KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Vuoden 2013 kertomus Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2012 /* COM/2013/0594 final */
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE
JA NEUVOSTOLLE Vuoden 2013 kertomus Euroopan unionin
kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2012 Maailman tulevaisuus perustuu vastuuseen ja
solidaarisuuteen Euroopan unionille (EU) myönnettiin Nobelin
rauhanpalkinto vuonna 2012 työstä, jota se on tehnyt rauhan, demokratian ja
ihmisoikeuksien edistämiseksi Euroopassa. Rauhanpalkinnon luovutustilaisuudessa
pitämässään puheessa Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso yhdisti
tämän työn maailmanlaajuiseen solidaarisuuteen ja vastuuseen: ”Maanosamme on
noussut hävityksestä yhdeksi maailman vahvimmista talouksista, jonka
yhteiskuntajärjestelmät ovat kaikkein edistyneimpiä ja joka on maailman suurin
kehitysavun antaja. Sen vuoksi meillä on erityinen velvollisuus miljoonia avun
tarpeessa olevia ihmisiä kohtaan.” Euroopalla on maailmassa keskeinen asema
pyrittäessä parantamaan ihmisten elinoloja kehityksen avulla. EU on edelleen
maailman suurin virallisen kehitysavun antaja, ja se antoi apua vuonna 2012
yhteensä 55,2 miljardin euron edestä[1].
Vuosi 2012 oli myös muutossuunnitelman[2]
ensimmäinen täytäntöönpanovuosi. Suunnitelmalla lisättiin EU:n
kehityspolitiikan vaikutusta köyhyyden vähentämisessä. Samalla edistyttiin
vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehyksen valmisteluissa, joissa EU on
keskeinen toimija. EU antoi lisäksi nopeasti ja päättäväisesti tukea
kriisitilanteissa ja epävakaissa tilanteissa, joista esimerkkeinä mainittakoon
Sahelin kuivuus ja konfliktit Syyriassa ja Malissa. Muutossuunnitelman toteuttaminen Muutossuunnitelmassa,
jonka neuvosto hyväksyi 14. toukokuuta 2012, esitetään aiempaa strategisempi
lähestymistapa köyhyyden vähentämiseen ja pyritään lisäämään EU:n
kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutusta[3].
Tätä varten asiakirjassa ehdotetaan useita olennaisia muutoksia siihen, miten
EU:n kehitysapua annetaan. Tällaisia muutoksia ovat muun muassa eriytetty
lähestymistapa, jotta apu voidaan ohjata sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja
missä sillä on suurin vaikutus köyhyyden vähentämiseen, toiminnan keskittäminen
enintään kolmelle alalle kussakin maassa, toimien keskittäminen selkeämmin
hyvään hallintoon, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sekä osallistavaan ja
kestävään kasvuun, innovatiivisten rahoitusvälineiden käytön lisääminen,
johdonmukaisempi kehityspolitiikka ja toiminnan tiiviimpi koordinointi sekä
yhteinen toiminta jäsenvaltioiden kanssa. Muutossuunnitelmaa toteutetaan parhaillaan.
Vuonna 2012 annettiin useita tiettyihin näkökulmiin keskittyviä tiedonantoja,
kuten ”Sosiaalinen suojelu Euroopan unionin kehitysyhteistyössä”[4],
”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen
kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa”[5]
ja ”EU:n lähestymistapa: selviytymiskyvyn kehittäminen hyödyntämällä
ruokaturvakriiseistä saatuja kokemuksia”[6]. EU:n kehitysyhteistyöpäivillä – vuotuinen
maailmanlaajuisia kysymyksiä ja kehitysyhteistyötä käsittelevä tilaisuus –
keskityttiin muutossuunnitelman keskeiseen aiheeseen, nimittäin inhimillistä
kehitystä tukevaan osallistavaan ja kestävään kasvuun. Komissio lisäsi vuonna 2012 rahoituksen yhdistelyn käyttöä eli
avustusten ja muiden resurssien, kuten lainojen ja pääoman, yhdistämistä
luodakseen kullekin hankkeelle sopivan rahoituspohjan. EU loi kolme uutta
yhdistelymekanismia Aasiaa sekä Karibian ja Tyynenmeren alueita varten. Sen
jälkeen EU antoi avustuksia yli 400 miljoonan euron edestä, minkä ansiosta
avunsaajamaissa voitiin toteuttaa investointihankkeita, joiden yhteissumma oli
noin 10 miljardia euroa. Komissio alkoi
myös laatia tulosraportointia koskevaa kattavaa kehystä sekä uudistaa
hankkeiden ja ohjelmien toteutuksen seuranta- ja raportointijärjestelmiä. EU:n
ja jäsenvaltioiden yhteisessä ohjelmasuunnittelussa edistyttiin vuonna 2012
kuudessa maassa: Etiopiassa, Ghanassa, Guatemalassa, Laosissa, Malissa ja
Ruandassa. Yhteinen ohjelmasuunnittelu oli jo aloitettu Haitissa ja
Etelä-Sudanissa osana aikaisempaa prosessia tulosten ja avun vaikutuksen
parantamiseksi. Lisäksi käynnistettiin yhteisen ohjelmasuunnittelun
laajentamista koskeva prosessi arvioimalla sen toteutettavuutta yli 40 uudessa
maassa. Elintarviketurva ja ravitsemus Maailman ihmisistä 870 miljoonaa ei saanut
riittävästi ruokaa vuonna 2012. Selviytymiskyvyn kehittämistä koskevassa
lokakuussa hyväksytyssä tiedonannossa lueteltiin kymmenen keinoa parantaa
haavoittuvimmassa asemassa olevien kansojen selviytymiskykyä. Keinot
vaihtelevat kansallisista selviytymisstrategioista ja katastrofien
ehkäisy-/hallintasuunnitelmista tehokkaisiin varhaisvaroitusjärjestelmiin
katastrofeille alttiissa maissa sekä innovatiivisiin lähestymistapoihin
riskinhallintaan. Toiminta perustuu seuraavissa EU:n aloitteissa saatuihin
lupaaviin tuloksiin: Sahelin alueen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta tukeva
maailmanlaajuinen yhteenliittymä (Alliance Globale pour l'Initiative
Résilience, AGIR-Sahel) ja Afrikan sarven selviytymiskyvyn tukeminen (Supporting
Horn of Africa Resilience, SHARE). Molemmilla pyritään katkaisemaan
kuivuuden, nälän ja köyhyyden noidankehä koordinoimalla jatkuvasti
humanitaarista apua ja kehitysapua. EU:n perustaman miljardin
euron elintarvikerahoitusvälineen avulla on parannettu yli 59 miljoonan
ihmisen elämää 49 maassa kolmen vuoden aikana, minkä lisäksi siitä on annettu
välillistä tukea noin 93 miljoonalle ihmiselle. Saavutettu edistys on muun
muassa kahden ohjelman ansiota: karjan rokotusohjelma, jonka puitteissa
rokotettiin yli 44,6 miljoonaa eläintä, ja 1,5 miljoonalle ihmiselle annettu
maataloustuotannon koulutus. Ravitsemus on kiinteä osa
kehitysyhteistyöpolitiikkaa. EU sitoutui vuonna 2012 auttamaan kumppanimaita
vähentämään pituuskasvun hidastumisesta kärsivien lasten lukumäärää vähintään 7
miljoonalla vuoteen 2025 mennessä. Ruokaturvaa koskevasta EU:n temaattisesta
ohjelmasta annettiin 5 miljoonaa euroa Scaling Up Nutrition (SUN)
–liikkeen sihteeristön kautta kansallisten toimien tukemiseen ja riittävän
ravitsemuksen turvaamiseen raskauden alusta lapsen toiseen syntymäpäivään
saakka. Vuoden 2012 loppuun mennessä SUN-liikkeeseen oli liittynyt 33
kehitysmaata, eli se kattoi 59 miljoonaa hidastuneesta pituuskasvusta kärsivää
lasta 165 miljoonasta koko maailmassa. EU:lla oli merkittävä asema myös
toukokuussa pidetyssä G8-huippukokouksessa, jossa käynnistettiin New
alliance to improve food and nutrition security –aloite[7]. Vuoden
2012 syksyllä alettiin myös valmistella äitien ja lasten ravitsemuksen
parantamista koskevaa tiedonantoa, joka oli tarkoitus hyväksyä maaliskuussa
2013. Sosiaalinen suojelu Yhteiskunnan
heikoimmat jäävät liian usein jälkeen vaurautta luotaessa. Maailman väestöstä
ainoastaan 20 prosenttia nauttii riittävästä sosiaalisesta suojelusta.
Sosiaalisen suojelun puute estää pitkän aikavälin kestävää kehitystä. Komissio
antoi elokuussa sosiaalista suojelua koskevan tiedonannon, jossa selitetään,
kuinka kehitysyhteistyöllä voidaan vahvistaa sosiaalista suojelua koskevia
politiikkoja ja järjestelmiä. Siinä on ehdotuksia, joilla voidaan tukea
kumppanimaita erityisesti sosiaalisen suojelun vähimmäistason luomisessa ja
toimenpiteiden toteuttamisessa työpaikkojen luomiseksi ja
työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi. Tiedonannossa on myös ehdotuksia
siitä, kuinka EU voi tukea sosiaalisen turvattomuuden perimmäisten syiden
poistamista. Ehdotukset esitettiin laajan julkisen kuulemisen jälkeen, ja EU:n
kehitysyhteistyöministerit ja Euroopan parlamentti keskustelevat niistä vuonna
2013. Ehdotukset ovat muutossuunnitelman mukaisia ja koskevat entistä
kokonaisvaltaisemman lähestymistavan omaksumista inhimilliseen kehitykseen. EU
on ilmaissut kannattavansa kansallisesti määriteltyjen sosiaalisen suojelun
vähimmäistasojen käsitettä, vaikuttanut sen hyväksymiseen G20-ryhmässä ja
vaikuttanut sosiaalisen suojelun vähimmäistasoja koskevan suosituksen
antamiseen vuonna 2012 järjestetyssä kansainvälisessä työkonferenssissa. Siirtymäyhteiskuntien tukeminen Lokakuussa annetussa yhteisessä tiedonannossa ”EU:n tuki pysyvälle
muutokselle siirtymäyhteiskunnissa”[8]
tarkastellaan sitä, miten EU voi auttaa siirtymätalousmaita onnistuneen ja
pysyvän muutoksen toteuttamisessa. Se pohjautuu EU:n omiin kokemuksiin
laajentumisprosessista, naapuruuspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä sekä
yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan (YUTP) ja yhteiseen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaan (YTPP). Tiedonannossa esitetään joitakin konkreettisia
toimenpiteitä, joilla EU voi tukea paremmin kyseisiä maita saavuttamaan pysyviä
uudistuksia. Kestävää energiaa kaikille YK:n aloitteen
”Kestävää energiaa kaikille” (SE4ALL) tavoitteiden tukeminen pääsi vauhtiin
vuonna 2012. Korkean tason työryhmä – johon kuuluu kehitysyhteistyöstä vastaava
komission jäsen Andris Piebalgs – luotsasi aloitteen ensimmäistä vaihetta. Sen
tavoitteena on mobilisoida hallituksia, yksityissektoria ja
kansalaisyhteiskuntaa tarjoamaan nykyaikaisia energiapalveluja kaikille,
parantaa energiatehokkuutta kaikilla tasoilla ja kaksinkertaistaa uusiutuvan
energian osuus koko maailman energialähteiden yhdistelmässä. Komissio ja
Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Tanska järjestivät EU:n
SE4ALL-huippukokouksen huhtikuussa. Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso
esitti siellä kunnianhimoisen tavoitteen auttaa kehitysmaita tarjoamaan
kestäviä energiapalveluja 500 miljoonalle ihmiselle vuoteen 2030 mennessä.
Komissio osoitti 400 miljoonaa euroa energiaan liittyviin toimiin Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa rahoitusta yhdistämällä. Se myös myöntää 65 miljoonaa euroa EU:n
teknisen avun välineestä, ja maaseudun sähköistyshankkeisiin AKT-maiden
alueella myönnetään yli 75 miljoonaa euroa. Energia-alan
välineestä jo rahoitettujen hankkeiden ansiosta nykyaikaisten energiapalvelujen
saatavuus on parantunut, mistä hyötyy yli 12 miljoonaa ihmistä ATK-maiden
alueella. Rio+20: kohti vihreämpää taloutta EU varmisti, että kesäkuussa pidetyssä YK:n
kestävän kehityksen kokouksessa (Rio+20) annettiin sitoumukset, jotka koskevat
muun muassa seuraavia aloja: vesihuolto, valtameret, maaperä ja ekosysteemit,
ihmisarvoinen työ, sosiaalinen suojelu, energia, kestävä maatalous ja
elintarviketurva. Kokouksessa hyväksyttiin tulevaisuutta koskeva julistus The
Future We Want[9],
Osallistava vihreä talous tunnustettiin ensimmäistä kertaa tärkeäksi välineeksi
kestävän kehityksen saavuttamisessa ja köyhyyden vähentämisessä. Samalla
tunnustettiin, että on toteutettava kiireellisiä toimia kestämättömien kulutus-
ja tuotantotapojen korjaamiseksi. Siinä tarjoutui tilaisuus työskennellä
erilaisten maiden kanssa, jotka haluavat kehittää yhdessä vihreää taloutta
koskevia politiikkoja. Lisäksi päätettiin laatia kestävän kehityksen tavoitteet
sekä vaihtoehtoja toimivaksi kestävän kehityksen rahoitusstrategiaksi. Vuosituhattavoitteiden saavuttaminen EU:n hankkeilla ja ohjelmilla autetaan
saavuttamaan vuosituhattavoitteet kaikilla mantereilla ja alueilla. Kaiken
kaikkiaan maailmassa on edistytty merkittävästi näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Tuoreimpien lukujen[10]
mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten osuus maailmassa on jo
puolitettu, ennen tavoitteeksi asetettua vuotta 2015. Huomattavaa
parannusta on tapahtunut sellaisilla aloilla kuin puhtaan juomaveden saatavuus,
ala-asteikäisten koulunkäynti ja HIV-tartunnat, vaikka erot kaupunkien ja
maaseudun välillä ovat edelleen suuret. Haasteita on yhä jäljellä, varsinkin
osa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja konflikteista kärsivät maat ovat
kaukana tavoitteista. Työtä on tehtävä maailmanlaajuisesti erityisesti nälän
torjunnan, imeväis- ja äitiyskuolleisuuden, veden laadun ja sanitaation
aloilla. Vuosituhattavoitteita
koskevan EU:n yhden miljardin euron aloitteen puitteissa käynnistettiin
lukuisia ohjelmia vuonna 2012. Aloitteen tavoitteena on edistää
vuosituhattavoitteiden saavuttamista nopeammin 36 AKT-maassa sekä antaa
rahoitusta niihin tavoitteisiin, joiden saavuttamisessa on jääty eniten
jälkeen, ja tulosperusteista rahoitusta maille, jotka ovat käyttäneet tukea
menestyksekkäästi. Vuosituhattavoitteita
koskeva aloite käytännössä: Veden toimittaminen
laiminlyödyille alueille Togossa Vuosituhattavoitteita
koskevasta EU:n aloitteesta on myönnetty 16,7 miljoonaa euroa vesihuolto- ja
sanitaatiosektorille Etelä-Togon merelliselle alueelle, jossa lähes puolet
väestöstä asuu ja johon 90 prosenttia talouden toiminnasta on keskittynyt.
Ainoastaan 13 prosentilla ihmisistä tällä alueella on puhdasta juomavettä,
jota saadaan perinteisistä vedenottopaikoista tai vesipumpuilla. Vuoteen 2016 mennessä
on tarkoitus rakentaa tai kunnostaa 467 vedenottopaikkaa ja 6 000 käymälää
sekä antaa koulutusta 8 500:lle julkisen sektorin työntekijälle ja
sidosryhmälle. Kahdella hankkeella, joita UNICEFF ja Saksan Punainen Risti
järjestävät yhdessä, on tarkoitus tyydyttää 140 maaseutuyhteisön juomaveden ja
saniteettilaitteiden tarve alueella sekä antaa hygieniakoulutusta perheille
siten että keskitytään erityisesti lapsiin. Vuoden 2015
jälkeistä aikaa koskevan kehyksen valmistelu Vuoden 2012
aikana päästiin vauhtiin syyskuussa 2013 pidettävän YK:n erityistapahtuman
valmisteluissa, jossa kartoitetaan vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa
tapahtunutta edistystä. Myös neuvotteluissa uudesta vuoden 2015 jälkeistä aikaa
koskevasta kehyksestä edistyttiin. Komission tiedonantoa koskeva työ, kuten
julkinen kuuleminen, aloitettiin heinäkuussa, ja komissaari Andris Piebalgs
nimitettiin vuoden 2015 jälkeistä aikaa käsittelevän YK:n korkean tason
paneelin jäseneksi. Tiedonanto oli tarkoitus hyväksyä helmikuussa 2013, ja siinä
ehdotetaan periaatteita, joiden mukaisesti EU lähestyisi vuoden 2015 jälkeisen
kokonaisvaltaisen kehyksen laatimista. Kehyksessä kootaan yhteen köyhyyden
poistaminen ja kestävä kehitys sekä vuosituhattavoitteiden tarkastelu ja
Rio+20-kokouksen jatkotoimet. Neuvoston odotetaan hyväksyvän tämä
lähestymistapa kesäkuussa 2013. EU:n rooli
maailmassa Vuonna 2012
keskityttiin erityisesti hyvään hallintoon, joka on olennaisen tärkeä
osallistavan ja kestävän kehityksen kannalta. EU otti toiminnassaan huomioon muutossuunnitelman
ja vuonna 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeudet ja demokratia
keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – kohti tehokkaampaa lähestymistapaa”[11] ja
hyödynsi useita ulkoisia välineitään voidakseen helpottaa uudistusten tekemistä
siirtymämaissa, tulla aktiivisesti väliin kriisitilanteissa, turvata vakauden
ja tukea vapaita ja rehellisiä vaaleja. EU vähensi kanssakäymistä
ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa ja otti käyttöön laajakantoisia
rajoittavia toimenpiteitä sortohallintoja vastaan ja ohjasi apua
kansalaisyhteiskunnalle ja sorretulle väestölle. Esimerkiksi Syyrian
humanitaarisen kriisin paheneminen ja ihmisoikeuksien järjestelmällinen
rikkominen johtivat siihen, että EU keskeytti kahdenvälisen taloudellisen avun
antamisen Syyrialle ja otti käyttöön voimakkaita pakotteita ja kanavoi tukensa
suoraan sorretulle väestölle. Kaiken kaikkiaan EU keskittyi kaikkialla maailmassa toteuttamassaan
yhteistyössä edelleen vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen. Siitä huolimatta,
että edellytykset onnistua tarjoamaan perusasteen koulutus kaikille vuoteen
2015 mennessä ovat hyvät, keskeisten vuosituhattavoitteiden saavuttaminen
aikataulussa on yhä epätodennäköistä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Merkittäviä haasteita ovat edelleen äärimmäinen köyhyys, lapsikuolleisuus ja
äitiysterveys. EU:n tuen täytäntöönpanossa saatiin hyviä tuloksia Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa vuonna 2012; rahoitussitoumukset olivat yhteensä
4,014 miljardia euroa. Useissa maissa ylitettiin vuotuiset tavoitteet, koska
hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanossa edettiin odotettua paremmin. Paras
saavutus oli 40 miljoonan euron suuruisen budjettitukierän maksaminen Malawille
joulukuussa 2012 maassa tapahtuneen myönteisen kehityksen vuoksi. Komissio järjesti kesäkuussa korkean tason kokouksen parantaakseen
kestävästi kaikkein haavoittuvimpien väestönosien selviytymiskykyä Sahelin
alueella. Kokouksessa sovittiin selviytymiskykyä koskevan kumppanuuden
luomisesta useiden sidosryhmien aloitteen avulla (AGIR–Sahel, Alliance
globale pour l'initiative Résilience - Sahel). AGIR tarjoaa etenemissuunnitelman, jolla pyritään lisäämään alueella
kroonisesta vajaaravitsemuksesta kärsivien selviytymiskykyä. Lisäksi päästiin
yhteisymmärrykseen potentiaalisesta 750 miljoonan euron investoinnista
kolmen vuoden aikana kausiluonteisten turvaverkkojen luomiseen sekä tarpeesta
investoida terveydenhoitoon ja muille sosiaalialoille, elintarvikemarkkinoiden
toimintaan ja naisten, myös maataloudessa työskentelevien naisten,
voimaannuttamiseen. Komissio täydensi EU:n laaja-alaista apua,
jota myönnettiin Afrikan sarven alueelle vuoden 2011 kuivuuden jälkeen,
käynnistämällä Afrikan sarven alueen selviytymiskykyä tukevan aloitteen (Supporting
HoA Resilience, SHARE), jolla kannustetaan tekemään alueen elpymistä ja
selviytymiskykyä tukevia investointeja. EU:n sitoumuksen vauhdittamiseksi
vuosina 2012–2013 tehtiin yli 250 miljoonan euron edestä suunnitelmia,
jotka koskivat muun muassa maatalous- ja kotieläintuotantoa, ravitsemusta,
karjan terveyttä, vedenjakelua ja luonnonvarojen hoitoa. Komissio korostaa,
että SHARE-aloitteen puitteissa olisi painotettava suhteellisesti enemmän
Afrikan sarven alankoja, mikä vastaa suurelta osin alueita, joilla harjoitetaan
pääsääntöisesti paimentolaisuutta (ja maanviljelyä). SHARE-aloite on osa
Afrikan sarven aluetta koskevia strategisia puitteita, joiden mukaista
kokonaisvaltaista lähestymistapaa EU noudattaa toiminnassaan alueella ja
tukiessaan alueen ihmisiä näiden pyrkiessä lisäämään rauhaa, vakautta,
turvallisuutta ja vaurautta vastuullisen hallinnon alaisuudessa. Strategisten
puitteiden toteuttamista edistettiin myös useilla kehitysyhteistyöhankkeilla ja
neljällä YTPP-operaatiolla. EU:lla oli vuoden
2012 aikana keskeinen rooli Malissa. EU varmisti kansainvälisen yhteisön
mobilisaation sen jälkeen, kun armeija aloitti kapinan/vallankaappauksen ja
terroristiryhmät uhkasivat vallata Pohjois-Malin. EU työskenteli poliittisen
tilanteen laukaisemiseksi ja toteutti toimia armeijan muodostamiseksi uudelleen
sekä tuki merkittävästi afrikkalaisten ja ranskalaisten joukkojen väliintuloa
vuoden 2013 alussa. Väliintulolla oli YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä. EU
järjesti Malissa avunantajien kokouksen toukokuussa 2013 haaliakseen tukea maan
jälleenrakennukseen. Kriisi toi esiin EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan
tarkoituksenmukaisuuden ja EU:n päättäväisyyden tukea merkittävästi Malin
jälleenrakentamista ja vakauttamista sekä kestävän rauhan luomista erityisesti
maan pohjoisosissa. Vaikka Malin poliittisen ja turvallisuuspoliittisen kriisin
kestävä ratkaiseminen on rauhan ja kehityksen edellytys koko Sahelin alueella,
on myös puututtava koko Sahelin laajuisiin turvallisuus- ja kehitysongelmiin. Keskinäinen vastuu ja yhteinen sitoutuminen
ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen ovat Euroopan
uudistetun naapuruuspolitiikan (ENP)[12] ytimessä. Euroopan
naapuruuspolitiikalla pyritään ennen kaikkea tukemaan ns. syvädemokratiaa.
Ylätason ohjelmista on myönnetty lisämäärärahoja eteläiselle ja itäiselle
naapurialueelle: kumppanuutta, uudistuksia ja osallistavaa kasvua tukeva
ohjelma (SPRING) ja itäistä kumppanuutta koskeva integraatio- ja
yhteistyöohjelma (EaPIC). Arabikevät
pyyhkäisi eteläisen naapurialueen yli. EU toteutti sen vuoksi toimia
koko vuoden 2012 ajan noudattaen enemmällä enemmän –periaatetta[13].
Kyseessä on kannustinperusteinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena on tukea
uudistuksia toteuttavia ja syvädemokratiaa rakentavia kumppaneita. Ylätason
SPRING-ohjelman ansiosta periaatetta noudatetaan käytännössä: ohjelmasta
myönnetään lisätukea kumppanimaille, jotka osoittavat aitoa sitoutumista ja
edistystä. Asuinsijoiltaan siirtymään joutuneiden syyrialaislasten koulutus EU:n ohjelmasta varataan 10 miljoonaa euroa asuinsijoiltaan
siirtymään joutuneiden ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden syyrialaislasten
koulutukseen. Ohjelmaa toteutetaan UNICEFin kautta, ja sen tavoitteena on
tarjota maksutta 5 500:lle haavoittuvassa asemassa olevalle syyrialais- ja
jordanialaislapselle virallista koulutusta ja muita olennaisia koulutuspalveluja
39 koulussa eri puolilla Jordaniaa yhdessä vastaanottavissa yhteisöissä
Jordaniassa opiskelevien lasten kanssa. Hankkeella tuetaan Jordanian
koulutusjärjestelmää sekä kansallisella että yhteisöjen tasolla. EU jatkoi yhteistyötä itäisellä naapurialueella
tukemalla kumppanimaiden uudistusprosesseja. Toukokuussa annettu yhteinen
tiedonanto ”Itäinen kumppanuus: etenemissuunnitelma syksyn 2013 huippukokousta
edeltävää aikaa varten”[14]
oli tärkeä askel valmisteltaessa tulevaa työtä. Siihen liittyvillä kahdenvälisillä
ja monenvälisillä etenemissuunnitelmilla ohjataan kumppanuuden toteutusta ennen
Vilnan huippukokousta. EaPIC-ohjelmasta annettiin korotettua rahoitustukea
Armenialle, Georgialle ja Moldovalle. EU toimi erityisen aktiivisesti Aasiassa
vuonna 2012, jolloin järjestettiin useita korkean tason kokouksia, vierailuja
ja huippukokouksia ja joka huipentui marraskuussa Laosissa pidettyyn
yhdeksänteen Asem-huippukokoukseen. Useiden aasialaisten kumppanien kanssa
edistyttiin hyvin puitesopimuksia, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia ja
vapaakauppasopimuksia koskevassa työssä. EU jatkoi työskentelyä alueellisten
organisaatioiden kanssa. Se sopi uudesta toimintasuunnitelmasta Kaakkois-Aasian
maiden liiton (ASEAN) kanssa. Toimintasuunnitelmassa keskitytään kestävään
kehitykseen ja osallistavaan kasvuun vuosina 2013–2017. Uudistus Myanmarissa/Burmassa EU tukee
Myanmarissa/Burmassa tapahtuvaa suurta poliittista ja taloudellista siirtymää
ja keskeytti rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen toukokuussa 2012. Komissio
on nyt täysin sitoutunut tekemään kehitysyhteistyötä hallituksen kanssa.
Kehitysyhteistyön arvo on yli kaksinkertaistunut, ja se on laajentunut eri
aloille. Komissaari Andris Piebalgs kävi Myanmarissa/Burmassa helmikuussa 2012
ja ilmoitti 150 miljoonan euron tukipaketista maan demokraattisiin
uudistuksiin, joilla on tarkoitus synnyttää kestävää kasvua ja kehitystä koko
kansalle. Tästä tukipaketista, josta 100 miljoonaa euroa oli jo sidottu
vuoden 2012 loppuun mennessä, annetaan täydentävää tukea terveydenhoitoon,
koulutukseen, toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen, asuinsijoiltaan
siirtymään joutuneiden ihmisten auttamiseen ja hallituksen valmiuksien
kehittämiseen kohdennettujen nykyisten tukien lisäksi. Korkea edustaja,
varapuheenjohtaja Catherine Ashton avasi virallisesti EU:n uuden toimiston
Yangonissa huhtikuisen vierailunsa aikana, ja EU aloitti syyskuussa menettelyt
yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) uudelleen käyttöönottamiseksi, mikä auttaa
Myanmarin/Burman viennin laajentamista Eurooppaan. Komission puheenjohtaja José
Manuel Barroso avasi marraskuussa 2012 Myanmarin rauhankeskuksen, jolla on
keskeinen asema etnisessä rauhanprosessissa ja jonka perustamiseen EU myönsi
tukea. Afganistan on
edelleen painopistealue. Neuvosto uudisti toukokuussa Afganistania koskevan
EU:n pitkän aikavälin sitoumuksen, jossa se lupautuu vähintään säilyttämään
avun tason joukkojen vuonna 2014 tapahtuvan lähdön jälkeen sekä tukemaan
afganistanilaisten ponnisteluja vahvistaa siviilipoliisitoimintaa ja oikeusvaltiota.
Tämä sitoumus oli pohjana EU:n Chicagossa, Kabulissa ja Tokiossa pidetyissä
kansainvälisissä konferensseissa antamille lupauksille. EU myönsi
185 miljoonaa euroa tukea terveyden ja sosiaalisen suojelun aloille vuonna
2012. EU jatkoi oikeusvaltioperiaatesitoumuksensa toteuttamista keskittyen
erityisesti poliisityöhön. Lisäksi Afganistan saa muun muassa ihmisoikeus-,
kansalaisyhteiskunta- ja elintarviketurvateemojen mukaisesti kohdennettua apua. Keski-Aasia – edelleen hauras
ja erittäin haavoittuvassa asemassa oleva alue – on EU:lle tärkeä. EU:n
kehitysyhteistyösitoumukset alueelle olivat yhteensä 117 miljoonaa euroa
vuonna 2012. EU:n ja Keski-Aasian strategia, jota tarkistettiin vuonna 2012[15], on
edelleen voimassa, ja EU:n ulkoasiainneuvosto ilmaisi tyytyväisyytensä
suhteiden lujittamiseen Keski-Aasian valtioiden kanssa ja vahvisti strategian
olevan asianmukainen. Kaikki strategian painopistealueet ovat edelleen
tärkeitä: ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate, hyvä hallinto ja
demokratiakehitys; nuoriso ja koulutus; talouskehitys, kauppa ja investoinnit;
energia ja liikenne; ympäristön kestävyys ja vesihuolto sekä yhteisten uhkien
ja haasteiden käsittely. Vuonna 2012 EU:n kehitysyhteistyössä painotettiin
koulutusta, julkista varainhoitoa ja Keski-Aasian investointikehystä (IFCA)
sekä yksityisen sektorin kehittämistä ja aluetason rajatylittävää
turvallisuutta. Latinalainen Amerikka on kokonaisuutena edistynyt huomattavasti vuosituhattavoitteiden
saavuttamisessa. EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden kahdenvälisessä
yhteistyössä keskityttiin useisiin aloihin, kuten hyvä hallinto, korruption
torjunta, koulutus, ilmasto ja biodiversiteetti sekä talouden tukeminen. Suhteissa Karibian alueen kanssa
keskityttiin vuonna 2012 lukuisten aikaisempina vuosina käynnistettyjen
aloitteiden seurantaan ja päätökseen saattamiseen. Painopisteenä on edelleen
alueen kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun jatkaminen ja vahvistaminen, ja
EU ja Karibian AKT-valtioiden foorumi (Cariforum) todella kävivät poliittista
vuoropuhelua. Vuonna 2012 perustettiin Karibian investointiväline, joka
otettiin virallisesti käyttöön vuoden 2013 alussa. Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen
merkitystä EU:lle lisäsivät vuoden 2012 aikana sen hyvä taloudellinen
suorituskyky sekä yhä vankempi ja laajempi sitoutuminen demokratian arvoihin ja
ihmisoikeuksiin. Suhteita haittasi kuitenkin Argentiinan
tuontilisenssirajoitusten kaltaisten kilpailua rajoittavien, kauppasuhteisiin
haitallisesti vaikuttavien kauppatapojen huolestuttava yleistyminen. Vuonna 2012 annettiin yhteinen tiedonanto ”EU:n
ja Tyynenmeren alueen kehityskumppanuuden uudistaminen”[16]. EU
jatkoi yhteistyötä Tyynenmeren alueen kanssa, ja EU:lle yhteistyön
kohokohtana oli osallistuminen Tyynenmeren saarten 43. foorumiin elokuussa
Cookinsaarilla. Alueen valtionpäämiehet kokoontuivat tilaisuuteen
määrittelemään painopisteitä ja antamaan arvokkaan panoksensa kehitysavun
tehostamiseksi. Toisessa EU:n ja Tyynenmeren alueen foorumin
ministerikokouksessa kesäkuussa käsiteltiin seuraavia aiheita: turvallisuus,
hyvä hallinto, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo, kehitys, ilmastonmuutos ja
valtamerten luonnonvarojen kestävä hallinta. Toistuvista ja koordinoiduista pyrkimyksistä
huolimatta Tyynenmeren alue on edelleen jäljessä kaikkien
vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa. Tilanteen korjaamiseksi vuonna 2012
hyväksyttiin useita Tyynenmeren alueen AKT-maissa toteuttavia EU-hankkeita.
Rahoitusta myönnettiin myös vuosituhattavoitteita koskevasta aloitteesta. Komissio teki
kesäkuussa ehdotuksen neuvoston päätökseksi ”merentakaisten maiden ja
alueiden assosiaatiosta Euroopan unioniin”[17]. Brysselissä järjestettiin tammikuussa 10.
MMA–EU-foorumi, johon osallistuivat merentakaisten maiden ja alueiden edustajat
sekä niiden neljän jäsenvaltion edustajat, joiden alaisia ne ovat (Alankomaat,
Ranska, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta). Foorumissa keskusteltiin
assosiaation uudistamisesta sekä Euroopan kehitysrahaston varojen
ohjelmasuunnittelusta ja käytöstä. Tuleva kehitys Vuosi 2013 on
tärkeä niiden neuvottelujen kannalta, joita käydään vuoden 2015 jälkeistä aikaa
koskevasta kehyksestä, ja komissio antoi siihen liittyen helmikuussa 2013
tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän
tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti”. Neuvoston päätelmät
asiakirjasta annettiin kesäkuussa 2013, ja niissä vahvistetaan EU:n yhteinen
lähestymistapa vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevasta kehyksestä käytäviin
neuvotteluihin. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon syyskuussa 2013
pidettävä YK:n erityistapahtuma vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa
tapahtuneen edistyksen kartoittamiseksi. Tämän vuoden 2015 jälkeistä aikaa
koskevan kehyksen yleistavoitteena olisi oltava se, että taataan ihmisarvoinen
elämä kaikille, poistetaan köyhyys kaikissa sen ilmenemismuodoissa
(taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristön köyhyys) ja turvataan kestävä
tulevaisuus maailmanlaajuisesti. Komissio täydentää edellä mainittua työtä ja
pyrkii luomaan julkista keskustelua aiheesta. EU panostaa maailmanlaajuiseen
vuoropuheluun huhtikuussa 2013 annetulla The 2013 European Report on
Development ‑raportilla Post-2015: global action for an inclusive
and sustainable future[18].
Myös marraskuussa 2013 pidettävillä EU:n kehitysyhteistyöpäivillä keskitytään
kehitystyön tulevaisuuteen. Euroopan
parlamentin ja neuvoston kanssa käytävät neuvottelut vuosia 2014–2020
koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (MRK) jatkuvat. Niiden tavoitteena
on päästä toimielinten väliseen sopimukseen ja rahoitusvälineitä koskevien
asetusten hyväksyminen vuonna 2013. Komissio jatkaa muutossuunnitelman
toteuttamista. Se on myös vuosia 2014–2020 koskevan MRK:n mukaisen
ohjelmasuunnittelun ytimessä. Toiminnan eriyttäminen alkaa vasta uusien
rahoitusvälineiden myötä, mutta komissio työskentelee jo nyt sen
varmistamiseksi, että siirtyminen uusiin kumppanuuksiin ei häiritse toimintaa.
Komissio keskittyy pitkän aikavälin kestävyyteen nykyisen MRK:n mukaisten
ohjelmien toteuttamisessa. Kaavio 1:
Alakohtainen jakauma Sitoumukset vuonna 2012 (milj. euroa) Euroopan komission hallinnoimat virallisen kehitysavun resurssit Kaavio 2:
Eurooppalainen konsensus – EU:n kehitysyhteistyöhön liittyvät alat Sitoumukset vuonna 2012 (milj. euroa) Euroopan komission hallinnoimat julkisen kehitysavun resurssit Kaavio 3a:
Köyhyyden vähentäminen vuosina 2000–2012 Maksut LDC: vähiten
kehittyneet maat OLIC: muut alhaisen tulotason maat LMIC: alemman keskitulotason maat UMIC: ylemmän keskitulotason maat REGION / UNALLOC: alueelliset
ohjelmat ja kohdentamattomat määrärahat Alueelliset ohjelmat ja
kohdentamattomat määrärahat hyödyttävät myös köyhimpiä maita (LDC+OLIC). Kaavio 3b:
Köyhyyden vähentäminen vuosina 2000–2012 Maksut LDC: vähiten kehittyneet maat OLIC: muut alhaisen tulotason maat LMIC: alemman keskitulotason maat UMIC: ylemmän keskitulotason maat Tämän indeksin esitystavan
yhteinäistämiseksi suhteessa muihin avunantajiin se on laskettu myös ilman
alueellisia ja kohdentamatattomia määrärahoja. [1] http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/137320.pdf.
[2] KOM(2011)
637 lopullinen, 13.10.2011. [3] http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/130243.pdf. [4] COM(2012)
446 final, 20.8.2012. [5] COM(2012)
492 final, 12.9.2012. [6] COM(2012)
586 final, 3.10.2012. [7] Komission
lehdistötiedote IP-12-490, 18.5.2012. [8] JOIN(2012)
27 final, 3.10.2012. [9] http://www.un.org/en/sustainablefuture. [10] http://www.un.org/millenniumgoals/pdf/MDG%20Report%202012.pdf. [11] KOM(2011)
886 lopullinen, 12.12.2011. [12] Vuonna
2011 suoritetun ENP:n strategisen uudelleentarkastelun jälkeen tarkasteltiin
EU:n kehittyvää suhdetta sen naapuruuspolitiikan kumppaneihin ja
siirtymävaiheessa oleviin eteläisen Välimeren maihin. Komission ja korkean
edustajan, varapuheenjohtajan 25.5.2011 antamassa yhteisessä tiedonannossa
”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” hahmotellaan uutta
ENP-visiota 8.3.2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Demokratiaan ja yhteiseen
vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” pohjalta. [13] Yhteinen
tiedonanto KOM(2011) 200, 8.3.2011. [14] JOIN(2012)
13 final, 15.5.2012. [15] Ulkoasiainneuvoston 3179. kokous:
http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/131149.pdf. [16] JOIN(2012)
6 final, 21.3.2012. [17] COM(2012)
362 final, 16.7.2012. Ehdotuksen pohjana ovat voimassa olevan päätöksen
huolellinen arviointi, lukuisten kuulemisten tulokset, komission, neuvoston,
merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) ja jäsenvaltioiden poliittiset
lausunnot sekä ulkopuolisia tutkimuksia. [18] http://www.erd-report.eu/erd/index.html.