5.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 170/32

1.1

Euroopan koneteollisuudella (1) on keskeisen tärkeä rooli Euroopan talouden elpymisessä ja jotta voidaan saavuttaa kunnianhimoinen tavoite, jonka mukaan teollisuustuotannon osuuden BKT:stä tulisi nousta yli 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tällaisen kasvun luominen, nykyisen suuntauksen kääntäminen ja työttömyyden vähentäminen edellyttävät kuitenkin lisää investointeja yrityksiltä.

1.2

Tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan unionin on luotava selkeä visio ja tavoite teollisuutta varten. Tämän on johdettava koordinoituun politiikkaan, jonka selkeänä painopisteenä on eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky ja joka kattaa muut politiikan alat siten, että Euroopasta pyritään tekemään houkuttelevampi paikka yritystoiminnan aloittamiseen.

1.3

Euroopan on kehitettävä positiivisempi lähestymistapa teollisuuden muutoksiin erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maiden siirtymän onnistumisen varmistamiseksi.

1.4

Euroopan olisi tiedostettava paremmin vahvuutensa sekä kehitettävä ja vahvistettava niitä: koulutetut ja motivoituneet työntekijät, monipuolinen koulutusympäristö, valtava tieteellinen tietämys, useat maailmanlaajuisesti johtavat alueelliset klusterit, hyvin integroidut toimitus- ja palveluketjut, kehittynyt liikenneinfrastruktuuri sekä erittäin suuret yli 500 miljoonan kuluttajan sisämarkkinat, missä työmarkkinaosapuolten yhteistyö on vahvaa.

1.5

Luodakseen uusia investointeja Euroopan on noudatettava strategiaa, joka pitää sen teollisuuden teknologisen innovoinnin eturintamassa ja on samalla nykyistä houkuttelevampi massatuotantotuotteita valmistaville yrityksille sekä korkean että matalan ja keskikorkean teknologian aloilla, sillä tarvittavan tuotantomäärän ja työllisyystason saavuttaminen on tärkein väline kilpailukyvyn vahvistamiseksi. ETSK pyytää Euroopan komissiota laatimaan strategian, kuinka Eurooppa voi houkutella enemmän investointeja korkean teknologian yrityksiin – mukaan lukien modernit tehtaat, jotka syntyvät neljännen teollisen vallankumouksen seurauksena – sekä korkeaa ammattitaitoa, joka edistää innovointia koko arvoketjussa.

1.6

Eurooppalaisen tutkimuksen rahoituksen tulisi olla vahvemmin sidoksissa teollisuuden tarpeisiin siten, että yritykset otetaan mukaan innovaatioprosessin varhaisessa vaiheessa ja pk-yritysten luovaa suunnittelua tuetaan, jotta uudet ideat siirtyvät helpommin ja nopeammin uusiin tuotteisiin. Olisi edistettävä ja tuettava klustereita, jotka yhdistävät tuotantoteollisuuden yritykset ja tutkimusrakenteet.

1.7

Komission olisi yhä enemmän pyrittävä helpottamaan eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, toimintaa. Uutta teknistä ja hallinnollista lainsäädäntöä olisi harkittava ainoastaan, mikäli tavoitteita ei voida saavuttaa muulla tavoin. Komission olisi nykyistä enemmän painotettava olemassa olevien sääntöjen johdonmukaista soveltamista kaikissa jäsenvaltioissa sekä markkinavalvonnan yhdenmukaistamista ja vahvistamista. Komission olisi myös edistettävä tällaisen lähestymistavan tasapainoista soveltamista globaalisti muilla maapallon alueilla.

1.8

Hyväksymällä nykyistä johdonmukaisempi ja paremmin ennakoitava lainsäädäntökehys voitaisiin vähentää haittoja, kuten rahoituksen saannin vaikeutta, korkeita energiakustannuksia tai hallinnollisista rasitteista ja lainsäädännöstä aiheutuvia kustannuksia.

1.9

Hyvän työllisyystilanteen säilyttäminen Euroopassa on mahdollista ainoastaan, jos työntekijät ovat paremmin koulutettuja ja kokeneempia kuin kilpailevissa talouksissa. Tarvitaan toimenpiteitä, joilla nuoria – sekä miehiä että naisia – houkutellaan teknologian alan ammatteihin laitteistojen ja palveluiden ollessa yhä pidemmälle kehittyneitä. On edistettävä yritysten yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa sekä ammatillista koulutusta ja elinikäistä oppimista.

2.1

Euroopan koneteollisuus on hyvin laaja ja monimuotoinen ala, joka kattaa NACE-koodit 25, 26, 27, 28, 29.3, 32.11 ja 33 lukuun ottamatta koodeja 33.15–33.17. Perinteisiä koneteollisuuden aloja ovat koneenrakennus, sähkötekniikka ja mekaaniset laitteet, elektroniikka sekä metallituotteet ja metallintyöstö.

2.2

Kokonaisuudessaan Euroopan koneteollisuus koostuu noin 130 000 yrityksestä, jotka työllistävät noin 10,3 miljoonaa korkeasti koulutettua ja ammattitaitoista ihmistä ja joiden vuosituotanto on noin 1 840 miljardia euroa, noin kolmasosa EU:n kokonaisviennistä.

2.3

Koska ala tuottaa monenlaisia lopputuotteita sekä tarjoaa muille aloille komponentteja, osia, välineitä, koneita, laitteita, järjestelmiä, teknologioita jne., sillä on keskeinen rooli useiden muiden alojen teknologiatason kannalta ja se ohjaa yhteiskunnan kehitystä energiatehokkuuteen, terveyteen, liikkuvuuteen, viestintään ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

2.4

Mittavuutensa, merkittävän suuren työllistävyytensä sekä vahvan vientisuuntautuneisuutensa vuoksi Euroopan koneteollisuudella on keskeisen tärkeä rooli Euroopan talouden elpymisessä, nykyisen suuntauksen kääntämisessä ja pyrittäessä saavuttamaan Euroopan komission tiedonannossa ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” asetettu kunnianhimoinen tavoite: teollisuustuotannon osuuden BKT:stä tulisi nousta yli 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

2.5

Euroopan koneteollisuutta on tarkasteltava ja analysoitava EU:n taloudellisen kehityksen valossa, ja koneteollisuuden eri alat ovat erottamaton ja keskeinen osa kulloistakin arvoketjua. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ne kärsivät pohjimmiltaan samoista ongelmista kuin arvoketjun muutkin vastaavanlaiset osat (terästeollisuus, energia-ala jne.).

3.1.1

Euroopan koneteollisuuden yritysten tuotannosta huomattava osa menee vientiin. Viime vuosina investoinnit ovat jääneet jälkeen muista maailman alueista. Tämä on vaarassa johtaa arvoketjujen siirtymiseen pois Euroopasta. Eurooppalaisen koneteollisuuden yrityksillä on vastassaan yhä kovempi maailmanlaajuinen kilpailu.

3.1.2

Pohjois-Amerikka on valinnut uudelleenteollistamiseen tähtäävän strategian, joka perustuu etenkin mataliin energiakustannuksiin ja alhaisempiin työvoimakustannuksiin NAFTA-alueella. Kiina ja useat Kaakkois-Aasian maat ovat vetäneet puoleensa huomattavia määriä investointeja etenkin sähkö- ja elektroniikka-aloilla mutta viime aikoina myös konealalla. Näillä teollisuudenaloilla on valtion tukemat kehityssuunnitelmat, eivätkä ne kilpaile pelkästään alhaisemmilla palkoilla vaan tuottavat lähitulevaisuudessa hyödykkeitä, joilla on yhä enemmän lisäarvoa. Japanin kilpailukyky on parantunut jenin devalvoiduttua viime aikoina noin 30 prosenttia. Myös Afrikka ja Lähi-itä ovat viime vuosina onnistuneet vetämään puoleensa konealan investointeja.

3.1.3

Tavoite teollisuuden osuuden nostamisesta 20 prosenttiin BKT:stä edellyttää vähintään 400 000 uuden työpaikan luomista vuosittain. Vain jos Eurooppa kykenee houkuttelemaan enemmän investointeja, syntyy riittävästi työpaikkoja ja hyvinvointia Euroopan korkealaatuisten sosiaalinormien ylläpitämiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Investointeja tehdään Euroopassa ainoastaan, mikäli EU on kilpailukykyinen.

3.1.4

On selvää, ettei näin suurta määrää (yli 10 miljoonaa) pääasiassa hyväpalkkaisia työpaikkoja voida säilyttää, mikäli EU keskittyy ainoastaan markkinoiden ylätason tekniikkaan. Vaikka korkean teknologian yrityksillä on ratkaiseva rooli teknologisen johtoaseman kannalta ja innovoinnin edistämisessä läpi koko arvoketjun, on ratkaisevan tärkeää, että Euroopassa tuotetaan edelleen kaikenlaisia teknisiä tuotteita ja hyödykkeitä myös matalan ja keskikorkean teknologian aloilla. Työpaikkojen luomisen lisäksi tämä on merkittävää yhdennetylle toimitusverkostolle, joka on yksi tuottajien suurimmista eduista Euroopassa ja mahdollistaa nopean tiedonvaihdon, tuotannon nopean mukauttamisen sekä hyötymisen alueklustereista.

3.2.1

Juuri tekniikka-ala on eturintamassa vihreään ja vähähiiliseen talouteen siirtymisessä, kun tarkastellaan tuotteita, järjestelmiä ja teknologioita, joita alan yritykset valmistavat. Ala etenee vauhdilla kohti neljättä teollista vallankumousta (2), mikä tarkoittaa siirtymistä massaräätälöintiin, jonka myötä teollisuus voi vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin mittatyönä laadituilla ratkaisuilla.

3.2.2

Euroopalla on vihreään talouteen siirtymisessä tarvittava tieteellinen tietämys ja tutkimusosaaminen, mutta innovatiivisten tuotteiden kehittämiseen tarvitaan muutakin. Monilla teknologian aloilla Euroopalla on selkeä tieteellinen etumatka, mutta tästä tutkimuksesta hyötyvät teollisuuden toiminnot ovat sijoittuneet unionin ulkopuolelle, eli Eurooppa ei ole riittävän houkutteleva tuotantopaikka tällaisten innovaatioiden tuomiseen markkinoille. Vaarana on, että osaaminen karkaa kilpaileviin talouksiin.

4.1.1

Arvioitaessa EU:n mahdollisuuksia toteuttaa sellaista teollisuuspolitiikkaa, jota oikeasti tarvitaan, on havaittavissa vakavia sisäänrakennettuja ongelmia, jotka vaikeuttavat tarvittavaa siirtymää. Ensinnäkin EU:lta puuttuu valitettavasti näkemystä ja johtajuutta, mikä johtaa liian moniin epäjohdonmukaisiin aloitteisiin ja sääntelypuitteiden huomattavaan epäyhtenäisyyteen. Toiseksi kestävyyskäsitteessä, joka voisi toimia eräänlaisena integrointistrategiana, olisi painotettava yhtä lailla kaikkia kolmea osa-aluetta: ympäristöön liittyvää, sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

4.1.2

Sijoittajien luottamus (3) EU:n talouteen on heikentynyt viime aikoina hälyttävästi, ja luottamuksen palauttaminen on ratkaisevan tärkeää. Eurooppa 2020 -strategian todellinen toteuttaminen sekä kannustava ja motivoiva liiketoimintaympäristö voisivat auttaa korjaamaan tilanteen.

4.1.3

Euroopan teollisuuden jatkuvan laskusuuntauksen kääntäminen edellyttää paljon nykyistä enemmän investointeja ja kasvua. Asetettu 20 prosentin tavoite ei toteudu eikä uusia työpaikkoja synny, ellei EU luo selkeää visiota ja toimintasuunnitelmaa teollisuutta varten. Tämän olisi johdettava koordinoituun politiikkaan, jonka selkeänä painopisteenä on eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky ja joka kattaa muut politiikan alat siten, että Euroopasta pyritään tekemään houkutteleva paikka yritystoiminnan aloittamiseen.

4.1.4

Koneteollisuuden yritykset kärsivät liiasta sääntelystä, joka ei aina ole asianmukaista, sekä monista kansallisista laeista, jotka ovat päällekkäisiä EU:n lainsäädännön kanssa. Ne aiheuttavat vaikeuksia etenkin pk-yrityksille. Koneteollisuuden yritysten päämääränä tulisi olla teknisten ratkaisujen löytäminen ilman, että ne joutuvat käyttämään huomattavan osan resursseistaan tuoreimpien säännösten kanssa pähkäilemiseen. Suoraviivainen lähestymistapa ongelman helpottamiseksi on vähentää uuden lainsäädännön määrää.

4.1.5

Esimerkkinä tarpeettomasta uudesta lainsäädännöstä nykyisin on tullut lähes tavaksi, että asetusten ja direktiivien uudelleenlaatimista koskeviin ehdotuksiin tehdään myöhemmin muutoksia. Usein olemassa olevien sääntöjen parempi soveltaminen ratkaisisi ongelman paremmin kuin uusien säännösten antaminen. Uusiin sääntöihin tulisi siksi turvautua vasta viimeisenä keinona.

4.1.6

EU:n lainsäätäjä pyrkii usein säätelemään tiettyä alaa liian yksityiskohtaisesti. Vaikka tämä on perusteltua tiettyjen teknisten sääntöjen kohdalla, se voi olla epäasianmukaista toisilla aloilla: esimerkiksi elektromagneettisia kenttiä koskevien sääntöjen noudattaminen on liian vaikeaa pk-yrityksille. Komission työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2013–2014 tulisi varmistaa riittävä työsuojelun taso ja olla samaan aikaan johdonmukainen, ytimekäs ja helposti sovellettava.

4.1.7

EU:n lainsäädännön ennakoitavuutta on parannettava. Tämä tarkoittaa – yritysten investointisyklit huomioon ottaen –, että menettelytapoja ei pidä muuttaa sen jälkeen, kun ne on määritelty, ja että tavoitteiden tiukentamisen tulee tapahtua ennakoitavalla tavalla ja pitkällä aikavälillä. Ekologista suunnittelua koskeva direktiivi on esimerkki tapauksesta, jossa komission alkujaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ollaan kadottamassa. Alkuperäinen painopiste on ollut energiassa, ja käytetty, vakaaksi osoittautunut menetelmä (energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva menetelmä, MEErP) pitäisi säilyttää. Erityisenä ongelmana ovat tiuhaan uudelleenlaaditut säädökset. Joidenkin tuotteiden osalta lainsäädäntöä muutetaan noin viiden vuoden välein, mikä on erityisen haitallista koneteollisuusalalle, missä investointisuunnitelmien aikaväli ulottuu 10:stä 30 vuoteen.

4.1.8

Valitettavasti komission vaikutustenarvioinneissa ei oteta riittävällä tavalla huomioon uuden lainsäädännön aiheuttamia kustannuksia yrityksille, erityisesti pk-yrityksille. Ylimääräisestä lainsäädännöstä aiheutuvat suurimmat kustannukset, joita ei oteta huomioon, liittyvät Euroopan menettämiin investointeihin ja siihen, että uusia yrityksiä perustetaan EU:n sijasta sen ulkopuolelle.

4.1.9

Vastaavasti myös julkisia hankintoja koskevien sääntöjen tulisi olla helposti ymmärrettäviä. Muussa tapauksessa pk-yritykset eivät enää kykene tekemään tarjouksia, kilpailu vähenee, hankintaprosessissa tehtävien päätösten varmistaminen vaikeutuu ja petosten riski lisääntyy julkisissa hankinnoissa. Siksi painopisteen tulisi olla yksinkertaistamisessa ja avoimuudessa.

4.1.10

Energiakustannukset ovat Euroopassa paljon korkeampia kuin kilpailevissa talouksissa. Todellisten Euroopan energiamarkkinoiden luominen on kiireellisin toimenpide energian hintojen laskemiseksi. Lisäksi on tärkeä välttää antamasta lainsäädäntöä, jonka seurauksena hinnat nousevat edelleen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen on tapahduttava kohtuuhintaisesti, teknologianeutraalisti ja markkinalähtöisesti.

4.2.1

Reilun kilpailun edellytyksenä on suojautuminen vaatimusten vastaisilta vaarallisilta tuotteilta ja väärennöksiltä. Tällä hetkellä alle 1 prosentti Euroopan suurten satamien kautta tuotavista teollisuustuotteista käy läpi tarkastuksen, jossa varmistetaan niiden yhdenmukaisuus EU:n määräysten kanssa, joten sisämarkkinoille pääsee monia vaarallisia tai väärennettyjä tuotteita, erityisesti sähkötuotteita.

4.2.2

EU:n eri jäsenvaltioiden tarkastus- ja valvontaelimissä on suuria eroja. Eräissä jäsenvaltioissa järjestelmä tarjoaa mekanismin yritysten tarvitsemaa suojelua varten, mutta tietyissä toisissa valtioissa tällaiset elimet ovat vähälukuisia, puutteellisia ja riittämättömiä, tai lainsäädäntöä sovelletaan eri tavoin. EU:n olisi parannettava ja vahvistettava näiden elinten välistä koordinointia asianmukaisen ja yhdenmukaisen eurooppalaisen järjestelmän luomiseksi.

4.3.1

Euroopassa standardoinnista on tullut sisämarkkinoiden menestyksen kannalta ratkaisevan tärkeä tekijä. Standardointi auttaa tekemään tuotteista yhteensopivia siten, että niillä voidaan käydä kauppaa kaikkialla maailmassa ja pitkien arvoketjujen puitteissa. Viime vuosina monet pk-yritykset ovat kuitenkin valitelleet komission standardointitoimeksiantojen määrää sekä sitä, että standardointi on mennyt teknisiä vaatimuksia pidemmälle. Pk-yritysten osallistumista standardointiprosessiin tulisi kannustaa ja tukea.

4.3.2

Koska pk-yritykset ovat yhä enemmän mukana arvoketjuissa, niille tulisi antaa mahdollisuus osallistua asianmukaisesti standardien laatimiseen. On toteutettava käytännön toimenpiteitä sidosryhmien välisen tasa-arvon takaamiseksi, eli pienemmillä taloudellisilla resursseilla operoivien pk-yritysten osallistumista on tuettava enemmän kansallisella tasolla.

4.4.1

Koneteollisuuden yrityksillä on keskeinen asema innovoinnin eturintamassa, sillä ne valmistavat laitteistoja, joita tarvitaan vihreän vallankumouksen toteuttamiseen. Energiatehokkuus, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja ympäristöystävällisyys vaikuttavat positiivisesti kestävään kehitykseen alalla. Koneteollisuuden yritysten innovaatioiden seurauksena syntyy paitsi uusia tuotteita usein myös uudenlaisia tuotantotapoja sekä ympäristön kannalta vielä edistyksellisempiä hyödykkeitä ja järjestelmiä, jotka samalla ovat sekä tuottavampia että edullisempia kuluttajille.

4.4.2

Euroopassa tutkimustyö ja tutkimustulokset ovat korkeatasoisia. Vuonna 2012 Euroopassa jätettiin yli 250 000 patenttihakemusta. Tutkimustulosten matka innovatiivisiksi tuotteiksi edellyttää kuitenkin muutakin kuin tietoa ja tutkimusosaamista. Euroopalla oli pitkään selkeä tieteellinen etumatka monilla teknologian aloilla, mutta tutkimuksesta hyötyvät teollisuudenalat ovat usein sijoittuneet Euroopan ulkopuolelle. Euroopassa saatavilla olevan tiedon hyödyntäminen teollisuudessa on siis ollut heikkoa, ja tilanne on korjattavissa ainoastaan, mikäli teollisuus pääsee osallistumaan tutkimusohjelmiin jo varhaisessa vaiheessa ja luodaan asianmukainen kehys, joka antaa niille mahdollisuuden hyödyntää saatua tietoa oikea-aikaisesti. Julkisista varoista olisi tuettava uusia rakenteita, jotka yhdistävät teollisuuden ja tutkimuksen: klustereita, teknologiapuistoja, teknologianvaihtokeskuksia.

4.4.3

Jotta uusia tieteellisiä tutkimustuloksia hyödynnettäisiin tehokkaammin teollisuudessa, tutkimus- ja innovointirahoitus olisi kohdistettava paremmin teollisuuden tarpeisiin ja toteutettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kautta, josta esimerkkinä tulevaisuuden tehtaat -ohjelma. Yritysten ja erityisesti pk-yritysten mukanaolon vahvistamiseksi osallistumista ja hankkeiden hyväksyntää koskevia suuntaviivoja ja määräyksiä olisi yksinkertaistettava. Tarvittaisiin toimenpiteitä, joilla tuetaan nykyaikaisten tehtaiden perustamista neljännen teollisen vallankumouksen jälkeen.

4.5.1

Jo pelkkä työpaikkojen määrä alalla osoittaa, että sillä on keskeinen rooli torjuttaessa tämänhetkistä korkeaa työttömyyttä EU:ssa sekä suuri potentiaali uusien työpaikkojen luomiseen, mikäli Eurooppa kykenee luomaan investointeja seuraavassa talouden noususuhdanteessa. Sietämättömän korkealla tasolla oleva nuorisotyöttömyys voitaisiin taltuttaa näiden työmahdollisuuksien avulla. EU:n tämänhetkinen pyrkimys nuorisotakuun luomiseksi vaikuttaa hyvältä toimenpiteeltä nykyisen kriisin aikana. Pitkällä aikavälillä kestäväpohjaisia työpaikkoja voivat kuitenkin luoda ainoastaan elinkelpoiset yritykset, jotka investoivat Eurooppaan.

4.5.2

Monilla teollisuudenaloilla on pula nuorista osaajista. Yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmien on mukauduttava paljon paremmin yritysten tämänhetkisiin ja tuleviin tarpeisiin. Sekä viranomaisten että teollisuuden itse olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla houkutellaan nuoria alalle sekä samalla parannetaan sektorin julkisuuskuvaa. Erityisesti on ratkaistava ongelma luonnontieteen, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan ammattilaisten puuttumisesta eräillä Euroopan alueilla. Olisi muun muassa tuettava näiden alojen ammattilaisten liikkuvuutta Euroopassa.

4.5.3

Edelleen liian harvat nuoret naiset pyrkivät tekniikan alan ammatteihin. Monissa Euroopan maissa koneteollisuus on jo käynnistänyt kampanjoita nuorten naisten houkuttelemiseksi oppisopimuskoulutukseen, ja Euroopan sosiaalirahasto on tukenut hankkeita, joilla pyritään madaltamaan nuorten naisten henkistä kynnystä ryhtyä tekniselle alalle. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Kouluissa tekniikan ja insinööritaidon opetuksen olisi oltava nykyistä inspiroivampaa.

4.5.4

Laadukas työvoima on yksi ratkaisevista syistä siihen, miksi monet eurooppalaiset yritykset ovat selvinneet hyvin tämänhetkisestä kriisistä. Oppisopimuskoulutusjärjestelmän ansiosta niiden työntekijöillä on kattava tietämys teoreettisesta pohjasta ja varsinaisesta tuotantoprosessista. Ne kykenevät integroimaan innovoinnin nopeasti arvoketjun eri vaiheisiin. EU:n työllisyyspolitiikassa tulisi kannustaa valtioita ottamaan käyttöön tällaisia oppisopimuskoulutusjärjestelmiä yritystasolla. Olisi edistettävä yritysten yhteistyötä koulujen ja yliopistojen kanssa, työelämän aloittamista helpottavia aloitteita sekä työharjoittelua.

4.5.5

Toimialajärjestöt ja ammattiliitot voivat valtiovallan tuella käynnistää aloitteita, joilla arvioidaan teollisuutta koskevaa koulutusta ja kehitetään koulutusväyliä, jotta voitaisiin täyttää pätevän työvoiman tarve alalla, jolla käytettävä laitteisto ja tekniset palvelut ovat yhä pidemmälle kehitettyjä ja edellyttävät uusia taitoja.

4.5.6

Elinikäisen oppimisen tulisi olla työnantajien ja työntekijöiden yhteinen velvollisuus. Työpaikkansa menettäneillä työntekijöillä on oltava mahdollisuus ajantasaistaa nopeasti ammattitaitonsa. On tehostettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa, kuten ESR:n ja EAKR:n osarahoittamia aloitteita.

4.5.7

Teollisuuden aloilla tapahtuu koko ajan muutoksia. Uusia työpaikkoja ja tuotteita syntyy jatkuvasti, kun taas toiset menettävät merkityksensä. Tarvittava uudelleenorganisointi on tehtävä ennakoivasti. Kaikki työmarkkinaosapuolet – ammattijärjestöt ja työnantajat – sekä jäsenvaltioiden hallitukset ja EU:n toimielimet on otettava mukaan vuoropuheluun, jonka tarkoituksena on kehittää joustavampi ja positiivisempi lähestymistapa teollisuuden muutoksiin. Ensisijaisesti on vältettävä irtisanomiset koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman pitämiseksi yrityksissä. Silloin, kun työpaikkojen menetykset ovat väistämättömiä, olisi löydettävä vaikutuksia pehmentäviä ja sosiaalisesti hyväksyttäviä ratkaisuja. Eräistä Keski- ja Itä-Euroopan maista on löydettävissä esimerkkejä siitä, millä tavoin talous voidaan nykyaikaistaa tuottavammaksi, vähemmän ympäristöä pilaavaksi ja sellaiseksi, että se luo uusia hyväpalkkaisia työpaikkoja.

4.5.8

Valtiovallan, toimialajärjestöjen ja ammattiliittojen on löydettävä ratkaisuja, joilla vastataan liiketoiminnan jaksolliseen vaihteluun. Ammattitaitoisen henkilökunnan nopea ja tehokas hyödyntäminen on tärkeää, jotta Euroopan teollisuusyritykset kykenevät vastaamaan maailmanlaajuisen kilpailun aiheuttamiin kasvaviin paineisiin. Työlainsäädännön on helpotettava sekä ulkoisia että sisäisiä työjärjestelyjä, joissa otetaan huomioon tuotantoprosessissa tarvittava tehokkuus sekä terveys- ja turvallisuuskysymykset ja työ- ja yksityiselämän tasapaino. Tarvittavia joustavoittamisvälineitä ei saa käyttää Euroopassa olemassa olevien sosiaalisten normien madaltamiseen.

4.5.9

Jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolilla on suuri vastuu työehtosopimusneuvotteluissa. Kilpailukyvyn säilyttäminen nykyisillä työvoimakustannuksilla on haastavaa. Työntekijöiden ostovoimaa on ylläpidettävä. Eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ei tule parantaa laskemalla palkkoja. Työllisyyden säilyttämiseksi ja parantamiseksi kilpailukyvyssä on keskityttävä muihin tekijöihin kuin hintaan ja on hillittävä tuotantokustannuksia. Tuottavuusedut tulisi jakaa palkankorotusten, investointien ja osakkeenomistajille maksettavien palkkioiden välillä.

4.6.1

Viime vuosina komissio on myöntänyt, että pk-yritysten viennin edistäminen on avain tehokkaampaan talouteen. Monille pk-yrityksille ensimmäinen askel on vienti toiseen EU-maahan. Tämän vuoksi kilpailu sisämarkkinoilla on niin tärkeää, sillä sieltä saadut kokemukset voivat kannustaa yrityksiä viemään tuotteitaan Euroopan ulkopuolelle. Koska tämä on vaikeaa pk-yrityksille, on tärkeää, ettei niitä jätetä yksin näille markkinoille. Lisäksi vientirahoitusvälineiden saatavuutta pk-yrityksille on parannettava.

4.7.1

Vaikka julkisen talouden tilanne on edelleen tiukka, energiainfrastruktuuriin tarvittavia investointeja ei saisi lykätä, sillä se haittaisi Euroopan kilpailukykyä.

4.7.2

Nykyisin useimmat investoinnit energiaan ja energiatehokkuuteen tehdään ainoastaan, jos kannattavuuskynnys saavutetaan kolmen vuoden sisällä, jolloin monet mahdollisista hyödyistä jäävät toteutumatta. Monia yksityisiä investointeja ei tehdä, vaikka ne olisivat hyödyllisiä, koska yleensä kannattavuuskynnyksen saavuttamiseen tarvitaan 3–5 vuoden ajanjaksoa. Ongelma voitaisiin ratkaista, jos näistä investoinneista tulevaisuudessa saatavat tuotot loisivat kassavirtaa jo silloin, kun investointi on tehtävä. Niinpä Euroopan investointipankkiin tai maakohtaisiin rahoittajapankkeihin voitaisiin perustaa rahastoja, jotka myöntäisivät tällaisiin investointeihin lainoja, jotka maksettaisiin myöhemmin takaisin säästöistä johtuvista tuotoista. Tämä malli mahdollistaisi tällaiset investoinnit ilman julkisia tukia.

4.8.1

Raaka-aineiden hintojen ollessa tällä hetkellä korkeita eurooppalaiset valmistajat ovat hyötyneet aiemmista toimista, joilla on tehostettu jätteiden kierrätystä. Tällä hetkellä useimmissa tuotteissa käytettävistä metalleista suurin osa kierrätetään. EU:n ulkopuolelta tuotavien raaka-aineiden saatavuus on kuitenkin ratkaisevan tärkeää koneteollisuusalan kilpailukyvyn kannalta. Tämän vuoksi EU:n on pidettävä huolta siitä, että WTO:n sääntöjen vastaiset rajoitukset eivät haittaa raaka-aineiden, erityisesti harvinaisten maametallien, kauppaa. Täten on pidettävä huolta siitä, että eettisiä, sosiaalisia ja ekologisia normeja noudatetaan.

4.9.1

Eurooppalaisten yritysten olisi tutkittava ja hyödynnettävä paljon paremmin uusien EU:n jäsenmaiden tarjoamia mahdollisuuksia. Tällaisen lähestymistavan avulla ongelmat, jotka liittyvät Euroopan alueiden välisiin suuriin taloudellisiin eroihin, voitaisiin kääntää Euroopan eduksi.

4.9.2

ETSK kehottaa Euroopan komissiota seuraamaan kriittisten raaka-aineiden kansainvälisen kaupan tilannetta. ETSK suosittaa, että uhkien ja mahdollisten ratkaisujen havainnollistamiseksi laaditaan erilaisia uskottavia skenaarioita, myös pahimmasta mahdollisesta tilanteesta. Yhteistyötä muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien maiden (Yhdysvaltojen, Japanin ja Etelä-Korean) kanssa olisi tiivistettävä.