6.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 67/145

1.1

ETSK kannattaa sitä, että EU:n olisi suhtauduttava aloitteellisesti, kunnianhimoisesti ja realistisesti siihen, mitä voidaan saavuttaa – ETSK:n aiheesta "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" antaman lausunnon sisältämien linjausten mukaisesti (1)–, ja sopeuduttava maailmanlaajuisiin ympäristön muutoksiin. Kestävyyden kaikkien kolmen pilarin huomioonottaminen sekä avoimuus ja vastuullisuus ovat kaikkien tulevien ilmastosopimusten onnistumisen edellytyksiä. EU, joka pystyy vastaamaan ulkoisiin haasteisiin, pystyy myös tarjoamaan kansalaisilleen uudet vahvat perustelut.

1.2

Komission asiakirjassa annetaan kattava perusta keskusteluille tulevista ilmastonmuutosneuvotteluista ja niiden valmisteluille, ja sen tavoitteena on saada aikaan uskottava maailmanlaajuinen sopimus vuonna 2015.

1.3

Komitea suhtautuu myönteisesti aloitteeseen käsitellä odotetun maailmanlaajuisen sopimuksen merkittäviä periaatteita – yleispätevyyttä, kunnianhimoisuutta, tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, avoimuutta ja oikeudellista sitovuutta – ja tukee komissiota sen jatkaessa kyseisen sopimuksen puitteiden laatimisessa tarvittavia valmistelutöitä. Kansainvälisten ilmastonmuutosneuvottelujen olisi oltava foorumi, missä maat kannustavat toisiaan eteenpäin eivätkä pidättele toisiaan.

1.4

Vuoden 2015 kansainvälisessä sopimuksessa on keskityttävä entistä enemmän yleiseen hyväksyntään, koska maailman geopoliittinen ja taloudellinen tilanne on muuttunut huomattavasti lyhyessä ajassa. Nämä syvälliset muutokset on otettava huomioon, ja EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan rooli taloudellisen taantuman aikana ja tulevina vuosina on arvioitava huolellisesti. ETSK palauttaa mieliin näkemyksensä EU:n seitsemättä ympäristöalan toimintaohjelmaa käsittelevässä lausunnossa (2), jonka mukaan sekä finanssi- ja talouskriisin että muun muassa ilmastovaikutuksina ilmenevän ekologisen kriisin syynä on taloudellisten resurssien ja luonnonvarojen liikakäyttö ja kriisien taltuttaminen edellyttää aivan uudenlaista, muun muassa EU:n kestävyysstrategiaan kirjattua ajattelutapaa. Tulevaisuuden talouden on tukeuduttava pitkälti muihin kuin fossiilisiin energialähteisiin Vaikka EU:n politiikka on edelleen kunnianhimoista, tavoitteet olisi asetettava asteittain maailmanlaajuisen tilanteen mukaisesti, ja kaikki ehdot on määritettävä selkeästi

1.5

Kansainvälinen taloudellinen tilanne ja yleisesti hyväksytty hallinnointiprosessi muovaavat viime kädessä jatkokeskusteluja tulevasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta. Keskeiset taloudelliset voimat ohjaavat prosessia. EU:n on valmistauduttava huolellisesti asemaansa maailmanlaajuisena esimerkkinä olevana johtajana. EU:n on kuitenkin myös varottava, ettei se menetä tähänastista kiistatonta johtoasemaansa ilmastonsuojelussa ja teknologian kehittämisessä. Kioton pöytäkirjan, myös sen kaikkien etujen ja haittojen, yleisen arviointiin tarvitaan lisää (puolueetonta) analyysia, ja siitä saadut kokemukset on otettava huomioon vuoden 2015 sopimuksen suunnittelussa. Myös tulevasta (2014) IPCC:n neljännestä arviointikertomuksesta saadaan suuntaviivoja.

1.6

Tällä hetkellä tieteessä ollaan yleisesti samaa mieltä siitä, että olisi on täysin kestämätöntä antaa maapallon lämpötilan nousta yli kaksi astetta yli vuoden 1990 tason ja että ilmakehän kasvihuonekaasupäästöjen määrä on saatava pysymään suunnilleen nykyisellä tasolla. Tämä edellyttää ilmastolle haitallisten päästöjen tuntuvaa vähentämistä. Kasvihuonekaasupäästöjen määrä kuitenkin kasvaa tällä hetkellä tasaisesti joka vuosi, ja päästöjen rajoittamisessa ollaan toimien ilahduttavan voimakkaasta lisääntymisestä huolimatta kaukana siitä, mitä vakauttamiseen tarvitaan. Uuden neuvottelukierroksen yleisenä tavoitteena on siksi oltava prosessin kiireellisyyden tunnustaminen ja entistä huomattavasti kunnianhimoisempien sitoumusten ja toimien varmistaminen kaikkien maiden ja kaikkien yhteiskunnan osien taholta.

1.7

Neuvotteluosapuolten intressit on analysoitava täsmällisesti ja yhteisvaikutukset määritettävä valmisteluvaiheessa, jotta voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat ja kehittää yhteisvaikutuksia. Kunnianhimoiset ja realistiset toimenpiteet ja tavoitteet on laadittava yksimielisesti ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joita kehotetaan toteuttamaan toimet. Toimenpiteitä ja tavoitteita suositellessa myönteiset kannustimet voisivat helpottaa yleisen hyväksynnän saamista ja taata perusteellisen täytäntöönpanon.

1.8

Tämä voidaan saada aikaan vain arvioimalla avoimesti ja perusteellisesti ilmastotoimien tehokkuus, kustannukset ja myönteinen vaikutus talouteen ja koko yhteiskuntaan. Komitea on samaa mieltä komission toteamuksesta, jonka mukaan vuoden 2015 sopimuksen on oltava kattava ja sen on sisällettävä "kaikkiin maihin" – sekä teollisuusmaihin että kehitysmaihin – sovellettavia sitoumuksia.

1.9

Toiminta ja toimet, jotka on toteutettu "ruohonjuuritasolla" (yhteisöt, sektorit) ilman uutta kansainvälistä ilmastosopimusta, ovat loistava esimerkki koko laajan kansalaisyhteiskunnan aloitteellisesta lähestymistavasta. Kansalaisyhteiskunnan onkin sekä oltava keskeinen toimija vuoden 2015 sopimuksen toimien ja tavoitteiden toteuttamisessa että kehotettava poliittisia päättäjiä sitoutumaan asiaan entistä vahvemmin ja valvottava, että poliittiset lupaukset ilmastonsuojelun tehostamisesta (esimerkiksi fossiilisia energianlähteitä koskevien tukien lakkauttamisesta) myös täytetään. Siksi hyväksyttyjen toimien on täytettävä kansalaisyhteiskunnan edellyttämät avoimuus- ja vastuullisuusvaatimukset sosiaalisen ja taloudellisen epätasa-arvon välttämiseksi. Vuoden 2015 sopimus olisi ensimmäinen askel maailmanlaajuisella energiajärjestelmän muuttamiseen tähtäävällä tiellä.

1.10

Osoittaakseen johtajuutta ja lisätäkseen vaikutusvaltaansa kansainvälisissä neuvotteluissa EU:n on päättäväisesti sitouduttava vaativampiin tavoitteisiin vuosiksi 2020 ja 2030 ja osoitettava, että näiden tavoitteiden saavuttaminen on keskeinen osa unionin suunnitelmia talouden elvyttämiseksi ja kestäväpohjaisemman tulevaisuuden rakentamiseksi. Komitea kehottaakin jälleen toteuttamaan kaikki nykyiset vuoteen 2020 ulottuvat hiilidioksidipäästötavoitteet täysimääräisesti ja harkitsemaan vuoteen 2020 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen tiukentamista 25 prosenttiin pyrittäessä kohti sovittua 80–95 prosentin vähennystä vuoteen 2050 mennessä. Komitea katsoo, että EU:n tulisi asettaa ohjeellisiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiksi 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2040 mennessä sekä päättää oikeudellisesti sitovista toimista, joiden avulla varmistetaan, että nämä vähennykset toteutuvat käytännössä. Tällaisia pitkän aikavälin ohjeellisia tavoitteita tarvitaan vertailukohdiksi ennakoitavan ja vakaan toimintapohjan luomiseksi sijoittajille ja päätöksentekijöille. Ne toimisivat myös vahvana osoituksena kunnianhimosta kansainvälisiä neuvotteluita varten

1.11

On vaikeaa kuvitella, miten jo pelkästään keskeisimpien toimijoiden eriävät edut saadaan sovitettua yhteen nykyisessä päästökauppajärjestelmää koskevassa neuvottelumallissa. Monet sidosryhmät ovat ilmaisseet varauksensa ja ehdottaneet vaihtoehtoja tulevalle neuvottelumallille. Uutta sopimusmallia silmällä pitäen olisi tutkittava varmuuden vuoksi esimerkiksi sellaisia vaihtoehtoja, jotka perustuvat hiilipäästöjen arviointiin, maailmanlaajuiseen hiiliveroon, Intian ehdottamaan järjestelyyn, jossa päästöoikeuksia myönnettäisiin yksi kutakin maailman kansalaista kohden, tai näiden lähestymistapojen yhdistelmään.

1.12

ETSK tukee täysin komission kantaa, jonka mukaan maailma ei voi odottaa sitä, että vuoden 2015 sopimus tulee voimaan vuonna 2020: vuoteen 2020 mennessä toteutettavat toimet ovat olennaisen tärkeitä, jotta politiikka saadaan ohjattua oikeaan suuntaan. Nämä toimet on mietittävä perusteellisesti ja niiden on perustuttava todellisiin ja konkreettisiin saavutuksiin tieteen, teknologian ja kehityksen alalla, kuten ETSK on lausunnossaan "Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050" (3) todennut.

2.1

Kansainvälinen yhteisö aloitti vuonna 2011 neuvottelut uudesta kansainvälisestä sopimuksesta, joka koskee yhteisiä toimia maapallon ilmaston suojelemiseksi. Tästä sopimuksesta, joka on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2015 loppuun mennessä ja jota on tarkoitus soveltaa vuodesta 2020 alkaen, neuvotellaan parhaillaan Durbanin toimintaohjelman (ADP) puitteissa.

2.2

Vuoden 2015 sopimuksen avulla on vuoteen 2020 mennessä nivottava yhdeksi kattavaksi järjestelmäksi kirjava joukko sitovia ja vapaaehtoisia järjestelyjä, jotka tällä hetkellä toimivat YK:n piirissä tehdyn ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen puitteissa.

2.3

Kööpenhamina–Cancún-prosessin yksipuoliset tai "alhaalta ylöspäin" annetut lupaukset mahdollistivat entistä osallistavamman kansainvälisen lähestymistavan.

2.4

Vuoden 2015 sopimusta laadittaessa on otettava oppia yleissopimuksen, Kioton pöytäkirjan ja Kööpenhamina–Cancún-prosessin vahvuuksista ja heikkouksista. Nyt on siirryttävä eteenpäin vuoden 1990 maailmaa kuvastavasta Etelä–Pohjoinen-ajattelusta järjestelmään, joka perustuu keskinäiseen riippuvuussuhteeseen ja jaettuun vastuuseen.

3.1

ETSK on jo EU:n seitsemännestä ympäristöalan toimintaohjelmasta antamassaan lausunnossa (4) korostanut, että finanssikriisin ja ekologisen kriisin välillä on yhtäläisyyksiä: molemmat johtuvat resurssien, yhtäältä taloudellisten resurssien ja toisaalta luonnonvarojen, kestävyysperiaatteiden vastaisesta käytöstä. Komitea peräänkuulutti lausunnossaan "ympäristökriisiin samankaltaista reaktiota kuin finanssipoliittisessa sopimuksessa sovitut toimenpiteet finanssikriisin ratkaisemiseksi: selkeitä ohjeita, selkeitä indikaattoreita, valvontaa ja sanktioita". Tämä pätee nyt myös edessä oleviin ilmastoneuvotteluihin, joissa on annettava selviä signaaleja maailmanlaajuisen resursseja säästävän vähähiilisen talouden kehittämiseksi.

3.2

Tapahtuneet merkittävät geopoliittiset muutokset on otettava huomioon neuvottelustrategian laadinnassa. Maailman geopoliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa on tapahtunut lyhyessä ajoissa suuria muutoksia. Nämä syvälliset muutokset ovat osaltaan olleet käynnistämässä rahoituskriisiä, johon EU:ssa yhdistyy taloudellinen kriisi, kun yritysten investointiaste on pudonnut 23 prosenttiyksiköstä (vuonna 2008) 18,3 prosenttiyksikköön (vuoden 2013 ensimmäinen puolisko) (Eurostat). EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan asema taloudellisen taantuman aikana on arvioitava huolellisesti tuleviin neuvotteluihin valmistauduttaessa.

3.3

Nämä ponnistelut eivät vielä riitä. Kansainvälinen taloudellinen tilanne muovaa viime kädessä keskusteluja tulevasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, ja prosessia ohjaavat keskeiset taloudelliset voimat: Kiina ja Yhdysvallat, ja niiden lisäksi Intia ja muut BRICS-maat (joiden yhteinen osuus koko maailman päästöistä vuonna 2012 oli 61,8 prosenttia). Vuoteen 2020 mennessä hiilivoimatuotantokapasiteetti itse asiassa kasvaa 400–600 gigawattia. EU on keskellä taloudellista taantumaa, joka on maksanut 3,8 miljoonaa työpaikkaa ja leikannut teollisuustuotantoa noin 20 prosenttia, kun samaan aikaan uusiutuvan energian ja energiansäästötoimenpiteiden alalla työskentelevien työntekijöiden määrä on kasvanut.

3.4

Ilmastonsuojelun alalla on kuitenkin havaittavissa erittäin myönteisiä merkkejä:

3.5

Maailma ei ole saavuttamassa valtioiden sopimaa tavoitetta maailman keskilämpötilan pitkäaikaisen nousun rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen. Maailman kasvihuonekaasupäästöt lisääntyvät nopeasti, ja toukokuussa 2013 ilmakehän hiilidioksiditasot ylittivät 400 miljoonasosaa.

3.6

Toimet, jotka on jo toteutettu tai joita nyt toteutetaan, johtavat todennäköisesti pitkäaikaisen keskilämpötilan 3,6–5,3 celsiusasteen nousuun (verrattuna teollistumista edeltävään tasoon), ja suurin osa noususta tapahtuu tällä vuosisadalla (ilmastomallintamisen perusteella).

3.7

Jotta kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseen olisi realistiset mahdollisuudet, konkreettisia toimia tarvitaan ennen vuotta 2020, jolloin uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen odotetaan tulevan voimaan. Energia on tämän haasteen ytimessä: energia-alan osuus kasvihuonekaasupäästöistä on noin kaksi kolmasosaa, koska yli 80 prosenttia maailman energiakulutuksesta perustuu fossiilisiin polttoaineisiin.

3.8

Eräiden maiden myönteisestä kehityksestä huolimatta lisääntyivät energiaan liittyvät hiilidioksidipäästöt koko maailmassa 1,4 prosenttia ja olivat vuonna 2012 historiallisen korkeat 31,6 gigatonnia. Muiden maiden kuin OECD-maiden osuus maailmanlaajuisista päästöistä on nyt 60 prosenttia verrattuna 45 prosenttiin vuonna 2000. Vuonna 2012 Kiinan osuus kasvatti eniten maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä, mutta kasvu oli yksi pienemmistä vuosikymmeniin, mikä johtui pääasiassa uusiutuvien energialähteiden käyttöönotosta ja Kiinan talouden energiaintensiteetin huomattavasta kohentumisesta.

3.9

Yhdysvalloissa siirtyminen hiilestä kaasuun energiantuotannossa on auttanut vähentämään päästöjä 200 miljoonaa tonnia ja saanut ne takaisin 1990-luvun puolivälin tasolle. Hiilenkäytön lisääntymisestä huolimatta päästöt Euroopassa ovat vähentyneet 50 miljoonaa tonnia talouden supistumisen, uusiutuvien energialähteiden lisääntymisen ja teollisuus- ja energia-alojen päästörajoitusten ansiosta. Japanissa päästöt ovat lisääntyneet 70 miljoonaa tonnia, koska energiatehokkuuden parantamistoimilla ei ole täysin pystytty korvaamaan ydinvoiman vähentämisen kattamiseen käytettyjä fossiilisia polttoaineita. Vaikka otetaan huomioon nyt toteutettavana olevat toimet, maailmanlaajuisten energiaan liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan olevan vuonna 2020 lähes neljä miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia enemmän kuin kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseen tarvittava taso, mikä osoittaa, miten suuri haaste pelkästään tällä vuosikymmenellä on vielä edessä.

3.10

Kansainväliset ilmastoneuvottelut ovat johtaneet lupaukseen, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä tehdään uusi kansainvälinen sopimus, joka tulee voimaan vuoteen 2020 mennessä. Talouskriisi on kuitenkin vaikuttanut kielteisesti ympäristöystävällisen energian käyttöönottovauhtiin ja hiilimarkkinoihin. Tällä hetkellä kahdeksaan prosenttiin maailman hiilidioksidipäästöistä sovelletaan hiilihintaa, kun taas 15 prosenttia saa 110 dollarin kannustimen tonnia kohti fossiilisten polttoaineiden tukien muodossa (EU:n jäsenvaltioiden ulkopuolella). ETSK kehottaa kansainvälistä yhteisöä panemaan vuoden 2015 sopimuksella sitovasti täytäntöön jo vuonna 2012 Yhdistyneiden kansakuntien Rio+20-konferenssin päätösasiakirjassa annetun lupauksen luopua ympäristölle vahingollisia fossiilisia energialähteitä koskevista tuista, joiden kokonaismäärä on Maailmanpankin arvion mukaan 780 miljardia dollaria vuosittain.

3.11

Kaasun ja hiilen hintojen välinen dynamiikka tukee päästövähennyksiä joillakin alueilla mutta hidastaa niitä toisilla, kun taas ydinvoimalla on vaikeuksia, ja laajan mittakaavan hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on edelleen vain kaukainen haave. Vaikka energiatehokkuutta halutaan parantaa, taloudellisia mahdollisuuksia on edelleen paljon hyödyntämättä. Valtioiden kohdennetuilla toimilla tuettujen muiden uusiutuvien energialähteiden kuin vetylähteiden kasvu asennetussa kapasiteetissa on kaksinumeroista. Investoinnit uusiutuviin energialähteisiin edellyttäisivät vakaita taloudellisia oloja sekä hiilen hintoja että viime kädessä myös niiden maiden veropolitiikkaa ajatellen, joissa hiiliveroa käytetään.

4.1

Miten vuoden 2015 sopimuksesta voidaan laatia sellainen, että sillä voidaan varmistaa, että maat voivat pyrkiä kestävään taloudelliseen kehitykseen ja samalla rohkaista niitä tekemään tasapuolisen ja oikeudenmukaisen osuutensa maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, jotta päästöt saadaan kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamisen mahdollistavalle tasolla? Ensinnäkin on vaikea kuvitella, miten jo pelkästään keskeisimpien toimijoiden eriävät edut saadaan sovitettua yhteen nykyisessä päästökauppajärjestelmää koskevassa neuvottelumallissa, kun kaikkien osapuolten tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen osuus on kaikkien tulevien sopimusten ehdoton edellytys. Siksi sopimusta varten olisi kehitettävä erilainen käsite vähintään varavaihtoehdoksi, ja hallintokysymykset olisi otettava huomioon. Olisi löydettävä tapoja varmistaa, että ilmastonmuutoksen käsittelemiseksi toteutettavilla toimilla voidaan edistää yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kasvua ja kehitystä. Tämä voidaan saada aikaan vain arvioimalla avoimesti ja perusteellisesti ilmastotoimien tehokkuus, kustannukset ja myönteinen vaikutus talouteen ja koko yhteiskuntaan. Kioton sopimuksesta kaikkine monimutkaisuuksineen ja porsaanreikineen olisi otettava oppia. Sitä olisi käytettävä eduksi hyödyllisenä lähtökohtana uutta käsitettä muovaavassa perusteellisessa työssä. Kioto II -sopimuksen pitkittyminen ja sen päästöosuusjärjestelmä ovat erittäin voimakas signaali, joka vaatii ajattelutavan muuttamista.

4.2

Miten vuoden 2015 sopimuksella voitaisiin parhaiten varmistaa kaikkien tärkeimpien talouksien ja toimintojen osallistuminen ja minimoida mahdollisen hiilivuodon riski kilpailukykyisimpien talouksien välillä? Hiilivuoto on ilmiö, joka paitsi liittyy mahdollisesti hiipumassa oleviin energiavaltaisiin teollisuudenaloihin mutta kuuluu myös olennaisesti liiketoiminnan harjoittamisen yleisiin ehtoihin kulloisellakin talousalueella. Hiiltä koskevien ehtojen epätasapaino pääasiassa kilpailukykyisimpien alueiden välillä on johtanut EU:ssa investointien ehtymiseen. Kunnianhimoiset ja realistiset toimenpiteet ja tavoitteet on laadittava yksimielisesti ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa, joiden odotetaan toteuttavan toimet. Siksi yksinkertainen, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen vuoden 2015 sopimus on ennakkoedellytys tasa-arvoiselle liiketoimintaympäristölle kaikilla maailmantalouteen kuuluvilla alueilla.

4.3

Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan tehokkaimmin edistää ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin? Miten sillä voidaan edistää täydentäviä prosesseja ja aloitteita, myös valtiosta riippumattomien toimijoiden toimia? Tehokkain keino edistää vuoden 2015 sopimuksen valtavirtaistamista kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin on selkeästi sen pitäminen yksinkertaisena. Kaikki tämän prosessin järjestämiseen tähtäävät liialliset säännökset tekisivät sopimuksen täytäntöönpanosta vaikeampaa. On myös tärkeää, että ilmastonmuutoksen valtavirtaistamisesta muihin politiikan aloihin tehdään avoin vaikutustenarviointi. Kun ilmastonmuutos sisällytetään muihin politiikan aloihin, on tärkeää varmistaa, että se tehdään mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ennakoitavasti sälyttämättä tarpeettomia hallinnollisia rasituksia sidosryhmille. Olisi suosittava markkinapohjaisia lähestymistapoja.

4.4

Millaisten perusteiden ja periaatteiden pohjalta olisi määritettävä se, miten jaetaan vähennystavoitteet oikeudenmukaisesti vuoden 2015 sopimuksen osapuolten kesken sekä miten asetetaan erilaiset sitoumukset, jotka kuvastavat kansallisia olosuhteita ja joita pidetään laajalti oikeudenmukaisina ja reiluina ja jotka yhdessä riittävät vähennystavoitteiden saavuttamiseen? Päästökauppajärjestelmän säilyttäminen edellyttää kriteereitä ja periaatteita, ja siihen liittyy aina tuntemuksia epäoikeudenmukaisuudesta ja epäreilusta kohtelusta. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin otettava huomioon alaan vaikuttava markkinadynamiikka, siihen vaikuttavat nykyiset ja ehdotetut ilmastonmuutosta koskevat säädökset ja alan kypsyys toteuttaa toimia kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamiseksi ja energiatehokkaiden teknologioiden hyödyntämiseksi. Onnistumisen ja kestävyysperiaatteiden mukaisuuden varmistamiseksi kaikille osapuolille on myös tarjottava kannustimia tavoitteiden saavuttamiseen, kuten päästöjen rajoittamiseen, tehokkuuden parantamiseen, tutkimusyhteistyöhön, hyvien käytäntöjen jakamiseen jne. Hiiliverolla voidaan saada aikaan päästösäästöjä sekä kerätä varoja tutkimusta ja kehitys ja mahdollisimman koordinoitua ja tehokasta sopeutumista varten.

4.5

Miten vuoden 2015 sopimuksessa olisi käsiteltävä sopeutumiseen liittyviä haasteita ja miten tämä voisi nojautua yleissopimuksen puitteissa tällä hetkellä toteutettaviin toimiin? Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan tehokkaimmin edistää ilmastonmuutoksen valtavirtaistamista kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin? Sopeutuminen on itse asiassa kartoitettu sangen hyvin, ja se perustuu suurelta osiin nykyisiin riskinhallintaohjelmiin. Vaikka sopeutumisella ei poisteta kaikkia ilmastonmuutoksen vaikutuksesta johtuvia riskejä, sillä voidaan rajoittaa huomattavasti riskejä monilla aloilla. Sopeutumiskapasiteetin lisääminen edellyttää lisäanalyyseja, ensisijaisten tavoitteiden asettamista ja toimintaa kaikilla hallinnon tasoilla sekä paikallisyhteisöjen ja yritysten osallistumista. Sopeutumisen odotetaan perustellusti olevan yksi tulevan, vuoden 2015 sopimuksen neljästä kulmakivestä. Erityisesti liike-elämällä on tehtävänsä teknologian siirrossa ja parhaiden käytäntöjen jakamisessa.

4.6

Mikä yleissopimuksen ja erityisesti vuoden 2015 sopimuksen aseman olisi oltava tulevaisuudessa vuoteen 2030 saakka rahoituksen, markkinapohjaisten mekanismien ja teknologian osalta? Miten voidaan ottaa oppia saaduista kokemuksista ja parantaa toimintakehystä edelleen? Yleissopimuksesta pitäisi kehittyä tärkeimpien ilmastotoimenpiteiden koordinointielin, jonka avulla valvotaan maiden suoriutumista ja suurimpia rahoitusvirtoja sekä teknologian vaihtoa. Yritykset ovat suurelta osin vastuussa teknologiasta ja teknologian käyttöönotosta. Teknologiakomitean (Technology Executive Committee, TEC) ja ilmastoteknologiakeskuksen ja -verkoston (Climate Technology Centre and Network, CTCN) ansiosta yleissopimuksen avulla voidaan tarjota teknologioiden asiantuntija-analyyseja ja taata valtioille täydellinen tiedontarjonta, minkä ansiosta ne voivat valita sopivimmat teknologiat.

4.7

Miten vuoden 2015 sopimuksella voidaan parantaa maiden avoimuutta ja vastuullisuutta kansainvälisesti? Missä määrin tilinpitojärjestelmä on harmonisoitava maailmanlaajuisesti? Mitä seuraamuksia pitäisi tulla maille, jotka ne eivät noudata sitoumuksiaan? Tilinpitojärjestelmä on joka tapauksessa harmonisoitava maailmanlaajuisesti riippumatta siitä, miten se saadaan aikaan, koska tarkat tiedot ovat olennaisen tärkeitä, kun käsitellään rahaa. Se on myös keskeinen tekijä vastuunalaisuuden aikaansaamisessa vuoden 2015 sopimuksen osalta.

4.8

Miten YK:n neuvotteluprosessia voitaisiin parantaa niin, että sillä tuettaisiin paremmin osallistavaa, kunnianhimoista, tehokasta ja oikeudenmukaista vuoden 2015 sopimusta ja varmistettaisiin sen täytäntöönpano? Sidosryhmien laaja osallistuminen ja avoin prosessi ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa, että sopimuksesta saadaan tyydyttävä ja että se pannaan täytäntöön. Liike-elämä voi tarjota ilmastoneuvotteluissa omaa asiantuntemustaan tehokkaista tavoista vähentää päästöjä ja kehittää ratkaisuja kestävää kehitystä varten. Kansalaisyhteiskunnan ja yritysmaailman laajalla osallistumisella voidaan myös taata toimenpiteiden vertailukelpoisuus ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Uusi kansainvälinen vuoden 2015 sopimus on vasta ensimmäinen askel eteenpäin, ja sopimuksen täytäntöönpano jäännöksettömästi riippuu koko kansalaisyhteiskunnasta. Prosessin ja täytäntöönpanon tulosten on siksi oltava avoimia ja vakuuttavia, ja niillä on voitettava koko maailman kansalaisten luottamus.

4.9

Miten EU voi parhaiten tukea yleissopimuksen ulkopuolisia prosesseja ja aloitteita ja viitoittaa tietä kunnianhimoiselle ja tehokkaalle vuoden 2015 sopimukselle? Komitea suhtautuu myönteisesti tämän komission asiakirjan myötä avattuun keskusteluun. Kaikkien ilmastopolitiikan näkökulmien riippumaton asiantuntija-analyysi on olennaisen tärkeää erityisesti muuttuneen ja muuttuvan globaalin geopoliittisen tilanteen vuoksi. Eräitä analyyseja on jo saatavilla, joten aivan tyhjästä ei tarvitse aloittaa. Yksi aloitteista on Yhdysvaltain presidentin tieteellisten neuvonantajiensa neuvostolta saama kirje, jossa esitetään yhteenveto ilmastonmuutoksen esiintuomista ongelmista. Kioton kokemukset ja YK:n neuvottelujen pitkittyminen korostavat myös tarvetta muutokseen ennen kuin se on liian myöhäistä. Lisäksi IEA:n kaltaisten asiantuntijaorganisaatioiden havainnot ja suositukset pitäisi ja voitaisiin panna täytäntöön viivyttelemättä tarpeettomasti. IEA:n raportti Redrawing the Energy Climate Map tarjoaa käytännönläheisen ja toteuttamiskelpoisen toimintamallin. Raportissa esitetyt neljä toteutettavissa olevaa perustoimenpidettä ovat rakennusten, teollisuuden ja liikenteen energiatehokkuuden parantaminen, hyötysuhteeltaan heikoimpien hiilivoimaloiden rakentamisen ja käytön vähentäminen, öljy- ja maakaasutuotannon metaanipäästöjen vähentäminen ja eräiden fossiilisten polttoaineiden kuluttamiseen annettavien tukien asteittaisen poistamisen nopeuttaminen.