SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto........................................................................................................................ 3

2........... Säädöskehyksen kehitys................................................................................................. 3

2.1........ Asetuksen (EY) N:o 428/2009 muutokset....................................................................... 4

2.2........ Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet........................................................................... 5

2.3........ Kertomus unionin yleisten vientilupien käyttöönotosta....................................................... 5

3........... Asetuksen täytäntöönpano – tilannekatsaus..................................................................... 6

3.1........ Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän toiminta.......................................................... 6

3.2........ Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevat EU:n suuntaviivat.................................... 6

3.3........ Vertaisarviointivierailut.................................................................................................... 7

3.4........ Tietojenvaihto sekä suojatun ja koodatun sähköisen järjestelmän käyttöönotto................. 7

3.5........ Avoimuus ja vuoropuhelu teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa.......................................... 8

3.6........ Vientivalvonnan seuranta ja täytäntöönpano..................................................................... 8

4........... EU:n vientivalvonta – keskeiset tiedot.............................................................................. 9

4.1........ EU:n kaksikäyttötuotteiden kauppa: tuotteet ja määräpaikat............................................. 9

4.2........ Hakemukset, luvat, epäämispäätökset........................................................................... 11

5........... EU:n vientivalvonta – vaikutukset turvallisuuteen ja kauppaan......................................... 12

5.1........ Vientivalvonta: keskeinen väline turvallisuuden lisäämiseksi globaalissa ja moninapaisessa maailmassa   12

5.2........ Vaikeasti määriteltävä kaksikäyttötuotteiden ala: Euroopan innovoinnin ja kilpailukyvyn avaintekijä       13

5.3........ EU:n vientivalvontajärjestelmä: enemmän kuin osiensa summa........................................ 13

5.4........ Vientivalvonta ja kilpailukyky: kilpailun vääristyminen ja mahdollisuus tasapuolisiin toimintaedellytyksiin kaikkialla maailmassa................................................................................................................... 14

6........... EU:n vientivalvonta muuttuvassa maailmassa – vientivalvontapolitiikan uudelleenarviointi.. 15

6.1........ Vientivalvontaa koskevat julkiset kuulemiset.................................................................. 15

6.2........ EU:n vientivalvontajärjestelmän kehitysnäkymät............................................................. 15

6.3........ EU:n vientivalvontapolitiikan tarkastelu: jatkotoimet........................................................ 16

Liite I – Lyhenneluettelo.............................................................................................................. 17

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 428/2009 täytäntöönpanosta

1.           Johdanto

Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonnalla on keskeinen asema joukkotuhoaseiden ja tavanomaisten aseiden leviämisen torjunnassa, ja se edistää merkittävästi alueellista ja kansainvälistä turvallisuutta ja vakautta. Kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetulla asetuksella (EY) N:o 428/2009 (jäljempänä ’asetus’) pannaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1540 (2004) perustuvia kansainvälisiä sitoumuksia, kemiallisten aseiden kieltosopimuksen (CWC) ja ydinsulkusopimuksen kaltaisia kansainvälisiä sopimuksia sekä monenvälisiä vientivalvontajärjestelyjä, joita ovat esimerkiksi Wassenaarin järjestely, ydinalan viejämaiden ryhmä (NSG), Australia-ryhmä ja ohjusteknologian valvontajärjestely (MTCR).

EU:n vientivalvontajärjestelmä perustettiin 1990-luvulla asetuksella (EY) N:o 3381/94 ja päätöksellä 94/942/YUTP ja sitä vahvistettiin huomattavasti asetuksella (EY) N:o 1334/2000. Asetus (EY) N:o 428/2009 toi merkittäviä parannuksia EU:n vientivalvontajärjestelmään etenkin vastauksena joulukuussa 2003 hyväksyttyyn joukkotuhoaseiden leviämisen vastaiseen EU:n strategiaan ja viejien ja alan teollisuuden raporttien valossa. Asetuksessa säädetään – eräin poikkeuksin – kaksikäyttötuotteiden vapaasta liikkuvuudesta EU:ssa sekä kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan valvonnan perusperiaatteista ja yhteisistä säännöistä yhteisen kauppapolitiikan puitteissa. Siinä säädetään myös hallinnollisesta yhteistyöstä sekä yhdenmukaistetuista täytäntöönpano- ja valvontatoimista ja -välineistä. Asetusta sovelletaan sellaisenaan viejiin, mutta se edellyttää EU:n jäsenvaltioilta eräitä täytäntöönpanoa koskevia lisätoimia hybridijärjestelmässä, jossa toimivaltaiset kansalliset viranomaiset vastaavat erityisesti lupapäätöksistä.

Asetuksen (EY) N:o 428/2009 25 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1232/2011, edellytetään, että komissio antaa joka kolmas vuosi neuvostolle ja parlamentille kattavan täytäntöönpano- ja vaikutustenarviointikertomuksen sekä tekee tarvittaessa muutosehdotuksia. Asetuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaan kertomuksen eri osissa on käsiteltävä kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän toimintaa, suojatun ja koodatun järjestelmän perustamista jäsenvaltioiden ja komission välistä tietojenvaihtoa varten sekä 15 artiklan 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanoa valvontaluettelojen ajantasaistamisen osalta ja 24 artiklaa asetuksen rikkomisesta annettavien kansallisten seuraamusten suhteen. Lisäksi 25 artiklan 4 kohdassa vaaditaan, että komissio toimittaa viimeistään 31. joulukuuta 2013 kertomuksen, jossa arvioidaan asetuksen (EU) N:o 1232/2011 mukaisten yleisten vientilupien käyttöönottoa. 25 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot. Tässä kertomuksessa annetaan tietoja asetuksen täytäntöönpanosta ja vaikutuksista sen hyväksymisestä vuoden 2013 alkuun saakka, ja siten se kattaa pääosin vuosina 2010, 2011 ja 2012 toteutetut toimet.

2.           Säädöskehyksen kehitys

Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009 hyväksyttiin 5. toukokuuta 2009 ja tuli voimaan 27. elokuuta 2009. Sillä kumottiin asetus (EY) N:o 1334/2000. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 207 artiklan 2 kohdan mukaisesti menettely asetuksen muuttamiseksi muuttui ja alettiin soveltaa tavallista lainsäätämisjärjestystä.

2.1.        Asetuksen (EY) N:o 428/2009 muutokset

Kertomuksen kattamana aikana asetusta muutettiin kahdesti:

– 16. marraskuuta 2011 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1232/2011 otettiin käyttöön viisi uutta unionin yleistä vientilupaa, jotka koskevat tiettyjen kaksikäyttötuotteiden vientiä tiettyihin määräpaikkoihin. Näin pyrittiin parantamaan tuotannonalan kilpailukykyä ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille EU:n viejille. Samalla kun otetaan asiaan liittyvät riskit asianmukaisesti huomioon, uusilla unionin vientiluvilla helpotetaan televiestintälaitteiden ja kemikaalien vientiä tiettyihin määräpaikkoihin sekä tiettyjen tuotteiden vientiä korjauksen/vaihdon jälkeen ja tilapäistä vientiä näyttelyyn tai messuille. Asetuksella (EU) N:o 1232/2011 myös muutettiin asetuksen 25 artiklaa ja otettiin käyttöön vahvemmat raportointia ja avoimuutta koskevat säännökset.

– 19. huhtikuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 388/2012[1] ajantasaistettiin asetuksen liitteessä I oleva EU:n valvontaluettelo ja sisällytettiin asetukseen muutoksia, jotka oli hyväksytty monenvälisissä vientivalvontajärjestelyissä vuosina 2009 ja 2010. Muutokset sisälsivät tiettyjen tuotteiden valvonnan poistamisen sekä tuotteiden kuvauksia ja määritelmiä koskevia muutoksia. Uutta ajantasaistettua ja konsolidoitua EU:n valvontaluetteloa alettiin soveltaa 15. kesäkuuta 2012, ja sen myötä EU saattoi noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan vientivalvonnan suhteen ja auttaa EU:n viejiä niiden tuotteiden osalta, joiden valvontaparametreja väljennettiin.

Koska asetuksen 15 artiklan mukaan EU:n valvontaluettelo on ajantasaistettava säännöllisesti monenvälisissä valvontajärjestelyissä hyväksyttyjen muutosten mukaisesti, komissio hyväksyi lisäksi 7. marraskuuta 2011 ehdotuksen asetuksen muuttamisesta ja EU:n valvontaluettelon ajantasaistamista koskevan päätösvallan siirtämisestä komissiolle (delegoidut säädökset)[2]. Se sisälsi myös ehdotuksen komissiolle siirrettävästä säädösvallasta muuttaa asetuksen liitettä II muuttuneiden olosuhteiden vuoksi sekä poistaa tiettyjä määräpaikkoja ja/tai tuotteita unionin yleisistä vientiluvista. Euroopan parlamentti hyväksyi kantansa ensimmäisessä käsittelyssä lokakuussa 2012, mutta tämän lainsäädäntöehdotuksen käsittely jatkuu edelleen ja se on määrä hyväksyä ennen huhtikuuta 2014.

Muu sääntelykehyksen kehitys on tutkittavana. Asetuksen hyväksymisen jälkeen neuvosto ja komissio totesivat, että luetteloa tuotteista, joiden siirrot EU:n sisällä edellyttävät lupaa, arvioitaisiin Euratom-sopimuksen toisen osan IX luvun (Ydinalan yhteismarkkinat) ja SEUT-sopimuksen 36 artiklan periaatteiden mukaisesti. Myöhemmin, asetuksen (EU) N:o 1232/2011 hyväksymisen jälkeen, komissio ilmoitti aikovansa tarkastella uudelleen mahdollisuutta ottaa käyttöön unionin yleinen vientilupa arvoltaan vähäisille toimituksille vuoden 2013 loppuun mennessä[3]. Näitä kysymyksiä harkitaan parhaillaan osana meneillään olevaa vientivalvontapolitiikan uudelleentarkastelua, ja vuoden 2013 alussa asetettiin epävirallinen työryhmä, jonka tehtävänä on tarkastella siirtojen valvonnan alaisten tuotteiden luetteloa sekä valvontamenettelyjä.

2.2.        Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet

Asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, mutta silti siinä säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tiettyjen säännösten täytäntöön panemiseksi ja että tiedot näistä toimenpiteistä on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jäsenvaltioiden tiedotteet julkaistiin 6. maaliskuuta 2012[4], ja ne antavat yleiskuvan jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä, jotka koskevat esimerkiksi välitystoiminnan valvonnan laajentamista, kauttakulun valvonnan soveltamista, luetteloon kuulumattomien tuotteiden valvonnan laajentamista yleiseen turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä, kansallisten yleisten vientilupien käyttöönottoa ja EU:n sisäisten siirtojen valvonnan soveltamista luetteloon kuulumattomiin tuotteisiin, samoin kuin tietoja kansallisista vientivalvontaviranomaisista. Lisäksi 19. syyskuuta 2012 julkaistussa ilmoituksessa[5] kerrottiin, että Italia on ilmoittanut määränneensä yleiseen turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä, että tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien televiestintätuotteiden vienti Syyriaan edellyttää tiettyä kansallista lupaa. Unionin yleisten vientilupien käytölle jäsenvaltioissa asetettavia edellytyksiä ja vaatimuksia koskevista kansallisista täytäntöönpanotoimista on myös julkaistava ilmoitukset.

2.3.        Kertomus unionin yleisten vientilupien käyttöönotosta

Asetuksen (EU) N:o 1232/2011 valossa ja ottaen huomioon asetuksen 25 artiklan 4 kohdan sellaisena kuin se on muutettuna kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä arvioi äskettäin käyttöön otettujen unionin yleisten vientilupien täytäntöönpanoa. Kuten edellä mainittiin, tietoja käytön edellytyksistä ja vaatimuksista kerättiin julkaistavaksi EU:n virallisessa lehdessä. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten kanssa järjestetyt kuulemiset johtivat seuraaviin päätelmiin:

· Käytön edellytysten ja vaatimusten osalta useimmat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön rekisteröintivaatimuksia ja vaativat myös ensimmäisen käyttökerran jälkeen annettavan ilmoituksen, joskin eräät jäsenvaltiot vaativat etukäteen annettavaa ilmoitusta. Useimmat jäsenvaltiot vaativat tietoja viejästä, kuvausta tuotteesta ja tietoa sen ryhmästä, tietoja transaktioiden arvosta ja määrästä sekä tietoja määräpaikasta ja loppukäyttäjästä. Eräät jäsenvaltiot hyödyntävät myös asiaan liittyviä tullitietoja. Lisäksi useimmat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vaatimuksia säännöllisestä raportoinnista, joskin raporttien tiheys vaihtelee, ja eräillä valtioilla on myös kirjanpitoa ja tarkastuksia koskevia velvoitteita. 

· Toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet yhteensä yli 4 000 ilmoitusta unionin yleisten vientilupien käytöstä, ja niitä käyttää arviolta noin 3 500 yritystä. Talouden toimijat käyttävät kaikkia unionin yleisiä vientilupia, mutta vientilupaa N:o EU001 käytetään eniten. Talouden toimijat käyttävät unionin yleisiä vientilupia lähes kaikissa jäsenvaltioissa, mutta muutaman jäsenvaltion talouden toimijat eivät vielä ole käyttäneet vuonna 2011 käyttöön otettuja uusia unionin yleisiä vientilupia.

· Lähes kaikkia kaksikäyttötuotteiden ryhmiä viedään unionin yleisten vientilupien avulla monilla eri aloilla, muun muassa perinteisillä kaksikäyttöaloilla, kuten ilmailu-, ohjelmisto- ja elektroniikka-aloilla, mutta myös muilla aloilla, kuten elintarvike- sekä sellu- ja paperiteollisuudessa.

· Unionin yleisiin vientilupiin perustuva vienti kohdistuu paljolti Yhdysvaltoihin ja muihin EU001-maihin (Australia, Kanada, Japani, Sveitsi, Norja, Uusi-Seelanti), mutta myös muut määräpaikat, kuten Brasilia, Kiina, Etelä-Korea, Venäjän federaatio, Etelä-Afrikka ja Turkki, hyötyvät unionin yleisistä vientiluvista.

3.           Asetuksen täytäntöönpano – tilannekatsaus

3.1.        Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän toiminta

Asetuksen 23 artiklalla perustetaan kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä, jossa komission ja jäsenvaltioiden asiantuntijat kokoontuvat tutkimaan kaikkia vientivalvonnan soveltamista koskevia kysymyksiä sen käytännön toteutuksen johdonmukaisuuden ja tehokkuuden parantamiseksi kaikkialla EU:ssa. Koordinointiryhmä tarjoaa ainutlaatuisen foorumin parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtamiseksi vientivalvontaviranomaisten välillä ja muodostaa perustan vientivalvontavirastojen EU:n laajuiselle verkostolle. Kertomuksen kattamana aikana koordinointiryhmä on kokoontunut säännöllisesti. Asetuksen voimaantulon jälkeen se on pitänyt 16 kokousta. Koordinointiryhmä on keskustellut monista ajankohtaisista asetuksen täytäntöönpanoa koskevista aiheista, kuten jäsenvaltioiden lähestymistavoista unionin ja kansallisiin yleisiin vientilupiin sekä tutkimusalan vientivalvonnasta. Koordinointiryhmä on myös tarjonnut foorumin kuulemisille erityisistä valvonnan soveltamisen tapauksista, kuten alan ilmoittamista kysymyksistä, jotka koskevat esimerkiksi kaasuturbiinien vientiä tiettyihin määräpaikkoihin, grafiitti- ja hiilikomponenttien vientiä jne.

Koordinointiryhmä pitää säännöllisesti kokouksia sidosryhmien kanssa. Se piti kaksi kokousta tulliviranomaisten kanssa lokakuussa 2010 ja syyskuussa 2011, ja näissä kokouksissa keskityttiin tietojenvaihtoon lupa- ja tulliviranomaisten välillä väärinkäytön ja laittoman viennin estämiseksi. Koordinointiryhmä järjestää myös satunnaisesti yhteisiä kokouksia teollisuuden edustajien kanssa, ja se piti esimerkiksi helmikuussa 2013 Euroopan ydinenergiafoorumin kanssa yhteisen seminaarin, jossa keskusteltiin ydinalan viennin valvonnasta ja käsiteltiin teollisuuden huolenaiheita tähän liittyvistä säännösten noudattamisen aiheuttamista kustannuksista, kilpailun vääristymisestä sekä ydinteknologian ja ydinteknologiatuotteiden EU:n sisäisistä siirroista.

Koordinointiryhmä on myös keskustellut vaihtoehdoista teknisten valmiuksien ja asiantuntemuksen vahvistamiseksi, joka on tärkeä osa lupamenettelyä ja noudattamisen valvontaa rajoilla. On käynnistetty useita kansallisia vientivalvontaa koskevia koulutusaloitteita, ja komission yhteinen tutkimuskeskus on järjestänyt yhteistyössä EU:n ja Yhdysvaltojen kansallisten asiantuntijoiden kanssa teknisiä seminaareja vientivalvonnan lupia myöntäville viranomaisille ja teknisille asiantuntijoille. Tässä yhteydessä koordinointiryhmä järjesti pilottikoulutustilaisuuksia valmistellakseen mahdollista tulevaa järjestelmällistä sisäistä EU:n vientivalvonnan koulutusohjelmaa, joka olisi kohdennettava ensisijaisesti lupa-, tulli- ja teknisille asiantuntijoille sekä muille asianomaisille viranomaisille (ulkoasiat, puolustus, tiedustelu).

3.2.        Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevat EU:n suuntaviivat

Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä on laatinut ”Kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevat EU:n suuntaviivat” tukeakseen vientivalvontatoimenpiteiden käytännön täytäntöönpanoa ja etenkin selkeyttääkseen asetuksessa säädettyjä eri kuulemis- ja tietojenvaihtomenettelyjä. EU:n suuntaviivat on tällä hetkellä tarkoitettu jäsenvaltioiden vientivalvontaviranomaisten viralliseen käyttöön; ne eivät ole oikeudellisesti sitovia eikä niitä julkaista. EU:n suuntaviivat ovat jatkuvasti elävä asiakirja, jota päivitetään ja laajennetaan säännöllisesti tarpeiden kehittymisen ja olosuhteiden muuttumisen mukaan.

Komission vuonna 2010 toteuttaman tutkimuksen jälkeen koordinointiryhmä laati suuntaviivat asiantuntijapoolin[6] perustamiseksi. Se on jäsennelty mekanismi, jolla jaetaan eri jäsenvaltioissa olevaa asiantuntemusta kaikkien hyödyksi johdonmukaisten valvontapäätösten tukemiseksi. Suuntaviivoissa annetaan standardoituja malleja ja menettelyjä ei-sitovien neuvojen antamiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta toimivaltaisille viranomaisille esimerkiksi tuotteiden luokittelun kaltaisista hyvin teknisistä kysymyksistä.

Kuva 1: EU:n kaksikäyttötuotteiden asiantuntijapoolin (AP) toimintamalli

3.3.        Vertaisarviointivierailut

Komission ja EU:n puheenjohtajavaltion yhteistyössä järjestämät vertaisarviointivierailut ovat toinen keskeinen osa EU:n vientivalvontaverkostoa, ja ne tarjoavat mahdollisuuden laajaan tietojenvaihtoon, jossa keskitytään johonkin tiettyyn vientivalvontaa koskevaan kysymykseen. Kertomuksen kattamana aikana järjestettiin yhteensä kuusi vertaisarviointivierailua, ja ne koskivat muun muassa EU:n sisäisten siirtojen valvontaa, valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontaa, aineettomia teknologiansiirtoja ja tieto- ja viestintäteknisten laitteiden valvontaa.

3.4.        Tietojenvaihto sekä suojatun ja koodatun sähköisen järjestelmän käyttöönotto

Kaksikäyttötuotteita koskeva sähköinen järjestelmä (Dual-Use electronic System, DUeS) on komission ylläpitämä sähköinen järjestelmä tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden kesken. Se käynnistettiin tammikuussa 2011, ja siitä tuli täysin toimintakykyinen kesäkuussa 2012, kun kaikki jäsenvaltiot saivat pääsyn järjestelmään ja alkoivat käyttää sitä aktiivisesti. Sen jälkeen järjestelmästä on kehitetty uusia versioita ja siihen on lisätty toimintoja ja parannuksia, kuten mahdollisuus syöttää tietoja kaksikäyttötuotteita koskevista epäämispäätöksistä, vaihtaa asiakirjoja kirjastossa tai suorittaa täysimittaisia tietojen vientejä. Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä työskentelee jatkuvasti DUeS-järjestelmän kehittämiseksi edelleen, jotta mahdollistetaan tehokas tietojenvaihto vientivalvontaviranomaisten ja komission välillä ja esimerkiksi uuden lainsäädännön, kuten asetuksen (EU) N:o 1232/2011, tai kaksikäyttötuotteiden kauppaa rajoittavien toimenpiteiden edellyttämien toimintojen sisällyttäminen järjestelmään. On myös käynnistetty keskustelut DUeS-järjestelmän mahdollisesta laajentamisesta koskemaan neuvoston yhteisen kannan 2008/944 mukaisia asevientilupien epäämispäätöksiä sekä tuotteiden vientilupien epäämispäätöksiä, jotka perustuvat tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annettuun asetukseen (EU) N:o 1236/2005.

DUeS-järjestelmän lisäksi toimivaltaiset viranomaiset tekevät myös erityistapauksissa suoraa tapauskohtaista yhteistyötä hyödyntäen EU:n vientivalvontaverkoston yhteyspisteitä, ja eräät viranomaiset ovat toteuttaneet 19 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia erityisiä toimenpiteitä esimerkiksi transaktioita koskevien tietojen vaihtamista varten.

Koordinointiryhmä on käsitellyt ja edistänyt toimivaltaisten viranomaisten sähköisten lupajärjestelmien käyttöönottoa, koska ne yksinkertaistavat lupamenettelyä ja lyhentävät käsittelyaikoja sekä mahdollistavat samalla paremman lupamenettelyjen valvonnan ja koordinoinnin hallinnon kanssa. Yhteensä kahdeksassa jäsenvaltiossa on nyt käytössä sähköiset järjestelmät, ja kuusi jäsenvaltiota pyrkii ottamaan sellaiset käyttöön vuosina 2012–2013. Lisäksi kolme jäsenvaltiota toteuttaa tätä koskevia valmistelutoimia.

3.5.        Avoimuus ja vuoropuhelu teollisuuden ja tiedeyhteisön kanssa

Komissio on 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti järjestänyt säännöllisiä tapaamisia alan edustajien kanssa. Komissio piti alan teollisuuden foorumin vuonna 2010 ja järjesti vuonna 2011 viejien konferenssin, johon osallistui yli 200 teollisuutta, tiedeyhteisöä, viranomaisia ja EU:n toimielimiä edustanutta osanottajaa, tietoisuuden lisäämiseksi uusista unionin yleisistä vientiluvista ja vihreää kirjaa varten järjestetyn julkisen kuulemisen käynnistämisestä. Sen lisäksi, että komissio on julkaissut komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013) 7), joka perustuu vihreän kirjan jälkeen järjestetyn julkisen keskustelun päätelmiin, komissio järjestää vuonna 2013 yhdessä puheenjohtajavaltio Irlannin kanssa strategisen viennin valvontaa käsittelevän konferenssin tarjotakseen foorumin, jolla voidaan keskustella EU:n vientivalvontajärjestelmän tarkistuksen ensisijaisista tavoitteista.

Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat merkittäviä alan teollisuuteen kohdistuvia tukitoimia ja antavat mahdollisimman paljon tietoa taloudellisille, tieteellisille ja muille sidosryhmille vientiluvan myöntämistä edeltävässä vaiheessa lisätäkseen tietoisuutta kaksikäyttötuotteiden vastuullisesta kaupasta. Toimivaltaiset viranomaiset antavat tietoja useimmiten verkkosivuillaan ja joskus uutiskirjeen avulla, ja ne pitävät myös tavallisesti suoraan yhteyttä toimijoiden kanssa ja järjestävät säännöllisesti joko yleisiä tiedotustilaisuuksia – vientivalvontapäiviä – tai erityisiä seminaareja toimijoita varten. Jotkin viranomaiset julkaisevat erityisiä 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja ohjeasiakirjoja, kuten sisäisiä vaatimustenmukaisuusohjelmia, aineettomia teknologiansiirtoja ja välitystoimintaa koskevia lehtisiä, ja jotkin ovat laatineet myös vientivalvonnan käsikirjan.

Jotkin toimivaltaiset viranomaiset raportoivat kaksikäyttötuotteiden kaupasta kansallisille parlamenteille, ja eräissä jäsenvaltioissa nämä tiedot ovat julkisesti saatavilla.

3.6.        Vientivalvonnan seuranta ja täytäntöönpano

Komissio edistää vientivalvonnan tehokasta täytäntöönpanoa EU:ssa erilaisin tukitoimin, kuten laatimalla vastaavuustaulukon, jossa tullikoodit yhdistetään kaksikäyttötuotteiden luokkiin, sisällyttämällä vientivalvontaparametrit EU:n tullitariffien verkkotietokantaan (TARIC) ja tullien riskinarviointeihin sekä sisällyttämällä tietoisuutta vientivalvonnasta lisääviä osioita komission yhteisen tutkimuskeskuksen esimerkiksi rajavartijoille antamaan koulutukseen.

Jäsenvaltioiden on asetuksen mukaan puolestaan vahvistettava vientivalvontasäännösten rikkomiseen sovellettavat tehokkaat, oikeasuhteiset ja ennalta ehkäisevät seuraamukset. Ne ovat ottaneet käyttöön monia erilaisia kansallisia hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia, joihin tavallisesti kuuluu sakkoja, tavaroiden takavarikoimista sekä vankeustuomioita.

Kansalliset viranomaiset ovat ensisijaisesti vastuussa vientivalvonnan täytäntöönpanosta. Kertomuksen kattamana aikana ilmoitettiin muutamasta rikkomistapauksesta, jotka koskivat esimerkiksi tuotteiden luvatonta vientiä ja johtivat sakkoihin ja/tai tuotteiden takavarikointiin, ja muutama tapaus päätyi tuomioistuinten käsiteltäväksi.

4.           EU:n vientivalvonta – keskeiset tiedot

Kaksikäyttötuotteiden viennistä on vaikeaa saada luotettavia tietoja, koska ei ole olemassa sen mukaan määriteltyä talouden alaa eikä toistaiseksi ole laadittu erityistä menetelmää kaksikäyttötuotteiden kauppaa koskevien tietojen kirjaamista ja tilastojen laskentaa varten. Komissio ja jäsenvaltiot keräävät kuitenkin tietoja, joiden avulla on mahdollista esittää kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevia arvioita yhtäältä kaksikäyttötuotteet sisältävässä vastaavuustaulukossa määritettyjen hyödykkeiden ja toisaalta toimivaltaisten viranomaisten keräämien konkreettisten tietojen perusteella. On syytä huomauttaa, että jäljempänä esitetyt vientiä koskevat arviot eivät kata kaksikäyttötuotteiden kauppaan liittyviä palveluita ja aineettomia teknologiansiirtoja.

4.1.        EU:n kaksikäyttötuotteiden kauppa: tuotteet ja määräpaikat

Asetusta sovelletaan ensisijaisesti noin 1 600:n liitteessä I – EU:n valvontaluettelo, päivitetty 2012 – luetellun ja kymmeneen ryhmään luokitellun (kuva 2) kaksikäyttötuotteen vientiin.

Kuva 2: Liitteen I eri ryhmissä lueteltujen kaksikäyttötuotteiden määrät.

Nämä kaksikäyttötuotteet liittyvät noin 1 000 hyödykkeeseen[7], joita ovat muun muassa kemikaalit, metallit ja ei-metalliset mineraalituotteet, tietokoneet, elektroniset ja optiset tuotteet, sähkölaitteet, koneet, ajoneuvot ja kuljetusvälineet ja jotka tavallisesti edustavat huipputekniikkaa tällä laajalla ja vaihtelevalla hyödykkeiden alalla. Arvioidaan, että vaikka valvotun kaksikäyttötuotteiden vienti muodostaa noin 2 prosenttia kokonaisviennistä, valvonta vaikuttaa välillisesti vientialaan, joka muodostaa noin 20 prosenttia kokonaisviennistä (kuva 3).

Kuva 3: Kaksikäyttötuotteiden viennin arvioitu arvo verrattuna kaksikäyttötuotteiden viennin alaan ja kokonaisvientiin

Suuri osa kaksikäyttötuotteiden viennin alasta liittyy EU:n sisäiseen kauppaan tai vientiin ns. E001-maihin, jotka hyötyvät yleisistä vientiluvista. Tämä heijastaa EU:n asianomaisten hyödykkeiden vientimarkkinoiden rakennetta sekä kaupan helpottamista unionin yleisillä vientiluvilla.

Kuva 4: EU:n kaksikäyttötuotteiden viennin alan määrämaat vuonna 2012.

4.2.        Hakemukset, luvat, epäämispäätökset

Kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmä on vaihtanut ja kerännyt valvonnan alaisten tuotteiden kauppaa koskevia tietoja parantaakseen ymmärrystä vientivalvonnasta ja sen taloudellisista vaikutuksista. Seuraavassa esitetään eräitä kertomuksen kattamana aikana kerättyjä tietoja; on kuitenkin huomattava, että kaikki jäsenvaltiot eivät kerää tietoja. Seuraavassa esitettävät tiedot ovat siis tämän kertomuksen laatimisajankohtana käytettävissä olleisiin tietoihin perustuvia arvioita kokonaismääristä ja -arvoista.

Kuva 5: Vientilupien ja epäämispäätösten määrä vuosina 2010, 2011 ja 2012[8]

Kuva 6: Vientilupien ja epäämispäätösten arvo vuosina 2010–2011 ja vuonna 2012 (miljoonaa euroa)[9]

Kuva 7: Lupien ja vientilupien suhteellinen määrä luokittain (vuoden 2011 tietojen mukaan)

Hakemusten arvo on nyt yleensä yhteensä yli 30 miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa noin 2 prosenttia EU:n ulkomaankaupasta, ja noin 3 500 voimassa olevaa epäämispäätöstä muodostavat noin 0,01 prosenttia yhteenlasketusta EU:n ulkomaankaupasta. Tietoihin perustuvat arviot viittaavat kuitenkin valvotun kaupan huomattavaan lisääntymiseen viime vuosina. Sitä vastoin epäämispäätösten määrä vaikuttaa laskeneen tänä aikana[10].

5.           EU:n vientivalvonta – vaikutukset turvallisuuteen ja kauppaan

Asetuksen (EY) N:o 428/2009, sellaisena kuin se on muutettuna, 25 artiklan toisessa kohdassa edellytetään, että komissio esittää kattavan arvioinnin täytäntöönpanosta ja vaikutustenarvioinnin. Tämän valossa tammikuussa 2013 julkaistussa valmisteluasiakirjassa SWD(2013) 7 esitetty raportti julkisesta kuulemisesta tarjoaa merkittävää sidosryhmien palautetta vientivalvonnan vaikutuksista sekä turvallisuuteen että kauppaan. Seuraavassa esitetään yhteenveto sidosryhmien palautteesta.

5.1.        Vientivalvonta: keskeinen väline turvallisuuden lisäämiseksi globaalissa ja moninapaisessa maailmassa

Sidosryhmät myöntävät, että vientivalvonta on turvallisuuteen liittyvänä kaupan välineenä entistä tärkeämpää joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen tähtäävien kansainvälisten toimien kannalta, ja sen on mukauduttava turvallisuusriskien ja -uhkien kehitykseen – tällaisia ovat esimerkiksi terrorismin eri muodot sekä joidenkin valtiollisten ja muiden tahojen pyrkimykset hankkia joukkotuhoaseita ja vastaavaa kantolaitetekniikkaa ja varustelua. Eräät sidosryhmät katsovat myös, että vientivalvonnan on mukauduttava poliittisiin haasteisiin ja EU:n muuttuviin ulkopoliittisiin tavoitteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi arabikevääseen ja nopeasti muuttuvaan geopoliittiseen tilanteeseen tai sellaisten ihmisoikeusrikkomusten estämiseen, joita sortohallinnoissa tapahtuu tieto- ja informaatioteknologian valtion hallinnan kautta.

Sidosryhmät mainitsevat useita vientivalvontapolitiikan haasteita. Ne koskevat kehittyvien talouksien kasvavaa innovointi- ja tuotantokykyä ja siitä seuraavaa arkaluonteisten tuotteiden saatavuutta ulkomailta, monikansallisia yrityksiä ja teollisia prosesseja maailmanlaajuisissa tuotantoverkoissa ja toimitusketjuissa sekä kaupan globalisoitumista ja määrällistä kasvua. Tekniikan ja tieteen saavutusten nopea leviäminen ja osaamisen liikkuvuus sekä uusien ja edistyneiden siirtymäteknologioiden – kuten pilvipalvelujen, tietoverkkovälineiden ja biotieteellisen kaksikäyttötutkimuksen – synty lisäävät nekin viennin valvonnan monimutkaisuutta.

5.2.        Vaikeasti määriteltävä kaksikäyttötuotteiden ala: Euroopan innovoinnin ja kilpailukyvyn avaintekijä

Sidosryhmät ovat yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, että kaksikäyttötuotteiden viennillä on suurempi merkitys EU:n taloudessa kuin valvottujen liiketoimien osuudesta voisi päätellä, sillä se vaikuttaa merkittävästi EU:n talouden avainaloihin. Itse asiassa kaksikäyttötuotteiden valvonta vaikuttaa tutkimukseen ja kehittämiseen, tuotantoon ja kauppaan hyvin monilla siviiliteollisuuden aloilla – esimerkiksi energia (ydinvoima, öljy ja kaasu), ilmailu- ja avaruusala, puolustus ja turvallisuus, laser- ja navigointiala, televiestintä, biotieteet, kemian- ja lääketeollisuus, materiaalinkäsittelylaitteet, elektroniikka sekä puolijohde- ja tietokoneteollisuus, lääketiede ja autoteollisuus – ja valvottuja tuotteita tulee kansainväliseen arvoketjuun hyvin laaja-alaisesti. Sidosryhmät pitävät erityisen merkittävänä sitä, että kaksikäyttötuotteet ovat usein kehittyneitä huipputeknologian tuotteita aloilla, joilla EU:n yritykset ovat saavuttaneet vakiintuneen johtoaseman, ja siksi kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta vaikuttaa moniin kehittyneisiin teknologioihin joko osittain tai kokonaisuudessaan.

Sidosryhmät korostavat, että EU:n laaja kaksikäyttötuotteisiin liittyvä teollisuus käsittää tuhansia pieniä, keskisuuria ja suuria yrityksiä, jotka tarjoavat korkean lisäarvon työpaikkoja ja taitotietoa – ja harjoittavat myös merkittävää tutkimus- ja kehitystoimintaa – lukuisilla EU:n talouden keskeisillä aloilla. Sillä on merkittävä asema suuressa osassa kaupasta, jota EU käy strategisten kumppaniensa kanssa, joten tehokas valvonta on ratkaisevan tärkeä tekijä EU:n innovointi- ja kilpailukykytavoitteiden toteutumisen kannalta.

5.3.        EU:n vientivalvontajärjestelmä: enemmän kuin osiensa summa

Useimmat sidosryhmät pitävät nykyistä EU:n vientivalvontajärjestelmää vankkana mutta joustavana kehyksenä ja toteavat, että sen rakenne on ainutlaatuinen sikäli, että se muodostaa yhdenmukaisen oikeudellisen perustan yhteisine sääntöinen, määritelmineen, lupakriteereineen ja valvontaluetteloineen, ja samalla EU:n laajuiset periaatteet ja sääntely yhdistyvät siinä kansallisiin sääntöihin ja päätöksiin. Sidosryhmät toteavat, että EU:n sääntelyn ensisijainen hyöty koituu kaksikäyttötuotteiden vapaasta liikkuvuudesta sisämarkkinoilla. Ne arvostavat myös sääntelyn suhteellista yksinkertaisuutta (esimerkiksi ainoastaan yksi valvontaluettelo). Lisäksi monet sidosryhmät korostavat EU:n vientivalvonnan huomattavaa myönteistä kehitystä viime vuosina eräiden merkittävien aloitteiden ansiosta. Tällaisia ovat esimerkiksi asetuksen (EY) N:o 428/2009 hyväksyminen, unionin uusien yleisten vientilupien käyttöönotto, kaksikäyttötuotteita koskevan sähköisen järjestelmän (DUeS) perustaminen sekä ehdotukset, joilla varmistetaan EU:n valvontaluettelon säännöllinen päivittäminen.

Jotkin sidosryhmät kuitenkin katsovat, että EU:n vientivalvontajärjestelmä heikentää yhä kilpailukykyä etenkin siksi, että EU:n järjestelmään sisältyvät poliittiset, sääntelylliset ja toiminnalliset erot saattavat johtaa huomattavaan vaihteluun vientilupien käsittelyajoissa ja erilaisiin tulkintoihin EU:n säännöistä. Ne väittävät, että EU:n vientivalvonnan epäsymmetrinen täytäntöönpano synnyttää kaupan vääristymiä ja johtaa joskus pirstaleisiin markkinoihin, jotka vaikuttavat eurooppalaisten yritysten yhtäläiseen kohteluun. Ne katsovat, että EU:n vientivalvonnassa ei oteta riittävästi huomioon riskien eriasteisuutta ja että sen täytäntöönpano on toisinaan hajanaista, koska asianomaiset kansalliset viranomaiset eivät tee järjestelmällistä yhteistyötä. Turvallisuuden kannalta eräät sidosryhmät katsovat, että eritasoinen valvonta lisää riskiä siitä, että vientivalvontaketjussa ilmenee heikkoja lenkkejä, ja saattaa vaarantaa EU:n vientivalvonnan kokonaistehokkuuden.

Lisäksi EU:n vientivalvontajärjestelmän vaikutus monenvälisellä ja kansainvälisellä tasolla on edelleen vajavaista, koska sen paremmin kaikki jäsenvaltiot kuin EU:kaan eivät osallistu kaikkiin monenvälisiin vientivalvontajärjestelyihin[11]. Tästä huolimatta EU loi kyseisenä aikana suhteita keskeisiin kumppaneihin keskustellakseen yhteistä etua koskevista vientivalvontakysymyksistä muun muassa Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan kanssa. Komissio ja jäsenvaltiot seuraavat tarkoin erityisesti Yhdysvaltojen vientivalvonnan uudistusta, ja strategisen kauppaluvan (Strategic Trade Authorisation, STA) käyttöönotosta lähtien vuonna 2011 ne ovat korostaneet tarvetta laajentaa se koskemaan kaikkia jäsenvaltioita.

5.4.        Vientivalvonta ja kilpailukyky: kilpailun vääristyminen ja mahdollisuus tasapuolisiin toimintaedellytyksiin kaikkialla maailmassa

Useimmat sidosryhmät myöntävät, että moitteeton vientivalvonta on teollisuuden maineen kulmakivi, mutta korostavat tietyille aloille todellisen hallinnollisen taakan muodostavasta vientivalvontamenettelyjen hallinnasta aiheutuvia kustannuksia. Ne katsovat yleisesti, että toimitusketjujen välisten kytkösten ja kansainvälisen tutkimus- ja innovointiyhteistyön seurauksena vientivalvonnasta on tullut merkittävä kilpailutekijä. Ne korostavat, että tiettyjen tuotteiden saatavuus ulkomailta yhdistettynä kansainvälisten velvoitteiden epäsymmetriseen soveltamiseen, joka johtuu vientivalvontapolitiikkojen erilaisuudesta, heikentää tiettyjen EU:n toimijoiden kilpailukykyä. Niiden mielestä kilpailua saattavat vääristää lainsäädännön erot, mukaan lukien erilaiset poissulkemis- ja vapautussäännöt ja muut helpottamisjärjestelyt, vanhentunut EU:n valvontaluettelo sekä sellaisista lupajärjestelyistä johtuvat toimitusviiveet, joita tiettyjen kilpailijoiden ei tarvitse noudattaa. Monenvälisiin vientivalvontajärjestelyihin kuulumattomien kolmansien maiden löyhempi tai yksinkertaisempi vientivalvonta on kysymys, jota on erityisesti syytä tarkastella. Maailmanmarkkinoilla toimivat yritykset vaativatkin EU:n teollisuudelle tasapuolisempia toimintaedellytyksiä, jotta ne voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin. Ne myös kehottavat lisäämään tietojenvaihtoa ja sääntely-yhteistyötä merkittävien kauppakumppanien kanssa.

Samalla sidosryhmät myöntävät, että globalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia saada aikaan tasapuolisemmat toimintaedellytykset, sillä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540 vaaditaan, että kaikilla mailla on oltava tehokas vientivalvonta ja että monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen puitteissa harjoitetaan merkittävää tiedotustoimintaa, joka kohdistuu arkaluonteisten tuotteiden uusiin toimittajamaihin. Tämän tuloksena eri puolilla maailmaa yhä useampi monenvälisiin järjestelyihin kuulumaton kolmas maa on kehittämässä omia vientivalvontajärjestelmiään. Lisäksi EU:n yhteistyö- ja tiedotusohjelmilla sekä lähentämällä ehdokasmaiden säännöksiä laajentumisprosessin avulla edistetään kansainvälistä lähentymistä, ja voidaan todeta, että EU:n järjestelmästä on kehittynyt kansainvälinen vertailukohta.

6.           EU:n vientivalvonta muuttuvassa maailmassa – vientivalvontapolitiikan uudelleenarviointi

Kertomuksen kattamana aikana komissio on edellä esiteltyjen lainsäädäntömuutosten lisäksi käynnistänyt laajamittaisen vientivalvontapolitiikan uudelleenarvioinnin.

6.1.        Vientivalvontaa koskevat julkiset kuulemiset

Komissio järjestää säännöllisesti julkisia kuulemisia, joissa se pyytää sidosryhmiltä näkemyksiä vientivalvonnasta. Huhtikuussa 2011 komissio toteutti teknisen kuulemisen EU:n valvontaluettelosta kerätäkseen tietoja valvonnan alaisten tuotteiden saatavuudesta ulkomailta.

Asetuksen 25 artiklan mukaisesti komissio julkaisi kesäkuussa 2011 vihreän kirjan[12], jossa esiteltiin EU:n vientivalvontajärjestelmän kehitystä viime vuosikymmenen aikana ja käynnistettiin laaja julkinen keskustelu sen toiminnasta ja tulevista strategisista vaihtoehdoista. Vihreä kirja oli ensimmäinen askel asetuksen 25 artiklassa edellytetyn uudelleentarkastelun valmistelemiseksi. Vihreä kirja sisälsi kysymyksiä asetuksen (EY) N:o 428/2009 täytäntöönpanosta, mutta myös strategisempia kysymyksiä, joilla oli tarkoitus määritellä, mihin suuntaan EU:n vientivalvontajärjestelmää olisi kehitettävä.

Tammikuussa 2013 julkaistussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Strategic export controls: ensuring security and competitiveness in a changing world”[13] tarkasteltiin yli sataa vastaanotettua kannanottoa ja esiteltiin tärkeimmät sidosryhmien (jäsenvaltiot, kansalliset parlamentit ja poliittiset puolueet mukaan luettuna, Euroopan parlamentin jäsenet, teollisuusjärjestöt ja talouden toimijat, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja tiedeyhteisö) kuulemisen aikana esiin tuomat kysymykset sekä niiden näkemykset EU:n vientivalvontajärjestelmän vahvuuksista ja heikkouksista.

6.2.        EU:n vientivalvontajärjestelmän kehitysnäkymät

Valmisteluasiakirjassa raportoidaan myös sidosryhmien näkemyksistä mahdollisista parannuksista ja kehityksestä kohti yhdennetympää EU:n tietoyhteiskunnan vientivalvontajärjestelmää, jolla sekä varmistettaisiin tasavertaiset toimintaedellytykset että nostettaisiin alhaisinta tasoa. Jotkin sidosryhmät katsovat, että EU:n vientivalvontapolitiikkaa olisi yhdenmukaistettava edelleen ja että siinä olisi otettava huomioon viimeaikainen toimintapoliittinen kehitys, kuten tieto- ja viestintäteknologisten urkinta- ja seurantavälineiden käyttö. Eräät sidosryhmät myös suosittelevat mukautuksia vientilupajärjestelmän parantamiseksi esimerkiksi unionin yhteisten vientilupien laajemman ja riskiperusteisemman käytön ja kansallisen valvonnan tarkistamisen avulla. Ne vaativat valvontaluetteloon kuulumattomien tuotteiden valvontamekanismin optimointia ja EU:n sisäisten siirtojen kriittistä tarkastelua kilpailun vääristymisen vähentämiseksi EU:n sisämarkkinoilla. Eräät niistä esittävät ehdotuksia välitystoiminnan ja kauttakulun valvonnan parantamiseksi ja korostavat, että on tärkeää päivittää säännöllisesti valvontaluetteloja teknologisen ja kaupallisen kehityksen mukaan.

Sidosryhmät kiinnittävät myös erityistä huomiota valvonnan tehokkaaseen täytäntöönpanoon, ja jotkin niistä puoltavat ajatusta EU:n sellaisen vientivalvontaverkoston kehittämisestä, jossa on enemmän infrastruktuurien yhteisiä piirteitä ja joka perustuu muun muassa järjestelmälliseen yhteistyöhön, resurssien yhdistämiseen ja tietojenvaihtoon, yhteisiin välineisiin, kriteereihin ja riskinarviointiin sekä koulutukseen. Ne kehottavat lisäämään avoimuutta ja vuoropuhelua yksityissektorin ja tiedeyhteisön kanssa oikeusvarmuuden ja valvonnan tehokkuuden parantamiseksi esimerkiksi sisäisten vaatimustenmukaisuusohjelmien tunnustamisen ja ohjeiden antamisen avulla.

6.3.        EU:n vientivalvontapolitiikan tarkastelu: jatkotoimet

Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ja kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle ovat osa EU:n vientivalvontajärjestelmän laajempaa tarkastelua. Ne avaavat tietä vuoden 2014 alkupuolella julkaistavalle komission tiedonannolle, jossa voitaisiin hahmotella pitkän aikavälin visio EU:n strategisesta vientivalvonnasta ja ilmoittaa konkreettisista poliittisista aloitteista EU:n vientivalvontajärjestelmän nykyaikaistamiseksi ja sen mukauttamiseksi nopeasti muuttuviin teknologisiin, taloudellisiin ja poliittisiin olosuhteisiin vientivalvontaa koskevan asetuksen 25 artiklassa annetun valtuutuksen mukaisesti.

Liite I – Lyhenneluettelo

||

CWC || Kemiallisten aseiden kieltosopimus

DUeS || Kaksikäyttötuotteita koskeva sähköinen järjestelmä

EU || Euroopan unioni

MTCR || Ohjusteknologian valvontajärjestely

NSG || Ydinalan viejämaiden ryhmä

TARIC || Euroopan yhteisöjen yhtenäistetty tullitariffi

[1]               EUVL L 129, 16.5.2012, s. 12.

[2]               KOM(2011) 704 lopullinen.

[3]               Asetukseen (EU) N:o 1232/2011 liitetyt komission lausuma sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma arvoltaan vähäisistä toimituksista.

[4]               EUVL C 67, 6.3.2012, s. 1.

[5]               EUVL C 283, 19.9.2012, s. 4.

[6]               Asiantuntijapooli perustettiin alun perin vastauksena erääseen vuonna 2004 tehdyssä vertaisarvioinnissa esitettyyn suositukseen, ja myöhemmin se virallistettiin ja sitä vahvistettiin kysynnän lisääntymisen vuoksi.

[7]               Kaksikäyttötuotteiden viennin alan käsitteellä viitataan tässä laajaan ja vaihtelevaan hyödykkeiden alaan, johon kaksikäyttötuotteet kuuluvat. Kaksikäyttötuotteiden kauppa tapahtuu tämän hyödykealan piirissä, mutta ei ole identtinen sen kanssa, sillä läheskään kaikki näistä hyödykkeistä eivät ole vientivalvonnan alaisia ja kaksikäyttötuotteet edustavat alan huipputekniikkaa. Komission yhteisen tutkimuskeskuksen tekemien Eurostatin COMEXT-tietokantaan perustuvien laskelmien perusteella voidaan arvioida suhteellisen luotettavasti, että kaksikäyttötuotteiden viennin ala muodostaa noin 20 prosenttia EU:n kokonaisviennistä (EU:n sisäinen kauppa mukaan luettuna).

[8]               Huom.: hakemusten määrä ei välttämättä ole sama kuin vientilupien ja epäämispäätösten summa, sillä monet hakemukset saatetaan peruuttaa ja joitakin hakemuksia ei ehkä saada käsiteltyä saman vuoden aikana.

[9]               Vuoden 2012 tiedot ovat epätäydelliset, koska eräät jäsenvaltiot eivät olleet koonneet niitä kertomuksen laatimisajankohtaan mennessä.

[10]             On huomattava, että tämä saattaa johtua erilaisista tekijöistä, kuten yritysten paremmasta tietoisuudesta kriittisistä tapauksista, kieltojärjestelmien käyttöönotosta (seuraamukset) jne.

[11]             Komissio – ja Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien myös EU – on Australia-ryhmän jäsen, ja komissio on myös tarkkailijana ydinalan viejämaiden ryhmässä (NSG) ja osallistuu aktiivisesti näiden monenvälisten vientivalvontajärjestelyjen toimintaan. EU:lla ei ole virallista asemaa muissa vientivalvontajärjestelyissä – ohjusteknologian valvontajärjestelyssä (MTCR) ja Wassenaarin järjestelyssä. Jäsenvaltioista kahdeksan ei ole MTCR:n jäseniä, ja Kypros ei kuulu myöskään Wassenaarin järjestelyyn.

[12]             KOM(2011) 393, 30.6.2011.

[13]             SWD (2013)7, 17.1.2013.