KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA BIOPOLTTOAINEISIIN JA BIONESTEISIIN LIITTYVISTÄ EPÄSUORISTA MAANKÄYTÖN MUUTOKSISTA

Oheisasiakirja

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi

bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta

1.           JOHDANTO

Sekä uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä että polttoaineiden laatua koskevassa direktiivissä, jäljempänä ’direktiivit’, säädetään komission velvollisuudesta[1],[2] arvioida epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutusta biopolttoaineisiin liittyviin kasvihuonekaasupäästöihin ja antaa tarvittaessa ehdotuksia tämän vaikutuksen minimoimisesta. Tämän johdosta komissio julkaisi joulukuussa 2010 kertomuksen[3], jossa i) yksilöidään lukuisia epävarmuustekijöitä ja rajoituksia, jotka liittyvät epäsuoran maankäytön muutoksen arviointiin käytettäviin taloudellisiin malleihin; ii) tunnustetaan, että epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutus voi pienentää biopolttoaineisiin liittyviä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä; ja iii) todetaan, että jos toimia tarvitaan, epäsuoraa maankäytön muutosta olisi käsiteltävä noudattamalla ennalta varautuvaa lähestymistapaa. Kertomuksessa todetaan myös, että komissio laatii neljän kertomuksessa yksilöidyn vaihtoehdon pohjalta vaikutusten arvioinnin, johon liittyy tarvittaessa lainsäädäntöehdotus direktiivien muuttamisesta.

2.           ONGELMAN MÄÄRITTELY

Useimmat nykyisistä biopolttoaineista tuotetaan maatalousmaalla kasvavista viljelykasveista kuten vehnästä ja rapsista. Kun aiemmin elintarvike-, rehu- ja kuitumarkkinoiden tarpeisiin käytetty maatalousmaa tai laidunmaa muutetaan biopolttoaineiden tuotantoon, muu kuin polttoaineisiin liittyvä kysyntä on edelleen tyydytettävä. Vaikka tämä lisäkysyntä voidaan tyydyttää tehostamalla olemassa olevaa tuotantoa, se saattaa johtaa myös siihen, että muuta kuin maatalousmaata otetaan tuotantokäyttöön jossain toisaalla. Viimeksi mainitussa tapauksessa maankäytön muutos tapahtuu epäsuorasti (josta käsite ’epäsuora maankäytön muutos’). Jos tämä tuotanto toteutetaan ottamalla käyttöön lisämaata, maan käyttötavan muuttaminen voi aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä, jos muutos vaikuttaa maa-alueisiin, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, kuten metsiin.

Epäsuorasta maankäytön muutoksesta johtuvan kasvihuonekaasuvaikutuksen arviointi edellyttää vaikutusten heijastamista tulevaisuuteen, mikä on luonnostaan epävarmaa, koska kehitys ei tulevaisuudessa välttämättä noudata aiempia suuntauksia. Lisäksi arvioitua maankäytön muutosta ei koskaan voida validoida, koska epäsuora maankäytön muutos on ilmiö, jota on mahdotonta havainnoida suoraan tai mitata. Tästä syystä mallintaminen on välttämätöntä epäsuoran maankäytön muutoksen arvioimiseksi.

Kun otetaan huomioon direktiiveissä asetettu tavoite saavuttaa biopolttoaineilla määrätyn suuruiset vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä ja polttoaineiden laatua koskevassa direktiivissä asetettu kasvihuonekaasuintensiteetin 6 prosentin vähennystavoite, tärkein tässä vaikutusten arvioinnissa tarkasteltu kysymys on se, tulisiko tässä yhteydessä ottaa huomioon epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät kasvihuonekaasupäästöt, ja jos pitäisi, millä tavalla.

3.           TOISSIJAISUUSPERIAATE

Biopolttoaineisiin liittyvät EU:n toimet ovat tarkoituksenmukaisia jo siitä syystä, että polttoaineiden laatua ja uusiutuvaa energiaa koskevilla direktiiveillä on luotu yhtenäismarkkinat liikenteessä käytettäville uusiutuville ja vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttaville energiamuodoille. Koska epäsuoran maankäytön muutoksen huomioon ottamiseksi mahdollisesti ehdotettavat toimenpiteet todennäköisesti edellyttävät voimassa olevien direktiivien muuttamista, toimenpiteet on koordinoitava ja yhdenmukaistettava koko EU:n tasolla.

4.           TAVOITTEET

Kuten johdannossa kuvataan, tässä vaikutusten arvioinnissa keskitytään direktiiveissä asetettuun erityiseen vaatimukseen, joka liittyy epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin, eikä siinä käsitellä biopolttoaineiden käyttöön liittyviä laajempia sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Vaikutusten arvioinnin yleiset tavoitteet voidaan muuttaa seuraavaksi erityiseksi/operatiiviseksi tavoitteella:

Minimoidaan epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutus biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöihin osana laajempia poliittisia tavoitteita, joiden mukaan vuoteen 2020 mennessä vähintään 10 prosenttia liikenteessä käytetyistä polttoaineista on peräisin uusiutuvista lähteistä ja maantieliikenteessä käytettyjen polttoaineiden kasvihuonekaasuintensiteettiä vähennetään 6 prosenttia vuoden 2010 tasoon verrattuna.

5.           TOIMINTAVAIHTOEHDOT

Tässä vaikutusten arvioinnissa tarkastellut toimintavaihtoehdot kuvataan seuraavassa taulukossa.

Vaihtoehdot/alavaihtoehdot ja niiden yhdistelmät || Kuvaus

A) Toistaiseksi ei toimita, vaan jatketaan epäsuoran maankäytön muutoksen seurantaa || Tässä vaihtoehdossa on kyse uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä[4] säädetystä komission velvollisuudesta seurata direktiivin vaikutuksia, myös epäsuoraa maankäytön muutosta, ja raportoida niistä kahden vuoden välein; ensimmäinen kertomus on määrä antaa vuonna 2012. Vaihtoehtoon sisältyy myös epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen arviointiin liittyvän tieteellisen kehityksen jatkuva seuranta. Viimeisimmässä kuulemisessa vaihtoehtoa A pitivät parhaana ne sidosryhmät, jotka katsoivat, että mallien nykyinen kehitystaso ei luo kestävää pohjaa poliittisille lähestymistavoille. Näihin sisältyivät useimmat teollisuudenalat, viljelijöiden järjestöt ja biopolttoaineita tuottavat EU:n ulkopuoliset maat.

B) Nostetaan biopolttoaineita koskevaa kasvihuonekaasusäästöjen vähimmäiskynnystä || Vaihtoehdon B tavoitteena on a) kompensoida epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat arvioidut päästöt vaatimalla suurempia suoria päästövähennyksiä ja parantamalla siten kulutettujen biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöarvoa ja b) vähentää epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä nostamalla kynnys sellaiselle tasolle, että useat biopolttoaineet, joiden epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät arvioidut päästöt ovat suuret, eivät enää tule kysymykseen. Mikään yksittäinen sidosryhmä ei pitänyt vaihtoehtoa B parhaana viimeisimmässä kuulemisessa.

C) Otetaan käyttöön uusia kestävyysvaatimuksia tietyille biopolttoaine­luokille || Vaihtoehdossa C otetaan käyttöön uusia kestävyysvaatimuksia, joilla pyritään lieventämään epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen riskiä. Vaihtoehdossa C1 tähän pyritään ottamalla käyttöön metsien hävittämisen vähentämistä koskevia vaatimuksia, joita jäsenvaltioiden ja EU:hun biopolttoaineita toimittavien EU:n ulkopuolisten maiden on noudatettava, sekä toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan raaka-aineiden saatavuutta kestävällä tavalla. Vaihtoehtoon C2 sisältyvät toimenpiteet kohdistuvat puolestaan kriteereihin, jotka koskevat biopolttoaineiden tuottamista noudattaen käytäntöjä, joihin liittyy mahdollisimman pieni epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen riski. Sen lisäksi, että vaihtoehtoja C1 ja C2 arvioidaan erikseen, vaihtoehtoa C2 arvioidaan myös yhdessä vaihtoehdon D kanssa (jolloin biopolttoaineen tuotannon on täytettävä vaihtoehtoon D sisältyvät vaatimukset, paitsi jos tuotanto tapahtuu vaihtoehdossa C2 kuvatuissa olosuhteissa). Toimintavaihtoehdoista järjestetyssä viimeisimmässä kuulemisessa useimmat sidosryhmät tukivat kansainvälisiä toimia epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi, mutta ei välttämättä aina siten kuin vaihtoehdossa C1. Useimmat kansalaisjärjestöt tukivat vaihtoehtoa C2 mahdollisena poikkeuksena vaihtoehdon D soveltamisesta.

D) Osoitetaan biopolttoaineille epäsuoran maankäytön muutoksen arvioitua vaikutusta vastaava määrä kasvihuonekaasupäästöjä || Vaihtoehto D on direktiiveissä tarkoitettu vaihtoehto, ja siihen sisältyy epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen arvioitujen arvojen huomioon ottaminen nykyisessä biopolttoaineiden kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa menetelmässä. Poikkeuksista säädetään tilanteissa, joista ei seuraa epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä (eli maata käyttämättömille raaka-aineille kuten jätteille ja leville, ja kun aiheutuu suoraa maankäytön muutosta). Useimmat kansalaisjärjestöt ja muutamat teollisuuden sidosryhmät muilta kuin biopolttoainesektoreilta tukivat tätä vaihtoehtoa viimeisimmässä kuulemisessa. Tämä vaihtoehto sai myös eniten tukea tieteellisten asiantuntijoiden kansainvälisessä seminaarissa, jonka Yhteinen tutkimuskeskus järjesti marraskuussa 2010.

E) Rajoitetaan perinteisten biopolttoaineiden vaikutusta uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen || Vaihtoehdossa E pyritään minimoimaan biopolttoaineiden epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät vaikutukset rajoittamalla se perinteisten biopolttoaineiden määrä, joka voidaan ottaa huomioon uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa, nykyiselle tuotantotasolle 5 prosenttiin. Tämä tehdään a) rajoittamalla sellaisten biopolttoaineiden käyttöä, joihin liittyy epäsuoran maankäytön muutoksen riski, ja b) lisäämällä sellaisten vähäriskisempien kehittyneiden biopolttoaineiden määrää, joita tarvitaan uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä liikenteelle asetetun 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikka vaihtoehto E ei sisältynyt komission viimeisimmässä vaikutusten arvioinnissa esittämiin vaihtoehtoihin, kansalaisjärjestöt ja tietyt teollisuuden sidosryhmät tukivat vaihtoehtoja, joilla pyritään rajoittamaan perinteisten biopolttoaineiden määrää ja samalla tarjoamaan lisää kannustimia kehittyneille biopolttoaineille.

6.           VAIHTOEHTOJEN ARVIOINTI

Tässä vaikutusten arvioinnissa esitetyn analyysin pohjalta voidaan tehdä seuraavat päätelmät:

1)      Epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä koskevat arviot ovat asian paremmasta ymmärtämisestä ja tieteen viimeaikaisesta kehityksestä huolimatta suuresti riippuvaisia käytetystä mallintamiskehyksestä ja tehdyistä olettamuksista.

2)      Biopolttoaineiden käyttö EU:ssa vähentää päästöjä myös silloin, kun epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat arvioidut päästöt otetaan huomioon. Lisäksi malleista käy ilmi biopolttoainetyyppien hierarkia sen mukaan, kuinka suuri vaikutus niillä on epäsuoraan maankäytön muutokseen; vaikutus on huomattavasti suurempi tyypillisillä biodieselin raaka-aineilla (öljykasvit) kuin bioetanolin raaka-aineilla (viljakasvit ja sokerikasvit).

3)      Koska vuoteen 2020 saakka ennakoidut biopolttoaineiden määrät ovat suurelta osin riippuvaisia perinteisestä biodieselistä ja vähäisemmässä määrin perinteisestä bioetanolista, on olemassa suuri riski, että epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat arvioidut päästöt vähentävät merkittävästi päästövähennyksiä, jotka nykyisillä toimilla odotetaan saavutettavan, jos mitään toimia ei toteuteta epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi.

4)      Arvoltaan alhaisiin raaka-aineisin, kuten olkeen, puuhun ja metsänhoidon jäämäaineisiin, perustuvien kehittyneiden biopolttoaineiden kehitys on ollut odotettua hitaampaa, koska tällaisten polttoaineiden tuotantokustannukset ovat suuremmat kuin perinteisillä biopolttoaineilla.

On perusteltua syytä uskoa, että epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt voivat osittain kumota biopolttoaineiden käytöllä saavutettavat kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti vaihtoehto A on siis hylättävä.

Vaikutusten arvioinnissa on myös tarkasteltu vaihtoehtoja, joissa tietyille biopolttoaineiden luokille asetetaan uusia kestävyysvaatimuksia. Tähän sisältyy tiettyjä toimia, jotka voidaan toteuttaa sekä maatasolla että hanketasolla. Maanlaajuisten kestävyyskriteereiden osalta arviointi osoitti, että tämä vaihtoehto olisi toteutettava maailmanlaajuisesti, jotta sillä olisi todellista vaikutusta. Hanketason toimien osalta vaikutusten arviointi osoitti, että vaikka näiden ehtojen mukaisesti tuotettuja biopolttoaineita voitaisiin tehokkaasti edistää katsomalla ne poikkeuksiksi epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvien tekijöiden soveltamisesta, kriteerit eivät ole tällä hetkellä riittävän pitkälle kehittyneitä, jotta ne voitaisiin sisällyttää lainsäädäntöehdotukseen, koska minkäänlaista sertifiointijärjestelmää ei ole vielä olemassa. Vaihtoehto C on siis myös hylättävä sellaisenaan.

Vaihtoehtoon B sisältyy kynnyksen korottaminen, ja tämä vaihtoehtoa vaikuttaisikin tehokkaalta tavalta vähentää epäsuoraa maankäytön muutosta, kunhan se johtaa niiden biopolttoaineiden, joihin liittyvien epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen arvioidaan olevan suuret (eli kasviöljyjen), korvaamiseen biopolttoaineilla, joihin liittyvät päästöt arvioidaan vähäisiksi (eli viljakasvit, sokerikasvit ja kehittyneet biopolttoaineet). Hyöty, joka saadaan kynnyksen korottamisesta 60 prosenttiin (eli epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen vähentämisestä 70 prosentilla 46 Mt:sta CO2-eq:ta vuodessa 14 Mt:iin CO2-eq:ta vuodessa vuonna 2020), pienenisi kuitenkin kahdella kolmasosalla, jos tärkeimpien kasviöljyn tuotantokasvien kasvihuonekaasutasetta voidaan edelleen parantaa niille tasoille, jotka vaikuttavat olevan teknisesti toteutettavissa. Tämän lähestymistavan toimivuus olisi aina epävarmaa, jollei kautta linjan sovellettaisi huomattavasti korkeampia kynnyksiä, mikä puolestaan syrjisi niitä biopolttoaineita, joihin liittyvät epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt arvioidaan alhaisiksi. Yksin sovellettuna tämä vaihtoehto on siis hylättävä.

Vaihtoehto D koskee sellaisten tekijöiden käyttöönottoa, joilla osoitetaan kestävyyskriteereiden noudattaminen ja joita käytetään myös raportoitaessa vähennystavoitteiden saavuttamisessa huomioon otettavista kasvihuonekaasupäästöistä. Tämä vaihtoehto vaikuttaisi olevan tehokkain tapa vähentää epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä (eli epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt pienenisivät 85 prosenttia 46 Mt:sta CO2-eq:ta vuodessa 8 Mt:iin CO2-eq:ta vuodessa vuonna 2020). Tämän vaihtoehdon soveltaminen yksinään vaatisi kuitenkin suurta teollista muutosta, jonka toteuttaminen vuoteen 2020 mennessä ei vaikuta mahdolliselta. Tämä johtuu siitä, että se vaatisi a) kaikkien niiden kasviöljypohjaisten biodieselien poistamista, jotka nykyisin muodostavat suurimman osan markkinoista; b) epärealistisia määriä bioetanolia suhteessa nykyisiin sekoittamisrajoihin; ja c) kehittyneiden biopolttoaineiden tuloa markkinoille epärealistisina määrinä. Lisäksi lisäämällä tekijöitä kestävyyskriteereihin ei otettaisi huomioon rajoja, jotka mallintaminen asettaa politiikan muotoilulle. Tämän vaihtoehdon soveltaminen yksinään on siis hylättävä.

Viimeinen vaihtoehto on vaihtoehto E, eli sen perinteisten biopolttoaineiden määrän, joka voidaan ottaa huomioon uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä liikenteelle asetetun tavoitteen saavuttamisessa, rajoittaminen nykyiselle tuotantotasolle. Tämä vaihtoehto olisi myös tehokas tapa vähentää epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutusta (eli epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat päästöt pienenisivät 55 prosenttia 46 Mt:sta CO2-eq:ta vuodessa 21 Mt:iin CO2-eq:ta vuodessa vuonna 2020). Tämä vaihtoehto vaatisi myös kohtuullista sopeutumista teollisuudelta, koska se jättäisi ulkopuolelle vain nykyiset tuotantomäärät ylittävän kasviöljypohjaisen biodieselin vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona. Se ei myöskään välttämättä aiheuttaisi teknistä haastetta sekoittamisrajojen näkökulmasta, mutta tarjoaisi vahvan kannustimen lisätä kehittyneiden biopolttoaineiden osuutta. Kannustimet kehittyneiden biopolttoaineiden tuotantoon olisivat vahvat, koska kaksinkertaisena huomioon otettavien kehittyneiden biopolttoaineiden määrää olisi kasvatettava merkittävästi[5]. Vaihtoehto E näyttäisi siis tarjoavan sopivan pohjan jatkotoimille.

Tämä vaikutusten arviointi osoittaa, että paras keino minimoida epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvat arvioidut päästöt on tasapainoinen lähestymistapa, joka perustuu vaihtoehtoon E ja jota täydennetään joillain vaihtoehtoihin B ja D sisältyvillä osatekijöillä ja kehittyneille biopolttoaineille annettavilla lisäkannustimilla. Tämä johtuu siitä, että

1)      vaihtoehdossa E vältetään epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät lisävaikutukset vuoteen 2020 ulottuvana ajanjaksona, koska siinä rajoitetaan perinteisten biopolttoaineiden käyttö nykyisille tasoille samalla kun uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä asetut tavoitteet ovat edelleen saavutettavissa;

2)      siinä suojellaan jo tehtyjä investointeja, mutta annetaan selkeä viesti, että vuoden 2020 jälkeen tukea annetaan ainoastaan kehittyneille biopolttoaineille. Tämä tarjoaa tarvittavan varmuuden alan uusille investoinneille, koska uusia muutoksia ei tapahdu ennen vuotta 2020;

3)      siinä erotellaan raaka-aineet sen mukaan, mitkä ovat niiden epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvät arvioidut vaikutukset, joista on raportoitava; tämä lisää avoimuutta;

4)      biopolttoaineiden kestävyys voidaan edelleen varmentaa todennettavien ja mitattavissa olevien suorien päästöjen pohjalta;

5)      paremmat kannustimet ja kehittyneiden maata käyttämättömien biopolttoaineiden huomioon ottaminen nelinkertaisina perinteisiin biopolttoaineisiin verrattuna kiihdyttää tällaisten biopolttoaineiden kehittämistä, joihin liittyvä epäsuoran maankäytön muutoksen riski on nolla, koska niiden tuotannossa ei tarvita maata.

Vaikka tämän toimenpidekokonaisuuden vaikuttavuutta ei ole voitu arvioida nykyisillä menetelmillä, sen odotetaan vähentävän merkittävästi epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä. Toimenpidekokonaisuus vähentää epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia päästöjä vähintään yhtä paljon kuin vaihtoehto E yksinään (55 % vuoteen 2020 mennessä). Kehittyneiden biopolttoaineiden lisäkannustimien odotetaan kuitenkin nopeuttavan siirtymistä pois sellaisista biopolttoaineista, joihin liittyvien epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen arvioidaan olevan suuret.

Tämä yhdistelmä minimoisi epäsuoraan maankäytön muutoksesta aiheutuvien päästöjen riskin, mutta suojaisi samalla jo tehdyt investoinnit. Lisäksi siinä otettaisiin huomioon mallintamisen rajat politiikan muotoilussa.

[1]               Direktiivin 2009/30/EY 7 d artiklan 6 kohta ja direktiivin 2009/28/EY 19 artiklan 6 kohta.

[2]               Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vaatimusta sovelletaan myös bionesteisiin. Kun tässä asiakirjassa viitataan biopolttoaineisiin, tämän olisi katsottava tarkoittavan myös bionesteitä.

[3]               KOM(2010) 811.

[4]               Direktiivin 2009/28/EY 23 artikla.

[5]               Noin 2–3 prosenttia 10 prosentin tavoitteesta olisi saavutettava kaksinkertaisena laskettavilla kehittyneillä biopolttoaineilla. Tämä vastaa 6–9 Mtoe:ta. Vertailun vuoksi Yhdysvaltojen uusiutuvia polttoaineita koskevassa ohjelmassa (RFS2) edellytetään 36 miljardin gallonan tuotantoa vuoteen 2022 mennessä, josta vähintään 16 miljardin gallonan on oltava selluloosasta tuotettuja kehittyneitä biopolttoaineita. 16 miljardia gallonaa etanolia vastaa noin 30 Mtoe:ta, eli se on samaa luokkaa kuin energiamäärää, joka tarvitaan uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä liikenteelle asetetun 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi.