Sisällys

1........... Johdanto. 3

2........... Euroopan unionin lainanantotoiminta. 3

2.1........ Maksutasejärjestely. 3

2.2........ Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi 5

2.3........ Makrotaloudellista rahoitusapua koskeva järjestely. 7

2.4........ Euratom-järjestely. 9

3........... Euroopan unionin lainanottotoiminta. 9

3.1........ Maksutasejärjestely. 10

3.2........ Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi 10

3.3........ Makrotaloudellinen rahoitusapu. 11

3.4........ Euratom.. 11

4........... Euroopan investointipankki 11

4.1........ Euroopan investointipankin lainanantotoiminta. 11

4.2........ Euroopan investointipankin lainanottotoiminta. 12

5........... Euroalueen rahoitusvakauden varmistaminen. 12

5.1........ Kreikan lainajärjestely. 12

5.2........ Euroopan rahoitusvakausväline. 13

5.3........ Euroopan vakausmekanismi 13

1.           Johdanto

Komission on tiedotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain Euroopan unionin lainanantovälineiden käytöstä.

Tiedonantovaatimusten täyttämiseksi tässä kertomuksessa käsitellään lainanantotoimia välineittäin sekä vastaavia lainanottotoimia.

2.           Euroopan unionin lainanantotoiminta

Komissio antaa kolmansille maille ja jäsenvaltioille rahoitustukea kahdenvälisinä lainoina, joita varten tarvittava rahoitus hankitaan pääomamarkkinoilta ja joille myönnetään takaus EU:n talousarviosta. Tukea annetaan tavoitteista riippuen joko neuvoston tai neuvoston ja Euroopan parlamentin säädösten nojalla.[1] Komissio ja korkea edustaja varmistavat Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) avustuksella, että kolmansille maille myönnettävä rahoitustuki ei ole ristiriidassa EU:n ulkosuhteiden yleisten tavoitteiden kanssa.

2.1.        Maksutasejärjestely

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 143 artiklan ja järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille 18 päivänä helmikuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002[2] mukaista maksutasetukea annetaan unionin keskipitkinä lainoina, joita myönnetään tavanomaisesti Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden monenvälisten lainoittajien kuten Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) tai Maailmanpankin rahoituksen tai jäsenvaltioiden kahdenvälisen tuen yhteydessä.

Maksutasetuki on luonteeltaan poikkeuksellista, ja neuvosto päättää sen myöntämisestä tapauskohtaisesti määräenemmistöllä. Potentiaalisia tuensaajia ovat euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot, joilla on vakavia maksutasevaikeuksia. Järjestelyn tarkoituksena on lievittää jäsenvaltioiden ulkoisen rahoituksen hankintavaikeuksia ja palauttaa niiden maksutasetilanne kestävälle pohjalle. Tuki asetetaan käyttöön niiden talouspoliittisten edellytysten täyttyessä, jotka neuvosto on asettanut (kuultuaan talous- ja rahoituskomiteaa sopeutusohjelmaluonnoksesta) ja joista komissio ja tuensaajajäsenvaltio ovat sopineet yhteisymmärryspöytäkirjassa ennen lainasopimuksen tekemistä. Sopeutusohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden jatkuva noudattaminen on edellytyksenä myöhempien lainaerien maksamiselle, ja sitä arvioidaan säännöllisesti. Komissio hankkii tarvittavan rahoituksen Euroopan unionin puolesta pääomamarkkinoilta.

Komissio raportoi säännöllisesti talous- ja rahoituskomitealle sekä neuvostolle maksutasetuesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta.

Maksutasejärjestely otettiin uudelleen käyttöön uudelleen vuonna 2008 kansainvälisen talous- ja finanssikriisin seurauksena. Sen enimmäismäärä nostettiin vuoden 2008 joulukuussa[3] 12 miljardista eurosta 25 miljardiin euroon, ja toukokuussa 2009[4] enimmäismäärä päätettiin nostaa edelleen 50 miljardiin euroon, jotta voitaisiin reagoida nopeasti mahdollisiin uusiin maksutasetukipyyntöihin. Tästä enimmäismäärästä oli 31. joulukuuta 2012 mennessä myönnetty Unkarille[5], Latvialle[6] ja Romanialle[7] kaikkiaan 14,6 miljardia euroa, ja tukea oli maksettu vuoden 2012 loppuun mennessä 13,4 miljardia euroa.

Neuvosto päätti vuonna 2011 myöntää Romanialle ennalta varautuvaa tukea enintään 1,4 miljardia euroa[8] 6. toukokuuta 2012 päättymässä olleen 5 miljardin euron maksutasetukijärjestelyn lisäksi. Yhtään erää ei kuitenkaan maksettu, ja järjestely päättyi 31. maaliskuuta 2013.

Unkarille myönnetty tuki päättyi marraskuussa 2010, ja Latvian saatavilla oli tukea tammikuuhun 2012 asti.

Vuonna 2012 ei tehty maksutasetukea koskevia päätöksiä eikä maksettu tukieriä.

Taulukko 1: Maksutasetuki 31.12.2012 (miljardia euroa)

Maa || Myönnetty määrä || Maksettu määrä || Takaisin maksettu määrä || Takaisin maksamatta oleva määrä || Keski­määräinen erääntymis­aika (vuotta)

Unkari || 6,5 || 5,5 || 2,0 || 3,5 || 6,1

Latvia || 3,1 || 2,9 || 0 || 2,9 || 6,6

Romania (maksutasetuki) || 5,0 || 5,0 || 0 || 5,0 || 7,0

Romania (ennalta varautuva tuki) || 1,4 || 0 || 0 || 0,0 || 0

Yhteensä || 16,0 || 13,4 || 2,0 || 11,4 ||

2.2.        Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) perustettiin 11. toukokuuta 2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 407/2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdan[9] nojalla. Mekanismille on myönnetty täysi takaus EU:n talousarviosta, ja se voi myöntää lainoja enintään 60 miljardia euroa.

Potentiaalisia ERVM:n tuen saajia ovat euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot, jotka kärsivät kansainvälisen talous- ja rahoitustilanteen vakavan heikkenemisen aiheuttamista vaikeuksista. ERVM:n käytön edellytyksenä on komission ja tuensaajajäsenvaltion välisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittuun talous- ja rahoitussopeutusohjelmaan liittyvien talouspoliittisten ehtojen noudattaminen, ja sen myöntämisestä päätetään samaan tapaan kuin maksutasetuen myöntämisestä. Rahoitustarpeet arvioidaan ja sopeutusohjelman täytäntöönpanoa valvotaan säännöllisesti yhteistyössä EKP:n kanssa. Ohjelman yleisten talouspoliittisten ehtojen täyttymistä arvioidaan vähintään puolivuosittain ja tuen myöntämisen edellytyksenä olevien talouspoliittisten ehtojen täyttymistä vähintään joka kolmas kuukausi. Kaikista sopeutusohjelmaan mahdollisesti tarvittavista muutoksista keskustellaan tukea saavan jäsenvaltion kanssa. Neuvosto tekee päätöksen alun perin asetettujen yleisten talouspoliittisten ehtojen muuttamisesta määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, ja se hyväksyy tukea saavan jäsenvaltion laatiman tarkistetun sopeutusohjelman.

Komissio raportoi säännöllisesti talous- ja rahoituskomitealle sekä neuvostolle Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista annetun asetuksen täytäntöönpanosta ja niiden poikkeuksellisten tapahtumien jatkumisesta, joiden perusteella asetus on annettu.

Mekanismi aktivoitiin vuonna 2011 Irlannin ja Portugalin avustamiseksi. Irlannille sitouduttiin myöntämään 22,5 miljardin euron ja Portugalille 26 miljardin euron laina. Irlantia varten tehtiin yhteensä 85 miljardin euron ja Portugalia varten 78 miljardin euron edestä maksusitoumuksia. Näihin sisältyvät myös Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV), IMF:n sekä muiden jäsenvaltioiden sitoumukset.

Taulukko 2: Maksusitoumusten jakautuminen (miljardia euroa)

Maa || ERVM || ERVV || IMF || Muut || Yhteensä

Irlanti || 22,5 || 17,7 || 22,5 || 22,3* || 85

Portugali || 26,0 || 26,0 || 26,0 || || 78

Yhteensä || 48,5 || 43,7 || 48,5 || 22,3 || 163

* Muiden jäsenvaltioiden (Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Tanska) sitoumukset 4,8 miljardia euroa ja Irlannin valtion sitoumukset 17,5 miljardia euroa.

Lisäksi oli päätetty pidentää laina-aikoja[10] ja supistaa korkomarginaaleja[11] 21. heinäkuuta 2011 annetun euroalueen valtion- tai hallitusten päämiesten ja EU:n toimielinten julkilausuman mukaisesti. Päätöstä sovellettiin takautuvasti kaikkiin jo maksettuihin lainaeriin.

Irlannille maksettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU[12] mukaisesti 7 800 miljoonaa euroa ja Portugalille neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/344/EU[13] mukaisesti 8 000 miljoonaa euroa vuonna 2012. Vuoden 2012 lopussa järjestelyn jäljellä oleva kokonaismäärä oli 43 800 miljoonaa euroa.

Taulukko 3: Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin piirissä maksetut lainat vuonna 2012 (miljoonaa euroa)

Maa || Päätös || Myön­netty määrä || Erän maksupäivä || Maksettu määrä || Kupon­kikorko || Eräpäivä || Keski­määräi­nen juoksu­aika (vuotta)

Irlanti || 2011/77/EU || 22 500 || 16.1.2012 5.3.2012 3.7.2012 30.10.2012 || 1 500 3 000 2 300 1 000 || 3,75 % 3,375 % 2 875 % 2,50 % || 4.4.2042 4.4.2032 4.4.2028 4.11.2027 || 10,2 11,8 12,3 12,4

Väli­summa || || || || 7 800 || || || 12,4

Portugali || 2011/344/EU || 26 000 || 16.1.2012 24.4.2012 4.5.2012 30.10.2012 || 1 500 1 800 2 700 2 000 || 3,75 % 3,375 % 2,75 % 2,50 % || 4.4.2042 5.4.2038 4.4.2022 4.11.2027 || 10,9 12,5 12,2 12,4

Väli­summa || || || || 8 000 || || || 12,4

Yhteensä || || 48 500 || || 15 800 || || ||

2.3.        Makrotaloudellista rahoitusapua koskeva järjestely

Makrotaloudellisen rahoitusavun tavoitteena on auttaa ehdokasmaita, mahdollisia ehdokasmaita ja naapurimaita selviytymään lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksista, vakauttamaan julkista taloutta ja edistämään rakenneuudistusten toteuttamista. Makrotaloudellinen rahoitusapu on poikkeuksellista ja väliaikaista, ja se perustuu tiukkoihin talouspoliittisiin ehtoihin. Makrotaloudelliset rahoitusaputoimet yleensä täydentävät IMF:n sopeuttamisohjelmia. Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää lainoina ja/tai sellaisina avustuksina, joita ei tarvitse maksaa takaisin.

Tuensaajavaltion laiminlyödessä lainan takaisinmaksun komissio voi aktivoida ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetun takuurahaston[14] varmistaakseen kyseisen lainan rahoittamiseksi ottamansa lainan takaisinmaksun[15].

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka vuosi kolmansille maille myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun toteutusta koskevan kertomuksen, joka sisältää yksityiskohtaista tietoa makrotaloudellisesta rahoitusavusta.[16]

Vuonna 2012 saatiin päätökseen vuonna 2009 hyväksytty makrotaloudellinen apu Armenialle[17]. Toisen ja viimeisen erän lainaosuus oli 39 miljoonaa euroa, ja se maksettiin Armenian viranomaisille helmikuussa 2012. Ensimmäinen erä ja toisen erän avustusosuus oli maksettu vuonna 2011. Näiden maksujen myötä päättyi 100 miljoonan euron makrotaloudellinen rahoitusapu, johon kuului 65 miljoonaa euroa lainoja ja 35 miljoonaa euroa avustuksia.

Moldovalle[18] myönnetty makrotaloudellinen rahoitusapu koostui 90 miljoonan euron avustuksesta, jonka kolmannen ja viimeisen erän (30 miljoonaa euroa) komissio maksoi huhtikuussa 2012.

Vuonna 2010 hyväksytyn Ukrainan[19] makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpano viivästyi edelleen vuonna 2012 sen vuoksi, että Ukrainan viranomaisten kanssa oli sovittava tietyistä yhteisymmärryspöytäkirjan ehdoista ja että IMF:n ohjelma ei edennyt suunnitellusti ja sen voimassaolo päättyi joulukuussa 2012. Rahoitusavun suuruus yhdessä vuonna 2002 hyväksytystä edellisestä avusta käytettävissä olevien varojen kanssa on 610 miljoonaa euroa (lainoina). Yhteisymmärryspöytäkirjasta päästiin sopimukseen vuoden 2012 puolivälissä, ja yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitettiin Ukrainan ja EU:n huippukokouksen yhteydessä helmikuussa 2013. Makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäistä erää ei voida kuitenkaan maksaa, ennen kuin Ukrainan viranomaiset ja IMF ovat päässeet yhteisymmärrykseen uudesta rahoitustukiohjelmasta.

Bosnia ja Hertsegovinalle[20] vuonna 2009 hyväksyttyä makrotaloudellista rahoitusapua (yhteensä 100 miljoonaa euroa lainoina) koskevien yhteisymmärryspöytäkirjan ja lainasopimuksen voimassaoloaikaa jatkettiin yhdellä vuodella marraskuuhun 2013 saakka. Rahoitusavun ensimmäinen, 50 miljoonan euron suuruinen erä maksettiin helmikuussa 2013.

Vuonna 2012 Euroopan parlamentti ja neuvosto käsittelivät kahta makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvää uutta säädösehdotusta, jotka komissio oli hyväksynyt vuonna 2011: ehdotus makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Georgialle yhteensä 23 miljoonan euron suuruisina lainoina ja 23 miljoonan euron suuruisina avustuksina sekä ehdotus poikkeuksellisen[21] makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Kirgisian tasavallalle yhteensä 15 miljoonan euron suuruisina lainoina ja 15 miljoonan euron suuruisina avustuksina. Georgiaa koskeva päätös annettiin elokuussa 2013.

2.4.        Euratom-järjestely

Euratomin lainajärjestelyä voidaan käyttää hankkeiden rahoittamiseen jäsenvaltioissa (neuvoston päätös 77/270/Euratom) tai tietyissä kolmansissa maissa (Ukraina, Venäjä tai Armenia; neuvoston päätös 94/179/Euratom).

Neuvosto määritti vuonna 1990 lainanoton enimmäismääräksi 4 miljardia euroa. Lainanottopäätöksiä on tehty noin 3,4 miljardin euron edestä, ja tämä määrä on myös maksettu. Komissio esitti vuonna 2002 lainanoton enimmäismäärän korottamista 6 miljardiin euroon, mutta neuvosto lykkäsi päätöksentekoa siihen asti, kun rahoitusta on maksettu 3,8 miljardia euroa.

Parhaillaan käydään keskusteluja 300 miljoonan euron lainan myöntämisestä Ukrainalle nykyisten ydinlaitosten uudenaikaistamista varten.

Vuonna 2012 ei otettu eikä maksettu Euratom-lainajärjestelyyn kuuluvia lainoja.

3.           Euroopan unionin lainanottotoiminta

Komissio on valtuutettu hankkimaan rahoitusta pääomamarkkinoilta sekä EU:n että Euratomin puolesta rahoittaakseen neuvoston hyväksymät lainanantotoimet. Lainanotto- ja lainanantotoimet toteutetaan back-to-back-järjestelyillä, joilla voidaan varmistaa, ettei EU:n talousarvioon kohdistu korko- eikä valuuttakurssiriskiä[22]. Otto- ja antolainauskannat vastaavat toisiaan.

Taulukko 4: Euroopan unionin kokonaislainanotto – lainapääomakanta(1) (miljoonaa euroa)

|| Selvitys­tilassa oleva EHTY(1) (2) || Euratom (1) || Maksu­tase­järjestely || Makro­taloudel­linen rahoitus­apu || ERVM || Yhteensä

2008 || 266 || 484 || 2 000 || 654 || || 3 404

2009 || 214 || 481 || 9 200 || 584 || || 10 479

2010 || 219 || 466 || 12 050 || 500 || || 13 235

2011 2012 || 225 183 || 447 423 || 11 400 11 400 || 590 545 || 28 000 43 800 || 40 662 56 351

(1) Muuntokursseina käytetään kunkin vuoden joulukuun 31. päivän kursseja. (2) Euroopan hiili- ja teräsyhteisö on ollut selvitystilassa vuodesta 2002 alkaen. Viimeinen EHTY:n liikkeeseen laskema joukkovelkakirjalaina erääntyy vuonna 2019. ||

3.1.        Maksutasejärjestely

Vuonna 2012 markkinoilta ei hankittu lainarahoitusta osana maksutasejärjestelyä.

3.2.        Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi

Vuonna 2012 rahoitusta hankittiin 15,8 miljardia euroa kuudella EU:n viitelainalla (viitelainoilla tarkoitetaan joukkovelkakirjalainoja, joissa lainakannan nimellisarvo on kussakin lainasarjassa vähintään 1 miljardi euroa).

EU:n joukkovelkakirjoilla oli markkinoilla suuri kysyntä, ja emissio ylimerkittiin selvästi. Joukkovelkakirjoja ostivat kaikki merkittävät sijoittajaryhmät, etenkin pitkäaikaiset sijoittajat (sijoitusrahastot, omaisuudenhoitajat ja vakuutus- ja eläkerahastot) sekä julkiset laitokset.

Jälkimarkkinoilla saavutetut tulokset olivat erittäin tyydyttäviä ja vahvistivat unionin vankan aseman ensiluokkaisten viitelainojen liikkeeseenlaskijana. Komission laskelmien ja 22 pankilta saatujen tietojen perusteella EU:n viitelainojen jälkimarkkinoilla käytiin kauppaa 50 miljardin euron edestä vuonna 2012 (40 miljardin euron edestä vuonna 2011).

Taulukko 5: Yhteenveto Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin piirissä hankitusta rahoituksesta ja maksetuista lainoista (miljardia euroa)

Maa || Hankintapäivä || Eräpäivä || Määrä

Irlanti (1,5 mrd.), Portugali (1,5 mrd.) || 16.1.2012 || 4.4.2042 || 3,00

Irlanti || 5.3.2012 || 4.4.2032 || 3,00

Portugali || 24.4.2012 || 5.4.2038 || 1,80

Portugali || 4.5.2012 || 4.4.2022 || 2,70

Irlanti || 3.7.2012 || 4.4.2028 || 2,30

Irlanti (1 mrd.), Portugali (2 mrd.) || 30.10.2012 || 4.11.2027 || 3,00

Yhteensä || || || 15,80

Vuoden 2012 lopussa Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin piirissä hankitun rahoituksen kokonaismäärä oli 43,8 miljardia euroa.

3.3.        Makrotaloudellinen rahoitusapu

Vuonna 2012 toteutettiin onnistuneesti yksi lainanotto-operaatio (39 miljoonaa euroa Armenialle).

Taulukko 6: EU:n suunnattu anti vuonna 2012 (miljoonaa euroa)

Maa || Kuvaus || Liikkeeseen­laskupäivä || Eräpäivä || Määrä

Armenia || SSD EU 3,137 % / 2026 || 9.2.2012 || 4.12.2026 || 39

Yhteensä || || || || 39

3.4.        Euratom

Vuonna 2012 ei toteutettu yhtään Euratomiin liittyvää lainanotto-operaatiota.

4.           Euroopan investointipankki

4.1.        Euroopan investointipankin lainanantotoiminta

Euroopan investointipankin (EIP) myöntämillä lainoilla rahoitetaan joko suoraan yksittäisiä investointihankkeita tai rahoituksenvälittäjien kautta pienempiä hankkeita, joita pk-yritykset tai paikallisviranomaiset ja kunnat toteuttavat. Lisäksi EIP tarjoaa lainatakauksia, teknistä apua ja riskipääomaa.

Vuonna 2012 EIP myönsi rahoitusta kaikkiaan 52,2 miljardia euroa (61 miljardia euroa vuonna 2011).

EU:n jäsenvaltioiden kanssa sovittuihin hankkeisiin osoitettiin 44,8 miljardia euroa. Määrälle ei ole myönnetty EU:n takausta. EU:n ulkopuolisiin hankkeisiin myönnettiin 7,4 miljardia euroa, ja EU:n takaus kattaa tästä määrästä EIP:n ulkoisilla valtuuksilla myönnetyt 4 miljardia euroa.

Jäsenvaltioiden päätös EIP:n pääoman korottamisesta 10 miljardilla eurolla tuli voimaan vuoden 2012 lopussa, joten EIP:n odotetaan kasvattavaan lainanantoaan 60 miljardilla eurolla vuosina 2013–2015.

EIP:n lainanantotoiminta vaikuttaa EU:n talousarvioon, kun siihen liittyy EU:n takauksia. Tämä koskee seuraavia toimia:

- EIP:n ulkoisilla valtuuksilla myönnetyt lainat (lainat liittymistä valmisteleville maille, naapuri- ja kumppanuusmaille, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maille, Etelä-Afrikalle sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan), joilla on poliittiset ja muut valtioon liittyvät riskit kattava EU:n talousarviotakaus. Komissio antaa vuoden 2013 jälkipuoliskolla erillisen kertomuksen EIP:n ulkopuolisesta lainanannosta vuonna 2012.

- Riskinjakojärjestelyt, joiden yhteydessä EU:n talousarviota käytetään EU:n politiikan tukemiseen (esim. tutkimus- ja kehittämishankkeiden riskinjakorahoitusväline ja hankejoukkolainoja koskeva aloite).

4.2.        Euroopan investointipankin lainanottotoiminta

Epävakaassa markkinatilanteessa toteutusriski pysyi koko vuoden ajan suurena erityisesti suurissa viitelainaemissioissa. EIP:n joukkovelkakirjojen vankka kysyntä edisti aluksi etenkin euromääräisten lyhyempien lainojen riskilisien pienenemistä. Luokituslaitokset säilyttivät EIP:n AAA-luokituksen, toisin kuin eräiden muiden ylikansallisten liikkeeseenlaskijoiden kohdalla. Luottoluokituksen säilymistä tukivat muun muassa pankin pääoman korottamista koskevat suunnitelmat.

Markkinatilanteen edellyttämän joustavuuden ansiosta EIP pystyi viemään alkuperäisen 60 miljardin euron rahoitusohjelmansa päätökseen jo syyskuussa, minkä jälkeenkin se jatkoi emissioita suotuisin ehdoin, kunnes markkinat muuttuivat vuoden lopulla epälikvidimmiksi. Vuonna 2012 EIP hankki lainarahoitusta yhteensä 71,3 miljardia euroa, ja lainojen keskimääräinen juoksuaika oli 8,4 vuotta.

5.           Euroalueen rahoitusvakauden varmistaminen

Maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin seurauksena neuvosto ja euroalueeseen kuuluvat jäsenvaltiot päättivät seuraavista toimenpiteistä, joilla pyritään säilyttämään euroalueen ja koko Euroopan rahoitusvakaus. Niille ei ole myönnetty takausta EU:n talousaviosta.

5.1.        Kreikan lainajärjestely

Euroalueen valtiovarainministerien päätettyä 2. toukokuuta 2010[23] yksimielisesti tukea Kreikkaa käynnistettiin yhdessä IMF:n kanssa kolmivuotinen ohjelma, johon sisältyy enintään 110 miljardin euron rahoituspaketti Kreikan avustamiseksi. Ohjelmaan sovelletaan tiukkoja talouspoliittisia ehtoja[24], jotka komissio ja IMF ovat yhteistoiminnassa EKP:n kanssa neuvotelleet Kreikan viranomaisten kanssa. Euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden alun perin sopimaa 80 miljardin euron rahoituspakettia (IMF sitoutui osallistumaan 30 miljardilla eurolla) pienennettiin lopulta 2,7 miljardilla eurolla, sillä Slovakia päätti olla osallistumatta järjestelyyn ja Irlanti ja Portugali jättäytyivät sen ulkopuolelle pyydettyään itse taloudellista tukea. Euroalueen jäsenvaltiot ovat tässä ensimmäisessä avustusohjelmassa myöntäneet lainoja yhteensä 52,9 miljardin euron arvosta ja IMF 20,1 miljardin euron arvosta.

Lainajärjestelyn ehtoja mukautettiin uudelleen joulukuussa 2012. Maksuvapautusaika pidettiin ennallaan 10 vuodessa, mutta lopullista takaisinmaksuaikaa pidennettiin 30 vuoteen. Lisäksi lainojen korkomarginaali alennettiin 0,5 prosenttiin. Aiempaa 1,5 prosentin marginaalia sovelletaan kuitenkin edelleen lainoihin sellaisilta euroalueeseen kuuluvilta jäsenvaltioilta, jotka ovat Euroopan rahoitusvakausvälineen tai Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin täysimittaisen rahoitustukiohjelman kohteena.

Euroalueen valtiovarainministerit ja IMF hyväksyivät 14. maaliskuuta 2012 toisen talouden sopeutusohjelman, jossa ensimmäisen ohjelman vielä maksamatta olevaan tukimäärään lisättiin 130 miljardia euroa. Toisessa ohjelmassa rahoitustuen kokonaismäärä on siis 164,5 miljardia euroa ja IMF:n osuus siitä 19,8 miljardia euroa. Toisin kuin lainanantajien välisellä sopimuksella perustetussa ensimmäisessä ohjelmassa, jossa komissio hallinnoi keskitetysti tukea antavien euroalueen jäsenvaltioiden myöntämiä kahdenvälisiä lainoja, toisessa ohjelmassa rahoitus järjestetään Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta.

Kreikalle oli 31.12.2012 mennessä maksettu lainoja yhteensä 182,9 miljardia euroa.[25]

5.2.        Euroopan rahoitusvakausväline

Ecofin-neuvostossa 9. toukokuuta 2010 tehtyjen päätösten jälkeen euroalueen jäsenvaltiot perustivat Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) Luxemburgiin rekisteröidyksi yhtiöksi, jonka omistajia ne ovat.

ERVV laadittiin tilapäiseksi pelastusmekanismiksi, jossa euroalueen jäsenvaltioiden takaamilla joukkovelkakirjaemissioilla hankittuja varoja lainataan edelleen vaikeuksissa oleville euroalueen jäsenvaltioille. Lokakuussa 2010 päätettiin luoda Euroopan vakausmekanismi pysyväksi pelastusjärjestelyksi.

5.3.        Euroopan vakausmekanismi

Euroopan vakausmekanismi (EVM) on uusi pysyvä kriisimekanismi, jonka perustamisesta päätettiin 2. helmikuuta 2012 ja joka aloitti toimintansa 8. lokakuuta 2012. Mekanismin on tarkoitus ottaa hoitaakseen ERVV:n tällä hetkellä hoitamat tehtävät eli antaa euroalueen jäsenvaltioille tarvittaessa rahoitustukea. EVM:n enimmäislainoituskapasiteetti on 500 miljardia euroa ja ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu enimmäislainoituskapasiteetti 700 miljardia euroa. EVM:n pääomaksi on vahvistettu 700 miljardia euroa. Euroalueen jäsenvaltioiden maksaman pääoman osuus siitä on 80 miljardia euroa; niiden on tarkoitus maksaa pääoma viidessä erässä vuoden 2014 alkupuoliskoon mennessä. Maksamatonta osuutta vahvistetusta pääomasta voidaan vaatia maksettavaksi, jotta maksettu pääoma voidaan palauttaa alkuperäiselle tasolle, mikäli se on pienentynyt tappioiden vuoksi. Maksetun pääoman suhde EVM:n liikkeeseen laskemien instrumenttien kantaan pidetään alun siirtymävaiheen ajan vähintään 15 prosentissa. Maksettua pääomaa ei lainata eteenpäin, vaan se sijoitetaan erittäin likvideihin omaisuuseriin.

Tarkoituksena on, että lokakuun 2012 jälkeen uudet ohjelmat rahoitetaan pääasiassa EVM:n[26] välityksellä.

[1]               Komission lainanotto- ja lainanantotoimintaa esitellään yksityiskohtaisesti osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/index_en.htm.

[2]              EYVL L 53, 23.2.2002, s.1.

[3]               Neuvoston asetus (EY) N:o 1360/2008, annettu 2 päivänä joulukuuta 2008, järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (EUVL L 352, 31.12.2008, s. 11).

[4]               Neuvoston asetus (EY) N:o 431/2009, annettu 18 päivänä toukokuuta 2009, järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille annetun asetuksen (EY) N:o 332/2002 muuttamisesta (EUVL L 128, 27.5.2009, s. 1).

[5]               Neuvoston päätös 2009/102/EY, tehty 4 päivänä marraskuuta 2008.

[6]               Neuvoston päätös 2009/290/EY, tehty 20 päivänä tammikuuta 2009.

[7]               Neuvoston päätös 2009/459/EY, tehty 6 päivänä toukokuuta 2009.

[8]               Neuvoston päätös 2011/288/EU, annettu 12 päivänä toukokuuta 2011, EU:n keskipitkän ajan ennalta varautuvan rahoitustuen myöntämisestä Romanialle (EUVL L 132, 19.5.2011, s. 15).

[9]               Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 artiklan 2 kohdassa määrätään taloudellisen avun myöntämisestä jäsenvaltioille, joille poikkeukselliset olosuhteet, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vaikeuksia.

[10]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/313/EU, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2013, täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU muuttamisesta (Irlanti) (EUVL L 173, 26.6.2013, s. 40), ja neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/323/EU, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2013, täytäntöönpanopäätöksen 2011/344/EU muuttamisesta (Portugali) (EUVL L 175, 27.6.2013, s. 47).

[11]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/682/EU, annettu 11 päivänä lokakuuta 2011, täytäntöönpanopäätöksen 2011/77/EU muuttamisesta (Irlanti) (EUVL L 269, 14.10.2011, s. 31), ja neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/683/EU, annettu 11 päivänä lokakuuta 2011, täytäntöönpanopäätöksen 2011/344/EU muuttamisesta (Portugali) (EUVL L 269, 14.10.2011, s. 32).

[12]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/77/EU, annettu 7 päivänä joulukuuta 2010, unionin Irlannille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 30, 4.2.2011, s. 34).

[13]             Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2011/344/EU, annettu 30 päivänä toukokuuta 2011, unionin Portugalille myöntämästä rahoitustuesta (EUVL L 159, 30.5.2011, s. 88).

[14]             Ks. neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 480/2009. Tähän mennessä yhtään makrotaloudellisena rahoitusapuna myönnettyä lainaa ei ole jätetty maksamatta takaisin.

[15]             Vaikka otetun lainan takaisinmaksu turvataan viime kädessä EU:n talousarviotakuulla, takuurahasto toimii maksuvalmiuspuskurina, joka suojaa EU:n talousarviota maksulaiminlyöntien riskiltä. Ks. rahaston toimintaa koskeva kattava kertomus (KOM(2010) 418) ja sen liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja (SEC(2010) 968).

[16]             COM(2013) 426 ja SWD(2013) 211.

[17]         Neuvoston päätös 2009/890/EY, tehty 30 päivänä marraskuuta 2009.

[18]             Neuvoston ja parlamentin päätös 938/2010/EU, annettu 7 päivänä syyskuuta 2010.

[19]             Neuvoston ja parlamentin päätös 388/2010/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010.

[20]             Neuvoston päätös 2009/891/EY, tehty 30 päivänä marraskuuta 2009.

[21]             Apu on ”poikkeuksellista” siinä mielessä, että se on myönnetty makrotaloudellisen rahoitusavun tavanomaisen maantieteellisen soveltamisalan ulkopuoliselle maalle, joka ei siis ole ehdokasmaa / mahdollinen ehdokasmaa eikä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluva maa.

[22]             Euroopan rahoituksenvakauttamismekanismista annetussa asetuksessa sallitaan turvautuminen ennakkorahoitukseen, sillä komissio valtuutetaan siinä ”ottamaan lainaa pääomamarkkinoilta tai rahoituslaitoksilta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana suunniteltujen maksuerien välillä, jotta rahoituskulut saataisiin optimoitua ja komission maine unionin liikkeeseenlaskijana markkinoilla säilyisi”. Mahdolliset cost of carry -kustannukset kantaa kuitenkin lainanottaja.

[23]             Tuki toteutetaan 11. huhtikuuta 2010 annetussa julkilausumassa esitetyin ehdoin muiden euroalueen jäsenvaltioiden myöntäminä kahdenvälisinä lainoina, joita komissio hallinnoi keskitetysti.

[24]             Talouspoliittisten ehtojen pääkohdat on kirjattu 10. toukokuuta 2010 annettuun neuvoston päätökseen 2010/320/EU, joka on osoitettu Kreikalle julkisen talouden valvonnan lujittamiseksi ja syventämiseksi ja jolla vaaditaan Kreikkaa toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi. Ehtoja täsmennettiin vielä Kreikan viranomaisten kanssa laaditussa yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka komissio allekirjoitti euroalueen jäsenvaltioiden puolesta.

[25]             Lisätietoja Kreikan lainajärjestelystä on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/economy_finance/eu_borrower/greek_loan_facility/index_en.htm

[26]             EVM:stä on lisätietoja osoitteessa http://esm.europa.eu