(1)

Unioni on viime vuosikymmenten aikana edistynyt huomattavasti pankkipalvelujen sisämarkkinoiden luomisessa. Näin ollen monissa jäsenvaltioissa pankkiryhmittymillä, joiden pääkonttori on jossakin toisessa jäsenvaltiossa, on huomattava markkinaosuus, ja luottolaitokset ovat hajauttaneet maantieteellisesti toimintaansa sekä euroalueella että euroalueen ulkopuolella .

(1 a)

Nykyinen finanssi- ja talouskriisi on osoittanut, että finanssisektorin sirpaloituminen saattaa uhata yhteisen rahan ja sisämarkkinoiden eheyttä. Näin ollen on olennaisen tärkeää tehostaa pankkivalvonnan yhdentymistä, jotta voidaan vahvistaa Euroopan unionia, palauttaa rahoitusvakaus ja luoda perusta talouden elvyttämiselle.

(2)

Pankkipalvelujen sisämarkkinoiden säilyttäminen ja syventäminen on olennaisen tärkeää talouskasvun edistämiseksi unionissa ja riittävän rahoituksen turvaamiseksi reaalitaloudessa . Tämä on kuitenkin yhä haastavampaa. On näyttöä siitä, että pankkimarkkinoiden yhdentyminen unionissa on pysähtymässä.

(3)

Samaan aikaan vahvistetun EU:n sääntelykehyksen hyväksymisen ohella valvontaviranomaisten on kiristettävä valvontatoimiaan, jotta viime vuosien finanssikriisin opetukset voidaan ottaa huomioon ja voidaan valvoa hyvin monimutkaisia ja keskenään sidoksissa olevia markkinoita ja laitoksia.

(4)

Toimivalta valvoa yksittäisiä pankkeja unionissa on enimmäkseen säilynyt kansallisella tasolla. Valvontaviranomaisten välinen koordinointi on erittäin tärkeää, mutta kriisi on osoittanut, että pelkkä yhteensovittaminen ei riitä etenkään yhteisen rahan yhteydessä. Jotta säilytettäisiin rahoitusvakaus unionissa ja lisättäisiin markkinoiden yhdentymisen positiivisia vaikutuksia kasvuun ja hyvinvointiin, valvontatehtävien yhdentämistä olisi lisättävä. Tämä on erityisen tärkeää koko pankkiryhmittymän sujuvan ja moitteettoman tarkastelun ja sen kokonaistilanteen arvioinnin varmistamiseksi ja vähentäisi erilaisten tulkintojen ja ristiriitaisten päätösten riskiä yksittäisen yhteisön tasolla.

(5)

Luottolaitosten vakaus on usein edelleen läheisessä yhteydessä luottolaitoksen sijoittautumisjäsenvaltioon. Epäilyt julkisen velan kestävyydestä, talouden kasvunäkymistä ja luottolaitosten elinkelpoisuudesta ovat luoneet negatiivisia markkinatrendejä, jotka vahvistavat toisiaan. Tämä voi vaarantaa joidenkin luottolaitosten elinkelpoisuuden ja rahoitusjärjestelmän vakauden euroalueella ja koko unionissa ja rasittaa tuntuvasti asianomaisten jäsenvaltioiden jo ennestään kireää julkisen talouden tilannetta. ▌

(6)

Euroopan pankkiviranomainen (EPV), joka perustettiin Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (3) vuonna 2011, Euroopan finanssivalvojien järjestelmä, joka perustettiin kyseisen asetuksen 2 artiklalla ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (4) 2 artiklalla, sekä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annettu asetus (EU) N:o 1095/2010 (5) ovat tuntuvasti parantaneet pankkivalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä unionissa. EPV edistää huomattavasti unionissa tarjottavien rahoituspalvelujen yhteisen sääntökirjan luomista, ja se on ollut ratkaisevan tärkeässä asemassa toteutettaessa johdonmukaisella tavalla keskeisten unionin luottolaitosten pääomittamista, josta Eurooppa-neuvosto sopi lokakuussa 2011 , komission hyväksymiä valtiontukiin liittyviä suuntaviivoja ja edellytyksiä noudattaen .

(7)

Euroopan parlamentti on eri tilanteissa kehottanut perustamaan eurooppalaisen elimen, joka vastaisi suoraan joistakin finanssilaitosten valvontaan liittyvistä tehtävistä. Näin se on tehnyt komission tiedonannosta ”Rahoitusmarkkinoiden puitteiden toteuttamisesta: toimintasuunnitelma”13 päivänä huhtikuuta 2000 antamassaan päätöslauselmassa (6) ja toiminnan vakauden valvontaa koskevista säännöistä Euroopan unionissa 21 päivänä marraskuuta 2002 antamassaan päätöslauselmassa (7).

(8)

Eurooppa-neuvoston 29 päivänä kesäkuuta 2012 antamissa päätelmissä kehotettiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa kehittämään etenemissuunnitelma todellisen talous- ja rahaliiton aikaansaamiseksi. Samana päivänä euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa todettiin, että kun euroalueen pankkeja varten on käytössä tehokas yhteinen valvontamekanismi, jossa EKP on mukana, voisi olla mahdollista, että Euroopan vakausmekanismi (EVM) tavanomaisen päätöksen nojalla pääomittaisi pankkeja suoraan ja että tässä noudatettaisiin asianmukaista ehdollisuutta, mukaan lukien valtiontukisääntöjen noudattaminen.

(8 a)

Eurooppa-neuvosto totesi 19 päivänä lokakuuta 2012, että tiiviimmän talous- ja rahaliiton muodostamiseen tähtäävän prosessin olisi perustuttava unionin institutionaalisiin ja oikeudellisiin puitteisiin, sen olisi oltava perusluonteeltaan avoin ja läpinäkyvä suhteessa jäsenvaltioihin, jotka eivät käytä yhteistä rahaa, ja siinä olisi huolehdittava sisämarkkinoiden eheydestä. Yhdennetyssä rahoituskehyksessä on yhteinen valvontamekanismi, joka on mahdollisuuksien mukaan avoin kaikille jäsenvaltioille, jotka haluavat osallistua siihen.

(9)

Sen vuoksi olisi perustettava Euroopan pankkiunioni, jonka tukena olisi koko sisämarkkinoita koskeva rahoituspalvelujen kattava ja yksityiskohtainen yhteinen sääntökirja ja joka koostuisi yhteisestä valvontamekanismista sekä uusista talletussuojaa ja kriisinratkaisua koskevista järjestelmistä . Kun otetaan huomioon yhteistä rahaa käyttävien jäsenvaltioiden väliset läheiset yhteydet ja vuorovaikutukset, pankkiunionin olisi katettava vähintään kaikki euroalueen jäsenvaltiot. Sisämarkkinoiden säilyttämiseksi ja syventämiseksi pankkiunionin olisi oltava avoin kaikkien muiden jäsenvaltioiden osallistumiselle siinä määrin kuin tämä on institutionaalisesti mahdollista.

(10)

Yhteisellä valvontamekanismilla olisi ensimmäisenä askeleena kohti pankkiunionia varmistettava, että luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskeva unionin politiikka pannaan täytäntöön yhdenmukaisella ja tehokkaalla tavalla, että rahoituspalvelujen yhteistä sääntökirjaa sovelletaan tasapuolisesti kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden luottolaitoksiin ja että kyseisiä luottolaitoksia valvotaan parhaalla mahdollisella tavalla vakavaraisuuteen liittymättömien muiden näkökohtien estämättä. Yhteisen valvontamekanismin olisi erityisesti oltava sopusoinnussa rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toiminnan ja pääomien vapaan liikkuvuuden kanssa . Yhteinen valvontamekanismi muodostaa perustan seuraaville vaiheille edettäessä kohti pankkiunionia. Tässä noudatetaan sitä periaatetta, että Euroopan vakausmekanismilla (EVM) on mahdollisuus tavanomaisen päätöksen nojalla pääomittaa pankkeja suoraan, kun tehokas yhteinen valvontamekanismi on otettu käyttöön. Eurooppa-neuvosto totesi 13.–14. joulukuussa 2012 antamissaan päätelmissä, että ”pankkien valvonnan siirtyessä tosiasiallisesti yhteiselle valvontamekanismille tarvitaan yhteinen kriisinratkaisuviranomainen, jolla on tarvittavat valtuudet varmistaa, että osallistuvissa jäsenvaltioissa minkä tahansa pankin kriisitilanne voidaan ratkaista asianmukaisin välinein” ja että ”yhteisen kriisinratkaisumekanismin olisi perustuttava rahoitusalalta itseltään saataviin osuuksiin, ja siihen olisi sisällyttävä asianmukaiset ja toimivat varautumisjärjestelyt” .

(11)

EKP:llä on euroalueen keskuspankkina laaja kokemus makrotalouden ja rahoitusalan vakauteen liittyvissä asioissa, joten sillä on hyvät edellytykset hoitaa selkeästi määritettyjä valvontatehtäviä keskittyen Euroopan rahoitusjärjestelmän vakauden suojaamiseen. Useissa jäsenvaltioissa keskuspankit vastaavatkin jo pankkivalvonnasta. EKP:lle olisi sen vuoksi annettava erityistehtäviä, jotka koskevat osallistuvien jäsenvaltioiden luottolaitosten valvontaan ▌liittyvää politiikkaa.

(11 a)

EKP:n ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tulisi tehdä yhteisymmärryspöytäkirja, jossa kuvataan yleisesti, miten ne tekevät yhteistyötä keskenään suorittaessaan unionin lainsäädännön mukaisia valvontatehtäviään tässä asetuksessa määriteltyjen finanssilaitosten osalta. Yhteisymmärryspöytäkirja voisi muun muassa selkeyttää niihin EKP:n päätöksiin liittyvää kuulemista, joilla on vaikutuksia osallistumattomaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tytäryrityksiin ja sivuliikkeisiin, joiden emoyritys on sijoittautunut osallistuvaan jäsenvaltioon, sekä yhteistyötä hätätilanteissa, myös asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisten varhaisvaroitusjärjestelmien osalta. Tämä yhteisymmärryspöytäkirja olisi tarkistettava säännöllisesti.

(12)

EKP:lle olisi annettava ne erityiset valvontatehtävät, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta varmistettaisiin luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvän unionin politiikan yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano, kun taas muut tehtävät olisi jätettävä kansallisten viranomaisten vastuulle. EKP:n tehtäviin olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla pyritään makrotason vakauden valvontaan , ottaen huomioon kansallisten viranomaisten rooliin liittyvät erityisjärjestelyt .

(13)

Suurten pankkien toiminnan turvallisuus ja terve pohja ovat olennaisen tärkeitä, jotta varmistettaisiin rahoitusjärjestelmän vakaus. Viimeaikainen kokemus on kuitenkin osoittanut, että myös pienemmät pankit voivat olla uhka rahoitusvakaudelle. Sen vuoksi EKP:n olisi pystyttävä valvomaan kaikkia osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneita luottolaitoksia ja osallistuviin jäsenvaltioihin perustettuja sivuliikkeitä .

(13 a)

Hoitaessaan sille annettuja tehtäviä ja tämän vaikuttamatta tavoitteeseen varmistaa luottolaitosten turvallisuus ja vakaus EKP:n olisi otettava täysin huomioon luottolaitosten moninaisuus, niiden koko ja liiketoimintamallit sekä Euroopan pankkialan monimuotoisuuden systeemiset edut.

(13 b)

EKP:n olisi tehtäviä hoitaessaan pyrittävä erityisesti varmistamaan, että luottolaitokset vastaavat kaikista kustannuksista, joita niiden toiminnasta aiheutuu, jolloin vältetään moraalikato ja siitä johtuva liiallinen riskinotto. Sen olisi otettava täysin huomioon jäsenvaltioiden makroekonomiset olosuhteet, erityisesti luotonannon vakaus ja koko talouden kannalta tuottavan toiminnan helpottaminen.

(13 c)

Minkään tässä asetuksessa olevan ei katsota muuttavan muiden unionin säädösten ja kansallisen lainsäädännön nojalla sovellettavaa tilinpitosäännöstöä.

(14)

Ennakkoluvan saaminen luottolaitoksen toiminnan aloittamiseksi on keskeinen vakavaraisuuden valvontatekniikka, jolla varmistetaan, että näitä toimintoja harjoittavat ainoastaan sellaiset toimijat, joilla on vakaa taloudellinen perusta, organisaatio, joka pystyy selviämään talletusten vastaanottoon ja luotonantoon liittyvistä erityisistä riskeistä, ja näiden tehtävien hoitamiseen sopivat johtajat. EKP:n tehtävänä olisi sen vuoksi oltava luottolaitosten toimilupien myöntäminen, ja sen vastuulla olisi myös oltava toimilupien peruuttaminen ottaen huomion kansallisten viranomaisten rooliin liittyvät erityisjärjestelyt .

(15)

Unionin lainsäädännössä luottolaitosten toimilupien myöntämiselle ja peruuttamiselle vahvistettujen edellytysten lisäksi jäsenvaltiot voivat nykyisin säätää toimilupia ja niiden peruuttamista koskevista lisäedellytyksistä. EKP:n olisi sen vuoksi hoidettava luottolaitosten toimilupien myöntämiseen ja peruuttamiseen liittyvää tehtäväänsä – jos kansallista lainsäädäntöä ei noudateta – asianomaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ehdotuksesta tämän arvioitua, täyttyvätkö kansallisen lainsäädännön asiaa koskevat edellytykset.

(16)

Mahdollisen uuden omistajan soveltuvuus on välttämätöntä arvioida ennen kuin luottolaitoksesta ostetaan huomattava osuus, jotta varmistetaan, että luottolaitoksen omistajat ovat edelleen soveltuvia ja taloudellisesti vakaita. EKP:llä unionin toimielimenä on hyvät edellytykset tehdä tällainen arviointi niin, ettei sisämarkkinoille aseteta aiheettomia rajoituksia. EKP:n tehtävänä olisi oltava luottolaitoksista olevien merkittävien omistusosuuksien hankinnan ja luovutuksen arvioiminen , paitsi pankkien kriisinratkaisun yhteydessä .

(17)

Ennakkoedellytyksenä luottolaitosten moitteettomalle vakavaraisuudelle on se, että noudatetaan unionin sääntöjä, joilla luottolaitoksia vaaditaan ylläpitämään tiettyä, luottolaitostoimintaan liittyviltä riskeiltä suojaavaa pääomatasoa, rajoittamaan yksittäisiin vastapuoliin liittyvien vastuidensa kokoa, julkistamaan tiedot taloudellisesta tilanteestaan, ylläpitämään riittävästi likvidejä varoja markkinastressitilanteista selviämiseksi ja rajoittamaan velkaantuneisuutta. EKP:n tehtävänä olisi oltava varmistaa kyseisten sääntöjen noudattaminen , mukaan lukien erityisesti kyseisiin sääntöihin sisältyvien hyväksyntöjen, lupien, poikkeusten tai vapautusten hyväksymisen osalta .

(18)

Täydentävät pääomapuskurit, mukaan lukien yleinen pääomapuskuri, vastasyklinen pääomapuskuri, jolla varmistetaan, että luottolaitokset keräävät talouskasvun aikoina riittävän pääomapohjan, jolla pystytään kattamaan tappiot taloudellisesti kireinä aikoina , yleiset sekä muut systeemiset laitoksen puskurit ja muut systeemiseen tai makrovakauteen kohdistuvaan riskiin liittyvät toimenpiteet , ovat keskeisiä vakavaraisuuden valvontavälineitä ▌. EKP:lle olisi täysipainoisen koordinoinnin varmistamiseksi ilmoitettava asianmukaisesti, jos kansalliset viranomaiset määräävät tällaisia toimenpiteitä. Lisäksi EKP:n pitäisi tarvittaessa voida soveltaa tiukempia vaatimuksia ja toimenpiteitä, jotka koordinoidaan tiiviisti kansallisten viranomaisten kanssa. Tämän asetuksen säännökset toimenpiteistä, joilla pyritään puuttumaan systeemiseen tai makrovakauteen kohdistuvaan riskiin, eivät rajoita unionin lainsäädännön muiden säädösten mukaisia koordinointimenettelyitä. Kansalliset toimivaltaiset tai nimetyt viranomaiset sekä EKP noudattavat kyseisten säädösten mukaista koordinointimenettelyä sen jälkeen kun ne ovat suorittaneet tässä asetuksessa säädetyt menettelyt.

(19)

Luottolaitoksen toiminnan turvallisuus ja vakaus riippuvat myös riittävästä sisäisestä pääomasta – ottaen huomioon riskit, joille luottolaitos saattaa altistua –, tarkoituksenmukaisista sisäisen organisaation rakenteista ja hallinto- ja ohjausjärjestelmästä. EKP:n tehtävänä olisi sen vuoksi oltava soveltaa vaatimuksia, joilla varmistetaan, että luottolaitoksilla on vankat hallinto- ja ohjausjärjestelyt, -prosessit ja -mekanismit, mukaan lukien strategiat ja prosessit riittävän sisäisen pääoman arvioimiseksi ja säilyttämiseksi. Jos puutteita ilmenee, EKP:n tehtävänä olisi oltava toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, mukaan lukien erityiset täydentävät omia varoja koskevat vaatimukset, erityiset tiedonantovaatimukset ja erityiset likviditeettivaatimukset.

(20)

Luottolaitoksen toiminnan turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvia riskejä voi aiheutua sekä yksittäisten luottolaitosten että pankki- tai finanssiryhmittymien tasolla. Erityiset näitä riskejä vähentävät valvontajärjestelyt ovat tärkeitä luottolaitosten toiminnan turvallisuuden ja vakauden varmistamiseksi. Yksittäisten luottolaitosten valvonnan lisäksi EKP:n tehtäviin olisi kuuluttava valvonta konsolidoidulla tasolla, lisävalvonta, rahoitusalan holdingyhtiöiden valvonta ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden valvonta , lukuun ottamatta vakuutusyritysten valvontaa .

(21)

Jotta rahoitusvakaus säilyisi, laitoksen rahoituksellisen ja taloudellisen tilanteen heikkeneminen on korjattava varhaisessa vaiheessa . EKP:n tehtävänä olisi oltava asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä määriteltyjen varhaisten toimien toteuttaminen. Sen olisi kuitenkin yhteensovitettava varhaiset toimensa asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa. Niin kauan kuin kansalliset viranomaiset ovat toimivaltaisia ratkaisemaan luottolaitosten kriisejä, EKP:n olisi lisäksi yhteensovitettava toimensa tarkoituksenmukaisella tavalla asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa sen varmistamiseksi, että kunkin vastuualueista kriisitilanteissa vallitsee yhteisymmärrys, erityisesti jos kyseessä ovat rajojen yli toimivat kriisinhallintaryhmät ja tätä varten perustetut tulevat kriisinratkaisukollegiot.

(22)

Niiden valvontatehtävien, joita ei anneta EKP:lle, olisi säilyttävä kansallisilla viranomaisilla. Kyseisiin tehtäviin olisi sisällyttävä seuraavat: sijoittautumisoikeuteen ja palvelujen vapaaseen tarjoamiseen liittyvien ilmoitusten vastaanottaminen luottolaitoksilta, niiden elinten valvonta, jotka eivät ole unionin lainsäädännössä esitetyn määritelmän mukaisia luottolaitoksia mutta joita valvotaan luottolaitoksina kansallisen lainsäädännön nojalla, niiden kolmansien maiden luottolaitosten valvonta, jotka perustavat sivuliikkeen unioniin tai tarjoavat palvelujaan yli rajojen unionissa, maksupalvelujen valvonta, luottolaitosten päivittäinen tarkastaminen, toimivaltaisten viranomaisten tehtävien hoitaminen suhteessa luottolaitoksiin rahoitusvälineiden markkinoiden osalta, rahoitusjärjestelmän käytön estäminen rahanpesutarkoituksiin ja terrorismin rahoitukseen sekä kuluttajansuojaan liittyvät kysymykset .

(22 a)

EKP:n olisi tehtävä tarkoituksenmukaisella tavalla ja täysimääräisesti yhteistyötä niiden kansallisten viranomaisten kanssa, joiden toimivaltaan kuuluvat kuluttajansuojan korkean tason varmistaminen ja rahanpesun torjunta.

(23)

EKP:n olisi sille annettujen tehtävien hoidossa pyrittävä varmistamaan luottolaitosten toiminnan turvallisuus ja vakaus, rahoitusjärjestelmän vakaus unionissa ja yksittäisissä osallistuvissa jäsenvaltioissa sekä sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja eheys, minkä turvin varmistettaisiin myös tallettajien suojaaminen ja parannettaisiin sisämarkkinoiden toimintaa, kuten rahoituspalveluja unionissa koskeva yhteinen sääntökirja edellyttää. EKP:n olisi erityisesti otettava asianmukaisesti huomioon tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteet.

(24)

Sen, että valvontatehtäviä annetaan EKP:lle ▌, olisi oltava linjassa vuonna 2010 perustetun Euroopan finanssivalvojien järjestelmän (EFVJ) ja sen perustavoitteen – luodaan yhteinen sääntökirja ja lähennetään valvontakäytäntöjä koko unionissa – kanssa. Pankkivalvontaviranomaisten ja vakuutus- ja arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten välinen yhteistyö on tärkeää, jotta voidaan käsitellä yhteistä etua koskevia kysymyksiä ja varmistaa sellaisten luottolaitosten asianmukainen valvonta, jotka toimivat myös vakuutus- ja arvopaperialoilla. EKP:n olisi sen vuoksi tehtävä tiivistä yhteistyötä Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa Euroopan finanssivalvojien järjestelmän puitteissa. EKP:n olisi hoidettava tehtäviään tämän asetuksen säännösten mukaisesti ja rajoittamatta Euroopan finanssivalvojien järjestelmän muiden osallistujien toimivaltaa ja tehtäviä. Se olisi myös velvoitettava tekemään yhteistyötä asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten ja suoraa tai välillistä julkista rahoitustukea rahoittavien laitosten kanssa.

▌

(26)

EKP:n olisi hoidettava tehtävänsä soveltaen ja noudattaen asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä , mukaan lukien unionin koko primaari- ja sekundaarilainsäädäntö, komission valtiontukien alalla antamat päätökset, kilpailusäännöt ja sulautumien valvonta sekä kaikkiin jäsenvaltioihin sovellettava yhteinen sääntökirja. EPV:lle on annettu tehtäväksi laatia teknisten standardien luonnokset sekä ohjeet ja suositukset, joilla varmistetaan valvontakäytäntöjen lähentyminen ja valvontatulosten keskinäinen johdonmukaisuus unionissa. EKP:n ei tulisi ottaa näitä tehtäviä hoitaakseen EPV:ltä, joten sen olisi harjoitettava toimivaltaansa hyväksyä asetuksia SEUT-sopimuksen 132 artiklan mukaisesti ▌Euroopan komission EPV:n esittämien luonnosten perusteella hyväksymien unionin säädösten mukaisesti ja jollei asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklasta muuta johdu .

(26 a)

EKP:n olisi tarvittaessa tehtävä rahoitusvälineiden markkinoista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa kuvataan yleisesti, miten ne tekevät keskenään yhteistyötä suorittaessaan unionin lainsäädännön mukaisia valvontatehtäviään 2 artiklassa määriteltyjen finanssilaitosten osalta. Kyseiset pöytäkirjat on annettava Euroopan parlamentin, Eurooppa-neuvoston ja kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville.

(26 b)

Hoitaessaan tehtäviään ja harjoittaessaan valvontatoimivaltaansa EKP:n olisi sovellettava luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevia aineellisia sääntöjä. Nämä säännöt koostuvat asiaankuuluvasta unionin lainsäädännöstä, erityisesti suoraan sovellettavista asetuksista tai direktiiveistä, kuten pankkien pääomavaatimuksia ja finanssiryhmittymiä koskevista asetuksista ja direktiivistä. Kun luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevista aineellisista säännöistä säädetään direktiiveissä, EKP:n olisi sovellettava sitä jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, jolla kyseiset direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kun asiaankuuluva unionin lainsäädäntö koostuu asetuksista ja on kyse aloista, joilla tämän asetuksen voimaantulopäivänä kyseisissä asetuksissa annetaan selkeästi vaihtoehtoja jäsenvaltioille, EKP:n olisi sovellettava myös kansallista lainsäädäntöä, jotka koskevat näitä vaihtoehtoja. Näistä vaihtoehdoista pitäisi sulkea pois vain toimivaltaisten tai nimettyjen viranomaisten saatavilla olevat vaihtoehdot. Tämä ei rajoita EU:n oikeuden ensisijaisuuden periaatetta. Tästä seuraa, että kun EKP hyväksyy suuntaviivoja tai suosituksia tai tekee päätöksiä, sen olisi käytettävä perustana asiaankuuluvaa sitovaa unionin oikeutta ja noudatettava sitä.

(26 c)

EKP:lle annettujen tehtävien puitteissa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille annetaan kansallisessa lainsäädännössä tiettyjä valtuuksia, joita unionin lainsäädännössä ei tällä hetkellä edellytetä, mukaan lukien tietyt varhaisia toimia ja varautumista koskevat valtuudet. EKP:n olisi voitava edellyttää, että kansalliset viranomaiset käyttävät näitä valtuuksiaan, jotta varmistetaan täydellinen ja tehokas valvonta yhteisen valvontamekanismin puitteissa.

(27)

Sen varmistamiseksi, että luottolaitokset, rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt soveltavat valvontasääntöjä ja -päätöksiä, olisi säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista rikkomistapauksia varten. SEUT-sopimuksen 132 artiklan 3 kohdan ja Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia 23 päivänä marraskuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2532/98 (8) mukaisesti EKP:llä on oikeus määrätä sakkoja tai uhkasakkoja yrityksille, jotka eivät noudata sen asetuksissa ja päätöksissä vahvistettuja velvollisuuksia. Jotta EKP lisäksi voisi tehokkaasti hoitaa tehtävänsä, jotka liittyvät suoraan sovellettavassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen valvontasääntöjen täytäntöönpanoon, EKP:lle olisi annettava valtuudet määrätä luottolaitoksille, rahoitusalan holdingyhtiöille ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöille taloudellisia seuraamuksia, jos kyseisiä sääntöjä rikotaan. Kansallisten viranomaisten olisi edelleen pystyttävä määräämään seuraamuksia, jos ei noudateta velvollisuuksia, jotka johtuvat unionin direktiivien osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavista kansallisista laeista. Jos EKP katsoo tehtäviensä hoidon kannalta tarkoituksenmukaiseksi, että tällaisista rikkomisista määrätään seuraamus, sen olisi pystyttävä saattamaan asia tätä varten kansallisten viranomaisten käsiteltäväksi.

(28)

Kansallisilla valvontaviranomaisilla on merkittävää ja pitkäaikaista asiantuntemusta luottolaitosten valvonnasta alueellaan sekä luottolaitosten taloudellisista, organisatorisista ja kulttuurisista erityispiirteistä. Niillä on paljon asialleen omistautunutta ja hyvin pätevää henkilöstöä näitä tarkoituksia varten. Jotta varmistettaisiin eurooppalaisen valvonnan korkea laatu, kansalliset viranomaiset olisi velvoitettava avustamaan EKP:tä sen valvontatehtävien hoitamiseen liittyvien säädösten valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Tähän olisi erityisesti sisällyttävä pankkien tilanteen jatkuva päivittäinen arviointi ja asiaan liittyvät paikalla tehtävät tarkastukset.

(28 a)

Jäljempänä 5 artiklan 4 b kohdassa säädettyjä perusteita, joiden mukaan määritellään vähemmän merkittävien laitosten soveltamisala, olisi sovellettava korkeimmalla konsolidointitasolla osallistuvassa jäsenvaltiossa konsolidoitujen tietojen pohjalta. Kun EKP hoitaa tällä asetuksella sille annettuja tehtäviä sellaisen luottolaitosten ryhmän osalta, joka ei ole konsolidoidulla tasolla vähemmän merkittävä, sen olisi hoidettava noita tehtäviä konsolidoidulta pohjalta luottolaitosten ryhmän osalta ja yksittäiseltä pohjalta osallistuviin jäsenvaltioihin perustettujen, tuollaisen ryhmän pankkialalla toimivien sivuliikkeiden ja tytäryhtiöiden osalta.

(28 b)

Jäljempänä 5 artiklan 4 b kohdassa säädetyt perusteet, joiden mukaan määritellään niiden laitosten soveltamisala, jotka ovat vähemmän merkittäviä, olisi määritettävä EKP:n kansallisia viranomaisia kuullen hyväksymissä ja julkaisemissa puitteissa. Näin ollen EKP:n pitäisi vastata näiden perusteiden soveltamisesta ja sen varmistamisesta omien laskelmiensa perusteella, noudatetaanko perusteita. EKP:n tiedonsaantipyyntö laskelmansa tekemiseksi ei saisi pakottaa laitoksia soveltamaan tilinpitojärjestelmiä, jotka eroavat unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti niihin sovellettavista tilinpitojärjestelmistä.

(28 c)

Kun pankki on katsottu merkittäväksi tai vähemmän merkittäväksi, tuota arviointia ei yleensä pitäisi muuttaa useammin kuin kerran 12 kuukaudessa, paitsi silloin kun pankkiryhmittymissä on rakenteellisia muutoksia, kuten sulautumisia tai myyntejä.

(28 d)

Päättäessään kansallisen toimivaltaisen viranomaisen antaman ilmoituksen jälkeen, onko laitoksella huomattava merkitys kotimaantaloudelle ja pitäisikö sen näin ollen kuulua EKP:n valvontaan, EKP:n olisi otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat olosuhteet, mukaan lukien tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevat näkökohdat.

(29)

Valvottaessa rajojen yli toimivia pankkeja, jotka toimivat sekä euroalueella että sen ulkopuolella, EKP:n olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Toimivaltaisena viranomaisena EKP:hen sovellettaisiin asiaa koskevia velvoitteita tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja unionin lainsäädännön nojalla ja sen olisi osallistuttava täysimääräisesti valvontakollegioihin. Koska se, että valvontatehtäviä hoitaa EU:n toimielin, tuo lisäksi selkeitä hyötyjä rahoitusvakauden ja markkinoiden kestävän yhdentymisen kannalta, jäsenvaltioilla, joiden rahayksikkö ei ole euro, olisi oltava mahdollisuus osallistua uuteen mekanismiin. Valvontatehtävien tehokkaan hoitamisen välttämättömänä ennakkoedellytyksenä on kuitenkin, että valvontapäätökset pannaan täytäntöön kokonaisuudessaan ja viipymättä. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua uuteen mekanismiin, olisi sen vuoksi sitouduttava varmistamaan, että niiden kansalliset toimivaltaiset viranomaiset noudattavat kaikkia EKP:n luottolaitosten osalta edellyttämiä toimenpiteitä ja panevat ne täytäntöön. EKP:n olisi pystyttävä luomaan tiivis yhteistyö niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joiden rahayksikkö ei ole euro. Se olisi velvoitettava perustamaan tällainen yhteistyö niissä tapauksissa, joissa tässä asetuksessa vahvistetut edellytykset täyttyvät. ▌

(29 a)

Ottaen huomioon, että euroalueeseen kuulumattomat osallistuvat jäsenvaltiot eivät ole mukana EKP:n neuvostossa, niin kauan kun ne eivät ole ottaneet käyttöön euroa perussopimuksen mukaisesti, eivätkä voi täysimääräisesti hyötyä muista euroalueen jäsenvaltioita varten perustetuista mekanismeista, tässä asetuksessa päätöksentekoprosessiin on lisätty ylimääräisiä suojatoimia. Kyseisiä suojatoimia ja erityisesti niitä, joista on säädetty 6 artiklan 5 d kohdassa, tulisi kuitenkin käyttää vain asianmukaisesti perustelluissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa. Suojatoimia tulisi käyttää vain niin kauan kun erityiset olosuhteet ovat voimassa. Suojatoimet johtuvat niistä erityisistä olosuhteista, joissa euroalueeseen kuulumattomat osallistuvat jäsenvaltiot ovat tämän asetuksen mukaisesti, koska ne eivät ole mukana EKP:n neuvostossa eivätkä voi täysimääräisesti hyötyä muista euroalueen jäsenvaltioita varten perustetuista mekanismeista. Näin ollen suojatoimien ei voi katsoa tai niiden ei pitäisi katsoa muodostavan ennakkotapausta muilla EU-politiikan aloilla.

(29 b)

Minkään tässä asetuksessa ei tulisi millään tavoin muuttaa nykyistä kehystä, jolla säännellään tytäryhtiöiden tai sivuliikkeiden oikeudellisen muodon muuttamista, ja tällaisen kehyksen soveltamista, eikä tätä asetusta tulisi tulkita tai soveltaa siten, että siinä luodaan kannustimia tällaisten muutosten puolesta. Tässä suhteessa olisi kunnioitettava täysimääräisesti sellaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuksia, jotka eivät osallistu yhteiseen valvontamekanismiin, jotta kyseisillä viranomaisilla on edelleen käytössään riittävät valvontavälineet ja -valtuudet niiden alueella toimivien luottolaitosten suhteen ja jotta niillä on valmiudet täyttää nämä velvollisuudet ja tosiasiallisesti turvata rahoitusvakaus ja julkinen etu. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tukemiseksi velvollisuuksiensa täyttämisessä olisi tallettajille ja toimivaltaisille viranomaisille toimitettava hyvissä ajoin tiedot tytäryhtiöiden tai sivuliikkeiden oikeudellisen muodon muuttamisesta .

(30)

Jotta EKP voi hoitaa tehtävänsä, sillä olisi oltava tarkoituksenmukaiset valvontavaltuudet. Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädetään tietyistä valtuuksista, jotka annetaan jäsenvaltioiden näitä tarkoituksia varten nimeämille toimivaltaisille viranomaisille. Sikäli kuin nämä valtuudet kuuluvat EKP:lle annettujen valvontatehtävien piiriin, EKP:tä olisi osallistuvien jäsenvaltioiden osalta pidettävä toimivaltaisena viranomaisena ja sillä olisi oltava toimivaltaisille viranomaisille unionin lainsäädännöllä annetut valtuudet. Näihin sisältyvät kyseisillä säädöksillä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille annetut valtuudet ja nimetyille viranomaisille annetut valtuudet.

(30 a)

EKP:lla tulisi olla valvontavaltuus erottaa hallintoelimen jäsen tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

(31)

Jotta EKP voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti, sillä olisi oltava oikeus vaatia kaikki tarvittavat tiedot sekä suorittaa tutkimuksia ja paikalla tehtäviä tarkastuksia tarvittaessa yhteistyössä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa. EKP:n ja kansallisten valvontaviranomaisten olisi saatava samat tiedot siten, että luottolaitoksiin ei sovelleta päällekkäisiä raportointivaatimuksia .

(31 a)

Oikeusalan ammattikunnan salassapito-oikeus on unionin oikeuden perusperiaate, jolla suojellaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ja heidän oikeudellisten neuvonantajiensa välisen viestinnän luottamuksellisuutta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisin edellytyksin.

(31 b)

Jos EKP:n on pyydettävä tietoja henkilöltä, joka on sijoittautunut osallistumattomaan jäsenvaltioon, mutta joka kuuluu sellaiseen luottolaitokseen, rahoitusalan holdingyhtiöön tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöön, joka on sijoittautunut osallistuvaan jäsenvaltioon tai johon tällainen luottolaitos, rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö on ulkoistanut operatiivisia tehtäviä tai toimintoja, ja jos tällaisia vaatimuksia ei sovelleta eivätkä ne ole täytäntöönpanokelpoisia osallistumattomassa jäsenvaltiossa, EKP:n olisi koordinoitava toimensa asianomaisen osallistumattoman jäsenvaltion kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

(31 c)

Tällä asetuksella ei ole vaikutusta EKP:n perussääntöä koskevan pöytäkirjan 34 ja 42 artiklalla vahvistettujen sääntöjen soveltamiseen. EKP:n tämän asetuksen nojalla hyväksymien säädösten ei tulisi luoda mitään oikeuksia eikä asettaa mitään velvoitteita osallistumattomissa jäsenvaltioissa, paitsi jos kyseiset säädökset ovat asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisia pöytäkirjoissa 4 ja 15 tarkoitetun mukaisesti.

(32)

Niitä tapauksia varten, joissa luottolaitokset käyttävät sijoittautumisoikeuttaan ja oikeuttaan tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa tai joissa useita ryhmittymään kuuluvia yhteisöjä on sijoittautunut eri jäsenvaltioihin, unionin lainsäädännössä säädetään erityisistä menettelyistä ja toimivallan jaosta asianomaisten jäsenvaltioiden kesken. Siltä osin kuin EKP ottaa hoitaakseen tietyt valvontatehtävät kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden osalta, kyseisiä menettelyjä ja toimivallan jakoa ei tulisi soveltaa sijoittautumisvapauteen eikä vapauteen tarjota palveluja toisessa osallistuvassa jäsenvaltiossa.

(32 a)

Hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään ja pyytäessään apua kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta EKP:n olisi otettava asianmukaisesti huomioon, että kaikkien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten osallistuminen on oikeudenmukaisella tavalla tasapainossa unionin voimassa olevassa lainsäädännössä yrityskohtaisen, alakonsolidointiryhmän tason tai konsolidoidun tason valvonnan osalta asetettujen vastuiden kanssa.

(32 b)

Minkään tässä asetuksessa ei pidä katsoa antavan EKP:lle valtuuksia määrätä seuraamuksia muille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille kuin luottolaitoksille, rahoitusalan holdingyhtiöille tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöille, tämän rajoittamatta EKP:n valtuutta pyytää kansallisia viranomaisia toteuttamaan toimia, jotta varmistetaan, että määrätään tarkoituksenmukaiset seuraamukset.

(33)

EKP on perussopimuksilla perustettuna toimielimenä koko unionin toimielin. Sen olisi päätöksentekomenettelyissään ▌noudatettava menettelyjen asianmukaisuutta ja avoimuutta koskevia unionin sääntöjä ja yleisiä periaatteita. Niillä, joille EKP:n päätökset osoitetaan, olisi oltava täysi oikeus tulla kuulluiksi sekä oikeus pyytää EKP:n päätösten uudelleenkäsittelyä tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti .

(34)

Valvontatehtävien antaminen EKP:lle tuo sille merkittävän vastuun turvata rahoitusvakaus unionissa ja käyttää valvontavaltuuksiaan kaikkein tehokkaimmalla ja oikein suhteutetulla tavalla. Valvontavaltuuksien siirtämistä jäsenvaltioilta unionin tasolle olisi tasapainotettava avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevilla asianmukaisilla vaatimuksilla. EKP:n olisi sen vuoksi oltava näiden tehtävien hoitamisesta vastuussa Euroopan parlamentille ▌ja neuvostolle , jotka ovat demokraattisesti oikeutettuja, eurooppalaisia ja jäsenvaltioita edustavia instituutioita. Tähän olisi sisällyttävä säännöllinen kertomusten antaminen ja Euroopan parlamentin kysymyksiin vastaaminen sen työjärjestyksen mukaisesti sekä euroryhmän kysymyksiin vastaaminen. Kaikissa raportointivelvollisuuksissa on noudatettava asianmukaisia salassapitovelvollisuuksia.

(34 a)

EKP:n olisi myös toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle osoittamansa kertomukset osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille. Osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien olisi voitava esittää EKP:lle sen valvontatehtävien suorittamista koskevia huomautuksia tai kysymyksiä, joihin EKP voi vastata. Näiden kansallisten parlamenttien sisäisissä säännöissä olisi otettava huomioon EKP:lle osoitettavien huomautusten ja kysymysten esittämistä koskevien asianomaisten menettelyjen ja järjestelyjen yksityiskohdat. Tässä yhteydessä erityistä huomiota olisi kiinnitettävä huomautuksiin tai kysymyksiin, jotka liittyvät sellaisten luottolaitosten toimilupien peruuttamiseen, joiden osalta kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet tarvittavia toimia kriisin ratkaisemiseksi tai rahoitusvakauden ylläpitämiseksi 13 artiklan 2 a kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Osallistuvan jäsenvaltion parlamentin olisi myös voitava pyytää valvontaelimen puheenjohtajaa tai edustajaa osallistumaan näkemysten vaihtoon kyseisen jäsenvaltion luottolaitosten valvonnasta yhdessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen edustajan kanssa. Tämä kansallisten parlamenttien asema on aiheellinen, koska valvontatoimet saattavat vaikuttaa julkiseen talouteen, luottolaitoksiin, niiden asiakkaisiin ja työntekijöihin sekä markkinoihin osallistuvissa jäsenvaltioissa. Jos kansalliset valvontaviranomaiset toteuttavat toimia tämän asetuksen nojalla, olisi sovellettava kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vastuuvelvollisuusjärjestelyjä.

(34 b)

Tämä asetus ei vaikuta Euroopan parlamentin oikeuteen asettaa SEUT-sopimuksen 226 artiklan nojalla väliaikainen tutkintavaliokunta tutkimaan epäilyjä unionin oikeutta sovellettaessa tapahtuneesta rikkomuksesta tai epäkohdasta taikka perussopimuksissa vahvistettuun Euroopan parlamentin harjoittamaan poliittiseen valvontatehtävään, mukaan luettuna sen oikeus hyväksyä kanta tai päätöslauselma asioissa, jotka se katsoo asianmukaisiksi.

(34 c)

EKP:n tulisi toiminnassaan noudattaa menettelyjen asianmukaisuutta ja avoimuutta koskevia periaatteita.

(34 d)

SEUT-sopimuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asetuksessa olisi määritettävä yksityiskohtaiset säännöt EKP:n hallussa oleviin, valvontatehtävien suorittamista koskeviin asiakirjoihin tutustumiseksi perussopimuksen mukaisesti.

(34 e)

Euroopan unionin tuomioistuimen on SEUT-sopimuksen 263 artiklan nojalla tutkittava suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta muun muassa EKP:n sellaisten säädösten laillisuus, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.

(34 f)

SEUT-sopimuksen 340 artiklan mukaisesti EKP:n olisi korvattava pankin itsensä tai sen henkilöstön tehtäviensä suorittamisen yhteydessä aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti. Tämän ei pitäisi vaikuttaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuuseen korvata niiden tai niiden henkilöstön tehtäviensä suorittamisen yhteydessä aiheuttama vahinko kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(34 g)

EKP:hen sovelletaan SEUT-sopimuksen 342 artiklan nojalla Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua asetusta N:o 1.

(34 h)

EKP:n tulisi kunnioittaa perusoikeuksia ja noudattaa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, erityisesti oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, kun se päättää, olisiko asianomaisten henkilöiden oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon rajoitettava.

(34 i)

EKP:n olisi annettava luonnollisille ja oikeushenkilöille mahdollisuus pyytää sellaisten päätösten uudelleenkäsittelyä, jotka on tehty sille tällä asetuksella annetun toimivallan nojalla ja jotka on osoitettu niille, tai jotka koskevat niitä suoraan ja erikseen. Uudelleenkäsittelyn olisi koskettava sitä, ovatko päätökset menettelyltään ja sisällöltään tämän asetuksen mukaisia, kunnioittaen kuitenkin EKP:lle jätettyä harkintavaltaa päättää, onko tällaisten päätösten tekeminen tarkoituksenmukaista. Tätä varten ja menettelyn tehokkuuden vuoksi EKP:n olisi perustettava oikaisulautakunta tällaisen sisäisen uudelleenkäsittelyn toteuttamiseksi. Lautakunnan muodostamiseksi EKP:n neuvoston olisi nimitettävä siihen arvostettuja henkilöitä. Tehdessään päätöstään EKP:n neuvoston olisi varmistettava mahdollisimman pitkälle, että maantieteellinen ja sukupuoleen liittyvä jakauma on jäsenvaltioiden kannalta asianmukainen. Uudelleenkäsittelyä koskevassa menettelyssä olisi määrättävä, että valvontaelin tarkastelee uudelleen aiempaa päätösluonnostaan tarvittaessa.

(35)

EKP vastaa rahapoliittisten tehtävien hoitamisesta hintavakauden säilyttämiseksi SEUT-sopimuksen 127 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Valvontatehtävien tavoitteena on suojata luottolaitosten toiminnan turvallisuutta ja vakautta sekä rahoitusjärjestelmän vakautta. Ne olisi sen vuoksi hoidettava täysin erillisinä, jotta vältettäisiin eturistiriidat ja varmistettaisiin, että kutakin toimintoa hoidetaan sovellettavien tavoitteiden mukaisesti. EKP:n tulisi voida varmistaa, että EKP:n neuvosto toimii täysin eriytetyllä tavalla rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien osalta. Eriyttämisen tulisi kattaa vähintään tiukasti erilliset kokoukset ja esityslistat.

(35 a)

Henkilöstön organisatorisen eriyttämisen pitäisi koskea kaikkia yksiköitä, joita tarvitaan riippumattoman rahapolitiikan tarkoituksiin, ja siinä pitäisi varmistaa, että tällä asetuksella annetut tehtävät hoidetaan noudattaen täysimääräisesti demokraattista vastuuvelvollisuutta ja valvontaa tämän asetuksen mukaisesti. Tällä asetuksella EKP:lle annettujen tehtävien hoitamiseen osallistuvan henkilöstön olisi raportoitava valvontaelimen puheenjohtajalle.

(36)

EKP:hen olisi erityisesti perustettava valvontaelin, joka vastaa valvonta-asioita koskevien päätösten valmistelusta ja joka kuvastaa kansallisten valvontaviranomaisten erityistä asiantuntemusta. Sen vuoksi valvontaelimessä olisi oltava puheenjohtotehtävää hoitava puheenjohtaja, sillä olisi oltava varapuheenjohtaja ▌ja siinä olisi ▌oltava EKP:n ja kansallisten viranomaisten edustajia. Tämän asetuksen mukaisesti tehtävissä valvontaelintä koskevissa nimityksissä olisi noudatettava sukupuolten tasapainon, kokemuksen ja pätevyyden periaatteita. Kaikille valvontaelimen jäsenille olisi ilmoitettava välittömästi kaikki valvontaelimen kokousten esityslistalla olevat aiheet keskustelujen tehostamiseksi ja päätösluonnosten laatimisen helpottamiseksi.

(36 a)

Pankkivalvontaelimen olisi tehtäviään hoitaessaan otettava huomioon kaikki merkitykselliset tosiseikat ja olosuhteet osallistuvissa jäsenvaltioissa ja hoidettava tehtävänsä koko unionin edun mukaisesti.

(36 b)

Noudattaen täysin perussopimuksissa määrättyjä institutionaalisia ja äänestysjärjestelyjä valvontaelimen olisi oltava keskeinen elin suoritettaessa EKP:n valvontatehtäviä, jotka ovat tähän saakka olleet aina kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuulla. Tästä syystä neuvostolle olisi annettava valtuus hyväksyä täytäntöönpanopäätös valvontaelimen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittämiseksi. EKP:n olisi valvontaelintä kuultuaan toimitettava puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan nimittämistä koskeva ehdotus Euroopan parlamentille hyväksyttäväksi Kun ehdotus on hyväksytty, neuvoston olisi hyväksyttävä täytäntöönpanopäätös. Puheenjohtaja olisi valittava avoimella valintamenettelyllä, josta olisi annettava asianmukaisesti tietoa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(36 c)

Jotta mahdollistettaisiin asianmukainen tehtäväkierto ja varmistettaisiin samalla, että puheenjohtaja on täysin riippumaton, hänen toimikautensa ei saisi ylittää viittä vuotta eikä sen tulisi olla uusittavissa. Jotta varmistettaisiin täydellinen yhteensovittaminen EPV:n toimintojen ja unionin vakavaraisuuspolitiikan kanssa, valvontaelimen olisi voitava kutsua EPV ja Euroopan komissio tarkkailijoiksi. Euroopan kriisinratkaisuviranomaisen puheenjohtajan tulisi osallistua tarkkailijana valvontaelimen kokouksiin sitten, kun mainittu viranomainen on perustettu.

(36 d)

Valvontaelintä tulisi avustaa ohjauskomitea, jonka kokoonpano on rajoitetumpi. Ohjauskomitean olisi valmisteltava pankkivalvontaelimen kokoukset, hoidettava tehtävänsä yksinomaan koko unionin edun mukaisesti ja työskenneltävä täysin avoimesti pankkivalvontaelimen kanssa.

(36 e)

EKP:n neuvoston tulisi kutsua euroalueen ulkopuolisten osallistuvien jäsenvaltioiden edustajat kokoukseen aina kun se aikoo vastustaa valvontaelimen valmistelemaa päätösluonnosta tai kun asianomaiset kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat EKP:n neuvostolle valvontaelimen päätösluonnosta koskevan eriävän mielipiteensä perusteluineen, jos tällainen päätös on osoitettu kansallisille viranomaisille euroalueen ulkopuolisten osallistuvien jäsenvaltioiden luottolaitosten osalta.

(36 f)

Rahapoliittisten tehtävien ja valvontatehtävien eriyttämisen varmistamiseksi EKP:llä pitäisi olla velvollisuus perustaa sovittelulautakunta. Sovittelulautakunnan perustamisessa ja erityisesti sen kokoonpanossa olisi varmistettava, että eriävät näkökannat ratkaistaan tasapainoisella tavalla koko unionin etua ajatellen.

(37)

Valvontaelimeen , ohjauskomiteaan ja valvontatehtäviä hoitavaan EKP:n henkilöstöön olisi sovellettava tarkoituksenmukaisia salassapitovaatimuksia. Samoja vaatimuksia olisi sovellettava tietojenvaihtoon sellaisen EKP:n henkilöstön kanssa, joka ei ole mukana valvontatoiminnoissa. Tämän ei tulisi estää EKP:tä vaihtamasta tietoja asiaan liittyvässä unionin lainsäädännössä vahvistetuin rajoituksin ja edellytyksin, myös Euroopan komission kanssa sen SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisten tehtävien hoitamiseksi sekä talous- ja finanssipolitiikan parannettua valvontaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.

(38)

Jotta EKP pystyisi hoitamaan valvontatehtävänsä tehokkaasti, sen olisi hoidettava sille annetut valvontatehtävät täysin itsenäisesti, erityisesti oltava riippumaton epäasiallisesta poliittisesta vaikutuksesta ja toimialan väliintulopyrkimyksistä, jotka vaikuttaisivat sen toiminnalliseen riippumattomuuteen.

(38 a)

Karenssiaikojen käyttö valvontaviranomaisissa on tärkeä osa näiden viranomaisten suorittaman valvonnan tehokkuuden ja riippumattomuuden varmistamista. Tätä varten ja rajoittamatta tiukempien kansallisten sääntöjen soveltamista EKP:n olisi luotava kokonaisvaltaiset ja viralliset menettelyt, mukaan lukien oikeasuhteiset uudelleentarkastelujaksot, arvioidakseen etukäteen mahdollisia ristiriitoja YMV:n/EKP:n oikeutettujen etujen kanssa ja ehkäistäkseen niitä silloin kun valvontaelimen entinen jäsen ryhtyy tekemään työtä pankkialalla, jota hän on aikaisemmin valvonut.

(39)

Jotta EKP voi hoitaa valvontatehtävänsä tehokkaasti, sillä olisi oltava riittävät resurssit. Nämä resurssit olisi saatava tavalla, jolla varmistetaan EKP:n riippumattomuus kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja markkinatoimijoiden epäasiallisesta vaikutuksesta sekä rahapolitiikan ja valvontatehtävien pitäminen erillään toisistaan. Valvontakustannukset olisi ▌perittävä valvottavilta yhteisöiltä. EKP:n harjoittamien valvontatehtävien hoito olisi sen vuoksi ▌rahoitettava osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneilta luottolaitoksilta perityillä vuosimaksuilla . Sen olisi myös voitava periä maksuja sivuliikkeiltä, jotka osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset ovat perustaneet osallistuviin jäsenvaltioihin, kattaakseen EKP:lle koituneet menot sen hoitaessa tehtäviään vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisena näiden sivuliikkeiden osalta. Kun luottolaitosta tai sivuliikettä valvotaan konsolidoidulta pohjalta, maksu olisi perittävä luottolaitoksen korkeimmalla konsolidointitasolla sen asianomaisen ryhmän sisällä, jolla on toimipaikkoja osallistuvissa jäsenvaltioissa. Maksujen laskemisessa ei tulisi ottaa huomioon osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneita tytäryhtiöitä.

(39 a)

Jos luottolaitos kuuluu konsolidoituun valvontaan, maksu olisi laskettava osallistuvien jäsenvaltioiden korkeimmalla konsolidointitasolla, ja kohdennettava osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneille ja konsolidoituun valvontaan kuuluville luottolaitoksille; maksun määrä perustuu objektiivisiin perusteisiin, jotka liittyvät merkittävyyteen ja riskiprofiiliin, sen riskipainotetut varat mukaan luettuna.

(40)

Hyvin motivoitunut, hyvin koulutettu ja puolueeton henkilöstö on välttämätön tehokkaan valvonnan kannalta. Jotta luotaisiin aidosti yhdennetty valvontamekanismi, olisi säädettävä henkilöstön tarkoituksenmukaisesta vaihdosta ja siirrosta osallistuvien jäsenvaltioiden kaikkien kansallisten valvontaviranomaisten ja EKP:n kanssa ja keskuudessa. Jotta varmistettaisiin jatkuva vertaisvalvonta, eritoten suurten pankkien valvonnassa, EKP:n tulisi pystyä pyytämään, että kansallisiin valvontaryhmiin sisällytetään myös henkilöstöä muiden osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisista viranomaisista , jolloin voidaan muodostaa maantieteellisesti monimuotoisia valvontaryhmiä, joilla on tietynlaista asiantuntemusta ja tietty profiili. Henkilöstön vaihdolla ja siirrolla olisi luotava yhteistä valvontakulttuuria. EKP:n on säännöllisesti annettava tietoa siitä, miten monet osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön jäsenet lähetetään EKP:hen YVM:n toimintaa varten.

(41)

EKP:n olisi pankkipalvelujen kansainvälistyessä ja kansainvälisten standardien merkityksen lisääntyessä noudatettava kansainvälisiä standardeja tehtäviensä hoidossa sekä käytävä unionin ulkopuolisten valvontaviranomaisten kanssa vuoropuhelua ja tehtävä niiden kanssa tiivistä yhteistyötä niin, ettei kuitenkaan aiheudu päällekkäisyyttä EPV:n kansainvälisen roolin kanssa. Sille olisi annettavat valtuudet kehittää yhteyksiä kolmansien maiden valvontaviranomaisiin ja hallintoviranomaisiin sekä kansainvälisiin järjestöihin ja sopia niiden kanssa hallinnollisista järjestelyistä koordinoiden kuitenkin toimet EPV:n kanssa ja kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten tehtäviä ja kullekin kuuluvaa toimivaltaa.

(42)

EKP:n on sovellettava täysimääräisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (9) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (10) tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(43)

EKP:hen sovelletaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1073/1999 (11). EKP hyväksyi 3 päivänä kesäkuuta 2004 päätöksen EKP/2004/11 Euroopan petostentorjuntaviraston Euroopan keskuspankkia koskevien tutkimusten ehdoista ja edellytyksistä  (12).

(44)

Sen varmistamiseksi, että luottolaitoksia valvotaan parhaalla mahdollisella tavalla vakavaraisuuteen liittymättömien muiden näkökohtien estämättä ja että puututaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti pankkien ja jäsenvaltioiden huolena olevaan keskinäisesti vahvistavaan negatiiviseen markkinakehitykseen, EKP:n olisi ryhdyttävä hoitamaan erityisiä valvontatehtäviä mahdollisimman pian. Valvontatehtävien siirto kansallisilta valvontaviranomaisilta EKP:lle vaatii kuitenkin tiettyjä valmisteluja. Sen vuoksi olisi säädettävä tarkoituksenmukaisesta vaiheittaisesta siirtymäkaudesta. ▌

(44 a)

EKP:n olisi hyväksyessään yksityiskohtaisia toimintajärjestelyitä sille tällä asetuksella annettujen tehtävien täytäntöönpanoa varten vahvistettava siirtymäjärjestelyjä, jotka varmistavat meneillään olevien valvontamenettelyjen loppuunsaattamisen, mukaan lukien ennen tämän asetuksen voimaantuloa mahdollisesti hyväksytyt päätökset ja/tai toimenpiteet tai aloitetut tutkinnat.

▌

(45 a)

Komissio on todennut 28 päivänä marraskuuta 2012 antamassaan tiedonannossa hahmotelmasta tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi, että ”SEUT-sopimuksen 127 artiklan 6 kohtaa voitaisiin muuttaa, jotta tavallista lainsäädäntömenettelyä voitaisiin alkaa soveltaa ja poistaa eräitä oikeudellisia rajoitteita, joita yhteisen valvontamekanismin rakenteeseen nyt kohdistuu (esimerkiksi euroalueen ulkopuoliset jäsenvaltiot voivat osallistua välittömästi ja peruuttamattomasti ’tiiviin yhteistyön’ mallia pidemmälle menevään yhteiseen valvontamekanismiin, yhteiseen valvontamekanismiin osallistuville euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille annetaan täysin yhtäläiset oikeudet osallistua EKP:n päätöksentekoon, sekä rahapolitiikkaan ja valvontaan liittyvä päätöksenteko erotetaan sisäisesti toisistaan entistä tarkemmin)”. Lisäksi siinä todetaan, että ”(…) pyritään myös lisäämään Euroopan keskuspankin demokraattista vastuuvelvollisuutta sen roolissa pankkivalvojana”. On syytä palauttaa mieliin, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan jäsenvaltion hallitus, Euroopan parlamentti tai Euroopan komissio voivat tehdä perussopimusten muuttamiseksi ehdotuksia, jotka voivat liittyä mihin tahansa perussopimusten osa-alueeseen.

(46)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus sekä oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, ja se on pantava täytäntöön mainittujen oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(47)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat tehokkaan ja toimivan kehyksen perustaminen, jotta unionin toimielin voi hoitaa luottolaitoksia koskevia erityisiä valvontatehtäviä, ja sen varmistaminen, että yhteistä sääntökirjaa sovelletaan luottolaitoksiin johdonmukaisella tavalla, vaan ne voidaan pankkimarkkinoiden unionin laajuisen rakenteen ja pankkien kaatumisesta muihin jäsenvaltioihin kohdistuvien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

1)

”osallistuvalla jäsenvaltiolla” jäsenvaltiota, jonka rahayksikkö on euro , tai jäsenvaltiota, jonka rahayksikkö ei ole euro ja joka toimii tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa 6 artiklan mukaisesti ;

2)

”kansallisella toimivaltaisella viranomaisella” mitä tahansa kansallista toimivaltaista viranomaista, jonka osallistuva jäsenvaltio on nimennyt luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (uudelleenlaadittu) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (13) sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (uudelleenlaadittu) 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY (14) mukaisesti;

3)

”luottolaitoksilla” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä luottolaitoksia;

4)

”rahoitusalan holdingyhtiöllä” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 19 kohdassa määriteltyä rahoitusalan holdingyhtiötä;

5)

”rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä” finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (15) 2 artiklan 15 kohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

6)

”finanssiryhmittymällä” direktiivin 2002/87/EY 2 artiklan 14 kohdassa määriteltyä finanssiryhmittymää;

6 a)

”kansallisella nimetyllä viranomaisella” unionin lainsäädännön asiaa koskevissa säädöksissä tarkoitettua nimettyä viranomaista;

6 b)

”määräosuudella” direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 11 kohdassa määriteltyä määräosuutta;

6 c)

”yhteisellä valvontamekanismilla (YVM)” Euroopan keskuspankista ja osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisista toimivaltaisista viranomaisista koostuvaa, tämän asetuksen 5 artiklan mukaista Euroopan finanssivalvojien järjestelmää.

a)

luottolaitosten toimilupien myöntäminen ja peruuttaminen , jollei 13 artiklan säännöksistä muuta johdu ;

a a)

niiden tehtävien hoitaminen, jotka kotijäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on unionin lainsäädännön asiaa koskevien säädösten nojalla, sellaisten osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten osalta, jotka haluavat perustaa sivuliikkeen osallistumattomaan jäsenvaltioon tai tarjota siellä rajatylittäviä palveluja;

b)

luottolaitoksista olevien määräosuuksien hankintaa ja luovutusta koskevien hakemusten arvioiminen, paitsi pankkien kriisinratkaisun yhteydessä, 13 a artiklan säännöksiä noudattaen ;

c)

sen varmistaminen, että noudatetaan 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja säädöksiä, joilla luottolaitoksille asetetaan vakavaraisuusvaatimuksia omien varojen vaatimusten, arvopaperistamisen, suuriin riskikeskittymiin sovellettavien rajoitusten, likviditeetin, velkaantuneisuuden sekä näiden seikkojen raportoinnin ja julkistamisen aloilla;

f)

sen varmistaminen, että noudatetaan 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja säädöksiä, joilla luottolaitoksilta edellytetään, että niillä on käytössä vankat hallinto- ja ohjausjärjestelyt, mukaan lukien luottolaitosten johtamisesta vastuussa olevia henkilöitä koskevat sopivuusvaatimukset, riskinhallintaprosessit, sisäisen valvonnan mekanismit, palkkaus- ja palkkiopolitiikat ja -käytännöt sekä toimivat sisäiset prosessit pääoman riittävyyden arvioimiseksi , luottoluokitusmallit mukaan luettuina ;

g)

vakavaraisuuden kokonaisarviointien tekeminen, tarvittaessa EPV:n kanssa koordinoiden, stressitestit ja niiden mahdollinen julkistaminen mukaan luettuina, sen määrittämiseksi, voidaanko luottolaitosten käyttöönottamilla järjestelyillä, strategioilla, prosesseilla ja mekanismeilla ja kyseisten laitosten hallussa olevilla omilla varoilla varmistaa laitosten riskien moitteeton hallinta ja kattaminen, ja luottolaitoksille kyseisen vakavaraisuuden kokonaisarvion perusteella asetettavien erityisten täydentäviä omia varoja koskevien vaatimusten, erityisten julkistamisvaatimusten, erityisten likviditeettivaatimusten ja muiden sellaisten toimenpiteiden vahvistaminen, jotka asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä annetaan toimivaltaisten viranomaisten käyttöön erikseen määritellyissä tapauksissa;

i)

konsolidoidun valvonnan suorittaminen luottolaitosten emoyhtiöille, jotka ovat sijoittautuneet osallistuvaan jäsenvaltioon, mukaan lukien rahoitusalan holdingyhtiöt ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöt, ja osallistuminen konsolidoituun valvontaan, mukaan lukien valvontakollegioihin, kun kyseessä ovat emoyhtiöt, jotka eivät ole sijoittautuneet osallistuvaan jäsenvaltioon; tämä ei kuitenkaan saa vaikuttaa osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten osallistumiseen näihin kollegioihin tarkkailijoina;

j)

osallistuminen finanssiryhmittymään kuuluvan luottolaitoksen lisävalvontaan ja koordinaattorina toimiminen, kun EKP nimetään finanssiryhmittymän koordinaattoriksi asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti;

k)

elvytyssuunnitelmiin liittyvien valvontatehtävien hoitaminen, varhainen väliintulo , jos luottolaitos tai ryhmittymä, jonka konsolidointiryhmän valvoja on EKP , ei täytä tai ei todennäköisesti pysty täyttämään sovellettavia vakavaraisuusvaatimuksia, ja, mutta ainoastaan unionin lainsäädännössä nimenomaisesti säädetyissä tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten suorittama luottolaitoksilta vaadittu rakenteellisten muutosten toteuttaminen rahoitukseen liittyvän stressitilanteen tai luottolaitoksen kaatumisen ehkäisemiseksi, kriisinratkaisutoimivaltaa lukuun ottamatta.

—

konsolidoidulla tasolla vähemmän merkittävät luottolaitokset, korkeimmalla konsolidointitasolla osallistuvassa jäsenvaltiossa, tai yksittäisesti nimenomaan osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden luottolaitosten sellaiset sivuliikkeet, jotka on perustettu osallistuviin jäsenvaltioihin. Merkittävyys arvioidaan seuraavin perustein:

i)

sen varojen kokonaisarvo ylittää 30 miljardia euroa; tai

ii)

sen varojen kokonaisarvo suhteessa osallistuvan sijoittautumisjäsenvaltion bruttokansantuotteeseen ylittää 20 %, paitsi jos sen varojen kokonaisarvo on alle 5 miljardia euroa; tai

iii)

sen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen annettua ilmoituksen, että se katsoo tällaisella laitoksella olevan huomattava merkitys kotimaantaloudelle, EKP tekee päätöksen tällaisen merkityksen vahvistamisesta sen jälkeen kun se on suorittanut kattavan arvioinnin kyseisestä luottolaitoksesta, tasearvio mukaan lukien.

a)

EKP antaa kansallisille toimivaltaisille viranomaisille asetuksia, suuntaviivoja tai yleisluontoisia ohjeita, joiden mukaisesti kansallisten viranomaisten on suoritettava 4 artiklassa määritetyt tehtävät, sen a ja b alakohtaa lukuun ottamatta, ja hyväksyttävä valvontaa koskevat päätökset;

b)

Mikäli laadukkaiden valvontakäytäntöjen johdonmukaisen soveltamisen kannalta on tarpeen, EKP voi milloin tahansa omasta aloitteestaan kansallisia viranomaisia kuultuaan tai kansallisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä päättää itse käyttää suoraan kaikkia asiaan kuuluvia toimivaltuuksia yhden tai useamman 4 b kohdassa tarkoitetun luottolaitoksen osalta myös tapauksissa, joissa julkista rahoitustukea on pyydetty tai saatu epäsuorasti ERVV:stä tai EVM:stä;

c)

EKP valvoo järjestelmän toimintaa tässä artiklassa ja erityisesti 4 e kohdan c alakohdassa säädettyjen velvollisuuksien ja menettelyjen perusteella;

d)

EKP voi milloin tahansa käyttää 9–12 artiklassa tarkoitettua toimivaltaa;

e)

EKP voi myös pyytää ad hoc – tai jatkuvalta pohjalta kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja niiden tämän artiklan nojalla suorittamien tehtävien tuloksista.

a)

erityinen metodologia sekä 4 b kohdan 1–3 alakohdassa tarkoitettujen perusteiden että niiden perusteiden, joiden nojalla 4 b kohdan 4 alakohtaa lakataan soveltamasta tiettyyn luottolaitokseen, arvioimista varten ja tuloksena olevat järjestelyt 4 c ja 4 d kohdan täytäntöön panemiseksi. Näitä järjestelyjä ja metodologiaa 4 b kohdan 1–3 kohdassa tarkoitettujen perusteiden arvioimiseksi tarkastellaan uudelleen asiaankuuluvien muutosten huomioon ottamiseksi, ja niissä on varmistettava, että sitä, onko pankki katsottu merkittäväksi vai vähemmän merkittäväksi, muutetaan vain olosuhteiden muututtua merkittävästi ja pysyvästi, erityisesti jos on kyse olosuhteista, jotka liittyvät pankin tilanteeseen ja jotka näin ovat merkityksellisiä arvioinnissa.

b)

EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä suhdetta koskevien menettelyjen määrittely, määräajat mukaan luettuna, ja mahdollisuus laatia päätösluonnoksia lähetettäviksi EKP:lle tarkastelua varten, sellaisten luottolaitosten valvonnan osalta, joita ei 4 kohdan mukaisesti katsota vähemmän merkittäviksi;

c)

EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välistä suhdetta koskevien menettelyjen määrittely, määräajat mukaan luettuna, sellaisten luottolaitosten valvonnan osalta, jotka katsotaan 4 b kohdan mukaisesti vähemmän merkittäviksi. Tällaiset menettelyt edellyttävät erityisesti, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on kehyksessä määritellystä tapauksesta riippuen

a)

asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa muille jäsenvaltioille, komissiolle, EKP:lle ja EPV:lle hakemuksestaan tiiviimmän yhteistyön aloittamisesta EKP:n kanssa 4 artiklassa ja 4 a artiklassa tarkoitettujen tehtävien hoidossa kaikkien kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten osalta , 5 artiklan mukaisesti ;

b)

ilmoituksessa asianomainen jäsenvaltio sitoutuu

c)

asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt asiaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä , jolla varmistetaan, että sen kansallinen toimivaltainen viranomainen on velvoitettu toteuttamaan EKP:n luottolaitosten osalta 5 kohdan mukaisesti mahdollisesti edellyttämät toimenpiteet.

a)

jos EKP katsoo, että asianomainen jäsenvaltio ei enää täytä 2 kohdan a–c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä; tai

b)

jos EKP katsoo, että jäsenvaltion kansallinen toimivaltainen viranomainen ei enää toimi 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun velvoitteen mukaisesti.

—

voiko tällaisen keskeyttämisen tai päättämisen suorittamatta jättäminen vaarantaa yhteisen valvontamekanismin loukkaamattomuuden tai voiko sillä olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia jäsenvaltioiden finanssipoliittisen vastuun kannalta,

—

voiko tällaisella keskeyttämisellä tai päättämisellä olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia sen jäsenvaltion finanssipoliittisen vastuun kannalta, joka on ilmoittanut vastalauseensa 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti,

—

onko se vakuuttunut siitä, että asianomainen kansallinen toimivaltainen viranomainen on toteuttanut toimenpiteitä, joilla EKP:n mielestä

a)

osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset;

b)

osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet rahoitusalan holdingyhtiöt;

c)

osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet rahoitusalan sekaholdingyhtiöt;

d)

osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneet monialan holdingyhtiöt;

e)

edellä a–d alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin kuuluvat henkilöt ▌;

f)

kolmannet osapuolet, joille a–d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt ovat ulkoistaneet ▌toimintoja tai tehtäviä.

a)

vaatia asiakirjojen toimittamista;

b)

tutkia 9 artiklan 1 kohdan a– f alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden kirjanpitoaineisto sekä ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisesta kirjanpitoaineistosta;

c)

saada kirjalliset tai suulliset selvitykset 9 artiklan 1 kohdan a– f alakohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä tai niiden edustajilta tai henkilöstöltä;

d)

haastatella ketä tahansa muuta haastatteluun suostuvaa ▌tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi.

a)

luottolaitos ei täytä 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säädösten vaatimuksia;

b)

EKP:llä on näyttöä siitä, että luottolaitos todennäköisesti rikkoo 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säädösten vaatimuksia seuraavien 12 kuukauden kuluessa;

c)

4 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisen kokonaisarvioinnin puitteissa suoritettuun määritykseen perustuva toteamus, että luottolaitoksen käyttämät järjestelyt, strategiat, prosessit ja mekanismit ja sen omat varat ja likviditeetti eivät varmista hyvää riskien hallintaa ja riskien kattamista.

a)

vaatia, että laitoksilla on omia varoja enemmän kuin 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa säädöksissä edellytetään niiden pääomavaatimusten osalta, jotka liittyvät riskitekijöihin ja asiaa koskevien unionin säädösten piiriin kuulumattomiin riskeihin;

b)

vaatia järjestelyjen, prosessien, mekanismien ja strategioiden vahvistamista;

c)

vaatia laitoksia esittämään suunnitelma 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisten valvontavaatimusten noudattamiseksi ja asettamaan määräaika sen täytäntöönpanolle, mukaan lukien parannukset suunnitelmaan sen soveltamisalan ja aikataulun osalta;

d)

vaatia laitoksia soveltamaan erityistä politiikkaa riskeiltä suojautumiseksi tai erityistä taseen erien käsittelyä omia varoja koskevien vaatimusten osalta;

e)

rajoittaa tai supistaa laitosten liiketoimintaa, toimintoja tai verkostoa tai kehottaa laitoksia päättämään sellainen toiminta, josta aiheutuu liian suuria riskejä laitoksen vakaudelle;

f)

vaatia laitoksia vähentämään niiden toimintaan, tuotteisiin ja järjestelmiin sisältyvää riskiä;

g)

vaatia laitoksia rajoittamaan muuttuvan palkkio-osan määrän tietyksi prosenttiosuudeksi nettotuloista, jos palkkiomäärä on ristiriidassa terveen pääomapohjan säilyttämisen kanssa;

h)

vaatia laitoksia käyttämään nettovoittoja omien varojen vahvistamiseen;

i)

rajoittaa laitoksen osakkeenomistajille, jäsenille tai ensisijaisen lisäpääoman (AT 1) instrumenttien haltijoille tapahtuvaa voitonjakoa tai kieltää se edellyttäen, että kieltoa ei voida katsoa laitoksen maksulaiminlyönniksi;

j)

asettaa lisäraportointia tai useammin tapahtuvaa raportointia koskevia vaatimuksia, mukaan luettuna pääoma- ja maksuvalmiuspositioita koskeva raportointi;

k)

asettaa erityisiä maksuvalmiusvaatimuksia, mukaan lukien rajoituksia saatavien ja velkojen välisille maturiteettieroille;

l)

vaatia antamaan lisätietoja;

m)

erottaa milloin tahansa sellaiset luottolaitosten ylimmän hallintoelimen jäsenet, jotka eivät täytä 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa säädöksissä asetettuja vaatimuksia.

a)

yhteisen valvontamekanismin toimintaa Euroopan finanssivalvojien järjestelmän puitteissa ja valvontatoimien vaikutusta koko unionin etuihin ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden yhtenäisyyteen ja eheyteen, mukaan lukien sen mahdollinen vaikutus kansallisten pankkijärjestelmien rakenteisiin EU:ssa, ja koskien yhteisen valvontamekanismin ja osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelyjen tehokkuutta;

a a)

EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävien jakamista yhteisen valvontamekanismin puitteissa, EKP:n käytännön järjestelyihin vahvistamien menettelyjen tehokkuutta ja yhteisen valvontamekanismin vaikutusta muiden toimintaansa jatkavien valvontakollegioiden toimintaan;

a b)

EKP:n valvonta- ja seuraamusvaltuuksien tehokkuutta ja EKP:lle siirrettävien ylimääräisten seuraamusvaltuuksien tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien suhteessa muihin henkilöihin kuin luottolaitoksiin, rahoitusalan holdingyhtiöihin tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin;

a c)

4 a artiklan mukaisia makrotason vakauden valvonnan tehtäviä ja välineitä varten sekä 13 artiklan mukaista toimiluvan myöntämistä ja peruuttamista varten tehtyjen järjestelyjen asianmukaisuutta;

b)

riippumattomuuteen ja vastuuvelvollisuuteen liittyvien järjestelyjen tehokkuutta;

c)

EKP:n ja Euroopan pankkiviranomaisen välistä vuorovaikutusta;

d)

hallinto- ja ohjausjärjestelyjen tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien valvontaelimen kokoonpanoa ja valvontaelimessä sovellettavia äänestyssääntöjä sekä valvontaelimen suhdetta EKP:n neuvostoon sekä yhteistyötä valvontaelimessä euroalueen jäsenvaltioiden ja muiden YVM:ään osallistuvien jäsenvaltioiden välillä ;

d a)

EKP:n ja osallistumattomien jäsenvaltioiden kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vuorovaikutusta sekä YVM:n vaikutuksia kyseisiin jäsenvaltioihin;

d b)

EKP:n päätöksiä koskevan oikaisunhakumekanismin tehokkuutta;

d c)

yhteisen valvontamekanismin kustannustehokkuutta;

d d)

6 artiklan 5 b, 5 c ja 5 d kohdan soveltamisen mahdollista vaikutusta YVM:n toimintaan ja eheyteen;

d e)

valvontatehtävien ja rahapoliittisten tehtävien eriyttämisen tehokkuutta EKP:ssä ja valvontatehtäviin liittyvien taloudellisten resurssien EKP:n talousarviosta erottamisen tehokkuutta ottaen huomioon mahdolliset asiaan kuuluvien säädösten, myös primaarilainsäädännön muutokset;

d f)

YVM:n puitteissa tehtyjen valvontapäätösten vaikutuksia osallistuvien jäsenvaltioiden julkiseen talouteen ja rahoitusjärjestelyjen ratkaisemisen mahdollisen kehittymisen vaikutusta;

d g)

mahdollisuuksia kehittää edelleen YVM:ää ottaen huomioon asiaankuuluvien säännösten, myös primaarilainsäädännön, mahdolliset muutokset, ja ottaen huomioon, onko tämän asetuksen institutionaalisten säännösten perusta vielä voimassa, mukaan lukien mahdollisuus yhtenäistää täysin euroalueen jäsenvaltioiden ja muiden osallistuvien jäsenvaltioiden oikeudet ja velvollisuudet.