KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Tavoitteeksi yhdenmukaistettujen julkissektorin tilinpäätösstandardien käyttö jäsenvaltioissa Kansainvälisten julkissektorin tilinpäätösstandardien asianmukaisuus jäsenvaltioiden kannalta /* COM/2013/0114 final */
KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA
EUROOPAN PARLAMENTILLE Tavoitteeksi yhdenmukaistettujen
julkissektorin tilinpäätösstandardien käyttö jäsenvaltioissa Kansainvälisten julkissektorin
tilinpäätösstandardien asianmukaisuus jäsenvaltioiden kannalta 1. Oikeudellinen tausta ja
asiayhteys Tämä kertomus on laadittu jäsenvaltioiden
julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista 8. marraskuuta 2011 annetun
neuvoston direktiivin 2011/85/EU[1]
16 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseisessä kohdassa edellytetään, että
komissio arvioi viimeistään 31. joulukuuta 2012 kansainvälisten
julkissektorin tilinpäätösstandardien (IPSAS) asianmukaisuuden jäsenvaltioiden
kannalta. Kertomuksen pohjana ovat tiedot, jotka on saatu kuulemalla komission
yksiköitä, kansainvälisiä organisaatioita (esimerkiksi Kansainvälistä
valuuttarahastoa IMF:ää), alan asiantuntijoita ja muita sidosryhmiä
jäsenvaltioissa ja laajemmalla alueella sekä kansainväliset julkissektorin
tilinpäätösstandardit antavaa elintä (IPSAS Board). Julkisen talouden velkakriisi on tuonut esiin
sen, että hallitusten on kyettävä osoittamaan selkeästi rahoitusvakautensa ja
että julkista taloutta koskevat tiedot on raportoitava tarkemmin ja avoimemmin.
Julkisen talouden kehyksiä koskevassa neuvoston direktiivissä 2011/85/EU todetaan,
että täydellisillä, luotettavilla ja jäsenvaltioiden kesken vertailtavissa
olevilla julkista taloutta koskevilla tiedoilla on olennaisen tärkeä rooli
julkisen talouden valvonnassa EU:ssa. Siinä vahvistetaan sen vuoksi
jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevat säännöt, joiden avulla
varmistetaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT)
126 artiklan mukaista velvollisuutta välttää liiallisia julkistalouden
alijäämiä noudatetaan. Toisaalta julkisen talouden kurinalaisuudella on tärkeä
tehtävä talous- ja rahaliiton turvaamisessa, ja toisaalta rahoitusvakaus
perustuu luottamukseen. Tässä kertomuksessa tarkastellaan yhtä välinettä –
yhdenmukaistettuja julkissektorin suoriteperusteisia tilinpäätösstandardeja –
jonka avulla voidaan rakentaa tätä luottamusta sekä mitata ja ennustaa julkisen
talouden tilannetta. Direktiivin 2011/85/EU 3 artiklassa
vaaditaan, että jäsenvaltioilla on oltava käytössään julkisen tilinpidon
kansalliset järjestelmät, jotka laajalti ja johdonmukaisesti kattavat kaikki
julkisyhteisöjen alasektorit sekä sisältävät tiedot, joita tarvitaan
suoriteperusteisen tietoaineiston tuottamiseksi tarkoituksena EKT 95
-järjestelmään[2]
perustuvan tietoaineiston valmistelu. Siinä siis tiedostetaan
perustavanlaatuinen epäjohdonmukaisuus siinä, että julkissektorin tileihin
kirjataan ainoastaan kassavirrat ja että EU:n julkisen talouden valvonta
perustuu EKT 95 -suoriteperusteiseen tietoaineistoon. Toisin sanoen
kassatiedot on muunnettava suoriteperusteisiksi käyttämällä likiarvoja ja
oikaisuja, joihin liittyy makroperusteisia estimointeja. Jos
suoritusperusteisia tilejä ei ole mikrotasolla, rahoitustoimet ja taseet on
johdettava useasta eri lähteestä, mikä johtaa ”tilastolliseen poikkeamaan”
muihin kuin rahoitustileihin perustuvan alijäämän ja rahoitustileihin
perustuvan alijäämän välillä. Julkissektorin tilinpidon primaaritietojen ja
EKT 95 -suoriteperusteisten tietojen välinen johdonmukaisuuden puute
tuodaan esiin myös komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 15. huhtikuuta
2011 antamassa tiedonannossa Eurooppalaisten tilastojen laadunhallinnan
tehostaminen[3].
Tiedonannossa kiinnitetään huomiota siihen, että Euroopan tason tilastotietojen
laatu on pitkälti riippuvainen siitä, että tilastojen tuotantoprosessi
kokonaisuudessaan on asianmukainen. Tämän vuoksi Eurostat edistää sitä, että
kaikissa julkissektorin yhteisöissä käytettäisiin yhdenmukaistettujen
suoriteperusteisten tilinpäätösstandardien järjestelmää, joka on johdonmukainen
Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT) kanssa. IPSAS-standardit ovat tällä hetkellä ainoat
kansainvälisesti hyväksytyt julkissektorin tilinpäätösstandardit. Ne perustuvat
kansainvälisiin IFRS-tilinpäätösstandardeihin, joita käytetään laajasti
yksityissektorilla, ja tässä vaiheessa ne käsittävät 32 suoriteperusteista
tilinpäätösstandardia ja yhden kassaperusteisen standardin. Tämä on taustana sille, että direktiivin
2011/85/EU 16 artiklan 3 kohdassa vaaditaan, että IPSAS-standardien
asianmukaisuus arvioidaan kaikkien jäsenvaltioiden kannalta. 2. Johdanto Julkissektorin toiminta muodostaa suurimman
osan bruttokansantuotteesta (BKT) kaikissa EU:n talouksissa, ja valtion varat
ja velat ovat kaikissa EU-maissa huomattavat. Siksi on tärkeää, että niitä
hallinnoidaan tehokkaasti ja että hallitukset vastaavat tästä hallinnoinnista
kansalaisilleen, näiden edustajille, sijoittajille ja muille sidosryhmille. Julkisyhteisöjen rahoitustilastot antavat
julkissektorin eri alasektorien tileistä tietoa, jonka perusteella poliittiset
päättäjät ja muut sidosryhmät voivat analysoida julkissektorin rahoitusaseman
ja toiminnan sekä julkisen talouden kestävyyden pitkällä aikavälillä.
Tilastojen tärkeimmät lähteet ovat julkisyhteisöjen eri yksiköiden
kirjanpitoaineisto ja ‑raportit, joita täydennetään rahoitustiedoilla.
Julkisyhteisöjen tilinpidon luotettavuus on olennainen tekijä kansantalouden
tilinpidon valmistelussa ja luonnollisesti myös julkisen talouden
suunnittelussa, koordinoinnissa ja valvonnassa. Julkisen talouden kestävyyden kaksi tärkeintä
indikaattoria ovat velka ja alijäämä, joita EU:ssa käytetään vakaus- ja
kasvusopimuksen määräysten noudattamisen seurannassa. SEUT-sopimuksen 126
artiklassa sekä perussopimuksiin liitetyssä, liiallisia alijäämiä koskevasta
menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 12 määrätään, että ennakoidun tai
toteutuneen julkistalouden alijäämän osuus saa periaatteessa olla enintään
3 prosenttia suhteessa BKT:hen ja että julkisen velan osuus saa
periaatteessa olla enintään 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komissio
seuraa näitä kansalliselle finanssipolitiikalle asetettuja rajoitteita tarkasti
varmistaakseen talous- ja rahaliiton tehokkaan toiminnan. Jos jäsenvaltio
ylittää rajat eikä tilannetta voida pitää poikkeuksellisena tai väliaikaisena,
voidaan käynnistää liiallista alijäämää koskeva menettely. Kun komissio on
antanut lausunnon, neuvosto päättää komission ehdotuksesta, pidetäänkö
alijäämää liiallisena. Jos alijäämä on liiallinen, neuvosto antaa
jäsenvaltiolle suositukset ja aikataulun korjaavien toimenpiteiden
toteutukselle. 3. Miksi yhdenmukaistettuja
suoriteperusteisia julkissektorin tilinpäätösstandardeja tarvitaan? Suoriteperusteinen tilinpito on ainoa yleisesti hyväksytty
tietojärjestelmä, joka antaa täydellisen ja luotettavan kuvan julkissektorin
rahoitusasemasta, taloudellisesta tilanteesta ja toiminnasta, sillä se käsittää
kokonaisuudessaan yhteisön varat ja velat sekä tulot ja menot tilinpidon
kohteena olevalla ajanjaksolla ja tilinpäätöshetkellä. Suoriteperusteinen
tilinpito tarkoittaa sitä, että kirjauksia ei tehdä silloin kun käteismaksu
suoritetaan, vaan virrat kirjataan hetkellä, jona taloudellinen arvo syntyy,
muuttuu tai lakkaa tai jolloin vaateet ja velvoitteet syntyvät, niitä muutetaan
tai ne mitätöidään. Kassaperusteisessa tilinpidossa taloustoimet kirjataan, kun
rahasumma saadaan tai maksetaan. Suoriteperusteinen tilinpito on
taloudellisesti luotettavampaa kuin kassaperusteinen tilinpito, minkä vuoksi
nykyinen finanssipolitiikan seurannassa EU-tasolla käytettävä tilinpidon kehys,
EKT 95, on suoriteperusteinen. Lisäksi suoriteperusteisen julkissektorin
tilinpidon käyttö on tarpeellista, jotta voidaan välttää kaunistelua, joka on
mahdollista kassaperusteisessa tilinpidossa, jossa maksua voidaan aikaistaa tai
lykätä sen kirjaamiseksi julkisyhteisön haluamalle ajanjaksolle.
Suoriteperusteisella tilinpidolla ei kuitenkaan pyritä poistamaan tai
korvaamaan kassaperusteista tilinpitoa etenkään silloin, kun tätä käytetään
talousarvion laatimis- ja valvontatarkoituksissa. Suoriteperusteista tilinpitoa
tulisi itse asiassa pitää pelkästään kassaperusteista tilinpitoa täydentävänä
välineenä, ei sen vaihtoehtona. Koska suoriteperusteinen tilinpito antaa
täydellisen kuvan yhteisöjen taloudellisesta tilanteesta, rahoitusasemasta ja
toiminnasta, se sijoittaa kassaperusteisen tilinpidon osaksi kokonaisuutta. Yhteisten suoriteperusteisten
tilinpäätösstandardien hyväksymisestä kaikilla julkishallinnon tasoilla
kaikkialla EU:ssa olisi selkeää hyötyä julkissektorin hallinnolle.
Julkissektorin suoriteperusteisen mikrotason tilinpidon odotetaan lisäävän
julkisen hallinnon vaikuttavuutta ja tehokkuutta ja helpottavan likviditeetin
turvaamista, joka on olennainen edellytys toimivien julkisten palvelujen
ylläpidolle. Samoin kuin minkä tahansa muun taloudellisen toiminnan tapauksessa
myös julkisen sektorin vaikuttavuuden ja tehokkuuden hallinnointi ja valvonta
ovat julkisen sektorin taloudellisen tilanteen, rahoitusaseman ja sen toiminnan
hallinnoinnin ja valvonnan varassa. Kahdenkertaisen kirjauksen periaatteeseen
perustuva tilinpito on ainoa yleisesti hyväksytty järjestelmä, joka antaa
tarvittavat tiedot luotettavasti ja oikea-aikaisesti. Tämän lisäksi
yhdenmukaistettu suoriteperusteinen julkisen sektorin tilinpito lisää julkisen
sektorin taloudellisen raportoinnin avoimuutta, vastuullisuutta ja
vertailukelpoisuutta, ja sen avulla voidaan lisätä julkisen tilintarkastuksen
tehokkuutta ja vaikuttavuutta. 3.1. Suoriteperusteisen tilinpidon
nykytilanne EU:n jäsenvaltioissa Suurin osa jäsenvaltioista on jo ottanut tai
parhaillaan ottamassa käyttöön kansallisten standardien mukaisen
suoriteperusteisen tilinpidon koko julkisyhteisöjen sektorilla. Yhdellätoista
jäsenvaltiolla on sekajärjestelmä, toisin sanoen ne soveltavat eri
tilinpitokäytänteitä hallinnon eri tasoilla[4].
Euroopan komission ja muiden EU:n toimielinten ja elinten tilinpitopuitteet ja
-järjestelmät ovat suoriteperusteisia ja pohjautuvat IPSAS-standardeihin. Samaa
käytäntöä sovelletaan myös monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä. Vaikka yhä enenevässä määrin (vaikkei
kuitenkaan yksimielisesti) tunnustetaan siis se, että EU:ssa ja sen
jäsenvaltioiden julkissektorilla tarvitaan suoriteperusteista tilinpitoa,
yhdenmukaistettua lähestymistapaa tähän ei kuitenkaan vielä ole. 3.2. Tilinpidon puitteet
makrotasolla Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä
(EKT), joka muodostaa makrotason tilastolliset puitteet julkisyhteisöjen
sektorin ja muiden tahojen tilinpidolle EU:ssa, on suoriteperusteinen.
Liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä käytettävät EKT-perusteiset tiedot
valtioiden velasta ja alijäämästä on määritelty EU:n lainsäädännössä, ja ne
saadaan kokoamalla yhteen jäsenvaltioiden julkishallinnon yksiköiden omien
tilinpitojen tiedot. Julkiseen talouteen sovellettavan EU:n
valvontajärjestelmän ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn yhteydessä
komission tehtävänä on SEUT-sopimuksen 126 artiklan mukaisesti arvioida
säännöllisesti jäsenvaltioiden toimittamien toteutuneiden tietojen ja niiden
perustana olevien, Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisesti
laadittujen julkisyhteisöjen sektorin tilien laatua. Viimeaikaiset tapahtumat,
etenkin joidenkin jäsenvaltioiden taloudellisen raportoinnin
epäasianmukaisuudet, ovat osoittaneet, että julkista taloutta koskevien
tilastojen laatimisjärjestelmän avulla ei ole kyetty riittävässä määrin
poistamaan sitä riskiä, että Eurostatille toimitetaan huonolaatuisia tietoja.
Talous- ja finanssikriisin vaikutukset ovat lisäksi osoittaneet, että
euroalueen ja koko Euroopan unionin talouden ohjausjärjestelmää on tarpeen
vahvistaa. Komissio vastasi tilanteeseen hyväksymällä 29. syyskuuta 2010 joukon
lainsäädäntöehdotuksia, niin kutsutun eurooppalaisen talouspolitiikan
ohjauspaketin, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 16.
marraskuuta 2011[5]. Tavoitteena on laajentaa
ja parantaa finanssipolitiikan, makrotalouspolitiikan ja rakenneuudistusten
valvontaa voimassa olevassa lainsäädännössä havaittujen puutteiden
korjaamiseksi. Suunnitteilla on uusia täytäntöönpanon valvontamekanismeja siltä
varalta, että jäsenvaltiot eivät noudata säännöksiä. On selvää, että näiden
mekanismien perustaksi tarvitaan korkealaatuisia tilastotietoja, jotka on
tuotettu Euroopan julkissektorin tarpeisiin mukautettujen luotettavien ja
yhdenmukaistettujen tilinpäätösstandardien pohjalta. Jotta voidaan saada velkaa ja alijäämää
koskevia hyvälaatuisia tietoja suoriteperusteisen tilinpidon makrotasolla,
tilinpidon mikrotasolla tarvitaan hyvälaatuisia, vertailukelpoisia ja keskenään
johdonmukaisia suoriteperusteisia lähdetietoja (eli julkisyhteisöjen tilinpidon
primaaritietoja). Jäsenvaltioiden julkissektorin mikrotason tilinpidoissa
sovelletaan monia erilaisia käytänteitä, ja sen vuoksi tietoja on vaikea
vertailla sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä. Nykyinen
lähestymistapa, jossa sovitetaan yhteen julkissektorin yhdenmukaistamattomia
mikrotason tilinpitotietoja liiallista alijäämää koskevaa menettelyä varten, on
tulossa tiensä päähän. Vaikuttaa siltä, että ainoa tehokas tapa mahdollisimman
korkealaatuisten velkaa ja alijäämää koskevien suoriteperusteisten tietojen
kokoamiseen nykylainsäädännön vaatimusten mukaisesti on se, että kaikkien
jäsenvaltioiden kaikissa julkissektorin yhteisöissä (eli julkishallinnossa)
sovelletaan yhdenmukaistettuja mikrotason tilinpitojärjestelmiä, sisäistä
valvontaa ja ulkoista tilintarkastusta. Tämä on myös yksi direktiivin
2011/85/EU perustana olevista keskeisistä ajatuksista. 3.3. Yhdenmukaistamisen tarve Ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 338 artikla
julkissektoria koskevien makrotaloudellisten tilastojen laatimisen tarvittavat
tilastotiedot paranisivat merkittävästi, jos kaikissa julkishallinnon
yhteisöissä käytettäisiin yhdenmukaistettuja tilinpäätösstandardeja. Niiden
myötä voitaisiin käyttää yhteisiä vastaavuustaulukoita yhteisöjen tilien
kokoamiseksi EKT-tilinpitoon, mikä helpottaisi huomattavasti tilastollista
tarkastusta. Julkisen talouden avoimuus on välttämätöntä,
kun tarkastellaan makrotaloudellista vakautta, suoritetaan valvontaa ja
annetaan politiikkaa koskevaa ohjeistusta. Yhdenmukaistetut julkissektorin
tilinpäätösstandardit lisäisivät avoimuutta, vertailukelpoisuutta ja
kustannustehokkuutta ja loisivat perustan julkissektorin hallinnon
parantamiselle. Makrotasolla finanssikriisi on korostanut sitä, kuinka tärkeitä
ajantasaiset ja luotettavat rahoitusta ja julkista taloutta koskevat tiedot
ovat, ja tuonut esiin, mitä seurauksia voi olla julkissektorin taloudellisesta
raportoinnista, jonka tiedot eivät ole riittävän täydellisiä ja
vertailukelpoisia. Pitemmällä
aikavälillä voitaisiin harkita liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä
käytettävien keskeisten indikaattorien hienosäätöä johtamalla julkisen
tilinpidon makrotason tulokset (alijäämä/velka) nykyistä paljon suoremmin
mikrotason johdonmukaisista ja täydellisistä tileistä. Jos hyväksyttäisiin
integroidut tilinpito- ja raportointipuitteet, joissa tehtäisiin mukautuksia
eräisiin EKT 95 -käsitteisiin, velka- ja alijäämätiedot voitaisiin
johtaa suoraan näistä järjestelmistä. Ne voisivat perustua aitoihin ja
yhdenmukaistettuihin julkissektorin tilinpitotietoihin, jotka olisivat olleet
suoraan keskeisiin indikaattoreihin tai välillisesti tilinpäätöstietoihin
kohdennetun valvonnan ja tilintarkastuksen kohteena. Näin voitaisiin myös
säästää alijäämää ja velkaa koskevaan raportointiin käytettävää aikaa. Hallituksilla on yleiseen etuun perustuva
velvoite markkinatoimijoita – valtion joukkovelkakirjojen omistajia ja
mahdollisia sijoittajia – kohtaan tuottaa ajantasaisia, luotettavia ja
vertailukelpoisia tietoja rahoitustoiminnastaan ja -asemastaan samalla tavoin
kuin pörssiyhtiöillä on velvoitteita osakemarkkinoiden toimijoita kohtaan. Olisi
myös varmistettava tietojen kansainvälisen vertailukelpoisuuden vähimmäistaso
etenkin siksi, että valtioiden velkainstrumentit kilpailevat keskenään
globaaleilla rahoitusmarkkinoilla. Tämä edellyttää maailmanlaajuisesti
hyväksyttyihin julkissektorin standardeihin perustuvaa järjestelmää. Ottaen
huomioon SEUT-sopimuksen 114 artikla yhdenmukaistettu suoriteperusteinen
tilinpito toisi avoimuutta, joka on tarpeen rahoituspalveluiden sisämarkkinoiden
moitteettoman toiminnan kannalta. Ilman sitä on olemassa vaara, että valtion
velkainstrumenttien haltijat toteuttaisivat transaktioita ymmärtämättä täysin
niihin liittyvien riskien tasoa. Tämä puolestaan voisi synnyttää
leviämisriskin, joka voi muodostaa merkittävän esteen rahoitusvakaudelle. Se, mikä koskee yksityissektorin
tilinpäätösstandardeja, jotka on EU:n sisällä yhdenmukaistettu pörssiyhtiöiden
osalta, koskee myös julkissektorin yhteisöjä. Yhdenmukaistettu
suoriteperusteinen julkissektorin tilinpito loisi lujemman perustan, jonka
pohjalta voitaisiin ymmärtää valtion ja julkissektorin yhteisöjen taloudellista
tilannetta ja toimintaa kaikilla tasoilla. Suoriteperusteisen kirjaamisen
periaatteen paremmuus on kiistaton tosiasia finanssipolitiikan seurannassa sekä
makro- että mikrotasolla. Makrotasolla sovelletaan jo suoriteperustaa, mutta
yhdenmukaistettu suoriteperusteinen tilinpito on olennaisen tärkeää myös
mikrotasolla. Yksikkötasolla koituisi etuja, jotka
liittyisivät avoimuuteen ja vastuullisuuteen sekä päätöksenteon laatuun, sillä
huomioon otettaisiin kaikki asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt
vertailukelpoisella tavalla. Lisäksi näkymät EU:n finanssipolitiikan ja
talouden yhdentymisen edistymisestä lisäävät yhdenmukaistettujen julkissektorin
tilinpäätösstandardien tarvetta, sillä kansallisella tasolla sovellettavia
todellisia talousarviopäätöksiä on voitava arvioida EU:n tasolla.
Vastuullisuuden ja avoimuuden vuoksi julkissektorin yhteisöjen tulisi antaa
täydelliset ja vertailukelpoiset raportit julkisten varojen käytöstään ja
toiminnastaan. 3.4. Tähtäimessä
finanssipolitiikan hallinnointi EU-tasolla Van Rompuyn,
Barroson, Junckerin ja Draghin asiakirjassa ”Kohti todellista talous- ja
rahaliittoa” painotetaan tarvetta yhdentää talous- ja budjettipolitiikan
puitteet ja todetaan esimerkiksi seuraavaa: ”Terveet
kansalliset finanssipolitiikat ovat EMUn kulmakivi Lyhyellä
aikavälillä on ensisijaisesti saatava päätökseen ja toteutettava talouden
ohjauksen ja hallinnan vahvistamisen uudet vaiheet. Viime vuosien aikana EMUn
sääntöpohjaiseen finanssipoliittiseen kehykseen on säädetty talouspolitiikan
ohjauspaketissa ("Six-Pack") tai hyväksytty (vakautta,
yhteensovittamista ja ohjausta ja hallintaa koskevassa sopimuksessa)
merkittäviä parannuksia; huomiota on kiinnitetty entistä enemmän
budjettiepätasapainon ehkäisemiseen, velkakehitykseen, noudattamisen
valvontamekanismien parantamiseen ja kansalliseen vastuunottoon EU:n
säännöistä. Euroalueen valvonnan tiukentamista koskevan lainsäädäntöpaketin ("Two-Pack")
muut osatekijät, jotka ovat vielä lainsäädäntökäsittelyssä, olisi
viimeisteltävä kiireellisesti ja pantava kokonaisuudessaan täytäntöön. Tässä
uudessa ohjauksen ja hallinnan kehyksessä säädetään euroalueen jäsenvaltioiden
vuotuisten talousarvioiden laajasta etukäteiskoordinoinnista ja lisätään niiden
talousarvioiden valvontaa, joihin liittyy rahoitusvaikeuksia.” Monet neuvoston direktiivissä 2011/85/EU
korostetuista pääasiallisista tavoitteista, kuten avoimuuden lisääminen ja
julkisen sektorin vastuullisuus, sekä julkisen talouden tilastojen
luotettavuuden, oikea-aikaisuuden ja vertailukelpoisuuden parantaminen vaativat
yhteistä, yhdenmukaistettua ja yksityiskohtaisempaa tilinpito- ja
raportointivälinettä. Tämä kertomus tukee täysimääräisesti komission
tiedonantoa "Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi
– Keskustelunavaus”[6]. 3.5. Yhdenmukaistamisen
mahdolliset kustannukset Yhdenmukaistettujen suoriteperusteisten
julkissektorin tilinpäätösstandardien käyttöönotosta jäsenvaltioissa saatavat
mahdolliset edut on suhteutettava siitä aiheutuviin kustannuksiin.
Suoriteperusteiseen tilinpitoon siirtyneiltä mailta saatujen tietojen
perusteella voidaan esittää vain hyvin karkea arvio siitä, millaisia –
todennäköisesti merkittäviä – kustannuksia EU:n jäsenvaltioille saattaisi
koitua. Kustannuksiin vaikuttavat voimakkaasti suoriteperusteisen tilinpidon
käyttöönoton laajuus ja aikataulu, julkissektorin koko ja monitahoisuus sekä
nykyisten järjestelmien kattavuus ja luotettavuus. Kokemus on lisäksi
osoittanut, että jäsenvaltiot saattaisivat pitää aiheellisena julkisen
varainhoidon tietojärjestelmien nykyaikaistamista uusien tilinpäätösstandardien
käyttöönoton yhteydessä. Kustannustietoja on saatavilla joistakin
maista, ja niiden perusteella voidaan arvioida, että kustannukset, jotka
mahdollisesti aiheutuvat keskikokoisen EU-maan siirtymisestä kassaperusteisesta
tilinpitojärjestelmästä suoriteperusteiseen tilinpitojärjestelmään, voisivat
olla suuruusluokaltaan enintään 50 miljoonaa euroa keskushallinnon tasolla
(toisin sanoen hallinnon muita tasoja lukuun ottamatta). Tämä summa käsittäisi
esimerkiksi kustannukset, jotka aiheutuvat uusien standardien ja niihin
liittyvien tietoteknisten välineiden käyttöönotosta, mutta ei kustannuksia,
jotka liittyvät taloudellisessa raportoinnissa käytettävän järjestelmän
kokonaisvaltaiseen uudistamiseen. Kustannukset saattaisivat olla huomattavasti
korkeampia suuremmissa jäsenvaltioissa ja esimerkiksi niissä valtioissa, joissa
on aluehallinnon autonomisia järjestelmiä tai monimutkaisempia
hallintojärjestelmiä, samoin kuin valtioissa, jotka eivät ole edistyneet
siirtymisessä suoriteperusteiseen tilinpitoon. Näin on etenkin siinä
tapauksessa, että yhdenmukaistettuun suoriteperusteiseen järjestelmään
siirtymisen yhteydessä toteutetaan laajempia uudistuksia tilinpidon ja
taloudellisen raportoinnin käytänteisiin. Esimerkiksi Ranskassa viime
vuosikymmenen aikana toteutettujen suoriteperusteista tilinpitoa ja
budjetointia koskevien uudistusten kustannukset nousivat 1 500 miljoonaan
euroon. Pienemmässä jäsenvaltiossa, jossa on jo käytössä kansalliset
suoriteperusteiset tilinpitojärjestelmät, kustannukset voisivat jäädä alle
50 miljoonan euron. Kaikki kerätyt kustannuksia koskevat arviot osuvat
välille 0,02–0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Yhdenmukaistetun
suoriteperusteisen tilinpidon toteuttaminen jäsenvaltioissa edellyttäisi
lisäksi Euroopan komissiolta merkittävää investointia niin johtajuuden ja
asiantuntemuksen kuin resurssienkin osalta. On myös syytä muistaa, että vaikka
suoriteperusteinen tilinpito on kehittyneempi järjestelmä kuin pelkkä
kassaperusteinen tilinpito, jo yhden jäsenvaltion julkissektorin yhdellä
alasektorilla on usein käytössä niin monia erilaisia tilinpäätösstandardeja,
tililuetteloita, kirjausprosesseja, tietoteknisiä järjestelmiä sekä
tilintarkastusstandardeja ja -käytänteitä, että niiden yhdenmukaistaminen
vähentäisi byrokratiaa ja kustannuksia siinä määrin, että keskipitkällä tai
pitkällä aikavälillä saatavat säästöt ylittäisivät tarvittavat investoinnit.
Vaikka odotettavissa olevat kustannukset ovat todellisia ja merkittäviä, ne
voidaan suhteuttaa mahdollisiin etuihin, joita ovat etenkin parempi
hallintotapa, vastuullisuus, julkissektorin parempi hallinto sekä suurempi
avoimuus, jota markkinoiden moitteeton toiminta edellyttää ja joka
todennäköisesti vähentäisi valtion velkainstrumenttien haltijoiden
tuottovaatimuksia, vaikka tämä ei olekaan mitattavissa. 4. Julkissektorin
kansainväliset tilinpäätösstandardit (IPSAS) Kuten edellä todettiin, IPSAS-standardit ovat
tällä hetkellä ainoat kansainvälisesti hyväksytyt julkissektorin
tilinpäätösstandardit. Niiden lähtökohtana on, että taloudellisuuden,
tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteisiin perustuva nykyaikainen
julkissektorin hallinto – samoin kuin mikä tahansa muu taloudellinen yksikkö –
on riippuvainen tietojärjestelmistä, jotka tuottavat ajantasaisia, tarkkoja ja
luotettavia tietoja julkisyhteisön rahoitusasemasta, taloudellisesta
tilanteesta ja toiminnasta. Tällä hetkellä 15 EU:n jäsenvaltion kansallisissa
tilinpitonormeissa on yhteyksiä IPSAS-standardeihin. Näistä yhdeksän
kansalliset normit perustuvat IPSAS-standardeihin tai ovat niiden mukaiset,
viidessä tehdään viittauksia IPSAS-standardeihin ja yhdessä niitä käytetään
joissakin paikallishallinnon osissa. Yksikään jäsenvaltio ei kuitenkaan ole
ottanut IPSAS-standardeja täysimääräisesti käyttöön, vaikka niiden kiistämätön
arvo tunnustetaankin. Tämän kertomuksen ohessa julkaistaan komission
yksiköiden valmisteluasiakirja[7],
jossa esitetään tiivistelmä IPSAS-järjestelmästä ja jäsenvaltioiden
julkissektorin tilinpidossaan nykyisin käyttämistä järjestelmistä. Lisäksi
Eurostat järjesti vuoden 2012 helmikuusta toukokuuhun kestäneen julkisen
kuulemisen, jossa kartoitettiin näkemyksiä IPSAS-standardien soveltuvuudesta,
ja saatujen vastausten tiivistelmä on myös saatavilla[8]. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja julkiseen
kuulemiseen osallistuneiden näkemysten perusteella syntyvä kokonaiskuva on
kaksijakoinen: toisaalta vaikuttaa selvältä, ettei IPSAS-standardeja voida
helposti ottaa nykymuodossaan käyttöön EU:n jäsenvaltioissa, toisaalta
IPSAS-standardit ovat kiistämätön lähtökohta mahdolliselle yhdenmukaistetulle
julkissektorin tilinpidolle EU:n tasolla. Seuraaviin huolenaiheisiin on
kuitenkin löydettävä ratkaisut: ·
IPSAS-standardit eivät nykyisellään kuvaa riittävän
tarkasti tilinpitokäytänteitä, joita on noudatettava, koska jotkin niistä
antavat mahdollisuuden valita vaihtoehtoisista tilinpidon menettelytavoista,
mikä voisi käytännössä rajoittaa yhdenmukaistamista. ·
Nykyisessä kehitysvaiheessaan standardikokoelma ei
ole täydellinen, sillä se ei kata eräitä tärkeitä julkissektorin
rahoitusvirtoja – esimerkiksi veroja ja sosiaalietuuksia – tai sitä ei voida
käytännössä soveltaa niihin. Niissä ei myöskään oteta riittävällä tavalla
huomioon julkissektorin raportoinnin erityistarpeita, ominaispiirteitä ja
etuja. Keskeinen kysymys on se, miten IPSAS-standardien avulla kyetään
ratkaisemaan tilien kokoamista koskeva ongelma julkissektorista käytetyn
määritelmän mukaisesti, joka tällä hetkellä on keskeinen käsite julkisen
talouden valvonnassa EU:ssa. ·
Tällä hetkellä voidaan myös katsoa, etteivät
IPSAS-standardit nykyisellään ole riittävän vakiintunut standardikokoelma,
koska joitakin standardeja on mahdollisesti päivitettävä sitten, kun
IPSAS-käsitteistön täydentämiseen tähtäävä käynnissä oleva hanke saadaan
päätökseen todennäköisesti vuonna 2014. ·
Tällä hetkellä IPSAS-standardien hallinnointi
kärsii siitä, etteivät EU:n julkissektorin tilinpitoviranomaiset osallistu
siihen riittävästi. Vuoden 2012 aikana IPSAS-hallinnointikehystä tarkistettiin
ottaen huomioon sidosryhmien huolenaiheet. Tällaisten uudistusten yhteydessä
olisi varmistettava, että standardien antamismenettelyn riippumattomuutta
vahvistetaan samalla kun julkissektorin erityistarpeet otetaan tosiasiallisesti
huomioon. Vaikuttaa lisäksi siltä, ettei IPSAS-standardit antavalla elimellä
ole tällä hetkellä riittäviä resursseja, jotta se kykenisi vastaamaan riittävän
nopeasti ja joustavasti kysyntään, joka koskee uusia standardeja ja neuvontaa
kysymyksissä, jotka nousevat esiin julkisen talouden tilanteen muuttuessa
etenkin kriisin seurauksena. Toisaalta
useimmat sidosryhmät ovat yhtä mieltä siitä, että IPSAS olisi soveltuva
viitekehys, jonka pohjalta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää eurooppalaiset
julkissektorin tilinpäätösstandardit, joista jäljempänä käytetään lyhennettä
”EPSAS”. 5. Kuinka edetä kohti
yhdenmukaistettujen eurooppalaisten julkissektorin tilinpäätösstandardien
(EPSAS) käyttöönottoa Lopullisen päätöksen tekeminen siitä,
siirrytäänkö EPSAS-standardien käyttöön, edellyttää lisätyötä, joka ei kuulu
tämän kertomuksen aihepiiriin ja jota tästä syystä ei ennakoida tässä
kertomuksessa. Seuraavissa jaksoissa kuvataan kuitenkin, kuinka EPSAS
voitaisiin panna täytäntöön, jos sitä koskevat päätökset tehtäisiin. EPSAS-standardien myötä EU pystyisi
kehittämään vaatimustensa mukaiset omat standardit tarpeeksi nopeasti. Käyttöön
saataisiin yhdenmukaistetut suoriteperusteiset julkissektorin
tilinpäätösstandardit, jotka on mukautettu EU:n jäsenvaltioiden
erityisvaatimuksiin. Kun EPSAS-standardeja sovellettaisiin kaikkialla
EU:ssa, olisi mahdollista keventää tuntuvasti menettelyjä ja laadintavaiheita,
joiden avulla kyseiset tiedot muunnetaan lähes yhdenmukaisiksi. Lisäksi voitaisiin
karsia riskejä, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden ilmoittamien ja Eurostatin
julkaisemien tietojen luotettavuuteen. Voidaan ajatella, että hankkeelle olisi ensin
perustettava EU:n hallintomalli, jonka avulla selkeytetään käsitteistö ja
tähdätään yhtenäiseen EU:n julkisen sektorin tilinpitoon. Ensivaiheessa
EPSAS-standardit voisivat perustua yhteisesti hyväksyttyihin keskeisiin
IPSAS-periaatteisiin. Lisäksi EPSAS-standardeissa voitaisiin hyödyntää
jäsenvaltioiden yhteisesti hyväksymiä IPSAS-standardeja. IPSAS-standardit eivät
kuitenkaan saisi rajoittaa omien EPSAS-standardien kehittämistä. On syytä huomata, että yhdenmukaisten
eurooppalaisten julkissektorin tilinpäätösstandardien laatiminen ei sinänsä
takaa oikea-aikaisia ja laadukkaita julkisen tilinpidon tietoja. Olisi
täytettävä myös muun muassa seuraavat ehdot: ·
vahva poliittinen tuki ja yhteinen sitoutuminen
hankkeeseen ·
julkishallinnon valmiudet hoitaa entistä
monimutkaisempaa tilinpitojärjestelmää kussakin yksittäisessä julkisyhteisössä ·
integroidut tietotekniset järjestelmät
talousarvion, maksujen ja sopimusten hallinnointia sekä kahdenkertaista
kirjanpitoa, laskujen käsittelyä ja tilastollista raportointia varten ·
kaikkien taloudellisten tapahtumien oikea-aikainen
(esimerkiksi kuukausittainen) raportointi julkisyhteisöjen integroidussa
tilinpitojärjestelmässä ·
resurssien, henkilöstön ja nykyaikaisen
tietotekniikan saatavuus ja ·
julkiseen tilinpitoon kohdistuva tehokas sisäinen
valvonta ja ulkoinen tilintarkastus. EPSAS-standardien mukaiseen suoriteperusteiseen
tilinpitoon siirtyminen olisi merkittävä uudistus kaikille jäsenvaltioille, ja
varsinkin niille, jotka nykyisin käyttävät vain kassaperusteista tilinpitoa.
EPSAS-standardien käyttöönotto toisi mukanaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: ·
tilinpitokäsitteitä ja -tekniikkaa koskevat
kysymykset ·
henkilöstön ja konsulttien asiantuntemus,
koulutustaidot ·
viestintä ja tiedotus päälliköiden ja
päätöksentekijöiden keskuudessa ·
yhteydet tarkastajiin ja tarkastajien koulutus ·
it-järjestelmien mukauttaminen tai uudistaminen ja ·
nykyisten kansallisten säännösten mukauttaminen. Jos
EPSAS-toimintamalli hyväksytään, komissio voisi auttaa joidenkin mainittujen
kysymysten ratkaisemisessa. Se voisi esimerkiksi järjestää tietojenvaihtoa
koulutukseen ja asiantuntemukseen liittyvissä kysymyksissä, tukea
jäsenvaltioiden viranomaisia käsitteisiin ja tekniikkaan kytkeytyvissä
kysymyksissä ja koordinoida jäsenvaltioiden julkisen tilinpidon uudistusten
suunnittelua ja huolehtia sen yhteydessä tietojenvaihdosta. Jos jollakin
jäsenvaltiolla on julkisen taloushallinnon tietojärjestelmissä merkittäviä ja
ilmiselviä puutteita, heikkouksia ja epäjohdonmukaisuuksia, olisi
tarkoituksenmukaista tarkastella niitä EPSAS-toimintamallin täytäntöönpanon
yhteydessä – ja tämä olisi otettava huomioon myös täytäntöönpanon aikataulussa.
5.1. EPSAS-rakenteet EPSAS-standardien laatiminen ja hyväksyminen
edellyttää vahvaa hallinnointia EU:n tasolla. EPSAS-standardien kehittämis- ja
hallintojärjestelmän on sisällettävä kunkin standardin kehittämistä koskeva määritelty
toimintasuunnitelma. Myös hyväksyntämenettelyiden on oltava selkeät.
EPSAS-hallintorakenteen olisi käsitettävä vaadittavat tehtävät lainsäädännön,
standardien vahvistamisen sekä teknisen ja tilinpidollisen neuvonnan parissa. EPSAS-hallintorakenteen perustamisen
suuntaa-antavana mallina voisi olla toimintamalli, jota komissio sovelsi
luodessaan IFRS-standardien hallinnoinnin puitteet EU-tasolla, mutta sitä ei
seurattaisi kirjaimellisesti, koska julkisen sektorin ominaispiirteet ovat
erilaiset ja painopiste on EU:n sisäisessä vertailukelpoisuudessa.
Mahdollisuuksien mukaan olisi hyödynnettävä kokemusta ja asiantuntemusta, jota
on saatavilla jäsenvaltioiden julkissektorin tilinpitoa hoitavissa
hallintorakenteissa. EPSAS-hallintorakenteen olisi luotava ja
pidettävä yllä tiiviitä yhteyksiä julkissektorin kansainväliset
tilinpäätösstandardit antavaan elimeen ja tiedotettava sille ohjelmastaan ja
päätöksenteostaan. Kontakteja tarvitaan, sillä joissakin tapauksissa
EPSAS-standardit saatetaan joutua eriyttämään IPSAS-standardeista. On tärkeää
välttää aiheettomia eroja EPSAS- ja IPSAS-standardien välillä ja EPSAS- ja
IFRS-standardien välillä, sillä valtion määräysvallassa olevilta yhteisöiltä
saatetaan jo vaatia IFRS-standardien tai kansallisten liikekirjanpidon
standardien mukaista raportointia. EPSAS-standardien kehittämistyössä olisi myös
pyrittävä minimoimaan EKT:hen nähden olevat erot, jotta pitkällä aikavälillä
luotaisiin kattavat, integroidut järjestelmät, joita voidaan soveltaa mikro- ja
makrotasolla. 5.2. EPSAS-standardien
hyväksyminen EPSAS-standardien
laatimisen, hyväksymisen ja täytäntöönpanon on tapahduttava asteittain.
EPSAS-standardit otettaisiin käyttöön vaiheittain keskipitkällä aikavälillä:
ensin keskityttäisiin yhdenmukaistamisen kannalta tärkeimpiin
tilinpitokysymyksiin, kuten tuloihin ja menoihin, veroihin ja
sosiaalietuuksiin, velkoihin ja rahoitusvaroihin, ja myöhemmin tarkasteltaisiin
muita kuin rahoitusvaroja jne. Käyttöönotossa olisi edettävä ja otettava
erityisesti huomioon pienet ja keskisuuret yksiköt ja yhteisöt sekä
olennaisuusnäkökohta. Strategiassa olisi määriteltävä prioriteetit ja
asetettava määräajat eli esitettävä konkreettinen etenemissuunnitelma. Jotta
EPSAS-hanketta voitaisiin viedä eteenpäin, komissio ja jäsenvaltiot laatisivat
yhteistyössä keskeiset ohjaavat eurooppalaiset julkissektorin
tilinpitoperiaatteet, jotka sisällytetään puiteasetusehdotukseen.
Puiteasetuksessa olisi myös eriteltävä EPSAS-standardien hallintojärjestelmä
sekä EPSAS-standardien kehittämismenettely. Soveltuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi
kansallisella tasolla kunkin standardin yksityiskohtainen sisältö laadittaisiin
jäsenvaltioiden avustuksella, jotta otettaisiin huomioon seuraavat vaatimukset: ·
suoriteperusteinen kirjanpito ·
kahdenkertainen kirjanpito ·
kansainvälisesti yhdenmukaistettu taloudellinen
raportointi ja ·
johdonmukaisuus EKT-periaatteisiin nähden. 5.3. Mikä olisi ensimmäinen joukko
EPSAS-standardeja? Ensimmäiseksi
olisi laadittava ehdotus puiteasetukseksi, jossa edellytetään
suoriteperiaatteen soveltamista. Sen jälkeen
EPSAS-standardit antava elin voisi jakaa 32 suoriteperusteista IPSAS-standardia
kolmeen luokkaan: ·
standardit, jotka voidaan ottaa käyttöön pienin
muutoksin tai muutoksitta ·
standardit, jotka vaativat mukauttamista tai
valikoivaa lähestymistapaa, ja ·
standardit, joita on muutettava, jotta ne
voitaisiin ottaa käyttöön. EU:n jäsenvaltiot ottaisivat käyttöön
täytäntöönpanosuunnitelman kaikilla julkisyhteisöjen alasektoreilla.
EPSAS-standardien peruskokoelmaa sovellettaisiin esimerkiksi kaikkiin
julkisyhteisöihin, ja se kattaisi olennaisuusnäkökohdat huomioon ottaen
valtaosan julkisyhteisösektorin menoista EU:n jäsenvaltioissa. 6. Tulevat toimet Komission näkemyksen mukaan tarvitaan eräitä
valmistelutoimia, ennen kuin voidaan päättää hankkeesta ottaa käyttöön
EPSAS-standardit jäsenvaltioissa. Käsittelemättä on useita tärkeitä kysymyksiä,
jotka koskevat tämän kertomuksen ulkopuolisia seikkoja, kuten EPSAS-puitteiden
laadintaa, ensimmäisten keskeisten EPSAS-standardien määrittämistä sekä täytäntöönpanon
suunnittelua. Komission olisi myös kuvattava tulevan hankkeet välttämättömät
etapit ja otettava huomioon vaikutusten arviointikysymykset. Päätös voidaan
tehdä ainoastaan sellaisen ennakkoarvioinnin pohjalta, jossa analysoidaan
hankkeen etuja ja haittoja sekä sen todennäköisiä kustannuksia ja hyötyjä. Kun tällainen päätös on tehty, täytäntöönpanon
olisi suoriteperusteisia julkissektorin tilinpitojärjestelmiä viime vuosina jo
soveltaneissa maissa saatujen kokemusten perusteella tapahduttava asteittain.
Toteutusta varten olisi tarkasteltava huolellisesti kunkin jäsenvaltion
lähtötilannetta. Olisi esimerkiksi kartoitettava nykyisten kansallisten
tilinpäätösstandardien kehitysaste ja tasetietojen saatavuus. Joissakin
jäsenvaltioissa on mahdollisesti parasta aloittaa täytäntöönpano
valtakunnalliselta tasolta ja edetä myöhemmin alue- ja paikallistasolle. On
myös odotettavissa, että pienempien yhteisöjen osalta järjestelmä pantaisiin
täytäntöön vain osittain, tai ainakin, että täytäntöönpano koskisi ensisijaisesti
suurempia yhteisöjä niiden merkittävyyden vuoksi. Prosessi voitaisiin jakaa kolmeen vaiheeseen: (1)
Valmisteluvaihe, jossa kerätään lisää tietoja ja
näkökohtia ja laaditaan etenemissuunnitelma. Tämä vaihe alkaisi vuonna 2013, ja
siihen kuuluisi uusia kuulemisia, korkean tason konferenssi sekä uusien
yksityiskohtaisempien ehdotusten laatiminen. (2)
Vaihe, jossa suunnitellaan ja toteutetaan käytännön
järjestelyt. Tuolloin käsitellään muun muassa rahoitusta, hallintotapaa,
mahdollisia synergiavaikutuksia sekä pieniin julkisyhteisöihin kytkeytyviä
askarruttavia näkökohtia. Tämä vaihe huipentuisi puiteasetusehdotuksen
julkaisemiseen. Puiteasetuksessa edellytettäisiin suoriteperiaatteen
soveltamista ja vahvistettaisiin tilinpäätösstandardien jatkokehittelyä koskevat
suunnitelmat. (3)
Täytäntöönpanovaihe, jonka on määrä olla
asteittainen ja jossa varataan enemmän aikaa jäsenvaltiolle, jossa nykyiset
tilinpäätösstandardit poikkeavat suuresti EPSAS-standardeista. Voitaisiin
kuitenkin ajatella, että täytäntöönpanovaihe saataisiin päätökseen kaikissa
jäsenvaltioissa keskipitkällä aikavälillä. Ehdotettu strategia muodostuu tasapainoisesta
lähestymistavasta, joka pohjautuu aiemmille saavutuksille ja varmistaa sen,
että Euroopan tilastojärjestelmä voi toimia itsenäisesti mutta silti tiiviissä
yhteistyössä tärkeimpien tiedontoimittajien ja institutionaalisten käyttäjien
kanssa. On myös tärkeätä huomata, että EPSAS-standardien myötä ei ole tarkoitus
lisätä byrokratiaa tai vastaajien hallinnollista rasitetta eikä aiheuttaa viiveitä
tilastojen tuotantoon. Komissio aikoo kehittää tässä kertomuksessa
luonnosteltua strategiaa edelleen resurssiensa mukaisesti ja perussopimuksiin
perustuvien vastuidensa puitteissa. Asiaan liittyy monia eri kysymyksiä, ja on
tärkeää, että eteenpäin päästään nopeasti yhteistyössä keskeisten sidosryhmien
kanssa myös tarpeellisten lainsäädäntöaloitteiden osalta. Seuraavissa vaiheissa, jotka käynnistetään
vuonna 2013, otetaan huomioon vaikutuksia koskevat näkökohdat ja muun muassa
laaditaan etenemissuunnitelma, jossa kuvataan yksityiskohtaisemmin
toteutettavat toimet, lainsäädäntöaloitteet mukaan luettuina, joiden avulla on
määrä yhdenmukaistaa julkissektorin tilinpitostandardit koko unionissa. [1] EUVL L 306, 23.11.2011, s. 41. [2] Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96, annettu
25 päivänä kesäkuuta 1996, Euroopan kansantalouden tilinpito- ja
aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä (EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1). [3] KOM(2011) 211 lopullinen. [4] ‘Overview and comparison of public accounting and auditing in the 27
Member States’ [5] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o
1173/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, julkisen talouden valvonnan
tehokkaasta täytäntöönpanosta euroalueella (EUVL L 306, s. 1), Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1174/2011, annettu 16 päivänä
marraskuuta 2011, täytäntöönpanotoimista liiallisen makrotalouden epätasapainon
korjaamiseksi euroalueella (EUVL L 306, s. 8), Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetus (EU) N:o 1175/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,
julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja
koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97
muuttamisesta (EUVL L 306, s. 12), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus
(EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, makrotalouden
epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (EUVL L 306, s. 25),
neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2011, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011,
liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja
selkeyttämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1467/97 muuttamisesta (EUVL L 306,
s. 33) ja neuvoston direktiivi 2011/85/EU, annettu 8 päivänä marraskuuta 2011,
jäsenvaltioiden julkisen talouden kehyksiä koskevista vaatimuksista (EUVL L
306, s. 41). [6] KOM(2012) 777 lopullinen. [7] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, oheisasiakirja
komission kertomukseen neuvostolle ja Euroopan parlamentille: Tavoitteeksi
yhdenmukaistettujen julkissektorin tilinpäätösstandardien käyttö
jäsenvaltioissa [8] Public consultation — Assessment of the suitability of the
International Public Sector Accounting Standards for the Member States: Summary
of responses.