21.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 341/59

1.1

Hallitsemattomat jätevirrat ja erityisesti muovijäte aiheuttavat vakavan ongelman, sillä jätteet päätyvät usein ympäristöön, joko laittomille kaatopaikoille tai meriympäristöön. Vaikka ympäristössä oleva muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma, siihen liittyvät ratkaisut ovat selvästi paikallisia ja kulloisetkin lähestymistavat määräytyvät paikallisten olojen ja valmiuksien mukaan.

1.2

Ympäristössä olevaa muovijätettä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta julkaistussa Vihreässä kirjassa esitetään runsaasti Euroopan ympäristökeskuksen ja Eurostatin tilastoja ja viitataan myös muihin julkaisuihin, teoksiin ja tutkimusraportteihin. ETSK kehottaa luokittelemaan ja analysoimaan tätä tietoa, jotta sitä olisi helpompi ymmärtää ja sen avulla voitaisiin tehdä muovijätevirtojen asianmukaista käsittelyä koskevia päätelmiä.

1.3

Vesi- ja meriympäristössä näkyvistä kelluvista saasteista suurin osa on muovijätettä. Ongelmaa pahentaa se, että muovimateriaalit muuttuvat hajotessaan näkymättömiksi ja siirtyvät ravintoketjuun. Muovia sisältäviä materiaali- ja jätevirtoja koskevia analyyseja on ehdottomasti täsmennettävä, samoin kuin tutkimuksia, joissa selvitetään jätteen päätymistä mereen. Hoitamattomilla kaatopaikoilla rikotaan voimassa olevia sääntöjä, ja sitä ei voida sallia. Muovijäte ei kuulu meriympäristöön.

1.4

ETSK arvostaa suuresti aloitteita, joita eri eturyhmät ovat käynnistäneet tämän vakavan ongelman lievittämiseksi. EU voisi ehdottaa kansainvälistä aloitetta, jonka puitteissa meriltä siivottaisiin pahimmat kelluvan muovijätteen kasaumat. Unionin olisi tehtävä kaikki voitava, jotta meriin ei kulkeutuisi muovijätettä Euroopasta, ja harkittava sitä, että kehitysapuohjelmien avulla edistettäisiin ja tuettaisiin kestävyysperiaatteiden mukaisempia jätehuoltokäytäntöjä kehitysmaissa ja pyrittäisiin erityisesti vähentämään kyseisistä maista meriin joutuvan muovijätteen määrää.

1.5

Olisi pyrittävä jätehierarkian mukaisesti varmistamaan, että muovijätettä syntyisi entistä vähemmän. Muovin käyttö tiettyihin tarkoituksiin voitaisiin kieltää, jos on olemassa toteuttamiskelpoisia ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja.

1.6

ETSK toteaa myös, että onnistuneen kierrätyksen edellytys on jätevirtojen kartoittaminen ja erottaminen sekä niiden alkulähteellä että keräämisen jälkeen. ETSK katsoo, että kotitalousjätteen koko keräysprosessista on saatava kattavampi kokonaiskuva, jotta voidaan määrittää parhaat käytännöt ja yleistää niitä. Komitea kehottaa komissiota tutkimaan, onko jätteiden keräykseen valituilla eri järjestelmillä erilaisia vaikutuksia erityisesti muovijätteen leviämiseen ympäristössä.

1.7

ETSK katsoo, että kolmea keskeistä muovijätteeseen liittyvää EU:n säädöstä (jätealan puitedirektiivi, pakkauksia ja pakkausjätettä koskeva direktiivi ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivi) ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön kaikkialla EU:ssa. Sen vuoksi ETSK kannattaa niiden täytäntöönpanon tehostamista ja tarvittaessa säädösten tarkistamista. Ensin on analysoitava perusteellisesti asiantuntijatasolla riittäviä ja olennaisia tietoja ja prosesseja, minkä jälkeen on huolellisesti arvioitava tahattomia seurauksia ja korjattava kaikki lainsäädännön puutteet. Jätteen hyödyntämistä ja kierrätystä yleisesti tehostamalla voitaisiin auttaa ratkaisemaan myös vihreässä kirjassa esitelty muovijäteongelma.

1.8

Lisäksi ETSK viittaa kuluttajien mahdolliseen entistä tärkeämpään rooliin ja kannattaa vihreässä kirjassa esitettyä kantaa, joka liittyy kuluttajien valmiuksiin tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä: "Valistuneet kuluttajat voivat olla ratkaisevan tärkeässä asemassa edistettäessä kestävämpiä muovin ja muovituotteiden tuotantomalleja, jotka myös parantavat resurssitehokkuutta. Kuluttajille voitaisiin antaa selkeää ja tarkkaa tietoa yksinkertaisessa muodossa tietyn tuotteen muovipitoisuudesta ja sen mahdollisesti haitallisista lisäaineista tai väreistä. [– –] Kuluttajille voitaisiin antaa täydelliset tuotetiedot muovin tyypistä ja kierrätettävyydestä nykyisten järjestelmien ulkopuolella, jotta kuluttajat voisivat tehdä tietoon perustuvia muovituoteostopäätöksiä."

1.9

Jätteitä ja muovijätettä koskevaan EU:n suunnitelmaan on osallistettu useita sidosryhmiä. Ne ovat ehdottaneet aloitteita, joiden avulla voitaisiin vähentää muovijätettä ja hyödyntää näitä arvokkaita resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Niiden osaaminen ja asiantuntemus tarjoavat hyvän lähtökohdan suunnitelmille lopettaa muovijätteen sijoittaminen kaatopaikalle asteittain melko nopealla aikataululla. Tämän onnistumiseksi kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli toteutuksen ja käyttäytymisen muutoksen vauhdittajana.

2.1

Vihreän kirjan tarkoituksena on käynnistää laaja keskustelu siitä, miten voitaisiin vastata muovijätteestä aiheutuviin haasteisiin julkisen vallan harjoittaman politiikan näkökulmasta. Muovijätettä ei tällä hetkellä nimenomaisesti säännellä EU:n jätelainsäädännöllä.

2.2

Muovin ominaispiirteet luovat erityisiä haasteita jätehuollolle:

2.3

Vaikka alalla on tällä hetkellä haasteita, muovin jätehuollon parantaminen tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia. Kestomuovit ovat yleensä täysin kierrätettäviä materiaaleja, mutta vain pieni osa kestomuovijätteestä kierrätetään nykyään.

2.4

Kierrätystä parantamalla edistetään asiakirjan "Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa" (1) tavoitteiden saavuttamista ja vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä sekä raaka-aineiden ja fossiilisten polttoaineiden tuontia. Tarkoituksenmukaisesti suunnitelluilla muovin kierrätystoimilla voitaisiin myös lisätä kilpailukykyä sekä luoda uutta taloudellista toimintaa ja uusia työpaikkoja.

2.5

Vihreän kirjan, jonka todetaan perustuvan elinkaarilähestymistapaan, tarkoituksena on auttaa arvioimaan uudelleen muovituotteista peräisin olevasta muovijätteestä ympäristölle ja ihmisten terveydelle koituvia riskejä.

2.6

Sen avulla pyritään myös edistämään muovin elinkaarivaikutusten huomioon ottamista muovituotteiden kustannuksissa raaka-aineen hankinnasta aina tuotteen käyttöiän loppuun saakka.

3.1

ETSK katsoo, että kotitalousjätteen koko keräysprosessista on saatava kattavampi kokonaiskuva, jotta voidaan määrittää, mitkä todella ovat parhaat käytännöt ja mikä on tarkoituksenmukaista, kun otetaan huomioon esimerkiksi erilaiset BKT-tasot, ilmasto-olosuhteet ja erot maaperän saatavuudessa. Parhaat käytännöt olisi mukautettava kunkin jäsenvaltion ja alueen yksilöllisiin erityisolosuhteisiin, minkä jälkeen niitä voidaan yleistää.

3.2

Hallitsemattomat jätevirrat ja erityisesti muovijäte aiheuttavat vakavan ongelman, sillä jätteet päätyvät usein ympäristöön, joko laittomille kaatopaikoille, maaperään (esim. maataloudessa käytettävien muovikalvojen takia) tai meriympäristöön. Ympäristössä oleva muovijäte on maailmanlaajuinen ongelma, ja vaikka siihen liittyvät ratkaisut ovat selvästi hyvin paikallisia, niitä olisi pääosin sovellettava koko EU:ssa.

3.3

Meidän olisi ymmärrettävä muovin merkitys arjessamme. Muovi itsessään ei ole ongelma, vaan se, miten huonosti hoidamme jätteet, myös muovijätteet. Hyväksytyillä toimenpiteillä olisi ensisijaisesti puututtava tähän, koska jätteen synnyn ehkäiseminen ja asteittainen vähentäminen on yksi kestävyysajattelun perusperiaatteista.

3.4

Jotta vihreässä kirjassa esitettyjä laajoja tilastoja olisi helpompi ymmärtää ja hyödyntää, ETSK kehottaa luokittelemaan tietoja siten, että ne ovat vertailukelpoisia ja niiden perusteella voidaan määrittää kehityssuuntia. Näin voitaisiin ehdottaa myös vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi.

3.5

Tätä varten on tehtävä ero kestomuovien ja kertamuovien välillä. Kestomuovi on oletettavasti ongelman ydin, koska sitä päätyy ympäristöön huolimatta siitä, että materiaali voidaan kierrättää ja käyttää uudelleen. Kertamuovia (hartsit) tuotetaan huomattavasti vähemmän, sitä käytetään teknisten laitteiden valmistukseen, ja sen kierrätys on nykyisin mahdotonta tai hyvin vaikeaa.

3.6

Suurin osa muoveista on erinomaista polttoainetta, mutta PVC-muovi ei sovellu poltettavaksi. Muovin polttaminen muun jätteen seassa voi olla usein paras lähestymistapa, koska tällöin ei tarvitse käyttää puhdasta öljyä tai kaasua palamisen apuaineena. Asiaa voitaisiin selvittää elinkaariarvioinnin avulla, mutta komission tiedonannossa on vain hyvin vähän viittauksia tällaiseen arviointiin.

3.7

Vihreässä kirjassa olisi ensisijaisesti käsiteltävä kestomuovia ja erityisesti muovikalvoja (tekniikan alalla ja pakkauksissa käytetty PE, PP ja PVC) sekä juomapulloja (erityisesti PET-muovista valmistetut pullot), joiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti maailmassa ja jotka ovat suurelta osin korvanneet lasipullot ja tölkit. Lisäksi niiden valvomaton poisheittäminen vaarantaa meriympäristön.

3.8

Erilaisista kudotuista kankaista ja kuitukankaista valmistetuista teollisista ja kuluttajatuotteista peräisin olevat synteettiset kuidut (PE, PP ja polyamidit) sekä pakkauksissa ja tyynyissä käytetyt vaahdot voivat myös joutua ympäristöön, koska käytettyjä tekstiilituotteita ei kerätä. Tätä jätetyyppiä ei mainita lainkaan tiedonannossa.

3.9

Meriympäristöä pilaavat näkyvät kelluvat saasteet ja näkymättömät hiukkaset, joista suurin osa on muovijätettä. Tämä aiheuttaa ongelmia meren eläimistölle, esimerkiksi linnuille, nisäkkäille (delfiinit, valaat), kilpikonnille ja muille eläimille. Muovien keveys voi kuitenkin myös helpottaa siivousta.

3.10

Näin ollen ETSK katsoo, että muovia sisältäviä materiaali- ja jätevirtoja koskevia analyyseja on ehdottomasti täsmennettävä, samoin kuin tutkimuksia, joissa selvitetään jätteen päätymistä mereen. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota pääasiallisiin materiaalivirtoihin ja omaksuttava asteittaisen laajentamisen toimintamalli, jonka mukaisesti ensin taltutetaan tärkeimmät jätevirrat.

3.11

Meriympäristöön kerääntyvät roskat ovat pääosin peräisin kahdesta maalla olevasta lähteestä:

Tärkeän pilaantumisen lähteen muodostavat myös laivojen jätteiden vastuuton (tahallinen tai välinpitämätön) mereen laskeminen ja kadonneet kalaverkot. Näistä lähteistä ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole esitetty analyysia, jonka perusteella voitaisiin tehdä luotettavia päätelmiä.

3.12

ETSK panee merkille, että kun otetaan huomioon meriympäristöihin vaikuttavan ongelman globaalit mittasuhteet, myös korjaavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä ja toteutettava maailmanlaajuisesti. ETSK kehottaa ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että minkäänlaista jätettä ei viedä EU:sta muualle maailmaan vain jotta siitä päästäisiin eroon (mikäli niin tapahtuu). Jos jätettä voidaan käyttää uudelleen, se ei ole enää jätettä ja sitä on käsiteltävä hyödyllisenä raaka-aineena.

3.13

ETSK toteaa myös, että onnistuneen kierrätyksen edellytys on jätevirtojen kartoittaminen ja erottaminen sekä niiden alkulähteellä että keräämisen jälkeen. Olisi otettava käyttöön uusia lajittelutekniikoita, joiden avulla voitaisiin erottaa esimerkiksi metallit, muovit ja selluloosakuidut sekalaisesta kotitalousjätteestä. Lisäksi ETSK toteaa, että vaikka nämä teknologiat kuluttavat energiaa, on silti ehdottomasti kannattavaa investoida niiden kehittämiseen.

3.14

Jätteitä ja muovijätettä koskevaan EU:n suunnitelmaan on osallistettu useita sidosryhmiä. Ne ovat ehdottaneet aloitteita, joiden avulla voitaisiin vähentää muovijätettä ja hyödyntää näitä arvokkaita resursseja mahdollisimman tehokkaasti. Niiden osaaminen ja asiantuntemus tarjoavat hyvän lähtökohdan suunnitelmille lopettaa muovijätteen sijoittaminen kaatopaikalle asteittain melko nopealla aikataululla. Nämä aloitteet ansaitsevat tarvittavan tuen.

4.1.1

Voidaanko muovia käsitellä voimassa olevan lainsäädäntökehyksen puitteissa asianmukaisesti? Voimassa olevassa jätealan puitedirektiivissä vaaditaan, että kotitalousjätteestä 50 painoprosenttia on kierrätettävä, mikä edellyttää infrastruktuurin luomista erilliskeräykselle. Pakkauksia ja pakkausjätettä koskevassa direktiivissä luodaan lainsäädäntökehys, jolla kasvatetaan valmistajien vastuuta, ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivissä tehdään sama tällaisissa tuotteissa käytettävän muovin osalta. ETSK katsoo, että näitä kolmea säädöstä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön kaikkialla EU:ssa. Sen vuoksi ETSK kannattaa niiden täytäntöönpanon tehostamista ja tarvittaessa säädösten tarkistamista. Ensin on analysoitava perusteellisesti asiantuntijatasolla riittäviä ja olennaisia tietoja ja prosesseja, minkä jälkeen on arvioitava tahattomia seurauksia huolellisesti ja korjattava kaikki lainsäädännön puutteet.

4.1.2

Miten toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään muovin kierrättämistä, olisi suunniteltava? Pitäisi riittää, että kyseisten direktiivien tavoitteet asetetaan huolellisesti. Tavoitteiden asettamisessa on kuitenkin otettava huomioon kierrätystä ja energian kulutusta koskevien tavoitteiden välinen tasapaino, jotta kuluttajille ei aiheutuisi valtavia kustannuksia eikä heikennettäisi ympäristötehokkuutta. Esimerkiksi yleisesti käytettyjen PE- ja PET-muovien kierrätys on paitsi taloudellisesti kannattavaa myös ympäristön kannalta tehokasta. Vähemmän käytettyjen muovien kierrätys vaatisi kuitenkin korkeita kuljetuskustannuksia, koska niiden kierrätykselle ei ole suurta kysyntää ja erikoislaitoksia on vain vähän. Pitkien kuljetusmatkojen vuoksi kierrätyksestä tulisi energian talteenottoon verrattuna vähemmän ympäristöä säästävä. Ongelmana on saavuttaa tasainen, tasalaatuinen ja riittävä jätevirta. Elinkaariarvioinnin ohjeista voisi olla tässä apua.

4.1.3

Voitaisiinko voimassa olevaan kaatopaikkalainsäädäntöön sisältyvien jätteenkäsittelyvaatimusten täysimääräisellä ja tehokkaalla täytäntöönpanolla vähentää riittävällä tavalla jätteen sijoittamista kaatopaikalle? Erityisen ongelman aiheuttaa ristiriita sen välillä, että pyritään vähentämään pakkausjätteen painoa ja toisaalta vaaditaan lisää kierrätystä. Kun pyritään vähentämään jätteen painoa mutta säilyttämään riittävät sulkuominaisuudet, on käytettävä monikerroksisia pakkauksia, jotka koostuvat erilaisista muoveista. Tällaisia pakkauksia on käytännössä mahdotonta kierrättää. Painon vähentämisen sijaan olisi noudatettava "Design for Recycling" -periaatetta eli kierrätykseen tähtäävää suunnittelua. Asiaa koskevia sääntöjä on muutettava, mutta ne on pidettävä mahdollisimman yksinkertaisina.

4.1.4

Toinen hyödyllinen tapa voisi olla kannustaa esimerkiksi hintojen tai muun tuen avulla innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä erityisiin pakkausongelmiin. Esimerkiksi laminoitu maito- tai mehupakkaus, joka voidaan kierrättää täysin ja edullisesti, voisi olla menestys markkinoilla (ja tällaisia pakkauksia voi jo ollakin saatavilla).

4.1.5

Millä toimenpiteillä voitaisiin asianmukaisesti ja tehokkaasti edistää muovin uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä sen kaatopaikalle sijoittamiseen nähden? Eräs erittäin tärkeä tekijä on voimassa olevaan kaatopaikkalainsäädäntöön sisältyvien jätteenkäsittelyvaatimusten täsmällinen ja tehokas noudattaminen. Sääntöjen johdonmukainen soveltaminen on ehdoton edellytys, jotta muovijätteen kierrätystä ja asianmukaisesti valvottua käsittelyä voitaisiin lisätä. Muovijätteen kaatopaikalle sijoittamisen asteittainen lopettaminen voisi tietenkin lisätä hyödyntämistä ja kierrätystä, mutta se edellyttää riittävän infrastruktuurin kehittämistä.

4.1.6

Mitkä muut toimenpiteet voisivat olla tarkoituksenmukaisia muovijätteen hyödyntämisen nostamiseksi jätehierarkiassa? Varsinainen kaatopaikkakielto tai kaatopaikkojen kohtuuton verottaminen johtaisi vain sekajätteen ja myös muovijätteen energian talteenoton valtavaan lisääntymiseen. Muovin sijoittaminen kaatopaikalle on lopetettava asteittain ja hallitusti, jotta varmistetaan, ettei tuloksena ole laajamittainen jätteenpoltto. Polttaminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin hankkiutuminen jätteistä eroon etenkin, jos jätteen heittäminen ympäristöön tapahtuu valvomattomasti ja laittomasti.

4.1.7

Jotta energian talteenoton verotuksella olisi toivottu vaikutus, se on suunniteltava tarkoin ja laaja kokonaistilanne huomioon ottaen. On tarkasteltava vaihtoehtoisten virtojen vaikutusta ja selvitettävä esimerkiksi sitä, voidaanko polyolefiinimuovista peräisin olevaa, lähes puhdasta hiilivetyä käyttää vaihtoehtoisten nestemäisten polttoaineiden valmistukseen.

4.1.8

Olisiko Euroopassa edistettävä kaikenlaisen muovijätteen erilliskeräystä "kotiovelta" yhdistettynä määrään perustuvaan jätemaksun keräämiseen (pay-as-you-throw) jäännösjätteen osalta? Muovin erottaminen muista materiaalivirroista on toki suositeltavaa, ja on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön rangaistuksia huonojen käytänteiden kitkemiseksi, mutta tähän liittyy myös eräitä olennaisia haasteita. Muovin kierrätystä vaikeuttavat muun muassa perustavanlaatuiset taloudelliset ja ympäristöongelmat, jotka liittyvät suurten (vaikkakin kevyiden) kuormien vaativiin kuljetuksiin pitkien matkojen päähän. Jätteentuottajalle määrättävästä erilliskeräyksestä voidaan poiketa, kun erotettavana on vain vähän muovia ja kuljetuskustannukset uhkaavat ylittää kierrätyksen hyödyt.

4.1.9

Tarvitaanko muovijätteen kierrätyksen lisäämiseksi erityistavoitteita? Jätealan puitedirektiiviin voitaisiin sisällyttää erityistavoite, mutta se kannattaa tehdä sen jälkeen, kun voimassa olevan direktiivin tehokkuus on arvioitu.

4.1.10

Onko tarpeen ottaa käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla voidaan välttää EU:n ulkopuolelle viedyn kierrätettävän muovijätteen riittämätön kierrätys tai laiton sijoittaminen ympäristöön? Kierrätettävästä muovijätteestä on tullut maailmanlaajuisesti kaupallinen hyödyke. Kaatopaikalle sijoittaminen EU:n ulkopuolelle on hyvin epätodennäköistä, koska ulkomaiset laitokset eivät osta muovijätettä tätä tarkoitusta varten. Muovipakkausten kuljetuskustannukset ovat erittäin korkeat, minkä vuoksi muovijätettä ei todennäköisesti viedä maasta kaatopaikalle sijoittamista varten. Riittämättömän kierrätyksen määrittely puolestaan on äärimmäisen ongelmallista ja vastaavan sääntelyn toteuttamista on vaikea valvoa, joten ilmiön hillitsemiseksi tehtäviä toimenpiteitä on vaikea panna täytäntöön ja ne voidaan helposti kiertää.

4.1.11

Mitkä muut – erityisesti tuottajien ja vähittäismyyjien – vapaaehtoiset toimet olisivat sopivia ja tehokkaita? Erityisesti tuottajien ja vähittäismyyjien vapaaehtoisilla toimilla voitaisiin sopivalla ja tehokkaalla tavalla parantaa resurssien käytön tehokkuutta muovituotteiden elinkaaressa, etenkin jos ne liitetään sellaisten muovipakkausten käyttöä koskeviin sopimuksiin, jotka sisältävät kierrätystä helpottavia osia (materiaaliyhdistelmiä, värejä jne.).

4.2.1

Voitaisiinko tiettyjen muovituoteryhmien alalla kehittää pantti- ja takaisinottojärjestelmiä tai vuokrausjärjestelmiä? On tarpeen puuttua kuluttajien yksilökohtaiseen ja vapaaehtoiseen käyttäytymiseen ja jatkettava samalla jätteen keräys- ja kierrätysprosessien keskittämistä. Tällaiset toimet riippuvat useimmiten paikallisviranomaisten rahoituksen saatavuudesta, ellei toiminta ole toiminnanharjoittajille selvästi tuottoisaa. Kun otetaan huomioon, että lähes kaikki viranomaiset, jopa Saksassa, kärsivät tällä hetkellä rahoituksen puutteesta, on tarkoituksenmukaista ehdottaa ratkaisuja, jotka eivät edellytä mittavaa tukea ja jotka jättävät siten enemmän varoja esimerkiksi koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin tai poliisivoimille.

4.2.2

Panttijärjestelmien ja vastaavien järjestelmien toimintamahdollisuudet ovat varsin pienet. Tällaisia järjestelmiä käytetään kuitenkin yritysten välisessä kaupassa, jolloin ne eivät edellytä erityistä tukea. Lisäksi järjestelmää voitaisiin soveltaa juomapakkauksiin. Panttijärjestelmään kuuluvan jätteen erottaminen muusta jätteestä voi hämmentää kuluttajia ja vähentää panttijärjestelmään kuulumattoman jätteen keräyksen tehokkuutta ja lajittelun kannattavuutta. Tällaisten järjestelmien toteuttamista tuleekin tukea asianmukaisella, luotettaviin analyyseihin perustuvalla tiedotuksella.

4.2.3

Minkä tyyppisiä tietoja mielestänne tarvittaisiin, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus vaikuttaa suoraan resurssitehokkuuteen valitsemalla tietyntyyppinen muovituote? Kuluttajien suora osallistaminen ei ole helppo tavoite. Jotta kuluttajien käyttäytymistä voitaisiin muuttaa tehokkaasti, tarvitaan tiedotuskampanjoiden lisäksi ennen kaikkea käyttäjäystävällisiä tuotteita ja järjestelmiä, joiden ansiosta kuluttajan on helppo tehdä oikeita valintoja sekä tuotteen ostovaiheessa että jätteen poistamisen yhteydessä. Tieto muovien oikeanlaisesta käsittelystä on erittäin oleellista kotitalousjätteen erillisessä keräyksessä, eli lajitteluohjeet on merkittävä tuotteeseen tai annettava muulla tavoin. Kierrätettävän jätteen kemiallista koostumusta koskevat pakolliset tiedot olisi annettava selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

4.2.4

Miten muovin kemiallista koostumusta koskevat tiedot voitaisiin asettaa kaikkien jätteenkierrätysketjun toimijoiden saataville? Muovien ja muovituotteiden kemiallista koostumusta koskevat tiedot ovat helposti saatavilla myyntihetkeen saakka. Tällaisten tietojen arvosta kuluttajalle ei ole varmuutta: niistä voisi olla hyötyä vain, jos tiedot ovat helposti ymmärrettäviä ja selkeitä. Lisäksi on huolehdittava siitä, että muovien ja muiden pakkausmateriaalien valmistuksessa käytetään aineita, joiden turvallisuus on varmistettu altistuskokeilla ja vaikutustesteillä (REACH-asetus).

4.2.5

Miten voitaisiin parhaiten tarttua ongelmiin, joita aiheutuu pienten muovihelmien käytöstä tuotteissa tai teollisuuden prosesseissa sekä nanohiukkasten käytöstä muovissa? Pienien muovihelmien ja nanohiukkasten käyttöä muovissa koskeva kysymys edellyttää sen selvitystä, miten todennäköisesti näitä materiaaleja, jotka ovat enimmäkseen pieninä määrinä käytettäviä inerttejä ainesosia, voi joutua ympäristöön siinä määrin, että ne aiheuttavat riskin. Kyse on itse asiassa kahdesta erillisestä ongelmasta: pienet muovihelmet eli muovijäte sekä nanohiukkaset. Ongelmia olisi niiden alkuperän ja vaikutusten vuoksi tarkasteltava erikseen. Tällä hetkellä saatavilla on liian vähän tietoa niiden ympäristövaikutuksista, mahdollisista terveysriskeistä ihmisille ja vaikutuksesta meriympäristöön. Yleisesti ottaen ongelma ratkeaisi suurelta osin kunnollisella jätehuollolla. Muovijätettä on oletettavasti ollut olemassa viimeksi kuluneiden 50 vuoden ajan, ja se on merkittävä ongelma siellä, missä se todistetusti aiheuttaa riskin tai lisää riskiä ihmisille ja ympäristölle.

4.3.1

Olisiko tuotesuunnittelupolitiikalla tartuttava muovituotteiden suunnitellun vanhenemisen ongelmaan ja pyrittävä edistämään uudelleenkäyttöä ja moduulisuunnittelua muovijätteen minimoimiseksi? Joistakin tuotteista peräisin oleva muovijäte johtuu teknisistä innovaatioista huolimatta vanhenemisesta. Toisissa tuotteissa, kuten ikkunakehyksissä, autonosissa, huonekaluissa, kotitaloustavaroissa, lääketieteellisissä laitteissa, rakennusmateriaaleissa, sähkö- ja lämpöeristyksissä, kengissä, vaatteissa ja useissa muissa sovelluksissa, kestävyys on ratkaisevan tärkeää. Näiden tuotteiden osuus muovijätteen kokonaismäärästä ei ole merkittävä, ja tavallisesti ne eivät kuulu kotitalousjätteeseen. Tuotteiden kestävyyttä koskevilla poliittisilla toimenpiteillä ei olisi merkittävää vaikutusta jätteen määrään, mutta ne voisivat heikentää EU:n tuotteiden kilpailukykyä. Ekologiset suunnittelukriteerit puolestaan eivät ole keskeisessä asemassa tällä alalla, sillä ne koskevat enimmäkseen perustuotteiden toimivuutta ja ympäristötehokkuutta, eivät niiden muoviosia.

4.3.2

Olisiko otettava käyttöön markkinapohjaisia välineitä, jotta voidaan tarkemmin osoittaa muovituotteiden ympäristökustannukset tuotannosta aina käsittelyyn asti? Ulkoisten tekijöiden huomioon ottamista muovituotekomponenttien ja muiden raaka-aineiden hinnoissa on tutkittava tarkkaan, kun otetaan huomioon tuotteiden monimuotoisuus. Samalla tulee pyrkiä välttämään liiallisia hallinnollisia rasitteita, kilpailukyvyn heikentämistä ja tuonnin tukemista. Kaikille muovin kanssa kilpaileville materiaaleille on tehtävä tarpeelliset elinkaariarvioinnit, ja on varmistettava tehokkaasti, että arvioinnit tehdään myös kolmansista maista tuoduille tavaroille.

4.3.3

Miten lyhytikäisistä ja kertakäyttöisistä muovituotteista aiheutuvaan jätekuormituksen ongelmaan voitaisiin parhaiten tarttua? Lyhytikäisistä ja kertakäyttöisistä muovituotteista aiheutuva jätekuormituksen ongelma voitaisiin parhaiten ratkaista muovityyppien mukaisella erilliskeräyksellä ja vastaavalla lajittelulla. Eräissä maissa tämä on onnistunut hyvin, kun taas toisissa käytäntö ei toimi korkeiden kustannusten vuoksi.

4.4.1

Missä käyttötarkoituksissa biohajoavia muoveja olisi edistettävä? Tällä hetkellä on vaikeaa löytää alaa, jossa biohajoavista muoveista olisi todistetusti hyötyä ilman sivuvaikutuksia. Biohajoavien muovien käyttö on suotavaa silloin, kun kierrättäminen on mahdotonta, kuten tapauksissa, joissa muoviesine sekoittuu ruokaan ja muuhun jätteeseen, joka on tarkoitettu ensisijaisesti kompostoitavaksi. Joka tapauksessa on varmistettava, että nämä muovit ovat selkeästi erotettavissa ja erillään, jotta ei pilata kierrätysprosessia. Biohajoavien muovien ympäristöedut ja taloudellisuus olisi osoitettava elinkaariarvioinnilla, ennen kuin niitä tarjotaan laajamittaiseen käyttöön.

4.4.2

Olisiko tarkoituksenmukaista tiukentaa voimassa olevia oikeudellisia vaatimuksia tekemällä selkeä ero luonnollisesti kompostoitavien ja teknisesti biohajoavien muovien välillä? Tällaisia kysymyksiä on selvitettävä asiantuntijatasolla olennaisten tietojen pohjalta. Tietoa aiheesta on saatava lisää.

4.4.3

Edellyttäisikö oxo-biohajoavan muovin käyttö jonkinlaisia toimenpiteitä, joilla pyritään turvaamaan kierrätysprosessi? ETSK:lla ei ole riittävästi tietoa, jotta se voisi kannattaa tai vastustaa oxo-biohajoavan muovin käyttöä.

4.4.4

Miten biopohjaiset muovit olisi otettava huomioon muovin jätehuollossa ja luonnonvarojen suojelussa? Jos biopohjaisten muovien käyttöä halutaan edistää, sen tulisi perustua perusteelliseen elinkaariarviointiin. On huomattava, että "bio" ei itsessään välttämättä tarkoita mitään uutta (esimerkiksi kaseiinipohjaista muovia on käytetty aikaisemminkin), ja aikaisempia kokemuksia on arvioitava hyvin kriittisesti. Biopohjaiset muovit eivät ole biohajoavia, koska biohajoavuus on materiaalin luontainen ominaisuus, joka liittyy polymeerin molekyylirakenteeseen.

4.5.1

Millä muilla kuin vihreässä kirjassa kuvatuilla toimilla voitaisiin vähentää meriympäristön roskaantumista? Selvitykset siitä, miten muovijäte joutuu meriympäristöön, eli päätyykö jäte meriin sattumalta vai systemaattisesti, olisi todennettava ja niitä olisi laajennettava kansainvälisellä ja EU:n tasolla. Selvitysten perusteella olisi tarkasteltava mahdollisuutta kieltää kokonaan jätteen, myös muovijätteen, heittäminen mereen. On selvää, että jatkuva tiedottaminen kansalaisille ja kannustimien luominen sekä rantojen puhdistus ja muu toiminta vaikuttavat myönteisesti kansalaisten asenteiden yleiseen muuttumiseen.

4.5.2

Miten EU:n laajuisen määrällisen tavoitteen asettaminen meriympäristön roskaantumiselle antaa lisäarvoa toimille, jotka vähentävät muovijätettä yleisesti? Valtamerissä olevan jätteen vähentämistä koskevien määrällisten tavoitteiden asettaminen ei millään tavalla rajoita itse muovijätteen määrää, koska tämäntyyppiseen jätteeseen ei ole varsinaisesti kohdistettu toimenpiteitä eikä sitä ole milloinkaan lainsäädännöllisesti edes kohdeltu jätteenä. Tavoitteeksi olisi asetettava ihmisten epäasianmukaisen käytöksen muuttaminen, eli on pyrittävä siihen, että jätettä ei enää viedä sinne, minne se ei kuulu. Kansalaisille on tarjottava kannustimia paitsi valtiollisella myös ennen kaikkea paikallistasolla ja myös silloin, kun he lomailevat muualla, koska omistaminen ja vastuullisuus kulkevat käsi kädessä. Hyviä kokemuksia ja käytäntöjä olisi levitettävä.

4.5.3

Miten EU voisi edistää tehokkaammin kansainvälistä toimintaa muovijätteen jätehuollon parantamiseksi kaikkialla maailmassa? Jotta voidaan ehdottaa mahdollisia kansainvälisen tason toimenpiteitä meriympäristön ja rannikoiden hoitamiseksi, on käynnistettävä tutkimuksia tilanteen arvioimiseksi, koska sitä ei ole vielä selvitetty. Lisäksi on ehdotettava ratkaisuja ongelmiin, joita tulee esiin kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa kolmansien maiden ja alueiden kanssa.

4.5.4

ETSK arvostaa suuresti aloitteita, joita eri eturyhmät ovat käynnistäneet tämän vakavan ongelman lievittämiseksi. EU voisi ehdottaa kansainvälistä aloitetta, jonka puitteissa meriltä siivottaisiin pahimmat kelluvan muovijätteen kasaumat. Unionin olisi tehtävä kaikki voitava, jotta meriin ei kulkeutuisi muovijätettä Euroopasta, ja harkittava sitä, että kehitysapuohjelmien avulla edistettäisiin ja tuettaisiin kestävyysajattelun mukaisempia jätehuoltokäytäntöjä kehitysmaissa ja pyrittäisiin erityisesti vähentämään kyseisistä maista meriin joutuvan muovijätteen määrää.