SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto........................................................................................................................ 3

2........... Tilannekatsaus................................................................................................................ 3

2.1........ BKT:n ja työllisyyden supistuminen.................................................................................. 3

2.2........ Kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason rahoituksen heikkeneminen............................. 4

2.3........ Taantuman vaikutus suurin rakennusalalla ja teollisuudessa............................................... 4

2.4........ Viennin elpyminen........................................................................................................... 5

2.5........ Suorien ulkomaisten sijoitusten kasvu hidastui.................................................................. 6

2.6........ Köyhyys- ja syrjäytymisriski kasvaa................................................................................ 7

3........... Alueellinen vaikutus....................................................................................................... 11

3.1........ BKT ja työllisyys kriisin kolmen ensimmäisen vuoden aikana.......................................... 12

3.2........ Työttömyys lisääntyy erityisesti eteläisillä alueilla............................................................. 12

3.3........ Muuttoliike hidastuu...................................................................................................... 13

4........... Vaikutukset kaupunkialueilla......................................................................................... 13

4.1........ Metropolialueet ovat sekä selviytymiskykyisiä että haavoittuvia...................................... 14

4.2........ Kriisissä olevat kaupungit.............................................................................................. 15

5........... Koheesiopolitiikka ja talouskriisi................................................................................... 16

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Kahdeksas taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus

Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus

1.           Johdanto

Koheesiopolitiikan ohjelmakausi alkaa vuonna 2014 viimeisten 50 vuoden pahimman taantuman jälkimainingeissa. Talouskriisi on kääntänyt henkeä kohti laskettua alueellista BKT:tä ja työllisyyttä koskevan lähentymisprosessin päinvastaiseksi. Nyt haasteena on varmistaa ripeä paluu vahvalle kasvu-uralle, erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla ja vähemmän kehittyneissä kaupungeissa.

Edessä olevien ohjelmaneuvottelujen tueksi tässä kertomuksessa tuodaan esiin niitä kriisistä johtuvia muutoksia, jotka vaikuttavat uusien ohjelmien aihealueisiin ja prioriteetteihin. Kertomuksessa esitetään ensin katsaus kansallisen tason tärkeimpiin tapahtumiin. Sen jälkeen tarkastellaan kriisin vaikutusta kaupunkeihin ja alueisiin sekä käsitellään alueiden välisiä kasvavia eroja. Lopuksi kertomuksessa käsitellään muuttuneen talousympäristön vaikutusta tuleviin koheesio-ohjelmiin ja korostetaan tarvetta vahvaan temaattiseen keskittämiseen.

Kertomus on jatkoa vuonna 2011 julkaistulle seitsemännelle taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevälle kertomukselle, ja vuonna 2014 julkaistaan vielä kuudes koheesioraportti. Kuudennessa koheesioraportissa käsitellään myös sellaisia aiheita, joita ei voitu sisällyttää tähän kertomukseen, kuten innovaatio, ilmasto ja ympäristö.

2.           Tilannekatsaus

2.1.        BKT:n ja työllisyyden supistuminen

EU ajautui vuoden 2008 toisella neljänneksellä taantumaan, jota kesti viisi vuosineljännestä. Yleinen kasvu BKT:na ilmaistuna on ollut taantumasta lähtien hidasta. Vuoden 2011 viimeisellä neljänneksellä EU:n BKT supistui uudestaan, samoin vuoden 2012 kahdella ensimmäisellä ja vuoden 2012 viimeisellä neljänneksellä. Jos BKT supistuu vielä vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä, on kyse kolmoistaantumasta.

Talouskriisin kokonaisvaikutus BKT:hen ja työllisyyteen oli vuosina 2007–2011 suurin kolmessa Baltian maassa, Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja COM, kuva 1). Baltian maissa ja Irlannissa kasvu käynnistyi uudelleen vuonna 2010 tai 2011, ja sen ennustetaan jatkuvan vuoteen 2014 saakka.

Espanja ja Kreikka eivät kuitenkaan ole palanneet vakaalle kasvu-uralle. Espanjassa BKT kääntyi kasvuun vuonna 2011, mutta vuonna 2012 se supistui. Kreikassa alustavat BKT-luvut osoittavat taantuman jatkuvan ja vahvistuvan. Kreikan BKT laski noin 7 prosenttia vuosina 2011 ja 2012, ja voi kääntyä kasvuun vasta vuonna 2014.

Kyproksella oli lisäksi vuonna 2012 finanssikriisi, joka johti BKT:n ja työllisyyden jyrkkään laskuun. Laskun odotetaan jatkuvan vuoteen 2014 saakka.

Yhdeksässä jäsenvaltiossa taantuma oli sen sijaan melko lievä tai kasvu pelkästään hidastui, kuten Puolassa.

2.2.        Kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason rahoituksen heikkeneminen

Talous- ja finanssikriisi on johtanut julkisen velan kokonaismäärän voimakkaaseen kasvuun (ks. infosivu 1). Tämä on tapahtunut neljällä eri tavalla. Ensiksikin useat kansalliset hallitukset tukivat finanssialaa vahvistamalla pankkien pääomapohjaa ja siirtämällä varoja. Toiseksi taloudellisen toiminnan hidastuminen vähensi verotuloja ja lisäsi sosiaalimenoja (esim. työttömyysetuudet). Kolmanneksi hallitukset vauhdittivat kysyntää myöntämällä elvytyspaketteja. Neljänneksi BKT:n hidas kasvu johti siihen, että julkisen velan suhde BKT:hen kasvoi myös.

Tämän seurauksena EU:n julkisen velan suhde BKT:hen nousi vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen sekä vuoden 2012 viimeisen neljänneksen välillä 59 prosentista 85 prosenttiin. Kasvu oli suurinta Irlannissa (90 prosenttiyksikköä), Portugalissa (56 prosenttiyksikköä) sekä Kreikassa ja Espanjassa (molemmissa 49 prosenttiyksikköä). Jäsenvaltiot, jotka lunastivat ongelmapankkeja, voivat mahdollisesti pienentää velkaansa myymällä pankkien muita jäljellä olevia varoja, mutta niiden arvo on epävarma.

Suuri julkinen velka voi herättää kysymyksiä hallituksen velanhoitokyvystä pitkällä aikavälillä. Tämä voi johtaa korkeampiin korkoihin ja maksuihin. Velanhoitoon tarvittavat veronkorotukset voivat jarruttaa kasvua.

Monet jäsenvaltiot alkoivat kaudella 2011–2013 vakauttaa julkista taloutta leikkaamalla menoja (-1,5 prosenttia EU:n BKT:sta vuonna 2011 vuoteen 2010 verrattuna). Pääasiassa leikattiin kasvua tukevia menoja. Julkiset investoinnit (tässä: kiinteän pääoman bruttomuodostus) osuutena BKT:stä ovat vuonna 2013 sen vuoksi 18 jäsenvaltiossa pienemmät kuin vuonna 2011. Nämä leikkaukset saattavat vaikuttaa keskipitkän aikavälin kasvuun.

Julkinen velka ei vaikuta kaikkiin maihin samalla tavalla. Viron julkinen velka on vain 10 prosenttia sen BKT:sta. Vain 13 jäsenvaltiossa julkinen velka on alle 60 prosenttia niiden BKT:sta: kolmessa Pohjoismaassa, Luxemburgissa ja yhdeksässä kymmenestä Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiosta. Talouskriisi vaikuttaa valtiotasoa alemmilla hallinnon tasoilla kahdella tavalla. Ensinnäkin kriisi on johtanut verotulojen laskuun ja veroleikkauksiin, joilla elvytettään kasvua. Toiseksi kriisi on lisännyt julkisten palvelujen ja sosiaaliturvaetuuksien paikallista kysyntää ja kasvattanut näin julkisia menoja.

Julkisen talouden vakauttaminen on aiheuttanut paineita valtiotasoa alempien hallinnon tasojen talousarvioihin. Niiden sosiaalimenot ovat yhä entistä suurempia, minkä vuoksi niiden on vähennettävä menojaan ja kasvatettava tulojaan. Niiden taloudelliset vaikeudet voivat vaikuttaa julkisten palvelujen tarjontaan.

Kasvua edistävällä julkisen talouden vakauttamisella olisi varmistettava, että valtion velan vähentämistä ei korvata kasvattamalla valtiotasoa alemman hallinnon tason velkaa. Tällaisella koordinoidulla velan vähentämisellä olisi varmistettava, että kasvua edistävistä julkisista investoinneista – koheesiopolitiikalla yhteisrahoitettavat toimet mukaan luettuna – ei luovuta.

2.3.        Taantuman vaikutus suurin rakennusalalla ja teollisuudessa

Vaikka kriisi alkoi finanssi- ja vakuutusalalta, kyseisen alan osuus EU:n bruttoarvonlisäyksestä ja työllisyydestä oli vuonna 2011 suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2007. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin kriisi vaikutti eniten, finanssi- ja vakuutusalan työllisyys laski kuitenkin 1 prosenttia ja bruttoarvonlisäys noin 1,8 prosenttia vuodessa vuosina 2007–2011 (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja COM, kuva 2).

Rakennusalalla bruttoarvonlisäys ja työllisyys laskivat unionissa vuosina 2007–2011 kolme prosenttia vuodessa. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin taantuma vaikutti eniten, lasku oli työllisyyden osalta jopa 10–20 prosenttia vuodessa ja bruttoarvonlisäyksen osalta 6–20 prosenttia vuodessa.

Tämä rakennusalalla tapahtunut dramaattinen lasku liittyy useissa jäsenvaltioissa kiinteistökuplaan ja sitä seuranneeseen kiinteistöhintojen romahtamiseen. Vuosina 2007–2012 kiinteistöjen hinnat laskivat 30–50 prosenttia Irlannissa[1], Latviassa ja Virossa (ks. infosivu 2). Portugalissa kiinteistöjen hinnat ovat tähän mennessä laskeneet 9 prosenttia. Kreikassa Eurostatin luvut osoittavat kohtuullista kasvua vuosina 2007–2010, mutta muiden lähteiden[2] mukaan hinnat ovat alkaneet laskea vuodesta 2010 lähtien. Kaiken kaikkiaan hintojen laskun jatkumista ei voida sulkea pois.

Taantuma iskí myös teollisuuteen, jolla vuosina 2007–2011 tapahtui laskua yli 2 prosenttia vuodessa. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin taantuma vaikutti eniten, lasku oli vuodessa keskimäärin lähes viisi prosenttia. Bruttoarvonlisäyksen lasku oli vähäisempää eli 0,9 prosenttia. Bruttoarvonlisäyksen muutokset olivat vaihtelevampia. Bruttoarvonlisäys laski kyseisellä ajanjaksolla eniten Kreikassa (-6 prosenttia) ja Suomessa (-5 prosenttia) ja vastaavasti nousi eniten Slovakiassa (8 prosenttia) ja Irlannissa (4 prosenttia) (ks. komission valmisteluasiakirja COM, kuva 3). Teollisuuden supistuminen oli läheisesti sidoksissa kaupan supistumiseen.

2.4.        Viennin elpyminen

Kriisin seurauksena luotonanto pieneni, mikä vähensi investointeja ja kulutusta. Tavaroiden kauppa supistui ja taantuma levisi nopeasti tärkeisiin kauppakumppaneihin. Tulot pienenivät ja työpaikat vähenivät. Laajentuminen vuonna 2004 merkitsi sysäystä EU:n kaupalle, mutta talouskriisi pudotti sitä äkillisesti (ks. kuva 1).

Kuva 1: Muutoksia EU:n kaupan volyymissä, toukokuu 2000–2011,

Vuonna 2008 vienti kasvoi edelleen, tosin paljon hitaammin, kun taas tuonnin kasvu oli lähellä nollaa. Vuonna 2009 vienti ja tuonti laskivat 15 prosenttia ja olivat vastaavalla tasolla kuin vuonna 2005.

Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa tuonti putosi eniten (ks. infosivu 3). Useimmat EU:hun vuoden 2004 jälkeen liittyneet maat elivät ennen kriisiä vahvan talouskasvun aikaa, jota runsaat investoinnit ja voimakas kulutus kiihdyttivät.

Läntisissä jäsenvaltioissa vienti laski enemmän kuin tuonti, koska kriisi vaikutti ainakin aluksi vähemmän kotimaiseen kulutukseen ja investointeihin. Maailmanlaajuinen kysynnän lasku johti viennin vähenemiseen, mikä vastaavasti vähensi teollisuustuotantoa. Onneksi vienti elpyi nopeasti ja oli vuonna 2010 määrältään samalla tasolla kuin vuonna 2007. Viennin äkillinen lasku vaikuttaa kuitenkin vielä edelleen työmarkkinoilla.

2.5.        Suorien ulkomaisten sijoitusten kasvu hidastui

Kriisin seurauksena suorien ulkomaisten sijoitusten määrä putosi nopeasti. Useat ulkomaiset sijoittajat kohdensivat käytettävissä olevat varat takaisin emoyhtiölle. Liittyminen EU:hun helpotti Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden pääsyä suorien ulkomaisten sijoitusten piiriin yhtenäismarkkinoiden ja EU:n säännöstön kansalliseen lainsäädäntöön saattamisen ansiosta. Suorat ulkomaiset sijoitukset voivat edistää tehokkuutta ja innovatiivisen teknologian siirtoa sekä lisätä tuottavuutta vastaanottavissa maissa. Näin ollen maahan tulevilla suorilla ulkomaisilla sijoituksilla on vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa tärkeä rooli työpaikkojen luomisessa ja talouden nykyaikaistamisessa.

Muista jäsenvaltioista ja unionin ulkopuolisista maista tulevien suorien ulkomaisten sijoitusten virrat kasvoivat vuosien 2004 ja 2007 välillä nopeasti. Maahan tulevien sijoitusten virrat nelinkertaistuivat vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana (ks. kuva 2). Maahan tulevien sijoitusten virrat laskivat vuosina 2008 ja 2009, kun luotonannon maailmanlaajuinen tilanne heikkeni. Määrä oli alimmillaan vuonna 2010 vuoden 2004 tasolla. Vuonna 2011 virrat kasvoivat jälleen.

Suorien ulkomaisten sijoitusten virrat eivät osoita maahan tulevaa ulkomaista sijoituskantaa. Muissa maissa oleva sijoituskanta nousi lähes 60 prosenttia vuosina 2004–2007. Tässä kasvussa ei koskaan tapahtunut muutosta huonompaan. Ulkomaisessa omistuksessa oleva sijoituskanta oli vuoteen 2011 mennessä yli kaksi kertaa suurempi kuin vuonna 2004.

Joissakin EU-maissa maahan tulevat suorien ulkomaisten sijoitusten virrat ovat merkittävä pääoma- ja investointilähde. Esimerkiksi maahan tulevien suorien ulkomaisten sijoitusten keskimääräinen nettomäärä suhteessa BKT:hen oli vuosina 2005–2007 Bulgariassa, Maltalla, Belgiassa ja Virossa 15–23 prosenttia. Kriisin vuoksi maahan tulevien suorien ulkomaisten sijoitusten määrä kymmenessä Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltiossa väheni nopeasti. Se putosi 1,5–6 prosenttia niiden BKT:sta vuosina 2005–2007 ja 2008–2010, lukuun ottamatta Bulgariaa, jossa se laski 12 prosenttia maan BKT:stä (ks. infosivu 4).

Kuva 2: Suorat ulkomaiset sijoitukset EU:ssa, 2004–2011

2.6.        Köyhyys- ja syrjäytymisriski kasvaa

EU:n tasolla talouskriisi lisäsi köyhyysriskin tai sosiaalisen syrjäytymisriskin alaisuudessa elävän väestön määrää. Vuosien 2009–2011 välisenä aikana kyseisen väestön osuus kasvoi yhden prosenttiyksikön. Kaikki kolme osatekijää (köyhyysriskiaste, vakava aineellinen puute ja erittäin alhainen työssäkäyntiaste) ovat niin ikään lisääntymässä, erityisesti hyvin alhainen työssäkäyntiaste (ks. kuva 3). Tämä vaikutus tuntuu todennäköisesti enemmän tulevaisuudessa, sillä kriisi ei vielä ole ohi ja kestää jonkin aikaa ennen kuin vaikutus alkaa näkyä.

Vaikutus köyhyys- ja syrjäytymisriskiin oli suurin niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin kriisi vaikutti eniten, mutta se oli huomattava myös Italiassa ja Bulgariassa. Useissa suurissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kriisi lisäsi köyhyys- ja syrjäytymisriskiä vain vähän. Joissakin jäsenvaltioissa se jopa väheni hieman, kuten Puolassa ja Romaniassa.

Kuva 3: Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen EU:ssa, 2005–2011

Kriisin myötä monien ihmisten tulot laskivat työpaikan menetyksen tai työtuntien tai palkan pienentymisen vuoksi. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin kriisi vaikutti eniten, todellinen oikaistu käytettävissä oleva bruttotulo putosi huomattavasti kriisin jälkeen (ks. kuva 4).

Baltian maissa kotitalouksien todellinen oikaistu käytettävissä oleva tulo henkeä kohti kasvoi nopeasti vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana, ja sen jälkeen tapahtui jyrkkä lasku. Latviassa käytettävissä oleva tulo laski lähes viidenneksen vuonna 2009. Vuodesta 2010 käytettävissä oleva tulo on kasvanut jälleen kaikissa kolmessa jäsenvaltiossa, mutta yksikään jäsenvaltio ei ole saavuttanut kriisiä edeltävää tasoa.

Kreikassa, Espanjassa ja Irlannissa, joiden käytettävissä olevat tulot ovat huomattavasti suuremmat kuin Baltian massa, tilanne on monivivahteisempi. Espanjassa ja Irlannissa kriisi alkoi näkyä vasta vuonna 2009. Kyseisen vuoden jälkeen molemmat maat ovat menettäneet noin 8 prosenttia käytettävissä olevista tuloistaan, mikä on vienyt kyseiset maat vuoden 2005 tasolle. Kreikassa käytettävissä olevien tulojen lasku alkoi hitaasti vuonna 2007. Vuosina 2009 ja 2010 tilanne kääntyi hyvin jyrkkään laskuun. Tämän seurauksena Kreikassa käytettävissä oleva tulo oli vuonna 2011 selvästi alle vuoden 2005 tason.

Köyhyysriskiaste laskee usein taantuman aikana mediaanitulojen vähenemisen ja näin ollen köyhyysrajan alenemisen vuoksi. Tämän välttämiseksi tässä jaksossa käytetään vuoden 2005 tasolle vahvistettua köyhyysrajaa.

Kuva 4: Kotitalouksien todellinen oikaistu käytettävissä oleva tulo henkeä kohti, 2005–2011

Irlannissa köyhyysriskin alaisten ihmisten osuus suhteessa vuoden 2005 köyhyysrajaan kasvoi 10 prosentista (vuonna 2008) 15 prosenttiin (vuonna 2010) (ks. kuva 5). Espanjassa köyhyysriskin alaisten ihmisten osuus nousi 20 prosenttiin ja Kreikassa 23 prosenttiin. Koska tulot kasvoivat vuosien 2005–2011 välisen kauden alkuvuosina voimakkaasti, köyhyysriskiaste suhteessa vuoden 2005 köyhyysrajaan kasvoi Baltian maissa kriisin jälkeen vain hieman ja oli 10 prosenttia tai alle, eikä saavuttanut kriisiä edeltäviä tasoja.

Kuva 5: Köyhyysriskiaste suhteessa vuoden 2005 köyhyysrajaan, 2006–2011

Köyhyysriskin alaisten ihmisten osuus verrattuna vuoden 2005 köyhyysrajaan kasvoi hieman Belgiassa, Unkarissa, Saksassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Muissa EU:n osissa se laski tai pysyi vakaana.

Hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa elävien 0–59-vuotiaiden osuus kasvoi kriisin jälkeen, mutta jäi EU:n tasolla yhä alle vuoden 2006 arvojen. Niissä kuudessa jäsenvaltiossa, joihin kriisi vaikutti eniten, kyseisen väestön osuus kasvoi kuitenkin 4–9 prosenttiyksikköä vuosina 2007–2011 (ks. kuva 6).

Kuva 6: Hyvin alhainen työssäkäyntiaste, 2005–2011

Vakavaa aineellista puutetta kokevan väestön eli väestön, joilla ei ole varaa neljään yhdeksästä perushyödykkeestä, osuus EU:n tasolla laski 11 prosentista kahdeksaan prosenttiin vuosina 2005–2010. Vakavaa aineellista puutetta kokevan väestön osuus oli suurin Romaniassa ja Bulgariassa. Romania onnistui pienentämään tätä osuutta 31 prosenttiin ja Bulgaria 35 prosenttiin vuonna 2010. Vuonna 2011 osuus EU:n tasolla kasvoi kuitenkin uudelleen.

Vuosina 2008–2011 vakava aineellinen puute lisääntyi eniten Latviassa[3] (12 prosenttiyksikköä), Liettuassa (6 prosenttiyksikköä), Unkarissa (5 prosenttiyksikköä) ja Kreikassa (4 prosenttiyksikköä). Vuonna 2010 Irlannin osuus kasvoi 2 prosenttiyksikköä eli 7,5 prosenttiin, mikä on sen tulotaso huomioon ottaen suuri luku. Espanjassa, jossa tulotaso on hieman alhaisempi, vastaava luku oli vain 4 prosenttia. Puolassa vakavaa aineellista puutetta kokevan väestön osuus laski huomattavasti eli 18 prosentista (vuonna 2008) 13 prosenttiin (vuonna 2011).

Yksityiskohtaisempi analyysi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevista muutoksista, köyhyysongelman syvyys mukaan luettuna ks. Työllisyyttä ja sosiaalista kehitystä Euroopassa käsittelevän vuoden 2012 raportin 2 luku (Employment and Social Developments in Europe 2012[4]).

3.           Alueellinen vaikutus

Kriisi päätti pitkän ajanjakson, jonka aikana alueelliset erot BKT:ssa henkeä kohti ja työttömyydessä pienenivät. Vuosina 2000–2008 alueelliset erot BKT:ssa henkeä kohti pienenivät joka vuosi (ks. kuva 7). Vuonna 2009 erojen pieneneminen pysähtyi ja vuonna 2010 ja 2011 alueelliset erot alkoivat kasvaa uudelleen.

Kuva 7: Alueellinen lähentyminen ja kriisi

Alueelliset työttömyysasteet olivat lähentyneet toisiaan vuosina 2001–2007, mutta vuoden 2007 jälkeen työttömyysasteiden väliset erot kasvoivat joka vuosi vuoteen 2012 saakka. EU-15-maissa erot sekä BKT:ssa henkeä kohti että alueellisessa työttömyydessä ovat vuodesta 2007 lähtien lisääntyneet.

3.1.        BKT ja työllisyys kriisin kolmen ensimmäisen vuoden aikana

Vuosina 2007–2010 kaksi kolmasosaa alueista kärsi BKT:n supistumisesta jopa 6 prosentilla vuodessa. BKT supistui nopeimmin vuosina 2007–2010 seuraavilla kymmenellä alueella: kolme Baltian maata ja seitsemän aluetta seitsemästä eri jäsenvaltiosta (ks. infosivu 5). Näillä alueilla BKT supistui yli 3 prosenttia vuodessa. Yksikään Espanjan tai Kreikan alueista ei ole näiden alueiden joukossa. Espanja ei ole kyseisten kymmenen maan joukossa, koska sen BKT laski vähemmän kuin työllisyys. Kreikka ei ole kyseisten kymmenen maan joukossa, koska Kreikassa suurin osa BKT:n laskusta tapahtui vuoden 2010 jälkeen. Kyproksella työllisyys ja BKT alkoivat laskea vuonna 2012, ja laskun odotetaan jatkuvan vuoteen 2014 asti.

Kasvuvauhti oli useissa jäsenvaltioissa suurin pääkaupunkialueilla. Näin oli muun muassa Bulgariassa, Saksassa, Slovakiassa ja Puolassa.

Yhdellä kahdesta alueesta alueen kokonaistyöllisyys laski jyrkästi samalla ajanjaksolla. Työllisyys putosi yli 4 prosenttia vuodessa Baltian maissa, kolmella Espanjan alueella, kahdella Irlannin alueella ja yhdellä Bulgarian alueella (ks. infosivu 5). Kreikassa työllisyys supistui vasta vuoden 2010 jälkeen, minkä vuoksi Kreikka ei ole niiden maiden joukossa, joihin taantuma vaikutti eniten.

Kaiken kaikkiaan yhteys alueellisen BKT:n ja työllisyydessä tapahtuneen muutoksen välillä oli kyseisinä vuosina heikko, koska tuotannon väheneminen näkyy työllisyydessä viiveellä. Lisäksi useita poliittisia toimia suunnattiin kriisin aikana suoraan (osa-aikaisen) työllisyyden ylläpitämiseen.

3.2.        Työttömyys lisääntyy erityisesti eteläisillä alueilla

Työttömyysasteet kasvoivat EU:n tasolla 7 prosentista 10 prosenttiin vuosina 2008–2012. Työttömyysaste jäsenvaltioissa, joihin taantuma vaikutti eniten, on kuitenkin kaksinkertaistunut tai jopa kolminkertaistunut niin, että nousu on yli 8 prosenttiyksikköä viidessä jäsenvaltiossa ja jopa 17 prosenttiyksikköä Espanjassa (ks. infosivu 6). Työttömyysaste niissä viidessä jäsenvaltiossa, joiden työttömyyteen kriisi vaikutti eniten, vaihteli 12 prosentista (Kypros) 25 prosenttiin (Espanja)[5].

Työttömyys kasvoi merkittävästi myös Latviassa, Virossa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Tanskassa. Toisaalta Saksassa työttömyysaste tosiasiallisesti pieneni reilusti, ja Luxemburgissa, Maltalla, Belgiassa ja Itävallassa työttömyysaste on pysynyt lähestulkoon ennallaan.

Kaiken kaikkiaan työttömyysaste nousi yli neljällä viidestä EU:n alueesta vuosina 2008–2010. Useimmilla niistä työttömyysaste nousi eniten juuri tänä aikana. Yli kolmannes näistä alueista on onnistunut vähentämään työttömyyttä vuodesta 2010 alkaen.

Useat jäsenvaltiot ovat Euroopan talouden elvytyssuunnitelman suositusten mukaisesti toteuttaneet toimenpiteitä, joilla pyritään nostamaan sosiaalietuuksien kattavuutta ja kestoa sekä estämään liiallisia irtosanomisia.

Nuorisotyöttömyys kasvoi 16 prosentista (vuonna 2008) 21 prosenttiin (vuonna 2011) EU:n tasolla (ks. infosivu 7). Alueista 52:lla työttömänä oli yksi kolmesta työelämässä olevasta nuoresta. Näistä alueista 11:llä alueella luku oli jopa yksi kahdesta, pääosin Espanjassa ja Kreikassa. Myös ilman työtä, koulutusta tai kurssitusta (NEET) olevien 15–24-vuotiaiden nuorten osuus on kasvanut, esim. vuosina 2008–2011 NEET-luvut kasvoivat lähes neljällä viidestä alueesta, erityisesti Romaniassa, Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (ks. infosivu 8).

3.3.        Muuttoliike hidastuu

Vuosina 2004–2008 kansalaisuusmaansa ulkopuolella asuvien ihmisten lukumäärä kasvoi 27 jäsenvaltion EU:ssa 1,5 miljoonalla vuodessa. Tämän vuoksi vastaava osuus 27 jäsenvaltion EU:n väestöstä kasvoi 5,1 prosentista 6,2 prosenttiin. Vuosina 2009–2011 vuotuinen kasvu putosi 0,9 miljoonaan, mikä johti siihen, että osuus oli 6,7 prosenttia vuonna 2011.

Vuosina 2004–2008 ulkomaista syntyperää olevien, pääasiassa vuosina 2004 tai 2007 EU:hun liittyneistä maista peräisin olevien, osuus väestöstä kasvoi Irlannissa, Espanjassa ja Kyproksella yli 4 prosenttiyksikköä. Ulkomaista syntyperää olevien kansalaisten osuus kasvoi selvästi myös Italiassa, Portugalissa, Luxemburgissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Kriisi vaikutti muuttoliikkeeseen eniten alueilla, joilla työmuuttajien muuttovirta kriisiä edeltäneenä aikana oli suurinta. Muuttoliike väheni eniten Espanjassa, Irlannissa, Kyproksella ja tietyillä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Italian alueilla (ks. infosivu 9), mutta oli edelleen positiivista. Eräät korkeimmat positiivisen nettomuuttoliikkeen luvut saatiin edelleen useilta Espanjan, Etelä-Ranskan sekä Pohjois-Italian alueilta.

Kriisi on nopeuttanut maastamuuttoa Liettuasta ja Latviasta. Puolassa negatiivinen nettomuutto väheni raja-alueilla ja positiivinen nettomuutto kasvoi pääkaupunkialueella. Romaniassa negatiivinen nettomuutto supistui Espanjasta peräisin olevan paluumuuton vuoksi. Kasvavat alueelliset erot työttömyysasteissa ja palkoissa voivat edelleen vaikuttaa muuttoliikkeeseen, koska kriisi jatkuu yhä.

Espanjan alueilla ja Pohjois-Italiassa työllisyyden nopea lasku rakennusalalla ja teollisuudessa vaikutti osaltaan nettomuuttoliikkeen pienenemiseen. Nettomuuttoliike laski usein voimakkaammin alueilla, joilla muista jäsenvaltioista peräisin olevien muuttajien osuus on suuri.

4.           Vaikutukset kaupunkialueilla

Tarkasteltaessa vaikutuksia kaupunkialueilla tässä kertomuksessa käytetään kahta paikkakäsitettä: metropolialueita ja kaupunkeja.

1)      Metropolialueet ovat NUTS III -alueita, jotka edustavat yli 250 000 asukkaan taajamia. Tämä lähestymistapa mahdollistaa BKT:ssa ja työllisyydessä tapahtuneiden muutosten urbaanin tulkinnan.

2)      Kaupungit ovat paikallisella tasolla määriteltyjä ja käsittävät EU:n tärkeimmät kaupungit. Tämä lähestymistapa mahdollistaa pääsyn työllisyyttä ja köyhyyttä koskeviin kaikki kyseisen maan kaupungit sisältäviin maakohtaisiin yhdistettyihin tietoihin.

4.1.        Metropolialueet ovat sekä selviytymiskykyisiä että haavoittuvia

Kahdessa kolmesta jäsenvaltiosta[6] metropolialueet keskimäärin kasvattivat BKT:tään henkeä kohti ostovoimastandardina ilmaistuna suhteessa koko maahan vuosina 2007–2010 (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja COM, kuva 4). Kaksitoista jäsenvaltiota, jossa BKT henkeä kohti nousi suhteessa EU:hun, kasvatti sitä enemmän metropolialueilla kuin muualla maassa. Kahdeksassa niistä 12 jäsenvaltiosta, joissa BKT henkeä kohti laski suhteessa EU:hun, se laski metropolialueilla nopeammin kuin koko maassa.

Tämä malli, jossa BKT kasvavissa talouksissa nousi nopeammin ja taantuvissa talouksissa taas laski nopeammin, saattaisi merkitä sitä, että kaupunkialueiden taloudet ovat herkempiä voimakkaille talouden vaihteluille.

Vaikka metropolialueet ovatkin suoriutuneet yleisesti erittäin hyvin, BKT henkeä kohti laski yli kolmessa viidestä metropolialueesta vuosina 2007–2010 suhteessa kansalliseen tasoon. Pienimmät metropolialueet menettivät eniten asemaansa, sillä 74 prosentissa niistä BKT laski suhteessa oman maan tasoon. Myös toissijaisista metropolialueista 54 prosenttia menetti asemaansa. Vain pääkaupunkiseudun metropolialue osoitti vahvaa tulosta ja menetti asemaansa ainoastaan 30 prosentilla.

Useimmissa jäsenvaltioissa metropolialueiden työpaikat[7] selviytyivät vuosina 2007–2010 kriisistä paremmin kuin metropolialueiden ulkopuolella olevat työpaikat (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja COM, kuva 5). Ainoastaan Suomessa, Kreikassa, Unkarissa ja Latviassa työllisyys laski muilla kuin metropolialueilla hitaammin kuin metropolialueilla.

Työllisyydessä tapahtuneet muutokset eivät henkeä kohti ilmaistun BKT:n muutoksen tapaan olleet kaikilla metropolialueilla suurempia kuin muualla maassa. Vain puolessa metropolialueista työllisyys laski vähemmän (tai työllisyys kasvoi nopeammin) kuin metropolialueiden ulkopuolella olevilla kyseisen maan alueilla. Hieman yli puolessa toissijaisista metropolialueista kehitys oli nopeampaa kuin kyseisen maan muilla alueilla. Hieman alle puolessa pienemmistä metropolialueista työllisyyskehitys oli muuta maata parempi. Pääkaupunkiseudun metropolialueet suoriutuivat paljon paremmin: niistä yhdeksällä kymmenestä oli parempi työllisyyskehitys. Yhdeksällä pääkaupunkiseudun metropolialueella työllisyys jopa kasvoi huolimatta kansallisen tason työllisyydessä tapahtuneesta laskusta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Espanjassa työllisyyskehitys oli noin puolella metropolialueita heikompaa kuin metropolialueiden ulkopuolisilla alueilla. Kreikassa ja Unkarissa työllisyyskehitys oli huonompi lähes kaikilla metropolialueilla. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita työllisyyskehitys oli metropolialueilla parempi kuin metropolialueiden ulkopuolisilla alueilla. Suuntaus oli erityisen ilmeinen Puolassa, Slovakiassa, Tšekissä, Romaniassa ja Bulgariassa.

Näinä kriisin kolmena ensimmäisenä vuotena useimmat metropolialueet osoittivat olevansa selviytymiskykyisiä. Tällaisia olivat erityisesti pääkaupunkiseutujen metropolialueet. Toissijaisilla metropolialueilla suoriutuminen ei ollut yhtä hyvää. Pienemmät metropolialueet osoittautuivat varsin haavoittuviksi ja jäivät jälkeen sekä BKT:ssä henkeä kohti että työllisyydessä tapahtuneiden muutosten osalta.

4.2.        Kriisissä olevat kaupungit

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat keskittyneet erityisesti Luoteis-Euroopassa sijaitseviin kaupunkeihin. Nykyinen kriisi on edelleen syventänyt tätä keskittymistä. Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kasvoi yhden prosenttiyksikön EU:n kaupungeissa, kun se kaupunkien ulkopuolella kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä (ks. kuva 8).

Kuva 8: Muutos köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskissä, 2008–2011

Vuonna 2011 EU-15-maiden kaupungeissa asuvilla ihmisillä oli suurempi köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kuin kaupunkien ulkopuolella asuvilla ihmisillä (ks. kuva 9). Tämän riskin kolmen osatekijän osalta riskit ovat suurempia kaupungeissa kuin kaupunkien ulkopuolella. EU-12-maissa tilanne on päinvastainen. Kaupungeissa asuvilla ihmisillä köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on huomattavasti pienempi.

Kuva 9: Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski kaupungeissa, 2011

Vakava aineellinen puute on 18:ssa jäsenvaltiossa suurempi kaupungeissa. Hyvin alhainen työssäkäyntiaste on 15 jäsenvaltiossa yleisempää kaupungeissa (ks. infosivu 10). Köyhyysriski on kymmenessä jäsenvaltiossa suurempi kaupungeissa.

Se, että suuri osuus hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksista on kaupungeissa, jonne on keskittynyt paljon työpaikkoja, on jossain määrin paradoksaalista. Tämä voi johtua siitä, että ammattitaidon kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, että työsuhteet ovat epävarmoja tai siitä, että yhden hengen kotitalouksien osuus on suurempi kaupungeissa. Se voi myös liittyä siihen, että kaupungeissa on suurempi osuus EU:n ulkopuolista syntyperää olevia asukkaita.

EU-15-jäsenvaltioista 11:ssä[8] EU:n ulkopuolista syntyperää olevat ihmiset asuvat todennäköisemmin hyvin alhaisen työssäkäyntiasteen kotitalouksissa. Vuonna 2010 EU:n ulkopuolista syntyperää olevien ihmisten hyvin alhainen työssäkäyntiaste oli ainakin kuusi prosenttiyksikköä suurempi kuin ihmisillä, jotka olivat syntyneet maassa, jossa he asuivat. Monet EU:n ulkopuolista syntyperää olevat ihmiset kohtaavat työmarkkinoilla lukemattomia esteitä, jotka johtuvat paikallisen kielen osaamattomuudesta, ammattitaidon puutteesta, puutteista tutkintojen ja/tai pätevyyden tunnustamisessa ja syrjinnästä.

Kehittyneempien jäsenvaltioiden kaupungeissa työllisyysaste on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen tapaan yleensä alhaisempi ja työttömyysaste korkeampi kuin pikkukaupungeissa, taajamissa ja maaseutualueilla (ks. kuva 10). Vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa tilanne on päinvastainen. Kriisi ei ole muuttanut tätä mallia.

Kuva 10: Työllisyys ja työttömyys kaupungeissa ja muilla alueilla, 2008–2011

5.           Koheesiopolitiikka ja talouskriisi

Tässä kertomuksessa esitetään joitakin avainkysymyksiä, joita koheesio-ohjelmissa olisi ohjelmakaudella 2014–2020 otettava huomioon.

Talouskriisi on vaikeuttanut Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista, koska sen myötä työllisyys on laskenut ja köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen lisääntynyt. Lisäksi alueellisten erojen kasvu heikentää yhtä Euroopan unionin ja koheesiopolitiikan päätavoitteista.

Vaikka jotkin jäsenvaltiot, kuten Saksa ja Puola, ovat selvinneet kriisistä suhteellisen pienin vahingoin, useimmissa jäsenvaltioissa ongelmia on enemmän ja julkisia varoja vähemmän. Näitä ongelmia ovat useissa, jopa useimmissa, jäsenvaltioissa seuraavat:

· BKT- ja työllisyystasot, jotka eivät ole vielä palautuneet kriisiä edeltäneille tasoille

· Lisääntyvä työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen

· Kotitalouksien pienentyneet tulot, jotka vähentävät kulutusta ja tuontia

· Ennennäkemätön julkinen velka ja julkisen talouden vakauttamistarve.

Kertomuksesta käy ilmi, että ongelmien intensiteetti vaihtelee huomattavasti Euroopan eri maissa. Nämä erot olisi tulevissa koheesio-ohjelmissa otettava huomioon, jotta ohjelmat olisivat mahdollisimman tehokkaita ja voitaisiin kohdentaa kaikkein akuuteimpiin ongelmiin.

Tulevissa koheesio-ohjelmissa on sen vuoksi korostettava kasvua ja työpaikkoja lisääviä investointeja. Ainoastaan vakaa ja vahva elpyminen voi vähentää työttömyysastetta.

Komissio ehdottaa sen vuoksi, että resurssit keskitettäisiin muutamille tärkeille aloille, kuten työllisyyteen (etenkin nuorten työllistämiseen), ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen, sosiaalisen osallisuuteen, innovointiin ja pk-yrityksiin, energiatehokkuuteen ja vähähiiliseen talouteen. Komissio suhtautuu avoimesti myös siihen, että resursseja jaetaan myös tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuureihin ja digitaalisiin kasvutoimenpiteisiin.

Vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa vienti ja suorat ulkomaiset sijoitukset ovat merkittäviä kasvun vetureita. Ne synnyttävät työpaikkoja ja edistävät tiedon ja teknologian siirtoa. Liiketoimintaympäristön heikkeneminen vaikuttaa erityisesti pk-yrityksiin, jotka ovat yksi koheesiopolitiikan tärkeimmistä kohderyhmistä. Tilanteessa, jossa sisäinen kysyntä on pientä, tavaroiden ja palvelujen vientiin panostaminen auttaa elvyttämään kasvua. Innovointiin tehtävät investoinnit ja älykkään erikoistumisen strategia voisivat parantaa tämän sektorin tulosta.

Rakennusala kärsii edelleen pankkikriisistä, mikä johtuu vähäisestä luotonsaannista, asuntokuplan puhkeamisesta ja kotitalouksien käytettävissä olevan kokonaistulon ja toimeentuloturvan pienentymisestä. Rakennusten energiatehokkuuteen investoimalla voitaisiin ehkä saada takaisin joitakin tällä alalla menetettyjä työpaikkoja.

Köyhyyden tai syrjäytymisen riski EU:n tasolla kasvoi ja saattaa edelleen kasvaa, koska kriisin vaikutus köyhyyteen ja syrjäytymiseen näkyy viiveellä.

Julkisen talouden vakauttaminen lisää vuosina 2014–2020 koheesiopolitiikan merkitystä tärkeänä julkisten investointien rahoituslähteenä. Itse asiassa yli puolet julkisen sektorin investoinneista useissa vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa saadaan jo nyt koheesiorahastosta. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja alueita aloittamaan uusien ohjelmien valmistelun viipymättä siten, että taloudellisen toiminnan elvyttämiseen ja sosiaaliseen osallisuuteen tarkoitettujen hankkeiden aloittaminen ei viivästy, vaan ne voidaan aloittaa jo ensi vuoden alussa.

[1]               2007–2010.

[2]               Economist Housing Index.

[3]               Osa tästä kasvusta johtuu mahdollisesti sarjassa tapahtuneesta katkoksesta.

[4]               http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7315

[5]               Laajempi selvitys: ks. Employment and Social Developments in Europe -raportti 2012. http://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=738&langId=en&pubId=7315

[6]               Selvityksen ulkopuolella ovat Luxemburg, Malta ja Kypros.

[7]               Selvityksen ulkopuolella ovat Luxemburg, Malta, Kypros ja Italia.

[8]               Ainoita poikkeuksia olivat Italia, Kreikka, Portugali ja Luxemburg.