Suositus

NEUVOSTON SUOSITUS

Italian vuoden 2013 kansallisesta uudistusohjelmasta sekä samassa yhteydessä annettu Italian vuosien 2012–2017 vakausohjelmaa koskeva neuvoston lausunto

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja 148 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97[1] ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta 16 päivänä marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011[2] ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen[3],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat[4],

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät,

ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta 2010 komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi kasvu- ja työllisyysstrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa talouspolitiikan koordinointia, ja siinä keskitytään avainalueisiin, joilla tarvitaan toimia, jotta voidaan parantaa Euroopan mahdollisuuksia vauhdittaa kestävää kasvua ja lisätä kilpailukykyä.

(2)       Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010 komission ehdotusten perusteella suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista[5]. Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja työllisyyspolitiikassaan.

(3)       Valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät 29 päivänä kesäkuuta 2012 kasvu- ja työllisyyssopimuksen, joka toimii johdonmukaisina puitteina kansallisen, EU:n ja euroalueen tason toimille kaikkia mahdollisia keinoja, välineitä ja politiikkoja käyttäen. He päättivät toimista, jotka on toteutettava jäsenvaltioiden tasolla, ja ilmaisivat erityisesti täysimääräisen sitoutumisensa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiseen ja maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoon.

(4)       Neuvosto antoi 6 päivänä heinäkuuta 2012 suosituksen Italian vuoden 2012 kansallisesta uudistusohjelmasta ja lausunnon Italian vuosien 2011–2015 tarkistetusta vakausohjelmasta.

(5)       Komissio hyväksyi 28 päivänä marraskuuta 2012 vuotuisen kasvuselvityksen[6]. Tästä alkoi vuoden 2013 talouspolitiikan EU-ohjausjakso. Komissio hyväksyi niin ikään 28 päivänä marraskuuta 2012 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen[7], jossa se katsoi, että Italia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(6)       Eurooppa-neuvosto hyväksyi 14 päivänä maaliskuuta 2013 rahoitusvakauden varmistamisen, julkisen talouden vakauttamisen ja kasvun vauhdittamisen painopisteet. Se korosti, että on tarpeen jatkaa eriytettyä, kasvua edistävää julkisen talouden vakauttamista, palauttaa normaalit luotonannon edellytykset, edistää kasvua ja kilpailukykyä, puuttua työttömyyteen ja kriisin sosiaalisiin seurauksiin sekä nykyaikaistaa julkishallintoa.

(7)       Komissio julkaisi 10 päivänä huhtikuuta 2013 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laaditun Italiaa koskevan perusteellisen tarkastelun[8] tulokset. Komissio päättelee analyysinsa perusteella, että Italian makrotaloudessa on epätasapainotiloja, jotka edellyttävät määrätietoisia politiikkatoimia. Erityisesti ulkoisen kilpailukyvyn heikkeneminen sekä suuri julkinen velka kasvun pysytellessä jatkuvasti heikkona ovat edelleen Italian merkittävämmät makrotalouden epätasapainotilat.

(8)       Italia toimitti vuosia 2012–2017 koskevan vuoden 2013 vakausohjelmansa ja vuoden 2013 kansallisen uudistusohjelmansa 11 päivänä huhtikuuta 2013. Ohjelmien toimittamisen jälkeen 28 päivänä huhtikuuta nimitetty uusi hallitus ilmoitti aikovansa tehostaa rakenneuudistusohjelmaa ja vahvisti samalla vakausohjelmassa esitetyt julkisen talouden tavoitteet. Toukokuun 17 päivänä hyväksyttiin asetus, joka sisältää uusia säännöksiä kiinteistöverotuksesta ja jolla palkkatäydennysjärjestelmä laajennetaan koskemaan vajaatyöllistettyjä työntekijöitä. Ohjelmat ja hallituksen toteuttamat uudet toimenpiteet on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on pystytty ottamaan huomioon.

(9)       Neuvosto on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 mukaisen vuosien 2013–2017 vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että vuotta 2014 koskevien julkisen talouden ennusteiden perustana oleva makrotalouden skenaario on optimistinen verrattuna komission yksiköiden kevään 2013 talousennusteeseen. Ohjelma on realistinen vuodesta 2015 alkaen edellyttäen, että hyväksytyt rakenneuudistukset toteutetaan täysimääräisesti, mikä on edelleen haasteellista. Uusi hallitus vahvisti ohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian, ja parlamentti hyväksyi sen. Sen tavoitteena on pitää alijäämä alle 3 prosentissa suhteessa BKT:hen koko ohjelmakauden ajan, saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoite vuonna 2013 ja vähentää valtionvelkaa suhteessa BKT:hen vuodesta 2014 alkaen. Ohjelmassa vahvistetaan keskipitkän aikavälin tavoite, joka on vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema. Alijäämä supistui 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2012 ja 3 päivänä toukokuuta julkaistun komission kevään 2013 talousennusteen mukaan alijäämän odotetaan pysyvän viitearvon alapuolella vuosina 2013–2014. Arvioidaan, ettei Italian hallituksen 17 päivänä toukokuuta hyväksymillä säännöksillä ole huomattavaa vaikutusta alijäämään, jos ne pannaan täytäntöön johdonmukaisesti. Rakenteellinen rahoitusasema parani kumulatiivisesti 2,7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2009–2012, ja jos oletetaan, että politiikka ei muutu, rakenteellisen rahoitusaseman ennustetaan paranevan yhdellä prosenttiyksiköllä ja olevan –0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013, mutta heikentyvän sen jälkeen hieman vuonna 2014. Rakenteellinen perusjäämä olisi lähes 5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014. Vuodeksi 2013 ennustettu rakenteellinen sopeutus on asianmukainen myös menoanalyysin perusteella, kun menoista on vähennetty harkinnanvaraiset tulopuolen toimenpiteet. Sen sijaan näyttää siltä, että vuonna 2014 poiketaan keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta. Ohjelman mukaan julkinen velka olisi suurimmillaan vuonna 2013, minkä jälkeen se alkaisi supistua muun muassa yksityistämistulojen ansiosta. Näiden tulojen suuruus on yksi prosenttiyksikkö suhteessa BKT:hen vuodessa. Ennusteen mukaan velka suhteessa BKT:hen kasvaa kuitenkin edelleen, mikä johtuu osaksi myös kauppaluottojen maksamisesta. Tämän vaikutus on noin 2,5 prosenttiyksikköä vuosina 2013–2014, mutta tässä luvussa ei oteta huomioon yksityistämistuloja, sillä niitä koskevia yksityiskohtaisia tietoja ei ole vielä määritetty. Italia on vuodesta 2013 alkaen kolmevuotisessa siirtymävaiheessa velkakriteerin noudattamisen osalta, ja vakausohjelmassa esitetty velkakehitys varmistaa riittävän edistymisen kohti sen noudattamista. Ohjelmassa esitetyt alijäämää ja velkaa koskevat ennusteet nojautuvat julkisten talouden toimenpiteiden ja hyväksyttyjen rakenneuudistusten täysimääräiseen toteuttamiseen. Nämä toimenpiteet ovat olennaisia markkinoiden luottamuksen vakiinnuttamiseksi sekä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi.

(10)     Vaikka Italia on toteuttanut merkittäviä uudistuksia julkisen talouden kestävyyden edistämiseksi ja kasvun vauhdittamiseksi, niiden toteuttaminen täysimääräisesti on edelleen haaste ja lisätoimia tarvitaan. Useita ehdotettuja keskeisiä toimenpiteitä ei ole vielä hyväksytty tai ne edellyttävät lainsäädäntöä ja vaarana on, että niiden käytännön toteuttamista ei seurata johdonmukaisesti hallinnon kaikilla tasoilla. Tarkasteltaessa sääntely- ja menettelykehystä, ohjausjärjestelmän laatua ja hallinnon kapasiteettia voidaan todeta, että julkisen hallinnon tehokkuus kärsii edelleen merkittävistä heikkouksista, jotka vaikuttavat uudistusten toteuttamiseen ja liiketoimintaympäristöön.

(11)     Liiketoimintaympäristön parantamiseksi on välttämätöntä saattaa siviilioikeusjärjestelmän uudistus päätökseen toteuttamalla nopeasti tuomioistuinten organisointia koskeva tarkistus ja lyhentämällä asioiden kohtuuttoman pitkiä käsittelyaikoja, purkamalla asioiden käsittelysumaa ja vähentämällä oikeusjuttujen suurta määrää. Perustuslakituomioistuimen lokakuussa 2012 antaman sovittelua koskevan päätöksen johdosta tarvitaan toimia, joilla voidaan edistää tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisujärjestelmien käyttöä. Korruptio on vakava ongelma, ja sen kustannukset ovat arviolta neljä prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä heikentää suuresti talouden elpymismahdollisuuksia. Marraskuussa 2012 annetussa korruption vastaisessa laissa edellytetään seurantatoimia. Korruption torjuntatoimien toimivuutta voitaisiin parantaa edelleen erityisesti vanhentumissäännön osalta, sillä vanhentumisajat ovat nykyisin lyhyitä.

(12)     Tähän mennessä hyväksyttyyn kunnianhimoiseen julkisen talouden vakauttamisstrategiaan liittyy perustuslakiin huhtikuussa 2012 lisätty sääntö tasapainoisesta talousarviosta ja toimia julkisten menojen tehokkuuden ja laadun parantamiseksi. Täytäntöönpanon puutteellisuus on kuitenkin heikentänyt toteutettujen toimien vaikuttavuutta erityisesti siltä osin kuin on kyse julkisen sektorin työvoiman tehokkuudesta ja provinssien määrän vähentämisestä. Koheesiotoimintasuunnitelman myötä on ollut mahdollista nopeuttaa rakennerahastovarojen käyttöä. Näiden varojen määrä on noin 12,1 miljardia euroa kolmella peräkkäisellä jaksolla. Varojen hallinnoinnin parantaminen ei ole kuitenkaan erityisen kunnianhimoista varsinkaan Etelä-Italiassa, mikä on erittäin huolestuttavaa ohjelmakauden 2014–2020 kannalta. Julkisten varojen käyttöä voidaan siis tehostaa huomattavasti.

(13)     Pankeilla on perinteisesti ollut merkittävä asema Italian talouselämän tukemisessa, erityisesti pienten yritysten lainoituksessa, mutta niiden kyky suoriutua tästä tehtävästä on heikentynyt taantuman pitkittymisen vuoksi. Kasvanut luottoriski ja siihen liittyvä järjestämättömien luottojen suuri määrä, joka kasvaa edelleen, on vähentänyt lainanantoa ja heikentänyt pankkien kannattavuutta entisestään. Tämän johdosta Italian keskuspankki arvioi parhaillaan ongelmalainojen varalta tehtyjen varausten riittävyyttä paikan päällä tehtävissä tarkastuksissa. Tietyt italialaisten pankkien hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien piirteet voivat rajoittaa niiden suorittaman rahoituksen välityksen tehokkuutta. Italia on ottanut käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää muiden rahoituskanavien, erityisesti pääomarahoituksen, käyttöä, ja lisätä innovointikapasiteettia, mutta niiden käyttömahdollisuudet ovat edelleen rajalliset eikä niitä ole vielä toteutettu täysimääräisesti. Kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun EU:n direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja kertyneiden kauppaluottojen suunniteltu maksaminen parantavat osaltaan yritysten likviditeettiä.

(14)     Kesäkuussa 2012 hyväksyttiin laaja työmarkkinauudistus, jonka tavoitteena on puuttua työmarkkinoiden jäykkyyksiin ja segmentoitumiseen. Uudistuksen täytäntöönpano on saatettava päätökseen antamalla täytäntöönpanolainsäädäntö, ja sen käytännön toteutusta on seurattava tarkasti. Lisäksi valtion työvoimapalveluja ei ole vielä yhdistetty työttömyysetuuksien hallinnointiin, jotta voitaisiin tukea tehokkaiden aktivointistrategioiden täytäntöönpanoa. Työmarkkinaosapuolet määrittelivät uuden palkanmuodostuskehyksen useissa vuosina 2011–2013 tehdyissä sopimuksissa. Sitä tuetaan verokannusteilla palkkakehityksen saattamiseksi tuottavuutta ja paikallisia työmarkkinaolosuhteita paremmin vastaavaksi. Tämä kehys olisi pantava täytäntöön ja sitä olisi mukautettava asteittain seurannassa saatavien tulosten perusteella.

(15)     Nuorisotyöttömyys ja niiden nuorten osuus, jotka eivät ole töissä tai koulutuksessa, kasvoi edelleen ja vastaavat luvut olivat 37 prosenttia ja 21,1 prosenttia vuoden 2012 lopussa. Sekä korkea-asteen koulutukseen osallistumisen taso että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nuorten työllisyysaste ovat EU:n alhaisimmat, mikä osoittaa, että nuorten tutkinnon suorittaneiden taidoilla ei ole paljonkaan kysyntää työmarkkinoilla. Vaikkakin koulunkäynnin keskeyttäminen vähenee hieman, keskeyttäneiden määrä on edelleen suuri. Tämä aiheuttaa huolta koulutusjärjestelmän suorituskyvystä. Yksi olennaisista tekijöistä on opetusala, jolle on nykyisin tyypillistä yksi urapolku, ja se tarjoaa rajoitetusti mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen. Naisten osallistuminen työmarkkinoille on edelleen vähäistä ja sukupuolten välinen työllisyyskuilu on yksi EU:n suurimmista. Köyhyys- ja syrjäytymisriski ja erityisesti vakava aineellinen puute ovat lisääntyneet huomattavasti. Sosiaaliturvajärjestelmällä on puolestaan entistä enemmän vaikeuksia huolehtia sosiaalisista tarpeista, koska suurin osa sosiaaliturvamenoista koostuu eläkkeistä, ja sosiaalisia tulonsiirtoja, eläkkeitä lukuun ottamatta, ei ole riittävästi kohdennettu köyhyyden torjumiseen ja sosiaalisen osallisuuden edistämiseen.

(16)     Verojärjestelmän rakenne on edelleen monimutkainen ja rasittaa suuresti työvoimaa ja pääomaa. Vuosina 2010–2011 toteutettujen toimien lisäksi on toteutettu toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on siirtää verorasitusta tuotannontekijöistä kulutukseen, kiinteään omaisuuteen ja ympäristöön, mutta ne ovat olleet melko rajallisia. Lisätoimia tarvitaan edelleen verojärjestelmän yksinkertaistamiseksi, veromenojen virtaviivaistamiseksi, kiinteistöverojen saattamiseksi vastaamaan markkina-arvoja, verosääntöjen noudattamisen parantamiseksi ja veronkierron torjumiseksi. Kiinteistörekisteriin merkittyjen arvojen suunnitellun tarkistuksen yhteydessä toteutettavan kiinteistöverouudistuksen tarkoituksena on parantaa verotuksen oikeudenmukaisuutta ottaen huomioon vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden strategian mukaiset rajoitukset. Harmaan talouden ja pimeän työn vähentäminen voi hyödyttää julkista taloutta, ja sillä voi olla myönteisiä vaikutuksia pääomaan. Alv-poikkeusten tai alennettujen verokantojen ja suorien verotukien tarkistus saattaa edellyttää joitain muutoksia sosiaalisiin tulonsiirtoihin, jotta tulonjakoon kohdistuvat vaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä.

(17)     Kilpailun vapauttamiseksi palvelualalla on toteutettu huomattavia toimia. Säänneltyjen ammattien uudistusta olisi kuitenkin jatkettava pidemmälle jäljellä olevien rajoitusten poistamiseksi, ja sen keskeisiä periaatteita olisi varjeltava mahdollisilta takaiskuilta, erityisesti niiltä, jotka johtuvat oikeusalan ammattien uudistuksesta. Perustuslakituomioistuimen heinäkuussa 2012 antaman tuomion johdosta on tärkeää ryhtyä toimiin myös paikallisten julkisten palvelujen avaamiseksi kilpailulle.

(18)     Verkkotoimialojen uudistus on parhaillaan käynnissä. Sen osana avataan markkinoille pääsy ja parannetaan infrastruktuurin kapasiteettia, mutta jäljellä on vielä merkittäviä haasteita. Toimintojen eriyttäminen on tarkoitus saada kaasualalla päätökseen viimeistään syyskuussa 2013, ja maaliskuussa 2013 hyväksytty energiastrategia on pantava täytäntöön. Televiestinnän avaaminen kilpailulle on myös mahdollista. Italia ei ole vielä perustanut uutta liikenneviranomaista, joka vastaisi maanteistä, lentoasemista, satamista ja rautateistä. Tämän viranomaisen olisi oltava riippumaton, ja sillä olisi oltava toimintansa edellyttämät resurssit ja valtuudet määrätä seuraamuksia. Myös sisäistä ja rajat ylittävää infrastruktuuria vaivaavat vakavat ongelmat, kuten pohjoisen ja etelän väliset erot, vaikuttavat osaltaan korkeisiin energiahintoihin, laajakaistan vähäiseen levinneisyyteen ja liikenteen pullonkauloihin.

(19)     Komissio on EU-ohjausjakson osana analysoinut kattavasti Italian talouspolitiikkaa. Se on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen uudistusohjelman ja esittänyt perusteellisen tarkastelun. Se on ottanut huomioon ei vain niiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta vaan myös sen, ovatko ne EU:n sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen tehostaa antamalla EU:n tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin. EU-ohjausjakson yhteydessä annetut komission suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–6.

(20)     Neuvosto on tutkinut Italian vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto[9] ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(21)     Neuvosto on tutkinut kansallisen uudistusohjelman ja vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–6.

(22)     Komissio on EU-ohjausjakson osana myös analysoinut koko euroalueen talouspolitiikkaa. Neuvosto on antanut tämän perusteella erityisiä suosituksia jäsenvaltioille, joiden rahayksikkö on euro. Myös Italian olisi varmistettava, että kyseiset suositukset pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti,

SUOSITTAA, että Italia toteuttaisi vuosina 2013–2014 toimia, joilla se

1.           varmistaa, että alijäämä pysyy alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen vuonna 2013 toteuttamalla hyväksytyt toimenpiteet kokonaisuudessaan; jatkaa rakenteellista sopeutusta sopivaan tahtiin vakauttamalla julkista taloutta kasvua edistävällä tavalla, jotta keskipitkän aikavälin tavoite saavutetaan ja säilytetään vuodesta 2014 alkaen; saavuttaa suunnitellut rakenteelliset perusylijäämät, jotta erittäin suuri julkinen velka suhteessa BKT:hen saadaan vakaaseen laskuun (velkasuhteen ennustetaan olevan 132,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014); jatkaa julkisten menojen tehokkuuden ja laadun kestävää parantamista panemalla täytäntöön vuonna 2012 hyväksytyt toimenpiteet täysimääräisesti ja edistämällä toimia säännöllisillä ja perusteellisilla menoarvioilla hallinnon kaikilla tasoilla;

2.           huolehtii vireillä olevien uudistusten oikea-aikaisesta toteuttamisesta hyväksymällä nopeasti tarvittavan lainsäädännön ja toteuttamalla ne käytännössä hallinnon kaikilla tasoilla kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja seuraamalla vaikutuksia; lisää julkisen hallinnon tehokkuutta ja parantaa hallinnon eri tasojen välistä koordinointia; yksinkertaistaa hallinto- ja sääntelykehystä kansalaisten ja yritysten kannalta ja lyhentää asioiden käsittelyaikoja ja vähentää siviilioikeusjuttujen suurta määrää esimerkiksi edistämällä tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisujärjestelmien käyttöä; lujittaa oikeudellista kehystä korruption torjumiseksi muuan muassa tarkistamalla vanhentumisaikoja koskevia sääntöjä; hyväksyy rakenteelliset toimenpiteet EU:n varojen hallinnoinnin parantamiseksi Etelä-Italiassa ohjelmakauden 2014–2020 osalta;

3.           edistää hallinnointi- ja ohjausjärjestelmiä pankkisektorilla, mikä parantaa tehokkuutta ja kannattavuutta ja tukee siten tuotantotoimintaan annettavaa luotonantoa; edistää meneillään olevia toimia omaisuuserien laadun arvioimiseksi koko pankkisektorilla ja helpottaa pankkien taseissa olevia järjestämättömiä lainoja koskevan ongelman ratkaisemista; edistää pääomamarkkinoiden monipuolistumiskehitystä edelleen ja parantaa yritysten mahdollisuuksia hankkia rahoitusta, erityisesti pääomaa, ja lisää puolestaan niiden innovointikapasiteettia ja kasvua;

4.           huolehtii työmarkkinoita ja palkanmuodostusta koskevien uudistusten tehokkaasta täytäntöönpanosta palkkakehityksen saattamiseksi vastaamaan paremmin tuottavuutta; ryhtyy lisätoimiin edistääkseen erityisesti naisten ja nuorten osallistumista työmarkkinoille esimerkiksi nuorisotakuulla; vahvistaa ammattikoulutusta, huolehtii tehokkaammista julkisista työvoimapalveluista ja parantaa korkea-asteen opiskelijoiden ura- ja neuvontapalveluja; vähentää kotitalouksien toisen tulonsaajan työntekoon kohdistuvia taloudellisia esteitä ja parantaa hoito- ja koulun ulkopuolisia palveluja; lisää toimia koulunkäynnin keskeyttämisen estämiseksi ja parantaa koulutuksen laatua ja tuloksia esimerkiksi uudistamalla opettajien ammatillista ja urakehitystä; varmistaa sosiaalisten tulonsiirtojen toimivuuden, erityisesti kohdentamalla etuudet paremmin, varsinkin niiden pienituloisten kotitalouksien osalta, joissa on lapsia;

5.           siirtää verotaakkaa työstä ja pääomasta kulutukseen, kiinteään omaisuuteen ja ympäristöön ilman talousarviovaikutusta; tarkistaa tätä varten alv-poikkeusten ja alennettujen verokantojen sekä suorien verotukien soveltamisalan ja uudistaa kiinteistörekisterijärjestelmän kiinteään omaisuuteen kohdistuvien juoksevien verojen saattamiseksi markkina-arvojen mukaisiksi; jatkaa veronkierron torjuntaa, parantaa verosäännösten noudattamista ja ryhtyy määrätietoisiin harmaata taloutta ja pimeää työtä torjuviin toimiin;

6.           varmistaa niiden toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon, jotka tähtäävät palvelusektorin markkinoiden avaamiseen kilpailulle; poistaa jäljellä olevat asiantuntijapalveluita koskevat rajoitukset ja helpottaa markkinoille tuloa esimerkiksi julkisten paikallispalveluiden tuottamisessa edistämällä julkisten hankintamenettelyjen käyttöä (suorien käyttöoikeuksien sijaan); jatkaa markkinoille tulon ehtojen parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista verkkotoimialoilla ensisijaisesti huolehtimalla liikenneviranomaisen perustamisesta; parantaa infrastruktuurin kapasiteettia keskittymällä energian liitäntäverkkoihin, intermodaalikuljetuksiin ja nopeisiin laajakaistayhteyksiin televiestinnässä, jotta voidaan myös puuttua pohjoisen ja etelän välisiin eroihin.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

[2]               EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25.

[3]               COM(2013) 362 final.

[4]               P7_TA(2013)0052 ja P7_TA(2013)0053.

[5]               Neuvoston päätös 2013/208/EU, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013.

[6]               COM(2012) 750 final.

[7]               COM(2012) 751 final.

[8]               SWD(2013) 118 final.

[9]               Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.