30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/22

—

toteaa, että talouskriisin jatkuminen on kääntänyt yhä enemmän huomiota lainsäädännön kustannuksiin sekä unionin säännöstöön jo sisältyvien säädösten täytäntöönpanoon liittyviin haasteisiin.

—

katsoo, että kaikilla hallintotasoilla tulisi varmistaa lainsäädännön tehokkuus ja tuloksellisuus ja että on erityisesti EU:n toimielimien vastuulla osoittaa unionin lainsäädännön selvä lisäarvo; sen on tuotava mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman pienin kustannuksin, ja siinä on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

—

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen uudeksi sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaksi ohjelmaksi, jonka avulla on tarkoitus kartoittaa systemaattisesti ja toteuttaa avoimesti aloitteita, joiden tuloksena sääntelyn kustannuksia voidaan merkittävästi alentaa ja sääntelyä yksinkertaistaa.

—

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kartoittaa, minkä säädösten osalta ja/tai millä sääntelyn aloilla on mahdollisuuksia sääntöjen yksinkertaistamiseen ja sääntelyn kustannusten alentamiseen poliittisia tavoitteita vaarantamatta, painottaa, että kaikkien hallintotasojen tulisi voida antaa panoksensa toimivuustarkastuksiin, ja tukee edelleen EU:n lainsäädännön järjestelmällisiä jälkiarviointeja, sillä ne ovat tehokas järkevän sääntelyn väline.

—

painottaa jälleen sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen ja järkevöittämisen merkitystä erityisesti paikallis- ja alueviranomaisille, joiden resurssit lainsäädännön täytäntöönpanoon ovat usein rajalliset ja koko ajan vähenemässä.

—

kannattaa ehdotuksia vaikutusten arvioinnin jatkuvaksi parantamiseksi ja toistaa, että säädös- ja politiikkaehdotusten vaikutusten arvioinnissa tulisi tarkastella pääasiallisten toimintavaihtoehtojen alueellista ulottuvuutta. Jos komissio päättää laajentaa vaikutustenarviointilautakunnan jäsenistöä sen riippumattomuuden lisäämiseksi, AK katsoo, että paikallis- ja aluehallinnon etujen tulee olla edustettuina.

—

kehottaa Euroopan komissiota käännättämään kuulemisasiakirjat aktiivisemmin kaikille EU:n virallisille kielille.

—

painottaa toimielinten yhteistä vastuuta siitä, että kansalaisille, yrityksille ja suurelle yleisölle tiedotetaan järkevän sääntelyn välineiden käyttämisestä saatavista hyödyistä.

Esittelijä

Graham TOPE (UK, ALDE), Suur-Lontoon Suttonin kaupunkipiirin valtuutettu

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto ”EU:n sääntelyn tila”

COM(2012) 746 final

Huomioon on otettu myös:

1.

on vakuuttunut siitä, että unionin lainsäädäntö sisällään ilmentää pyrkimystä parantaa ja yksinkertaistaa sääntely-ympäristöä ja siten vähentää kustannuksia ja hallinnollisia rasitteita.

2.

ottaa huomioon, että talouskriisin jatkuminen on kääntänyt yhä enemmän huomiota lainsäädännön kustannuksiin sekä unionin säännöstöön jo sisältyvien säädösten täytäntöönpanoon liittyviin haasteisiin.

3.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen siitä, että kansallisten viranomaisten resurssit EU:n lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamiseen ovat yhä niukemmat, ja katsoo, että tämä on haaste, johon on vastattava yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa ja josta ei pitäisi tulla tekosyytä muiden hallintotasojen rasitteen lisäämiseksi.

4.

katsoo tässä yleisessä tilanteessa, että kaikilla hallintotasoilla tulisi varmistaa lainsäädännön tehokkuus ja tuloksellisuus. Erityisesti EU:n toimielimien vastuulla on osoittaa, että unionin lainsäädännöllä on selvästi lisäarvoa; sen on tuotava mahdollisimman paljon hyötyä mahdollisimman pienin kustannuksin, ja siinä on noudatettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita.

5.

palauttaa mieliin, että EU:n sääntelyn parantamisstrategian keskeiset tekijät ovat olleet seuraavat:

6.

suhtautuu myönteisesti tarkasteltavana olevaan ehdotukseen uudeksi sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaksi ohjelmaksi, jonka avulla on tarkoitus kartoittaa systemaattisesti ja toteuttaa avoimesti aloitteita, joiden tuloksena sääntelyn kustannuksia voidaan merkittävästi alentaa ja sääntelyä yksinkertaistaa.

7.

painottaa edelleen, että sääntelyn parantamisen tulisi tapahtua monitasoisen hallinnon hengessä eli koordinoimalla EU:n, kansallisten instituutioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten toimintaa.

8.

katsoo, että Euroopan komissiota ja muita toimielimiä tulisi kannustaa kutsumaan aluetaso ja paikallishallinto nykyistä aktiivisemmin mukaan suunniteltaessa lainsäädäntöä, arvioitaessa sen vaikutuksia ja pohdittaessa keinoja EU:n politiikkojen täytäntöönpanemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Enemmistö uusista ehdotuksistahan koskee Euroopan unionin nykyisen lainsäädännön muuttamista tai täydentämistä. Välttämättömien ajantasaistusten jatkuvassa syklissä on tärkeää, että paikallis- ja alueviranomaisten arvokkaat kokemukset EU:n säädösten soveltamisesta otetaan huomioon uusien ehdotusten laadinnassa.

9.

kehottaa jatkamaan toimia sääntelyn laadun parantamiseksi, jotta varmistetaan, että se on kaikkien kannalta mahdollisimman selkeää sekä helposti saatavilla ja noudatettavissa, jäsenvaltioissa virallisesti tunnustettuja alueellisia kieliä kunnioittaen, silloin kun tällaiset sopimukset ovat olemassa.

10.

katsoo, että strategian tulisi pohjautua kumppanuuteen ja osallistavaan lähestymistapaan EU:n politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

11.

korostaa, että on tärkeää ottaa alue- ja paikallisviranomaiset mukaan unionin säännöstön laadintaan ja arviointiin, sillä useimmiten kyseiset tahot ovat toimivaltaisia unionin politiikkojen täytäntöönpanon osalta. Tämän ei kuitenkaan tule rajoittaa perussopimuksissa vahvistetun jäsenvaltioiden institutionaalisen ja perustuslaillisen riippumattomuuden periaatetta.

12.

suhtautuu myönteisesti ehdotukseen kartoittaa, minkä säädösten osalta ja/tai millä sääntelyn aloilla on mahdollisuuksia sääntöjen yksinkertaistamiseen ja sääntelyn kustannusten alentamiseen poliittisia tavoitteita vaarantamatta (nk. ensin tehtävä tilannearvio).

13.

painottaa, että kaikkien hallintotasojen tulisi voida antaa panoksensa toimivuustarkastuksiin paikallis- ja alueviranomaisia kiinnostavilla pääasiallisilla aloilla eli koheesiopolitiikan, kaupunkipolitiikan, rahoitusvälineiden, ympäristölainsäädännön, teollisuuspolitiikan, sosiaalilainsäädännön ja liikenteen aloilla.

14.

tukee edelleen EU:n lainsäädännön järjestelmällisiä jälkiarviointeja, sillä ne ovat tehokas järkevän sääntelyn väline.

15.

pitää valitettavana, että AK:ta ei ole pyydetty osallistumaan arviointityöhön, vaikka se tätä pyysi järkevästä sääntelystä vuonna 2011 antamassaan lausunnossa ja vaikka tällainen mahdollisuus sisältyy sääntelyn tilaa käsittelevään tiedonantoon.

16.

panee merkille hallinnollisen rasituksen keventämiseksi laaditun toimintaohjelman mukaiset toimet ja toteaa, että merkittävimmät saavutukset on saatu aikaan pääasiassa sellaisilla aloilla – yhtiöoikeus, yhtiöverotus jne. – joilla ei juuri ole suoria vaikutuksia paikallis- ja alueviranomaisiin, ja että on hyödyllistä sisällyttää mukaan aloja, joilla on paikallisviranomaisten kannalta suurempi merkitys, kuten toimiluvat tai muut luvat. Komitea toteaa kuitenkin, että ohjelma kuvastaa sääntelykulttuurissa tapahtunutta muutosta, joka saattaa viime kädessä hyödyttää julkishallintoakin.

17.

painottaa jälleen sääntely-ympäristön yksinkertaistamisen ja järkevöittämisen merkitystä erityisesti paikallis- ja alueviranomaisille, joiden resurssit lainsäädännön täytäntöönpanoon ovat usein rajalliset ja koko ajan vähenemässä. Tämä koskee esimerkiksi laajoja raportointivelvollisuuksia, jotka siirretään usein kansalaisten ja yritysten kannettaviksi.

18.

panee merkille, että yksinkertaistaminen voi myös mahdollistaa merkittäviä kustannussäästöjä paitsi yrityksissä myös paikallis- ja aluehallinnossa, jolloin niukat taloudelliset ja henkilöstöresurssit voidaan käyttää muihin keskeisiin julkisiin palveluihin.

19.

toistaa olevansa sitoutunut avustamaan korkean tason ryhmää sen tehtävien hoitamisessa erityisesti ”uudessa” toimintalinjassa, jossa keskitytään luomaan nykyistä tehokkaampaa julkishallintoa, joka vastaa sidosryhmien ja pk-yritysten tarpeisiin.

20.

korostaa, että ryhmän työssä on noudatettava avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta.

21.

kannattaa ehdotusta hallinnollisen rasituksen keventämistä koskevan toimintaohjelman seurantatoimiksi, joilla varmistetaan, että hallinnollisten menettelyjen vähentäminen 25 prosentilla hyödyttää liiketoimintaa ja pk-yrityksiä jäsenvaltioissa.

22.

pitää valitettavana, ettei sääntelyn tilasta annetussa tiedonannossa oteta huomioon vaihtoehtoisia sääntelytapoja tai sääntelyn vaihtoehtoja.

23.

kannattaa ehdotuksia vaikutusten arvioinnin jatkuvaksi parantamiseksi eli sellaisten aiempaa kattavampien ja kriittisten arviointien tekemiseksi, jotka ovat kiinteästi sidoksissa poliittiseen prosessiin, sidosryhmäkuulemisten kehittämiseksi ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi nykyistä enemmän.

24.

toistaa, että säädös- ja politiikkaehdotusten vaikutusten arvioinnissa tulisi välttämättä tarkastella pääasiallisten toimintavaihtoehtojen alueellista ulottuvuutta (paikallisia ja alueellisia näkökohtia sekä taloudellisia ja hallinnollisia vaikutuksia valtion-, alue- ja paikallisviranomaisiin). Komitea muistuttaa, että tämä on seurausta alueellisen yhteenkuuluvuuden ottamisesta yhdeksi unionin tavoitteista (EU:sta tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artikla) ja myös velvoitteesta ottaa huomioon, että ”alueellisille ja paikallisille viranomaisille – – aiheutuvan taloudellisen tai hallinnollisen rasituksen olisi pysyttävä mahdollisimman pienenä ja sen olisi oltava suhteutettu saavutettavaan tavoitteeseen” (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) pöytäkirjassa N:o 2 oleva 5 artikla).

25.

pitää valitettavana, ettei AK:n ja Euroopan komission yhteistyösopimuksen tarkistuksessa luotu perustaa järjestelmälliselle yhteistyölle vaikutusten arvioinnin alalla, ja kehottaa Euroopan komissiota ja sen yksittäisiä pääosastoja pitämään alueiden komiteaa institutionaalisena kumppanina vaikutustenarviointeja tehtäessä. Paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen toimintaan varhaisessa vaiheessa parantaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanokelpoisuutta ja hyväksyntää.

26.

panee merkille, että Euroopan parlamentin tai neuvoston säädösehdotuksiin tekemät sisällölliset muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi myös paikallishallintoon ja alueisiin. Komitea kehottaakin parlamenttia ja neuvostoa pyytämään alueiden komitealta apua, kun ne päättävät tehdä tällaisten muutosehdotusten vaikutustenarviointeja.

27.

näin ollen kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kehittämään omaa vaikutustenarvioinnin yksikköään tai perustamaan tällaisen yksikön, jotta ne toteuttaisivat vaikutustenarviointeja eri näkökulmista, alueellinen näkökulma mukaan luettuna, ja loisivat tehostettuja viestintäkanavia alue- ja paikallisviranomaisten kanssa koordinoidusti komission kanssa.

28.

pyytää saada osallistua vaikutusten arviointia koskevien suuntaviivojen tarkistamiseen, joka on määrä tehdä vuonna 2014, ja muistuttaa, että se antoi panoksensa vaikutusten arviointia koskevien vuoden 2009 suuntaviivojen luonnokseen toteuttamalla paikallis- ja alueviranomaisten konsultoinnin.

29.

toistaa suhtautuvansa varautuneesti vaikutusten arvioinnin ”ulkoistamiseen”. Jos komissio kuitenkin päättää laajentaa vaikutustenarviointilautakunnan jäsenistöä sen riippumattomuuden lisäämiseksi, AK katsoo, että paikallis- ja aluehallinnon etujen tulee olla edustettuina, sillä kyseinen hallintotaso osallistuu todennäköisimmin käsiteltävänä olevan ehdotuksen täytäntöönpanoon.

30.

pitää tervetulleena Euroopan komission kuulemiskäytäntöjen tarkastelua sekä kannustaa komissiota ottamaan tulokset huomioon ja erityisesti antamaan riittävästi palautetta konsultointiin osallistuville tahoille.

31.

kannustaa komissiota ottamaan komitean sekä paikallis- ja aluehallintoa edustavat eurooppalaiset järjestöt mukaan työhön, jonka tuloksena on määrä tarkistaa kuulemismenettelyjen vähimmäisvaatimuksia.

32.

korostaa tässä yhteydessä tarvetta pitää kuulemismenettelyjä esillä ja kehottaa kaikkia toimielimiä pyrkimään siihen, että uusia tieto- ja viestintätekniikoita hyödynnetään nykyistä paremmin ja keskenään vuorovaikutteisesti kuulemismenettelyistä tiedottamisessa ja niiden toteuttamisessa.

33.

on samaa mieltä siitä, että on lisättävä ponnisteluja tulosten kvantifioimiseksi, keskeisten päätelmien esittämiseksi entistä selkeämmin ja kuulemisten järjestämiseksi vaikutustenarviointiluonnoksista, jotta asianomaisilla toimijoilla ja erityisesti alue- ja paikallisviranomaisilla olisi mahdollisuus vaikuttaa prosessin alkuvaiheissa ja ymmärtää paremmin prosessin tulokset.

34.

kannattaa konsultoinnissa saatujen vastausten julkaisemista täyden avoimuuden varmistamiseksi ja palautteen saannin edistämiseksi. Euroopan komissio voisi lisäksi ilmoittaa vaikutustenarvioinnissa, miten se on toiminut konsultoinneista saadun palautteen suhteen.

35.

kehottaa Euroopan komissiota käännättämään aktiivisemmin kuulemisasiakirjat kaikille EU:n virallisille kielille. Komitea katsoo, ettei kuulemismenettelyä voida pitää edustavana, ellei sitä ole kohdistettu kansalaisille heidän omalla kielellään.

36.

toivoo tiiviimpää kaksisuuntaista yhteistyötä komitean ja komission välille: AK:n kohdennetuista kuulemismenettelyistä voitaisiin ilmoittaa ”Sinun äänesi Euroopassa” -verkkosivulla avoimuuden lisäämiseksi, ja Euroopan komission kuulemismenettelyistä voitaisiin myös aina ilmoittaa AK:n kanavien kautta sillä edellytyksellä, että niillä täydennetään ja vahvistetaan alue- ja paikallisviranomaisten mielipiteiden suoria kuulemisia.

37.

myöntää, että EU:n neuvoa-antavien elinten ”kuuleminen” ei ole EU:sta tehdyn sopimuksen 11 artiklassa tarkoitettu julkinen konsultointi, vaan erityinen perussopimusten mukainen institutionaalinen vaatimus. Komitea kannustaa kuitenkin Euroopan komission yksittäisiä pääosastoja ja yksiköitä noudattamaan vaatimusta johdonmukaisesti.

38.

sitoutuu toteuttamaan omien kuulemisvälineidensä ja -verkostojensa kattavan tarkastelun samaan tapaan kuin Euroopan komissio.

39.

käsittää lainsäädännön ”parantelun” (goldplating) tarkoittavan sitä, että jäsenvaltio saattaessaan EU:n direktiivejä osaksi kansallista lainsäädäntöä asettaa vähimmäisvaatimuksia pidemmälle meneviä vaatimuksia.

40.

katsoo, että lainsäädännön ”parantelulle” olisi oltava EU:n laajuinen vakiomääritelmä, jotta taattaisiin oikeusvarmuus EU:n oikeuden täytäntöönpanossa ja soveltamisessa, voitaisiin tehdä vertailuanalyysejä ja arvioida jäsenvaltioiden väitteiden paikkansapitävyyttä niiden kiistäessä lainsäädännön parantelun.

41.

katsoo, että määritelmä voisi kattaa seuraavia seikkoja:

42.

myöntää, ettei lainsäädännön ”parantelu” ole EU:n oikeuden mukaan kiellettyä: saattaa joissakin tapauksissa olla perusteltua, että kansallisessa tai sitä alemman tason lainsäädännössä säädetään korkeammantasoisesta suojelusta kuin asianomaisessa EU:n direktiivissä. Tätä voidaan soveltaa ympäristönsuojeluun (SEUTin 193 artikla), työntekijöiden suojelemiseksi annettavaan lainsäädäntöön (SEUTin 153 artiklan 4 kohta), ihmisestä peräisin olevien elinten ja aineiden sekä veren ja verituotteiden laatua ja turvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön (168 artiklan 4 kohdan a alakohta) ja kuluttajansuojaan (SEUTin 169 artiklan 4 kohta).

43.

Komitea suosittelee kuitenkin, että tällaiset lisätoimenpiteet perusteellaan erikseen, jotta kansallinen sääntely ja EU:n sääntely eivät sekoittuisi kansalaisten mielissä eikä vahvistettaisi näin mielikuvaa EU:n ”liiallisesta” sääntelystä.

44.

lisäksi painottaa, että näiden toimenpiteiden osalta on hyödyllistä toteuttaa kansallisella tasolla vaikutustenarviointi, jossa otetaan huomioon vaikutuksen eri ulottuvuudet, joita käsitellään EU:n tasolla, seutukohtainen ulottuvuus tai alueellinen vaikutus mukaan luettuna.

45.

toistaa näkemyksensä, jonka myös komissio jakaa, että jäsenvaltioiden tulee luopua EU:n lainsäädännön ”parantelusta” tavalla, joka lisää uuden lainsäädännön monimutkaisuutta ja aiheuttaa enemmän kustannuksia paikallis- ja alueviranomaisille, yrityksille ja kansalaisille.

46.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio tunnustaa kansallisten parlamenttien roolin järkevän sääntelyn ja erityisesti toissijaisuusperiaatteen moitteettoman soveltamisen yhteydessä.

47.

kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia ottamaan huomioon lainsäädäntävaltaa käyttävien alueellisten parlamenttien kannat ja viittaa komitean ylläpitämään, toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostoon kuuluvaan REGPEX-foorumiin tiedonlähteenä.

48.

katsoo, että Euroopan komission jäsenvaltioille tarjoamassa täytäntöönpanoavussa tulisi ottaa huomioon myös paikalliset ja alueelliset erityispiirteet ja että apu tulisi suunnata suoraan alue- tai paikallisviranomaisille aloilla, joilla täytäntöönpano kuuluu niiden toimivallan piiriin.

49.

esittää AK:lle, paikallisviranomaisille ja alueille merkittävää roolia uudessa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa.

50.

on tyytyväinen Euroopan komission kantaan, että järkevä sääntely on kaikkien EU:n toimielinten, siis myös alueiden komitean, yhteinen tehtävä. Komitea kannustaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa toteuttamaan järkevän sääntelyn ohjelmaa ja sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa yhtä vilpittömästi siten, että kyseisten toimielinten tekemistä lainsäädännön muutoksista mahdollisesti aiheutuva lisärasitus on mahdollisimman pieni.

51.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission kanssa tehdyssä tarkistetussa yhteistyösopimuksessa otetaan huomioon järkevän sääntelyn kaikki osa-alueet kattava komitean toiminta. Komitea ehdottaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa neuvoteltaisiin vastaavista yhteistyösopimuksista.

52.

painottaa toimielinten yhteistä vastuuta siitä, että kansalaisille, yrityksille ja suurelle yleisölle tiedotetaan järkevän sääntelyn välineiden käyttämisestä saatavista hyödyistä, ja sitoutuu viemään tätä viestiä paikallis- ja alueviranomaisille.