1.           ONGELMAN MÄÄRITTELY

ICES arvioi varovaisesti, että EU:n kalastuslaivasto on vuosittain vastuussa noin 200 000 merilinnun kuolemasta EU:n vesillä ja EU:n ulkopuolisilla vesillä[1], mutta toteaa, että saatavilla on vain vähän tietoa tahattomien saaliiden tarkasta määrästä. Tämä muodostaa haasteen arvioitaessa kalastuksen vaikutuksia merilintuihin ja kuvastaa sitä, että tahattomien saaliiden järjestelmällinen seuranta ja raportointi puuttuvat. ICESin lausunto ja MRAG:n tämän vaikutuksen arvioinnin tueksi tekemän tutkimuksen[2] tulokset kuitenkin osoittavat, että merilintuja kuolee paljon sivusaaliina useissa EU:n kalastuksissa ja EU:n ulkopuolisissa kalastuksissa ja että jotkut näistä lintulajeista ovat uhanalaisia tai erittäin uhanalaisia. Erityisesti voidaan todeta seuraavaa:

· Tiedetään, että vähintään 60 lajin lintuja kaiken kaikkiaan 346 merilintulajista joutuu tahattomasti pyydyksiin EU:n vesillä ja EU:n ulkopuolisilla vesillä. Näistä noin 49 lajilla (25:llä EU:n vesillä ja 24:llä EU:n ulkopuolisilla vesillä) katsotaan olevan suojelutarvetta joko maailmanlaajuisesti tai paikallisen kannan tasolla.

· Kuudella EU:n vesillä tahattomasti pyydetyllä lajilla ja 22:lla EU:n ulkopuolisilla vesillä tahattomasti pyydetyllä lajilla on huomattava suojelutarve, ja kyseiset lajit ovat Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) luokittelun mukaan vaarantuneita tai erittäin uhanalaisia.

Merilintujen joutumiseen sivusaaliiksi liittyy seuraavanlaisia ongelmia ja taustatekijöitä:

· Kalastus ja merilinnut joutuvat väistämättä usein kosketuksiin toistensa kanssa. Merilintuja jää sivusaaliiksi, sillä niistä tullut yhä riippuvaisempia kalastuksesta hengissäpysymisensä ja pesintänsä onnistumisen kannalta. Lisäksi pitkätsiimat[3] ja seisovat verkot[4], joihin suuri osa merilinnuista jää sivusaaliina kiinni, ovat tehokkaimmat menetelmät pyydettäessä tiettyjä arvokkaita kalalajeja, ja sen vuoksi ne ovat laajassa käytössä.

· Nykyiset hoitotoimenpiteet, jotka sisältyvät EU:n kalastuspolitiikkaan (YKP) ja ympäristölainsäädäntöön (lintu- ja luontotyyppidirektiivit sekä meristrategiadirektiivi) ja kansainvälisiin yleissopimuksiin ja sopimuksiin, ovat olleet pitkälti tehottomia, sillä toimenpiteet ovat hajallaan eri asetuksissa ja sopimuksissa ja ovat lisäksi epäjohdonmukaisia.

· Merilintujen joutumiseen sivusaaliiksi ei suhtauduta kiireellisenä ongelmana EU:ssa eikä kansainvälisesti. Lisäksi kalastajat toteuttavat voimassa olevia toimenpiteitä epäyhtenäisesti ja heiltä puuttuu kannustimia noudattaa näitä toimenpiteitä tai panna ne vapaaehtoisesti täytäntöön.

· Merilintujen sivusaaliiksi joutumisen yleisyydestä ja lintukannoista ei ole tarpeeksi tietoa, sillä seuranta on satunnaista eikä ole muodollista velvoitetta seurata merilintujen joutumista sivusaaliiksi EU:n vesillä. EU:n ulkopuolisilla vesillä seuranta on vaihtelevaa useimmissa kalastuksissa, koska se on pikemminkin vapaaehtoista kuin pakollista.

· Pitkäsiimakalastukseen on kehitetty sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä, mutta koska sääntelyä ei ole, toimenpiteitä käytetään vähän EU:n vesillä ja ainoastaan satunnaisesti EU:n ulkopuolisissa kalastuksissa. Muiden pyydysten osalta (lähinnä seisovat verkot) merilintujen joutumiseen sivusaaliiksi on kiinnitetty vähemmän huomiota, joten näitä pyydyksiä varten on edelleen vähän hyväksyttäviä sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

· Kalastajat ymmärtävät tai hyväksyvät huonosti sen, että merilintujen joutuminen sivusaaliiksi on ongelma tai että toimenpiteistä sivusaaliiden vähentämiseksi koituisi hyötyä. Yksittäisen aluksen tasolla niitä suositettuja toimia, joilla sivusaaliita vähennettäisiin, pidetään kohtuuttomina verrattuna niiden vaikutukseen merilintukantoihin.

· Tutkimuksessa on keskitytty pitkäsiimakalastukseen, sillä sitä on pidetty suurimpana sivusaaliiden aiheuttajana. On tehty vain vähän työtä toimenpiteiden kehittämiseksi muita pyydyksiä varten (esimerkiksi seisovat verkot, troolit ja kurenuotat), ja ratkaisut vaikuttavat teknisesti vaikeammilta.

Ongelma koskee pyyntialaa, sen liitännäisaloja, kansallisia hallintoja ja EU:n hallintoa, alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä (EU:n ulkopuoliset vedet), tutkimusyhteisöjä, kansalaisjärjestöjä ja suurta yleisöä. Mahdolliset toimenpiteet vaikuttavat ennen kaikkea noin 54 000:een pitkilläsiimoilla ja seisovilla verkoilla kalastavaan alukseen EU:ssa.

2.           TARPEELLISUUS JA TOISSIJAISUUS

Tämä ehdotus koskee unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaa alaa, joten toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Perussopimuksen mukaan EU:lla on yksinomainen toimivalta kalastustoimintaan liittyvissä suojelutoimissa, joihin kuuluu biologisesti herkkien lajien, kuten merilintujen ja valaiden, sivusaaliiksi joutumisen vähentäminen.

3.           TAVOITTEET

Aloitteen tavoitteena on minimoida ja mahdollisuuksien mukaan lopettaa uhanalaisiin merilintukantoihin (joita on vähintään 49) kuuluvien lintujen tahaton pyynti, kun EU:n alukset toimivat EU:n vesillä ja EU:n ulkopuolisilla vesillä, ja vähentää muiden merilintulajien joutumista sivusaaliiksi, jos kannat ovat vakaita mutta sivusaaliit huolestuttavalla tasolla.

Tätä yleistä tavoitetta tuetaan seuraavilla erityisillä toiminnallisilla tavoitteilla:

(1) Tunnistetaan ja korjataan puutteet ja epäjohdonmukaisuudet nykyisissä hoitotoimenpiteissä sekä EU:n vesillä että EU:n ulkopuolisilla vesillä.

(2) Kerätään ja yhdistetään tiedot, jotka ehdottomasti tarvitaan, jotta voidaan määrittää, missä määrin ja millä tavoin merilintujen joutuminen sivusaaliiksi uhkaa erityisesti kantoja, joissa on suojelutarvetta.

(3) Minimoidaan niiden merilintulajien joutuminen sivusaaliiksi, joissa on suojelutarvetta, sellaiselle tasolle, jolla poistetaan näiden lajien kantoihin kohdistuva uhka, toteuttamalla aiheellisia sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

Jotta ongelmasta saataisiin parempi käsitys ja voitaisiin kehittää käytännön ratkaisuja, on määritelty kaksi lisätavoitetta:

(4) Pyritään puuttumaan siihen, etteivät kalastajat koe merilintujen joutumista sivusaaliiksi ongelmana, ja siihen, ettei kalastajille on luotu kannustimia toteuttaa sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

(5) Ratkaistaan ongelmat, joita on jäljellä pitkäsiimakalastuksessa nykyisin käytetyissä sivusaaliiden vähentämistoimenpiteissä, ja kehitetään tehokkaita vähentämistoimenpiteitä muita pyydyksiä, erityisesti seisovia verkkoja, varten.

YKP:n uudistuksesta neuvotellaan parhaillaan. Tällainen uudistus on ratkaisevassa asemassa, jotta tämän aloitteen tavoitteet saavutettaisiin osana kalastuksenhoitoon sovellettavaa, ekosysteemiin perustuva lähestymistapaa. Riippumatta siitä, millaisia toimia päätetään toteuttaa, tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sääntelyvälineiden keskinäisen johdonmukaisuuden parantamista ja kokonaisvaltaisempaa, kalastuksen alueelliset ominaispiirteet huomioon ottavaa lähestymistapaa kalastuksenhoitoon. Sivusaaliskysymyksissä, mukaan lukien merilinnut, esille nousee useita tärkeitä seikkoja:

· Uusi alueellistettu lähestymistapa teknisiin toimenpiteisiin on todennäköisesti käytössä viimeistään vuonna 2016. Tämän ansiosta sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet voidaan räätälöidä kunkin kalastuksen mukaan.

· EU:n uusi monivuotinen tiedonkeruuohjelma on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2014 ja siihen saatetaan sisällyttää merilintujen sivusaaliiksi joutumisen seuranta.

· Rahoitustuki uusille toimenpiteille nykyisestä Euroopan kalatalousrahastosta (EKTR) ja uudesta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR), joka on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2014.

· Komissio omaksuu aloitteellisemman roolin alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä (RFMOt) pyrkiäkseen korjaamaan nykytilannetta, jossa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen suojelu- ja hoitotoimenpiteitä noudatetaan huonosti.

4.           TOIMINTAVAIHTOEHDOT

Esille on tullut kolme keskeistä vaihtoehtoa pohdittaessa, miten tavoitteet voitaisiin saavuttaa:

Vaihtoehto 1: Tilanteen säilyminen ennallaan: Säilytettäisiin nykytilanne eikä toteutettaisi lisätoimia, jotka menisivät pidemmälle kuin EU:n kalastus- ja ympäristöpolitiikassa nykyisin säädetään.

Vaihtoehto 2: Laaditaan EU:n toimintasuunnitelma: Vapaaehtoiset toimenpiteet, joita tuetaan uudistettuun YKP:hen, ympäristölainsäädäntöön (lintu- ja luontotyyppidirektiivit), kansainväliseen kalastusalan lainsäädäntöön sekä yleissopimuksiin ja sopimuksiin sisällytetyillä sääntelyvälineillä. Toimintasuunnitelma tarjoaisi yleiskehyksen, joka sisältäisi eri kalastusten seurantatoimenpiteet ja sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet. Liitännäistoimenpiteillä tarjottaisiin rahoitustukea (Euroopan kalatalousrahastosta ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta). Pidemmän aikavälin tavoitteena olisi sisällyttää sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet uuteen tekniseen toimenpidekehykseen siten, että kehitettäisiin alueellisia erityistoimenpiteitä. Sivusaaliiden seuranta sisällytettäisiin uuteen tiedonkeruujärjestelmään. Toimintasuunnitelmassa myös suositettaisiin kalastajien koulutus- ja valistusohjelmien toteuttamista, jotta tietoisuutta ongelmasta lisättäisiin ja osoitettaisiin, mitä hyötyä on sivusaaliiden vähentämistoimenpiteiden käytöstä. Samoin tutkimusalaa kannustettaisiin kehittämään sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä ja testaamaan niitä käytännössä, erityisesti pyydettäessä seisovilla verkoilla.

Vaihtoehto 3: Annetaan itsenäinen säädös: Tässä vaihtoehdossa omaksutaan tiukempi ennalta varautuva lähestymistapaa kuin vaihtoehdossa 2. Tarkoituksena on hyväksyä normatiivisia toimenpiteitä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Toimenpiteitä sovellettaisiin pääasiassa EU:n vesillä. EU:n ulkopuolisilla vesillä toimiviin EU:n aluksiin sovellettaisiin edelleen alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen jo hyväksymiä sääntelykehyksiä. Tässä vaihtoehdossa oletetaan, että teknisiä toimenpiteitä ryhdytään alueellistamaan vasta vuonna 2016 ja uusi tiedonkeruujärjestelmä on käytössä aikaisintaan vuonna 2014. Kun huomioon otetaan vähintään 25 merilintulajin nykyinen suojelutilanne EU:n vesillä, sääntelytoimenpiteitä kyseisten lajien suojelemiseksi tarvitaan näin ollen ripeämmin.

Tässä vaihtoehdossa on kaksi alavaihtoehtoa:

· Alavaihtoehto 3a: Toteutetaan sekä seurantatoimenpiteitä että sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä.

· Alavaihtoehto 3b: Toteutetaan ainoastaan sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä ja seuranta toteutetaan vaihtoehdon 2 mukaisesti.

Uusiin tutkimuksiin, koulutustoimenpiteisiin tai tietoisuutta lisääviin toimenpiteisiin ei olisi nimenomaista tarvetta. Tällaisten toimenpiteiden rahoittaminen olisi edelleen mahdollista Euroopan kalatalousrahastosta tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta.

5.           Tiivistelmä vaikutuksista

Kunkin toimintavaihtoehdon vaikutuksia arvioitiin mahdollisimman tarkkaan. Koska asiasta saatavilla olevat ja erityisesti taloudellisia näkökohtia koskevat tiedot ovat puutteellisia, tarkkoja vaikutuksia ei ole aina voitu arvioida määrällisesti.

Taloudelliset vaikutukset

Vaihtoehdossa 1 kielteiset vaikutukset jatkuisivat pitkäsiimakalastuksessa, sillä merilintujen aiheuttamista syöttien menetyksistä, kalasaaliin vahingoittumisesta ja pyydysten vaurioitumisesta aiheutuisi suoria kustannuksia. Lisäksi aiheutuisi välillisiä kustannuksia, sillä saaliita menetetään, kun merilinnut jäävät kiinni syöteillä varustettuihin koukkuihin, joista olisi voitu muutoin saada saalista. Maailmanlaajuisten kokemusten perusteella nämä kustannukset voivat olla merkittäviä. Vaikutukset ovat huomattavasti vähäisemmät seisovien verkkojen ja muiden kalastusten (trooli ja kurenuotta) osalta, koska suorat ja välilliset kustannukset ovat alhaisemmat.

Vaihtoehdossa 2 ja alavaihtoehdoissa 3a ja 3b sivusaaliiden vähentämistoimenpiteiden toteuttamisesta koituisi lyhyen aikavälin suoria kustannuksia. Nämä kustannukset voisivat tosin alentua pitkäsiimakalastuksessa, koska syöttejä todennäköisesti menetettäisiin vähemmän, pyydyksille ja kalasaalille aiheutuisi vähemmän vauriota ja saaliita myös menetettäisiin vähemmän vähentämistoimenpiteiden ansiosta. Pyydettäessä seisovilla verkoilla vaikutuksia on vaikeampi ennakoida kummassakin vaihtoehdoissa, sillä sivusaaliiden vähentämistoimenpiteinä voidaan ainoastaan sulkea tai rajoittaa alueita. Tällaiset alueita sulkevat tai rajoittavat toimet voisivat aiheuttaa tulonmenetyksiä riippuen näiden alueiden sijainnista ja laajuudesta sekä mahdollisista vaihtoehtoisista kalastusmahdollisuuksista. Näin tapahtuisi selkeämmin alavaihtoehdoissa 3a ja 3b, joissa toimenpiteet olisivat pakollisia.

EU:n ulkopuolisilla vesillä vaihtoehdossa 2 odotetaan ainoastaan vähäisiä vaikutuksia, sillä toimissa keskityttäisiin nykyisten toimenpiteiden kokoamiseen yhteen ja parempaan täytäntöönpanoon sen sijaan, että käyttöön otettaisiin uusia toimenpiteitä. Alavaihtoehdoissa 3a ja 3b EU:n ulkopuolisilla vesillä ei aiheutuisi lisävaikutuksia, sillä kyseiset kalastukset jäisivät alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen jo hyväksymien sääntelykehysten soveltamisalaan eikä niihin sovellettaisi uutta sääntelyä. Sekä vaihtoehdosta 2 että vaihtoehdosta 3 olisi mahdollista hyötyä siinä, että kalastajia autettaisiin täyttämään suojelun ennakkoedellytykset osana sertifiointijärjestelmiä. Nämä vaihtoehdot voivat myös tarjota mahdollista hyötyä ekomatkailualalle uusina lintujentarkkailumahdollisuuksina, kun merilintukannan kasvavat.

Ympäristövaikutukset

Vaihtoehdossa 1 merilintujen joutuminen sivusaaliksi pysyy todennäköisesti nykyisellä kestämättömällä tasolla, mikä voi vaikuttaa vähintään 49 merilintulajin kannan tilanteeseen.

Jos käyttöön otettaisiin EU:n toimintasuunnitelma, sivusaaliita voitaisiin pitkäsiimakalastuksessa vähentää 20–30 prosenttia ottaen huomioon maailmanlaajuiset kokemukset. Sivusaaliiden poistaminen kokonaan on mahdollista pidemmällä aikavälillä. Sitä, miten sivusaaliit vähenisivät pyydettäessä seisovilla verkoilla, on vaikeampaa ennustaa, koska sivusaaliiden vähentämistoimenpiteinä voidaan nykyisin ainoastaan sulkea tai rajoittaa alueita. Kausittaisista pyyntikielloista seisovilla verkoilla pyydettäessä on joitakin esimerkkejä, joissa sivusaaliita on saatu huomattavasti pienennettyä.

Sivusaaliiksi joutuvien merilintujen seurannan sisällyttäminen uuteen tiedonkeruujärjestelmään antaa paremman kuvan asianomaisista kalastuksista. Tietoja saadaan myös trooli- ja kurenuottakalastuksista, joissa merilintuja epäillään jäävän sivusaaliiksi.

EU:n ulkopuolisilla vesillä toimintasuunnitelma tarjoaisi mekanismin, jolla voidaan tehostaa voimassa olevien toimenpiteiden noudattamista. Tähän vaihtoehtoon sisältyvät tietoisuuden lisääminen, koulutus ja tutkimus saisivat kalastusalan tiedostamaan tämän ongelman ja käytettävissä olevat ratkaisuvaihtoehdot paremmin.

Alavaihtoehdoissa 3a ja 3b vaikutukset ovat samankaltaiset kuin vaihtoehdossa 2. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että toimenpiteet olisivat pakollisia, merilintujen joutuminen sivusaaliiksi vähenisi mahdollisesti nopeammin juuri niissä kalastuksissa, joissa toimenpiteet otetaan käyttöön. Alavaihtoehtoon 3a sisällytetty seuranta parantaisi tietämystä merilintujen tahattomasta pyynnistä, mutta ainoastaan niissä kalastuksissa, joissa seurantaa edellytettäisiin. Alavaihtoehdossa 3b seuranta toteutettaisiin samalla tavalla kuin vaihtoehdossa 2.

Tässä vaihtoehdossa EU:n ulkopuolisia vesiä varten ei ole suunniteltu erityisiä toimenpiteitä, joten näihin kalastuksiin kohdistuvat vaikutukset olisivat todennäköisesti samat kuin vaihtoehdossa 1.

Yhteiskunnalliset vaikutukset

Vaihtoehto 1 saisi kielteisen vastaanoton kansalaisjärjestöiltä ja suurelta yleisöltä, sillä komission katsottaisiin epäonnistuneen kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten sisältämien velvoitteiden täyttämisessä. Vaihtoehdot 2 ja 3 saisivat myönteisen vastaanoton kansalaisjärjestöiltä ja suurelta yleisöltä. Vaihtoehto 2 olisi kalastusalan ja kansallisten viranomaisten suosikki, sillä kyseessä on alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ja toimenpiteet kohdistettaisiin alueellisesti. Vaihtoehdot 3a ja 3b saisivat kielteisen vastaanoton kalastusalalta ja viranomaisilta, sillä niitä pidettäisiin suhteettomina ongelman laajuuteen nähden. Näissä alavaihtoehdoissa suljetuilla tai rajoitetuilla alueilla on potentiaalisia työllisyysvaikutuksia, jos toimenpiteet ovat liian rajoittavia.

Vaikutukset pk-yrityksiin

Vaihtoehdossa 1 pk-yrityksiin ei aiheutuisi vaikutuksia. Vaihtoehdoissa 2 ja 3 aiheutuisi vaikutuksia, mutta vaihtoehdossa 2 vaikutukset voitaisiin minimoida, sillä toimenpiteet olisivat pitkälti vapaaehtoista, ne räätälöitäisiin kunkin kalastuksen mukaan, sisällytettäisiin muihin asetuksiin ja niistä saatava hyöty tasapainottaisi aiheutuvia kustannuksia. Alavaihtoehdoissa 3a ja 3b vaikutukset olisivat samankaltaiset kuin vaihtoehdossa 2, mutta koska toimenpiteet olisivat pakollisia, toimenpiteiden räätälöimiseen eri kalastusten erityispiirteiden mukaan olisi vähäisemmät mahdollisuudet. Sekä vaihtoehdossa 2 että vaihtoehdossa 3 mikroyritysten vapauttaminen toimien toteuttamisesta heikentäisi aloitteen suojelutavoitteita, sillä yli 90 prosenttia pienistä aluksista vapautettaisiin tosiasiallisesti toimenpiteiden soveltamisesta. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tämä ei ole mahdollista.

Yksinkertaistaminen ja hallinnollinen rasitus

Vaihtoehdossa 1 ei aiheutune hallinnollisia kustannuksia. Vaihtoehdossa 2 hallinnollisten kustannusten ja seurantakustannusten arvioidaan olevan vuosittain noin 5,2 miljoonaa euroa. Vuoden 2014 jälkeen kustannukset alenisivat, kun sivusaaliiden seuranta sisällytettäisiin tiedonkeruujärjestelmään. Alavaihtoehdossa 3a hallinnollisten kustannusten arvioidaan olevan noin 14,4 miljoonaa euroa vuosittain. Kustannusten kasvu johtuu lisäseurannasta ja ‑valvonnasta. Alavaihtoehdossa 3b kustannukset olisivat samankaltaiset kuin vaihtoehdossa 2 eli noin 5,2 miljoonaa euroa vuosittain. Kaikissa tapauksissa yli 90 prosenttia kustannuksista aiheutuisi seurannasta ja tarkastuksista. Suurimmat vaikutukset kohdistuisivat kansallisiin viranomaisiin.

6.           VAIHTOEHTOJEN VERTAILU

Tehdyn arvioinnin perusteella parhaana vaihtoehtona pidetään vaihtoehtoa 2 (EU:n toimintasuunnitelma), koska sillä vähennettäisiin merilintujen joutumista sivusaaliiksi useissa kalastuksissa ja koska tavoitteeseen päästäisiin pienemmin kalastusalalle ja kansallisille viranomaisille koituvin kustannuksin kuin muissa vaihtoehdoissa.

Toiseksi parhaana vaihtoehtona pidetään alavaihtoehtoa 3b (pakolliset sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet), koska sillä pystyttäisiin vähentämään uhanalaisten lajien joutumista sivusaaliiksi nopeammin kuin vaihtoehdolla 2 ottaen huomioon, kuinka kauan uuden teknisen toimenpidekehyksen käyttöönotto todennäköisesti kestäisi. Siihen sisältyy kuitenkin riski, että käyttöön otettaisiin epätarkoituksenmukaisia tai heikosti testattuja sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä, ja lisäksi siitä puuttuu joustavuutta mukauttaa näitä toimenpiteitä eri alueiden tai kalastusten mukaan ajan myötä, kun saadaan lisätietoa.

Kolmanneksi parhaana vaihtoehtona pidetään vaihtoehtoa 3a (pakollinen seuranta ja sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet). Se on kuitenkin samalla tavoin riskialtis tulosten suhteen, kun kyseessä on vaatimus käyttää sivusaaliiden vähentämistoimenpiteitä tietyissä kalastuksissa. Erityisten seurantavaatimusten käyttöönotto lisäisi näitä ongelmia ja vaarana olisi, että seuranta kohdistettaisiin väärille alueille tai vääräntyyppisiin pyydyksiin.

Kumpaankaan alavaihtoehtoon 3a tai 3b ei sisälly tietoisuuden lisäämistä tai tutkimustyötä.

Vaihtoehto 1 (nykytilanteen säilyttäminen ennallaan) on huonoin vaihtoehto. Lyhyellä aikavälillä koituu taloudellisia etuja, mutta tällä vaihtoehdolla ei saavuta asetettuja erityisiä tavoitteita. Merilintuja jäisi sivusaaliiksi nykyiseen tapaan aivan liikaa, eikä tietoisuus lisääntyisi siitä, mitä vaikutuksia merilintujen joutumisesta kalastuksen sivusaaliiksi aiheutuu lintukannoille ja lajien suojelemiselle.

7.           SEURANTA JA ARVIOINTI

Parhaaksi katsotussa vaihtoehdossa eli siinä, että hyväksyttäisiin toimintasuunnitelma, jäsenvaltiot raportoisivat komissiolle kahden vuoden välein merilintujen joutumisesta sivusaaliiksi kalastus- ja pyydystyypeittäin sekä sivusaaliiden mahdollisten vähentämistoimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden tehokkuudesta. Komissio laatisi yhteistyössä ICESin ja STECF:n kanssa vakiolomakkeen, jolla jäsenvaltiot voisivat toimittaa tietoja komissiolle ja josta olisi myös apua tietojen saattamisessa laajemman yleisön käyttöön.

Näiden raporttien perusteella komissio tekisi toimintasuunnitelmalle väliarvion jäsenvaltioiden toimitettua toisen raportin ja laatisi sitten tietojen perusteella parlamentille ja neuvostolle tiedonannon toimintasuunnitelman toteuttamisesta.

ICESiä, STECF:ää ja muita asiantuntijatahoja pyydettäisiin tarvittaessa antamaan panoksensa tähän tarkasteluun. Erityisesti ICESiä pyydettäisiin toimittamaan kanta- ja sivusaalisarviot huolenaiheena olevista lajeista ongelman laajuuden arvioimiseksi.

Komissio tarkastelisi ja arvioisi toimintasuunnitelmaa kattavasti jäsenvaltioiden toimitettua neljännen raportin (eli kahdeksan vuoden kuluttua) ja päivittäisi sitä vastaavasti. Tämä tarkastelu ajoitettaisiin vastaamaan meristrategiadirektiivin mukaista velvoitetta saavuttaa meriekosysteemien hyvä tila vuoteen 2020 mennessä.

Lintudirektiivin 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kolmen vuoden välein raportoitava direktiivin mukaisesti toteutettujen kansallisten säännösten täytäntöönpanosta, ja näistä raporteista voidaan saada lisätietoja.

[1]               ICES Advice 2008, Book 1, 1.5.1.3 Interactions between fisheries and seabirds in EU waters.

[2]               MRAG. 2011. Contribution to the preparation of a Plan of Action for Seabirds http://ec.europa.eu/fisheries/documentation/studies/index_en.htm

[3]               Pitkilläsiimoilla tarkoitetaan joukkoa toisiinsa yhdistettyjä, joko pohjaan kiinnitettyjä tai ajelehtivia siimoja, joissa on suuri määrä syöteillä varustettuja koukkuja.

[4]               Seisovilla verkoilla tarkoitetaan verkkoja, joilla pyytäminen ei vaadi verkon aktiivista liikettä. Tällaiset verkot voivat muodostua yhdestä tai useammasta verkosta, joissa on ylä-, ala- ja yhdistävät köydet ja jotka on voitu varustaa ankkurointi-, kellutus- ja paikannusvälineillä.