KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa /* COM/2013/0180 final - 2013/ () */
Kuulemista koskeva tiedonanto hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin tulevaisuudesta Euroopassa Sisältö 1. Johdanto. 3 2. Fossiiliset polttoaineet
energiavalikoimassa ja teollisissa prosesseissa. 4 2.1. Fossiilisten polttoaineiden rooli
maailman energiavalikoimassa. 4 2.2. Fossiilisten polttoaineiden rooli EU:n
energiavalikoimassa. 5 2.2.1. Hiili EU:n sähköntuotannossa. 8 2.2.2. Kaasu EU:n sähköntuotannossa. 9 2.2.3. Öljy EU:n sähköntuotannossa. 10 2.2.4. EU:n sähköntuotannon kokoonpano ja
ikärakenne. 10 2.2.5. Fossiilisten polttoaineiden käyttö
muissa teollisissa prosesseissa. 11 2.2.6. CCS-teknologian potentiaali Euroopassa
ja maailmassa. 12 2.3. Hiilidioksidin teollisen käytön
mahdollisuudet 14 2.4. Hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin kustannuskilpailukyky. 15 2.5. CCS-teknologian jälkiasennuksen
kustannuskilpailukyky olemassa olevissa laitoksissa. 16 3. CCS-demonstroinnin nykytilanne
Euroopassa ja puuteanalyysi 17 3.1. Toimintamallin puuttuminen. 17 3.2. Yleinen tietoisuus ja hyväksyntä. 19 3.3. Oikeudellinen kehys. 20 3.4. Hiilidioksidin varastointi ja
infrastruktuuri 20 3.5. Kansainvälinen yhteistyö. 20 4. Jatkotoimet 21 5. Päätelmät 24
1.
Johdanto
Tällä hetkellä yli 80 prosenttia maailman
primäärienergian käytöstä perustuu fossiilisiin energialähteisiin. Viime
vuosikymmenen aikana 85 prosenttia maailman energiankäytön kasvusta
tuotettiin fossiilisilla polttoaineilla. Nykyiseen politiikkaan ja kehityskulkuun
perustuvien energiankulutuksen ennusteiden mukaan riippuvuus fossiilisista
polttoaineista jatkuu tulevaisuudessakin[1]. Tämä kehityssuunta ei sovi yhteen sen
tosiasian kanssa, että ilmastonmuutosta on hillittävä. Kansainvälisen
energiajärjestön (IEA) ja Maailmanpankin tilaaman raportin mukaan tilanne voi
johtaa siihen, että maapallon lämpötila nousee keskimäärin
3,6–4 celsiusastetta[2].
Täysin vähähiiliseen talouteen siirryttäessä hiilidioksidin talteenotto- ja
varastointiteknologia (CCS-teknologia) on yksi keskeisistä keinoista, joiden
avulla voidaan sovittaa yhteen fossiilisten polttoaineiden kasvava kysyntä ja
tarve vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Maailmanlaajuisesti CCS-teknologian
käyttöönotto on todennäköisesti välttämätöntä, jotta maapallon keskilämpötilan
nousu voidaan pitää alle kahdessa celsiusasteessa[3].
Hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla on ratkaiseva vaikutus myös
unionin kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden saavuttamiseen, ja se tarjoaa
mahdollisuuden uudistaa Euroopan taantuvia teollisuudenaloja kohti vähähiilistä
teollisuutta. Tämä kuitenkin riippuu siitä, voidaanko CCS-teknologiaa käyttää
laajemmassa mittakaavassa, jolloin sen laajamittainen käyttöönotto olisi
taloudellisesti kannattavaa[4]. EU:n etenemissuunnitelmassa Siirtyminen
kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja Energia-alan
etenemissuunnitelmassa 2050 annetuissa arvioissa CCS-teknologiaa
pidetään tärkeänä teknologiana, jolla voidaan helpottaa EU:n siirtymistä
vähähiiliseen talouteen, mikäli se saadaan taloudellisesti kannattavaksi.
Skenaariosta riippuen CCS-teknologiaa hyödyntävän sähköntuotannon osuus
vuonna 2050 on 7–32 prosenttia. Lisäksi arvioidaan, että
hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin vaikutus teollisuuden
hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen EU:ssa kasvaa merkittäväksi
vuoteen 2035 mennessä. EU on sitoutunut tukemaan CCS-teknologiaa sekä
taloudellisesti että sääntelyn keinoin. Sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto
päätti vuonna 2007 tukea enintään 12:ta laajamittaista
demonstrointihanketta vuoteen 2015 mennessä, komissio on ryhtynyt
toimenpiteisiin ja perustanut demonstrointia tukevan yhteisen sääntelykehyksen. CCS-direktiivillä
luodaan oikeudellinen kehys hiilidioksidin talteenottoa, kuljetusta ja
varastointia varten, ja sen kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräaika
oli kesäkuussa 2011[5].
Hiilidioksidin kuljetusverkko sisältyy marraskuussa 2010 laadittuihin EU:n
energiainfrastruktuurien painopisteisiin sekä komission ehdotukseen
asetukseksi Euroopan laajuisten infrastruktuurien suuntaviivoista. CCS-teknologia
kuuluu myös keskeisesti EU:n tutkimus- ja kehitysaloitteisiin; Euroopan
strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) puitteissa on
käynnistetty hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin keskittyvä eurooppalainen
teollisuusaloite. Lisäksi on perustettu kaksi rahoitusvälinettä:
päästöoikeuksilla rahoitettavilla Euroopan energia-alan elvytysohjelmalla
(EEPR) ja NER300-ohjelmalla[6]
kohdistetaan huomattava määrä EU:n rahoitusta laajamittaisiin
demonstrointihankkeisiin[7]. Pyrkimyksistä huolimatta CCS-teknologia ei ole
päässyt kunnolla vauhtiin Euroopassa, mikä johtuu useista tässä tiedonannossa
esitetyistä syistä. On selvää, että toimimattomuus ei ole vaihtoehto ja
lisätoimenpiteitä on toteutettava, mutta aika käy vähiin erityisesti niiden
demonstrointihankkeiden osalta, joiden tarvitsemasta rahoituksesta osa on
onnistuttu turvaamaan mutta lopullinen investointipäätös on vielä tekemättä.
Näin ollen tässä tiedonannossa annetaan yhteenveto nykytilanteesta ottaen
huomioon maailmanlaajuiset olosuhteet ja tarkastellaan mahdollisia vaihtoehtoja,
joilla voitaisiin edesauttaa CCS-teknologian demonstrointia ja käyttöönottoa,
jotta tuettaisiin kyseisen teknologian taloudellista kannattavuutta pitkällä
aikavälillä keskeisenä osana vähähiiliseen talouteen siirtymistä koskevaa EU:n
strategiaa.
2.
Fossiiliset polttoaineet energiavalikoimassa ja
teollisissa prosesseissa
Sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto päätti
vuonna 2007 CCS-teknologian kehittämisestä, hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin merkitys on kasvanut entisestään sekä Euroopassa että
maailmanlaajuisesti, koska maailma on entistä riippuvaisempi fossiilisista
polttoaineista. Samanaikaisesti aikataulu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on
tiukentunut, minkä vuoksi CCS-teknologia olisi saatava käyttöön entistä
kiireellisemmin.
2.1.Fossiilisten
polttoaineiden rooli maailman energiavalikoimassa
Fossiilisilla polttoaineilla katettiin
81 prosenttia maailman primäärienergian kysynnästä vuonna 2009, ja
niiden osuus maailman sähköntuotannosta oli kaksi kolmasosaa. Viimeisten
kymmenen vuoden aikana hiilen, öljyn ja kaasun osuus maailman energiankysynnän
kasvusta on ollut yhteensä 85 prosenttia, ja pelkästään hiilen osuus
primäärienergian kulutuksen kasvusta on ollut 45 prosenttia, kuten
jäljempänä olevasta kaaviosta 1 käy ilmi. Tätä kehitys selittyy paljolti kehitysmaiden
kasvavalla kysynnällä. Hiilentuotanto maailmassa on tämän myötä lähestulkoon
kaksinkertaistunut vuodesta 1990 lähtien, ja vuonna 2011 hiiltä
tuotettiin lähes 8 000 miljoonaa tonnia. Kaavio 1: Maailman primäärienergian kysynnän kasvu
polttoaineittain, 2001–2011 (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus). Edellä olevassa kaaviossa esitetty
historiallinen kehitys vastaa IEA:n vuoden 2012 energiakatsauksen (World
Energy Outlook 2012) uusien politiikkojen skenaarion (”New Policies
Scenario”) ennusteita, jotka esitetään kaaviossa 2. Jos nykyisiä
politiikkoja jatketaan, ennusteiden mukaan hiilen merkitys sähköntuotantoon
tehdyissä investoinneissa kasvaa kehitysmaissa tulevina vuosikymmeninä, kun
taas kehittyneissä maissa hiilen osuus alkaa laskea. Kaavio 2: Sähköntuotantoa koskeva muutos tietyissä osissa
maailmaa, 2010–2035 (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus).
2.2.Fossiilisten
polttoaineiden rooli Euroopan energiavalikoimassa
EU:ssa kaasun osuus primäärienergian
kulutuksessa on kasvanut viime vuosikymmenen aikana 25 prosenttiin
vuonna 2010[8].
Suurin osa kaasusta tuodaan muualta, sillä ainoastaan noin 35 prosenttia
EU:ssa käytetystä kaasusta tuotetaan EU:ssa[9]. Noin 30 prosenttia kaasusta käytetään
sähköntuotantoon. Vaikka EU:n kaasuntuonti on kaksinkertaistunut
kahden vuosikymmenen aikana, Yhdysvalloissa kehitys on ollut päinvastaista,
koska liuskekaasun merkittävät esiintymät ja liuskekaasuteknologian
kehittyminen ovat sekä alentaneet kaasun hintaa että vähentäneet Yhdysvaltojen
riippuvuutta tuontienergiasta. Liuskekaasun nopea kehitys ja sen käyttöä
Yhdysvalloissa koskevat ennusteet kuvataan kaaviossa 3. Kaavio 3: Aikaisempi ja ennustettu öljyn- ja
kaasuntuotanto Yhdysvalloissa (lähde: IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus). Tämä puolestaan on lisännyt painetta laskea
Amerikasta louhitun hiilen hintaa sen kilpailukyvyn vahvistamiseksi (kuten käy
ilmi kaaviosta 4), minkä vuoksi Yhdysvaltojen hiiliteollisuus on alkanut
etsiä uusia markkinoita ja lisännyt sellaisen hiilen vientiä, joka tavallisesti
kulutettaisiin kotimaassa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tämä
kehityssuuntaus jatkuu ja tilanne voi vaikeutua edelleen. Kaavio
4: Hiilen hinnat 12 kuukauden
aikana (lähde: Platts). Suuri osa tästä viennistä on suuntautunut
EU:hun, mikä on lisännyt hiilen kulutusta. Kaaviossa 5 esitetään hiilialan
kokonaiskehitys EU:ssa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana (kaavion
tuoreimmat tiedot ovat toukokuulta 2012). Äskettäinen hiilen kulutuksen
kasvu[10]
on mahdollisesti pysähtynyt. Kahden vuosikymmenen aikana vallinnut kulutuksen
laskusuuntaus oli tämän kasvun takia jossain määrin kääntynyt nousuun. Syitä tähän kehitykseen on useita, mutta
erityisesti tilanteeseen ovat vaikuttaneet hiilen ja hiilidioksidin odotettua
alhaisemmat hinnat. Kaavio 5: Hiilen kulutuksen kehitys EU:ssa viimeisten
20 vuoden aikana (toukokuuhun 2012) (lähde: Eurostat). On huomattava,
että viivan vasemmalla puolella on esitetty vuosittaiset tiedot
vuodesta 1990 lähtien, kun taas oikealla puolella on esitetty
kuukausittaiset tiedot 1. tammikuuta 2008 lähtien. Hiilen alhainen hintataso ja kaasun
suhteellisen korkeat hinnat hiileen verrattuna ovat johtaneet siihen, että
hiilestä on tullut uusi ja taloudellisesti kiinnostava sähköntuotannon lähde
EU:ssa. Voimalaitosten käyttöikää on pidennetty suunnitellun sulkemisen sijaan,
mikä lisää hiililukkiutuman (carbon lock-in) riskiä fossiilisten
polttoaineiden käytön kehityksessä. Viime vuosina talouskriisi on vaikuttanut
kasvihuonekaasupäästöjen vähentymiseen huomattavasti, mikä johti
vuoden 2012 alussa 955 miljoonan käyttämättömän päästöoikeuden
ylijäämään. Rakenteellinen kokonaisylijäämä kasvaa nopeasti, minkä tuloksena
suurimman osan vaiheesta 3 ylijäämä voi olla 2 miljardia
käyttämätöntä päästöoikeutta[11].
Tämä laskisi hiilidioksidin hintoja nopeasti 5 euroon/CO2-tonni
tai sen alle. Hiilen houkuttelevuuden lisääntyminen
vaikeuttaa varmasti lyhyellä aikavälillä siirtymistä vähähiiliseen talouteen.
2.2.1.
Hiili EU:n sähköntuotannossa
Hiilialan osuus Euroopan energian
toimitusvarmuudessa on huomattava, kun otetaan huomioon, että hiili tuotetaan
pääosin EU:ssa: yli 73 prosenttia EU:ssa käytetystä hiilestä tuotetaan
EU:ssa, kuten kaaviosta 6 käy ilmi. Kaavio
6: Hiilen käyttö EU:ssa
vuonna 2010 (lähde: Eurostat). Hiiltä käytetään Euroopassa pääosin
sähköntuotantoon. Kaiken kaikkiaan ruskohiilen ja kivihiilen käyttö EU:ssa on
kasvanut 712,8 miljoonasta tonnista vuonna 2010 753,2 miljoonaan
tonniin vuonna 2011, ja niiden osuus on noin 16 prosenttia energian
kokonaiskulutuksesta. Hiilen osuus EU:n sähköntuotannossa laski hitaasti
vuoteen 2010 saakka (jolloin hiilen osuus EU:ssa tuotetusta sähköstä oli
noin 25 prosenttia[12]),
mutta sen jälkeen osuus on kasvanut jälleen, kuten edellä todettiin. EU:n
suurimmat hiilen kuluttajat on kuvattu seuraavassa taulukossa. Kaavio
7: Suurimmat hiilen kuluttajat EU:ssa
vuonna 2010 (lähde: Eurostat). Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen mukaan
hiilen lisäkapasiteettia on rakenteilla tai suunnitteilla noin
10 gigawatin verran (Saksassa, Alankomaissa, Kreikassa ja Romaniassa).
Jäsenvaltioiden ilmoittamat luvut ovat kuitenkin huomattavasti alhaisemmat kuin
Plattsin raportissa, jossa arvioidaan, että ehdotus-, kehitys- tai
rakennusvaiheessa on jopa 50 gigawatin verran hiilivoimalaitoksia. Lisäksi
vanhoja hiilivoimalaitoksia on joko kunnostettava tai ne on suljettava, koska
ne ovat ylittäneet suunnitellun toiminta-aikansa.
2.2.2.
Kaasu EU:n sähköntuotannossa
Kaasun osuus Euroopan sähköntuotannossa on kasvanut tasaisesti
kuluneiden 20 vuoden aikana 9 prosentista vuonna 1990
24 prosenttiin vuonna 2010[13]. Lisäksi useat jäsenvaltiot aikovat lisätä
kaasuun perustuvaa sähköntuotantoa tuntuvasti. Hiileen verrattuna
kaasuvoimalaitoksiin liittyy useita etuja. Kasvihuonekaasupäästöt ovat puolet
hiilen aiheuttamista päästöistä, kaasuvoimalaitokset vaativat alhaiset
investointikustannukset ja ne voivat toimia joustavasti, minkä vuoksi ne
soveltuvat tuuli- ja aurinkoenergialla tuotetun vaihtelevan sähköntuotannon
tasapainottamiseen. Komissiolle tehtyjen ilmoitusten mukaan rakenteilla on
yhteensä 20 gigawatin verran uutta kaasuvoimakapasiteettia, mikä kattaa
noin kaksi prosenttia tämänhetkisestä sähköntuotannon kokonaiskapasiteetista
(lisäksi suunnitteilla on vielä 15 gigawatin lisäkapasiteetti). Seuraava
kaavio osoittaa komission tietojen mukaan rakennusvaiheessa olevien
32 kaasuvoimalaitoksen tuotantokapasiteetin. Kaavio
8: Jäsenvaltiot, joissa rakennetaan
kaasuvoimalaitoksia (lähde: jäsenvaltioiden ilmoitukset). Vaikka uudet kaasuvoimalaitokset aiheuttavat
hiilivoimalaitoksia vähemmän päästöjä, uusilla investoinneilla on pitkä
käyttöikä ja CCS-laitteiden jälkiasentaminen kaasuvoimalaitoksiin ei
välttämättä ole kustannustehokasta. Tämä koskee erityisesti sellaisia
kaasuvoimalaitoksia, jotka eivät aja peruskuormaa[14].
Toisaalta pääomakustannukset ovat kaasuvoimalaitoksissa pienemmät kuin
hiilivoimalaitoksissa, mikä tarkoittaa, että investointien kustannustehokkuus
ei riipu yhtä paljon pitkästä käyttöiästä.
2.2.3.
Öljy EU:n sähköntuotannossa
Öljyn käyttö sähköntuotannossa rajoittuu vain
erikoissovelluksiin, kuten eristettyihin sähköntuotantojärjestelmiin. Öljyn
osuus EU:n sähköntuotannosta on vain 2,6 prosenttia, ja
maailmanlaajuisesti hieman enemmän, mutta suuntaus on laskeva. Öljyä käytetään
pääasiassa liikenteen polttomoottoreissa, kuten lentokoneissa, laivoissa ja
ajoneuvoissa. Koska öljyllä on pieni rooli teollisuudessa ja sähköntuotannossa
ja nykyisillä tekniikoilla on mahdotonta ottaa hiilidioksidia tehokkaasti
talteen pienistä lähteistä, öljyä ei käsitellä tarkemmin.
2.2.4.
EU:n sähköntuotannon kokoonpano ja ikärakenne
Sähköntuotantokapasiteettiin tehtävät
investoinnit Euroopassa ovat muuttuneet ajan mittaan. Sähköntuotannon
alkuvaiheessa yli sata vuotta sitten investoitiin lähinnä uusiutuviin
energialähteisiin (vesivoimaan), 1950-luvulta lähtien rakennettiin hiili-,
ydin- ja kaasuvoimalaitoksia ja viimeisen vuosikymmenen aikana on palattu
jälleen uusiutuviin energialähteisiin (tuuli- ja aurinkovoimaan). Tätä
kehityskulkua kuvataan kaaviossa 8. Kaavio 9: Sähköntuotannon ikärakenne Euroopassa (lähde:
Platts). Edellä esitetystä kaaviosta käy ilmi, että
30–55 vuotta sitten investoitiin hiilivoimalaitoksiin, mikä tarkoittaa,
että Euroopassa on suuri määrä vanhoja hiilivoimalaitoksia, jotka ovat nyt
ylittäneet käyttöikänsä (kaasuvoimalaitosten osalta tilanne on päinvastainen,
koska suurin osa investoinneista tehtiin viimeisten 20 vuoden aikana).
Tämä johtaa siihen, että yhä useammat voimalaitokset (keskimäärin
3–5 gigawattia eli noin 10 hiilivoimalaitosta vuosittain) saavuttavat
käyttöiän, jossa sijoittajille voi olla edullisempaa lopettaa toiminta kuin
käyttää varoja laitoksen kunnostamiseen[15]. Tämä tarjoaa tilaisuuden korvata ne
vähähiilisillä vaihtoehdoilla, mutta jos energian ja hiilidioksidin
suhteelliset hinnat pysyvät nykytasollaan, kasvaa myös uuden hiililukkiutuman
riski.
2.2.5.
Fossiilisten polttoaineiden käyttö muissa
teollisissa prosesseissa
Hiilidioksidin talteenotto on huomattavasti
helpompaa useissa teollisuuden prosesseissa kuin sähköntuotannossa, mikä johtuu
tuotetun hiilidioksidin suhteellisen korkeasta pitoisuudesta. Hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin soveltaminen tietyillä teollisuudenaloilla on sen
vuoksi mielenkiintoinen vaihtoehto teknologian varhaisessa käyttöönotossa. EU:n
etenemissuunnitelmassa Siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen
vuonna 2050 annettu arvio osoittaa, että teollisuuden hiilidioksidipäästöjä
on vähennettävä vuoden 1990 päästötasosta 34–40 prosenttia
vuoteen 2030 mennessä ja 83–87 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) tuoreissa
tutkimuksissa käsitellään hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin
soveltamista rauta-, teräs- ja sementtiteollisuudessa. Tutkimusten mukaan
CCS-teknologia voi tulla kilpailukykyiseksi keskipitkällä aikavälillä, jolloin
sen avulla voidaan kustannustehokkaasti vähentää kyseisten teollisuudenalojen
päästöjä[16].
Esimerkiksi terästeollisuudessa CCS-teknologian mahdollinen soveltaminen voisi
vähentää merkittävästi suoria päästöjä. Vaikka terästuotannon energiatehokkuus
on parantunut huomattavasti viimeisten 50 vuoden aikana, raakateräksen
tuotantoprosessissa käytetään edelleen paljon energiaa. Terästeollisuuden
hiilidioksidipäästöistä 80–90 prosenttia on peräisin integroitujen
teräslaitosten koksaamoista, masuuneista ja emäshappiuuneista. EU:n osuus
maailman terästuotannosta on noin 15 prosenttia. Vuonna 2011 EU:n
27 jäsenvaltiossa tuotettiin lähes 180 miljoonaa tonnia raakaterästä[17]. Teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon
päivityksessä EU asetti vuonna 2012 kunnianhimoiseksi tavoitteeksi tukea
teollisuutta Euroopassa sen nykytasolta, joka on noin 16 prosenttia
BKT:stä, 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin soveltaminen teollisissa prosesseissa auttaisi
unionia sovittamaan tämän tavoitteen yhteen sen pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden
kanssa. Joka tapauksessa vielä selvittämättömien teknisten esteiden merkitystä,
vielä tarvittavien t&k-toimien laajuutta ja näiden hyödykkeiden
kansainvälisiin markkinoihin liittyviä taloudellisia näkökohtia ei pitäisi
jättää huomiotta. CCS-teknologian soveltaminen teollisiin
prosesseihin voi myös auttaa lisäämään yleisön tietoisuutta teknologiasta ja
sen hyväksyntää, koska paikallisyhteisön työpaikkojen ja teollisen tuotannon
jatkuvuuden välillä on hyvin näkyvä yhteys.
2.2.6.
CCS-teknologian potentiaali Euroopassa ja
maailmassa
EU on sitoutunut vähentämään
kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä vähintään 80 prosenttia
vuoteen 2050 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden käyttö Euroopan
sähköntuotannossa ja teollisissa prosesseissa jatkuu kuitenkin todennäköisesti
vielä vuosikymmenien ajan. Sen vuoksi vuoden 2050 tavoite voidaan
saavuttaa ainoastaan, jos fossiilisten polttoaineiden palamisesta syntyvät
päästöt voidaan poistaa koko järjestelmästä, ja tässä yhteydessä hiilidioksidin
talteenotolla ja varastoinnilla voi olla tärkeä rooli, koska sen avulla voidaan
merkittävästi vähentää fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuvia
hiilidioksidipäästöjä sekä sähköntuotannossa että teollisuudessa.
CCS-teknologiaa voidaan soveltaa myös liikennepolttoaineiden tuotannossa ja
erityisesti vaihtoehtoisten polttoaineiden[18], kuten fossiilisista lähteistä peräisin
olevan vedyn, tuotannossa. Tavallisesti CCS-teknologiaa käytetään yhdessä
fossiilisten polttoaineiden polton kanssa, mutta sitä voidaan käyttää myös
biomassan käytöstä syntyvän biogeenisen hiilidioksidin talteenottoon (bio-CCS).
Bio-CCS-teknologialla voidaan esimerkiksi ottaa talteen hiilidioksidia, joka
syntyy biomassan rinnakkaispoltto- tai polttolaitoksissa, ja teknologiaa
voidaan soveltaa myös biopolttoaineiden tuotantoprosessiin. Biomassan ja
CCS-teknologian yhteisen arvoketjun tekninen toteutettavuus on kuitenkin vielä
demonstroitava laajemmassa mittakaavassa. IEA:n analyysit osoittavat, että jos
sähköntuotannossa ei oteta käyttöön CCS-teknologiaa, kasvihuonekaasutavoitteiden,
joiden mukaisesti maapallon keskilämpötilan nousu on pidettävä alle kahdessa
celsiusasteessa, saavuttamiseksi vaadittavat pääomakustannukset voivat nousta
jopa 40 prosenttia[19].
Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin merkitys ilmastonmuutoksen
kustannustehokkaassa hillitsemisessä on osoitettu Energia-alan
etenemissuunnitelmassa 2050, jossa kaikkiin skenaarioihin liittyy
CCS-teknologian käyttö. Viidestä hiilestä irtautumiseen perustuvasta
skenaariosta kolmessa skenaariossa CCS-teknologiaa käytetään yli
20 prosentissa Euroopan sähköntuotannosta vuoteen 2050 mennessä,
kuten kaaviosta 10 käy ilmi. Kaavio
10: CCS-teknologian osuus (%)
sähköntuotannosta energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 (lähde:
energia-alan etenemissuunnitelma 2050). Energia-alan
etenemissuunnitelmassa 2050 esitetty monipuolisia
energiansaantitekniikoita koskeva skenaario osoittaa, että vuoteen 2035
mennessä voitaisiin asentaa yhteensä 32 gigawatin verran CCS-laitteita, ja
määrä kasvaisi vuoteen 2050 mennessä noin 190 gigawattiin. Tämä voi
olla tärkeä tilaisuus Euroopan teollisuudelle talteenotto- ja
varastointiteknologioiden alalla, mutta asettaa kuitenkin mittavan haasteen,
kun sitä tarkastellaan EU:n nykytasolta. Jos hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin kehittäminen Euroopassa viivästyy, se heikentää myös näitä
liiketoimintanäkymiä. Ennusteiden mukaan nykyisillä politiikoilla
fossiilisten polttoaineiden käyttö EU:ssa vähenee edelleen, mutta niillä on
silti suurin osuus EU:n energiavalikoimassa tulevina vuosikymmeninä. Vaikka
politiikoilla pyrittäisiin lisäämään vähähiilisiä vaihtoehtoja
energiavalikoimassa, fossiilisten polttoaineiden osuus EU:n energiavalikoimassa
olisi silti yli 50 prosenttia vuonna 2030. Taulukko 1: Energiavalikoimaa
koskevat ennusteet, viiteskenaario vastaa nykyisiä politiikkoja (lähde:
Euroopan komissio, Energia-alan etenemissuunnitelman 2050
vaikutustenarviointi). Energia-alan
etenemissuunnitelmassa 2050 arvioidaan, että
teknologian laajamittainen käyttö aloitetaan noin vuonna 2030 ja kehitystä
ohjaa pääasiassa päästökauppajärjestelmän hiilidioksidin hinnoittelu.
CCS-teknologian käyttöönottoon vaikuttaa myös vuoden 2030 ilmasto- ja
energiakehys, jossa yleistavoitteena on saattaa EU tielle kohti vuoden 2050
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta, jotta maapallon lämpeneminen
voidaan pitää alle kahdessa celsiusasteessa.
2.3.Hiilidioksidin
teollisen käytön mahdollisuudet
Hiilidioksidi on kemiallinen yhdiste, jota
voidaan käyttää synteettisten polttoaineiden tuotannossa, työaineena
(esimerkiksi geotermisissä voimalaitoksissa), raaka-aineena kemiallisissa
prosesseissa ja bioteknologian sovelluksissa sekä monien muiden tuotteiden
valmistuksessa. Tähän mennessä hiilidioksidia on onnistuneesti hyödynnetty urean,
kylmäaineiden ja juomien tuotannossa, hitsauksessa, palosammuttimissa,
vedenkäsittelyssä, puutarhaviljelyssä, paperiteollisuuden saostetun
kalsiumkarbonaatin tuotannossa, elintarvikepakkausten suojakaasuna ja monissa
muissa pienemmissä sovelluksissa[20].
Lisäksi hiljattain on noussut esiin uusia hiilidioksidin käyttömahdollisuuksia
kemikaalien eri tuotantoketjuissa (esim. polymeerit, orgaaniset hapot,
alkoholit, sokerit) ja polttoaineiden tuotannossa (esim. metanoli, levistä
tuotetut biopolttoaineet, synteettinen maakaasu). Useimmat näistä
teknologioista ovat kuitenkin vasta tutkimus- ja kehitysvaiheessa. Lisäksi
niiden vaikutukset hiilidioksidin vähentämiseen ovat epäselvät, mikä johtuu
siitä, että niissä hiilidioksidin tilapäiseen tai pysyvään varastointiin käytetään
erityisiä mekanismeja, eikä niillä välttämättä kyetä vähentämään hiilidioksidia
riittävästi. Riippumatta niiden vaikutuksesta hiilidioksidipäästöjen
vähentämiseen hiilidioksidin hyödyntämisteknologiat tarjoavat mahdollisuuden
saada tuloja lyhyellä aikavälillä. Hiilidioksidia ei siten pitäisi nähdä enää
vain jätteenä vaan hyödykkeenä, ja tämä näkökulma voi auttaa saamaan
hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille myös yleisen hyväksynnän. Tehostetussa öljyn (ja jossain tapauksissa kaasun)
talteenotossa (enhanced oil recovery, EOR) voidaan toisaalta varastoida
huomattavia määriä hiilidioksidia ja lisätä samanaikaisesti öljyntuotantoa
keskimäärin 13 prosenttia[21],
millä on merkittävä taloudellinen arvo. Lisäksi öljy- ja kaasuvarastot ovat
ensisijaisia vaihtoehtoja hiilidioksidin varastointipaikoiksi useistakin
syistä. Ensinnäkin loukkuihin alun perin kerätty öljy tai kaasu ei ole
vuotanut, mikä osoittaa tällaisten varastointipaikkojen turvallisuuden ja
luotettavuuden edellyttäen, että etsintä ja louhinta ei ole vahingoittanut
niiden rakenteita. Toiseksi useimpien öljy- ja kaasukenttien geologinen rakenne
ja fyysiset ominaisuudet on tutkittu ja kuvattu kattavasti. Kolmanneksi öljy-
ja kaasuteollisuuden toimijat tuntevat hyvin olemassa olevien kenttien
geologian ja erityispiirteet, joten ne voivat ennustaa kaasujen ja nesteiden
liikkeitä, syrjäytyskäyttäytymistä ja eristyvyyttä. Joka tapauksessa on
noudatettava varovaisuusperiaatetta, kuten Euroopan ympäristökeskus korostaa
tuoreessa raportissaan ”Late lessons from early warnings” (2013)[22]. Lisäksi
tehostetun öljyn talteenoton mahdollisuudet Euroopassa ovat vähäiset[23].
2.4.Hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin kustannuskilpailukyky
Maailmassa on käynnissä yli
20 demonstrointivaiheen CCS-hanketta, joista kaksi Euroopassa (Norjassa)[24].
Useimmissa hankkeissa CCS-teknologiaa käytetään teollisesti esimerkiksi öljy-
ja kaasuteollisuuden prosesseissa tai kemikaalien tuotannossa, ja
hiilidioksidia otetaan talteen kaupallisista syistä. Kahdeksassa hankkeessa on
täydellinen CCS-ketju (talteenotto, kuljetus ja varastointi), ja näistä
viidessä taloudellinen kannattavuus on varmistettu tehostamalla öljyn
talteenottoa, jossa hiilidioksidia käytetään lisäämään raakaöljyn tuotantoa
(lisätietoja hankkeista on liitteessä I). Komission Energia-alan
etenemissuunnitelman 2050 ja IEA:n arvioiden mukaan[25]
hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista ennustetaan kilpailukykyistä
teknologiaa, jolla edistetään siirtymistä vähähiiliseen talouteen.
Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin kustannusarviot vaihtelevat
polttoaineen, teknologian ja varastoinnin tyypin mukaan, mutta useimpien
laskelmien mukaan ne sijoittuvat tällä hetkellä 30–100 euron välille
varastoitua CO2-tonnia kohden. IEA:n asiakirjassa Cost and
Performance of Carbon Dioxide Capture from Power Generation (katso
täydelliset viitetiedot alaviitteessä 29), joka perustuu käytettävissä
oleviin teknisiin tutkimuksiin, arvioidaan, että CCS-teknologian kustannukset
ovat tällä hetkellä noin 40 euroa vältettyä CO2-tonnia kohden[26]
hiilivoimalaitoksissa ja 80 euroa vältettyä CO2-tonnia kohden
maakaasuvoimalaitoksissa. Lisäksi on otettava huomioon kuljetus- ja
varastointikustannukset. Kustannusten odotetaan kuitenkin laskevan
tulevaisuudessa. JRC arvioi[27],
että ensimmäisen sukupolven CCS-teknologiaa käyttävien hiili- ja
maakaasuvoimalaitosten kustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin
vastaavien tavanomaisten, ilman CCS-laitteita rakennettujen voimalaitosten
kustannukset. CCS-voimaloiden käyttövaiheessa kustannukset
kuitenkin alenevat t&k-toiminnan ja mittakaavaetujen ansiosta. Kun otetaan huomioon öljyn jatkuvasti korkea
hintataso, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi joissain tapauksissa
olla kustannustehokasta öljy- ja kaasuteollisuudelle, missä voittomarginaalit
ovat huomattavasti suurempia kuin sähköntuotannossa ja muilla aloilla, joiden
toimintaan liittyy fossiilisten polttoaineiden kulutusta tai toimitusta. Tästä ovat
osoituksena ainoat Euroopassa tällä hetkellä käynnissä olevat kaksi
täysimittaista CCS-hanketta. Nämä hankkeet ovat Norjassa, missä öljyn ja kaasun
tuottajille on määrätty noin 25 euron suuruinen vero CO2-päästötonnia
kohden[28].
Vero koskee Norjan mannerjalustalla toimivia kaasun- ja öljyntuottajia ja on johtanut
Snøhvitin ja Sleipnerin kaupallisten CCS-kehityshankkeiden käynnistämiseen
(lisätietoja liitteessä I).
2.5.CCS-teknologian
jälkiasennuksen kustannuskilpailukyky olemassa olevissa laitoksissa
Jos fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten
maailmanlaajuista kasvusuuntausta ei pysäytetä, CCS-laitteiden jälkiasennus on
välttämätöntä, jotta maapallon lämpeneminen ei ylitä kahta celsiusastetta.
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC)[29]
kuitenkin toteaa, että hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennus
olemassa oleviin voimalaitoksiin tulee todennäköisesti kalliimmaksi ja vähentää
merkittävästi yleistä tehokkuutta verrattuna uusiin CCS-laitteilla
varustettuihin voimalaitoksiin. IPCC:n mukaan jälkiasennuksen kustannuksia
voidaan vähentää, jos laitteet asennetaan suhteellisen uusiin ja tehokkaisiin
voimalaitoksiin tai jos voimalaitosta parannetaan tai kunnostetaan
merkittävästi. Suurin osa myöhemmistä tutkimuksista tukee IPCC:n havaintoja.
Korkeat kustannukset johtuvat pääosin seuraavista syistä: ·
Uusiin laitoksiin verrattuna investointikustannukset
ovat korkeammat, koska olemassa olevan laitoksen kokoonpano- ja
tilarajoitukset voivat vaikeuttaa CCS-laitteiden jälkiasennusta. ·
Käyttöikä on lyhyempi,
koska voimalaitos on jo toiminnassa. Tämä tarkoittaa, että CCS-laitteiden
jälkiasennukseen käytetyt investoinnit olisi saatava takaisin lyhyemmässä
ajassa kuin uusissa laitoksissa. ·
Tehokkuus heikkenee,
koska jälkiasennus on vaikea integroida optimaalisesti siten, että
talteenottoprosessin energiatehokkuus voitaisiin maksimoida, mikä alentaa
tehoa. ·
Toiminnan pysäytyksestä aiheutuu kustannuksia, kun olemassa olevan laitoksen tuotanto on pysäytettävä
jälkiasennuksen vaatimien rakennustöiden ajaksi. Laitoskohtaisten rajoitusten ja kustannusten
vähentämiseksi on ehdotettu, että uusilta laitoksilta edellytettäisiin
”CCS-valmiutta”[30],
millä vältettäisiin myös hiililukkiutuman pahentuminen uusien laitosten
hiilidioksidipäästöissä[31]. CCS-direktiivin 33 artiklan nojalla
jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten
toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään
300 megawattia, ovat arvioineet, 1) onko käytettävissä sopivia
varastointipaikkoja sekä 2) ovatko siirtolaitteistot ja 3) hiilidioksidin
talteenoton jälkiasentaminen teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa[32]. Jos
ehdot täyttyvät, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että
laitosalueella varataan sopiva tila hiilidioksidin talteenotto- ja
paineistuslaitteistoille. CCS-valmiudella varustettujen laitosten määrä on
toistaiseksi kuitenkin hyvin pieni. Jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä,
joilla varmistetaan CCS-direktiivin 33 artiklan täytäntöönpano, arvioidaan
tulevassa analyysissa, jossa selvitetään CCS-direktiivin saattamista osaksi
kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.
3.
CCS-demonstroinnin nykytilanne Euroopassa ja
puuteanalyysi
Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin
merkitys tulevaisuuden vähähiilisessä energialähteiden valikoimassa on
tunnustettu. Tämä on seurausta muun muassa siitä, että Euroopan unioni on
sitoutunut ratkaisevasti edistämään CCS-teknologian kehittymistä pilottivaiheen
tutkimushankkeista kaupallisen mittakaavan demonstrointihankkeiksi[33], joilla
voidaan vähentää kustannuksia, demonstroida turvallista geologista
hiilidioksidin varastointia, luoda siirrettävää tietoa CCS-teknologian
mahdollisuuksista ja vähentää teknologioihin liittyviä sijoittajariskejä. EU on pyrkinyt päättäväisesti ottamaan
johtoaseman CCS-teknologian kehittämisessä, mutta siitä huolimatta yksikään
kahdeksasta täysimittaisesta demonstrointihankkeesta[34],
joissa on täydellinen CCS-ketju (talteenotto, kuljetus ja varastointi;
lisätietoja liitteessä I), ei sijaitse EU:ssa, ja kaikkein lupaavimmatkin
hankkeet EU:ssa ovat viivästyneet merkittävästi useista syistä, joita tarkastellaan
jäljempänä.
3.1.Toimintamallin
puuttuminen
Päästöoikeuksien hinnat ovat tällä hetkellä
reilusti alle 40 euroa CO2-tonnia kohden, ja koska ei ole muita
oikeudellisia rajoituksia tai kannustimia, talouden toimijat eivät näe syytä
investoida hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Kun komissio ehdotti
vuonna 2008 ilmasto- ja energiapakettia, hiilidioksidin hinnat olivat
tilapäisesti jopa 30 euroa. Tuolloisten odotusten mukaan tällainen
hintataso saavutettaisiin vuonna 2020, kun ilmasto- ja energiapaketin
tavoitteet olisi pantu täytäntöön, ja hinnat jatkaisivat nousua sen jälkeen.
Oli kuitenkin selvää, ettei tämä silti välttämättä riittäisi edes
demonstrointilaitosten rakentamiseen. Oikeudellisen kehyksen (CCS-direktiivi)
lisäksi käynnistettiin NER300-rahoitusohjelma, josta rahoitetaan kaupallisen
mittakaavan CCS-demonstrointihankkeita ja innovatiivisia uusiutuvan energian
hankkeita, sekä perustettiin Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR), jossa
keskitytään kuuteen CCS-demonstrointihankkeeseen. Jos hiilidioksidin hinta
olisi ollut 30 euroa, tuki olisi voinut olla yhteensä jopa
9 miljardia euroa. Hiilidioksidin hintakannustimen sekä NER300- ja
EEPR-ohjelmien tarjoaman lisärahoituksen katsottiin riittävän varmistamaan
useiden CCS-demonstrointilaitosten rakentamisen EU:ssa. Hiilidioksidin hinta on tällä hetkellä
kuitenkin lähemmäs viisi euroa ja NER300-ohjelmasta saatavat tulot tuntuvasti
alle alkuperäisten odotusten, joten on selvää, ettei talouden toimijoilla ole
syytä investoida CCS-demonstrointiin. Päästöjen vähentymisestä saatavat tulot,
jotka syntyvät tarpeesta ostaa huomattavasti vähemmän päästöoikeuksia, eivät
kata lisäinvestointeja ja toimintakustannuksia. CCS-hankkeita varten tehdyt alkuvaiheen
suunnittelu- ja selvitystyöt (FEED-selvitykset) osoittavat, että alkuperäiset
arviot hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin pääomakustannuksista olivat
todenmukaiset. Taloudellinen kannattavuus heikkeni kuitenkin merkittävästi
vuonna 2009, kun talouskriisi alensi hiilidioksidin hintoja päästökaupassa.
Suurin osa hankkeista perustui laskelmiin, joissa hiilidioksidin hinta on
ainakin 20 euroa CO2-tonnia kohden. Jos oletetaan, että
10 vuoden toimintakaudella (kuten NER300-ohjelmassa edellytetään)
varastoidaan vuosittain miljoona tonnia hiilidioksidia, 10 euron hintaero
CO2-tonnia kohden johtaisi väistämättä noin 100 miljoonan euron
ylimääräisiin toimintakustannuksiin. Ilmasto- ja energiapaketin 30 euron
hintaodotuksiin verrattuna lisäkustannukset hintaeron kattamiseksi kohoavat
jopa 200 miljoonaan euroon. Nämä lisäkustannukset olisi tällä hetkellä
katettava joko teollisuuden varoista tai julkisista varoista. Tehostettu öljyn
talteenotto (EOR) voi auttaa joissain hankkeissa, mutta toisin kuin
Yhdysvalloissa ja Kiinassa EOR ei ole vauhdittanut CCS-teknologian
käyttöönottoa Euroopassa. Teollisuuden toimijat ilmoittivat vuonna 2008
halukkuutensa investoida yli 12 miljardia euroa hiilidioksidin
talteenottoon ja varastointiin, mutta tähän mennessä tehdyt investoinnit eivät
vastaa tätä sitoumusta. Useimmissa hankkeissa teollisuus on itse asiassa
vähentämässä rahoitustaan noin 10 prosenttiin CCS-teknologian
lisäkustannuksista. Lisäksi jäsenvaltioiden taloudellinen ja poliittinen
tilanne oli vuonna 2008 hyvin erilainen kuin nykyään. Kun otetaan huomioon nykyinen taloustilanne –
ja siitä huolimatta, että Euroopan talouden elvytysohjelmasta on myönnetty noin
miljardin euron lisärahoitus CCS-demonstrointiin[35] –, noin
kahden miljardin päästöoikeuden rakenteellinen ylijäämä, hiilidioksidin
pitkittynyt alhainen hintataso ja ennakoitua pienempi NER300-ohjelmasta saatava
rahoitus, teollisuuden ei yksinkertaisesti kannata ryhtyä taloudellisen
mittakaavan CCS-demonstrointiin, mikä vaikeuttaa teknologian laajamittaista
käyttöönottoa. On epätodennäköistä, että teollisuus sitoutuisi laajamittaiseen
hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, koska ei ole olemassa
poliittista strategiaa, jolla CCS-teknologiasta tehtäisiin taloudellisesti
kannattavaa tai pakollista. Tätä korostettiin hiljattain NER300-ohjelman
ensimmäisen ehdotuspyynnön myöntämispäätöksessä[36].
Alkuperäisenä tavoitteena oli rahoittaa kahdeksaa kaupallisen mittakaavan
CCS-demonstrointihanketta sekä 34:ää innovatiivista uusiutuvan energian
hanketta. NER300-ohjelman ehdotuspyyntöön toimitettiin yhteensä seitsemästä
jäsenvaltiosta 13 CCS-hanketta, joista kaksi liittyi teollisiin
sovelluksiin ja 11 sähköntuotantoalaan. Kolme hanketta peruutettiin
tarjouskilpailun aikana. Heinäkuuhun 2012 mennessä komissio oli valinnut
kahdeksan parhaaksi arvioitua CCS-hanketta ja kaksi varahanketta, jotka olivat
edelleen mukana kilpailussa[37].
Lopulta yhdellekään CCS-hankkeelle ei myönnetty rahoitusta, koska viimeisessä
vahvistusvaiheessa jäsenvaltiot eivät kyenneet vahvistamaan CCS-hankkeitaan.
Tämä johtui muun muassa siitä, että kansallisessa ja/tai yksityisessä
rahoitusosuudessa oli vaje[38],
mutta myös viivästykset lupamenettelyissä ja yhden hankkeen kohdalla edelleen
käynnissä oleva kilpailu kansallisesta rahoituksesta estivät kyseisiä
jäsenvaltioita vahvistamaan hankkeitaan NER300-päätöksen vaatimusten
mukaisesti. Useimmissa CCS-hankkeissa haettiin reilusti
yli 337 miljoonan euron rahoitusta NER300-ohjelmasta (tämä asetettiin
rahoituskatoksi ns. uusien osallistujien varantoon (NER) kuuluvista päästöoikeuksista
saatavien tulojen perusteella). Kaikista CCS-hankkeista jopa puolessa haettiin
yhteensä yli 500 miljoonan euron rahoitusta NER300-ohjelmasta. Odotettua
alhaisempi rahoituskatto aiheutti näin ollen lisäpainetta jäsenvaltioille ja
yksityisille toiminnanharjoittajille kattaa rahoitusvaje. Myös niissä
hankkeissa, joissa haettiin NER300-rahoitusta vain vähän yli rahoituskaton,
rahoitusvaje oli keskeisin haaste ja pääasiallinen syy siihen, ettei niitä
voitu vahvistaa. Toinen tärkeä huomio on se, että yksityiset
toiminnanharjoittajat, jotka kehittivät sovelluksia NER300-ohjelmaan,
vaikuttivat olevan haluttomia osallistumaan itse kustannuksiin. Suurin osa
hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin toiminnanharjoittajista esitti
sovelluksia, joiden rahoitus perustui lähes yksinomaan julkisiin varoihin, kun
taas loput hakijoista aikoivat osallistua rahoitukseen vain suhteellisen
pienellä osuudella. Tästä voidaan päätellä, että niin kauan, kuin
hiilidioksidin hintaodotus on alhainen, yksityinen sektori odottaa saavansa
CCS-teknologian kehittämiseen suuren osan yhteisrahoituksena julkisista
varoista, mikä on osoitus alan nykyisistä haasteista. Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin
pitäisi olla erittäin kiinnostava vaihtoehto sekä laitoksille, jotka käyttävät
fossiilista polttoainetta tuotannossaan, että fossiilisten polttoaineiden
toimittajille niiden taloudellisten näkymien kannalta. Ilman CCS-teknologiaa
niiden tulevaisuus näyttää epävarmalta.
3.2.Yleinen
tietoisuus ja hyväksyntä
Joihinkin hankkeisiin, joissa suunnitellaan
varastointia maissa, on kohdistunut voimakasta julkista vastustusta. Näin on
käynyt erityisesti hankkeille Puolassa ja Saksassa. Saksassa julkinen vastustus
oli keskeinen viivästyttävä tekijä CCS-direktiivin saattamisessa osaksi
kansallista lainsäädäntöä. EEPR-ohjelman tukea saaneessa espanjalaisessa
hankkeessa onnistuttiin voittamaan julkinen vastustus asiaa koskevan tiedotus-
ja sitouttamiskampanjan ansiosta. Myös merelle suunnitellut varastointihankkeet
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Italiassa ovat saaneet yleisön
puolelleen. Tuore Eurobarometri-tutkimus[39] osoittaa, että eurooppalaiset eivät ole
tietoisia CCS-teknologiasta ja sen potentiaalisesta osuudesta ilmastonmuutoksen
hillitsemisessä. On todennäköisempää, että kansalaiset tukevat teknologiaa, jos
he tietävät siitä. Tämä osoittaa selvästi, että CCS-tietoa on tuotava EU:n ja
jäsenvaltioiden ilmastonmuutostoimia koskevaan vuoropuheluun, mahdollisia
terveys- ja ympäristöriskejä (jotka liittyvät varastoidun hiilidioksidin
vuotoon) on tutkittava lisää ja julkista hyväksyntää ei voida pitää
itsestäänselvyytenä vaan se on ensin arvioitava.
3.3.Oikeudellinen
kehys
CCS-direktiivissä luodaan kattava
oikeudellinen kehys hiilidioksidin talteenotolle, kuljetukselle ja
varastoinnille. Täytäntöönpanon määräaikaan kesäkuuhun 2011 mennessä vain
muutama jäsenvaltio ilmoitti saattaneensa direktiivin kokonaan tai osittain
osaksi kansallista lainsäädäntöään. Sen jälkeen tilanne on parantunut
huomattavasti, ja tällä hetkellä vain yksi jäsenvaltio ei ole ilmoittanut
direktiivin täytäntöönpanotoimista komissiolle. Vaikka useimmat
CCS-demonstrointihankkeita ehdottaneista jäsenvaltioista ovat panneet
direktiivin täysimääräisesti täytäntöön, eräät jäsenvaltiot ovat kieltäneet
hiilidioksidin varastoinnin tai rajoittaneet sitä alueellaan. Tätä asiaa käsitellään yksityiskohtaisesti
myös kattavassa analyysissa, jossa tarkastellaan CCS-direktiivin saattamista
osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa.
3.4.Hiilidioksidin
varastointi ja infrastruktuuri
EU:n
GeoCapacity-hankkeen[40]
arvioiden mukaan Euroopassa saatavilla oleva pysyvän geologisen varastoinnin
kapasiteetti vastaa kokonaisuudessaan yli 300:aa gigatonnia (Gt) hiilidioksidia,
kun taas saatavilla oleva tavanomainen varastointikapasiteetti vastaa noin
117:ää Gt CO2. EU:n sähköntuotannon ja teollisuuden hiilidioksidin
kokonaispäästöt ovat vuosittain noin 2,2 Gt CO2, joten
varovaistenkin arvioiden mukaan kaikki EU:ssa talteenotettu hiilidioksidi
voitaisiin varastoida vuosikymmenien ajan. Yksin Pohjanmerellä on arvioitu
olevan varastointikapasiteettia yli 200 Gt CO2. Edelleen
olisi kuitenkin selvitettävä toimintatapoja, joilla tätä kapasiteettia
voitaisiin käyttää johdonmukaisesti. Vaikka Euroopassa
on riittävästi varastointikapasiteettia, koko kapasiteetti ei ole käytettävissä
tai se sijaitsee kaukana hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista. Sen vuoksi on
kehitettävä rajat ylittävä kuljetusinfrastruktuuri, jotta hiilidioksidin
lähteet voidaan tehokkaasti yhdistää varastointipaikkoihin. Tämä on otettu
huomioon komission ehdotuksessa sisällyttää hiilidioksidin
kuljetusinfrastruktuuri asetusehdotukseen Euroopan laajuisten infrastruktuurien
suuntaviivoista. Tässä asetuksessa hiilidioksidin siirtoinfrastruktuuria
koskevat hankkeet voidaan hyväksyä Euroopan yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi
ja siten niille voidaan myöntää rahoitusta. Useimmissa CCS-hankkeissa kuitenkin
etsitään ensin hiilidioksidin varastointipaikkoja ensisijaisesti
talteenottopisteiden läheisyydestä, eli infrastruktuuria on ensin kehitettävä
kansallisella tasolla. Jäsenvaltioiden on perusteellisesti tarkasteltava
kansallisen infrastruktuurin tarpeita, jotta sen jälkeen voidaan edetä rajat
ylittäviin verkkoihin.
3.5.Kansainvälinen
yhteistyö
Ilmastonmuutosta
voidaan onnistuneesti torjua vain, jos siihen sitoudutaan maailmanlaajuisesti.
EU:n voi edelläkävijänä edistää välttämätöntä kansainvälistä yhteistyötä, mutta
lisäksi on poliittisesti selvästi kannattavaa edistää ilmastonmuutosta
hillitsevien teknologioiden käyttöä sellaisissa maissa, jotka tarvitsevat niitä
kasvavan taloutensa ohjaamiseen vähähiiliseen suuntaan. Näihin teknologioihin
kuuluu epäilemättä myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jonka EU:n
ulkopuoliset markkinat ovat todennäköisesti paljon laajemmat kuin
sisämarkkinat. Esimerkiksi Kiinassa hiilen kulutus kasvoi
10 prosenttia vuonna 2010, ja sen osuus hiilen kulutuksesta
maailmassa on 48 prosenttia. Kiinassa on rakenteilla tai suunnitteilla
hiilivoimalaitoksia 300 gigawatin verran, ja merkittävä osa näistä
laitoksista on todennäköisesti edelleen toiminnassa vuonna 2050. Jos
Kiinassa ja muualla maailmassa rakennettuihin uusiin laitoksiin ei voida
asentaa tai ja olemassa oleviin laitoksiin jälkiasentaa CCS-laitteita, suuri
osa maailman päästöistä vuosina 2030–2050 on jo ”lukkiutunut”. Sen vuoksi
Euroopan komissio pyrkii aktiivisesti yhteistyöhön kolmansien maiden, myös
kehittyvien talouksien, ja teollisuuden kanssa. Sen tavoitteena on lisätä
kansainvälistä tietojenvaihtoa CCS-hankkeissa Euroopan
CCS-demonstraatiohankkeiden verkoston puitteissa, Carbon Sequestration
Leadership Forumin (CSLF) jäsenyyden kautta ja osallistumalla Global CCS
Instituten (GCCSI) yhteistyöhön.
4.
Jatkotoimet
NER300-ohjelman toinen ehdotuspyyntö
käynnistetään huhtikuussa 2013, ja se tarjoaa Euroopan teollisuudelle ja
jäsenvaltioille toisen tilaisuuden parantaa hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin näkymiä. CCS-demonstrointiohjelman selkeä viivästyminen huomioon
ottaen on kuitenkin aika arvioida uudelleen Eurooppa-neuvoston asettamia
tavoitteita ja suunnata uudelleen poliittiset päämäärät ja välineet. CCS-teknologian kaupallistamisen kannalta sen
laajamittaisen demonstroinnin ja käyttöönoton tarve ei ole vähentynyt, vaan
siitä on tullut entistäkin kiireellisempää. On pitkäaikaisten kilpailukykyetujen
mukaista, että EU:n energia- ja teollisuusala saa kokemusta hiilidioksidin
talteenoton ja varastoinnin kehittämisestä taloudellisesti kannattavaksi
teknologiaksi[41], jolla voidaan vähentää kustannuksia,
demonstroida turvallista geologista hiilidioksidin varastointia, luoda
siirrettävää tietoa CCS-teknologian mahdollisuuksista ja vähentää
teknologioihin liittyviä sijoittajariskejä. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi
aiheuttaa aina korkeampia kustannuksia kuin jatkuva fossiilisten polttoaineiden
poltto, joten sitä olisi kompensoitava vastaavasti, koska polttoaineiden poltto
ilman talteenottoa vaatii pienempiä investointeja ja vähemmän energiaa.
Kompensaatio voidaan toteuttaa erilaisin poliittisin toimin. Tällä hetkellä on
käytössä päästökauppajärjestelmä, joka tarjoaa suoria kannusteita hiilidioksidin
talteenotolle ja varastoinnille hiilidioksidin hinnoittelun avulla, vaikkakin
aivan liian vähän. Lisäksi CCS-teknologian ja uusiutuvan energian hankkeiden
rahoittamiseen voidaan mahdollisesti käyttää hiilidioksidipäästöoikeuksien
huutokaupasta saatavia tuloja (NER300-ohjelma). Tämänhetkinen hiilidioksidipäästöoikeuksien
hintaodotus on reilusti alhaisempi kuin vuoden 2008 ilmasto- ja
energiapaketin arvio, jonka mukaan vuonna 2020 hinta olisi suunnilleen
30 euroa (vuoden 2005 hinnat)[42]. EU:n päästökauppajärjestelmän
nykyinen hintasignaali ei kannusta vaihtamaan polttoainetta hiilestä kaasuun,
ja se lisää vähähiilisten investointien rahoituskustannuksia näissä
investoinneissa nähtävien riskien takia. EU:n päästökaupan
363 toiminnanharjoittajalle lähetetty kyselytutkimus vahvistaa, että Euroopan
hiilidioksidipäästöoikeuksien hinta on viime aikoina menettänyt merkitystään
investointipäätöksissä[43]. Päästökauppajärjestelmän rakenteellinen
uudistus voisi korottaa hintoja ja vakuuttaa markkinat siitä, että päästökauppa
antaa myös pitkällä aikavälillä riittävän vahvan hiilidioksidin hintasignaalin,
jolla vauhditetaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin käyttöönottoa.
Näin ollen komissio on laatinut hiilimarkkinoita koskevan kertomuksen ja
aloittanut julkisen kuulemismenettelyn, jossa tarkastellaan erilaisia
vaihtoehtoja järjestelmän uudistamiseen. Jotta CCS-teknologian käyttöönottoa
voitaisiin edistää ilman muita kannusteita, päästöoikeuksien hintojen olisi
noustava (tai hintaodotusten olisi parannuttava) tuntuvasti vähintään
40 euroon[44]. IEA korostaa, että CCS-strategiassa on
otettava huomioon teknologian muuttuvat tarpeet sen kehittyessä. Alkuvaiheen
kohdistettujen toimenpiteiden jälkeen kaupallistumisen lähestyessä tarvitaan
neutraalimpia toimenpiteitä, joilla varmistetaan CCS-teknologian kilpailukyky
muihin päästöjä vähentäviin vaihtoehtoihin verrattuna[45]. Tämän
vuoksi ja riippumatta siitä, mihin päästökauppajärjestelmän rakenteellista
uudistusta koskevassa vuoropuhelussa päädytään, CCS-teknologian käyttöönottoa
on valmisteltava riittävästi kattavalla demonstrointiprosessilla. On harkittava
poliittisia keinoja, jotta laajamittainen demonstrointi voidaan toteuttaa
mahdollisimman pian ja näin edistää käyttöönottoa ja markkinoille saattamista. Ilmasto- ja energiapaketissa todettiin, että
ainoastaan hiilidioksidin hintasignaali ei todennäköisesti pane alkuun
demonstrointia. Lisäkannusteita kaavailtiin NER300- ja EEPR-rahoitusohjelmissa
sekä hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevassa lainsäädännössä.
Nykyiseen päästökauppajärjestelmään sisältyy CCS-teknologian ja innovatiivisten
uusiutuvan energian hankkeiden tukeminen NER300-ohjelman toisen ehdotuspyynnön
kautta. Tällaisen rahoituksen laajentamista voitaisiin harkita myös
vuoteen 2030 ulottuvalla kaudella. Rahoitusta voitaisiin kohdistaa
SET-suunnitelman tiettyihin tavoitteisiin, ja siinä voitaisiin keskittyä
nimenomaisesti innovaatioon energiavaltaisilla teollisuudenaloilla, koska
hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on keskeinen teknologia, joka soveltuu
sekä energia-alalle että teollisuuteen. Lisäksi käyttämällä kilpailumenettelyä voidaan
luodaan tasapuoliset toimintaolosuhteet kaikille yrityksille EU:ssa ja
varmistaa rajallisten varojen järkevä käyttö. Kun otetaan huomioon edistysaskeleet, joita eri
maissa on selvitetty ja/tai toteutettu, voitaisiin harkita poliittisten
keinojen laajentamista nykyisiä toimenpiteitä pidemmälle. Tällaisia keinoja
esitellään lyhyesti jäljempänä. On selvää, että vaikka hiilen hinta ei ole
riittävällä tasolla, CCS-teknologian infrastruktuuria, osaamista ja tietoa on
silti kehitettävä eteenpäin toteuttamalla rajallinen määrä CCS-hankkeita.
Demonstrointia edistävät toimenpiteet voisivat olla suppeita, jotta
kokonaistaloudelle aiheutuvat kustannukset olisivat rajalliset, mutta
samanaikaisesti ne tarjoaisivat tarvittavaa investointivarmuutta ja
mahdollistaisivat varhaisesta käyttöönotosta saatavien etujen hyödyntämisen.
Demonstrointiprosessilla selkeytettäisiin myös kuvaa hiilidioksidin talteenoton
ja varastoinnin tarpeellisuudesta tulevaisuudessa, erityisesti lyhyellä ja
keskipitkällä aikavälillä, kun hiilidioksidin hinta ei ole riittävällä tasolla
edistääkseen investointia CCS-teknologiaan. Pakollisella CCS-sertifiointijärjestelmällä
voitaisiin hiilidioksidipäästöjen aiheuttajat (joiden koko ylittää tietyn
rajan) tai fossiilisten polttoaineiden toimittajat velvoittaa ostamaan
CCS-sertifikaatteja, jotka vastaavat tiettyä määrää niiden päästöistä tai
(mikäli velvoite määrätään fossiilisten polttoaineiden toimittajille) tavaroihin
ja palveluihin sitoutuneista päästöistä. Sertifikaatteja voitaisiin myöntää
öljy- ja kaasuteollisuudelle, jotta varmistettaisiin, että näiden alojen
geologista tietämystä ja käytännön asiantuntemusta voidaan hyödyntää parhaiden
varastointipaikkojen tunnistamisessa. Tähän sisältyy myös tehostetun öljyn ja
kaasun talteenoton mahdollisuus edellyttäen, että sillä varmistetaan
hiilidioksidin pysyvä varastointi. Tietoruutu
1: Nykyiset CCS-velvoitteet Yhdysvalloissa
Illinoisin osavaltiossa sähkölaitosten on vuodesta 2015 lähtien tuotettava
5 prosenttia sähköstään puhtaalla hiiliteknologialla, ja tavoitteena on
nostaa osuus 25 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Ennen
vuotta 2016 toiminnassa olevat laitokset täyttävät puhtaan hiilen vaatimuksen,
jos vähintään 50 prosenttia niiden hiilidioksidipäästöistä otetaan talteen
ja varastoidaan. Vuonna 2016 tai 2017 toimintansa aloittavien
hiilivoimalaitosten osalta vaatimus nousee 70 prosenttiin ja sen jälkeen
90 prosenttiin. Tällainen järjestelmä voitaisiin liittää
päästökauppajärjestelmään, mikäli vaadittavia CCS-sertifikaatteja vastaava
määrä päästöoikeuksia vedetään pysyvästi pois markkinoilta (CCS-sertifikaattien
kautta vähennetyn hiilidioksidin määrä on tiedossa, joten järjestelmä
voitaisiin liittää nopeasti päästökauppajärjestelmään vähentämällä
päästöoikeuksia saman verran). Järjestelmässä voitaisiin määritellä, paljonko
hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia on kehitettävä ja toteutettava.
Tarkentamalla järjestelmän soveltamisalaa voitaisiin vähentää sen vaikutusta
päästökauppajärjestelmän toimintaan mutta tarjota silti yrityksille
joustavuutta enimmäismäärän saavuttamiseksi. Kohdennetun ratkaisun voisivat tarjota myös päästönormit.
Tällöin kehitettäisiin pakollinen päästönormi joko ainoastaan uusia
investointeja varten tai kaikkia tietyn alan päästöjen aiheuttajia varten
asettamalla yrityksille tai laitoksille kiinteä päästörajoitus tuotantoyksikköä
kohden. Tietoruutu 2: Nykyiset päästönormit Kaliforniassa on otettu käyttöön
päästönormi pitkän aikavälin tukipolitiikkana, jonka mukaisesti uusille
sähkölaitoksille on asetettu pakollinen päästönormi 500 g CO2/kWh,
joka ei ole päästökaupan kohteena. Yhdysvalloissa on myös liittovaltion tasolla
harkittu päästönormin käyttöönottoa maan ympäristönsuojeluviraston EPA:n ilmansuojelulailla,
joka käytännössä edellyttää uusilta hiilivoimalaitoksilta CCS-valmiutta ja
CCS-laitteiden jälkiasennusta. Tämä varmistetaan antamalla päästönormin
vaatimusten täyttämiseen keskimäärin 30 vuotta aikaa. Toinen esimerkki on
Norjasta, missä kaasuvoimalaitoksia ei saa rakentaa ilman hiilidioksidin
talteenottoa ja varastointia. Päästönormeihin liittyy useita metodologisia
kysymyksiä. Ne eivät takaa, että rakennettaviin laitoksiin asennetaan
CCS-laitteet, ja voivat johtaa siihen, että investoinnit yksinkertaisesti
siirretään sellaisiin energialähteisiin, jotka tuottavat normissa määritettyä vähemmän
hiilidioksidia. Lisäksi jos järjestelmä toteutetaan perusteellisesti, se
korvaisi käytännössä päästökauppajärjestelmän hintasignaalin vähähiilisyyden
kannusteena jättämättä kuitenkaan asianomaisille aloille sitä joustavuutta,
joka sisältyy päästökauppajärjestelmään. Sen vuoksi on selvitettävä tarkemmin,
miten päästönormi vaikuttaisi päästökauppajärjestelmään ja asiaa koskeviin
aloihin[46]. Myös jäsenvaltioiden hallitusten on
osallistuttava demonstrointiin. Jäsenvaltiot voisivat esimerkiksi perustaa
järjestelmiä, joilla taattaisiin kaikkien CCS-investointien vähimmäistuotto –
samalla tavoin kuin syöttötariffeissa, joilla varmistetaan uusiutuvan energian
teknologioiden demonstrointi ja markkinoille pääsy. Jos järjestelmät
suunnitellaan joustavasti ja välttäen windfall-voittoja ja jos ne rajoitetaan
vain demonstrointiin, ne voisivat osoittautua tehokkaiksi ilman, että
vaikeutetaan liikaa päästökauppajärjestelmän tai sisämarkkinoiden toimivuutta.
5.
Päätelmät
Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 sekä maailmanlaajuiset kehityssuuntaukset ja raportit[47]
osoittavat selvästi, että fossiiliset polttoaineet pysyvät maailman ja Euroopan
energiavalikoimassa ja niiden käyttöä jatketaan useissa teollisissa
prosesseissa. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on tällä hetkellä
yksi keskeisistä käytettävissä olevista teknologioista, joilla voidaan vähentää
hiilidioksidipäästöjä sähköntuotannossa. CCS-potentiaalin hyödyntämiseksi
CCS-teknologiasta on kehitettävä kustannuskilpailukykyinen teknologia, jotta se
voidaan ottaa käyttöön kaupallisessa mittakaavassa ja näin edistää Euroopan
siirtymistä kohti vähähiilistä taloutta. CCS on kuitenkin nyt risteyskohdassa. Kaikki hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin osa-alueet on jo demonstroitu EU:n ulkopuolella, missä sitä
käytetään kaupallisesti kaasuteollisuudessa, ja on odotettavissa, että
vuoteen 2020 mennessä toiminnassa on noin 20 täysimittaista teollista
hanketta. Pyrkimyksistä ja huomattavasta EU:n tuesta huolimatta kaupallisen
mittakaavan CCS-demonstrointihankkeet EU:ssa ovat viivästyneet ja saatavilla
oleva rahoitus ei ole riittävää. Ponnisteluita on lisättävä edelleen, jotta
voidaan toteuttaa edes ne muutamat hankkeet, joihin on myönnetty EU:n
rahoitusta. CCS-teknologian viivästynyt käyttöönotto hiili- ja
kaasuvoimalaitoksissa johtaa todennäköisesti siihen, että sähköalan hiilestä
irtautumisen kustannukset kasvavat pitkällä aikavälillä, erityisesti niissä
jäsenvaltioissa, joissa käytetään paljon fossiilisia polttoaineita. Poliittisilla toimilla on kiireellisesti
edistettävä investointeja CCS-demonstrointiin, jotta voidaan selvittää, onko
hiilidioksidi-infrastruktuurin käyttöönotto ja rakentaminen kannattavaa.
Ensimmäisenä toimenpiteenä on varmistettava onnistunut kaupallisen mittakaavan
CCS-demonstrointi Euroopassa, mikä vahvistaisi teknologian teknisen ja
taloudellisen kannattavuuden kustannustehokkaana kasvihuonekaasujen
vähentämiskeinona sähköntuotannossa ja teollisuudessa. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on
tarpeellista myös pidemmällä aikavälillä päästöjen vähentämiseksi sellaisilla
teollisuudenaloilla, joilla päästöjä ei prosessiteknisistä syistä voida
välttää. Lisäviivästykset voivat johtaa lopulta siihen, että Euroopan
teollisuuden toimijoiden on tulevaisuudessa hankittava CCS-teknologiaa EU:n
ulkopuolelta. Kun otetaan huomioon edellä esitetty
monitahoinen tilanne, vuoden 2030 energia- ja ilmastokehystä koskeva työ
ja tarve tosiasioihin perustuvalle vuoropuhelulle, jossa käsitellään myös
CCS-teknologian käyttöönoton onnistumisen kannalta määrääviä tekijöitä,
komissio kehottaa eri sidosryhmiä osallistumaan hiilidioksidin talteenoton ja
varastoinnin roolin määrittämiseen Euroopassa erityisesti vastaamalla seuraaviin
kysymyksiin: 1)
Pitäisikö niiden jäsenvaltioiden, joissa hiilen ja
kaasun osuus energiavalikoimassa ja teollisissa prosesseissa on suuri ja jotka
eivät vielä ole ryhtyneet näihin toimiin, a.
kehittää selkeä etenemissuunnitelma siitä, miten ne
sähköntuotantoalaansa uudistamalla siirtyvät käyttämään
hiilidioksidipäästöttömiä polttoaineita (ydinenergiaa ja uusiutuvaa energiaa)
vuoteen 2050 mennessä b.
kehittää kansallinen strategia, jolla valmistellaan
CCS-teknologian käyttöönottoa? 2)
Miten päästökauppajärjestelmää olisi uudistettava,
jotta sen avulla voitaisiin myös tarkoituksenmukaisesti kannustaa
CCS-teknologian käyttöönottoa? Pitäisikö sitä täydentää NER300-ohjelman
kaltaisilla huutokauppatuloihin perustuvilla välineillä? 3)
Pitäisikö komission ehdottaa muita tukikeinoja tai
harkita muita poliittisia toimia edistääkseen teknologian varhaista
käyttöönottoa, kuten a.
tuki käyttämällä huutokaupasta saatuja tuloja tai
muita rahoitustapoja[48] b.
päästönormi c.
CCS-sertifiointijärjestelmä d.
muuntyyppiset poliittiset toimet? 4)
Pitäisikö energiayhtiöt velvoittaa asentamaan
kaikkiin uusiin hiilivoimalaitoksiin ja mahdollisesti myös kaasuvoimalaitoksiin
laitteet, joissa on CCS-valmius, jotta helpotetaan tarvittavaa CCS-laitteiden
jälkiasennusta? 5)
Pitäisikö fossiilisten polttoaineiden toimittajien
osallistua CCS-demonstrointiin ja CCS-teknologian käyttöönottoon erityisten
toimien kautta, jotta varmistetaan lisärahoitus? 6)
Mitkä päätekijät estävät CCS-teknologian riittävän
demonstroinnin EU:ssa? 7)
Miten voidaan lisätä CCS-teknologian yleistä hyväksyntää? Komissio ottaa huomioon tämän kuulemisen
tulokset ja kattavan analyysin, jossa selvitetään CCS-direktiivin saattamista
osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, ja
tarkastelee niiden perusteella tarvetta valmistella ehdotuksia vuoden 2030
energia- ja ilmastokehyksen koskevan työn puitteissa. Liite I – Täysimittaiset CCS-hankkeet Tällä hetkellä käynnissä olevat CCS-hankkeet[49].
Tähdellä (*) merkityissä hankkeissa on täydellinen talteenotto-, kuljetus- ja
varastointiketju. Lisätietoja toimintamallista annetaan jäljempänä olevassa
taulukossa. Hankkeen nimi || Maa || Hankkeen tyyppi || Teollisuudenala || Mittakaava || Tilanne || Alkoi || Koko (CO2-tonnia/ vuosi) *Shute Creek || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1986 || 7 000 000 *Century Plant || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2010 || 5 000 000 *Great Plains Synfuels Plant || USA || Talteenotto || Hiilen nesteytys || Suuri || Toiminnassa || 1984 (laitos) CO2-injektointi vuodesta 2000 lähtien || 3 000 000 *Val Verde natural gas plants || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1972 || 1 300 000 *Sleipner West || Norja || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1996 || 1 000 000 *In Salah || Algeria || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2004 || 1 000 000 *Snøhvit || Norja || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2008 || 700 000 *Enid Fertiliser Plant || USA || Talteenotto ja varastointi || Kemialliset tuotteet || Keskikokoinen || Toiminnassa || 2003 || 680 000 Mt. Simon Sandstone || USA || Varastointi-paikka || Biopolttoaineet || Keskikokoinen || Toiminnassa || 2011 || 330 000 Searles Valley Minerals || USA || Talteenotto || Muu || Keskikokoinen || Toiminnassa || 1976 || 270 000 Aonla urea plant || Intia || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2006 || 150 000 Phulpur urea plant || Intia || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2006 || 150 000 Husky Energy CO2 Capture and Liquefaction Project || Kanada || Talteenotto ja varastointi || Etanolin tuotanto || Suuri || Toiminnassa || 2012 || 100 000 CO2 Recovery Plant to Urea production in Abu Dhabi || Arabi-emiiri-kunnat || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || 2009 || 100,000 Plant Barry CCS Demo || USA || Talteenotto ja varastointi || Hiilivoimalaitos || Suuri || Toiminnassa || 2011 || 100 000 Salt Creek EOR || USA || Talteenotto ja varastointi || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 2003 || 100 000 SECARB - Cranfield and Citronelle || USA || Varastointi || || Suuri || Toiminnassa || 2009 ja 2012 || 100 000 Luzhou Natural Gas Chemicals || Kiina || Talteenotto || Kemialliset tuotteet || Suuri || Toiminnassa || || 50 000 Jagdishpur - India. Urea plant || Intia || Talteenotto || || Suuri || Toiminnassa || 1988 || 50 000 Sumitomo Chemicals Plant - Chiba - Japan || Japani || Talteenotto || Öljy‑ ja kaasuteollisuus || Suuri || Toiminnassa || 1994 || 50 000 Lisätietoja kahdeksasta täydellisestä kaupallisen
mittakaavan hankkeesta: Hanke || Toimintamalli Shute Creek || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). ExxonMobilen Shute Creekin kaasunkäsittelylaitos sijaitsee lähellä La Bargea, Wyomingin osavaltiossa. Laitoksessa otetaan talteen vuosittain noin 7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka käytetään öljyntuotannon tehostamiseen. Century Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Laitoksen ensimmäisestä tuotantolinjasta otetaan talteen noin 5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuosittain. Määrän odotetaan kasvavan noin 8,5 miljoonaan tonniin vuosittain, kun rakenteilla oleva toinen tuotantolinja saadaan toimintaan. Great Plains Synfuels Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Hiilidioksidin varastointi aloitettiin vuonna 2000, ja hankkeen puitteissa injektoidaan edelleen vuosittain noin 3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Val Verde natural gas plants || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Val Verden alueella Texasin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitsevassa viidessä erillisessä kaasunkäsittelylaitoksessa otetaan talteen vuosittain noin 1,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, joka käytetään öljyntuotannon tehostamiseen Sharon Ridgen öljykentällä. Sleipner West || Myytävän maakaasun laatuvaatimuksissa edellytetään, että kaasun hiilidioksidipitoisuus on alle 2,5 prosenttia. Hiilidioksidin talteenotto on taloudellista Norjan mannerjalustalla sovellettavan hiilidioksidiveron vuoksi. In Salah || Myytävän maakaasun laatuvaatimuksissa edellytetään, että kaasun hiilidioksidipitoisuus on alle 2,5 prosenttia. Hankkeeseen on haettu puhtaan kehityksen hyvityksiä (CDM-hyvityksiä). Snøhvit || Sama kuin Sleipner West. Enid Fertiliser Plant || EOR (tehostettu öljyn talteenotto). Lannoitteiden tuotannossa hiilidioksidi on poistettava. Poisjohtamisen sijaan Enid Fertiliser Plant ‑laitoksessa kaasu otetaan talteen ja käytetään öljyntuotannon tehostamiseen noin 200 kilometrin päässä sijaitsevalla öljykentällä. Liite II – Euroopan energia-alan
elvytysohjelmasta rahoitettavien eurooppalaisten täysimittaisten
demonstrointihankkeiden tilanne Euroopan energia-alan elvytysohjelmasta (EEPR)
voidaan myöntää rahoitusta kuudelle CCS-demonstrointilaitokselle enintään
180 miljoona euroa kullekin. Yhdenkään hankkeen kohdalla ei kuitenkaan ole
tehty lopullista investointipäätöstä. Keskeiset
saavutukset Energia-alan elvytysohjelma on mahdollistanut
kuuden hankkeen nopean aloituksen (Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa,
Italiassa, Alankomaissa, Puolassa ja Espanjassa). Yhdessä hankkeessa
(ROAD-hanke Alankomaissa) elvytysohjelma vaikutti osaltaan kansallisen
rahoituksen saamiseen. Lupamenettelyjen alalla elvytysohjelmalla on aloitettu
kohdennettu vuoropuhelu ja yhteistyö viranomaisten ja paikallisten asukkaiden
kanssa. Eräistä hankkeista on ollut apua myös
CCS-direktiivin varsinaisen täytäntöönpanon jäsentämisessä jäsenvaltiossa.
Lisäksi tähän mennessä toteutetut yksityiskohtaiset tekniset tutkimukset ovat
antaneet energiayhtiöille perusteellista taitotietoa integroidun CCS-laitoksen tulevasta
toiminnasta. Yksittäisten geologisten varastointipaikkojen luonnehdinta on myös
johtanut hiilidioksidin pysyvään ja turvalliseen varastointiin sopivien
paikkojen yksilöimiseen. CCS-alaohjelmassa hankkeille on asetettu
velvoite vaihtaa kokemuksia ja parhaita toimintatapoja, ja käytännössä se on
toteutettu perustamalla CCS-hankeverkosto. Tietojenvaihtoverkosto on
ensimmäinen laatuaan maailmassa, ja sen kuusi jäsentä tekevät yhteistyötä muun
muassa tuottaakseen yhteisiä ohjeita hyvistä käytänteistä. Tällaista
yhteistyötä ei uuden energiateknologian alalla ole ennen tehty. Verkosto on
julkaissut myös raportteja kokemuksista, joita hankkeissa on saatu
hiilidioksidin varastoinnista, yleisön osallistumisesta ja lupamenettelyistä.
Lisäksi sen pyrkimyksenä on johtaa maailmanlaajuisen tietojenvaihtojärjestelmän
kehittämistä. Kriittiset
ongelmat Koko CCS-alaohjelmaan kohdistuu merkittäviä
sääntelyyn liittyviä ja taloudellisia epävarmuustekijöitä, jotka saattavat
vaarantaa sen onnistuneen toteuttamisen. Se, ettei yhdessäkään hankkeessa ole
vielä tehty lopullista investointipäätöstä, kuvaa näitä jatkuvia vaikeuksia.
Tämän välitavoitteen saavuttaminen on viivästynyt eri syistä, kuten siksi, että
kaikkia tarvittavia lupia ei ole vielä saatu, varastointipaikan luonnehdinta on
kesken tai rahoitusrakennetta ei ole saatu valmiiksi. Lisäksi hiilidioksidin
alhainen hinta päästökauppajärjestelmässä vähentää CCS-teknologian
houkuttelevuutta lyhyen ja keskipitkän aikavälin liiketaloudellisen
kannattavuuden kannalta. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hankkeiden on
entistä vaikeampaa saada rahoitusta. Energia-alan elvytysohjelman saksalainen
Jänschwalden hanke lopetettiin vuoden 2012 alussa. Sen lisäksi, että
yleisö vastusti mahdollisia varastointipaikkoja, hankevastaavat totesivat, että
koska CCS-direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on
viivästynyt Saksassa huomattavasti, tarvittavia hiilidioksidin varastointilupia
ei ehdittäisi saada hankeaikataulussa. Näkymät Viiteen jäljellä olevaan hankkeeseen liittyy
eri haasteita, joita kuvataan seuraavaksi lyhyesti: ·
ROAD (NL): Hankkeessa
on saatu onnistuneesti päätökseen kaikki alustavat tekniset ja sääntelyä
koskevat työt. Se on siten valmis lopullista investointipäätöstä varten. Vaikka
hanke on ollut investointipäätöstä vaille valmis vuoden 2012 puolivälistä
saakka, CCS-teknologian liiketaloudellisen kannattavuuden heikkeneminen, eli hiilidioksidin
hintaennusteet, ovat johtaneet 130 miljoonan euron rahoitusvajeeseen, mikä
on viivästyttänyt päätöstä. Lopullisen investointipäätöksen tekeminen
edellyttää rahoitusvajeen korjaamista, ja uusien sijoittajien kanssa on
käynnistetty keskusteluja. Päätöksen odotetaan valmistuvan vuoden 2013
toisella tai kolmannella neljänneksellä. Integroidun CCS-demonstrointihankkeen
on määrä olla toiminnassa vuonna 2016. ·
Don Valley (UK):
Yhdistyneen kuningaskunnan äskettäinen päätös olla tukematta hanketta on vakava
takaisku. Hankkeen keskeisiä yksityisen sektorin kumppaneita ja sijoittajia
(mm. Samsung, BOC) kuultuaan hankevastaavat (2Co, National Grid Carbon) ovat edelleen
sitoutuneet jatkamaan, mutta hanketta on mahdollisesti supistettava ja
keskitettävä suunniteltuun CfD-järjestelmään (Contract for Difference),
jota Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ehdotti 29. marraskuuta 2012
osana energialakiesitystään. Komissio keskustelee parhaillaan edunsaajien
kanssa suunnitelman uudelleenjärjestelystä. Jos komissio
hyväksyy suunnitelman, lopullinen investointipäätös voidaan tehdä
vuonna 2015. ·
Porto Tolle (IT): Hanke
on viivästynyt merkittävästi, koska perusvoimalaitoksen ympäristölupa on
peruutettu. Hankevastaavat saavat FEED-selvitykset valmiiksi
toukokuussa 2013. Sen jälkeen edistyminen riippuu siitä, saavutetaanko
vuoden 2013 toisella neljänneksellä keskeinen välitavoite eli mahdollisuus
lieventää merkittävästi lupa-asioihin ja rahoitukseen liittyviä riskejä. ·
Compostilla (ES):
Hankkeen pilottivaihe saadaan onnistuneesti päätökseen vuoden 2013 aikana,
mutta demonstrointivaihetta varten ei ole riittävästi rahoitusta. Seuraava
vaihe edellyttää myös, että Espanja hyväksyy lainsäädäntöä hiilidioksidin
kuljetuskäytävän suunnittelua ja rakennusta varten. ·
Bełchatów (PL): Hanke ei saanut NER300-ohjelmasta tukea, joten sen rahoitus on
erittäin puutteellinen. Lisäksi Puola ei ole saattanut CCS-direktiiviä vielä
osaksi kansallista lainsäädäntöään eikä hyväksynyt lainsäädäntöä hiilidioksidin
kuljetuskäytävän suunnittelua ja rakennusta varten. Tämän vuoksi hankevastaava
päätti käynnistää hankkeen lopettamisen maaliskuussa 2013. [1] Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi vuoden 2012
energiakatsauksessaan (World Energy Outlook), että 59 prosenttia kysynnän
kasvusta katetaan fossiilisilla polttoaineilla, jolloin niiden osuus
energialähteiden valikoimassa on 75 prosenttia vuonna 2035. [2] IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus, sivu 23, ja Maailmanpankin
tilaama raportti ”Turn down the heat”, joka on saatavilla osoitteessa http://www.worldbank.org/en/news/2012/11/18/new-report-examines-risks-of-degree-hotter-world-by-end-of-century. [3] Komissio arvioi
aiheellisia maailmanlaajuisia toimia koskevassa skenaariossa (”Appropriate
Global Action Scenario”), että vuonna 2030 fossiilisilla polttoaineilla
tuotetusta sähköntuotannosta 18 prosenttiin sisältyy hiilidioksidin
talteenotto ja varastointi. Tämä kuvaa teknologian merkittävää asemaa
tulevaisuudessa, jotta voidaan saavuttaa kestävä maailmanlaajuinen
hiilidioksidipäästöjen vähennyspolku, ja osoittaa, että teknologian
laajamittainen demonstrointi on aloitettava viipymättä. Arvio on peräisin
asiakirjan ”Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa” liitteenä olevasta
asiakirjasta ”Extensive background information and analysis – PART 1”, joka on
saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/clima/policies/international/negotiations/future/docs/sec_2009_101_part1_en.pdf. [4] Vähähiiliseen talouteen voidaan luonnollisesti siirtyä myös lisäämällä
energiatehokkuutta ja käyttämällä uusiutuvia ja hiilettömiä energialähteitä,
mutta jos fossiilisten polttoaineiden käyttö jatkuu tai kasvaa entisestään,
CCS-teknologialla on ratkaiseva merkitys, koska se on tällöin ainoa mahdollinen
vaihtoehto. Tällä hetkellä noin 60 prosenttia maailman primäärienergiasta
tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Muita vaihtoehtoja energiajärjestelmän
hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ovat energiatehokkuuden lisääminen,
kysynnän hallinta ja muut vähähiiliset energialähteet, kuten uusiutuva energia
ja ydinvoima. [5] Direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä julkaistaan
yksityiskohtainen kertomus vuoden 2013 aikana. [6] NER300-ohjelman ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä ei valittu
yhtäkään CCS-hanketta. [7] Ennusteet, joiden mukaan hiilen hinta olisi 20–30 euroa/tonni,
eivät kuitenkaan toteutuneet, mikä pienensi rahoitusta tuntuvasti ja heikensi
myös CCS-hankkeiden rahoitustilannetta. [8] Lähde: ”EU energy in figures”, Statistical Pocketbook 2012,
Euroopan komissio. [9] Kolme suurinta maakaasun tuottajaa vuonna 2010 olivat Yhdistynyt
kuningaskunta (51,5 Mtoe), Alankomaat (63,5 Mtoe) ja Saksa
(9,7 Mtoe). Venäjä ja Norja (22 prosenttia ja 19 prosenttia EU:n
kaasutarjonnasta) vievät eniten kaasua EU:hun. [10] Kun samoja tietoja analysoidaan ja kivihiilen kulutusta
vuoden 2010 ensimmäisten viiden kuukauden aikana verrataan samaan
ajanjaksoon vuosina 2011 ja 2012, voidaan havaita 7 prosentin kasvu
vuodesta 2010 vuoteen 2011 ja 6 prosentin lisäkasvu
vuodesta 2011 vuoteen 2012. Ruskohiilen kulutus samalla aikavälillä
on kasvanut vastaavasti 8 prosenttia ja 3 prosenttia. [11] Lähde: komission kertomus ”Euroopan hiilimarkkinoiden tila
vuonna 2012”. [12] Euroopassa on
kuitenkin huomattavia alueellisia eroja. Joidenkin jäsenvaltioiden (esim.
Ruotsin, Ranskan, Espanjan ja Italian) sähköntuotannossa hiilen osuus on
reilusti alle 20 prosenttia, kun taas osa jäsenvaltioista on hyvin
riippuvainen hiilestä. Viimeksi mainittuja jäsenvaltioita ovat esimerkiksi
Puola (88 %), Kreikka (56 %), Tšekin tasavalta (56 %), Tanska
(49 %), Bulgaria (49 %), Saksa (42 %) ja Yhdistynyt
kuningaskunta (28 %). Tanskaa lukuun ottamatta näissä jäsenvaltioissa on
myös merkittävää kotimaista kaivosteollisuutta. [13] Hiilen tavoin myös
kaasun käytössä on huomattavia alueellisia eroja: osassa jäsenvaltioita
kaasulla on hallitseva asema sähköntuotannossa (Belgiassa 32 %, Irlannissa
57 %, Espanjassa 36 %, Italiassa 51 %, Latviassa 36 %,
Luxemburgissa 62 %, Alankomaissa 63 % ja Yhdistyneessä
kuningaskunnassa 44 %), kun taas useissa muissa jäsenvaltioissa
(Bulgariassa, Tšekin tasavallassa, Sloveniassa, Ruotsissa, Ranskassa,
Kyproksessa ja Maltassa) kaasun osuus sähköntuotannossa on alle viisi
prosenttia. [14] Peruskuormaa ajetaan
suurimman osan (80 prosenttia) ajasta, kun taas säätösähköä ajetaan
huomattavasti vähemmän (10–20 prosenttia) aikaa. [15]EU:n
ympäristölainsäädännön (voimassa oleva suuria polttolaitoksia koskeva
direktiivi, joka korvataan teollisuuden päästöjä koskevalla direktiivillä
vuodesta 2013 lähtien uusien voimalaitosten osalta ja vuodesta 2016
lähtien jo olemassa olevia laitosten osalta) mukaisesti voimalaitokset on
suljettava, jos ne eivät täytä vähimmäisvaatimuksia. Näissä direktiiveissä
asetetaan päästöjä koskevat vähimmäisvaatimukset (päästöjen raja-arvot) ja
edellytetään, että lupiin liittyvien raja-arvojen ja muiden
toimintaolosuhteiden asettamisessa on lähtökohdaksi otettava parhaat
käytettävissä olevat tekniikat (BAT). Komissio antaa säännöllisin väliajoin
täytäntöönpanopäätösten muodossa BAT-päätelmiä teollisuuden päästöjä koskevan
direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa varten. Direktiivi kattaa myös
hiilidioksidin talteenoton, joten BAT-päätelmiä annetaan tulevaisuudessa myös
tämän teknologian osalta. [16] “Prospective scenarios
on energy efficiency and CO2 emissions in the EU iron & steel industry”,
EUR 25543 EN, 2012; Moya & Pardo, “Potential for improvements in energy
efficiency and CO2 emission in the EU27 iron & steel industry”, Journal
of cleaner production, 2013; “Energy efficiency and CO2 emissions in the
cement industry”, EUR 24592 EN, 2010; Vatopoulos & Tzimas, “CCS in cement
manufacturing process”, Journal of Cleaner energy production, 32
(2012)251. [17] Katso maailman teräsjärjestön (World Steel Association) julkaisut
osoitteessa http://www.worldsteel.org. [18] Ehdotus Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaihtoehtoisten polttoaineiden
infrastruktuurin käyttöönotosta (COM(2013)18 final); komission tiedonanto
Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja
alueiden komitealle ”Puhdasta energiaa liikenteen alalla: eurooppalainen
vaihtoehtoisten polttoaineiden strategia” (COM(2013) 17 final). [19] IEA:n vuoden 2012 energiateknologian näkymät (Energy Technology
Perspectives 2012). [20]
Lähde: Metz, B., Davidson, O., de
Coninck, H., Loos, M. ja Meyer, L. (toim.), ”Carbon Dioxide Capture and
Storage”, IPCC, 2005, luku 7.3. [21] Lähde: Metz, B., Davidson, O., de Coninck, H., Loos, . ja Meyer, L.
(toim.), ”Carbon Dioxide Capture and Storage”, IPCC, 2005, luku 5.3.2. [22] http://www.eea.europa.eu/publications/late-lessons-2/late-lessons-2-full-report. [23] JRC:n tekemässä tutkimuksessa arvioidaan hiilidioksidin
käyttöpotentiaalia öljyn talteenoton tehostamiseen Pohjanmerellä ja todetaan,
että vaikka prosessilla voitaisiin tehostaa huomattavasti öljyntuotantoa
Euroopassa ja näin parantaa energian toimitusvarmuutta, hiilidioksidipäästöjen
vähentämisvaikutukset rajoittuisivat niiden lähteille öljykenttien
läheisyyteen. Suurin este tekniikan käyttöönotolle Euroopassa on merellä
suoritettaviin operaatioihin liittyvät korkeat kustannukset, joihin kuuluvat
myös olemassa olevaan infrastruktuuriin tarvittavat muutokset ja epäsuotuisat
geologiset olosuhteet. [24] Lähde: ZEROn
CCS-hankkeiden tietokanta, jossa on ajantasaista tietoa CCS-teknologian
kehittämisestä ja käyttöönotosta maailmassa, http://www.zeroco2.no/projects, ja The
Global Status of CCS: 2012, luku ”An overview of large-scale integrated CCS
projects”, Global CCS Institute (GCCSI), http://www.globalccsinstitute.com/publications/global-status-ccs-2012/online/47981.
[25] IEA:n vuoden 2012 energiakatsaus ja IEA:n työasiakirja Cost
and Performance of Carbon Dioxide Capture from Power Generation,
vuoden 2011 laitos, joka on saatavilla osoitteessa http://www.iea.org/publications/freepublications/publication/costperf_ccs_powergen-1.pdf,
sekä IEA:n Information paper -julkaisu vuodelta 2012 A policy strategy
for carbon capture and storage. [26] Arviossa oletetaan, että peruskuorma tuotetaan hiilipölylaitoksessa.
Kustannukset ovat 55 Yhdysvaltain dollaria. Laskelmissa käytetty
valuuttakurssi on 1 USD = 1,298 euroa. Kustannusarvio
55 USD/tonni vastaa fossiilisia polttoaineita käyttäviä päästöttömiä
voimalaitoksia käsittelevän eurooppalaisen teknologiayhteisön arvioita, joiden
mukaan kustannukset sijoittuvat 30–40 euron välille vältettyä CO2-tonnia
kohden. CCS-teknologian käyttö maakaasun yhteydessä edellyttäisi, että
hiilidioksidin hinta olisi noin 90 euroa/CO2-tonni. [27] Lähde: ”The Cost of
Carbon Capture and Storage Demonstration Projects in Europe”, JRC, EUR 24125
EN, 2009. [28] Vero on 0,47 Norjan kruunua per öljylitra ja per Sm3
kaasua. [29] Bert
Metz, Ogunlade Davidson, Heleen de Coninck, Manuela Loos and Leo Meyer (toim.), IPCC, 2005, Cambridge University Press, Yhdistynyt
kuningaskunta, s. 431. Saatavilla osoitteessa http://www.ipcc.ch/publications_and_data/publications_and_data_reports.shtml.
[30] ”CCS-valmius” tarkoittaa, että voimalaitokseen voidaan asentaa
CCS-laitteet jälkikäteen. [31] Yhdysvaltain ilmansuojelulaki (Clean Air Act) käytännössä edellyttää
uusilta hiilivoimalaitoksilta CCS-valmiutta (katso myös tietoruutu 1),
koska päästönormin vaatimusten täyttämiseen on annettu 30 vuotta aikaa.
Ehdotettu määräys on saatavilla osoitteessa http://www.gpo.gov/fdsys/pkg/FR-2012-04-13/pdf/2012-7820.pdf.
[32] Tällä säännöksellä muutetaan suuria polttolaitoksia koskevaa
direktiiviä, ja kyseinen säännös on tällä hetkellä teollisuuden päästöjä
koskevan direktiivin 36 artikla. [33] Integroitu täydellinen hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja
varastointiketju teollisille sovelluksille mittakaavassa yli 250 MWe tai
ainakin 500 ktCO2/vuosi. [34] Kaikki kahdeksan CCS-hanketta ovat vähintään yhtä suuria kuin vastaava
250 megawatin kaasuvoimalaitos, ja kolme hankkeista on suurempia kuin
vastaava 250 megawatin hiilivoimalaitos. [35] Liitteessä II annetaan lisätietoja EU:n
EEPR-ohjelmasta rahoitettujen kuuden demonstrointihankkeen tilanteesta. [36] Saatavilla osoitteessahttp://ec.europa.eu/clima/news/docs/draft_award_decision_ner300_first_call_en.pdf. [37] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja NER300 – Moving towards
a low carbon economy and boosting innovation, growth and employment across the
EU. [38] NER300-ohjelmasta katetaan 50 prosenttia lisäkustannuksista,
jotka liittyvät CCS-laitosten investointeihin ja toimintaan. Loput olisi
katettava joko yksityisen sektorin rahoituksella tai julkisella rahoituksella. [39] Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_364_en.pdf.
[40] Lisätietoa saatavilla osoitteessa http://www.geology.cz/geocapacity.
[41] Integroitu täydellinen hiilidioksidin talteenotto-, kuljetus- ja
varastointiketju teollisille sovelluksille mittakaavassa yli 250 MWe tai
ainakin 500 ktCO2/vuosi. 42
Katso myös hiilidioksidimarkkinoiden toimintaa koskevan komission yksiköiden
valmisteluasiakirjan luku 4.3. [43] Vastaajista 38 prosentille hiilidioksidin hinta pitkällä
aikavälillä on edelleen ratkaiseva tekijä ja 55 prosentille vastaajista se
on vaikuttava tekijä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin vuodesta 2009 lähtien
niiden osuus, jotka eivät ota hiilidioksidin hintaa lainkaan huomioon, on lähes
kaksinkertaistunut. Näiden vastaajien osuus vuoden 2012
kyselytutkimuksessa on 7 prosenttia. Thomson Reuters Point Carbon, Carbon
2012, 21. maaliskuuta 2012, http://www.pointcarbon.com/news/1.1804940.
[44] Odotettavissa ei ole, että tällaista hiilidioksidin hintatasoa
saavutettaisiin lähiaikoina, joten teollisuus ei todennäköisesti sitoudu
investoimaan CCS-hankkeisiin asianmukaisesti pelkästään hiilidioksidin hinnan
perusteella. Tilannetta vaikeuttaa edelleen selkeän poliittisen kehyksen ja
kannusteiden puuttuminen kansallisella tasolla sekä julkinen vastustus,
elleivät Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla ryhdytä toimiin heikkojen näkymien
muuttamiseksi. [45] ”A Policy Strategy for Carbon Capture and Storage”, IEA, 2012. [46] Katso esimerkiksi http://ec.europa.eu/clima/policies/lowcarbon/ccs/docs/impacts_en.pdf.
[47] IEA arvioi vuoden 2012 energiakatsauksessaan, että fossiilisten
polttoaineiden osuus maailman energiankäytöstä on tällä hetkellä
80 prosenttia, kun taas uusien politiikkojen skenaariossa niiden osuus
vuonna 2035 on 75 prosenttia. [48] Ottaen huomioon täydentävyys Euroopan rakenne- ja
investointirahastojen (ERI) kanssa, kuten esitetään komission ERI-rahastoja
koskevista yhteisistä säännöksistä annetun asetusehdotuksen liitteenä olevassa
yhteisessä strategiakehyksessä. [49] Lähde: ZEROn
CCS-hankkeiden tietokanta, jossa on ajantasaista tietoa CCS-teknologian
kehittämisestä ja käyttöönotosta maailmassa, http://www.zeroco2.no/projects ja The Global Status of CCS: 2012, luku 2.1 ”An overview of large-scale integrated CCS projects”,
Global CCS Institute (GCCSI), http://www.globalccsinstitute.com/publications/global-status-ccs-2012/online/47981.