KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta annetun neuvoston direktiivin 2007/74/EY 16 artiklan mukaisesti

SISÄLLYS

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE........ 2

1........... Yhteenveto................................................................................................................... 4

2........... Kuulemisen tulosten analysointi................................................................................... 4

2.1........ Johdanto....................................................................................................................... 4

2.1.1..... Oikeusperusta ja direktiivin keskeiset osatekijät.......................................................... 4

2.1.2..... Menetelmät................................................................................................................... 4

2.2........ Esitettyjen huomautusten tarkastelu............................................................................. 5

2.2.1..... 3, 7 ja 13 artikla – Määritelmät..................................................................................... 5

2.2.2..... 6 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta – ”Satunnaisen tuonnin” tulkinta.............. 8

2.2.3..... 8 artikla – Muiden tupakkatuotteiden (tässä nuuskan) kohtelu.................................. 11

2.2.4..... 8 artiklan 2 kohta – Eron tekeminen lentomatkustajien ja muiden matkustajien välillä 12

2.2.5..... 8, 9 ja 11 artikla – Määrälliset rajoitukset................................................................... 12

2.2.6..... 10 artikla – Matkustajien ikä....................................................................................... 13

2.2.7..... 11 artikla – Kannettavassa säiliössä oleva polttoaine................................................. 13

2.2.8..... 14 artikla – Veron vähimmäismäärä............................................................................ 14

2.2.9..... Rahamääräisten ja määrällisten rajoitusten välinen suhde.......................................... 14

2.2.10... Tonavan sisävesi- ja henkilöliikenne........................................................................... 14

3........... Kokonaisarvio ja päätelmä.......................................................................................... 15

4........... Liite............................................................................................................................. 16

1.           Yhteenveto

Tämä kertomus perustuu kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta annetun neuvoston direktiivin 2007/74/EY, jäljempänä ’direktiivi’, 16 artiklaan, jonka nojalla komission on toimitettava neuvostolle kertomus kyseisen direktiivin täytäntöönpanosta ja liiettävä siihen tarvittaessa muutosehdotus.

Tämän kertomuksen laadintaa varten komissio lähetti jäsenvaltioille kesäkuussa 2012 kyselylomakkeen, jossa niitä pyydettiin esittämään huomautuksia mistä tahansa direktiivin osasta (kaikki johdanto-osan kappaleet ja artiklat) sekä kysymyksiä direktiivissä säädettyjen poikkeusten soveltamisesta. Komissio sai vastauksia kaikilta silloisilta 27 jäsenvaltiolta[1]. Viidentoista jäsenvaltion mielestä nykyisiä sääntöjä ei tarvitse muuttaa. Viisi jäsenvaltiota ehdotti toimituksellisia muutoksia, ja seitsemän jäsenvaltiota ilmoitti tiettyjen säännösten soveltamisessa esiintyneistä ongelmista.

Vaikka komissio on havainnut joitakin merkityksellisiä ongelmia erityisesti teknisten termien, kuten ”satunnaisen tuonnin”, määrittelyssä ja tulkinnassa, se ei ole tässä vaiheessa vakuuttunut lainsäädäntötoimien tarpeellisuudesta vaan pyrkii pikemminkin käsittelemään näitä asioita asiaa koskevien komiteamenettelyjen, parhaiden käytäntöjen vaihdon sekä hallinnollisten ohjeiden ja välineiden avulla.

2.           Kuulemisen tulosten analysointi

2.1.        Johdanto

2.1.1.     Oikeusperusta ja direktiivin keskeiset osatekijät

Tämän kertomuksen oikeusperustana on direktiivin 16 artikla, jossa säädetään seuraavaa: ”Komissio toimittaa joka neljäs vuosi ja ensimmäisen kerran vuonna 2012 neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja liittää siihen tarvittaessa muutosehdotuksen.”

Direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden nojalla kolmannesta maasta tai alueelta, jolla ei sovelleta yhteisön arvonlisä- ja/tai valmisteverosäännöksiä, tulevien matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa tuotavat tavarat vapautetaan arvonlisä- ja valmisteverosta. Siinä toisin sanoen määritellään lähinnä EU:n kansainvälisessä liikenteessä soveltamat verovapautusmäärät. Asetuksen (EY) N:o 1186/2009 41 artikla on merkityksellinen tullien osalta. Tätä käsitellään suoranaisesti tässä kertomuksessa ainoastaan johdonmukaisen analysoinnin varmistamiseksi tai synergioihin puuttumiseksi (ks. jäljempänä).

Raportointivelvoitteessa edellytettävän säännöllisen arvioinnin tavoitteena on varmistaa, vastaavatko määritelmät, raja-arvot, määrälliset rajoitukset ja muut direktiivin säännökset edelleen todellista taloudellista tilannetta ja ovatko ne tarkoituksenmukaisia.

2.1.2.     Menetelmät

Tämän kertomuksen laadintaa varten komissio kuuli jäsenvaltioita saadakseen palautetta asiaankuuluvien säännösten täytäntöönpanosta, tehokkuudesta ja hyödyllisyydestä. Kysymykset koskivat etenkin direktiivissä säädettyjen verovapautusten ja määrällisten rajoitusten soveltamista[2]. Tämä kertomus laadittiin pääasiassa kyselylomakkeen tietojen perusteella. Komission yksiköt arvioivat myös pääsihteeristön 22. marraskuuta 2011 neuvostolle laatimaa kertomusta ”Report on personal luggage provisions – Reporting on issues related to the implementation of Article 41 of Council Regulation (EC) No 1186/2009 which was introduced by Council Regulation (EC) No 274/2008” (Kertomus henkilökohtaisista matkatavaroista – Raportointi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 41 artiklan, joka otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 274/2008, täytäntöönpanoon liittyvistä asioista)[3].

Asetuksessa (EY) N:o 274/2008 käsitellään tullivapautuksia ja neuvoston direktiivissä 2007/74/EY arvonlisä- ja valmisteverosta vapauttamista, mutta molemmat säädökset koskevat pohjimmiltaan samoja asioita, nimittäin kolmannesta maasta tai alueelta, jolla ei sovelleta yhteisön säännöksiä, tulevien matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa kuljetettavien tavaroiden tuontia. Lisäksi samat viranomaiset – tulliviranomaiset – soveltavat molempia säädöksiä tuonnin yhteydessä. Jäsenvaltioiden havaitsemat ongelmat ovat siksi joko samoja tai ainakin osittain samoja. Jäsenvaltioiden kyselylomakkeessa mainitsemien ongelma-alojen ulottuvuutta ja mahdollisia ratkaisuja ymmärretään ja käsitellään näin ollen paremmin, jos molempia säädöksiä tarkastellaan johdonmukaisesti.

Tässä kertomuksessa käsitellään ainoastaan havaittuja sisältöä koskevia asioita. Toimituksellisia ja kielellisiä muutoksia koskevia pyyntöjä ei käsitellä tässä kertomuksessa, mutta niitä tarkasteltiin valmisteverokomitean menettelyssä[4].

2.2.        Esitettyjen huomautusten tarkastelu

2.2.1.     3, 7 ja 13 artikla – Määritelmät

Kaksi jäsenvaltiota pyysi, että seuraavat direktiiviin sisältyvät termit määritellään tarkemmin:

3 artiklan 1 ja 2 alakohta – ”Kolmas maa” ja ”alue, jolla ei sovelleta yhteisön arvonlisä- tai valmisteverosäännöksiä tai kumpiakaan säännöksiä”

Kolmansista maista tulevien matkustajien tuomia tavaroita koskevien arvonlisä- ja valmisteverovapautusten soveltamiseksi ehdotettiin, että kolmannen maan ja alueiden määritelmien selkeyttämiseksi neuvoston direktiivien 2006/112/EY ja 2008/118/EY mukaisesti Monacon ruhtinaskuntaa, Mansaarta ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin kuuluvia Akrotirin ja Dhekelian alueita ei pidetä Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kyproksen kanssa tehtyjen sopimusten perusteella kolmansina maina kyseistä direktiiviä sovellettaessa.

Pitää paikkansa, että neuvoston direktiivin 2007/74/EY 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa erotetaan toisistaan ”kolmas maa” ja ”muu kuin kolmannen maan alue, jolla ei sovelleta direktiiviä 2006/112/EY tai direktiiviä 92/12/ETY tai kumpaakaan direktiiviä”. Tämä johtuu siitä, että jotkin alueet kuuluvat EU:n tullialueeseen, mutta niillä ei sovelleta tiettyjä verosäännöksiä, ja että jotkin alueet eivät kuulu EU:n tullialueeseen, mutta niillä sovelletaan tiettyjä unionin verosäännöksiä assosiaatiosopimusten perusteella. Useimmissa tapauksissa nämä – joskus kieltämättä monimutkaiset säännöt – johtuvat historiallisista syistä, ja niillä on usein ratkaistu pitkäaikaisia konflikteja. Näiden historiallisten syiden ja tietyillä jäsenvaltioilla olevien velvoitteiden noudattamisen vuoksi 3 artiklan 1 ja 2 alakohdassa mainitut erot ovat olemassa ja säilyvät. Unionin alueelle Mansaarelta saapuville matkustajille ei voi myöntää 1 artiklan ja 3 artiklan 1 alakohdan mukaisia matkustajien verovapautuksia, koska Mansaaren alue ei ole kolmas maa, eivätkä Monacosta tuleville matkustajille voi myöntää 1 artiklan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisia matkustajien verovapautuksia, koska sen alueella sovelletaan direktiiviä 2006/112/EY tai direktiiviä 92/12/ETY tai molempia direktiivejä.

Samoista historiallisista syistä näistä määritelmistä tehdään poikkeuksia ja niitä on tehtävä myös tulevaisuudessa. Direktiivin 3 artiklan 1 alakohdan toisessa alakohdassa säädetään, että Monacoa ja San Marinoa ei pidetä valmisteveron osalta kolmansina maina Ranskan ja Monacon ruhtinaskunnan välillä 18 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn verosopimuksen sekä ystävyydestä ja naapuruussuhteista Italian ja San Marinon tasavallan välillä 31 päivänä maaliskuuta 1939 tehdyn sopimuksen perusteella. Sillä, ettei Monacoa ja San Marinoa pidetä (ainoastaan valmisteveron osalta) kolmansina maina (3 artiklan 1 alakohta), varmistetaan yhdessä 3 artiklan 2 alakohdan määritelmän kanssa, ettei Monacosta unionin alueelle saapuville matkustajille voi missään olosuhteissa myöntää neuvoston direktiivissä 2007/74/EY säädettyjä matkustajien verovapautuksia ja että San Marinosta tuleville matkustajille ei voi myöntää matkustajien valmisteverovapautuksia. Kyseisen direktiivin 1 artiklan nojalla matkustajien verovapautukset myönnetään nimittäin ainoastaan matkustajille, jotka tulevat kolmannesta maasta tai muulta alueelta, jolla ei sovelleta direktiiviä 2006/112/EY tai direktiiviä 92/12/ETY tai kumpaakaan direktiiviä.

Direktiivin 3 artiklan 2 alakohdan toisessa alakohdassa säädetään vastaavasti, että arvonlisä- ja valmisteveroista sekä niihin liittyvistä asioista Yhdistyneen kuningaskunnan ja Mansaaren hallitusten välillä 15 päivänä lokakuuta 1979 tehdyn sopimuksen perusteella Mansaarta ei pidetä sellaisena muuna alueena kuin kolmantena maana, jolla ei sovelleta direktiiviä 2006/112/EY tai direktiiviä 92/12/ETY tai kumpaakaan direktiiviä. Tällä varmistetaan, ettei kyseisiltä alueilta unioniin saapuville matkustajille voi myöntää neuvoston direktiivissä 2007/74/EY säädettyjä matkustajien verovapautuksia, koska mainitun direktiivin 1 artiklan nojalla matkustajien verovapautukset myönnetään ainoastaan matkustajille, jotka tulevat alueelta, jolla ei sovelleta unionin arvonlisä- tai valmisteverosäännöksiä tai kumpiakaan säännöksiä, tai kolmannesta maasta.

Koska nämä historian kuluessa kehittyneet erityistilanteet ovat vieläkin olemassa, komissio pitää neuvoston direktiivin 2007/74/EY 3 artiklan 1 ja 2 alakohtaan sisältyviä erityissäännöksiä edelleen tarpeellisina.

3 artiklan 3 alakohta – lento- ja merimatkustajat

Kyseisessä artiklassa tehdään yhtäältä ero lento- ja merimatkustajien välillä ja toisaalta jätetään yksityinen huvi-ilmailu tai huviveneily matkustajien verovapautusten ulkopuolelle. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa lento- ja merimatkustajille asetetaan 430 euron rahamääräinen rajoitus, kun rajoitus on muille matkustajille 300 euroa.

Kuulemisessa ehdotettiin, että 3 artiklan 3 alakohtaa muutetaan siten, että huvi-ilmailun tai huviveneilyn jättäminen matkustajien verovapautusten ulkopuolelle on jäsenvaltioille vapaaehtoista, jolloin ne voisivat soveltaa yhtä 430 euron rahamääräistä rajoitusta kaikkiin matkustajiin sen sijaan, että ne soveltavat 430 euron rajoitusta lento- ja merimatkustajiin ja 300 euron rajoitusta kaikkiin muihin matkustajiin. Näin voitaisiin helpottaa menettelyjä jäsenvaltioissa, joilla ei ole yhteistä maarajaa kolmansien maiden kanssa.

Eri kuljetusvälineiden välillä tehtiin ero, jotta voitiin ottaa huomioon sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, joilla on yhteistä maarajaa Itä-Euroopan valtioiden (esim. Venäjän tai Ukrainan) kanssa, joissa on huomattavasti alhaisempi hintataso ja/tai vero-/valmisteverokanta. Komission tietoon ei ole tullut, että hintatasoissa olisi tapahtunut merkittävää lähentymistä sen jälkeen, kun direktiivi annettiin vuonna 2007. Useimpien EU:n itärajalla sijaitsevien jäsenvaltioiden varsin korkea inflaatiotaso näyttää päinvastoin lisänneen ostovoimaeroja näiden valtioiden ja EU:n itärajalla sijaitsevien kolmansien maiden välillä.

Tämän päätelmän vahvistavat myös ongelmat, jotka Unkari ja Viro mainitsivat edellä mainitussa kertomuksessa ”Report on personal luggage provisions – Reporting on issues related to the implementation of Article 41 of Council Regulation (EC) No 1186/2009 which was introduced by Council Regulation (EC) No 274/2008”.

Näin ollen yksityisen huvi-ilmailun tai huviveneilyn jättämistä matkustajien verovapautusten ulkopuolelle ei voida komission mielestä tosiasiassa muuttaa vapaaehtoiseksi jäsenvaltioille.

Toiseksi kuulemisessa ehdotettiin, että matkustajan määritelmää yhdenmukaistetaan tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 236 artiklan kanssa.

Komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 236 artiklan A alakohdassa todetaan, että ”– – ’matkustajalla’ tarkoitetaan:

1) henkilöä, joka saapuu väliaikaisesti yhteisön tullialueelle, jossa hänellä ei ole pysyvää asuinpaikkaa, sekä

2) henkilöä, joka lähdettyään väliaikaisesti kolmannen maan alueelle palaa yhteisön tullialueelle, jossa hänellä on pysyvä asuinpaikka.”

Direktiivin 1 artiklassa sen sijaan vahvistetaan kuitenkin säännöt matkustajille, jotka tulevat ”3 artiklassa määritellystä kolmannesta maasta tai alueelta, jolla ei sovelleta yhteisön arvonlisä- tai valmisteverosäännöksiä tai kumpiakaan säännöksiä”. Direktiivin 3 artiklassa lisäksi määritellään tällaiset alueet viittaamalla direktiiviin 2006/112/EY ja direktiiviin 2008/118/EY (jolla kumottiin direktiivi 92/12/ETY). Kyseiset direktiivit muodostavat edellä esitetyistä syistä eriytetymmän lähestymistavan ehdotettuun direktiivin 3 artiklan muutokseen.

Komissio katsoo näin ollen, ettei direktiivin 3 artiklaan sisältyvää matkustajan käsitettä voida yhdenmukaistaa asetuksen (ETY) N:o 2454/93 236 artiklan määritelmän kanssa.

7 artiklan 4 kohta – Henkilökohtaiset matkatavarat

Kyseisessä säännöksessä matkustajan henkilökohtaisen matkatavaran arvo vapautetaan rahamääräisestä rajoituksesta[5]. Säännöksen laajemman tulkinnan mukaan ”matkustajan henkilökohtainen matkatavara” voisi sisältää myös menomatkalla tehtyjä verottomia ostoksia. Voisi syntyä oikeudellinen aukko, jos matkustaja voisi ostaa tavaroita menomatkallaan maksamatta arvonlisäveroa ja/tai tullia ja jälleentuoda ne rahamääräisen rajoituksen lisäksi. Matkustajan ostamien tavaroiden arvoa ei rajoitettaisi eikä hänen tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa, mutta hän voisi silti käyttää tavarat EU:n sisällä. Tästä syystä ehdotettiin, että kyseiseen artiklaan sisällytetään henkilökohtaisen matkatavaran määritelmä, jotta on selvää, että menomatkalla tehdyt verottomat ostokset eivät ole henkilökohtaista matkatavaraa ja että niihin sovelletaan rahamääräistä rajoitusta.

Direktiivin 5 artikla ja 7 artiklan 4 kohta sekä direktiivin 2006/112/EY 147 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 146 artiklan 1 kohdan b alakohta voisivat todellakin teoriassa mahdollistaa väärinkäytön. Käytännössä kolmannet maat tai EU:n ulkopuoliset alueet kuitenkin yleensä soveltavat rahamääräisiä ja määrällisiä rajoituksia niiden alueelle saapuviin matkustajiin. Tällaisissa määrävaltioissa verotta tuotavien tavaroiden arvo tai määrä ei yleensä ole rajoittamaton, vaan kansallisten/alueellisten oikeudellisten edellytysten on täytyttävä molemmilla matkoilla tuonnin yhteydessä.

Komission tietoon ei ole tullut taloudellisesti merkityksellisiä väärinkäytöksiä, jotka edellyttäisivät lainsäädäntöaloitetta, eivätkä jäsenvaltiot ole ilmoittaneet tällaisista käytännöistä. Komission yksiköt eivät näin ollen aio avata keskustelua matkustajien menomatkallaan tekemien verottomien ostojen sisällyttämisestä henkilökohtaista matkatavaraa / rahamääräisiä rajoituksia koskeviin säännöksiin.

13 artikla – Kuljetusvälineen miehistö

Kuulemisessa ehdotettiin lisäksi, että direktiivin 13 artiklaan sisältyvä kuljetusvälineen miehistön määritelmä yhdenmukaistetaan yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83, joka on korvattu 16 päivänä marraskuuta 2009 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1186/2009, 49 artiklan 1 kohtaan sisältyvän määritelmän kanssa.

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1186/2009 liitteen VI mukaan asetuksen (ETY) N:o 918/83 49 artikla poistettiin ilman kumoavaan asetukseen sisältyvää vastaavaa (uutta) säännöstä. Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1186/2009 41 artiklassa säädetään sen sijaan matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tavaroiden tullittomuudesta seuraavaa viittaamalla neuvoston direktiivin 2007/74/EY säännöksiin:

”Tuontitullittomuus myönnetään kolmannesta maasta tulevien matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyville tavaroille edellyttäen, että tästä tuonnista ei kanneta arvonlisäveroa (alv) kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta 20 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/74/EY säännösten mukaisesti annettujen kansallisen lainsäädännön säännösten nojalla.”

Komissio katsoo näin ollen, ettei direktiivin 13 artiklaan sisältyvää kuljetusvälineen miehistön määritelmää ole tarpeen yhdenmukaistaa asetuksen (ETY) N:o 918/83 49 artiklan 1 kohtaan sisältyvän määritelmän kanssa ja ettei tällainen yhdenmukaistaminen tuo lisäarvoa.

2.2.2.     6 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohta – ”Satunnaisen tuonnin” tulkinta

Neljä jäsenvaltiota korosti, että matkustajien muun kuin kaupallisen tuonnin sallittu toistuvuus olisi niiden mielestä määriteltävä paremmin (määrittelemällä matkojen enimmäismäärä tiettynä ajanjaksona). Joillakin jäsenvaltioilla, joilla on yhteistä maarajaa kolmansien maiden kanssa, näyttää olevan erityisiä vaikeuksia sellaisten EU:n ja kolmannen maan rajan useita kertoja viikossa tai – äärimmäisissä tapauksissa – vuorokaudessa ylittävien yksityishenkilöiden kanssa, joilla on mukanaan juuri määrällisten rajoitusten mukainen tai hieman niitä vähäisempi määrä valmisteveron alaisia tavaroita sekä juuri rahamääräisten rajoitusten mukainen määrä muita tavaroita.

Komission yksiköt ymmärtävät tällaisten jäsenvaltioiden huolenaiheet, etenkin kun ne ovat pitkälti yhdenmukaisia kertomuksessa ”Report on personal luggage provisions – Reporting on issues related to the implementation of Article 41 of Council Regulation (EC) No 1186/2009 which was introduced by Council Regulation (EC) No 274/2008” kuvailtujen huolenaiheiden kanssa. Komission yksiköt ovat myös samaa mieltä siitä, ettei tällaista tuontia pidä katsoa ”satunnaiseksi tuonniksi”.

Direktiivissä ei kuitenkaan säädetä mitään viitearvoa matkojen asianmukaisen toistuvuuden määritelmälle.          Direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa: ”– – tuontia ei pidetä luonteeltaan kaupallisena, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a) tuonti on satunnaista;

b) tuontiin sisältyy yksinomaan matkustajan henkilökohtaiseen tai perheen käyttöön tarkoitettuja tavaroita taikka lahjaksi tarkoitettuja tavaroita.

Tavaroiden luonteen ja määrän on oltava sellaisia, ettei niitä voida pitää kaupallisiin tarkoituksiin tuotavina tavaroina.”

Analysoidessaan matkustajien tuontiskenaarioiden moninaisuutta komission yksiköt saattoivat ainoastaan todeta, ettei direktiivin säännösten muuttamista koskeva lainsäädäntöaloite ole asianmukainen ratkaisu raportoitujen ongelmien käsittelyyn, koska satunnaista tuontia koskeva määritelmän jakaminen tuonniksi ”jota tapahtuu harvoin / silloin tällöin / joka ei ole tavanomaista” vain mutkistaisi oikeudellisia määritelmiä eikä lisäisi oikeusvarmuutta. ”Satunnaiselle” ei yksinkertaisesti ole yksiselitteistä määritelmää, joka voitaisiin esittää toistuvuutta koskevana lukuna. Kun kyse on erityisesti valmisteveron alaisista tavaroista, matkustajalla EU:hun saapuessaan mukanaan olevien määrien olisi kuitenkin oltava kulutettavissa kyseisen yksityishenkilön tavanomaisen kulutuskäyttäytymisen mukaisesti.

Esimerkki 1: Matkustaja ylittää EU:n ja kolmannen maan välisen rajan joka toinen päivä, ja hänellä on mukanaan savukekartonki (200 kappaletta) aina, kun hän palaa EU:hun kolmannesta maasta.

Sadan savukkeen määrä, joka kyseisen yksityishenkilön olisi kulutettava vuorokaudessa, ylittää selvästi tavanomaisen kulutuskäyttäytymisen. Ei voida katsoa, että tällainen tuonti ei ole luonteeltaan kaupallista.

Esimerkki 2: Matkustaja ylittää EU:n ja kolmannen maan välisen rajan kerran viikossa, ja hän tuo viisi savukerasiaa ja litran votkaa aina, kun hän palaa EU:hun kolmannesta maasta.

Jos kaikki muut edellytykset täyttyvät, tässä esimerkissä mainittujen määrien perusteella ei ole syytä aloittaa tullimenettelyjä.

Esimerkki 3: Matkustaja ylittää EU:n ja kolmannen maan välisen rajan päivittäin, ja hän palaa EU:hun moottoriajoneuvolla, jonka tavanomainen polttoainesäiliö on täynnä bensiiniä/dieseliä, ja hänellä on mukanaan lisäksi 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä.

On erittäin epätodennäköistä, että yksityishenkilö käyttää näin suuria määriä polttoainetta muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin.

Esimerkki 4: Matkustaja ylittää EU:n ja kolmannen maan välisen rajan kerran viikossa, ja hänellä on aina EU:hun palatessaan mukanaan kolme pakettia hienoksi leikattua tupakkaa (yhteensä 90 g), neljä litraa kuohumatonta viiniä, litra viskiä, viisi rannekelloa, useita hajuvesipulloja ja kolme GPS-laitetta.

Tuotavien valmisteveron alaisten tavaroiden määrä näyttää olevan vielä direktiivin vaatimusten mukainen, mutta muiden tavaroiden tuonti edellyttää matkustajan aikeiden ja kaupallisiin tarkoituksiin tapahtuvan käytön tarkistamista.

Komissio tietää, että on paljon erilaisia skenaarioita, joita ei voida käsitellä yksityiskohtaisesti ja asianmukaisesti tässä kertomuksessa. Etenkin jos on viitteitä veronkierrosta, niitä voidaan käsitellä ainoastaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki erityisesti direktiivin 4–6 artiklassa mainitut edellytykset. Komissio ei lähtökohtaisesti vastusta joidenkin sellaisten jäsenvaltioiden valitsemaa lähestymistapaa, jossa yksittäisen matkustajan matkojen määrää seurataan tiettynä ajanjaksona etenkin kolmansien maiden kanssa yhteisillä maarajoilla. Tällainen seuranta ei saisi kuitenkaan johtaa EU:n kansalaisten matkustusvapauden kohtuuttomaan rajoittamiseen eikä rajoittaa sellaisten henkilöiden normaaleja rajanylityksiä, joilla ei ole mukanaan ulkomailta ostettua tavaraa. Tällaisten seurantatoimien rakenteen osalta jäsenvaltiot voivat vapaasti määrittää, mitä toimia ne pitävät kaikkein asianmukaisimpina ja vähiten rasittavina.

Ei pidä myöskään jättää huomiotta, että monet neuvoston direktiivin 2007/74/EY säännökset perustuvat kansainvälisiin yleissopimuksiin, joiden osapuolia jäsenvaltiot ja EU ovat. Unionin säännösten on siksi pysyttävä yhdenmukaisina tällaisten yleissopimusten määräysten kanssa.

Komissio ei näin ollen aio tässä vaiheessa tehdä lainsäädäntöaloitetta kuvailtujen ongelmien ratkaisemiseksi. Se on kuitenkin valmis kehittämään hallinnollisia välineitä ja käytäntöjä yhdessä niistä kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta kuvailtuja ongelmaskenaarioita voidaan käsitellä asianmukaisesti ja jotta nämä tiedot voidaan tämän jälkeen jakaa muiden jäsenvaltioiden kanssa.

Edellä kuvailtujen tilanteiden käsittely on vielä mutkikkaampaa, jos kyse on raja-alueilla asuvista henkilöistä, rajatyöntekijöistä tai kuljetusvälineen miehistöstä (ks. direktiivin 13 artikla). Tällaisia rajanylityksiä arvioidessaan jäsenvaltioiden on direktiivin 4–6 artiklassa säädettyjen edellytysten lisäksi otettava huomioon matkustajan asuinpaikan maantieteellinen sijainti, ammatillinen tilanne ja/tai työympäristö.

Tällaisten erityistilanteiden käsittelyn helpottamiseksi direktiivin 3 artiklan 5 ja 6 alakohdassa määritellään ”raja-alue” ja ”rajatyöntekijä”. Näiden määritelmien mukaan ja 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti (”linnuntietä mitattuna”) yli 15 kilometrin päähän rajalta meneviin matkustajiin sovelletaan samoja rajoituksia kuin muihinkin matkustajiin. Jotkut yksityishenkilöt kuitenkin kiertävät tätä säännöstä pysähtymällä raja-alueella ja antamalla ulkomailta ostetut tavarat henkilöille, jotka asuvat alle 15 kilometrin päässä rajalta. Koska tällaista tuontia tapahtuu tavallisesti ainoastaan maarajoilla, direktiivissä säädetään tietyistä toimista, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa puuttuakseen myönnettävien vapautusten väärinkäyttöön tai rajoittaakseen sitä.

Ensinnäkin muut kuin lento- ja merimatkustajat voivat tuoda tavaroita (muuta kuin tupakkaa, alkoholia ja polttoainetta) enintään 300 euron arvosta henkeä kohti. Lento- ja merimatkustajilla tämä rajoitus on 430 euroa.

Toiseksi jäsenvaltiot voivat kansanterveyden korkeatasoisen suojelun edistämiseksi pienentää tupakkatuotteisiin sovellettavaa sallittua enimmäismäärää 20 prosenttiin sääntöjenmukaisista määristä (40 savuketta 200:n sijaan). Jäsenvaltiot voivat valita, sovelletaanko tällaisia alhaisempia rajoituksia kaikkiin matkustajiin (8 artiklan 1 kohta) vai ainoastaan meri- ja maaliikenteen matkustajiin (8 artiklan 2 kohta).

Kolmanneksi jäsenvaltiot voivat alentaa raja-alueilla asuviin henkilöihin, rajatyöntekijöihin ja kansainvälisessä liikenteessä käytettävän kuljetusvälineen miehistöön sovellettavia rahamääräisiä ja määrällisiä rajoituksia itse määrittämälleen tasolle (ks. 13 artiklan 1 kohta yhdessä 13 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan kanssa). Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot ovat alentaneet määrät jopa nollatasolle.

Komissio myöntää, että joillakin jäsenvaltioilla on vaikeuksia direktiivissä säädettyjen erityistapausten ja vapautusten täytäntöönpanossa. Se katsoo kuitenkin, että jäsenvaltioiden velvollisuus välttää muun kuin kaupallisen tuonnin kaksinkertaista verotusta sekä jäsenvaltioiden suvereeni oikeus suojella kansantalouttaan ja turvata valtion tulot ovat tasapainossa nykyisessä lainsäädännössä.

Komissio katsoo tässäkin yhteydessä, että raja-alueita koskeva lainsäädäntöaloite ei ole toteuttamiskelpoinen tapa käsitellä raportoituja ongelmia. Komissio on kuitenkin valmis kehittämään hallinnollisia välineitä ja parhaita käytäntöjä yhdessä niistä kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta kuvailtuja ongelmaskenaarioita voidaan käsitellä asianmukaisesti ja jotta nämä tiedot voidaan tämän jälkeen jakaa muiden jäsenvaltioiden kanssa.

2.2.3.     8 artikla – Muiden tupakkatuotteiden (tässä nuuskan) kohtelu

Yksi jäsenvaltio (Ruotsi) raportoi, että direktiivissä säädettyä verovapautusta käytetään väärin nuuskaksi kutsutun tupakkatuotteen kohdalla. Nuuska on Ruotsin lainsäädännön mukaan valmisteveron alainen tupakkatuote. Se on kielletty kaikilla muilla EU:n markkinoilla paitsi Ruotsissa. Koska nuuskan verotonta tuontia rajoitetaan ainoastaan 7 artiklassa säädetyllä 430/300 euron rajoituksella (eikä 8 artiklassa säädetyillä määrällisillä rajoituksilla), Ruotsiin voidaan tuoda suuria määriä nuuskaa verottomasti väittäen, että se tulee henkilökohtaiseen käyttöön. Tullivalvontatoimet näyttävät vahvistavan, että matkustajat (kuriirit) tuovat nuuskaa laittomasti Ruotsiin Itämeren lautoilla ja että toiminta on järjestäytynyttä ja laajaa. Veroton nuuska jälleenmyydään vähittäiskaupassa Ruotsissa, ja se näyttää vääristävän markkinoita. Ruotsi ehdottaa nuuskan määrällisen rajoituksen käyttöönottoa 7 ja 8 artiklasta poiketen. Lisäksi se ehdottaa, että kaikkiin veronalaisiin tupakkatuotteisiin, myös savuttomiin tupakkatuotteisiin, sovelletaan määrällisiä rajoituksia.

Direktiivin 8 artiklassa asetetaan määrällisiä rajoituksia tietyille tupakkatuotteille, jotka jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisä- ja valmisteverosta. Muissa tavaroissa, kuten 8 artiklan soveltamisalaan kuulumattomissa tupakkatuotteissa on noudatettava ainoastaan 300/430 euron rajoitusta (7 artikla). Tätä tilannetta näyttää pahentaneen huomattavasti Ruotsin hallinnollinen käytäntö, jossa on vuosien kuluessa sovellettu 4 300 Ruotsin kruunun ja 3 000 kruunun tullittomuusrajoja veneellä tai laivalla kolmansista maista saapuviin matkustajiin, mikä vastaa 507,49:ää euroa (lento- ja merimatkustajat) ja 354,06:ta euroa (muut matkustajat).

Tästä syystä olisi toteutettava ensisijaisesti kansallisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin yhdenmukaistaa Ruotsin verottomuusrajoituksia direktiivin 7 artiklassa säädettyjen euromääräisten rajoitusten kanssa mutta pyrkiä myös rajoittamaan nuuskan tuontia. Esimerkkeinä voidaan mainita huumausaineet, lääkkeet, aseet, räjähteet ja pornografinen aineisto, joiden yhteydessä jäsenvaltiot tarkastelevat suvereenia oikeuttaan kieltää tällaisten tuotteiden tuonti ja/tai jakelu tai rajoittaa sitä.

Komissio ei aio tällä hetkellä ehdottaa direktiivin muuttamista nuuskan kohtelun osalta.

2.2.4.     8 artiklan 2 kohta – Eron tekeminen lentomatkustajien ja muiden matkustajien välillä

Yksi jäsenvaltio ehdottaa, ettei lentomatkustajien ja muiden matkustajien välillä tehdä enää eroa (soveltamalla tupakkatuotteiden alhaisempia määrällisiä rajoituksia ainoastaan muihin matkustajiin kuin lentomatkustajiin).

Direktiivin 8 artiklan 2 kohdan nojalla ”jäsenvaltiot voivat tehdä eron lentomatkustajien ja muiden matkustajien välillä soveltamalla 1 kohdassa vahvistettuja alhaisempia määrällisiä rajoituksia ainoastaan muihin matkustajiin kuin lentomatkustajiin”. Jos tämä ero poistettaisiin, jäsenvaltioiden olisi sovellettava tupakkatuotteiden alhaisempia määrällisiä rajoituksia (40 savuketta 200 savukkeen sijaan) joko kaikkiin tai ei keihinkään matkustajiin.

Direktiivin 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvän nykyisen säännöksen nojalla jäsenvaltiot voivat päättää itsenäisesti, haluavatko ne tehdä eron eri matkustustapojen välillä. Tämä säännös on pidettävä voimassa, jotta voidaan ottaa huomioon joidenkin sellaisten jäsenvaltioiden tilanne, joilla on yhteinen maa- tai meriraja kolmansien maiden kanssa, joissa on huomattavasti alhaisempi hintataso. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vapaasti päättää soveltaa samoja rajoituksia kaikkiin matkustajiin.

Näin ollen 8 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida komission mielestä poistaa.

2.2.5.     8, 9 ja 11 artikla – Määrälliset rajoitukset

Yksi jäsenvaltio ehdotti määrällisten rajoitusten yhdenmukaistamista EU:n sisällä matkustaviin sovellettavien (huomattavasti suurempien) ohjemäärien kanssa (neuvoston direktiivin 2008/118/EY 32 artiklan 3 kohta), millä voitaisiin välttää kolmansista maista tulevien matkustajien erilainen kohtelu.

Direktiivin 8, 9 ja 11 artiklan nojalla jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisä- ja valmisteverosta tietyt määrät tupakka- ja alkoholituotteita sekä tavanomaisessa polttoainesäiliössä ja kannettavassa säiliössä olevaa polttoainetta.

EU:n sisämarkkinoiden perusperiaatteena on, ettei rajoiteta sitä, mitä yksityishenkilöt voivat ostaa ja ottaa mukaansa matkustaessaan EU:n jäsenvaltioiden välillä, jos tuotteet on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön eivätkä jälleenmyytäviksi, lukuun ottamatta uusia kuljetusvälineitä. Verot (arvonlisä- ja valmistevero) on sisällytetty tuotteiden hintaan ostojäsenvaltiossa, eikä veroja tarvitse maksaa enää muissa jäsenvaltioissa. Jotta voidaan määrittää, ovatko valmisteveron alaiset tuotteet tarkoitettu yksityishenkilön omaan käyttöön, jäsenvaltiot vahvistavat kuitenkin ohjetasot yksinomaan näyttöä varten. Ne ovat moninkertaisesti korkeampia kuin direktiivissä säädetyt verottoman tuonnin määrälliset rajoitukset.

Verottoman tuonnin määrällisiä rajoituksia ei olisi siksi kovinkaan järkevää korottaa EU:ssa veronalaisia tuotteita koskeville ohjetasoille. Tämä päinvastoin johtaisi EU:n kansalaisten kielteiseen syrjintään ja lisäisi samalla kilpailun vääristymisen riskiä. Direktiivin 8, 9 ja 11 artiklassa säädetyt määrälliset rajoitukset auttavat turvaamaan jäsenvaltioiden sosioekonomiset sekä talousarviota ja kansanterveyttä koskevat menettelytavat asettamalla selkeitä vertailuarvoja, jotka kansalliset viranomaiset voivat panna täytäntöön milloin tahansa.

Komissio ei kannata direktiivin 8, 9 ja 11 artiklassa säädettyjen määrällisten rajoitusten korottamista neuvoston direktiivin 2008/118/EY 32 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyille ohjetasoille.

2.2.6.     10 artikla – Matkustajien ikä

Yksi jäsenvaltio ehdottaa 17 vuoden iän korvaamista 18:lla, kun otetaan huomioon alaikäisiä koskevat eri jäsenvaltioiden kansanterveystoimet.

Direktiivin 10 artiklan mukaan tupakka- ja alkoholituotteiden verovapautuksia ei sovelleta alle 17-vuotiaisiin. Lakisääteinen anniskeluikä määräytyy EU:n jäsenvaltioissa kansallisten/alueellisten kansanterveyttä koskevien ja sosioekonomisten menettelytapojen mukaan. Joissakin jäsenvaltioissa alkoholin/alkoholijuomien oston ja kulutuksen ikäraja on 18 tai jopa 20 vuotta, ja toisissa taas on käytössä alhaisempi 16 vuoden ikärajaa, jota sovelletaan joko ainoastaan olueen tai kaikkeen alkoholiin / kaikkiin alkoholijuomiin, myös väkeviin alkoholijuomiin. Tupakkatuotteiden oston ja käytön ikärajoissa jäsenvaltioiden tilanne on samanlainen kuin alkoholin kohdalla. Valtaosa jäsenvaltioista soveltaa kuitenkin tupakkatuotteiden ostoon korkeampaa 18 vuoden ikärajaa, mutta joissakin jäsenvaltioissa se on sallittua 16-vuotiaille. Jotkin jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön myös nuorten suojelua koskevan lainsäädännön, joka kuuluu alueelliseen toimivaltaan. Tupakointia ja alkoholin käyttöä koskevissa säännöksissä on siksi suuri eroja jopa valtion sisällä.

Ennen direktiivin nykyisen 10 artiklan hyväksymistä näistä näkökohdista keskusteltiin yksityiskohtaisesti, ja direktiivin 10 artiklassa säädetty 17 vuoden ikäraja on oikeudenmukainen kompromissi jäsenvaltioiden eri lainkäyttöalueiden ja kansallisten/alueellisten kansanterveyttä koskevien ja sosioekonomisten menettelytapojen välillä. Ei ole ilmennyt uusia seikkoja, joista olisi syytä keskustella erilaista tulosta silmällä pitäen.

Komissio ei näin ollen aio tässä vaiheessa muuttaa kyseistä matkustajien ikää koskevaa säännöstä.

2.2.7.     11 artikla – Kannettavassa säiliössä oleva polttoaine

Yksi jäsenvaltio katsoi, ettei kannettavassa säiliössä olevaa polttoainetta tarvitse vapauttaa verosta lähinnä käytännön syistä. Kyseinen jäsenvaltio ehdottaa lisäksi, että direktiivin 11 artiklaa yhdenmukaistetaan direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta annetun neuvoston direktiivin 2009/132/EY 84 ja 87 artiklaan sekä yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 107 ja 110 artiklaan sisältyvien säännösten kanssa, jotta voidaan varmistaa tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevaa polttoainetta koskevien verovapautusten selkeämpi ja johdonmukaisempi soveltaminen. Tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine sekä 10 litraa kannettavassa säiliössä olevaa polttoainetta voidaan direktiivin 11 artiklan nojalla vapauttaa arvonlisä- ja valmisteverosta. Kyseiset säännökset perustuvat useisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten Kioton yleissopimukseen ja väliaikaisesta maahantuonnista tehtyyn Istanbulin yleissopimukseen, joiden sopimuspuolia jäsenvaltiot ja/tai Euroopan unioni ovat. Tämä unionin säännösten ja kansainvälisten velvoitteiden välinen yhdenmukaisuus on säilytettävä. Myöskään teiden turvallisuuteen liittyviä näkökohtia ei saa jättää huomiotta omaksumalla pelkkä verotusta koskeva näkökulma.

Komission yksiköt yhtyvät kyseisten jäsenvaltioiden huolenaiheisiin, jotka liittyvät verovapautusten väärinkäyttöön, etenkin kun ne vahvistetaan ja niitä kuvaillaan yksityiskohtaisesti kertomuksessa ”Report on personal luggage provisions – Reporting on issues related to the implementation of Article 41 of Council Regulation (EC) No 1186/2009 which was introduced by Council Regulation (EC) No 274/2008”. Tässäkään tapauksessa lainsäädäntöaloite ei kuitenkaan vaikuta parhaalta välineeltä väärinkäyttöskenaarioiden käsittelyyn. Tällaisen väärinkäytön torjuntaa varten on asianmukaisempaa kehittää hallinnollisia käytäntöjä ja välineitä. Tällaisia välineitä ja käytäntöjä voitaisiin kehittää neuvoston direktiivin 2009/132/EY 84 ja 87 artiklaan sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 107 ja 110 artiklaan sisältyvien säännösten pohjalta.

Näin ollen ajoneuvon tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine ja kannettavassa säiliössä oleva polttoaine, jos sitä on enintään 10 litraa, vapautetaan edelleen verosta. Komissio on kuitenkin valmis kehittämään hallinnollisia välineitä ja parhaita käytäntöjä yhdessä niistä kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta kuvailtuja ongelmaskenaarioita voidaan käsitellä asianmukaisesti ja jotta nämä tiedot voidaan tämän jälkeen jakaa muiden jäsenvaltioiden kanssa.

2.2.8.     14 artikla – Veron vähimmäismäärä

Yksi jäsenvaltio tiedusteli, sovelletaanko 14 artiklassa mainittua määrää (10 euroa) sekä arvonlisäveroon että valmisteveroon (yhteensä 10 euroa) vai erikseen kumpaankin veroon (10 + 10 euroa).

Direktiivin 14 artiklan mukaan ”jäsenvaltiot voivat päättää olla kantamatta arvonlisä- tai valmisteveroa, jos matkustajan tuomista tavaroista kannettavan veron määrä olisi enintään 10 euroa”.

Komissio haluaa selventää, että tällä veron vähimmäismäärällä tarkoitetaan yhteenlaskettua kokonaisveroa (sekä arvonlisä- että valmisteveroa).

2.2.9.     Rahamääräisten ja määrällisten rajoitusten välinen suhde

Kertomuksessa ”Report on personal luggage provisions – Reporting on issues related to the implementation of Article 41 of Council Regulation (EC) No 1186/2009 which was introduced by Council Regulation (EC) No 274/2008” jäsenvaltiot olivat moittineet sitä, että mahdollisuudet valita rahamääräisten ja määrällisten rajoitusten välillä saattavat olla liian laajat ja että ne vääristävät jäsenvaltioiden välistä kilpailua. Valmisteverojen osalta jäsenvaltiot eivät ole raportoineet tällaisesta kilpailun vääristymisestä tai toimittaneet vastaavaa oletusta tukevia taloutta koskevia tietoja.

Komissio ei aio siksi tässä vaiheessa avata uudelleen keskusteluja rahamääräisten ja määrällisten rajoitusten välisestä suhteesta.

2.2.10.   Tonavan sisävesi- ja henkilöliikenne

Eräs talouden toimija oli tiedustellut, mikseivät EU:hun Tonavan kautta muulla kuin meriliikenteeseen tarkoitetulla aluksella saapuville matkustajille myönnetä matkustajien verovapautuksia. Komission yksiköt eivät osanneet vastata tähän kysymykseen suoraan, ja ne aikovat keskustella asiasta jäsenvaltioiden kanssa, koska siihen näyttää sisältyvän yhdenvertaiseen verokohteluun liittyviä kysymyksiä.

Komissio keskustelee Tonavan sisävesi- ja henkilöliikenteestä jäsenvaltioiden kanssa valmisteverokomiteassa.

3.           Kokonaisarvio ja päätelmä

Jäsenvaltioiden kuulemisessa saatiin ajantasaista tietoa unionin oikeuden nykyisestä soveltamisesta kansallisessa lainsäädännössä. Suuri enemmistö jäsenvaltioista on tyytyväinen säännöksiin eikä pidä nykyisen direktiivin muuttamista tarpeellisena. Huomattavan monessa vastaanotetussa huomautuksessa esitetään ainoastaan kielellisiä/toimituksellisia muutoksia. Edellä mainituista syistä komissio ehdottaa, että matkustajien verovapautuksia koskevan direktiivin muuttamiseksi ei tehdä tässä vaiheessa lainsäädäntöaloitetta. Komissio on kuitenkin valmis kehittämään hallinnollisia välineitä ja parhaita käytäntöjä yhdessä niistä kiinnostuneiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta käytännön ongelmia koskevia skenaarioita voidaan käsitellä asianmukaisesti ja jotta nämä tiedot voidaan tämän jälkeen jakaa muiden jäsenvaltioiden kanssa.

Tässä raportissa käsitellään kaikkia sisältöä koskevia huomautuksia. Jäsenvaltioille annetaan kyseisen direktiivin soveltamista varten ohjeita erityiskysymyksistä, jotka koskevat lähinnä käytettyjen teknisten termien määritelmää ja tulkintaa. Jotkin huomautukset koskevat laajempia asioita, joita käsitellään muussa valmisteverolainsäädännössä (erityisesti neuvoston direktiivissä 2008/118/EY säädetyissä valmisteveroja koskevissa yleisissä järjestelmissä). Nämä huomautukset otetaan huomioon ehdotettaessa tällaisen lainsäädännön tarkistamista.

4.           Liite

Yleiskatsaus neuvoston direktiivin 2007/74/EY 7, 8, 13, 14 ja 15 artiklan mukaisten vapautusten ja korkeampien/alhaisempien määrällisten rajoitusten soveltamisesta jäsenvaltioissa

Neuvoston direktiivin 2007/74/EY 7, 8, 13, 14 ja 15 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa vapautuksia sekä korkeampia/alhaisempia määrällisiä rajoituksia pannessaan täytäntöön direktiivin säännöksiä. Kyseisiä säännöksiä sovelletaan kansallisesti. Jäljempänä olevissa taulukoissa esitetään yleiskatsaus tällaisten vapautusten soveltamisesta jäsenvaltioissa.

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisten alennettujen määrällisten/rahamääräisten rajoitusten täytäntöönpano

JÄSEN­VALTIO || 7 artiklan 2 kohdan mukainen alennettu rahamääräinen rajoitus euroina || 8 artiklan 1 kohdan mukaiset kaikkiin matkustajiin sovellettavat alennetut määrät || Kaikkiin muihin kuin lentomatkustajiin sovellettavat alennetut määrät, 8 artiklan 2 kohta

1 || 2 || 3 || 4

AT* || 150 || ei || ei

BE || 175 || ei || ei

BG || ei || osittain kyllä || kyllä

CY || 175 || ei || ei

CZ || 200 || ei || ei

DE || 175 || ei || ei

DK || ei || ei || ei

EE || ei || vain 8 artiklan 1 kohdan a ja d alakohdan osalta || ei saatavilla

EL || 150 || ei || kyllä

ES || 150 || ei || ei

FI || ei || ei || ei

FR || 150 || ei || ei

HU || 150 || ei || kyllä

IE || 215 || ei || ei

IT || 150 || ei || ei

LT || 147,70 || ei || kyllä

LU || 175 || ei || ei

LV || 282,01 || ei || kyllä

MT || ei || ei || ei

NL || ei || ei || ei

PL || ei || alv: ei, valmistevero: molemmat || kyllä

PT || 150 || ei || ei

RO || ei || vain 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan osalta || ei

SE || ei || ei || kyllä (vain jossain määrin)

SI || 150 || ei || ei

SK || ei || osittain kyllä || kyllä

UK || ei || ei || ei

* Itävalta soveltaa 8 artiklan 3 kohtaa Samnauntalista saapuviin matkustajiin.

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten alennettujen määrien / rahamääräisten rajoitusten täytäntöönpano

JÄSEN­VALTIO || Tupakka a) savukkeet b) pikkusikarit c) sikarit d) piippu- ja savuketupakka || Alkoholi ja alkoholijuomat a) yli 22 tilavuusprosenttia tai denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), jonka alkoholipitoisuus on vähintään 80 tilavuusprosenttia b) enintään 22 tilavuusprosenttia c) kuohumaton viini d) olut || Polttoaine a) tavanomainen polttoainesäiliö b) kannettava säiliö || Rahamääräinen rajoitus (enimmäismäärä euroina)

AT || a ) 25 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,25 litraa b) 0,75 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || ei saatavilla || 20 euroa 4 euroa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien kohdalla

BE || ei || ei || ei || ei

BG || ei || ei || ei || ei

CY || ei || ei || ei || ei

CZ || ei || ei || ei || ei

DE || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0 litraa b) 0 litraa c) 0 litraa d) 0 litraa || ei saatavilla || 90 euroa

DK || ei || ei || ei || ei

EE || ei || ei || ei || ei

EL || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 1 litra b) 2 litraa c) 4 litraa d) 16 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 175 euroa

ES || a) 200 kuukaudessa || ei || ei || ei

FI || ei || ei || ei || ei

FR || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,50 litraa c) 0,50 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine: 200 litraa b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || vähintään 15-vuotiaat matkustajat: enintään 175 euroa, alle 15-vuotiaat matkustajat: 40 euroa

HU || ei || ei || ei || ei

IE || ei || ei || ei || ei

IT || a ) 20 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,125 litraa b) 0,250 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || vain tavanomainen polttoainesäiliö || 50 euroa

LT || a ) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,5 litraa b) 0,75 litraa c) 0,75 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) ei verovapautusta kannettavassa säiliössä olevalle polttoaineelle || 147,70 euroa

LU || ei || ei || ei || ei

LV || ei || ei || ei || ei

MT || ei || ei || ei || ei

NL || ei || ei || ei || ei

PL || ei || a) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) b) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) c) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) d) 2 litraa (vain arvonlisäveron osalta) || ei || ei

PT || ei || ei || ei || ei

RO || ei || ei || ei || ei

SE || ei || ei || ei || ei

SI || a) 25 b) 10 c) 5 d) 250 g || a) 0,25 litraa c) 1 litra || ei saatavilla || 40 euroa

SK || ei || ei || ei || ei

UK || ei || ei || ei || ei

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisten alennettujen määrien / rahamääräisten rajoitusten täytäntöönpano

JÄSEN­VALTIO || Tupakka­tuotteet a) savukkeet b) pikkusikarit c) sikarit d) piippu- ja savuketupakka || Alkoholi ja alkoholijuomat a) yli 22 tilavuusprosenttia tai denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), jonka alkoholipitoisuus on vähintään 80 tilavuusprosenttia b) enintään 22 tilavuusprosenttia c) kuohumaton viini d) olut || Polttoaine a) tavanomainen polttoainesäiliö b) kannettava säiliö || Rahamääräinen rajoitus (enimmäismäärä euroina)

AT || a ) 25 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,25 litraa b) 0,75 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || ei saatavilla || 20 euroa 4 euroa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien kohdalla

BE || ei || ei || ei || ei

BG || ei || ei || ei || ei

CY || ei || ei || ei || ei

CZ || ei || ei || ei || ei

DE || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0 litraa b) 0 litraa c) 0 litraa d) 0 litraa || ei saatavilla || 90 euroa

DK || ei || ei || ei || ei

EE || ei || ei || ei || ei

EL || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 1 litra b) 2 litraa c) 4 litraa d) 16 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 175 euroa

ES || a) 200 kuukaudessa || ei || ei || ei

FI || ei || ei || ei || ei

FR || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,50 litraa c) 0,50 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine: 200 litraa b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || vähintään 15-vuotiaat matkustajat: enintään 175 euroa, alle 15-vuotiaat matkustajat: 40 euroa

HU || ei || ei || ei || ei

IE || ei || ei || ei || ei

IT || a ) 20 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,125 litraa b) 0,250 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || vain tavanomainen polttoainesäiliö || 50 euroa

LT || a ) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,5 litraa b) 0,75 litraa c) 0,75 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) ei verovapautusta kannettavassa säiliössä olevalle polttoaineelle || 147,70 euroa

LU || ei || ei || ei || ei

LV || ei || ei || ei || ei

MT || ei || ei || ei || ei

NL || ei || ei || ei || ei

PL || ei || a) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) b) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) c) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) d) 2 litraa (vain arvonlisäveron osalta) || ei || ei

PT || ei || ei || ei || ei

RO || ei || ei || ei || ei

SE || ei || ei || ei || ei

SI || a) 25 b) 10 c) 5 d) 250 g || a) 0,25 litraa c) 1 litra || ei saatavilla || 40 euroa

SK || ei || ei || ei || ei

UK || ei || ei || ei || ei

Direktiivin 13 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisten alennettujen määrien / rahamääräisten rajoitusten täytäntöönpano

JÄSEN­VALTIO || Tupakka­tuotteet a) savukkeet b) pikkusikarit c) sikarit d) piippu- ja savuketupakka || Alkoholi ja alkoholijuomat a) yli 22 tilavuusprosenttia tai denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), jonka alkoholipitoisuus on vähintään 80 tilavuusprosenttia b) enintään 22 tilavuusprosenttia c) kuohumaton viini d) olut || Polttoaine a) tavanomainen polttoainesäiliö b) kannettava säiliö || Rahamääräinen rajoitus (enimmäismäärä euroina)

AT || a ) 25 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,25 litraa b) 0,75 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || ei saatavilla || 20 euroa 4 euroa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien kohdalla

BE || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,50 litraa c) 2 litraa d) 8 litraa || a) tavanomainen polttoainesäiliö: ei b) kannettava säiliö: ei || enimmäismäärä: 175 euroa

BG || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 1 litra b) 1 litra c) 2 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 150 euroa

CY || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,50 litraa c) 1 litra d) 3 litraa || ei saatavilla || 35 euroa

CZ || ei saatavilla || ei saatavilla || ei saatavilla || 300 euroa

DE || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0 litraa b) 0 litraa c) 0 litraa d) 0 litraa || ei saatavilla || 90 euroa

DK || ei || ei || ei || ei

EE || ei || ei || ei || ei

EL || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 1 litra b) 2 litraa c) 4 litraa d) 16 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 175 euroa

ES || ei || ei || ei || 30 tai 43 euroa

FI || kuukaudessa: a) 200 b) 100 c) 50 d) 250 g || kuukaudessa: a) 1 litra b) 2 litraa c) 4 litraa d) 16 litraa || kuukaudessa: a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 430 euroa kuukaudessa (lento- ja merimatkustus), maaliikenne: rahamääräinen rajoitus kerralla tuotaville tavaroille enintään 300 euroa

FR || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,50 litraa c) 0,50 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine: 200 litraa b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || vähintään 15-vuotiaat matkustajat: enintään 175 euroa, alle 15-vuotiaat matkustajat: 40 euroa

HU || ei || ei || ei || ei

IE || a) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,35 litraa b) 0,50 litraa c) 0,75 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) 10 litraa polttoainetta kannettavassa säiliössä || 430 euroa

IT || a) 20 b) 10 c) 5 d) 25 g || a) 0,125 litraa b) 0,250 litraa c) 1 litra d) 2 litraa || vain tavanomainen polttoainesäiliö || 50 euroa

LT || a ) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,5 litraa b) 0,75 litraa c) 0,75 litraa d) 4 litraa || a) tavanomaisessa polttoainesäiliössä oleva polttoaine b) ei verovapautusta kannettavassa säiliössä olevalle polttoaineelle || 147,70 euroa

LU || a ) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 0,25 litraa b) 0,5 litraa c) 2 litraa d) 8 litraa || ei saatavilla || 175 euroa

LV || ei || ei || ei || ei

MT || ei || ei || ei || ei

NL || a ) 40 b) 20 c) 10 d) 50 g || a) 1 litra b) 1 litra c) 2 litraa d) 8 litraa || ei alempaa määrää || ei alempaa rajoitusta

PL || ei || a) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) b) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) c) 0,5 litraa (vain arvonlisäveron osalta) d) 2,0 litraa (vain arvonlisäveron osalta) || ei || ei

PT || a ) 80 b) 20 c) 10 d) 50 g || ei saatavilla || ei saatavilla || 200 euroa

RO || ei || ei || ei || ei

SE || a) 100 b) 20 c) 20 d) 100 g || a) 0 litraa b) 0 litraa c) 0 litraa d) 0 litraa || ei saatavilla || 0 euroa

SI || a) 25 b) 10 c) 5 d) 250 g || a) 0,25 litraa c) 1 litra || ei saatavilla || 40 euroa

SK || ei || ei || ei || ei

UK || ei || ei || ei || ei

Direktiivin 14 ja 15 artiklassa säädettyjen poikkeusten täytäntöönpano

JÄSEN­VALTIO || 14 artiklassa säädetyt poikkeukset (ei arvonlisä- tai valmisteveroa, jos veron määrä on enintään 10 euroa) || 15 artiklassa säädetyt poikkeukset (kansallisen valuutan muuntaminen/pyöristäminen euroiksi)*

AT || kyllä || ei

BE || ei || ei

BG || ei || ei

CY || kyllä || ei

CZ || kyllä || kyllä (vain 15 artiklan 2 kohdan osalta)

DE || ei || ei

DK || ei || ei

EE || ei || ei

EL || ei || ei

ES || ei || ei

FI || ei || ei

FR || ei || ei

HU || ei || kyllä (vain 15 artiklan 2 kohdan osalta)

IE || ei || ei

IT || kyllä || ei

LT || ei || kyllä (vain 15 artiklan 2 kohdan osalta)

LU || kyllä || ei

LV || ei || kyllä (vain 15 artiklan 2 kohdan osalta)

MT || kyllä || ei

NL || ei || ei

PL || kyllä || ei

PT || kyllä || ei

RO || kyllä || ei

SE || kyllä || kyllä

SI || ei || ei

SK || ei || ei

UK || ei || kyllä

[1]               Kroatia liittyi EU:hun vasta 1. heinäkuuta 2013 eikä se ollut mukana kyselyssä.

[2]               Kyselylomake esiteltiin valmisteverokomitean kokouksessa, ja huomautuksia sai esittää 26. kesäkuuta 2012 ja 27. heinäkuuta 2012 välisenä aikana.

[3]               Asiakirja 16879/2011 – UD 335 – Liite.

[4]               Ks. komission asiakirja, jossa käsitellään kolmansista maista tulevien matkustajien tuomien tavaroiden vapauttamisesta arvonlisä- ja valmisteverosta 20 päivänä joulukuuta 2007 annetun neuvoston direktiivin 2007/74/EY täytäntöönpanoa koskevan kyselyn tuloksia (”Outcome of the questionnaire on the implementation of Council Directive 2007/74/EC of 20 December 2007 on the exemption from value added tax and excise duty of goods imported by persons travelling from third countries”, CED 798).

[5]               ”Matkustajan väliaikaisesti tuoman tai väliaikaisen poisviennin jälkeen uudelleen tuoman henkilökohtaisen matkatavaran arvoa sekä matkustajan henkilökohtaisten tarpeiden edellyttämien lääkkeiden arvoa ei oteta huomioon 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vapautuksia sovellettaessa.”