KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN INVESTOINTIPANKIN EU:N TALOUSARVIOTAKAUKSEN NOJALLA TOTEUTTAMAT ULKOISET TOIMET VUONNA 2012

1.           JOHDANTO

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1080/2011/EU[1] (annettu 25 päivänä lokakuuta 2011 EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille (EIP) unionin ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuvien tappioiden varalta; jäljempänä ’lainatakuupäätös’ tai ’EU:n takuu’) komissio velvoitetaan antamaan EIP:n vuotuisten raporttien pohjalta vuosittain kertomus rahoitustoimista, jotka EIP on toteuttanut EU:n takuun nojalla.

Lisäksi tässä kertomuksessa esitetään yhteenveto toimista, jotka EIP toteutti omalla riskillään lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla vuonna 2012. Kertomuksessa myös annetaan tarkempia tietoja vuonna 2012 hyväksyttyjen rahoitustoimien odotetuista tuloksista, sillä vuosi oli EIP:n uuden tulosmittauskehyksen ensimmäinen kokonainen toteutusvuosi. EIP:n Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioissa (AKT) sekä merentakaisissa maissa ja merentakaisilla alueilla (MMA) toteuttamia toimia tarkastellaan sen sijaan erillisessä vuosikertomuksessa.

Tarkempia hanke-, sektori-, maa- ja aluekohtaisia tietoja ja tilastotaulukoita näistä toimista on liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa[2]. Valmisteluasiakirjassa myös esitetään meneillään olevissa tai jo päätökseen viedyissä toimissa saavutettuja konkreettisia tuloksia tapaustutkimusten pohjalta.

On todettava, että komissio antoi 23. toukokuuta 2013 ehdotuksen[3] uudeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi EU:n takuun myöntämisestä unionin ulkopuolella toteutettaville EIP:n rahoitustoimille uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä ja esitti sen yhteydessä vaikutustenarvioinnin.

2.           KESKEISET TULOKSET

Lainatakuupäätöksessä yleisen valtuuden enimmäismääräksi on asetettu 27 484 miljoonaa euroa ja sen lisäksi ilmastonmuutosvaltuuden enimmäismääräksi 2 000 miljoonaa euroa.

Maailmantalouden kasvu hidastui entisestään vuonna 2012 muun muassa siksi, että talouskehitys jatkui heikkona euroalueella ja muissa kehittyneissä talouksissa. Lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvista maista tilanne vaikutti haitallisimmin liittymistä valmistelevien maiden talouskehitykseen, sillä alueen talous on tiiviisti sidoksissa euroalueen talouteen. Vuonna 2012 Turkin talouskasvu hidastuikin 3 prosenttiin (8,5 prosenttia vuonna 2011) ja muiden liittymistä valmistelevien maiden talous supistui 0,2 prosenttia (talous kasvoi 1,3 prosenttia vuonna 2011). Myös itäiset naapurimaat, joilla on tiiviit kauppasuhteet euroalueeseen, kärsivät tilanteesta, ja arabikevään tapahtumien jälkeiseen poliittiseen ja taloudelliseen muutokseen liittyvä epävarmuus jarrutti Välimeren eteläpuolisten maiden talouskehitystä. Aasian ja Latinalaisen Amerikan talouskasvu heikkeni, mikä johtui pääasiassa siitä, että talouskehitys hidastui Brasiliassa, Kiinassa ja Intiassa. Tilanne haittasi myös Etelä-Afrikan talouskasvua, joka hidastui 2,3 prosenttiin vuonna 2012 (3,5 prosenttia vuonna 2011).

Haastavasta liiketoimintaympäristöstä huolimatta EIP allekirjoitti vuonna 2012 lainatakuupäätöksen kattamien alueiden hyväksi rahoitussopimuksia 6,5 miljardin euron edestä eli saman verran kuin vuonna 2011. EU:n takuun piiriin kuuluvaa rahoitusta myönnettiin 4,0 miljardia euroa eli noin 900 miljoonaa euroa edellisvuotista enemmän, kun taas EIP:n omalla riskillään myöntämän rahoituksen määrä oli 2,5 miljardia euroa eli noin 900 miljoonaa euroa pienempi kuin vuotta aiemmin.

Tammikuussa 2012 EIP otti käyttöön tulosmittauskehyksen, jonka avulla se pystyy tehokkaammin mittaamaan rahoitustoimiensa tuloksia ja vaikutuksia ja raportoimaan niistä lainatakuupäätöksen vaatimusten mukaisesti. Tarkoitusta varten on laadittu kattava joukko objektiivisesti mitattavia ja seurattavia indikaattoreita, jotka ohjaavat hankkeiden arviointia koko hankekauden ajan. Liitteenä olevassa valmisteluasiakirjassa on tiivistelmä kaikkien vuonna 2012 hyväksyttyjen EIP:n rahoitustoimien odotetuista tuloksista. Kattava raportti EIP:n EU:n ulkopuolella toteuttamista toimista on julkaistu EIP:n verkkosivuilla[4].

Tarkistetussa lainatakuupäätöksessä myös korostetaan, että EIP:n ulkoisten toimien olisi tuettava aiempaa selvemmin EU:n ulkosuhdepolitiikkaa ja sen ohjelmia ja välineitä. Vuonna 2012 EIP jatkoi tiivistä yhteistyötä komission ja EU:n ulkosuhdehallinnon kanssa parantaakseen toimiensa yhdenmukaisuutta ja yhtenäisyyttä EU:n ulkosuhdepolitiikan kanssa. Täytäntöön pantiin useita lainatakuupäätökseen sisältyviä uusia vaatimuksia: komissio ja EIP vahvistivat marraskuussa 2012 aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet[5], ja neuvostolle ja parlamentille toimitettiin vuoden lopussa EIP:n ulkoisen valtuuden piiriin kuuluvia maita koskeva EIP:n ilmastostrategia[6].

3.           RAHOITUSTOIMET

3.1.        Lainatakuupäätöksen kattamille alueille myönnetty EIP:n rahoitus

Seuraavasta taulukosta käyvät ilmi EIP:n vuonna 2012 myöntämän rahoituksen määrät lainatakuupäätöksen kattamilla alueilla.

Taulukko 1: EIP:n vuonna 2012 allekirjoittamat rahoitussopimukset

Kohdemaat || Valtuuden nojalla toteutetut toimet || EIP:n oman riskin toimet || Yhteensä

(milj. euroa) || Kokonaistakuu || Poliittisen riskin takuu || Yhteensä

Liittymistä valmistelevat maat || 821 || 0 || 821 || 2285 || 3106

Välimeren alueen maat || 1466 || 189 || 1655 || 11 || 1665

Naapurimaat Itä-Euroopassa ja Venäjä || 534 || 400 || 934 || 0 || 934

Aasia ja Latinalainen Amerikka || 350 || 100 || 450 || 250 || 700

Etelä-Afrikka || 0 || 100 || 100 || 0 || 100

Yhteensä || 3171 || 789 || 3960 || 2546 || 6506

Lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluville alueille myönnettiin runsaasti oman riskin lainarahoitusta vuonna 2011, mutta vuonna 2012 tilanne kääntyi EU:n takuun nojalla myönnetyn rahoituksen hyväksi: sen osuus kasvoi 30 prosentilla (3,96 miljardiin euroon) ja oli 61 prosenttia kaikesta kyseisille alueille myönnetystä lainarahoituksesta. Valtaosa (89,8 prosenttia) oman riskin rahoituksesta myönnettiin lähentymistä valmisteleviin maihin.

EU:n takuun nojalla vuonna 2012 allekirjoitetuista lainasopimuksista 80,1 prosenttia kuului kokonaistakuun piiriin (valtiotasolle ja valtiotasoa alemmille hallintotasoille myönnetty rahoitus) ja 19,9 prosenttia poliittisen riskin takuun piiriin (yksityissektorille myönnetty rahoitus). EIP kantoi kaikki muut riskit.

Kaavio 1: EIP:n myöntämän rahoituksen kehitys vuosittain lainatakuupäätöksen kattamilla alueilla

Vuoden 2012 loppuun mennessä lainatakuupäätöksen nojalla oli allekirjoitettu lainasopimuksia kaikkiaan 23,1 miljardin euron edestä (ilman peruttuja toimia), eli päätöksen mukaisesta enimmäismäärästä oli käytetty 79 prosenttia. EIP:n uusia takuun piiriin kuuluvia rahoitustoimia varten oli käytettävissä yhteensä 6,3 miljardia euroa. Osa aluekohtaisista enimmäismääristä saavutettaneen vuoden 2013 loppuun mennessä, mutta osaan saattaa vielä jäädä liikkumavaraa. Lainatakuupäätöksen nojalla aluekohtaisten enimmäismäärien välillä voidaan siirtää lainoituskapasiteettia enintään 10 prosentin verran.

Taulukko 2: EIP:n lainatakuupäätöksen nojalla myöntämät ja maksamat kokonaismäärät (2007–2012)

Miljoonaa euroa || Enim­mäis­määrä || Myönnetty, netto || Myönnet­tyjen prosentti­osuus enimmäis­määrästä, netto || Maksettu || Maksettu­­jen prosentti­osuus myönne­tyistä, netto

Liittymistä valmistelevat maat || 9 048 || 8 446 || 93 % || 4 923 || 59 %

Välimeren maat || 9 700 || 7 861 || 81 % || 3 263 || 42 %

Naapurimaat Itä-Euroopassa ja Venäjä || 3 848 || 2 642 || 69 % || 551 || 21 %

Aasia ja Latinalainen Amerikka || 3 952 || 2 871 || 73 % || 1 825 || 64 %

Etelä-Afrikka || 936 || 691 || 74 % || 520 || 75 %

Yleinen lainanantovaltuus yhteensä || 27 484 || 22 511 || 82 % || 11 082 || 49 %

Ilmastonmuutosvaltuus (2011–2013) || 2 000 || 650 || 33 % || 150 || 20 %

Valtuudet yhteensä || 29 484 || 23 161 || 79 % || 11 232 || 48 %

Lainarahoituksen maksamisaste on konkreettinen hankkeiden toteutuksen etenemisen indikaattori. Lainatakuupäätöksen nojalla myönnetystä nettomääräisestä lainarahoituksesta oli vuoden 2012 loppuun mennessä maksettu 48 prosenttia (11,2 miljardia euroa). Tilanne vastaa keskimääräistä kehitystä: rahoituksen maksamisaste nousee rahoitussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yleensä samankaltaisella viiveellä. Maksamisaste oli korkein Etelä-Afrikassa (75 prosenttia allekirjoitetuista rahoitussopimuksista) sekä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa (64 prosenttia) ja liittymistä valmistelevissa maissa (59 prosenttia). Vuonna 2012 Välimeren alueen maihin maksettiin lainoja ennätykselliset 1,5 miljardia euroa, joista 1,2 miljardia euroa nykyisen lainatakuupäätöksen nojalla. Maksamisaste oli Välimeren alueella kuitenkin keskimääräistä alhaisempi (kumulatiivisesti 42 prosenttia myönnetystä nettomääräisestä rahoituksesta). Itäisissä naapurimaissa maksamisaste on noussut hitaammin kuin muualla, mikä johtuu viiveistä hankkeiden toteutuksen alkuvaiheessa sekä hallinnollisista viiveistä kohdemaissa. Maksamisaste oli itäisissä naapurimaissa ja Venäjällä vain 21 prosenttia.

Taulukko 3: Nykyisen lainatakuupäätöksen nojalla myönnetyt lainat vuosittain (2007–2013)

Miljoonaa euroa || 2007 (*) || 2008 || 2009 || 2010 || 2011 || 2012 || Brutto yhteensä || Peruu­tukset || Netto yhteensä

Liittymistä valmistelevat maat || 389 || 2 009 || 2 859 || 1 535 || 874 || 821 || 8 486 || 40 || 8 446

Välimeren maat || 1 205 || 1 195 || 1 510 || 2 009 || 926 || 1 305 || 8 150 || 288 || 7 861

Naapurimaat Itä-Euroopassa ja Venäjä || 0 || 170 || 233 || 631 || 675 || 934 || 2 642 || 0 || 2 642

Aasia ja Latinalainen Amerikka || 305 || 469 || 1 088 || 643 || 310 || 300 || 3 115 || 244 || 2 871

Etelä-Afrikka || 0 || 203 || 280 || 50 || 115 || 100 || 748 || 56 || 691

Yleinen lainanantovaltuus yhteensä || 1 899 || 4 045 || 5 969 || 4 867 || 2 900 || 3 460 || 23 140 || 629 || 22 511

Ilmastonmuutosvaltuus (2011–2013) || || || || || 150 || 500 || 650 || -- || 650

Liittymistä valmistelevat maat || || || || || 150 || - || 150 || -- || 150

Välimeren maat || || || || || || 350 || 350 || -- || 350

Naapurimaat Itä-Euroopassa ja Venäjä || || || || || || -- || -- || -- || --

Aasia ja Latinalainen Amerikka || || || || || || 150 || 150 || -- || 150

Etelä-Afrikka || || || || || || -- || -- || -- || --

Valtuudet yhteensä || 1 899 || 4 045 || 5 969 || 4 867 || 3 050 || 3 960 || 23 790 || -- || 23 161

(*) Lainananto jatkui 31. päivään heinäkuuta 2007 asti myös edellisen lainatakuupäätöksen (2000–2007) nojalla.

Vuonna 2012 lainatakuupäätöksen nojalla sai rahoitusta 39 hanketta (29 hanketta vuonna 2011).

Taulukosta 1 käy ilmi, että liittymistä valmistelevat maat saivat myös vuonna 2012 eniten EU:n ulkopuolelle myönnettyä EIP:n rahoitusta (3,1 miljardia euroa eli 48 prosenttia kaikesta lainatakuupäätöksen kattamille alueille myönnetystä rahoituksesta). EIP rahoitti ensisijaisesti pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettäviä luottojärjestelyjä (55 prosenttia myönnetystä rahoituksesta) ja Euroopan laajuisia infrastruktuurihankkeita. Liittymistä valmistelevasta välineestä myönnettyjen oman riskin lainojen volyymi oli edellisvuotiseen tapaan 2,3 miljardia euroa, mutta lainatakuun nojalla myönnettiin aiempaa vähemmän lainoja (0,8 miljardia euroa).

Arabikevään jälkeisestä jatkuvasta epävarmuudesta ja Syyrian rahoitushankkeiden keskeyttämisestä huolimatta Välimeren alueelle myönnettiin vuonna 2012 rahoitusta 1,7 miljardia euroa eli 73 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna, jolloin määrässä oli notkahdus. Kuten aiempinakin vuosina, EIP:n rahoitusta myönnettiin Välimeren alueella etenkin energia- ja liikennealoille. EIP myös lisäsi luotonantoa yksityiselle sektorille: vuonna 2012 yksityiselle sektorille myönnettiin luottoja yhteensä 660 miljoonaa euroa[7] eli 300 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2011 ja enemmän kuin kertaakaan sitten vuoden 2007. Välimeren alue sai eniten rahoitusta lokakuussa 2011 vapautetusta uudesta ilmastonmuutosvaltuudesta: alueelle myönnettiin 350 miljoonaa euroa uutta ilmastonmuutosrahoitusta, ja vuoden aikana tehtiin merkittäviä lisävalmisteluja.

Itäisiin naapurimaihin ja Venäjälle myönnettiin vuonna 2012 ennätyksellisen paljon rahoitusta: rahoituksen määrä kasvoi 934 miljoonaan euroon (776 miljoonaa euroa vuonna 2011). Noin puolet lainoista myönnettiin pk-yritysten luottojärjestelyjen tukemiseen, sillä alueen maissa on tarpeen tukea yrittäjyyttä sekä osallistavaa talouskasvua. EIP myönsi merkittävää rahoitustukea myös strategisille energia- ja liikenneinfrastruktuurihankkeille.

Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan myönnettyjen lainojen kokonaisvolyymi supistui 700 miljoonaan euroon (1,17 miljardia euroa vuonna 2011) kahden suuren rahoitustoimen lykkääntymisen vuoksi. Alueelle myönnetyistä lainoista valtaosa eli 86 prosenttia kohdistui vuonna 2012 edelleen ilmastotoimiin (Aasiassa 100 prosenttia ja Latinalaisessa Amerikassa 67 prosenttia). Etelä-Afrikkaan myönnettiin vuonna 2012 kaksi uutta lainaa, joilla tuetaan uusiutuvan energian käyttöä ja kunnallista infrastruktuuria ja joiden kokonaismäärä on 100 miljoonaa euroa. Vuonna 2011 lainoja myönnettiin enemmän eli 165 miljoonan euron edestä.

Taulukko 4: EU:n lainatakuun nojalla vuonna 2012 myönnetyn rahoituksen jakautuminen aloittain (milj. euroa)

Alue || Yht. || Energia || Liikenne || Teollisuus ja palvelut || Vesihuolto, viemäröinti || Luotto­järjestelyt pk-yrityksille || Kaupunki- / seka- infrastruk­tuuri || Televiestintä

Liittymistä valmistelevat maat || 821 || || || 217 || 26 % || 175 || 21 % || 254 || 31 % || 175 || 21 % || || || ||

Välimeren alueen maat || 1 655 || 387 || 23 % || 615 || 37 % || 218 || 13 % || 70 || 4 % || 165 || 10 % || 201 || 12 % || ||

Naapurimaat Itä-Euroopassa ja Venäjä || 934 || 217 || 23 % || 211 || 23 % || || || 7 || 1 % || 500 || 54 % || || || ||

Aasia ja Latinalainen Amerikka || 450 || 75 || 17 % || 200 || 44 % || || || || || 75 || 17 % || || || 100 || 22 %

Etelä-Afrikka || 100 || 50 || 50 % || || || || || || || || || 50 || 50 % || ||

Yht. || 3 960 || 729 || 18 % || 1 243 || 31 % || 393 || 10 % || 330 || 8 % || 915 || 23 % || 251 || 6 % || 100 || 4 %

3.2.        EU:n poliittisten tavoitteiden tukeminen

Lainatakuupäätöksessä määritetään kolme korkean tason tavoitetta, jotka koskevat kaikkia EU:n talousarviotakuun nojalla lainoituskelpoisia alueita:

i) ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen

ii) sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittäminen

iii) paikallisen yksityissektorin kehittäminen, erityisesti pk-yritysten tukeminen.

Lisätavoitteena on muun muassa edistää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa tarkoitettuja ulkoisen toiminnan yleisiä periaatteita sekä liittymistä valmistelevien maiden, naapurimaiden ja unionin välistä taloudellista yhdentymistä ja muunlaista kumppanimaiden alueellista yhdentymistä.

Aluekohtaisilla teknisillä toimintaohjeilla pyritään varmistamaan, että EU:n takuun nojalla myönnetty EIP:n rahoitus tukee ja täydentää EU:n ulkosuhdepolitiikkaa sekä sen ohjelmia ja välineitä lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla.

Uusista toimista raportoinnin perustana ovat vuodesta 2012 alkaen olleet edellä mainitut korkean tason tavoitteet.

EIP on lainatakuupäätöksen soveltamiskaudella edelleen voimistanut lainanantoaan ilmastotoimien tukemiseksi. Lisätyn 2 miljardin euron ilmastonmuutosvaltuuden avulla on saatu aikaan se, että ilmastotoimiin investoidaan kehittyvien markkinatalouksien ohella myös aiempaa useammassa kehitysmaassa. Vuoden 2012 loppuun mennessä 2 miljardin euron lainoitusvaltuudesta (joka vapautettiin lokakuussa 2011) oli käytetty kolmasosa ja kaikilla alueilla oli tehty merkittäviä lisävalmisteluja. On siis odotettavissa, että koko valtuus saadaan käytettyä sen erääntymiseen mennessä.

EIP on vuodesta 2007 tukenut ilmastotoimia lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla kumulatiivisesti 8,5 miljardin euron edestä. Valtaosalla (86 prosentilla) ilmastohankelainoista on tuettu uusiutuvia energiamuotoja, energiatehokkuutta ja kestävää liikennettä edistäviä investointeja. Koska lainatakuupäätöksen kattamat alueet kuitenkin ovat erityisen alttiina ilmastokehityksen nykyisten vaihtelujen ja tulevan ilmastonmuutoksen vaikutuksille, EIP pyrkii ottamaan hankkeissa aiempaa paremmin huomioon kyvyn selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Se muun muassa tukee teknisen avun antamista ja tarkoituksenmukaista suunnittelua sekä investointeja erityisiin mukautustoimiin kuten tulvien seuranta- ja torjuntajärjestelyihin.

Vuonna 2012 allekirjoitettiin 1,6 miljardin euron edestä lainasopimuksia ilmastotoimien tukemiseksi, mikä on 24 prosenttia kaikesta lainatakuupäätöksen kattamille alueille myönnetystä EIP:n rahoituksesta ja 29 prosenttia kaikesta (sekä yleisen valtuuden että ilmastonmuutosvaltuuden piirissä) EU:n takuun nojalla myönnetystä rahoituksesta. Ilmastonmuutosrahoituksen osuus vastaa EIP:n yleistavoitetta (25 prosenttia kokonaislainanannosta; vuonna 2010 tavoite oli 20 prosenttia), ja se on suurempi kuin vuonna 2010, jolloin ilmastotoimiin myönnetyn rahoituksen määrä oli kutakuinkin sama (1,6 miljardia euroa) mutta sen osuus kokonaislainanannosta lainatakuupäätöksen kattamille alueille oli vain 21 prosenttia (15 prosenttia kaikista EU:n takuun nojalla myönnetyistä lainoista).

Taulukko 5: Ilmastotoimiin vuonna 2012 myönnetyt lainat lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla

Miljoonaa euroa || Valtuus || || Ilmasto­toimet yhteensä || Osuus kaikista uusista lainoista

Yleinen valtuus || Ilmaston­muutos­valtuus || EIP:n oma riski

Liittymistä valmistelevat maat || 85 || || 157 || 242 || 8 %

Välimeren maat || 113 || 350 || 11 || 474 || 28 %

Itäinen naapurialue || 195 || || || 195 || 21 %

Aasia || || 150 || 250 || 400 || 100 %

Latinalainen Amerikka || 200 || || || 200 || 67 %

Etelä-Afrikka || 50 || || || 50 || 50 %

Lainatakuupäätöksen kohdealueet yhteensä || 643 || 500 || 417 || 1 560 || 24 %

Osuus kaikista uusista lainoista || 29 % || 16 % || ||

Tämänhetkisessä taloustilanteessa yhdeksi EIP:n tärkeimmistä lyhyen aikavälin painopisteistä on muodostunut liittymistä valmistelevien maiden talouskehityksen tukeminen pk-yrityksiä lainoittamalla. Ympäristöhankkeiden osuus rahoituksesta onkin pienentynyt.

Vuonna 2012 tehtiin kuitenkin merkittävää laadullista työtä: vuoden aikana kehitettiin suhteita paikallisiin välittäjätahoihin, ja tulokset näkyvät vuodesta 2013 alkaen toteutettavina ilmastonmuutoksen vaikutuksia torjuvina toimina (kuten pieninä vesi- ja jätehuoltohankkeina). Lisäksi on odotettavissa, että vuonna 2013 toteutuu hankkeita, joilla rahoitetaan metsitystä ja raideverkon rakentamista ja joiden ilmastovaikutukset ovat erittäin myönteisiä. Ilmastonmuutoksen torjuntaa liittymistä valmistelevissa maissa tukevat rahoitussitoumukset siis kasvanevat merkittävästi.

Lainatakuupäätöksen vaatimusten mukaisesti EIP laati yhteistoiminnassa komission kanssa EIP:n ulkoisen valtuuden piiriin kuuluvia maita koskevan ilmastostrategian, joka toimitettiin Eurooppa-neuvostolle ja parlamentille 19. joulukuuta 2012. Strategiassa käydään läpi EIP:n ratkaisuja ilmastotoimien tukemiseksi sekä määrällisesti että laadullisesti, ja siinä esitellään lyhyen ja pidemmän aikavälin toimia, joilla entisestään tehostetaan pankin työtä ilmaston hyväksi.

Vuosina 2007–2012 EIP rahoitti sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kehittämistä yli 23,2 miljardilla eurolla. Rahoitusta kanavoitiin muun muassa liikenne-, energia- ja ympäristöinfrastruktuurin sekä tieto- ja viestintätekniikan parantamiseen. Sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin kohentamiseen tarkoitettu EIP:n tuki muodosti 51 prosenttia kaikista EIP:n toimista lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla vuonna 2012 (73 prosenttia EU:n takuun nojalla toteutetuista toimista).

Yksityiselle sektorille myönnetty tuki muodosti niin ikään 51 prosenttia kaikesta EIP:n kyseisille alueille myöntämästä tuesta vuonna 2012 (37 prosenttia EU:n takuun nojalla toteutetuista toimista). Yksityisen sektorin kehittäminen on välttämätöntä osallistavan ja kestävän kasvun kannalta, joka puolestaan on köyhyyden vähentämisen edellytys. EIP tukee paikallisen yksityissektorin kehittämistä pääasiassa lainoittamalla pk-yrityksiä ja ns. mid cap ‑yrityksiä[8] välittäjäpankkien välityksellä ja myöntämällä suuremmille yksityisille yrityksille suoriakin lainoja.

Vuonna 2012 lainatakuupäätöksen kattamien alueiden pk-yrityksille ja mid cap ‑yrityksille myönnettiin välittäjäpankkien välityksellä lainoja 2,1 miljardia euroa eli yli kaksinkertainen määrä edellisvuotiseen verrattuna. Kasvu johtui pääasiassa siitä, että liittymistä valmistelevien maiden sekä itäisten naapurimaiden ja Venäjän yrityksille myönnettiin aiempaa enemmän lainoja. Tämä lainanantotoiminta muodosti 66 prosenttia EIP:n tuesta yksityissektorille lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla alueilla vuonna 2012 (56 prosenttia EU:n takuun nojalla toteutetuista toimista). Määrästä 64 prosenttia myönnettiin liittymistä valmistelevasta rahoitusvälineestä, jolla ei ole EU:n takausta. Osana luottojärjestelyjä jaettiin 1,7 miljardia euroa. Tätä rahoitusta osoitettiin lähes 4 800:aan pk-yritysten ja mid cap ‑yritysten investointihankkeeseen (kokonaisinvestointikulut olivat 3,6 miljardia euroa). Rahoituksenvälittäjien toimista pk-yritysten tukemiseksi kerrotaan tarkemmin valmisteluasiakirjassa.

EIP tukee paikallisen yksityissektorin kehittämistä myös lainoittamalla suoraan suurempia yksityisyrityksiä pääasiassa teollisuus- ja palvelualoilla. Nämä sijoitukset edistävät usein työllistämistä ja investointeja myös paikallisessa toimittajakannassa. Vuonna 2012 suoria lainoja myönnettiin ensisijaisesti liittymistä valmistelevien maiden ja Välimeren alueen maiden yksityiselle sektorille.

3.3.        Lainatakuupäätöksen 12 artiklan sekä EIP:n vuonna 2010 omaksuman heikosti säänneltyjä, läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan toimintalinjan mukaisesti EU:n takuun turvin ei myönnetty rajat ylittävää rahoitusta yhdellekään sellaisella oikeudenkäyttöalueella sijaitsevalle vastapuolelle, joka ei täytä vaatimuksia.

3.4.        EIP:n toimien vaikutus ja lisäarvo

· EIP pyrkii tehostamaan EU:n ulkopuolella toteutettujen toimien tulosten ja vaikutusten arviointia ja mittaamista ja niistä raportointia, joten se kehitti uudet lainatakuupäätöksen vaatimusten mukaiset järjestelyt, joilla korvataan aiempi taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointikehys. Uusi tulosmittauskehys otettiin käyttöön koeluonteisesti vuonna 2012. Sillä parannetaan hankkeiden odotettujen tulosten ennakkoarviointia ja tehostetaan EIP:n valmiuksia seurata saavutettuja tuloksia ja raportoida niistä. Tässä yhteydessä – samoin kuin asianmukaisen huolellisuuden prosessissa – EIP ottaa rahoittamiensa hankkeiden suunnittelussa ja seurannassa järjestelmällisesti huomioon sosiaalisen sekä talous- ja rahoitus- sekä ympäristönäkökohtien kestävyyden. Kuten aiemmissa kehyksissä, tulosmittauskehyksessä hankkeet arvioidaan kolmijakoisesti:

· Pilari 1. Arvioidaan, miten hanke odotettavasti edistää lainanantotavoitteiden saavuttamista.

· Pilari 2. Mitataan hankkeiden odotetut tulokset sekä laatu ja kannattavuus.

· Pilari 3. Mitataan EIP:n toimien odotettu täydentävyys rahoituksen ja muiden seikkojen kannalta.

Seuraavassa tarkastellaan toimia, jotka on hyväksytty vuonna 2012 (muualla tässä kertomuksessa käsitellään allekirjoitettuja rahoitussopimuksia). Valmisteluasiakirjaan sisältyy esimerkki tulosmittausasiakirjasta. Odotettuja tuloksia arvioitiin asianmukaisen huolellisuuden prosessissa. Toteutuneita tuloksia kerätään ja niistä raportoidaan sitä mukaa kuin hyväksyttyjä hankkeita saadaan päätökseen. Vie useita vuosia, ennen kuin uuden tulosmittauskehyksen yhteydessä hyväksyttyjen toimien toteutuneet tulokset tulevat selville, joten tämänvuotisessa tulosmittauskertomuksessa toteutusvaiheessa olevien tai jo päätökseen saatujen hankkeiden toteutuneista tuloksista raportoidaan kahdeksan tapaustutkimuksen avulla. Vuodesta 2013 alkaen kertomus perustuu hyväksyttyjen toimien asemesta allekirjoitettuihin rahoitussopimuksiin, jotta raportointi saadaan paremmin EIP:n muiden raportointivaatimusten mukaiseksi.

EIP:n verkkosivuilla on luettavissa täysimittainen tulosmittauskertomus, joka kattaa kaikki EIP:n EU:n ulkopuolella toteuttamat operaatiot, myös Cotonoun valtuuden nojalla AKT-alueella toteutetut toimet sekä edellä mainitut tapaustutkimukset.

Kaaviosta 2 näkyvät vuonna 2012 lainatakuupäätöksen soveltamisalueilla toteutettaviksi hyväksyttyjen toimien arvosanat kolmijakoisessa tulosmittauksessa.

Huomautus: Pilarin 3 (täydentävyys) asteikko on hieman erilainen: 4 - suuri, 3 - merkittävä, 2 - kohtuullinen, 1 - peni

Tulosmittauskehyksestä kerrotaan yksityiskohtaisemmin komission valmisteluasiakirjassa.

4.           YHTEISTYÖ KOMISSION KANSSA

Valmisteluasiakirjassa on luettelo voimassa olevista järjestelyistä, joiden piirissä EIP ja komissio tekivät yhteistyötä vuonna 2012 lisätäkseen lainatakuupäätöksen soveltamisalaan kuuluville alueille osoitettavan EU:n kokonaistuen johdonmukaisuutta. Valmisteluasiakirjassa on myös yhteenvetotaulukko, josta käyvät ilmi EIP:n osana EU:n talousarvioresurssien hoitoa allekirjoittamien rahoitussopimusten volyymit. Seuraavassa tarkastellaan pääpiirteittäin eräitä tärkeimpiä koordinoidusti toteutettuja toimia.

Aluekohtaiset tekniset toimintaohjeet laadittiin komission ja EIP:n yhteistyönä, ja kumpikin hyväksyi ne marraskuussa 2012[9]. EIP:n ulkoisen valtuuden piiriin kuuluvia maita koskeva ilmastostrategia valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä komission kanssa, ja EIP toimitti sen neuvostolle ja Euroopan parlamentille joulukuussa 2012. Toukokuussa 2008 laadittu komission ja EIP:n yhteisymmärryspöytäkirja päivitettiin vuonna 2012 EU:n ulkosuhdehallinnon perustamisen yhteydessä, tarkoituksena allekirjoittaa se vuonna 2013.

Komissio hyväksyi huhtikuussa 2012 delegoidun säädöksen[10], jolla Syyria poistettiin lainatakuupäätöksen piiriin kuuluvien maiden luettelosta. On todettava, että Syyrian valtion jätettyä maksamatta EIP:lle lainojen korko- ja kuoletusmaksuja vuonna 2012 jouduttiin useita kertoja turvautumaan takuurahastoon näiden maksulaiminlyöntien kattamiseksi. Maksuja laiminlyötiin kaikkiaan noin 21,5 miljoonan euron edestä.[11]

EIP ja EU:n ulkosuhdehallinto ovat vieneet eteenpäin periaatetta, jonka mukaan EIP:n toimistoja pyritään sijoittamaan EU:n lähetystöihin. Kaikki uudet EIP:n ulkoiset toimistot sijoitetaan lähetystöihin, ja jo olemassa olevia toimistoja pyritään siirtämään niihin mahdollisuuksien mukaan. Vuonna 2012 EIP avasi Ukrainassa toimiston EU:n lähetystön yhteyteen, ja EIP:n toimistoja Kiinassa ja Venäjällä koskevissa neuvotteluissa edistyttiin merkittävästi.

Eräiden hiljattain tukikelpoisiksi tulleiden kumppaneiden (Kambodža, Islanti, Irak, Kosovo[12] ja Libya) kanssa neuvoteltiin puitesopimusluonnoksista. Sopimus Kosovon kanssa allekirjoitettiin vuonna 2013.

Kaikilla lainatakuupäätöksen piiriin kuuluvilla alueilla järjestettiin vuoden 2012 mittaan EIP:n, komission ja EU:n ulkosuhdehallinnon välisiä maantieteellistä koordinointia koskevia kokouksia, joissa pyrittiin kartoittamaan konkreettisia toimia synergiaetujen lisäämiseksi.

EIP osallistui vuonna 2012 vaikutustenarviointityöhön komission valmistellessa parlamentille ja neuvostolle esitettävää lainsäädäntöehdotusta seuraavasta, vuodet 2014–2020 kattavasta EU:n takuusta unionin ulkopuolella toteutettaville EIP:n toimille.

EIP osallistui edelleen aktiivisesti korkean edustajan, varapuheenjohtaja Ashtonin perustamiin EU:n korkean tason työryhmiin, joiden tarkoituksena on varmistaa, että EU vastaa arabikevään maiden tarpeisiin koordinoidusti.

EIP oli edelleen aktiivisesti mukana alueellisissa lainojen ja avustusten yhdistelymekanismeissa vuonna 2012. Se teki myös tiivistä yhteistyötä komission kanssa asiantuntijaryhmässä, jonka tehtävänä oli pohjustaa ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevan EU:n laajuisen foorumin (EUBEC) perustamista. Foorumi perustettiin vuoden 2012 lopulla[13], ja EIP osallistuu sen toimintaan aktiivisesti muun muassa johtamalla puhetta yhdessä foorumia varten luoduista teknisistä työryhmistä.

5.           YHTEISTYÖ KANSAINVÄLISTEN RAHOITUSLAITOSTEN KANSSA

Yhteistyö muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa on kiinteä osa EIP:n toimintaa. Yhteistyömuotoja ovat muun muassa vuoropuhelu institutionaalisista seikoista, laaja-alaisista aiheista sekä aihekohtaisista kysymyksistä, keskinäinen kuuleminen sekä tehostettu toiminnallinen yhteisrahoitus ja työnjako. Kansainvälisten rahoituslaitosten välistä vuoropuhelua käydään suurelta osin erityistyöryhmissä, jotka kokoontuvat määräajoin ja vaihtavat tietoja parhaista käytännöistä tai käsittelevät erityiskysymyksiä. Tällä hetkellä toimii noin 30 monenvälisten kehityspankkien työryhmää, joissa käsiteltävien aiheiden kirjo on laaja ja joista osassa on mukana muita kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Lisäksi EIP on ryhtynyt muiden monenvälisten kehityspankkien kanssa yhdenmukaistamaan ilmastorahoituksen seurantaa ja siitä raportointia, mikä on suuri hanke. Dohan kokouksessa julkaistiin raportit ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen seurannasta. EIP myös vetää kasvihuonekaasutilinpitoa koskevan kansainvälisten työryhmän toimintaa. Lisäksi se osallistuu muihin vuoropuheluhankkeisiin, kuten puolivuosittain pidettävään monenvälisten kehityspankkien kokoukseen, jota se isännöi Luxemburgissa vuonna 2012.

Muiden kansainvälisten rahoituslaitosten tai eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa tarjottu yhteisrahoitus muodosti 67 prosenttia kaikesta EU:n takuun nojalla myönnetystä rahoituksesta vuonna 2012 (56 prosenttia vuonna 2011). Valmisteluasiakirjassa on luettelo vuonna 2012 allekirjoitetuista yhteisrahoitetuista lainasopimuksista valtuuden piiriin kuuluvilla alueilla.

Maaliskuussa 2011 allekirjoitettua komission, EIP-ryhmän ja EBRD:n yhteisymmärryspöytäkirjaa päivitettiin vuonna 2012; päivityksessä otettiin huomioon maaliskuussa 2012 suoritetun ensimmäisen arvioinnin tulokset. Yhteisymmärryspöytäkirjassa määritetään järjestelyt EU:n ulkopuolella tehtävälle yhteistyölle, jonka tarkoituksena on tehostaa näiden kahden pankin toimien yhteisvaikutusta niin luototettavien maiden kuin pankkien osakkaidenkin eduksi. Päivityksessä EU:n ulkopuolisen yhteistoiminnan kohdealueiden luetteloon lisättiin eteläiset ja itäiset Välimeren maat.

AFD:n, EIP:n ja KfW:n välisen keskinäistä luottamusta koskevan aloitteen toimintaohjeet saatiin valmiiksi vuonna 2012 käynnistysvaiheen kokemusten pohjalta. Käynnistysvaiheessa oli mukana 14 eteläisillä naapurialueilla ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa toteutettua yhteishanketta. Keskinäistä luottamusta koskeva aloite on yhteisrahoitushankkeissa käytettävä mekanismi, jossa yksi kumppaneista toimii kulloinkin pääasiallisena rahoittajana, jolloin noudatetaan sen normeja ja menettelyjä, kunhan ne täyttävät kahden muun kumppanin vähimmäisvaatimukset. Vuodesta 2013 lähtien mekanismia aletaan käyttää muillakin EU:n ulkopuolisilla alueilla toteutettavissa hankkeissa.

EIP teki koko vuoden 2012 ajan yhteistyötä muiden lainoittajien kanssa G8-ryhmän Deauvillen kumppanuusaloitteen piirissä. Tarkoituksena on varmistaa, että synergiaetuja hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla tuettaessa demokratiakehitystä ja talouden siirtymävaihetta eteläisillä naapuruusalueilla. Vuonna 2012 EIP myös allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan Islamilaisen kehityspankin kanssa.

EIP käynnisti EBRD:n ja Maailmanpankkiryhmän kanssa tammikuussa 2012 ”Wien 2 ‑aloitteen”, kun liittymistä valmisteleviin maihin kohdistui jälleen euroalueen kriisistä aiheutuvia riskejä. Aloitteessa tehostetaan koordinointia koti- ja isäntävaltion viranomaisten välillä. Näin tuetaan rajat ylittävän pankkitoiminnan vakautta. Samalla suojaudutaan hallitsemattomalta velkaantumisen purkamiselta. Länsimaiset pankkiryhmät ovat edelleen merkittävässä asemassa aloitteessa, sillä ne paitsi tukevat koordinointia myös pyrkivät omalta osaltaan estämään hallitsematonta velkaantumisen purkamista.

[1]               EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.

[2]               SWD(2013) 484.

[3]               COM(2013) 293.

[4]               http://www.eib.org/infocentre/publications/all/eib-rem-annual-report-2012.htm

[5]               SWD(2012) 357 final.

[6]               http://www.eib.org/infocentre/publications/all/eibs-climate-strategy-outside-the-eu.htm

[7]               Mukaan lukien 24 miljoonaa euroa pääomasijoituksia Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) varoin ja rahastovaroin.

[8]               Mid cap ‑yritykset ovat markkina-arvoltaan keskisuuria yrityksiä, joilla on 250–3 000 työntekijää.

[9]               SWD(2012) 357 final.

[10]             EUVL L 110, 24.4.2012, s. 38.

[11]             Tarkempia tietoja on takuurahaston tilannetta ja hoitoa vuonna 2012 käsittelevässä komission kertomuksessa (COM(2013) 662), joka toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle 27. syyskuuta 2013.

[12]             Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

[13]             Asiantuntijaryhmän raportti on luettavissa seuraavissa osoitteissa: http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetailDoc&id=6980&no=1 ja http://ec.europa.eu/transparency/regexpert/index.cfm?do=groupDetail.groupDetailDoc&id=6981&no=2