KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto /* COM/2013/0165 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja
rahaliittoa
Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto
1.
Johdanto
Tausta Komission 28. marraskuuta 2012 hyväksymässä
hahmotelmassa[1]
tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi ehdotetaan lyhyen,
keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteitä, joilla tiivistetään yhteistyötä
ja yhdentymistä rahoitusjärjestelmän, finanssipolitiikan, talouden ja
politiikan aloilla. Lyhyellä aikavälillä toteutettavia toimia, joilla saatetaan
valmiiksi talouspolitiikan koordinoinnin yleinen ohjauskehys ja erityisesti
yhteisen rahan ohjauskehys, ovat ns. sopimusjärjestelyt, jotka yhdistetään
kilpailukykyä ja kasvua edistävien kansallisten rakenneuudistusten
solidaarisuusmekanismiin. Rakenneuudistusten toteuttamatta jättämisellä olisi
heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin, mutta niiden toteuttamisesta
joutuisi vastaamaan erityisen vaikeassa tilanteessa oleva jäsenvaltio.
Tavoitteena on auttaa jäsenvaltioita, joiden kohtaamat ongelmat voivat
vaikuttaa koko euroalueeseen, toteuttamaan tarvittavat uudistukset käyttämällä
lähentymis- ja kilpailukykyvälinettä, jossa sopimusjärjestely yhdistetään
rahoitustukimekanismiin, aiemmin kuin mitä ne pystyisivät toteuttamaan omin
voimin. Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2012 talous- ja rahaliiton
loppuun saattamiseksi etenemissuunnitelman, joka perustuu komission
hahmotelmaan sekä kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan kertomukseen
todellisesta talous- ja rahaliitosta[2].
Kesäkuussa 2013 järjestettävään Eurooppa-neuvoston kokoukseen saakka työtä
jatketaan seuraavilla aloilla: kansallisten uudistusten koordinointi, EMUn
sosiaalinen ulottuvuus sosiaalinen vuoropuhelu mukaan luettuna, keskinäisesti
sovittujen sopimusten toteutettavuus ja toteutustavat sekä
solidaarisuusmekanismi.[3]
Kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan joulukuussa 2012 antamassa
kertomuksessa sopimusjärjestelyjä ja solidaarisuusmekanismin rahoitusta
käsitellään myös erikseen. Komission ehdotus Komission ehdottamaan lähentymis- ja
kilpailukykyvälineeseen sisältyvät sekä keskinäisesti sovitut sopimukset että
solidaarisuusmekanismi. Näiden kahden pilarin vuorovaikutuksella voitaisiin
luoda solidaarisuutta myöntämällä rahoitustukea, jolla lisätään taloudellista
vastuuta ja julkisen talouden kurinalaisuutta. Kaikki tämä määritettäisiin
selkein ehdoin sopimusjärjestelyissä. Lähentymis- ja kilpailukykyväline
perustuu erityisesti kahteen pilariin: ·
sopimusjärjestelyt, joissa määritetään keskeiset
toimenpiteet, jotka jäsenvaltio sitoutuu toteuttamaan sovitussa määräajassa.
Nämä toimenpiteet suunnitellaan niin, että talouspolitiikan EU-ohjausjaksoon
kuuluvat sovitut maakohtaiset suositukset voidaan toteuttaa. Erityisesti on
toteutettava makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvät
toimet; ·
rahoitustuki sopimusjärjestelyyn kuuluvien
uudistusten toteuttamista varten. Tässä tiedonannossa esitetään vaihtoehtoja ja
kysymyksiä, joihin halutaan intressiryhmiltä kommentteja seuraavissa asioissa:
lähentymis- ja kilpailukykyvälineen soveltamisala, tukikelpoiset jäsenvaltiot,
välineen rahoitustapa sekä välineen soveltuvuus euroalueen ja koko EU:n
talouden ohjausjärjestelmään. Tiedonannossa pyritään käsittelemään näitä
asioita osana keskustelua, jota keskeiset intressiryhmät, erityisesti Euroopan
parlamentti, jäsenvaltiot ja kansalliset parlamentit, parhaillaan käyvät
talous- ja rahaliiton loppuun saattamisen seuraavista askelista.
2.
Lähentymis- ja kilpailukykyväline: sopimusjärjestelyt ja
rahoitustuki
2.1.
Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen
käyttöönoton perustelut
Euroa käyttävien jäsenvaltioiden keskinäisten
riippuvuussuhteiden vuoksi niille on tärkeää, että kaikki noudattavat
moitteetonta finanssi- ja talouspolitiikkaa. Kriisi on osoittanut, että
tarvittavien uudistusten puuttuminen tai puutteelliset toimet yhdessä
jäsenvaltiossa voivat vaikuttaa negatiivisesti muihin jäsenvaltioihin. Osana
euroalueen ja koko EU:n uutta talouden ohjausjärjestelmää on varmistettava,
että joidenkin kansantalouksien keskeisiin heikkouksiin kohdistuvat rakenneuudistukset
toteutetaan, ja aiemmin kuin mihin on viime aikoina totuttu. Komission
näkemyksen mukaan lähentymis- ja kilpailukykyvälineellä vastataan euroalueen
jäsenyydestä johtuviin erityistarpeisiin. Euroalueen sisäisten sidosten vuoksi
on toteutettava oikea-aikaisia kohdennettuja uudistuksia. Tämän vuoksi
tarvitaan uusi väline, jolla tuetaan ja edistetään uudistuksia, joilla voi olla
positiivisia vaikutuksia muissakin kuin vaikeuksissa olevassa jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden päämäärätietoisesti toteuttamat
koordinoidut rakenneuudistukset, joissa otetaan huomioon vaikutus
euroalueeseen, voivat auttaa kaikkia muitakin jäsenvaltioita edistämällä
kestävää kasvua, työllisyyttä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Hyvä
sopeutumiskyky ja kilpailukyky suojaisivat kaikkia jäsenvaltioita paremmin
talouden laskukausien vaikutuksilta ja auttaisivat niitä välttymään
haitalliselta makrotalouden epätasapainolta ja siihen liittyviltä
taloudellisilta ja sosiaalisilta kustannuksilta. EU:n nykyiseen talouden valvontakehykseen
sisältyy jo kannustimia uudistusten toteuttamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi
jäsenvaltioille asetettavat yhteiset tavoitteet, säännöllinen poliittinen
ohjaus ja valvonta, vertaispainostuksen ja parhaiden käytänteiden vaihtamisen
käyttö pyrittäessä luomaan lähentymistä ja kilpailukykyä edistävä
toimintaympäristö sekä suoremmat toimet, kuten seuraamusten ja
makrotaloudellisten ehtojen asettaminen. Komissio selittää hahmotelmassaan, miksi
voimassa olevaa kehystä olisi laajennettava sisällyttämällä siihen erillinen
väline edistämään jäsenvaltioiden tiettyjen keskeisten uudistusten
toteuttamista tarjoamalla rahoitusapua rinnakkaistoimille, joilla ratkaistaan
näiden uudistusten toteuttamiseen mahdollisesti liittyvät sosiaaliset ja
poliittiset ongelmat. Kyseiset uudistukset ovat ensisijaisesti ne toteuttavan
jäsenvaltion edun mukaisia, mutta ne hyödyttävät myös muuta euroaluetta ja koko
EU:ta. Paremmin vaikeuksia kestävät jäsenvaltiot edistävät myös kumppaniensa
hyvinvointia. Tarvittavien uudistusten lykkääminen lyhyen aikavälin kotimaisten
ongelmien vuoksi voi puolestaan aiheuttaa negatiivisia heijastusvaikutuksia
muille kumppaneille. Tarkasti määritellyille uudistuksille myönnettävä
rahoitustuki olisi erityisen tärkeää silloin, kun talouden epätasapaino jatkuu,
vaikka asianomainen jäsenvaltio on noudattanut kaikkia sille aiemmin annettuja
maakohtaisia suosituksia. Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen
rakenteeseen olisi sisällytettävä suojatoimenpiteet estämään moraalikato, joka
voi syntyä käsityksestä, että myöhästyneistä uudistuksista palkitaan. Tällöin
uudistuksia voitaisiin lykätä, kunnes ne ovat tukikelpoisia, tai kannustimia
kenties tarjottaisiin uudistuksille, jotka toteutettaisiin joka tapauksessa
ilman tukeakin. Tällä uudella rahoitustukivälineellä pitäisi tukea ainoastaan
merkittäviä uudistuksia, joilla on potentiaalisia vaikutuksia myös muihin
jäsenvaltioihin, euroalueeseen ja koko EU:hun. Näillä edellytyksillä uudella
välineellä voitaisiin auttaa toteuttamaan uudistuksia, joita ei toteutettaisi
tavanomaisissa olosuhteissa tai joita ei voitaisi toteuttaa tiettynä
ajanjaksona jäsenvaltiolle aiheutuvien kustannusten vuoksi, taikka jotka
jouduttaisiin muuten toteuttamaan myöhemmin jäsenvaltiota, euroaluetta ja koko
EU:ta rasittavilla suuremmilla kustannuksilla.
2.2.
Sopimusjärjestelyt
Kattavuus: jäsenvaltioiden
osallistumisvaihtoehdot Komission mukaan lähentymis- ja
kilpailukykyvälineeseen sisältyvä sopimusjärjestely perustuisi EU:n nykyiseen
valvontakehykseen. Se yhdistäisi talouspolitiikan EU-ohjausjakson aikana
annettaviin maakohtaisiin suosituksiin perustuvan poliittisen ohjauksen ja
rakenneuudistusten toteuttamista koskevan kansallisen prosessin. Keskeinen ratkaistava kysymys on lähentymis-
ja kilpailukykyvälineeseen osallistuvien jäsenvaltioiden valinta. Mahdollisia
vaihtoehtoja ovat muun muassa seuraavat: ·
Kaikki euroalueen jäsenvaltiot (pois lukien ne,
joilla on makrotalouden sopeutusohjelma[4]). ·
Myös euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden
pitäisi pystyä osallistumaan sopimusjärjestelyyn. Tämä koskee erityisesti
jäsenvaltioita, jotka valmistautuvat euroon liittymiseen, ja ottaen erityisesti
huomioon valmistautumisvaiheen vaatimukset. Toisena keskeisenä kysymyksenä on määritettävä
edellytykset, joiden mukaisesti lähentymis- ja kilpailukykyväline otetaan käyttöön.
Mahdollisia vaihtoehtoehtoja ovat muun muassa seuraavat: ·
Lähentymis- ja kilpailukykyväline on kaikkien
osallistuvien jäsenvaltioiden käytettävissä. ·
Lähentymis- ja kilpailukykyvälinettä käytetään, kun
osallistuvaan jäsenvaltioon sovelletaan makrotalouden epätasapainoa koskevaa
menettelyä. Pitäisikö osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista? ·
Lähentymis- ja kilpailukykyväline otetaan käyttöön
komission osallistuvalle jäsenvaltiolle esittämästä kutsusta. Mitkä uudistukset uuden välineen pitäisi
kattaa? Kattavuudesta riippuen uusi väline voidaan
toteuttaa useilla tavoilla. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat: ·
Vapaaehtoisessa osallistumisessa jäsenvaltiot voisivat asianomaisten maakohtaisten suositusten[5] pohjalta esittää suunnitelman
konkreettisista uudistuksista, joilla on selkeät määräajat. Tämä muodostaisi
sopimusjärjestelyn ytimen. ·
Jos uutta välinettä sovelletaan euroalueen
jäsenvaltioihin osana makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn
ennaltaehkäisevää osiota, ehdotettuihin uudistuksiin pitäisi sisällyttää
makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn mukaisesti annetut suositukset.
Niihin pitäisi erityisesti sisällyttää toimenpiteet, joilla edistetään
kilpailukykyä ja rahoitusvakautta ja parannetaan työ-, hyödyke- ja palvelumarkkinoiden
toimintaa eli koko talouden sopeutumiskykyä. ·
Päällekkäisten valvontavälineiden välttämiseksi
sopimusjärjestely korvattaisiin (pakollisella) korjaussuunnitelmalla niiden
euroalueen jäsenvaltioiden osalta, joihin sovelletaan liiallista
epätasapainoa koskevaa menettelyä. Tässä tapauksessa lähentymis- ja
kilpailukykyväline nopeuttaisi julkisen talouden epätasapainon korjaamista.
Korjaussuunnitelman toteuttamisessa ja sen jälkeisessä täytäntöönpanon
seurannassa sovelletaan makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja
korjaamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1176/2011 määritettyä menettelyä. Kysymyksiä
kuulemista varten: ·
Mihin jäsenvaltioihin lähentymis- ja
kilpailukykyvälinettä pitäisi soveltaa? ·
Missä vaiheessa lähentymis- ja kilpailukykyväline
pitäisi ottaa käyttöön? ·
Minkä tyyppisiä uudistuksia lähentymis- ja
kilpailukykyvälineellä pitäisi tukea? Pitäisikö tukea myöntää ainoastaan
riittävän suurille tai tärkeille uudistuksille? Oletteko samaa mieltä edellä
esitetystä jaottelusta? Perustelkaa kantanne. ·
Voidaanko välineestä tukea saavat uudistukset
mielestänne määritellä muulla tavalla sen soveltamisalaan kuuluvien
jäsenvaltioiden tilanteen perusteella? Menettely Komissio arvioi jäsenvaltion
uudistussuunnitelmat voimassa olevien seuranta- ja valvontajärjestelmien
mukaisesti. Kyseinen arviointi keskittyy erityisesti ehdotettujen
toimenpiteiden asianmukaisuuteen, täydentäviin uudistustoimiin ja siihen, missä
määrin niillä korjataan talouden heikkouksia, jotka on todettu asianomaisissa
maakohtaisissa suosituksissa. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös muihin
jäsenvaltioihin kohdistuviin potentiaalisiin heijastusvaikutuksiin sekä
täytäntöönpanon toteutettavuuteen, ottaen huomioon myös ehdotetut määräajat.
Odotettujen vaikutusten arviointiin sisällytetään tarvittaessa toimenpiteiden
vaikutukset julkisen talouden kestävyyteen ja niiden sosiaaliset vaikutukset. Komissio neuvottelee arviointinsa jälkeen
suunnitelman yksityiskohdista ehdotuksen tehneen jäsenvaltion kanssa ennen kuin
se tekee neuvostolle muodollisen ehdotuksen sopimusjärjestelyn hyväksymisestä.
Tuen piiriin kuuluvat uudistukset riippuisivat ehdotuksen tehneen jäsenvaltion
erityistilanteesta. Joissakin tapauksissa uudistusten kesto voisi olla lyhyt,
ja joskus lopullinen täytäntöönpano voisi kestää useita vuosia. Neuvosto hyväksyy ehdotetut toimet ja
aikataulun, ja se voi tehdä niihin muutoksia. Jos ehdotuksen tehnyt jäsenvaltio
ja komissio eivät pääse sopimukseen tai neuvosto ei hyväksy järjestelyä,
sopimusjärjestelyä ei tehdä eikä rahoitustukea myönnetä. Komissio seuraa järjestelyn täytäntöönpanoa
vuosittain talouspolitiikan EU-ohjausjakson aikana, ja jäsenvaltiot raportoivat
edistymisestään kansallisissa uudistusohjelmissa. Komissio
arvioi uudistusten toteutuksen etenemistä ja sovittujen uudistussuunnitelmien
riittävyyttä suhteessa taloustilanteen kehittymiseen ja jäsenvaltion
haasteisiin. Sekä komissio että jäsenvaltio
voivat tarvittaessa ehdottaa sopimusjärjestelyyn muutoksia, jolloin tarvitaan
uusi neuvotteluprosessi. Koska sopimusjärjestelyihin kuuluvat
toimenpiteet todennäköisesti sisältävät keskeisiä talousuudistussuunnitelmia
ennakkoon toteutettavan koordinointiprosessin vuoksi, käytettyjen kahden
välineen pitäisi olla tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Tämän vuoksi komissio
käynnistää samanaikaisesti kuulemiskierroksen merkittävien talouspoliittisten
uudistusten ennakkokoordinoinnista. Kysymyksiä kuulemista varten: ·
Pitäisikö komission neuvotella ehdotetuista
sopimusjärjestelyistä asianomaisen jäsenvaltion kanssa? ·
Pitäisikö neuvoston tehdä päätös
sopimusjärjestelyistä? ·
Pitäisikö sekä komissiolla että asianomaisella
jäsenvaltiolla olla oikeus ehdottaa muutoksia sovittuihin sopimusjärjestelyihin
ja millä edellytyksillä? ·
Pitäisikö sopimusjärjestelyistä raportoida
vuosittain osana talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa?
2.3.
Demokraattinen legitimiteetti ja
vastuuvelvollisuus
Yksi lähentymis- ja kilpailukykyvälineen
käyttöönoton päätavoite on tukea jäsenvaltioita, kun ne yrittävät joskus
vaikeissa olosuhteissa toteuttaa merkittäviä uudistuksia, joilla poistetaan
maakohtaisissa suosituksissa todettuja heikkouksia. EU:n tiiviimpi
osallistuminen uudistusprosessiin edellyttäisi myös kansallisten parlamenttien
ja muiden kansallisten intressiryhmien oikein ajoitettua ja aktiivista
osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava
kansallisen tason sitoutuminen sopimusjärjestelyjen täytäntöönpanoon ottamalla
oman maan parlamentti mukaan työhön, mieluiten ennen konkreettisten
uudistussuunnitelmien esittämistä. Kansallisen parlamentin olisi joka
tapauksessa osallistuttava prosessiin ennen kuin neuvosto hyväksyy
sopimusjärjestelyt. Uudistusten sisällöstä
riippuen työmarkkinaosapuolet ja muut kansalliset intressiryhmät voisivat myös
tarvittaessa osallistua niiden suunnitteluun. Komission
edustajat voisivat tarvittaessa osallistua välineen soveltamisesta kansallisten
parlamenttien kanssa käytävään vuoropuheluun. Myös Euroopan parlamentin pitäisi osallistua
prosessiin täysipainoisesti, jotta demokraattinen legitimiteetti ja
vastuuvelvollisuus voidaan varmistaa EU:n tasolla. Koska lähentymis- ja
kilpailukykyvälineen soveltamisalaan todennäköisesti kuuluvat uudistustoimet
ovat tärkeitä koko talous- ja rahaliiton toiminnan kannalta, komission
edustajat ovat aina tarvittaessa käytettävissä Euroopan parlamentin kanssa käytävää
vuoropuhelua varten. Prosessiin voidaan myös sisällyttää järjestelyt neuvoston
ja jäsenvaltioiden kanssa käytävälle vuoropuhelulle. Kysymyksiä kuulemista varten: ·
Miten kansallisten parlamenttien pitäisi osallistua
sopimusjärjestelyjä koskevaan päätöksentekoon? ·
Miten muita kansallisia intressiryhmiä olisi
kuultava? Mitkä nämä intressiryhmät ovat ja missä vaiheessa prosessia niitä
olisi kuultava? ·
Miten komission edustajien olisi osallistuttava
vuoropuheluun, jota sopimusjärjestelyistä käydään kansallisten parlamenttien
kanssa? ·
Miten neuvoston ja asianomaisten jäsenvaltioiden
edustajien pitäisi osallistua vuoropuheluun, jota sopimusjärjestelyistä käydään
Euroopan parlamentin kanssa? Missä vaiheessa prosessia tämä pitäisi toteuttaa?
3.
Uudistusten toteuttamista edistävä rahoitustuki
Komission hahmotelmassa tiiviin ja aidon
talous- ja rahaliiton luomiseksi todetaan, että rahoitustukea tarvitaan
rakenneuudistusten tukemiseksi. Yksi vaihtoehto on, että kaikki osallistuvat
jäsenvaltiot rahoittavat rahoitustukimekanismia. Komissio harkitsee eri
vaihtoehtoja sille, missä määrin jäsenvaltiot velvoitetaan rahoittamaan uutta
mekanismia. Rahoitusosuuden maksaminen voisi esimerkiksi olla pakollista
kaikille osallistuville jäsenvaltioille tai kaikille euroalueen jäsenvaltioille
riippumatta siitä, käyttävätkö ne uudesta välineestä saatavaa rahoitusta.
Valitusta vaihtoehdosta riippumatta mekanismi voisi joko perustua määrättyihin
rahoitusosuuksiin (esimerkiksi BKTL-kertoimen perusteella) tai mekanismille
osoitettujen uusien rahoitusresurssien tuottoihin. Komissio katsoo, että
mekanismi olisi sisällytettävä EU:n talousarvioon ulkoisina
käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina. Tämä tarkoittaa, että kyseisiä varoja
ei sisällytettäisi monivuotisesta rahoituskehyksestä annetussa asetuksessa
säädettyihin enimmäismääriin. Tämän mekanismin rakenne esitetään uudessa
säädöksessä, jossa määritetään potentiaaliset tuensaajat (esimerkiksi
ainoastaan rahoitusosuuden maksavat jäsenvaltiot) ja valtuutetaan maksamaan
mekanismista aiheutuvat menot. Komission näkemyksen mukaan mekanismin varoille
on asetettava enimmäismäärä alusta alkaen. Mekanismia voidaan kasvattaa ajan
mittaan, jos saadut kokemukset osoittavat sen olevan toimiva ja
kustannustehokas tapa edistää uudistuksia. Kun mekanismin käyttöönotosta on
päätetty, on määritettävä sen toiminnan yksityiskohdat. Yksi komission
harkitsema vaihtoehto on kertasuorituksen maksaminen ja varojen jakaminen
yksittäisille sopimusjärjestelyille, esimerkiksi finanssipoliittisena tukena. Asiaan liittyvien varojen määritelmä ja käyttö sekä
niiden maksaminen riippuisivat sopimusjärjestelyssä määritellyistä tiukoista
ehdoista. Ehdollisuus liittyisi sovittujen
uudistusten toteuttamiseen, mutta ei erikseen määritettyjen taloudellisten
tulosten saavuttamiseen. Rahoitustuki
vahvistaisi myös EMUn sosiaalista ulottuvuutta. Jäsenvaltioiden
rahoitusosuuksilla voitaisiin esimerkiksi tukea ammattikoulutusjärjestelmän
ajanmukaistamista tai aktiivisen työmarkkinapolitiikan tehostamista, mutta
niitä ei voitaisi suoraan yhdistää uuden työpaikan löytäneiden ihmisten
lukumäärälle asetettuun tavoitteeseen. Uuden rahoitusvälineen olisi oltava
johdonmukainen, yhtenäinen ja sen pitäisi täydentää nykyisiä välineitä, kuten
rakennerahastoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa. Tällaisia toimenpiteitä täydentävä uusi
rahoitusmekanismi tuottaisi lisäarvoa tarjoamalla kohdennettua,
määräaikaista ja nopeaa tukea. Tämä on keskeisen tärkeää niiden
makrotaloudellisten ehtojen osalta, jotka sisältyvät rakennerahastoihin
ohjelmakaudella 2014–2020. Potentiaalisten vaikutusten maksimoimiseksi
komissio harkitsee ehdottavansa, että rahoitustuki sidotaan etukäteen samalla
kun sopimusjärjestely hyväksytään ja maksetaan säännöllisinä erinä tai muuten
uudistusten aikataulun mukaisesti jaksotettuna. Rahoitustuen ehtona on
sopimusjärjestelyssä määritettyjen uudistusten täysimääräinen ja aikataulun
mukainen toteuttaminen. Komissio voi antaa jäsenvaltiolle varoituksia, jos se
ei täytä sopimuksen ehtoja, ja vaatia korjaamaan tilanteen mahdollisesti uudessa
määräajassa. Jos näin ei tapahdu, rahoitustuki voidaan peruuttaa. Komissio
raportoi sopimusjärjestelyjen ehtojen noudattamatta jättämisestä vuotuisessa
arviossaan. Rikkomusten vakavuudesta riippuen maksut voidaan keskeyttää.
Vastaavia seuraamuksia voidaan määrätä myös silloin, kun aiemmin toteutetut
uudistukset peruutetaan tai sovittujen uudistusten vaikutukset kumotaan muilla
toimilla. Kysymyksiä kuulemista varten: ·
Pitäisikö lähentymis- ja kilpailukykyvälineeseen
sisällyttää uusi rahoitusväline? ·
Oletteko sitä mieltä, että lähentymis- ja
kilpailukykyvälineen pitäisi sisältyä EU:n talousarvioon, mutta siihen ei
pitäisi soveltaa monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriä (kuten edellä
esitetään)? Jos olette eri mieltä, mitä ehdotatte? ·
Pitäisikö rahoitusmekanismi rahoittaa
jäsenvaltioiden suorilla maksuosuuksilla? Pitäisikö kaikki euroalueen
jäsenvaltiot velvoittaa osallistumaan välineen rahoitukseen? ·
Pitäisikö mekanismin rahoittamista varten varata
erilliset rahoitusresurssit? Onko teillä muita ehdotuksia? ·
Pitäisikö rahoitusvälineestä tukea ainoastaan niitä
jäsenvaltioita, jotka osallistuvat sen rahoittamiseen? ·
Pitäisikö sovittujen uudistusten laiminlyönnin
johtaa maksujen keskeyttämiseen?
4.
Seuraavat toimet
Komissio antaa vuoden 2013 aikana asiaa
koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa käytävien
jatkoneuvottelujen perusteella. [1] http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2012:0777:REV1:FI:HTML [2] http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/fi/ec/134209.pdf [3] http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/fi/ec/134366.pdf
(12 kohta). [4] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi
rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien
uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouspolitiikan ja
finanssipolitiikan valvonnan vahvistamisesta -
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2011:0819:FIN:fi:PDF [5] Neuvosto hyväksyy suositukset osana talouspolitiikan
EU-ohjausjaksoa.