KOMISSION KERTOMUS

30. VUOSIKERTOMUS EUROOPAN UNIONIN OIKEUDEN SOVELTAMISEN VALVONNASTA (2012)

Johdanto

EU:n lainsäädännön tehokas soveltaminen on olennaisen tärkeää, jotta Euroopan unioni pystyisi saavuttamaan poliittiset tavoitteensa. Vaikka jäsenvaltiot ovat vastuussa direktiivien oikea-aikaisesta ja moitteettomasta saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä koko EU:n säännöstön[1] asianmukaisesta soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, komission on seurattava jäsenvaltioiden ponnisteluja ja varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö on EU:n lainsäädännön mukainen.

Komissiolla on laaja valikoima keinoja arvioida, toteutetaanko EU:n politiikkaa asianmukaisesti. Komissio saa tietoa myös kansalaisilta, yrityksiltä, kansalaisjärjestöiltä ja muilta sidosryhmiltä, jotka tuovat esiin mahdollisia EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyviä ongelmia. Useiden esiin nousseiden ongelmien kohdalla komissio tekee läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta tehokas ja tyydyttävä ratkaisu löydettäisiin ilman tarvetta oikeudellisiin toimiin. Jos tällainen yhteistyö ei tuota toivottuja tuloksia ja jos jäsenvaltiot eivät noudata EU:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan, komissio käynnistää muodollisen rikkomusmenettelyn (SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla[2]). Jos tapaukset saatetaan Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla, koska aikaisempaa tuomiota ei ollut noudatettu, ja SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla, koska direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on myöhästynyt, komissio voi ehdottaa sanktioita, joista tuomioistuin päättää.

Tässä 30. vuosikertomuksessa Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta tarkastellaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon keskeisistä tekijöistä suoriutumista ja tuodaan esiin strategisia kysymyksiä. EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyviä tuloksia ja haasteita tarkastellaan aloittain ja jäsenvaltioittain tähän kertomukseen liitetyissä komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa.

1.           Direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.1.        Katsaus kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen vuonna 2012

Komissiolle ensisijainen tehtävä on vähentää myöhässä tapahtuvaa EU:n lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.[3] Komissio ehdottaa jäsenvaltiolle sakkoja SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustetun erityisen seuraamusjärjestelmän puitteissa, jos direktiivejä ei saateta ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä (ks. tarkemmin 1.2 kohta).

Kansallisen lainsäädännön osaksi saatettavia direktiivejä oli vuonna 2012 vähemmän verrattuna edellisiin vuosiin (eli 56, kun niitä oli 131 vuonna 2 011 ja 111 vuonna 2 010). Vastaavasti myöhästynyt direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä väheni vuonna 2012 verrattuna edelliseen vuoteen (447 rikkomustapausta vuonna 2012 verrattuna 1 185:een vuonna 2011 ja 855:een vuonna 2010). Vuoden 2012 lopussa oli kesken 418 kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymiseen liittyvää tapausta, mikä tarkoittaa 45 prosentin laskua verrattuna 763 tapaukseen vuoden 2011 lopussa.

Seuraavassa kaaviossa esitetään komission kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi aloittamia rikkomusmenettelyjä koskevat keskeiset luvut[4] vuonna 2012.

Seuraavassa kuviossa esitetään kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisestä aiheutuneet rikkomukset jäsenvaltioittain:[5]

Eniten rikkomusmenettelyjä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi käynnistettiin vuonna 2012 seuraavilla neljällä alalla: liikenne (115 menettelyä), terveys- ja kuluttaja-asiat (108), ympäristö (63) sekä sisämarkkinat ja palvelut (53).

Joidenkin direktiivien kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi käynnistettiin rikkomusmenettelyjä yli kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista. Komissio esimerkiksi käynnisti menettelyt 24 jäsenvaltion kohdalla, koska rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä myöhästyi.[6]

Lisäksi 23 jäsenvaltion kanssa käynnistettiin myöhästymissyistä rikkomusmenettelyt nk. Omnibus I -direktiivin[7] nojalla. Älykkäitä tieliikennejärjestelmiä käsittelevään direktiiviin[8] liittyen käynnistettiin 20 menettelyä, ja direktiivi, jolla muutettiin ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annettua direktiiviä[9], johti 19 menettelyyn. Lisäksi 18 jäsenvaltiota sai komissiolta virallisen ilmoituksen, koska saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä myöhästyi ns. tarjousesitedirektiivin muutosten osalta.[10]

1.2.        Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan tai 260 artiklan 3 kohdan mukaisesti

SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan mukaan saattaessaan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi 258 artiklan nojalla komissio voi ilmoittaa sakkojen määrän joutumatta odottamaan ensimmäistä tuomiota.[11] Tämän Lissabonin sopimukseen sisältyvän muutoksen tavoitteena on antaa jäsenvaltiolle voimakkaampi kannustin saattaa direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä lainsäätäjän asettamassa määräajassa.

Vuonna 2012 komissio saattoi joukon myöhäisen lainsäädännön osaksi saattamisen vuoksi käynnistettyjä rikkomusmenettelyjä tuomioistuimen käsiteltäväksi ja pyysi SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan nojalla taloudellisia seuraamuksia. Vuonna 2012 jäsenvaltioista 12 oli mukana tuomioistuinpäätöksissä, joita oli yhteensä 35: Puola (10 tapausta), Slovenia (5), Alankomaat, Suomi (4 kumpikin), Belgia, Kypros (3 kumpikin), Saksa, Bulgaria, Slovakia, Luxemburg, Portugali ja Unkari (1 kukin). Ehdotettu päiväkohtainen uhkasakko vaihteli 5 909,40 ja 315 036,54 euron välillä. Kiinteämääräisiä maksuja ei pyydetty.

Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (I osa) esitettävissä jäsenvaltioiden rikkomusmenettelyjä koskevissa profiileissa on tarkempia tietoja näistä tapauksista.

2.           EU:n oikeuden virheellinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja virheellinen soveltaminen

Perussopimusten valvojan ominaisuudessa komissio suorittaa omia tutkimuksia havaitakseen EU:n lainsäädäntöä koskevat rikkomukset (2.1.2 kohta), mutta kansalaisilla, yrityksillä ja sidosryhmäorganisaatioilla on merkittävä osuus seurannassa, sillä ne raportoivat puutteista EU:n lainsäädännön soveltamisessa ja/tai sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa (ks. kanteluja koskeva 2.1.1 kohta). Kun ongelma on havaittu, sitä seurataan EU Pilot -järjestelmän (2.1.3 kohta) puitteissa käytävillä komission ja jäsenvaltion kahdenvälisillä keskusteluilla, jotta tilanne voidaan korjata.

2.1.        Ongelmien havaitseminen ja epäviralliset ratkaisut

2.1.1.     Kantelut

Kansalaiset, yritykset, kansalaisjärjestöt ja muut organisaatiot tekevät usein kanteluita komissiolle. Komissio vahvisti kanteluiden käsittelyä koskevat säännöt vuonna 2002 antamassaan tiedonannossa. Niitä oli tarpeen päivittää, koska menettelyjä, joiden mukaisesti kirjataan ja käsitellään kantelijoiden yhteydenotot unionin oikeuden soveltamisesta jäsenvaltioissa, oli kehitetty ja laajennettu, SEUT-sopimuksen voimaantulon vuoksi ja kielellisen selvennystarpeen vuoksi.

Tämä tiedonanto päivitettiin kesäkuussa 2012.[12] Siinä pidetään voimassa kanteluiden käsittelyä koskevat yleiset puitteet sekä vahvistetaan hallinnolliset toimenpiteet, joita komission on noudatettava, kun se käsittelee kanteluita. Niihin sisältyvät jokaisen kantelun asianmukainen kirjaaminen, vastaanottotodistuksen lähettäminen kantelun tehneelle, ilmoittaminen mahdollisista komission toteuttamista toimista kun kantelua on käsitelty ja ilmoittaminen ennalta kantelijalle, kun kantelun käsittely päätetään.

Jäljempänä olevasta kaaviosta ilmenevät kansalaisten tekemiä kanteluja koskevat keskeiset tiedot[13] vuodelta 2012:

3 141 uutta kantelua - Kolme jäsenvaltiota, joita vastaan tehtiin eniten kanteluita, olivat Italia (438), Espanja (306) ja Ranska (242). Samaan tapaan kuin vuonna 2011 kansalaiset, yritykset ja organisaatiot raportoivat sääntöjenvastaisuuksista erityisesti ympäristöasioiden (588 kantelua), oikeusasioiden (491) sekä sisämarkkinoiden ja palvelujen (462) aloilla.

2 859 käsiteltyä kantelua – Tarkasteltuaan alustavasti yli 2 800:ta kantelua vuonna 2012 komissio aloitti kahdenväliset keskustelut kyseessä olevien jäsenvaltioiden kanssa 621 kantelun osalta selvittääkseen, onko EU:n sääntöjä rikottu.[14] Kahdenvälisiin keskusteluihin johtaneet kantelut koskivat useimmiten ympäristöasioita (131 rikkomusmenettelyä edeltävän EU Pilot -järjestelmän puitteissa käynnistettyä tapausta), sisämarkkinoita ja palveluja (130) sekä verotusta ja tulliliittoa (92).

Kansalaisten vetoomukset Euroopan parlamentille sekä parlamentin jäsenten esittämät kysymykset saattoivat myös nostaa esiin puutteita EU:n lainsäädännön soveltamisessa jäsenvaltioissa. Useimmiten nämä puutteet koskivat ympäristöasioita. Tämän perusteella komissio on SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisesti lähettänyt kaksi virallista ilmoitusta (Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Kreikalle) ja käynnistänyt 22 tutkintaa lisää EU Pilot -järjestelmän puitteissa. Komissio vastaanotti Euroopan parlamentilta seitsemän aluepolitiikkaa koskevaa vetoomusta ja neljä vetoomusta terveys- ja kuluttaja-asioiden alalta. Kaksi EU Pilot -tapausta aloitettiin parlamentin esittämien kirjallisten kysymysten myötä maatalouden alalla, kaksi sisämarkkinoiden ja kolme liikenteen alalla. Yksityiskohtaisempaa tietoa vetoomuksista ja kirjallisista kysymyksistä on saatavilla komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (II osa, sivut ympäristö, maatalous, sisämarkkinat ja palvelut, liikenne, oikeus, perusoikeudet ja kansalaisuus, aluepolitiikka sekä terveys ja kuluttajat).

2.1.2.     Omasta aloitteesta käynnistetyt tutkimukset

Myös komission omat löydökset paljastavat mahdollisia EU:n lainsäädäntöä koskevia rikkomuksia. Kuten kantelujen kohdalla, komissio käy ensin kahdenvälisiä keskusteluja kyseisen jäsenvaltion kanssa löytääkseen ratkaisun, joka olisi yhdenmukainen EU:n lainsäädännön kanssa. Vuonna 2012 käynnistettiin 791 tutkimusta. Eniten mahdollisia rikkomuksia havaittiin ympäristöasioita (386 uutta tapausta), sisämarkkinoita ja palveluita (196) sekä liikennettä (164) koskevilla politiikan aloilla. Näissä rikkomuksissa osallisina olivat ensi sijassa Ranska (112 uutta tapausta), Espanja (110) ja Italia (107).

2.1.3.     Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa: EU Pilot -järjestelmä

EU Pilot -järjestelmä on komission aloite, jonka tarkoituksena on vastata kysymyksiin ja löytää ratkaisu EU:n oikeuden soveltamista koskeviin ongelmiin. Hanketta tukee verkkopohjainen tietokanta ja viestintäväline. Järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden ratkaista ongelmat ennen muodollisen rikkomusmenettelyn aloittamista. Koska tapaukset olisi periaatteessa käsiteltävä 20 viikon kuluessa, EU Pilot -vuoropuhelu helpottaa ongelmien nopeaa ratkaisua kansalaisten ja yritysten eduksi sekä EU:n lainsäädännön noudattamisen saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden asteittainen siirtyminen EU Pilot -järjestelmän käyttäjiksi päättyi kesäkuussa 2012, kun kaksi viimeistä jäsenvaltiota, Luxemburg ja Malta, liittyivät mukaan. Näin ollen kaikki jäsenvaltiot ovat osallisina EU Pilot -hankkeessa. Seuraavasta kaaviosta ilmenevät tärkeimmät EU Pilot -järjestelmää koskevat luvut vuodelta 2012:[15]

1 405 uutta tapausta vuonna 2012 – Tämä luku sisältää 621 komission vahvistamaa kantelua ja 784 uutta oma-aloitteisesti käynnistettyä tutkimusta.

1 175 tapauksen käsittely päätettiin vuonna 2012 – Vuonna 2012 päätetyistä 1 175stä EU Pilot -tapauksesta komissio päätti 803 tapausta jäsenvaltion toimitettua tyydyttävän vastauksen. Tämä merkitsee jäsenvaltioiden osalta 68,34 prosentin ratkaisuastetta (4,16 prosentin vähennys verrattuna vuoden 2011 lukuun, joka oli 72,5 prosenttia).[16]

1 326 tapausta edelleen vireillä – Vuoden 2012 loppuun mennessä useimmat EU Pilot -tapaukset koskivat Italiaa (135), Espanjaa (107) ja Kreikkaa (82). Politiikan aloja tarkasteltaessa voidaan todeta, että eniten tapauksia oli vireillä ympäristöasioiden osalta (400 tapausta). Seuraavaksi suurimmat alat olivat sisämarkkinat ja palvelut (176) sekä oikeus- ja perusoikeusasiat (125).

Vuonna 2012 komissio päätti 334 EU Pilot -tapausta käynnistämällä muodollisen rikkomusmenettelyn. Ratkaisuja ei löytynyt 84:ssä ympäristöasioita, 42:ssa verotusta ja tulliliittoa sekä 42:ssa liikenneasioita koskevassa tapauksessa. Italialla (29), Ranskalla (28) ja Espanjalla (26) oli eniten tapauksia, jotka siirrettiin rikkomusmenettelyyn.

Vuonna 2012 komissio aloitti ainoastaan kaksi muodollista rikkomusmenettelyä lähettämällä suoraan virallisen ilmoituksen SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla, ilman EU Pilot -menettelyä.[17]

2.2.        Rikkomusmenettelyt

Jos jäsenvaltio ei ratkaise väitettyä EU:n lainsäädännön rikkomista, komissio käynnistää SEUT-sopimuksen 258 artiklan[18] mukaisen rikkomusmenettelyn ja voi saattaa asian Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, käsiteltäväksi.

Vireillä olevia rikkomustapauksia oli vuoden 2012 lopussa 1 343.[19] Kesken olevien rikkomustapausten määrä on pienentynyt entisestään — vuoden 2009 lähes 2 900 tapauksesta 2 100 tapaukseen vuonna 2010 ja 1 775 tapaukseen vuonna 2011. Seuraavissa kaavioissa eritellään rikkomustapausten kokonaismäärät sekä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymisen vuoksi käynnistetyt rikkomusmenettelyt jäsenmaittain ja poliittisten alojen mukaan.

* rikkomustapauksia: Myöhästymisestä johtuvat rikkomusmenettelyt

Jäsenvaltion ja komission väliset keskustelut jatkuvat muodollisen menettelyn aikana, jotta kansallinen lainsäädäntö voidaan saattaa EU:n lainsäädännön mukaiseksi. Tilastot vahvistavat, että jäsenvaltiot pyrkivät selvittämään rikkomustapaukset ilman unionin tuomioistuimen käsittelyä.[20] Vuoden 2012 aikana

· komissio päätti 661 rikkomustapausta lähettämällä virallisen ilmoituksen;

· 359 tapausta ratkaistiin lähettämällä jäsenvaltiolle perusteltu lausunto; lisäksi

· 42 rikkomustapauksen käsittely päätettiin, kun komissio päätti saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (tai veti sen tuomioistuinkäsittelystä).

Yhteensä 1 062 rikkomustapausta päätettiin, koska jäsenvaltio oli osoittanut noudattavansa EU:n lainsäädäntöä. Vuonna 2012 unionin tuomioistuin antoi 46 tuomiota SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla. Näistä tuomioista 42 (91 prosenttia) annettiin komission hyväksi. Tuomioistuin antoi eniten tuomioita koskien Belgiaa (6 tuomiota, joista yksi oli jäsenvaltion hyväksi), Portugalia (5/0), Alankomaita (4/1) ja Ranskaa (4/0). Vuonna 2012 tuomioistuin antoi eniten tuomioita ympäristöasioiden (16), verotuksen ja tulliliiton (11) sekä sisämarkkinoiden ja palveluiden (6) aloilla.

Vaikka jäsenvaltiot useimmiten yrittävät toteuttaa tarvittavat toimet noudattaakseen oikeuden päätöstä määräaikaan mennessä, vuoden 2012 lopussa komissiolla oli yhä 128 rikkomusmenettelyä avoinna, koska ei ollut vielä varmuutta siitä, olivatko kyseessä olevat jäsenvaltiot noudattaneet SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisia tuomioita. Useimmat näistä tapauksista koskivat Portugalia (14), Kreikkaa (13) ja Espanjaa (12). Tapaukset liittyivät ympäristöasioihin (54), sisämarkkinoihin ja palveluihin (17) sekä verotukseen ja tulliliittoon (16).

Näistä 128 tapauksesta 11 oli saatettu unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi jo toista kertaa. SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan nojalla annettiin viime vuonna kolme tuomiota, kaksi Irlantia[21] ja yksi Espanjaa[22]vastaan. Tuomioistuimen SEUT-sopimuksen 260 artiklan 2 kohdan mukaisessa tuomiossa voidaan määrätä velvoitteensa laiminlyöneelle jäsenvaltiolle kiinteämääräinen maksu ja/tai päiväkohtainen uhkasakko. Jäsenvaltion on maksettava kiinteämääräinen maksu välittömästi, kun taas päiväkohtaista uhkasakkoa on maksettava, kunnes jäsenvaltio noudattaa täysin ensimmäistä ja toista unionin tuomioistuimen tuomiota.

3.           Toimintatapojen kehittäminen

3.1.        EU:n sääntelyn tila

Euroopan lainsäätäjien täytyy välttää ylimääräistä rasitusta ja byrokratiaa. Vuoden 2012 lopussa julkaistussa tiedonannossa[23] komissio käynnisti sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (tunnetaan lyhenteellä REFIT), jonka tarkoitus on vahvistaa järkevän sääntelyn työkaluja ja hallinnointia. Ohjelma tarjoaa

· tehostettua tukea jäsenvaltioille EU-direktiivien saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä (mukaan lukien täytäntöönpanosuunnitelmat),

· kansallisten täytäntöönpanosääntöjen systemaattisempaa, riskiperustaista vaatimuksenmukaisuuden arviointia ja

· nopeita ongelmanratkaisumekanismeja ennen muodollisiin oikeustoimiin turvautumista (takaajana EU Pilot).

3.2.        Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen

Euroopan unionin valtion- ja hallitusten päämiehet sopivat vuonna 2001 joukosta tavoitteita, jotka jäsenvaltioiden olisi saavutettava parantaakseen tuloksiaan EU:n sisämarkkinalainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sisämarkkinoiden tulostauluilla arvioidaan säännöllisesti, miten jäsenvaltiot ovat suoriutuneet sisämarkkinalainsäädännön tavoitteista.[24]

Myös sisämarkkinalainsäädännön hallinnoinnissa otettiin tärkeitä askelia. Kesäkuussa 2012 voimaan tulleen sisämarkkinoiden hallinnointia koskevan tiedonannon liitteessä on lueteltu keskeinen EU:n sisämarkkinalainsäädäntö .[25] Jotta jäsenvaltioiden sisämarkkinalainsäädännön sääntöjen noudattamista voitaisiin nopeuttaa, tiedonannossa ilmaistiin uudet tavoitteet EU:n sisämarkkinalainsäädännön rikkomustapausten käsittelyä varten:

· ”nollatoleranssi” (0 %) keskeisen EU:n sisämarkkinalainsäädännön oikea-aikaisen ja tarkan kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen suhteen. Tämä tavoite on tiukempi kuin yleinen yhden prosentin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen vaje, josta on sovittu EU:n sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä,

· rikkomusmenettelyiden keston vähentäminen 18 kuukauteen ja

· tuomioistuimen tuomioiden noudattamisen saavuttaminen 12 kuukauden kuluessa.

Komissio on tunnistanut keskeiseen EU:n sisämarkkinalainsäädäntöön liittyviä rikkomusmenettelyitä ja keskittänyt voimansa, jotta tämä lainsäädäntö pantaisiin täysimääräisesti täytäntöön.

Lisäksi tiedonannossa kannustetaan jäsenvaltioita toimittamaan keskeiseen EU:n sisämarkkinalainsäädäntöön liittyviä luonnoksia täytäntöönpanotoimista ja selittäviä asiakirjoja (ks. kohta 3.3 jäljempänä).

3.3.        Jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön osaksi saattamien direktiivien selittävät asiakirjat

Vuoden 2011 vuosikertomuksessa[26] kuvattiin EU:n toimielinten välillä yhteisten poliittisten lausumien muodossa vahvistettua ratkaisua, joka liittyy jäsenvaltioiden viranomaisten ’selittävien asiakirjojen’[27] toimittamiseen niiden ilmoittaessa tiettyä direktiiviä koskevista täytäntöönpanotoimistaan.

Jäsenvaltioita pyydetään selittämään, miten heidän omat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevat sääntönsä vastasivat useissa direktiiveissä asetettuihin tavoitteisiin. Esimerkkejä näistä direktiiveistä ovat seuraavat:

· energiatehokkuusdirektiivi[28]

· direktiivi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta[29] ja

· direktiivi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta.[30]

Kuten yhteisissä poliittisissa lausumissa sovittiin, komissio raportoi näiden toimien täytäntöönpanosta 1. marraskuuta 2013 mennessä.

4.           Päätelmät

Jäsenvaltioilla on yhä edessään suuria haasteita EU:n lainsäädännön noudattamisessa. Myöhäisestä saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä johtuvien rikkomusmenettelyiden määrässä oli huomattava lasku vuoden 2012 aikana. Tapausten määrien lasku jakautui tasaisesti eri jäsenvaltioiden välille. Erityisesti kansallisen lainsäädännön osaksi saattaminen on parantunut Alankomaiden ja Ruotsin kohdalla, mutta yleisesti ottaen jäsenmaiden järjestys kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevissa rikkomusmenettelyissä ei muuttunut. Vaikka suuntaus on ollut myönteinen, useita direktiivejä täytyy yhä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna täytäntöön. Jäsenvaltioita kehotetaan siksi jatkamaan toimiaan EU:n lainsäädännön saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä oikealla tavalla.

Jäsenvaltiot ovat olleet erittäin halukkaita ratkaisemaan ongelmat ennen kuin virallisia toimia tarvitaan. Kun Malta ja Luxemburg liittyivät EU Pilot -järjestelmään, kaikki 27 jäsenvaltiota osallistuvat tähän verkkopohjaiseen alustaan, jota komissio käyttää nopean ongelmanratkaisun apuna. Näkemysten vaihto EU Pilot -järjestelmän kautta johti lähes 1 200 mahdollisen rikkomuksen ratkaisemiseen nopeasti vuonna 2012.

Muodollisten rikkomusmenettelyiden määrän vähentymisen myötä komissio myös saattoi vähemmän tapauksia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Rikkomusten kokonaismäärän osalta jäsenvaltioiden yleinen järjestys ei muuttunut olennaisesti: jäsenmaat, joilla oli ollut vähiten ja eniten rikkomusmenettelyitä edellisenä vuonna, noudattivat samaa tasoa myös nyt. Ympäristö, liikenne, verotus ja sisämarkkinat ovat yhä ne politiikan alat, joilla komissio aloittaa rikkomusmenettelyt useimmin.

Tämä yleinen suuntaus johtuu osittain menestyksekkäästä yhteistyöstä jäsenvaltioiden ja komission välillä. Tapauksissa, joissa komissio on aloittanut muodolliset menettelyt, jäsenvaltiot ovat yrittäneet pyrkiä yhdenmukaisuuteen EU:n lainsäädännön kanssa.

Koska komissio on perussopimusten valvoja, se jatkaa EU:n lainsäädännön soveltamisen aktiivista valvontaa. Asianmukainen täytäntöönpano on korvaamattoman tärkeää sääntelyn toimivuudelle ja tuloksellisuudelle.

[1]               Vuoden 2012 loppuun mennessä EU:n säännöstö koostui 9 576 asetuksesta (2011: noin 8 900) ja 1 989 direktiivistä (2011: noin 1 900) ensisijaisen oikeuden (perussopimukset) lisäksi.

[2]               Olisi huomattava, että rikkomusmenettely voidaan aloittaa myös muiden EU:n säännösten nojalla, esimerkiksi SEUT-sopimuksen 106 artiklan perusteella yhdessä 101 tai 102 artiklan kanssa.

[3]               Komission tiedonanto ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen”, KOM(2007) 502 lopullinen, s. 9.

[4]               Vuonna 2011 vireillä olleiden tapausten ja vuoden 2012 uusien tapausten summasta (763 + 447 = 1 210) vähennetään päätökseen saadut tapaukset (1 210 − 792 = 418).

[5]               Kuviossa esitetään 31. joulukuuta 2012 vireillä olleiden myöhästymisiä koskevien rikkomustapausten lukumäärä riippumatta siitä, minä vuonna menettely aloitettiin. Sen sijaan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan I osassa ”Direktiivien saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä” esitetään, kuinka monta uutta myöhästymisestä johtuvaa rikkomusmenettelyä aloitettiin jäsenvaltioita vastaan vuonna 2012.

[6]               Direktiivi 2010/31/EY rakennusten energiatehokkuudesta.

[7]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, useiden direktiivien muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta.

[8]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/40/EU, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista.

[9]               Direktiivi 2010/84/EU ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EC muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta.

[10]             Direktiivi 2010/73/EU arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta.

[11]             Komission tiedonanto — Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan täytäntöönpano.

[12]             Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa — menettelyn päivittäminen, COM (2012) lopullinen.

[13]             Vuonna 2011 käsiteltävinä olevien kantelujen määrän ja vuonna 2012 tehtyjen uusien kantelujen määrän summasta (2 234 + 3 141 = 5 375) vähennetään käsiteltyjen kantelujen määrä (5 375 — 2 859 = 2 516).

[14]             Muita kanteluja ei jatkokäsitelty, sillä joko EU:n säädöksiä ei ollut rikottu tai komissio ei ollut asiassa toimivaltainen tai kirjeenvaihtoa ei voitu katsoa kanteluksi. On myös huomattava, että komissio voi kiireellisissä ja poikkeustapauksissa päättää virallisen ilmoituksen lähettämisestä (SEUT-sopimuksen 258 artikla) jäsenvaltiolle ilman kahdenvälisiä keskusteluja.

[15]             Vuonna 2011 avoimien EU Pilot -tapausten ja vuoden 2012 uusien EU Pilot -tapausten määrän summasta (1 096 + 1 405 = 2 501) vähennetään käsiteltyjen tapausten määrä (2 501 – 1 175 = 1 326).

[16]             Komission kertomus - 29. vuosikertomus Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011),COM (2012) 714 final, s. 8.

[17]             Molemmissa tapauksissa oli kyse Unkarin toimenpiteistä. Lisätietoja on saatavilla komission yksiköiden valmisteluasiakirjan I osan Unkarin jäsenvaltiosivulla.

[18]             Tai SEUT-sopimuksen muiden määräysten nojalla, ks. alaviite 2.

[19]             Tähän sisältyvät kaikki menettelyt, joissa jäsenvaltio on saanut vähintään komission virallisen ilmoituksen SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisesti.

[20]             Seuraavat luvut on laskettu kaikille rikkomusmenettelyille niiden alkuperästä riippumatta (eli kantelu, komission oma aloite tai jäsenvaltion viivytys direktiivien saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä).

[21]             Komissio v. Irlanti, asiat C-374/11 (kiinteämääräinen maksu: 2 000 000 €, uhkasakko: 12 000 € per päivä) ja C-279/11 (kiinteämääräinen maksu: 1 500 000 €).

[22]             Komissio v. Espanja, C-610/10 (kiinteämääräinen maksu: 20 000 000 €, uhkasakko: 50 000 € jokaiselta päivältä, jolloin tuomioistuinpäätöstä ei vielä noudateta).

[23]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sääntelyn tila (COM(2012) 746 final), annettu 12 päivänä joulukuuta 2012.

[24]             Sekä historiallinen kehitys että tarkat tavoitemäärät löytyvät sisämarkkinoiden tulostauluista.

[25]             Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen, COM(2012) 259

[26]             Komission kertomus - 29. vuosikertomus Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2011), COM (2012) 714 final, s. 12.

[27]             Selittävistä asiakirjoista on käytävä ilmi kansallisten säännösten ja direktiivien säännösten välinen suhde. Asiakirjat voivat olla vastaavuustaulukoiden muodossa.

[28]             Direktiivi 2012/27/EU energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta.

[29]             Direktiivi 2012/18/EU vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta.

[30]             Direktiivi 2012/19/EY sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta.