17.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 370/1

1.

Varainhoitoasetus on tärkeä osa kuhunkin Euroopan kehitysrahastoon (EKR) sovellettavaa oikeudellista kehystä. Varainhoitoasetuksen säännöksiä (jotka väistämättä ovat teknisiä ja yksityiskohtaisia) on noudatettava, jotta varainkäyttö olisi asianmukaista. Jos varainhoitoasetuksen säännöksiä ei sovelleta, EKR:n maksutapahtumassa esiintyy virheitä. Siksi on erittäin toivottavaa, että asetuksen teksti on mahdollisimman selkeä ja käyttäjäystävällinen.

2.

Komission perusteluissa todetaan, että ehdotuksen laatimisessa keskeisenä tavoitteena on ollut mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus EKR:n varainhoitoasetuksen säännösten sekä unionin yleiseen talousarvioon sovellettavan varainhoitoasetuksen (12) ja sen soveltamissääntöjen (13) säännösten välillä.

3.

Ehdotukseen sisältyy lukuisia viittauksia yleiseen varainhoitoasetukseen ja siinä mainitaan, mitä yleisen varainhoitoasetuksen artikloita sovelletaan. Ehdotuksessa mainitaan kuitenkin usein myös yleisen varainhoitoasetuksen säännöksiä tai viittauksia sen säännöksiin, joita ei sovelleta (ks. esimerkiksi artiklat, joita käsitellään otsakkeessa ”Erityiset huomautukset” kohdissa 8–24). Tiettyjä yleisen varainhoitoasetuksen säännöksiä ei ole tarkoitus soveltaa sellaisinaan vaan ”soveltuvin osin” ja eräät termit on ymmärrettävä eri merkityksessä kuin yleisessä varainhoitoasetuksessa (ks. luettelo ehdotuksen 2 artiklan 4 kohdassa).

4.

Luonnos varainhoitoasetukseksi ei tämän vuoksi ole laisinkaan käyttäjäystävällinen. Se ei ole itsenäinen asiakirja. Luonnosta on mahdotonta ymmärtää ilman yleistä varainhoitoasetusta ja sen soveltamissääntöjä. Tällainen monimutkaisuus muodostaa merkittävän riskin oikeudelliselle varmuudelle. Hallinnoijien, edunsaajien ja tarkastajien olisi vaikea käyttää asiakirjaa nykymuodossaan. On nimittäin olemassa merkittävä riski, että säännöksiä tulkitaan väärin ja aiheutuu virheitä.

5.

Tilintarkastustuomioistuin pahoittelee, että komissio ei ole esittänyt selkeää itsenäistä asetusluonnosta, joka olisi laadittu käyttäjien kannalta mahdollisimman selväksi ja jossa olisi minimoitu väärinymmärryksestä johtuva virheriski.

6.

Tilintarkastustuomioistuin pahoittelee myös sitä, että lausunnoissa nro 12/2002, nro 2/2007 ja nro 9/2007 tehdyistä ehdotuksista huolimatta komissio ei ole ehdottanut yhtä ainoaa varainhoitoasetusta, jota sovellettaisiin kaikkiin nykyisiin ja tuleviin EKR:ihin. Tätä asetusta voitaisiin yleisen varainhoitoasetuksen tapaan muuttaa aina, kun se osoittautuisi tarpeelliseksi. Näin taattaisiin jatkuvuus ja vältettäisiin riski, että EKR:jen toteuttaminen keskeytyisi; lisäksi rahastojen hallinnoinnin voitaisiin olettaa näin yksinkertaistuvan.

7.

Varainkäyttöä koskevien sääntöjen monimutkaisuus aiheuttaa hallinnollista rasitusta sekä laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyviä virheitä. Ehdotuksen 11 artiklaan sisältyy yksi mahdollisesti hyödyllinen yksinkertaistamistoimenpide: avustusten osalta on syytä harkita kertakorvausten, kiinteiden määrien ja yksikkökustannusten käyttämistä.

8.

Ehdotuksen 17 artiklassa säädetään muun muassa välillisestä hallinnoinnista annettujen yleisen varainhoitoasetuksen säännösten soveltamisesta. Ehdotuksen 17 artiklan 3 ja 4 kohdassa otetaan kuitenkin käyttöön osatekijöitä, joita kyseiset säännökset eivät kata.

9.

Artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”täytäntöönpanotehtäviä hoitavat yhteisöt” voivat siirtää talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä muille yhteisöille vastaavin edellytyksin. Käytännössä siis luodaan keskinäiseen luottamukseen perustuva toimintahierarkia. Laajalti hajautettu vallankäyttö antaa AKT-valtioille ja merentakaisille maille ja alueille mahdollisuuden osoittaa talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä yksityisoikeudellisille elimille palvelusopimusten perusteella. On epäselvää, miksi säännös on sisällytetty ehdotukseen. On olemassa merkittävä riski, että säännös vaikeuttaa ja mahdollisesti estää yleisen varainhoitoasetuksen 60 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamista. Näissä säännöksissä todetaan muun muassa, että yhteisöjen ja henkilöiden, joille talousarvion toteuttamistehtäviä on siirretty, ”on unionin varoja hallinnoidessaan huolehdittava siitä, että unionin taloudellisia etuja suojataan tässä asetuksessa edellytettyä vastaavalla tavalla...”.

10.

Ehdotuksen johdanto-osan 9 kappaleessa viitataan tähän säännökseen ja mainitaan perusteluna ”yhteisiä täytäntöönpanosääntöjä koskeva asetus”. Yhdennentoista EKR:n täytäntöönpanosta annettua asetusta koskevan ehdotuksen (14) läpikäynnin perusteella ei kuitenkaan havaittu selvää syytä sille, miksi yleisen varainhoitoasetuksen säännöksistä poikettaisiin tällä tavoin.

11.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto harkitsee, onko perusteltua sisällyttää asetukseen 17 artiklan 3 kohta, ja pohtii etenkin sitä, ovatko kohdan mukaan ottamisesta mahdollisesti aiheutuvat hyödyt suuremmat kuin riski, että syntyy epäselvyyttä siitä, mikä taho kantaa vastuun EKR:n varojen asianmukaisesta käytöstä.

12.

Asetusluonnoksen 36 artiklassa säädetään yleisluontoisesti, että EKR:n tuella toteutettuihin julkisiin hankintoihin sovelletaan julkisia hankintoja koskevia yleisen varainhoitoasetuksen säännöksiä. Artiklan 5 kohdan kahdella ensimmäisellä rivillä säädetään, että jos näitä menettelyjä ei noudateta, kyseisten toimien menoja ei voida rahoittaa EKR:stä.

13.

Tätä periaatetta kuitenkin rajoitetaan ehdotuksen 36 artiklan 5 kohdan neljällä viimeisellä sanalla viittaamalla suhteellisuusperiaatteeseen.

14.

Ehdotettu säännös heikentää yleissääntöä, jonka mukaan meno on tukikelpoinen ainoastaan, jos se on aiheutunut hankintasäännösten mukaisesti. Suhteellisuusperiaate on syytä ottaa huomioon siinä vaiheessa, kun määritetään hankintasääntöjen noudattamatta jättämisen seurauksia (esimerkiksi rahoitusavun takaisinperintätoimia). Koska suhteellisuusperiaate kuuluu yleisiin oikeusperiaatteisiin, sitä ei ole tarpeen mainita 36 artiklan säännöksissä.

15.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto poistaa 36 artiklan 5 kohdan neljä viimeistä sanaa.

16.

Ehdotuksen 37 artiklan mukaan EKR:n rahoitukseen sovelletaan yleensä yleisen varainhoitoasetuksen säännöksiä, jotka koskevat avustuksia. Artiklan 3 kohtaan kuitenkin sisältyy myös säännös, jossa painotetaan, että komission on tarpeen ottaa huomioon erityistarpeet ja toimintaympäristö, kun se määrittää rahoitusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä. Ei ole selvää, miksi tämän säännöksen sisällyttämistä uuteen EKR:n varainhoitoasetukseen on pidetty tarpeellisena, kun yleisessäkään varainhoitoasetuksessa ei tällaista säännöstä ole.

17.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto pohtii, onko säännöksen mukaan ottamiselle hyvät perustelut ja onko säännös riittävän selkeä.

18.

Ehdotuksen 39 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, että yleisen varainhoitoasetuksen 186 artiklaa sovelletaan EKR:n budjettitukeen liittyviin maksuihin. Kyseisessä yleisen varainhoitoasetuksen artiklassa säädetään seuraavaa: rahoituspäätöksessä on esitettävä yksityiskohtaisesti budjettituen tavoitteet ja siltä odotetut tulokset, ja rahoitusosuuden suorittaminen perustuu edistymiseen edellytysten täyttämisessä (2 kohta); rahoitussopimuksissa on säädettävä sääntöjenvastaisten menojen perusteella maksettujen varojen palauttamisesta (3 kohta); komissio tukee parlamentaarisen valvonnan ja tilintarkastusvalmiuksien kehittämistä sekä avoimuuden ja yleisön tiedonsaantimahdollisuuksien lisäämistä edunsaajamaissa (4 kohta).

19.

Ehdotuksen 39 artiklan 2–7 kohdassa esitetään joukko EKR:n myöntämään budjettitukeen liittyviä periaatteita ja käytäntöjä. Siinä muun muassa esitetään yleisiä toimintaperiaatteita (toinen ja neljäs kohta), toistetaan tai ilmaistaan toisin sanoin eräitä yleisen varainhoitoasetuksen 186 artiklan säännöksiä (kolmas, viides ja kuudes kohta) sekä viitataan epäselvästi merentakaisten maiden ja alueiden ja kyseisten jäsenvaltioiden yhteyksiin (seitsemäs kohta).

20.

Teksti näyttää näin ollen menevän pidemmälle kuin varainhoitoasetuksen olisi tarpeen (varainhoitoasetus on määritelty johdanto-osan 3 kappaleessa ”rahoituksen toteuttamista koskeviksi yksityiskohtaisiksi säännöiksi”). On myös olemassa sekaannusten vaara, sillä ehdotuksessa todetaan, että se noudattaa vastaavia yleisen varainhoitoasetuksen säännöksiä, mutta toisaalta tietyt säännökset ilmaistaan ehdotuksessa eri sanoin kuin yleisessä varainhoitoasetuksessa.

21.

Tilintarkastustuomioistuin on antanut viimeaikaisissa kertomuksissaan useita suosituksia budjettituen käytöstä (15). Erityisesti on tarpeen asettaa objektiivisesti todennettavissa olevia, ja jos mahdollista, määrällisiä kriteereitä ja seurata edistymistä niiden avulla. Tekstiä olisi hyödyllistä parantaa tältä osin. Osa nykyiseen luonnokseen sisältyvästä tekstistä (esimerkiksi viittaukset ”eriyttämiseen” ja ”lähtökohtiin” 39 artiklan neljännessä kohdassa) voitaisiin toisaalta tulkita perusteeksi suhteellisen sallivan näkemyksen omaksumiselle sen osalta, onko budjettitukeen perustuville maksuille asetettava tiukat ehdot.

22.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto tarkastelee tätä artiklaa edellä esitettyjen seikkojen valossa.

23.

Ehdotuksen 48 artiklan 6 kohdassa säädetään, että ”AKT-valtioiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden kansallisia tarkastusviranomaisia kannustetaan osallistumaan tilintarkastustuomioistuimen työskentelyyn”. Tilintarkastustuomioistuin toteaa, ettei yleinen varainhoitoasetus sisällä vastaavanlaisia säännöksiä, jotka koskisivat yleisestä talousarviosta rahoitettuja ulkoisia toimia. Tilintarkastustuomioistuin noudattaa työssään kansainvälisiä tarkastusstandardeja, jotka kattavat myös muiden tarkastajien työn hyödyntämisen. Tilintarkastustuomioistuin voi pyytää kansallisia tarkastusviranomaisia tarkkailemaan tarkastustyötä, mutta ei ole asianmukaista, että tilintarkastustuomioistuin velvoitetaan EKR:n varainhoitoasetuksessa yleisesti ottaen edistämään kansallisten tarkastusviranomaisten osallistumista tilintarkastustuomioistuimen työhön.

24.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto muuttaa tätä kohtaa niin, että siinä kannustetaan AKT-valtioiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden kansallisia tarkastusviranomaisia tekemään yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa tämän pyynnöstä.

25.

Ehdotuksen 62 artiklassa luetellaan useita aiempiin EKR:ihin liittyviä osatekijöitä, joihin sovellettaisiin nyt ehdotettua yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetusta. Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että neuvosto pohtii, onko tarkoituksenmukaista rajata tulevan EKR:n varainhoitoasetuksen soveltaminen luettelossa mainittuihin osatekijöihin (ja siten jättää soveltamisen ulkopuolelle seikat, joita ei ole mainittu luettelossa, kuten budjettituki).