e)

alueellisen työllisyyden sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen sekä ympäristöön liittyvän muutoksen edistämistä,

f)

erityisesti hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen liittyvien teknisten innovaatioiden mahdollisuuksien edistämistä.

Suositus 12 taloudellisesta tuesta

1.

Viranomaiset myöntävät mahdollisuuksien mukaan taloudellista tukea tai muita tukiresursseja rakennemuutoksen alaisten yritysten työntekijöiden hyväksi toteutettavia työllistymistä edistäviä toimia varten, koska tällainen tuki on välttämätön tai asianmukainen, jotta he voivat palata työmarkkinoille nopeasti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeudesta sekä kansallisista laeista tai käytänteistä johtuvien yritysten velvoitteiden noudattamiseen.

2.

Unionin rahastoja, erityisesti EAKR- ja ESR-rahastoa voidaan käyttää niitä koskevien sääntöjen mukaisesti tukemaan yhdennettyjä toimia rakennemuutoksen ennakoimiseksi ja valmistelemiseksi sekä auttamaan työntekijöitä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuun muutokseen sopeutumisessa.

3.

Korvaamatta unionin lainsäädännöstä ja kansallisista laeista tai käytänteistä johtuvia jäsenvaltioiden tai työntekijöiden velvoitteita EGR voi olla sääntöjensä puitteissa hyödyksi tarjottaessa taloudellista tukea irtisanottujen työntekijöiden nopeaa työelämään integroimista varten.

Suositus 13 asianomaisten viranomaisten nimeämisestä

Jäsenvaltiot nimeävät tämän toimen täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset.

Suositus 14

1.

Yritykset luovat yhdessä työntekijöiden edustajien ja tarvittaessa rakennemuutosprosessiin osallistuvien ulkoisten organisaatioiden kanssa välineitä, joilla säännöllisesti arvioidaan rakennemuutostoimia ja raportoidaan niistä.

2.

Jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön kanssa ja antavat tilastotietoja rakennemuutostoimista.

3.

Tällä ehdotuksella ei millään tavalla rajoiteta unionin lainsäädännöstä johtuvia työntekijöiden osallistumista koskevia oikeuksia ja velvoitteita. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat edullisempia tasa-arvoista kohtelua koskevan periaatteen noudattamisen kannalta.

4.

Tämä ehdotus ei millään tavalla vaikuta mihinkään työllisyyden suojelua koskeviin velvoitteisiin, jotka liittyvät työsopimuksen päättymisen yhteydessä maksettaviin korvauksiin. Ehdotuksen täytäntöönpano ei missään tapauksessa ole peruste heikentää syrjinnän vastaisen suojelun tasoa, jonka jäsenvaltiot jo antavat.

5.

Kukin jäsenvaltio säätää, että erityistapauksissa ja kansallisessa lainsäädännössä vahvistetuin edellytyksin ja rajoituksin yritysten ei edellytetä ilmoittavan tietoja, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne objektiivisten perusteiden mukaan tuottaisivat merkittävää haittaa tai vahinkoa yrityksen toiminnalle. Jäsenvaltio voi alistaa tämän poikkeuksen ennalta saatavan hallinnollisen tai oikeudellisen luvan varaiseksi.

6.

Jäsenvaltiot säätävät, etteivät työntekijöiden edustajat eivätkä ketkään muut henkilöt, joilla on pääsy tietoihin nimenomaan näiden säädösten nojalla, saa ilmaista heille luottamuksellisina annettuja tietoja kolmannelle osapuolelle kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

7.

Jäsenvaltiot eivät saisi myöntää julkista tukea kansallisista talousarvioistaan yrityksille, jotka eivät noudata unionin lainsäädäntöä.

8.

Edellä olevan 7 kohdan soveltamista rajoittamatta mikään ei estä Euroopan unionin yleisestä talousarviosta ja kansallisista talousarvioista peräisin olevien varojen käyttöä edellä mainitussa kohdassa tarkoitettujen työntekijöiden välittömäksi hyödyksi.