KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

televiestinnän sisämarkkinoista

1.           Poliittinen ja taloudellinen tausta

Euroopan strategisten etujen ja talouskehityksen kannalta on olennaisen tärkeää edetä selkeästi kohti eurooppalaisia televiestinnän sisämarkkinoita. Tällä on keskeinen merkitys paitsi telealalle itselleen myös kansalaisille, jotka ovat turhautuneita televiestintäpalvelujen, kuten internetin ja mobiilipalvelujen, saatavuutta haittaavista rajoituksista ja kohtuuttomista käyttöehdoista.

Luotettavien ja nopeiden internet-yhteyksien merkitys tulee kasvamaan pilvipalvelujen käytön yleistyessä. Tämä edellyttää, että käytössä on korkealaatuisia verkkoja, joita voi tarjota vain terveesti toimiva telesektori. Tämä tekee alasta Euroopalle strategisesti tärkeän.

Euroopan strategisia etuja palvelee myös se, että sillä on omat valmiudet tarjota turvattuja pilvilaskentapalveluja kansalaisilleen ja oma merkittävä telelaitteiden tuotantokapasiteetti. Kumpikin riippuu dynaamisesta telesektorista, joka on halukas investoimaan neljännen sukupolven mobiiliverkkoihin ja nopeisiin kiinteisiin verkkoihin.

Hyvin suuri enemmistö kansalaisista, yrityksistä, viranomaisista ja yrittäjistä on yhä riippuvaisempi teleyhteyksistä. Tämän päivän Euroopassa pääsy näihin palveluihin on kuitenkin paljolti onnenkauppaa, vaikka jo 26 vuoden ajan on viety eteenpäin Euroopan kansallisten telemarkkinoiden uudistamista ja luotu perustaa televiestinnän sisämarkkinoille.

Internet-taloudella itsellään on yhä suurempi osuus BKT:stä, ja tehokkaat verkkoyhteydet ja internet-innovaatiot ovat nyt olennaisia tuottavuuden kasvulle kaikilla talouden sektoreilla – terveydenhoidosta aina energiahuoltoon ja julkispalveluihin. Telealan uudistuksissa ei näin ollen enää ole kyse vain tästä yhdestä sektorista (jonka osuus on vain 9 % Euroopan digitaalitaloudesta), vaan kestävän kehityksen tukemisesta kaikilla aloilla.

Uusi merkittävä askel kohti televiestinnän sisämarkkinoita antaisi kipeästi kaivatun piristysruiskeen taloudelle edistämällä uusia talouskasvun lähteitä (kuten sovellusten ympärille kehittyvää taloutta, joka on vuoden 2008 jälkeen luonut 794 000 uutta työpaikkaa, lähes puolet ohjelmistokehityksen piirissä), stimuloimalla innovointia, luomalla uusia ja kestäviä työpaikkoja ja vahvistamalla Euroopan kilpailukykyä.

Tätä taustaa vasten maaliskuussa 2013 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään mahdollisimman pian konkreettisia toimenpiteitä tieto- ja televiestintätekniikan sisämarkkinoiden luomiseksi. Tänään esitetyt ehdotukset täyttävät tämän komission sitoumuksen.

Sähköisen viestinnän sektori toimii maailmanlaajuisesti, koska internet (ja sen kautta markkinoitavat palvelut) ylittävät EU:n rajat. Nyt ehdotettavat aloitteet on tärkeää nähdä muualla tapahtuvan kehityksen yhteydessä. Tärkeää on myös, että sähköisten viestintäpalvelujen ja digitaalipalvelujen tarjoaminen otetaan asianmukaisesti huomioon alakohtaisissa sopimuksissa tai Euroopan tärkeimpien kumppaneiden kanssa käytävissä kauppaa ja investointeja koskevissa neuvotteluissa.

2.           26 vuotta telealan sääntelyn uudistuksia

Euroopan televiestintäala on EU:n sääntelyjärjestelmän ansiosta reilun sukupolven aikana vapautunut staattisista julkisen palvelun monopoleista ja kehittynyt dynaamiseksi ja kilpailukykyiseksi sektoriksi. Toisiaan seuranneet eurooppalaiset lainsäädäntöpaketit ovat 1980-luvulta alkaen avanneet verkkojen käyttöoikeuksia, edistäneet kilpailua ja valinnanvaraa, asettaneet hintakaton verkkovierailulle matkaviestinnässä, antaneet kuluttajille tärkeitä uusia oikeuksia ja edesauttaneet yhteisen sääntelyjärjestelmän lähentyvää ja johdonmukaista soveltamista.

Lisäksi EU:n kilpailuoikeuden soveltamisella on ollut ratkaiseva merkitys varmistettaessa, että markkinat toimivat kilpailulähtöisesti siten, että hinnat alenevat ja palvelujen laatu paranee kuluttajille kaikkialla EU:ssa.

Näillä EU:n telelainsäädännön muutoksilla on pyritty mukautumaan tieto- ja viestintätekniikan läpimurtoihin: ensin matkaviestinnän tuloon, sen jälkeen internetin. Tätä nykyä televiestintäala muodostaa selkärangan digitaalisille tuotteille ja palveluille, jotka voivat tukea kansalaisten elämää sen kaikilla osa-alueilla ja vauhdittaa Euroopan taloudellista elpymistä.

EU:n pyrkimykset edistää vakaata sääntely-ympäristöä ja tukea kilpailua ovat jo pitkään vaikuttaneet taustalla alan muutoksissa. GSM- ja UMTS-standardien kaltaisten läpimurtojen myötä EU loi Euroopalle ja sen teollisille toimijoille edellytyksiä saavuttaa johtoasema koko maailmassa. Markkinoiden vapauttaminen on ajan myötä lisännyt kilpailua, kohtuullistanut hintoja ja tuonut todellista valinnanvaraa kansalaisille ja yrityksille kansallisilla markkinoilla. Kun markkinoista tulee kilpaillumpia, eurooppalaisempia ja globaalimpia, myös sääntelykehyksen on kehityttävä.

Nykyinen sääntelyjärjestelmä, jota komissio ehdotti vuonna 2007 ja jossa keskityttiin vahvistamaan Euroopan tason valvontaa ja lisäämään kansallisten markkinoiden sääntelyn johdonmukaisuutta, on palvellut tavoitteitaan hyvin. Viime aikoina kuitenkin vahvat kilpailijat Yhdysvalloissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa ovat investoineet voimakkaasti voidakseen tarjota nopeita (kiinteitä ja langattomia) laajakaistayhteyksiä. Tällaisessa maailmanlaajuisissa toimintapuitteissa on tärkeää, ettei Eurooppa jää kehityksestä jälkeen. Lisäksi muuttuva teknologian ja talouden ilmasto ja talous- ja finanssikriisin vaikutus ovat johtaneet nopeisiin ja kiihtyviin globaaleihin muutoksiin telesektorilla, myös merkittäviin rakenneuudistuksiin. Datavetoisten palvelujen uutta kysyntää ja uusia sovelluksia ajatellen sisämarkkinoiden merkitys on entistäkin suurempi, koska Euroopan tieto- ja viestintäteknologia-alan (varsinkin televiestinnän) vahva asema ja laajakaistan kattavuus muihin maihin verrattuna ovat avaintekijöitä Euroopan talouden kilpailukyvyn kannalta. Tämä pätee erityisesti tällä hetkellä, kun Eurooppa etsii uusia tapoja kasvaa ulos kriisistä.

Telesektorin olisi menestyttävä tavalla, joka antaa koko muullekin taloudelle mahdollisuuden kukoistaa; on kestämätöntä, että se pyrkii menestykseen laiminlyömällä laajemman talouden liityntätarpeet ja käyttämällä liiketoimintamalleja, joilla hyötyä haetaan niukkuudesta pikemminkin kuin laajasta saatavuudesta. Tästä syystä nyt tarvitaan määrätietoisia toimia alan uudelleenjärjestelyjen mahdollistamiseksi, jotta vältytään sen lisäheikentymiseltä, joka näyttää vääjäämättömältä. Nykytilanteen jatkuminen ei ole vaihtoehto.

3.           Sisämarkkinoiden esteet

Euroopan komissio pyrkii päättäväisesti ylläpitämään ja edelleen laajentamaan televiestinnän yrityksille ja kansalaisille tuomia hyötyjä. Kaikesta tähänastisesta edistyksestä huolimatta alalla on edelleen monia esteitä, ongelmia ja haasteita, jotka yhdessä merkitsevät sitä, ettei sisämarkkinoiden täysiä hyötyjä ole vielä läheskään saavutettu. Hiljattainen tutkimus osoitti, että sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen voisi kasvattaa EU:n bruttokansantuotetta (BKT) jopa 110 miljardilla eurolla vuodessa[1].

Kaiken kaikkiaan telesektori kantaa edelleen aikaisemmilta, kansallisilta monopoleilta saatua perintöä ja toimii paljolti kansallisten rajojen sisällä. Jotkin suuret teleyritykset toimivat useissa jäsenvaltioissa, mutta yksikään ei toimi kaikissa. Useimmat matkaviestintäoperaattorit toimivat pelkästään kansallisesti, monet kiinteän verkon operaattorit vieläkin paikallisemmin. Niiden, jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa, on toimittava erillisin säännöin ja erillisten lupien perusteella kussakin jäsenvaltiossa, ja eri sääntelyviranomaiset saattavat soveltaa niihin toisistaan poikkeavia vaatimuksia ja korjaavia toimenpiteitä. Lisäksi useissa jäsenvaltioissa toimivat operaattorit eivät useinkaan toimi aidosti eurooppalaisina operaattoreina, vaan tuntuvat tyytyvän harjoittamaan erillisiä toimintoja kussakin jäsenvaltiossa. Markkinoilla on yli tuhat kiinteän verkon operaattoria ja useita satoja mobiiliverkon operaattoreita, jotka toimivat kansalliselta pohjalta siitä huolimatta, että ne usein kuuluvat laajempiin ryhmittymiin. Samalla sektorista on tulossa luonteeltaan yhä globaalimpi, ja sen kannattavuus riippuu toiminnan mittakaavasta.

Sisämarkkinoiden puuttuminen ilmenee selvästi myös hinnoittelussa. Esimerkiksi kulut soitettaessa toiseen EU-maahan ja käytettäessä mobiililaitetta toisessa EU-maassa ovat usein paljon korkeampia kuin kotimaanhinnat johtuen puhelujen ja datapalvelujen verkkovierailumaksuista ja ”kansainvälisten” (EU:n sisäisten) puhelujen hinnoittelusta. Monet kansalaiset pitävät tällaisia kuluja kohtuuttomina, ja ne muodostavat myös käytännön esteen sisämarkkinoiden vapauksien käyttämiselle.

Kuluttajat todennäköisesti suhtautuvat luottavaisemmin muiden jäsenvaltioiden operaattoreiden taholta tuleviin tarjouksiin, jos he tietävät voivansa luottaa samoihin sääntöihin: esimerkkeinä avoimuussäännöt, operaattoreiden vaihtamista helpottavat sopimusehdot ja säännöt, joilla estetään verkkopalvelujen pääsyestot tai palvelujen kuristaminen osana toimenpiteitä pääsyn varmistamiseksi avoimeen internetiin. Hajallaan toteutetut kansalliset pyrkimykset taata kuluttajien oikeudet voivat lisätä sisämarkkinoiden pirstoumista.

Samalla erot taajuuksien hankintaan liittyvien menettelyjen aikatauluissa, ehdoissa ja kustannuksissa hidastavat investointeja ja vaikeuttavat kattavien langattomien verkkojen kehittämistä maiden välillä. Radiotaajuuksien ripeämpi ja ennakoitavampi saatavuus mahdollistaisi kattavammat ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet Euroopassa, mutta tämän estää liian usein lukkiutuminen kansallisen tason sääntelyrakenteisiin.

Erot kiinteiden verkkojen sääntelyssä johtavat usein ylisääntelyyn tai epävarmuuteen sääntelystä ja ennustamattomaan kehitykseen, mikä hankaloittaa nopeisiin seuraavan sukupolven laajakaistaverkkoihin tehtävien investointien suunnittelua.

Yhdenmukaisemmilla sisämarkkinoilla eurooppalaiset hyötyisivät laajemmasta nopean laajakaistan kattavuudesta ja innovatiivisemmista uusista digitaalipalveluista. Nopeat televerkot toimivat myös olennaisina tuotantohyödykkeinä monilla muilla aloilla niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Vahva ja dynaaminen teleala on olennainen edellytys, jotta Eurooppa pystyy hyödyntämään uusia innovaatioita, joita ovat esimerkiksi pilvipalvelut, ”isoa dataa” hyödyntävät uudet ohjelmistot, verkotetut autot, älykäs valmistus, esineiden internet, älykkäät kaupungit, uudenaikaistetut julkishallinnon palvelut, sähköinen terveydenhuolto, verkko-opiskelu ja niin edelleen. Nopeista verkoista voisi tulla perusta menestyvälle eurooppalaiselle digitaaliselle ekosysteemille.

Tiivistäen voidaan todeta, että ala kärsii toiminnan lokeroitumisesta kansallisten rajojen sisälle, sääntelyn riittämättömästä johdonmukaisuudesta ja ennustettavuudesta unionissa, tiettyjen palvelujen kohtuuttoman korkeista hinnoista sekä investointivajeesta. Ratkaisujen löytäminen näihin ongelmiin on olennaisen tärkeää Euroopan työllisyyden, tuottavuuden ja kasvun kannalta. Kilpailukykyiset televiestinnän sisämarkkinat auttaisivat ratkaisemaan nämä ongelmat.

4.           Kohti televiestinnän sisämarkkinoita

Todelliset televiestinnän sisämarkkinat ovat markkinat, joilla

– kuluttajat voivat saada palveluja miltä tahansa EU:n operaattorilta ketään syrjimättä ja sijaintipaikasta riippumatta;

– operaattorit pystyvät tarjoamaan palveluja kilpailukykyisesti kotijäsenvaltionsa ulkopuolella ja markkinoimaan palvelujaan kuluttajille koko EU:ssa;

– EU:n sisäisistä puheluista tai mobiililaitteen käytöstä muualla EU:ssa perittävät kohtuuttomat maksut poistetaan.

Tämä on se päämäärä, jota kohti Euroopan komissio on pyrkinyt jo jonkin aikaa. Tuloksena on tänään esitelty sääntelyjärjestelmä. Se merkitsisi viime kädessä sitä, että vähitellen poistetaan valtioiden rajat ylittävää kilpailua haittaavat kansalliset esteet, kuten toisistaan poikkeavat kansalliset sääntelytavat, telepalvelusopimuksiin liittyvät kuluttajansuojalait tai radiotaajuuksien varaamis- ja jakamisehdot. Se merkitsisi sääntelyjärjestelmää, joka on johdonmukaisempi, vakaampi, oikeudellisesti varmempi, kilpailuperusteisempi, pidemmälle yhdenmukaistettu ja investointeja suosivampi ja joka takaa laajemman valinnanvaran, nopeammat laajakaistayhteydet ja paremmat palvelut valtioiden rajojen yli.

Komissio on edelleen sitä mieltä, että tätä visiota vastaavien aitojen sisämarkkinoiden luominen edellyttäisi yhteistä EU:n sääntelyviranomaista, joka vastaisi yhdenmukaistetun lainsäädännön tulkinnasta ja täytäntöönpanosta. Tarvittaisiin myös yhteinen järjestelmä sääntelyllisten korjaavien toimenpiteiden määräämiseksi, ja radiotaajuuksien varaamista ja jakamista voitaisiin joutua yhdenmukaistamaan pidemmälle.

On kuitenkin selvää, että prosessi televiestinnän sisämarkkinoiden luomiseksi etenee – kuten muillakin aloilla – asteittain ja riippuu yhtä paljon markkinatoimijoiden käyttäytymisestä kuin sääntelyviranomaisten väliintulosta.

Tänään esitetyt ehdotukset ovat tärkeä väliaskel kohti lopullista päämäärää eli täysin yhdentyneitä sisämarkkinoita. Ehdotuksilla puututaan joihinkin esteisiin, joiden poistaminen voi auttaa varmistamaan, että sektori on täysimääräisesti mukana toiminnassa pyrittäessä kiireellisesti takaisin kasvu-uralle. Lähestymistapa perustuu nykyiseen televiestinnän sääntelyjärjestelmään ja keskittyy operaattoreita ja kuluttajia haittaaviin valtioiden rajat ylittäviin ongelmiin sekä investointien esteisiin. Lähestymistapa edellyttää nykyiseen sääntelyjärjestelmään tehtäviä muutoksia välivaiheen askeleina, jotka yhdessä johtavat tarvittavaan läpimurtoon markkinakehityksen kulkeutumiseksi kohti yleiseurooppalaisia sisämarkkinoita.

Tämä merkitsee käytännössä sitä, että

· puututaan tiettyihin kansallisten sääntelyviranomaisten välisiin tulkintaeroihin, lisätään niiden välistä yhteistyötä ja hallintotavan jatkuvuutta sekä vahvistetaan komission roolia;

· ratkaistaan ongelmat, joita kuluttajat kohtaavat hajanaisilla eurooppalaisilla markkinoilla, ottamalla käyttöön tiettyjä yhteisiä kuluttajanormeja; poistetaan verkkovierailussa vastaanotettavilta puheluilta perittävät maksut samoin kuin EU:n sisällä soitettujen puhelujen kohtuuttomat lisämaksut; otetaan käyttöön markkinakannustimia, jotka voivat johtaa asteittain ja nopeasti verkkovierailumaksujen poistamiseen kokonaan Euroopassa; ja otetaan käyttöön uusia, yhteisiä kuluttajasuojakeinoja, myös avoimeen internetiin pääsyn suojaamiseksi;

· tarjotaan uusia liiketoimintatilaisuuksia televiestintäalalla, vähentäen monimutkaisuutta verkkoihin investoinnissa ja palvelujen tarjoamisessa ja takaamisessa rajojen yli; ja yhdenmukaistetaan olennaiset tekniset tuotantopanokset (esim. radiotaajuudet langattomissa verkoissa ja verkkoihin pääsy kiinteän verkon laajakaistapalveluissa);

· vahvistetaan nykyisen kansallisten sääntelyviranomaisten järjestelmän eurooppalaista ulottuvuutta. Komissio ehdottaa, että välivaiheena vahvistetaan Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) puheenjohtajan roolia luomalla kolmevuotinen kokopäiväinen toimi, jotta voidaan varmistaa strategisempi suunnittelu ja suurempi jatkuvuus.

Sääntelyjärjestelmän uudistamisesta (2009) käytyjen neuvottelujen päätteeksi komissio antoi virallisen sitoumuksen toimista koskien pääsyä avoimeen internetiin. Sittemmin – ja selkeästi sen jälkeen, kun sääntelyjärjestelmä alun perin suunniteltiin – internetiin pääsyn merkitys on kasvanut huimasti, siinä määrin, että siitä on tullut edellytys taloudelliselle, sosiaaliselle ja kulttuuriselle toiminnalle. Siitä on myös tullut keskeinen ja arvokkain verkko- ja internet-operaattorien tarjoama palvelu. On olemassa neljä syytä sille, miksi avoimeen internetiin pääsyyn liittyviä toimenpiteitä tarvitaan nyt. Ensinnäkin nykyisellään ei ole tehokkaita EU:n laajuisia takeita avoimelle pääsylle, minkä lisäksi on selvää ja runsasta näyttöä pääsyn estämisestä palveluihin tai niiden ”kuristamisesta” (laadun heikentämisestä), mikä vahingoittaa kuluttajien etuja samoin kuin sisällön ja sovellusten tarjoajien etuja, jos pääsyn estäminen kohdistuu niihin. Toiseksi teleoperaattorit, sisällöntarjoajat ja sovellusyritykset kehittävät erikoistuneita palveluja, joiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen arvo riippuu varmennetusta laadusta. Tällaisten palvelujen käyttökohteita ovat esimerkiksi IPTV, sähköisen terveydenhuollon sovellukset, kuten lääketieteellinen teräväpiirtokuvantaminen, videoneuvottelut ja liiketoimintakriittiset dataintensiiviset pilvipalvelut. Nämä innovaatiot tarjoavat tilaisuuksia uudenlaiseen taloudelliseen toimintaan, mutta edellyttävät Eurooppaan sääntelykehystä, joka tarjoaa selkeät ehdot tällaisten palvelujen kehittämiselle osana kukoistavaa internet-ekosysteemiä. Kolmas syy on se, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla ei Euroopan nykyisessä televiestinnän sääntelyjärjestelmässä ole riittäviä valtuuksia puuttua palvelujen käytön estämiseen tai muihin kohtuuttomiin liikenteenhallintakäytäntöihin. Ne eivät myöskään kykene ylläpitämään avoimen internetin elinvoimaisuutta. Neljäs perustelu liittyy siihen, että kansalliset päätöksentekijät ovat ryhtyneet puuttumaan tilanteeseen hyvin eri tavoin, jolloin riskinä on sisämarkkinoiden pirstaloituminen ja kokonaisvaltaisesta verkonhallinnasta voi tulla entistä haastavampaa. Tällä asetusluonnoksella pyritään puuttumaan näihin seikkoihin tasapainoisella ja tuloksellisella tavalla.

5.           Investoinnit ja kilpailu

Kustannuslaskentamenetelmiä ja syrjimättömyyttä koskeva suositus on tämän paketin toinen elementti, joka täydentää ehdotettua asetusta ja kytkeytyy siihen olennaisesti. Se keskittyy suoremmin investointeihin ja kustannuslaskentamenetelmien yhdenmukaistamiseen tavoitteenaan lisätä Euroopan investointeja laajakaistaan. Tämä tavoite on olennainen maailmanlaajuisen kilpailukyvyn ylläpitämisen kannalta, mutta investointeja pidättelevät oikeusvarmuuden puute ja erot sääntelyviranomaisten käytännöissä. Johdonmukaisempaan ja ennakoitavampaan sääntelyyn ja vakaampaan sääntely-ympäristöön voidaan päästä 1) yhtenäistämällä edelleen kustannuksia, jotka vakiintuneet operaattorit voivat periä muille myöntämistään kuparinjohdinverkkojensa käyttöoikeuksista, ja 2) varmistamalla, että käyttöoikeuksia hakevilla on tosiasiallisesti yhtäläinen pääsy verkkoihin. Jos tällainen kilpailupaine ja syrjimättömyys varmistetaan, seuraavan sukupolven tuotteiden hinnat määräytyisivät markkinoilla sen sijaan, että ne olisivat säänneltyjä. Samalla kuparijohdinverkkojen käyttöoikeuksista perittävät hinnat pysyisivät kaiken kaikkiaan vakaina eivätkä jäisi keinotekoisesti tulevaisuuden verkkojen hintoja alemmiksi.

Tällä hetkellä jäsenvaltiot soveltavat sääntöjä epäyhtenäisesti, mikä luo oikeudellista epävarmuutta kaikille markkinatoimijoille ja esteitä sisämarkkinoiden toiminnalle. Oikeusvarmuus on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon nopeiden laajakaistaverkkojen merkittävät investointikustannukset samalla kun lopputuotteen kysyntä on edelleen epävarmaa.

Suosituksen selvennykset ovat sen vuoksi olennainen keino poistaa epävarmuustekijät: sekä vakiintuneet operaattorit että käyttöoikeuksia hakevat saavat selvyyden hinnoista, jotka verkkojen käyttöoikeuksista peritään.

6.         Etenemissuunnitelma televiestinnän sisämarkkinoiden luomiseksi keskipitkällä aikavälillä

On oletettavaa, että ehdotetun lainsäädännön vaikutuksia keskipitkällä aikavälillä ovat markkinatoimijoiden lisääntynyt toimintavapaus ja laajemmat mahdollisuudet sekä suuntautuminen kohti alan mittavampaa konsolidoitumista. Euroopan siirtyessä kohti todellisia sisämarkkinoita kilpailu tehostuu, minkä voidaan olettaa ajan mittaan vähentävän markkina-analyysiin perustuvaa alakohtaista sääntelyä. Yksi sisämarkkinoiden kehittämisen tuloksista lieneekin se, että merkityksellisillä markkinoilla kehittyy helpommin todellista kilpailua ja kilpailuoikeuden jälkikäteissoveltamisen katsotaan yhä useammin riittävän markkinoiden toimivuuden varmistamiseen. Kun todelliset sähköisen viestinnän sisämarkkinat ajan mittaan syntyvät, on myös markkinoiden maantieteellisen laajuuden kehityttävä sekä kilpailuperiaatteisiin perustuvan alakohtaisen sääntelyn että itse kilpailuoikeuden soveltamisen näkökulmasta.

Komissio tulee myös tarkistamaan merkityksellisiä markkinoita koskevaa suositusta varmistaakseen, että kilpailun kehittyessä operaattorien ennakkosääntely kevenee asianmukaisesti.

Televiestinnän sisämarkkinoiden aikaansaaminen edellyttää vielä muitakin toimia, erityisesti sääntelyllisten korjaavien toimien koordinoinnin suhteen. Tätä varten komissio tekee valmisteluja seuraavan komission toimikautta varten sekä hyödyntämällä sääntelyjärjestelmän jo nyt tarjoamia välineitä että valmistelemalla selvitystä siitä, miten sääntelyn johdonmukaisuuden varmistamiseksi nykyisin käytössä olevia mekanismeja voitaisiin edelleen parantaa. Selvityksessä, johon liittyy aikanaan laaja julkinen kuuleminen, olisi myös tarkasteltava EU:n tason yhteisen telealan sääntelyviranomaisen hyödyllisyyttä. Selvityksessä voitaisiin tarkastella myös toimintaympäristön tasapuolisuutta kun verrataan avoimen internetin yli tapahtuvaan jakeluun (OTT, over the top) sovellettavia sääntöjä televiestintäpalvelujen vastaaviin. Samoin voitaisiin pohtia esiin nousevia kysymyksiä, joita liittyy audiovisuaalisten ja televiestintäpalvelujen ja -markkinoiden keskinäiseen yhteennivoutumiseen.

7.           Päätelmät

Komission visiona on aikaansaada EU:lle dynaaminen ja kilpailukykyinen televiestintäala. Sillä olisi vahvoja toimijoita, jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa ja myös EU:n ulkopuolella ja useampia pienempiä, paikallisemmin toimivia yrityksiä. Ne kaikki tarjoaisivat uusimpia infrastruktuureja tai palveluja. Ala tarjoaisi infrastruktuureja ja palveluja, joita avoin digitaalitalous tarvitsee menestyäkseen, edistäen Euroopan digitaalitalouden kasvua, työpaikkoja ja mahdollisuuksia.

Tällä toimenpidepaketilla komissio vahvistaa uudelleen sitoutumisensa Euroopan digitaalistrategian laajakaistatavoitteisiin, joiden saavuttamiseen voivat osallistua erilaiset toimijat (vakiintuneet ja vaihtoehtoiset, kiinteän ja langattoman verkon toimijat) tarjoten saataville laajan ja kilpailukykyisen valikoiman korkealaatuisia palveluja ja sisältöjä. Tarvittava laajakaistapeitto on olennainen edellytys uusille verkkopalveluille, kuten älykkäille sähköverkoille, älykkäille kaupungeille, kaikkialla käytettävissä oleville pilvipalveluille tai esineiden internetille, jotka voivat sen avulla saavuttaa kriittisen massan. Se myös asettaisi Euroopan digitaaliseen eturintamaan, kun sillä olisi käytössään uudenaikainen digitaalinen infrastruktuuri, jonka avulla sen kansalaiset voisivat hyödyntää internetiä täysimääräisesti ja sen yritykset kilpailla maailmanlaajuisesti.

Edellä esitetyn vuoksi komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa perehtymään ehdotettuun huolellisesti kohdennettuun asetukseen ja hyväksymään sen ensisijaisena poliittisena prioriteettina.

[1]               Ecorys, TU Delft et al., Steps Towards a Truly Internal Market for e-Communications, 2013.