SANASTO

Edunsaaja : Julkinen tai yksityinen oikeushenkilö, joka saa EAKR:n tai koheesiorahaston tukea ympäristövaurioalueen elvyttämiseen (edunsaajaan viitataan joskus myös "hankkeen toteuttajana", tässä kertomuksessa myös "rakennuttajana"). Usein elvyttämisen jälkeen edunsaaja myy tai vuokraa tontteja tai rakennuksia investoijille.

Elvyttäminen/kunnostaminen/ uudiskäytön valmistelu :

Tässä kertomuksessa teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttäminen voi tarkoittaa alueen kunnosta riippuen kahdentyyppisiä toimia:

a) kunnostaminen: maan vakauttaminen ja pilaavien aineiden poistaminen, valvonta, sijoittaminen tai vähentäminen maaperästä, pintavedestä, pohjavedestä, kasvillisuudesta ja rakennuksista, jotta pilaantunut alue ei enää aiheuta huomattavaa riskiä ihmisille tai ympäristölle; toimissa on otettava huomioon alueen nykyinen ja hyväksytty tuleva käyttö

b) uudiskäytön valmistelu: toimet, jotka toteutetaan saastumattomalla alueella tai toisen vaiheen toimina kunnostetulla alueella; toimien tavoitteena on valmistella maata ja rakennuksia niiden suunniteltua loppukäyttöä varten. Uudiskäytön valmisteluun voi liittyä vanhojen rakennusten purkaminen, maisemanhoito, maan jakaminen ja perusinfrastruktuurien – kuten laitteiden ja teiden – rakentaminen. Joissakin tapauksissa toimiin kuuluu myös kiinteistöjen rakentamista.

Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) : Rahoitusväline, jonka tarkoituksena on lisätä taloudellista ja sosiaalista koheesiota EU:n alueiden välillä. EAKR:n tukitoimenpiteitä toteutetaan lähinnä lukuisia hankkeita käsittävien toimenpideohjelmien muodossa.

EYK : Euroopan ympäristökeskus. EYK:hon kuuluvat EU:n 27 jäsenvaltiota sekä Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi ja Turkki.

Hallintoviranomainen : Jäsenvaltion toimenpideohjelman hallinnointia varten nimeämä kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen taikka julkinen tai yksityinen elin.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus : Julkisen ja yksityisen sektorin yhteisomistuksessa oleva yksikkö, jonka tehtävänä on vastata elvyttämistoimista.

Koheesiorahasto : Rahoitusväline, jonka tarkoituksena on lisätä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta rahoittamalla ympäristö- ja liikennealan hankkeita jäsenvaltioissa, joissa henkeä kohden laskettu BKTL jää alle 90 prosenttiin EU:n keskiarvosta.

Ohjelmakausi : Monivuotinen toimintakehys, jonka puitteissa rakennerahastojen ja koheesiorahaston menot suunnitellaan ja toteutetaan.

Rahoitusvajeeseen liittyvä menetelmä : Menetelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että tuloja tuottavat hankkeet saavat ainoastaan tarvittavat julkiset varat, jolloin vältetään aiheeton liikarahoitus. Tuen määrä ei voi ylittää hankkeen diskontattujen kustannusten ja nettotulojen välistä erotusta.

Rakennetoimet : Tässä kertomuksessa rakennetoimilla tarkoitetaan Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston tukitoimenpiteitä.

Rakentamaton alue (Greenfield) : Kaupunki- tai maaseutualueella sijaitseva rakentamaton alue, jota käytetään maatalouteen tai maisemasuunnitteluun tai joka jätetään luonnontilaan.

Saastunut alue : Alue, jolla on todistettavasti inhimillisen toiminnan seurauksena vaarallisia aineita siinä määrin, että niiden voidaan katsoa aiheuttavan huomattavan riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle. Kyseinen riski arvioidaan ottaen huomioon maan nykyinen ja hyväksytty tuleva käyttö. Saastuneiden alueiden yleisimpiä tyyppejä ovat ympäristövaurioalueita muodostavat teollisuus- ja sotilasalueet, kaatopaikat ja maatalousmaat.

Suurhanke : EAKR:n tai koheesiorahaston osarahoitusta hakeva hanke, jonka kokonaiskustannukset ylittävät 50 miljoonaa euroa. Suurhankkeet koostuvat yleensä täsmällisen taloudellisen tai teknisen tehtävän suorittamiseksi tarkoitetusta yhtenäisestä työ-, toimi- tai palvelukokonaisuudesta, jolla on selvästi eriytetyt tavoitteet.

Teollisuuden saastuttaman maan hallinnointia koskeva eurooppalainen NICOLE-verkosto (Network for Industrially Contaminated Land in Europe) : Saastuneen maan hallinnointia varten perustettu eurooppalainen foorumi, jonka tarkoituksena on edistää yhteistyötä teollisuuden, akateemisen yhteisön ja palveluntarjoajien välillä. Toiminnan tavoitteena on kehittää ja soveltaa kestäviä teknologioita teollisten ja kaupallisten toimien saastuttamien maa-alueiden hallinnointiin. EU tuki NICOLE-verkostoa alun perin neljännestä tutkimuksen puiteohjelmasta.

Toimenpideohjelma : Komission hyväksymä investointiohjelma, jota rakennerahaston tukea saava jäsenvaltio toteuttaa. Ohjelmassa asetetaan johdonmukaiset painopistealueet, jotka sisältävät monivuotisia toimenpiteitä.

Ympäristövaurioalue : Alue, jota sen tai sitä ympäröivän alueen aiempi käyttö on vaurioittanut (tässä kertomuksessa viitataan teollisuus- tai sotilasalueisiin). Alue on hylätty tai sitä ei hyödynnetä riittävästi, ja sen hyöty-käyttöön palauttaminen edellyttää toimenpiteitä. Alue ei ole välttämättä saastunut.

Ympäristövaurioalueisiin ja talouden elvyttämiseen liittyvä CABERNET-verkosto (Concerted Action on Brownfield and Economic Regeneration Network) : Eurooppalainen asiantuntijaverkosto, joka käsittelee ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen liittyviä kysymyksiä. Verkoston tarkoituksena on edistää ympäristö-vaurioalueiden kunnostamista kestävän kehityksen yhteydessä. Verkoston avulla jaetaan eri puolilla Eurooppaa saatuja kokemuksia, tarjotaan uusia välineitä ja hallinnointistrategioita sekä puitteet koordinoiduille tutkimustoimille. EU tuki CABERNET-verkostoa alun perin viidennestä tutkimuksen puiteohjelmasta.

TIIVISTELMÄ

I. Viime vuosikymmeninä yhä useammista teollisuus- ja sotilas-alueista on tullut joutomaata (niin kutsutut ympäristövaurioalueet). Alueiden lukumäärän arvioidaan vaihtelevan Euroopassa siten, että pienissä jäsenvaltioissa alueita on muutamia satoja ja suuremmissa, rikkaan teollisen menneisyyden omaavissa jäsenvaltioissa joitakin satoja tuhansia. Monet ympäristövaurioalueet ovat saastuneita. EU edistää ympäristövaurioalueiden elvyttämistä ja uudiskäyttöä rakennetoimien avulla. Tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä sekä ympäristöä ja vähentää kaupunkirakenteen hajautumista.

II. Tilintarkastustuomioistuin arvioi tarkastuksessaan, oliko hanketavoitteet saavutettu, perustuiko EU-tuen kohdentaminen vakaisiin kriteereihin ja saavutettiinko tulokset siten, että EU:n talousarvioon aiheutuvat kustannukset jäivät mahdollisimman pieniksi. Tilintarkastustuomioistuin tarkasti suoraan 27 elvyttämishankkeen tuloksellisuuden ja perehtyi jäsenvaltioiden ympäristövaurioalueilla soveltamiin elvyttämisvälineisiin, jotka muodostavat yhteisrahoitettujen tukitoimenpiteiden puitteet.

III. Tilintarkastustuomioistuin teki seuraavat päätelmät:

a) Kunnostustöiden tuloksia ei aina todenneta asianmukaisesti, ja kansallisissa maan saastumista koskevissa seulonta-arvoissa on mittavia eroja. Suurin osa hankkeista saavutti tavoitteensa fyysisten tuotosten perusteella arvioituna, mutta uudiskäyttöön valmistellun maan ja rakennusten suunniteltu tuleva käyttö ei useissa tapauksissa toteutunut; myös työpaikkoja on luotu odotettua vähemmän. Saavutettujen tulosten vaatimattomuutta voidaan selittää lähinnä kahden tekijän avulla: talouden laskusuhdanne sekä alueiden kehittämistä koskevan vankan markkina-analyysin puuttuminen. Tulosten vaatimattomuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että laadittua markkina-analyysiä ei otettu huomioon. Kaikilla hankkeilla oli joitakin keskeisiä piirteitä, jotka vaikuttivat niiden kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Ainoastaan kaksi kolmasosaa hankkeista kuului osana yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan.

b) Ympäristövaurioalueita koskevaa toimintapolitiikkaa sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa pääasiassa paikallisten suunnitteluvälineiden avulla. Välineet edistävät tiettyjen parhaiden käytäntöjen soveltamista – lähinnä ympäristövaurioalueiden elvyttämistä rakentamattomien alueiden käytön sijasta. Ympäristövaurioalueiden väliaikaista käyttöä edistetään sen sijaan vain harvoin. Ympäristövaurioalueista ei myöskään ole olemassa kattavia ja asianmukaisia rekistereitä, jotka kattaisivat myös saastuneet alueet. Tämä mutkistaa painopisteiden asettamista. Rakennerahastoja koskevissa asetuksissa ei edellytetä yhdennettyä kehittämissuunnitelmaa, eikä ympäristövaurioalueiden uudelleenkäytön asettamista rakentamattomien alueiden käytön edelle tueta riittävästi.

c) Tulokset olisi voitu saavuttaa pienemmin kansallisiin talousarvioihin ja EU:n talousarvioon kohdistuvin menoin, sillä yhdeksän hankkeen tapauksessa avustus ei perustunut tulojen arviointiin, ja silloinkin kun tulot arvioitiin, puolessa tapauksista oli havaittavissa puutteita. Ympäristön kunnostamisesta aiheutuneet kulut on niin ikään rahoitettu osittain kansallisin ja EU:n varoin, sillä saastuttaja maksaa -periaatetta ei ole sovellettu täysimääräisesti ja tiettyjä valtiontukisääntöjä on laiminlyöty. Rakennerahastoja koskevien asetusten säännöksissä ja elvyttämishankkeita koskevien avustuspäätösten sopimuslausekkeissa ei anneta riittävästi mahdollisuuksia periä julkinen tuki takaisin tapauksissa, joissa hankkeet tuottavat odotettua enemmän tuloja.

IV. Tilintarkastustuomioistuin suosittaa, että

a) Jäsenvaltiot kehottaisivat hankkeiden toteuttajia laatimaan markkina-analyysin ja selvittämään, miten ympäristövaurioalueita voitaisiin käyttää tulevaisuudessa tarkoituksenmukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että ympäristövaurioalueiden elvyttämishankkeet kuuluvat osana yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan ja että toimivaltaisen viranomaisen tai tehtävään nimetyn elimen on todennettava kunnostamisen tulokset.

b) Jäsenvaltiot pyrkisivät asettamaan ympäristövaurioaluei-den elvyttämisstrategioille selkeät tavoitteet; rakentamattomien alueiden käyttöä olisi vältettävä ellei se ole ehdottoman välttämätöntä ja muutoin olisi vaadittava korvaavien toimenpiteiden toteuttamista; olisi selvitettävä, mitä toimia voidaan kohdentaa yksityisomistuksessa oleviin ongelma-alueisiin tapauksissa, joissa omistaja ei ryhdy tarvittaviin toimiin; olisi tutkittava, voitaisiinko elvytettyjä alueita käyttää useammin väliaikaisesti rakentamattomina alueina ja laatia ympäristövaurioalueista ja saastuneista alueista rekisterit, joissa on riittävästi vakiomuotoista tietoa tukitoimenpiteiden tärkeysjärjestykseen asettamista silmällä pitäen.

c) Jäsenvaltiot arvioisivat perusteellisesti kunkin hankkeen rahoitusvajeen. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen asetetaan EU-rahoituksen myöntämisen ehdoksi. Jäsenvaltioiden olisi myös sovellettava valtiontukiohjelmien säännöksiä, joista on sovittu komission kanssa. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä kaikkiin elvyttämishankkeita koskeviin avustuspäätöksiin takaisinmaksua koskeva lauseke, jotta niiden olisi mahdollista arvioida hankkeiden taloudellista tuloksellisuutta uudelleen pidemmän ajan kehityksen valossa (esimerkiksi 15 vuoden kuluessa). Tällöin maksettu avustus olisi mahdollista periä takaisin osittain tai kokonaan tapauksissa, joissa hankkeet ovat tuottaneet odotettua enemmän tuloja. Komission olisi seurattava tällaisten takaisinmaksulausekkeiden soveltamista.

d) Komissio ehdottaisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tieteellisen näytön sekä parhaiden käytäntöjen perusteella EU-standardeja, joiden avulla määritetään saastuneet alueet sekä niiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien merkittävyys. Komission olisi myös määritettävä menetelmä, jonka avulla yksilöidään aluekohtaiset kunnostusstandardit, joiden yhteydessä otetaan huomioon alueen loppukäyttö. Komission olisi edistettävä yhdennettyyn kehittämiseen perustuvan lähestymistavan soveltamista edellyttämällä, että yhteisrahoitetut ympäristövaurioalueiden elvyttämishankkeet sisällytetään yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan.

e) Komissio ja jäsenvaltiot tukisivat parhaiden käytäntöjen soveltamista ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen ja asettaisivat ympäristövaurioalueiden elvyttämisen rakentamattomien alueiden käytön edelle.

+++++ TIFF +++++

JOHDANTO

YMPÄRISTÖVAURIOALUEET EU:SSA

1. Viime vuosikymmeninä yhä useammista teollisuus- ja sotilasalueista on tullut joutomaata (niin kutsutut ympäristövaurioalueet). Alueiden lukumäärän arvioidaan vaihtelevan Euroopassa siten, että pienissä jäsenvaltioissa, joissa on perinteisesti ollut vähän teollisuutta, alueita on muutamia satoja ja suuremmissa jäsenvaltioissa, joilla on rikas teollinen menneisyys, alueita on joitakin satoja tuhansia [1]. Ympäristövaurioalueet sijaitsevat usein taloudellisesti ja sosiaalisesti taantuneilla seuduilla ja kaupunkialueilla. Ympäristövaurioalueita muodostavien teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämisellä on mittavia taloudellisia, yhteiskunnallisia sekä ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia.

+++++ TIFF +++++

Kuva 2 – Syöttöputki, joka siirtää puhdistavia nesteitä saastuneeseen maaperään terästehtaan alueella (Dunaujvaros, Unkari)

2. Useat ympäristövaurioalueet ovat saastuneita, ja niiden puhdistaminen vaatii yhteisiä ponnisteluja tulevina vuosikymmeninä. Euroopan ympäristökeskuksen (EYK) arvion mukaan saastuneita alueita on 250000. Lisäksi on 3 miljoonaa mahdollisesti saastunutta aluetta, joiden kunnostamistarve on arvioitava. Noin 70 prosentissa tapauksista saastumisen aiheut-tajana oli alueiden käyttö teollisuus- tai sotilastarkoituksiin [2].

3. Ympäristövaurioalueiden elvyttäminen voi johtaa erilaisiin tuotoksiin: taloudelliseen toimintaan, julkisiin alueisiin tai maareservikäyttöön. Ta-loudellisen toiminnan tapauksessa uudiskäytön valmisteluun sisältyy kiinteistöjen rakentaminen tai tonttien valmistelu investoijille tapahtuvaa myyntiä varten. Tämä voi tapahtua yksityisten tai julkisten hankkeen toteuttajien toimesta. Työpaikkoja luovaa vaikutusta odotetaan ainoastaan taloudelliselta toiminnalta (ks. kaavio 1).

YMPÄRISTÖVAURIOALUEITA MUODOSTAVIEN TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISTÄ KOSKEVAT EU:N TUKITOIMENPITEET

4. Elvyttämistä toteutetaan jäsenvaltioissa osana ympäristöpolitiikkaa ja aluekehitystä.

KAAVIO 1

TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISTOIMET JA MAHDOLLISET TUOTOKSET

+++++ TIFF +++++

Lähde: Tilintarkastustuomioistuin.

5. EU:n ympäristödirektiivit ovat erityisen relevantteja tapauksissa, joissa asianomaisen alueen ongelmana on saastuminen. Nämä direktiivit keskittyvät saastumisen ennaltaehkäisyyn [3] sekä pinta- ja pohjavesiä koskevaan hallinnointiin ja valvontaan [4].

6. Koheesiopolitiikan avulla edistetään yhdennettyyn kehittämiseen perustuvaa lähestymistapaa ja ympäristövaurioalueiden uudiskäyttöä rakentamattomien alueiden käytön sijasta [5].

+++++ TIFF +++++

Kuva 3 – Uusien rakenteiden luominen entisen voimalaitoksen alueella (Łódź, Puola)

EU:N RAKENNETOIMIEN AVULLA OSARAHOITETAAN YMPÄRISTÖVAURIOALUEIDEN ELVYTTÄMISTÄ

7. Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta voidaan osarahoittaa ympäristövaurioalueiden elvyttämistä jäsenvaltioiden tukikelpoisilla alueilla. Kumpaankin rahastoon viitataan jäljempänä rakennetoimina. Yksittäiselle hankkeelle maksettavan tuen osuus voi olla enintään 85 prosenttia hankkeen tukeen oikeuttavista menoista [6].

8. Taulukossa 1 esitetään ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen suunnatun rahoituksen kokonaismäärä tarkastuksen kattamien kahden ajanjakson aikana pääasiallisina tuensaajina olevissa jäsenvaltioissa. Liitteessä I on kattavat tiedot jäsenvaltioittain.

9. Yhteisrahoitettuihin hankkeisiin sisältyi erityyppisiä elvyttämistoimia:

epästabiilin ja saastuneen maan kunnostaminen (ks. kuvat 2 ja 9),

alueiden valmistelu uudiskäyttöön [7] (ks. kuva 7),

saastuneen ympäristövaurioalueen täysimittainen elvyttäminen, johon sisältyy sekä kunnostamiseen että uudiskäytön valmisteluun liittyviä toimenpiteitä (ks. kuvat 1, 3, 4, 5, 6, 8 ja 10).

TAULUKKO 1

YMPÄRISTÖVAURIOALUEIDEN ELVYTTÄMISEEN MYÖNNETTY RAHOITUS JA PÄÄASIALLISINA EDUNSAAJINA OLEVAT JÄSENVALTIOT

Lähde: Euroopan tilintarkastustuomioistuin komission keräämien tietojen pohjalta.

| 2000-2006 | 2007-2013 |

Myönnetty rahoitus | 2,3 miljardia euroa | 3,4 miljardia euroa |

Pääasialliset edunsaajat | Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska | Unkari, Tšekin tasavalta, Saksa, Romania, Italia ja Puola |

10. Osarahoitetut hankkeet kuuluvat toimenpideohjelmiin, jotka pannaan täytäntöön jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvan yhteishallinnoinnin avulla, mutta komissio on viime kädessä vastuussa EU:n talousarvion toteuttamisesta [8]:

a) komissio neuvottelee ja hyväksyy jäsenvaltioiden ehdottamat ohjelmat ja myöntää tarvittavat resurssit

b) jäsenvaltiot/alueet hallinnoivat ohjelmia, panevat ne täytäntöön valitsemalla hankkeet ja valvovat sekä arvioivat niitä

c) komissio osallistuu ohjelmien seurantaan, sitoo ja suorittaa hyväksyttyjä maksuja sekä tarkastaa valvontajärjestelmät.

11. Ohjelmakaudella 2000–2006 komissio sovelsi erityistä hyväksymismenettelyä koheesiorahaston hankkeisiin ja EAKR:n suurhankkeisiin (hankkeet, joiden kokonaiskustannukset ovat yli 50 miljoonaa euroa). Ohjelmakaudella 2007–2013 komission hyväksyntää edellytetään ainoastaan hankkeille, joiden kustannukset ovat yli 50 miljoonaa euroa [9].

12. Kaksi komission pääosastoa on keskeisessä asemassa ympäristövaurio-alueita muodostavien teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämisen kannalta:

alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto vastaa EU:n talousarviosta aluepolitiikan alalla; teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämistä osarahoitetaan aluepolitiikan puitteissa

ympäristöasioiden pääosasto vastaa EU:n ympäristöpolitiikasta. Ympäristöasioiden pääosaston on seurattava sovellettavien direktiivien täytäntöönpanoa ja erityistavoitteiden saavuttamista; alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto konsultoi ympäristöasioiden pääosastoa toimenpideohjelmia koskevien ehdotusten ja suurhankkeiden laadun osalta [10].

TARKASTUKSEN SISÄLTÖ JA TAVOITTEET

13. Tarkastuksen päätavoitteena oli arvioida, onko EU:n rakennetoimilla tuettu onnistuneesti ympäristövaurioalueita muodostavien teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämistä.

14. Tilintarkastustuomioistuin tutki,

saavutettiinko EU:n osarahoittamien elvyttämishankkeiden tavoitteet

perustuiko teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämiseen tarkoitetun EU-tuen kohdentaminen vakaisiin kriteereihin

oliko tulokset saavutettu siten, että EU:n talousarvioon aiheutuvat menot jäävät mahdollisimman pieniksi?

15. Tarkastus toimitettiin vuoden 2011 maaliskuun ja joulukuun välisenä aikana komissiossa ja viidessä jäsenvaltiossa, joiden osuus ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013 rahoitetuista hankkeista oli suurin: Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Unkari, Puola ja Tšekin tasavalta.

16. Tarkastuksessa tutkittiin 27 hankkeen otos, joka oli poimittu EAKR:sta ja koheesiorahastosta rahoitetuista hankkeista, joihin kohdistuvan EU:n osarahoituksen kokonaismäärä oli 231 miljoonaa euroa (ks. liite II):

tarkastetuista 27 hankkeesta neljä koski pelkästään kunnostamistoimia, kuusi yksinomaan uudiskäytön valmistelua ja 17 sekä kunnostamistoimia että uudiskäytön valmistelua

27 hankkeesta 23:n tavoitteena oli työpaikkojen luominen

ohjelmakaudelta 2000–2006 poimittiin otokseen ainoastaan hankkeita, jotka oli saatettu päätökseen (22 hanketta), mutta ohjelmakaudelta 2007–2013 otokseen otettiin mukaan myös käynnissä olevia hankkeita (viisi hanketta) [11]

22:n otokseen kuuluneen EAKR:n hankkeen hyväksynnästä vastasivat jäsenvaltioiden hallintoviranomaiset, ja viiden muun hankkeen (neljä EAKR:n suurhanketta ja yksi koheesiorahaston hanke) hyväksyjänä oli myös komissio.

+++++ TIFF +++++

Kuva 4 – Rakenteilla olevia teitä ja yleishyödyllisiä laitteistoja entisen hiilikaivoksen kaivosjätealueella (Jaworzno, Puola)

17. Hankeasiakirjoja tutkittiin komissiossa, asianomaisesta toimenpideohjelmasta vastaavan hallintoviranomaisen luona sekä edunsaajien tasolla. Tarkastustiimi haastatteli komission sekä aluesuunnittelusta vastaavien alueellisten ja paikallisten viranomaisten edustajia sekä edustajia julkisista tai yksityisistä yrityksistä, jotka vastaavat tarkastukseen valittujen kunnostamista ja uudiskäytön valmistelua koskevien hankkeiden suunnittelusta ja täytäntöönpanosta.

HUOMAUTUKSET

SAAVUTETTIINKO EU:N OSARAHOITTAMIEN ELVYTTÄMISHANKKEIDEN TAVOITTEET?

18. Elvyttämistavoitteiden saavuttamista voidaan mitata fyysisten osa-alueiden täytäntöönpanoa kuvaavien tuotosindikaattorien avulla tai hyödyntämällä tulosindikaattoreita, joiden pitäisi ilmentää, missä laajuudessa hankkeen kohteena olleet tarpeet on täytetty [12].

19. On olemassa joukko yleisesti hyväksyttyjä parhaita käytäntöjä [13], joilla katsotaan olevan myönteinen vaikutus elvytetyn alueen kestävyyteen sekä elvyttämistavoitteiden saavuttamiseen pitkällä aikavälillä. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat käytännöt:

Toimivaltainen viranomainen tai tehtävään hyväksytty elin todentaa dekontaminaatiotyöt.

Asianomaisella alueella noudatetaan aluesuunnittelua koskevia sääntöjä.

Käytössä on yhdennetty kehittämissuunnitelma, joka kohdentuu tiettyihin liiketoiminta-aloihin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) ja joka soveltuu paremmin alan sosiaalis-taloudelliseen taustaan; suunnitelman yhteydessä otetaan huomioon erityiset osaamisalueet, käytettävissä olevat taidot sekä yhteydet paikallisiin tutkimuslaitoksiin ja korkeakouluihin. Suunnitelmissa olisi myös määritettävä asuinalueita, liikennettä ja virkistysalueita koskevat tavoitteet, joiden avulla voidaan lisätä alueen houkuttavuutta ja edistää työpaikkojen luomista paikallisyhteisölle.

Alueella on riittävä kunnallistekniikka (tieyhteydet, julkinen liikenne, sähkön- ja vedenjakelu, sanitaatio, laajakaistayhteys jne.).

20. Elvyttämistoimia, jotka hankkeen toteuttaja on itse sitoutunut toteuttamaan, voidaan pitää endogeenisinä, koska asianomaiset tekijät pysyvät periaatteessa hankkeen toteuttajan välittömässä valvonnassa. On kuitenkin lukuisia muita tekijöitä, kuten esimerkiksi taloudelliset olosuhteet [14], jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla tulosten saavuttamiseen. Nämä ulkoiset tekijät eivät välttämättä ole hankkeen toteuttajan välittömässä valvonnassa.

21. Tilintarkastustuomioistuin tutki otokseen kuuluneiden hankkeiden osalta,

a) oliko toimivaltainen viranomainen todentanut dekontaminaatiotyön tapauksissa, joissa työt olivat tarpeen

b) oliko hanketavoitteet saavutettu etenkin tapauksissa, joissa tavoitteena oli työpaikkojen luominen

c) ilmensivätkö hankkeet parhaita käytäntöjä, jotka edistivät hankkeiden tulosten kestävyyttä.

+++++ TIFF +++++

Kuva 5 – Kaupungin puisto entisen patteritehtaan alueella, jolla tehtiin dekontaminaatiotöitä (Marcali, Unkari)

KUNNOSTAMISTOIMIEN TULOKSIA EI OLE AINA TODENNETTU ASIANMUKAISESTI

22. Saavutettujen tulosten todentamista dekontaminaation ja maan vakauttamisen osalta pidetään keskeisenä tekijänä pyrittäessä varmistamaan etenkin mahdollisille investoijille, että ympäristö- ja terveysriskejä ei ole. Todentamista pidetään myös parhaana käytäntönä, jonka avulla edistetään elvytetyn alueen kestävyyttä.

23. Tarkastetuista hankkeista 21:een sisältyi jonkin verran kunnostamistoimia. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikaan työt oli saatu päätöksen 17 hankkeen tapauksessa:

päätökseen saatetuista hankkeista yhdeksän kohdalla töiden valvonnasta tai todentamisesta vastasi asianomaisen alueen ympäristö- tai kaivosviranomainen

kahdeksassa muussa hankkeessa kyseinen viranomainen ei valvonut tai todentanut töitä.

24. Saastuneiden alueiden yksilöintiä, kunnostamistoimien tavoitteiden asettamista ja seurantaa hallinnoidaan jäsenvaltioiden tasolla. Kansallisten maaperän saastumista koskevien seulonta-arvojen välillä on mittavia eroja [15] esimerkiksi seurannan kohteena olevien saasteiden tason ja lukumäärän osalta. EU:n tasolla ei ole standardeja, joiden avulla määritettäisiin, aiheuttaako tietty alue huomattavia riskejä ihmisten terveydelle, maaperälle tai vesistölle. Tarkastuskohteena olleilla jäsenvaltioilla on omat menetelmänsä, joiden avulla ne määrittävät tavoiteltavaa kunnostamisen tasoa kuvaavat arvot; tällaisia vakiomuotoisia menetelmiä ei ole EU:n tasolla. EU:n tasolla ei ole myöskään menettelyjä, jotka liittyisivät kunnostamistöiden asianmukaisen täytäntöönpanon valvontaan.

25. Komission ehdotuksessa direktiiviksi maaperän suojelun puitteista [16] säädetään, että jäsenvaltioiden on kartoitettava pilaantuneet alueet, luotava menetelmä pilaantumisen määrittämiseksi ja varmistettava, että pilaantuneet alueet kunnostetaan [17]. Tämä ehdotus on yhä neuvoston käsiteltävänä. Useat asiantuntijat katsovat, että yhdenmukaistaminen voi tuottaa hyödyllisiä tuloksia.

USEIMMISSA HANKKEISSA TAVOITTEET SAAVUTETTIIN FYYSISTEN TUOTOSTEN OSALTA, MUTTA UUDISKÄYTTÖÖN VALMISTELTUJEN ALUEIDEN JA KIINTEISTÖJEN SUUNNITELTU TULEVA KÄYTTÖ EI OLE MONISSA TAPAUKSISSA VIELÄ TOTEUTUNUT

26. Tarkastetuista 27 hankkeesta 22 oli saatettu päätökseen. Päätökseen saatetuista 22 hankkeesta

18 hankkeessa tavoitteet saavutettiin täysin purkamisen, maan puhdistamisen, maisemanhoidon, perusinfrastruktuurien luomisen ja hankkeen toteuttajan toimesta tapahtuvan kiinteistöjen rakentamisen osalta

neljässä hankkeessa odotetuista tuotoksista saavutettiin 90–100 prosenttia.

27. Tarkastetuista hankkeista 13:ssa tapauksessa hankkeen toteuttajan tavoitteena oli valmistella tontit myyntiin potentiaalisille investoijille (ks. kohta 3). Asianomaisille tonteille rakennettujen teollisuus- ja toimistorakennusten keskimääräinen rakennusaste oli kuitenkin vuoden 2011 puoliväliin mennessä ainoastaan 25 prosenttia [18]. Rakennusten käyttöaste oli 89 prosenttia.

28. Hankkeiden toteuttajat olivat pystyttäneet käyttövalmiita rakennuksia viiden hankkeen yhteydessä. Näiden rakennusten keskimääräinen käyttöaste oli 76 prosenttia.

29. Rakennusten, jotka oli suunnattu minkä tahansa käyttäjän vuokrattavaksi, käyttöaste oli alhaisempi kuin tietylle loppukäyttäjälle tarkoitettujen yksittäisten rakennusten käyttöaste; esimerkkeinä voidaan mainita ennen elvyttämishankkeen käynnistämistä suunniteltu teollisuushanke tai teknologiapuisto. Ensiksi mainitut rakennukset ovat riippuvaisempia vallitsevasta yleisestä taloustilanteesta ja julkisen rahoituksen saatavuudesta (ks. laatikko 1 ja kuva 6).

+++++ TIFF +++++

LAATIKKO 1

ESIMERKKI RAKENNUKSESTA, JOKA OLI TARKOITETTU MINKÄ TAHANSA MAHDOLLISEN VUOKRAAJAN KÄYTTÖÖN

Entisessä teollisuussatamassa (Barrow-in-Furness, Yhdistynyt kuningaskunta) toteutetut työt koskivat 23 hehtaarin suuruisen alueen elvyttämistä pk-yrityksille tarkoitetun yrityspuiston perustamista varten. Työt keskeytettiin vuonna 2010, koska käytettävissä ei ollut kansallista rahoitusta, jonka avulla rakennustyöt olisi voitu saattaa päätökseen. Tämä johtui siitä, että julkiset tai yksityiset teolliset taikka kaupalliset loppukäyttäjät eivät olleet sitoutuneet yrityspuistohankkeeseen. Tarkastuksen aikaan alueelle ei ollut noussut vielä ensimmäistäkään rakennusta.

30. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastamien hankkeiden tapauksessa lukuisat eri tekijät selittivät suhteellisen alhaista rakennusastetta, joka oli havaittavissa elvytetyille ympäristövaurioalueille perustetuilla alueilla. Yhtenä tekijänä tilanteeseen vaikuttaa vuodesta 2008 alkaen ilmennyt talouden laskusuhdanne. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi seuraavat:

joitakin elvyttämishankkeita hyväksyttiin suorittamatta perusteellista markkina-analyysiä, jonka avulla olisi kyetty perustelemaan uusien teollisuus- ja toimistorakennusten rakentaminen (ks. laatikko 2)

tapauksissa, joissa markkina-analyysi oli suoritettu, analyysin päätelmiä ei otettu riittävän hyvin huomioon varsinkaan silloin, jos ne koskivat riskiä useiden samalla alueella sijaitsevien liikealueiden välisestä kilpailusta taikka riskiä siitä, että asianomaiset rakennukset eivät vastaisi paikallisia sosiaalis-taloudellisia ominaispiirteitä (ks. laatikko 3).

LAATIKKO 2

ESIMERKKEJÄ ELVYTETYISTÄ ALUEISTA, JOILLA ODOTETUT MARKKINATOIMET EIVÄT OLE TOTEUTUNEET

Entisen öljynjalostamon (Braunsbedra, Saksa) alueella käynnistettiin toimet vuonna 2002, ja investoijat olivat ostaneet 50 prosenttia kunnostetusta kokonaisalasta. Entisen metallitehtaan (Halle, Saksa) alueella käynnistettiin puolestaan toimet vuonna 2003, ja kunnostetusta kokonaisalasta oli myyty 11 prosenttia. Molemmissa tapauksissa hankkeen toteuttajaa oli vaadittu osoittamaan alkuperäisen avustuspäätöksen tekovaiheessa, että hän on jo saanut investoijilta tiedusteluja, jotka kattavat huomattavan osan elvytetystä alasta. Hallintoviranomainen luotti hankkeen toteuttajan väitteisiin tiedustelujen olemassaolosta, mutta se ei ollut laatinut tarkkoja kriteereitä, joiden avulla tämän ennakkoehdon täyttäminen olisi tarkistettu.

LAATIKKO 3

ESIMERKKEJÄ HANKKEISTA, JOIDEN KOHDALLA EI KIINNITETTY RIITTÄVÄSTI HUOMIOTA MARKKINA-ANALYYSIN TULOKSIIN

Entiseen metallitehtaaseen (Barnsley, Yhdistynyt kuningaskunta) liittyneen hankkeen yhteydessä oli määrä rakentaa monikerroksinen toimistotorni, jossa on huoneistoalaa 10750 neliömetriä. Hanke hyväksyttiin, vaikka markkina-analyysi antoi varoittavia viitteitä siitä, että markkinat eivät olisi riittävät ehdotetun tyyppiselle rakennukselle. Rakennustyöt saatiin päätökseen vuoden 2008 loppuun mennessä, mutta toimistotilojen vuokraaminen osoittautui vaikeaksi. Elokuussa 2010 hankkeen toteuttaja myi toimistotilat paikalliselle viranomaiselle. Maaliskuuhun 2011 mennessä käytössä oli ainoastaan kaksi kerrosta kuudesta.

Entisen terästehtaan alueella (Dortmund, Saksa) toteutettujen rakennustöiden yhteydessä oli määrä luoda teknologiapuisto sekä muita perusrakenteita. Hallintoviranomaiselle ja komissiolle alustavaa arviointia varten toimitetuissa hankeasiakirjoissa tuotiin esille ongelmia, jotka liittyivät esimerkiksi alueen etäisyyteen yliopistosta, kilpailuun muiden kaupungissa sijaitsevien liikealueiden kanssa sekä hankkeen voimakkaaseen keskittymiseen hiipumassa oleviin aloihin, kuten tietoteknologiaan ja mikrojärjestelmätekniikkaan. Tontteja luotiin vaiheittain ja valmisteltiin rakentamista varten vuosien 2005 ja 2008 välisenä aikana. Toimistorakennusten ostaminen ja rakentaminen eteni kuitenkin suunniteltua hitaammin. Käytettävissä olleesta alasta oli vuoden 2011 puoliväliin mennessä myyty ainoastaan 22 prosenttia.

TALOUDELLISET TOIMINNOT OVAT LUONEET ODOTETTUA VÄHEMMÄN TYÖPAIKKOJA

31. Tarkastetuista 27 hankkeesta 23:ssa tavoitteena oli työpaikkojen luominen; raportointitiedot olivat saatavilla kymmenen hankkeen osalta. Luotujen työpaikkojen määrä oli tarkastuksen aikaan odotettua alhaisempi seuraavista syistä:

täyttä työllisyyttä koskevan tavoitteen saavuttaminen oli pidemmän aikavälin tavoite

rakennushankkeissa ilmeni viiveitä (ks. kohdat 20 ja 27)

alueella käynnistetyn taloudellisen toiminnan työllistävä vaikutus oli odotettua pienempi.

KAIKILLA HANKKEILLA OLI JOITAKIN KESKEISIÄ PIIRTEITÄ, JOTKA VAIKUTTAVAT MYÖNTEISESTI HANKKEIDEN KESTÄVYYTEEN

32. Kaikkiin tilintarkastustuomioistuimen tarkastamiin ympäristövaurioalueita muodostavien alueiden elvyttämishankkeisiin liittyi tiettyjä keskeisiä piirteitä, joiden katsotaan olevan parhaita käytäntöjä pyrittäessä varmistamaan alueiden ja tulosten kestävyys pitkällä aikavälillä:

kaikki alueet perustettiin aluesuunnitteluasiakirjoissa määritetyn maankäytön mukaisesti ja ne ovat asianmukaisten liikenneyhteyksien päässä, minkä lisäksi myös sanitaatioinfrastruktuurit sekä tieto- ja viestintäteknologiainfrastruktuurit ovat saatavilla

osalla alueista on strateginen sijainti ja niihin on kolmeen eri liikennemuotoon perustuvat liikenneyhteydet (tie-, rautatie- ja vesiliikenne)

uudet rakennukset ovat ympäristövaatimusten mukaisia.

33. Tarkastetuista 27 hankkeesta 18 hanketta kuului osana asianomaista aluetta tai talousaluetta koskevaan yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan. Tilintarkastustuomioistuin pani merkille, että jopa tapauksissa, joissa sovellettiin yhdennettyä lähestymistapaa, tarkastettujen hankkeiden vaikutus paikallisyhteisöjen työ- ja koulutusmahdollisuuksiin jäi ainoastaan vaatimattomaksi. Tämä johtui siitä, että useat tarkastukseen valitut hankkeet olivat suuntautuneet korkean teknologian toimintoihin ja niiden tavoitteena oli koko kaupungin tai alueen kattava vaikutus eikä niinkään paikallinen vaikutus. Joissakin jäsenvaltioissa alueelliset viranomaiset olivat tietoisia paikallisyhteisöihin kohdistuvan odotetun vaikutuksen vähäisyydestä, ja ne olivat laatineet suunnitelmia, joiden avulla paikallisyhteisöt voisivat hyötyä elvyttämisestä; osa julkisista alueista varattiin puistoille, kulttuurialueille sekä urheilutiloille, ja paikallista väestöä tuettiin vähemmän erikoisosaamista edellyttävien työpaikkojen hankinnassa sekä majoituspalveluiden perustamisessa.

34. Laatikossa 4 annetaan esimerkkejä tapauksista, joissa kestävyysehdot toteutuivat erityisen hyvin.

PERUSTUIKO TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISEEN TARKOITETUN EU-TUEN KOHDENTAMINEN VAKAISIIN KRITEEREIHIN?

35. Teollisuus- ja sotilasalueiden onnistunut elvyttäminen edellyttää sellaisen strategian täytäntöönpanoa, jonka suunnittelu pohjautuu asianmukaisiin periaatteisiin. Elvyttämisen edellytyksenä on niin ikään hyvä tuntemus ympäristöön liittyvistä, taloudellisista sekä yhteiskunnallisista ongelmista ja uhista, joihin on puututtava, jotta toimet voidaan asettaa tärkeysjärjestykseen. Suunnittelun pääperiaatteet ovat seuraavat [19]:

Ympäristövaurioalueet asetetaan rakentamattomien alueiden edelle

elvytettyjä alueita käytetään väliaikaisesti rakentamattomina alueina ennen varsinaista loppukäyttöä; tavoitteena on välttää ympäristövaurioalueiden valmistelu epäasianmukaisiin uusiin käyttötarkoituksiin.

LAATIKKO 4

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA KESTÄVYYSEHDOT TOTEUTUIVAT ERITYISEN HYVIN

Entinen terästehdas I (Duisburg, Saksa) on kunnostettu ja alueelle on luotu perusinfrastruktuuri, joka mahdollistaa alueen käytön kolmea eri liikennemuotoa hyödyntävänä logistiikkakeskuksena. Luotu alue oli vuoden 2011 puoliväliin mennessä lähes kokonaisuudessaan useiden konttien lastaus- ja varastointiyritysten käytössä. Aluetta kehitettiin jatkuvasti ensisijaisen klusterin (logistiikka-ala) mukaisesti, ja se sijaitsi liikennöitävissä olevan joen varrella. Satamalla on myös logistiikka-alan yhteistyö- ja tutkimushankkeita yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Entisellä teräs- ja metallitehtaalla (Pilsen, Tšekin tasavalta) on rakennettu teollisuushalli EAKR:n tuella. Alueella on erityinen klusteri (metallintuotanto), jolle isäntäkaupunki tarjoaa huomattavia etuja ja jota täydentävät muut investoinnit, kuten tieverkoston ja rautatieyhteyksien laajentaminen. Alueella toimivat yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä tutkimuskeskusten, teknisten oppilaitosten, toisen asteen oppilaitosten sekä lasten tiedekeskuksen muodostavan verkoston kanssa.

36. Tilintarkastustuomioistuin tutki,

onko jäsenvaltioilla kansalliset, alueelliset tai paikalliset ympäristövaurioalueiden elvyttämisstrategiat, jotka perustuvat hyviin suunnittelukäytäntöihin ja ympäristövaurioalueita koskeviin rekistereihin, joihin sisältyy kuvaus asian-omaisiin alueisiin liittyvistä ongelmista ja uhista

kannustetaanko EU-varoilla asianomaisten parhaiden käytäntöjen täytäntöönpanoon.

KAIKILLA JÄSENVALTIOILLA ON LUKUISIIN TUNNUSTETTUIHIN PERIAATTEISIIN POHJAUTUVA YMPÄRISTÖVAURIOALUEIDEN ELVYTTÄMISTÄ KOSKEVA TOIMINTAPOLITIIKKA...

37. Ympäristövaurioalueisiin sovellettavaa toimintapolitiikkaa toteutetaan kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa lähinnä paikallisten suunnitteluvälineiden avulla. Välineet edistävät tiettyjen keskeisten periaatteiden ja parhaiden käytäntöjen soveltamista.

38. Ympäristövaurioalueiden elvyttämistä rakentamattomille alueille rakentamisen sijasta edistetään estämällä tai ehkäisemällä kehityshankkeiden toteuttaminen rakentamattomilla alueilla ja asettamalla ympäristövaurioalue kehitettäväksi. Tätä varten on olemassa lukuisia välineitä:

uusia kehitettäviä alueita voidaan osoittaa maankäyttösuunnitelmaan tehtävin muutoksin ainoastaan siinä tapauksessa, että aiemmin kehitettyjä maa-alueita ei voida käyttää ja tällaisia uusia alueita koskeva tarve on selkeästi osoitettavissa

paikallisilla viranomaisilla on valtuudet toteuttaa ympäristövaurioalueiden pakko-ostoja

kaikkia yksittäisiä kehityshankkeita varten tarvitaan suunnittelu- tai rakennuslupa; luvissa määritetään alueiden tarkastuksiin sovellettavat ehdot ja tarvittaessa edellytetään ympäristövaurioalueiden kunnostamista.

39. Elvytettyjen alueiden väliaikainen käyttö rakentamattomina alueina on ollut harvinaista tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa. Seuraavat seikat on kuitenkin otettava huomioon:

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus otti periaatteen huomioon maaliskuussa 2008 esittämissään suosituksissa [20]; ympäristövaurioalueiden väliaikainen käyttö rakentamattomina alueina on suositeltavaa tapauksissa, joissa alueet eivät sovellu muuhun käyttöön. Näin voidaan toimia alueiden visuaalista ja taloudellista rappeutumista vastaan.

Saksassa ympäristövaurioalueita olisi rakentamista, kaupunkisuunnittelua ja alueellista kehittämistä käsittelevän valtiollisen laitoksen [21] mukaan elvytettävä ainakin väliaikaisesti enemmän virkistys- tai luontokäyttöön ja vähäisemmässä määrin taloudellista toimintaa varten; laitoksen toteuttamat säännölliset kyselytutkimukset osoittavat, että siitä huolimatta, että huomattavan laajoja ympäristövaurioalueita on elvytetty, alueiden lukumäärä kasvaa, sillä käyttämättä jäävien alueiden lukumäärä ja pinta-ala on suurempi kuin elvytettyjen alueiden lukumäärä ja pinta-ala [22].

40. Ympäristövaurioalueiden elvyttämisessä on ollut usein lukuisia esteitä kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa:

ympäristövaurioalueiden kunnostamisesta tai elvyttämisestä vastaavilla julkisilla elimillä on pulaa taloudellisista resursseista

käytössä ei ole alueellisia strategioita, jotka perustuisivat riittäviin tietoihin; esimerkkinä voidaan mainita rekisterit olemassa olevista ympäristövaurioalueista sekä järjestelmä, joka edistää kansallisten ja EU:n varojen kohdentamista etusijalle asetetuille alueille

maan omistajuuden ja kunnostusvastuun määrittäminen on vaikeaa

tapauksissa, joissa ympäristövaurioalueet ovat yksityisomistuksessa, julkisilla ja yksityisillä toimijoilla ei välttämättä ole yhteneväisiä intressejä alueen elvyttämiseen nähden.

41. Viidestä tarkastuskäynnin kohteena olleesta jäsenvaltiosta ainoastaan Yhdistyneellä kuningaskunnalla (Englanti) on määrällisesti ilmaistut tavoitteet, jotka koskevat elvyttämistä edellyttävien ympäristövaurioalueiden kattamaa alaa. Suunnittelusäännöissä on asetettu vuodesta 2000 alkaen ympäristövaurioalueiden uudelleenkäyttöön liittyvät yleiset tavoitteet (17 prosenttia nykyisistä ympäristövaurioalueista vuoteen 2010 mennessä) ja asuinrakentamista koskevat erityistavoitteet (60 prosenttia kaikista uusista taloista oli rakennettava vuoteen 2008 mennessä ympäristövaurioalueille), mutta käytössä ei ollut tavoitteita, jotka olisivat koskeneet ympäristövaurioalueiden uudelleenkäyttöä teollista tai liiketoimintaa varten. Yleiset tavoitteet ja erityistavoitteet on pitkälti saavutettu [23].

42. Saksassa aluesuunnittelua ja ympäristöä koskevissa säännöissä ei aseteta erillisiä tavoitteita ympäristövaurioalueiden elvyttämistä varten. Vuonna 2002 hyväksytyn valtiollisen kestävyysstrategian tavoitteisiin sisältyy kuitenkin rakentamattomien alueiden käyttämisen vähentäminen vuosina 1993–1996 vallinneesta 129 hehtaarista päivässä 30 hehtaariin päivässä vuoteen 2020 mennessä. Viimeaikaiset tilastotiedot osoittavat [24], että maankäyttö on vähentynyt Saksassa jyrkästi vuodesta 2006 alkaen. Keskiarvo vuosina 2007–2010 oli 87 hehtaaria päivässä.

...MUTTA KATTAVAN JA ASIANMUKAISEN, MYÖS SAASTUNEET ALUEET KÄSITTÄVÄN YMPÄRISTÖVAURIOALUEITA KOSKEVAN REKISTERIN PUUTTUMINEN HANKALOITTAA PAINOPISTEIDEN MÄÄRITTÄMISTÄ

43. Tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa on toteutettu lukuisia toimia, joiden tarkoituksena on koota ympäristövaurioalueita koskevia rekistereitä paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla. Rekistereiden avulla saadaan jonkin verran tietoa ympäristövaurioalueiden tilanteesta, mutta ne ovat kuitenkin puutteellisia, niitä ei voida yhdistää toisiinsa, eivätkä ne sisällä asianmukaista tietoa siitä, miksi julkinen tukitoimenpide on keskitetty mieluummin tietylle alueelle kuin jollekin toiselle alueelle (ks. laatikko 5).

LAATIKKO 5

ESIMERKKEJÄ TOIMISTA, JOIDEN AVULLA TARKASTUSKÄYNNIN KOHTEENA OLLEET JÄSENVALTIOT OVAT PYRKINEET KOKOAMAAN YMPÄRISTÖVAURIOALUEITA KOSKEVIA REKISTEREITÄ

Tšekin tasavallassa perustettiin kansallinen ympäristövaurioalueita koskeva tietokanta. Tietokanta perustui vuosina 2005–2007 suoritettuun tutkimukseen, jossa yksilöitiin 2355 ympäristövaurioaluetta, jotka kattavat 10326 hehtaarin alan [25]. Tietokanta sisältää kuitenkin tietoja ainoastaan alueista, joiden omistaja on antanut suostumuksensa tietojen julkistamiselle. Tietokantaan eivät myöskään kuulu Prahassa sijaitsevat alueet. Toisessa tietokannassa listataan kaikilla alueilla sijaitsevat ympäristövaurioalueet, mutta tiedot koskevat ainoastaan alueita, joista suurin osa on kunnallisessa omistuksessa (375 aluetta).

Puolassa ei ole kansallista rekisteriä ympäristövaurioalueista. Joitakin tietoja on saatavilla alueellisella tai paikallisella tasolla, mutta tiedot eivät ole vertailukelpoisia, koska tietojen keräämistä ja esittämistä varten ei ole yhdenmukaista menetelmää. Vuonna 2005 toteutettiin pilottiluontoinen ympäristövaurioalueiden luokittelu kolmella alueella. Kansallisen ympäristövaurioalueita koskevan luokittelun valmistelu kuitenkin keskeytettiin varhaisessa vaiheessa.

44. Kaikissa viidessä tarkastuskohteena olleessa jäsenvaltiossa kerätään tiedot saastuneista ja mahdollisesti saastuneista alueista. Rekisterit eivät kuitenkaan koskaan sisällä tietoja kaikista relevanteista alueista, ja ai-noastaan Tšekin tasavallassa sekä Unkarissa on saatavilla painopisteiden määrittämiseen tarvittavat tiedot (ks. laatikko 6).

ELVYTTÄMISTÄ KOSKEVIEN PARHAIDEN KÄYTÄNTÖJEN EDISTÄMISESSÄ ON PARANTAMISEN VARAA

45. Rakennerahastoja koskevissa asetuksissa ei yksilöidä sääntöjä, joiden tarkoituksena olisi edistää joitakin tiettyjä ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen liittyvien parhaiden käytäntöjen osa-alueita. Tilintarkastustuomioistuin totesi, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet joitakin aloitteita:

kaksi jäsenvaltiota asettaa avustushakemusten valintamenettelyssä ympäristövaurioalueilla toteutettavat hankkeet rakentamattomilla alueilla toteut-tavien edelle

Puolaa koskevassa toimenpideohjelmassa EU-rahoituksen edellytyksenä on yhdennetty aluekehityssuunnitelma

Unkarissa erityisen valintakriteerin [26] muodosti se, missä määrin hankkeiden yhteydessä pyrittiin puuttumaan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin menetyksiin.

LAATIKKO 6

ESIMERKKEJÄ SAASTUNEITA TAI MAHDOLLISESTI SAASTUNEITA ALUEITA KOSKEVISTA JÄSENVALTIOIDEN REKISTEREISTÄ

Englannissa ja Walesissä ympäristövirasto pitää rekisteriä ainoastaan erityisen korkean riskin alueista (33 aluetta vuoden 2011 puolivälissä). Rekisteri oli päivitetty edellisen kerran 31. maaliskuuta 2007. Paikalliset viranomaiset pitävät rekistereitä muista saastuneista alueista.

Tšekin tasavallassa saastuneita ja mahdollisesti saastuneita alueita koskeva kansallinen SEKM [27]-tietokanta sisältää esimerkiksi aiemmin teollisuus-, sotilas- ja kaivoskäytössä tai kaatopaikkoina olleet alueet. Kullekin alueelle on määritetty painopiste: kiireisin luokitus koskee alueita, joilla välittömät kunnostustoimet ovat tarpeen (130 aluetta). Uusi saastuneita alueita koskeva tietokanta on parhaillaan kehitteillä; tavoitteena on yhdenmukaistaa eri lähteistä peräisin olevat tiedot ja päivittää olemassa olevaa tietokantaa kansallisella tasolla.

Unkarissa on ollut saastuneiden alueiden kunnostamissuunnitelma vuodesta 1996 alkaen. Päätavoitteena on yksilöidä ja kunnostaa saastuneet alueet, jotta saastumisen leviäminen pohjaveteen kyetään välttämään. Suunnitelman toteuttamista tukee sellaisia saastuneita alueita koskeva rekisteri, jotka muodostavat mahdollisen riskin veden laadulle. Kukin alue asetetaan tärkeysjärjestykseen lukuisien ympäristöön ja terveyteen liittyvien riskikriteereiden perusteella.

ONKO TULOKSET SAAVUTETTU SITEN, ETTÄ EU:N TALOUSARVIOON AIHEUTUVAT MENOT JÄÄVÄT MAHDOLLISIMMAN PIENIKSI?

46. Ympäristövaurioalueiden elvyttäminen voi tarjota kannattavia tilaisuuksia, joten siitä voivat vastata yksityiset investoijat. Tapauksissa, joissa hankkeiden kannattavuus on marginaalista, riskit ja kustannukset on välttämätöntä jakaa julkisen ja yksityisen sektorin kesken. Lisäksi täysimääräinen julkinen investointi saattaa olla välttämätön tapauksissa, joissa ilmenee vakavia ongelmia, kuten huomattava saastuminen, heikko sijainti tai jähmeät kiinteistömarkkinat. Arvioitaessa, kuinka paljon elvyttämishankkeille olisi suunnattava julkista osarahoitusta, on erittäin tärkeää rajata julkinen rahoitus hankkeen täytäntöönpanoon tarvittavaan määrään: julkisen rahoituksen osuus ei saisi ylittää rahoitusvajetta, joka vallitsee investointikustannusten ja hankkeelta odotettavan tuoton välillä [28].

47. Arvioidakseen, olisiko tarkastuskohteena olleet 27 elvyttämishanketta voitu toteuttaa pienemmin EU:n talousarvioon aiheutuvin kustannuksin, tilintarkastustuomioistuin tutki,

oliko julkinen avustus – EU:n rahoitusosuus mukaan lukien – määritetty asianmukaisella tasolla hyödyntämällä rahoitusvajeen määrittämiseen perustuvaa menetelmää, ja oliko rahoitusvaje arvioitu asianmukaisesti

otettiinko hankekustannuksiin rahoitusvajeen arvioinnissa sisältyneessä alueen arvon määrityksessä huomioon saastuttaja maksaa -periaate, jonka mukaan saastuttajat vastaavat saastuttamiensa alueiden kunnostamiskustannuksista

noudatettiinko kilpailun vääristämistä ehkäiseviä valtiontukisääntöjä

sisältyikö avustuspäätökseen takaisinmaksujärjestelmä, jota sovellettaisiin, jos hanke tuottaisi enemmän tuloja kuin avustuksen myöntämishetkellä arvioitiin.

JULKISEN TUEN – ESIMERKIKSI EU-TUEN – TARVETTA EI AINA ARVIOITU, JA...

48. Tarkastuksessa tutkittiin 27 hanketta, joista

15 hankkeen tapauksessa edunsaaja arvioi rahoitusvajetta komission tai hallintoviranomaisen pyynnöstä.

12 hankkeen tapauksessa rahoitusvajetta ei arvioitu. Kolmen hankkeen kohdalla arvioinnin suorittamatta jättäminen oli kohtuullista, koska hankkeen ei odotettu tuottavan tuloja joko siksi, että hanke koski ainoastaan dekontaminaatiota tai koska tavoitteena oli perustaa puistoja ja maareservejä. Näissä tapauksissa rahoitusvajeen voidaan sanoa olevan 100 prosenttia. Muiden yhdeksän hankkeen kohdalla rahoitusvajetta ei kuitenkaan arvioitu, vaikka hankkeet tuottavat tuloja uudiskäyttöön valmisteltujen tonttien tai rakennusten myynnin tai vuokraamisen myötä (ks. laatikko 7). Jos rahoitusvaje olisi analysoitu näissä yhdeksässä tapauksessa, avustuksen – EU:n tuki mukaan luettuna – määrä olisi ollut pienempi.

...RAHOITUSVAJEEN ANALYSOINTIIN LIITTYY PUUTTEITA TAPAUKSISSA, JOISSA SE ON SUORITETTU

49. Tapauksissa, joissa rahoitusvaje oli analysoitu, havaittiin seuraavat puutteet:

Kolmessa tapauksessa, joissa asianomainen yhteisrahoitettu hanke koski osaa laajemmasta ympäristövaurioalueesta, rakennuttajalle koko alueesta kertyviä tuloja ei otettu huomioon rahoitusvajeen arvioinnissa. Näin oli siitä huolimatta, että rakennetoimien avulla oli osarahoitettu koko aluetta koskevaa perusinfrastruktuuria (eri hankkeen yhteydessä joko samalla ohjelmakaudella (2000–2006) tai edeltävällä ohjelmakaudella (1994–1999)) (ks. laatikko 8).

Viidessä tapauksessa, joissa maan hinta oli sisällytetty ilmoitettuihin kustannuksiin [29], maa-alueen markkina-arvosta ei joko ollut riippumatonta arviointitodistusta, tai ei ollut mahdollista osoittaa, kumpi oli alhaisempi, ostohinta vai markkina-arvo (ks. laatikko 9).

laatikko 7

ESIMERKKEJÄ KOKONAISUUDESSAAN JULKISIN VAROIN RAHOITETUISTA HANKKEISTA, JOTKA TODENNÄKÖISESTI TUOTTAVAT TULOJA MUTTA JOIDEN KOHDALLA EI ARVIOITU RAHOITUSVAJETTA

Julkisen maareservin alueella (Halton, Yhdistynyt kuningaskunta) paikallinen viranomainen aikoi rakentaa varastorakennuksen, joka toimisi mahdollisesti tuloa tuottavissa markkinaolosuhteissa. Kehittämiskustannukset (maanhankinta ja maisemanhoito) rahoitettiin kokonaisuudessaan julkisin varoin, joista 29 prosenttia oli EAKR:sta maksettua osarahoitusta. Rahoitusvajetta ei kuitenkaan analysoitu tulevien tulojen huomioon ottamista silmällä pitäen.

Aiemmin suunnitellun ydinvoimalan (Arneburg, Saksa) kehittämishanke (ks. kuva 7) tuottaa todennäköisesti tuloja yksityiselle maanomistajalle, koska alueen etuna on kolmeen eri liikennemuotoon perustuva infrastruktuuri, mikä lisää sen kiinnostavuutta tiettyjen teollisuudenalojen keskuudessa. Hankkeen rahoitusvajetta ei kuitenkaan analysoitu.

LAATIKKO 8

ESIMERKKI TAPAUKSESTA, JOSSA RAHOITUSVAJEANALYYSI KATTOI VAIN OSAN ALUEESTA

Entistä hiilikaivosta/koksauslaitosta (Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta) kehitetään vaiheittain. EAKR:sta tuettiin kaudella 2000–2006 alueen kehittämisen toista vaihetta, johon kuului useiden teollisuus- ja toimistorakennusten rakentaminen. EAKR:n tuen perusteena ollut rahoitusvajeanalyysi rajoittui yksinomaan toisen vaiheen kustannuksiin ja tuloihin. Analyysissä ei otettu huomioon tuloja, joita saman alueen muissa kohteissa oli kaiken kaikkiaan kertynyt.

LAATIKKO 9

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA HANKKEEN YHTEYDESSÄ VELOITETUSTA MAAN HANKINTAHINNASTA EI OLLUT RIIPPUMATONTA ARVIOINTITODISTUSTA

Entiseen avokaivokseen (Rotherham, Yhdistynyt kuningaskunta) liittynyt kehittämishanke perustui yksityisen ja julkisen tahon väliseen yhteistyökumppanuuteen. Yksityisen osapuolen ainoa osuus oli maa-alue. Maa-alueen arvo (6,7 miljoonaa Englannin puntaa) sisällytettiin EAKR:n avustukseen oikeuttaviin tukikelpoisiin menoihin. Määrä ylitti auktorisoidun kiinteistöarvioijan vahvistaman markkina-arvon 3,4 miljoonalla Englannin punnalla.

Entisessä terästehtaassa (Dortmund, Saksa) hankkeen toteuttajan maa-alueesta maksama ostohinta sisällytettiin hankemenoihin. Hintaa ei kuitenkaan verrattu EAKR:n osarahoituksen myöntämisajankohtana riippumattoman arvioijan tai muun valtuutetun viranomaisen vahvistamaan markkina-arvoon. Yhteistyökumppaneihin lukeutunut paikallinen viranomainen laati vasta myöhemmin, vuonna 2006, raportin, jossa vahvistettiin, että hankintahinta vastasi markkina-arvoa. Arviossa neliömetriä kohti sovellettu markkina-arvo oli kuitenkin korkeampi kuin samalla alueella sijaitseviin tontteihin sovellettavat viitehinnat. Lisäksi arviota sovellettiin 82 hehtaarin pinta-alaan, vaikka alueella oli määrä rakentaa ainoastaan noin 40 hehtaarin suuruiselle alalle (loppuosa oli tarkoitettu viheralueiksi).

VIRANOMAISET OVAT TIETOISIA SAASTUTTAJA MAKSAA -PERIAATTEESTA, MUTTA SAASTUTTAJA EI YHDESSÄKÄÄN TAPAUKSESSA VASTANNUT KAIKISTA DEKONTAMINAATIOKUSTANNUKSISTA

50. EU:n perussopimuksen mukaan [30] EU:n ympäristöpolitiikka pohjautuu periaatteeseen, jonka mukaan saastuttajan on korvattava kaikki aiheuttamansa ympäristövauriot. Saastuttaja maksaa -periaate on sisällytetty kaikissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa ympäristölain ydinperiaatteisiin 1990-luvulta lähtien. Periaatteen mukaan aiheutuneista vahingoista ovat vastuussa saastuttajat sekä maanomistajat ja heidän vuokralaisensa, joiden velvollisuutena oli ehkäistä alueen maaperän vahingoittuminen. Maan kunnostamisesta aiheutuvia kustannuksia olisi näin ollen osarahoitettava julkisten avustusten avulla ainoastaan tapauk-sissa, joissa kaikki mahdolliset oikeudelliset keinot saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamiseen on jo käytetty; julkisten varojen käyttö tulee näin ollen kysymykseen vasta viimeisenä vaihtoehtona.

51. Suuri osa saastuneesta maasta, jonka kunnostamiseen haetaan rahoitustukea EU:n varoista sekä muista julkisista varoista, on peräisin Euroopan menneestä raskaasta teollisuudesta sekä sotilaallisesta toiminnasta. Useimmissa vakavimmista tapauksista saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen muodostaa käytännössä mittavan haasteen. Usein ei ole mahdollista vaatia, että saastuttamisesta alun perin vastannut yksikkö maksaisi kunnostamisesta, sillä useissa tapauksissa alun perin saastuttanutta tahoa ei enää ole tai kyseessä oli valtion omistama yritys taikka alue myytiin erityisehdoin yksityiselle omistajalle [31].

52. Tarkastusotokseen poimituista EAKR:n tukemista hankkeista 21 hankkeeseen sisältyi jonkin verran kunnostamistoimia. Yhdessäkään näistä hankkeista alun perin saastuttamisesta vastannut yksikkö ei ollut maksanut kaikkia kunnostamiskustannuksia:

13 alueella saastuttajat olivat yksityisiä yrityksiä, mutta saastuttaja maksaa -periaatetta oli sovellettu vain osittain

kuudella alueella saastuttajat olivat valtion yrityksiä, ja uusi omistaja suostui kunnostamaan maan julkisen tuen turvin

kahdella muulla alueella valtio otti täyden vastuun sellaisten alueiden kunnostamisesta, joilla saastumisen olivat aiheuttaneet valtion yritykset.

53. Tapauksissa, joissa saastunut maa myydään rakennuttajalle, myyntihintaa alennetaan usein siten, että huomioon otetaan maan käyttökuntoon saattamiseen tarvittavat kunnostamistyöt. Vaikka tällaisia alennuksia on saatettu antaa, rakennuttajat hakevat joissakin tapauksissa lisää julkista tukea maksaakseen tosiasiassa suorittamansa kunnostustyöt. Tällöin riskinä on, että tapauksissa, joissa rakennuttajat saavat sekä hinnanalennuksia että kunnostamistöihin tarkoitettuja tukia, julkisista varoista suoritetaan kaksinkertaista rahoitusta. Viranomaisten on oltava tarkkaavaisia tämän riskin suhteen.

54. Tämän vuoksi myyjien ja rakennuttajien väliset sopimukset ovat erittäin monimutkaisia, ja kunnostamiseen liittyvien kysymysten osalta moniin sopimuksiin liittyy alennuksia, tukia ja yksityiskohtaisia sopimuksia, jotka koskevat ympäristön kunnostamiseen liittyviä vastuukysymyksiä. Tällaisten sopimusten perusteellinen arviointi moitteettoman varainkäytön näkökulmasta on jo sinällään mittava haaste; haasteellista on esimerkiksi arvioida, missä määrin EU:n varat ovat mahdollisesti tukeneet kunnostamistöitä, joista rakennuttaja on jo saanut korvauksen. Arviointia vaikeuttavat lisäksi mm. seuraavat tekijät:

maan arvottamiseen ei ole vakaita menettelyitä, minkä seurauksena vallitsee epävarmuus siitä, mikä on markkina-arvo ja mikä maanhankintasopimuksissa määritettyjen alennusten todellinen arvo

tietyllä alueella vallitsevia saastumisongelmia ei ole arvioitu tarkasti, minkä seurauksena kunnostamiskustannukset arvioidaan liian pieniksi (ks. laatikko 10)

tonttikauppaa koskevissa sopimuksissa ei käsitellä avoimesti kunnostamiseen liittyviä sopimuspuolten vastuun kattavuutta koskevia kysymyksiä.

LAATIKKO 10

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA KUNNOSTAMISKUSTANNUKSET ARVIOITIIN LIIAN PIENIKSI, JA TARVITTAVA LISÄRAHOITUS MAKSETTIIN EU:N VAROISTA TAI MUISTA JULKISISTA VAROISTA

Entisen terästehtaan alueella (Dortmund, Saksa) valtion virasto osti saastuneen maa-alueen saastuttaneelta yksiköltä, joka oli yksityinen yritys. Kunnostamiskustannusten arvioitiin tuolloin olevan 58 miljoonaa euroa, ja myyjä suostui alentamaan myyntihintaa puoleen (29 miljoonaa euroa), kun se vapautui puhdistusvelvoitteestaan. Kunnostamiskustannusten arvioitiin olevan 74,8 miljoonaa euroa (16,8 miljoonaa euroa enemmän kuin määrä, josta hinnanalennus suoritettiin). Lisäkustannuksista vastasi valtion virasto, joka sai kustannusten nousuun 25 prosenttia EAKR:n tukea. Tässä tapauksessa saastuttanut yksikkö kattoi ainoastaan 29 miljoonan euron osuuden yhteensä 74,8 miljoonan euron suuruisista kunnostamiskustannuksista.

Entisen metallitehtaan (Barnsley, Yhdistynyt kuningaskunta) alueella dekontaminaatiosta aiheutuvat kustannukset arvioitiin alun perin liian pieniksi, minkä seurauksena hallintoviranomainen hyväksyi kokonaiskustannusten kasvun 15 prosentilla – myös EAKR:n avustus kasvoi vastaavasti.

55. Tällaisten monisyisten olosuhteiden seurauksena tarkastetuissa hankkeissa on tapauksia, joissa maa-alueeseen ja vanhoihin rakennuksiin liittyviä kustannuksia on vaikea määrittää. Näin ollen on olemassa mahdollisuus, että julkisten varojen tarve arvioidaan liian suureksi. Tällaiset toimet ovat oikeutettuja jopa 85 prosentin osuuden kattavaan EAKR:n osarahoitukseen, joten tilanne on yhtä ongelmallinen EU-varojen kuin kansallisten varojen kannalta.

VALTIONTUKISÄÄNTÖJÄ EI SOVELLETA ASIANMUKAISESTI

56. Komissio ja jäsenvaltiot olivat sopineet erityisistä valtiontukisäännöistä, jotka koskevat 16:tta hanketta. Sääntöjä ei sovellettu täysimääräisesti kahdeksassa tapauksessa (ks. laatikko 11).

JULKISEN TUEN TAKAISINPERINTÄMAHDOLLISUUDET OVAT RAJALLISET TAPAUKSISSA, JOISSA ELVYTTÄMISHANKKEET TUOTTAVAT ODOTETTUA ENEMMÄN TULOJA

57. Elvyttämishankkeiden seurauksena omaisuudesta saattaa kertyä myynti- tai vuokratuloa. Julkinen rahoitusosuus olisi tällaisissa tapauksissa määritettävä ennen avustuksen myöntämistä arvioimalla 20 vuoden aikana kertyvä tuotto ja aiheutuvat kustannukset [32] (ks. kohta 46). Kun elvyttämishanke on toteutettu, tosiasiallisesti kertyneet tuotot ja aiheutuneet kustannukset saattavat poiketa alkuperäisistä arvioista. Jos julkista rahoitusosuutta koskevat laskelmat tarkistettaisiin taannehtivasti siten, että huomioon otettaisiin tosiasialliset tuotot ja kustannukset, saatettaisiin tulla lopputulokseen, että hankkeille olisi pitänyt suunnata pienempi avustus. Tämä saattaisi johtaa siihen, että avustus maksetaan takaisin osittain tai kokonaisuudessaan. Rakennerahastoja koskevissa asetuksissa ei edellytetä rahoitusvajeen arviointia tosiasiallisten lukujen perusteella, mutta jotkin jäsenvaltiot ryhtyivät lisäämään avustuspäätöksiin takaisinmaksua koskevan lausekkeen. Näin toimittiin kahdeksassa niistä 15 hankkeesta, joiden osalta rahoitusvaje arvioitiin (ks. kohta 48). Saksassa uudelleenarvioinnissa otetaan huomioon tuotot, jotka ovat kertyneet 15 vuoden kuluessa hankkeen päätökseen saattamisesta.

58. Tapauksissa, joissa tuottoa ei kyetty arvioimaan ennalta tai hankkeiden ei odotettu tuottavan tuloja, voidaan soveltaa rakennerahastoja koskevien asetusten säännöstä, jonka perusteella hallintoviranomaiset voivat pyytää kertyneitä tuloja vastaavien määrien takaisinmaksua ohjelmakauden 2000–2006 osalta toimenpideohjelman päättämiseen saakka ja ohjelmakauden 2007–2013 tapauksessa viiden vuoden kuluessa hankkeen päätökseen saattamisesta [33]. Elvyttämishankkeet tuottavat kuitenkin usein tulosta vasta pitkällä aikavälillä, joten nykyisin huomioon otettu viiden vuoden jakso on liian lyhyt tällaisten tulojen arvioinnin kannalta.

LAATIKKO 11

ESIMERKKEJÄ TAPAUKSISTA, JOISSA VALTIONTUKISÄÄNTÖJÄ EI NOUDATETTU

Yhdistyneen kuningaskunnan valtiontukisäännöissä [34] yksilöidään, että tapauksissa, joissa maanomistaja on myös hankkeen toteuttaja, hankkeen toteuttajalle kertyvää voittoa ei saa ottaa huomioon julkisen rahoitustuen laskennassa [35]. Tätä sääntöä ei kuitenkaan noudatettu entisessä kemiallisessa laitoksessa (Widnes, Yhdistynyt kuningaskunta) eikä entisessä hiilikaivoksessa/koksauslaitoksessa (Sheffield, Yhdistynyt kuningaskunta), ja laskelmaan sisällytettiin hankkeen toteuttajan hyödyksi koituva hyvitys. Aluekehitysvirasto hyväksyi menettelyn tuolloin, mutta auktorisoitu kiinteistöarvioija ei arvioinut hyvityksen prosenttiosuutta, vaikka sitä edellytetään sovellettavassa valtiontukijärjestelmässä.

+++++ TIFF +++++

Entisen avokaivoksen (Rotherham, Yhdistynyt kuningaskunta) alueen elvyttäminen perustui yksityisen ja julkisen tahon yhteistyökumppanuuteen. Yksityisen osapuolen osuutena olleen maa-alueen osuudeksi arvioitiin 30 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista, ja julkisen tahon maksettavaksi tulevien elvyttämiskustannusten osuudeksi arvioitiin 70 prosenttia. Tonttien myynnin yhteydessä kuitenkin 70 prosenttia tuotosta suunnattiin yksityiselle osapuolelle ja 30 prosenttia julkiselle taholle. Näin etu siirtyi yksityiselle osapuolelle, mikä ei ollut sovellettavan valtiontukijärjestelmän mukaista.

Entisen suunnitellun ydinvoimalan (Arneburg, Saksa) (ks. kuva 7) alueella hankkeen toteuttaja (kunta) maksoi yksityisen ryhmittymän omistaman maa-alueen elvyttämisen; tavoitteena oli houkuttaa alueelle teollisuusinvestointeja. Maanomistaja oli saanut maan haltuunsa vuonna 1993 ja oli toteuttanut jonkin verran purkutöitä. Elvyttämishankkeen hyväksymisen jälkeen maanomistaja myi tontit huomattavasti alkuperäistä ostohintaa korkeampaan hintaan. Sovellettavan valtiontukijärjestelmän säännösten mukaan [36] hankkeen toteuttajan ja maanomistajan väliseen sopimukseen olisi pitänyt sisältyä määräys maanmyyntituottojen siirtymisestä kunnalle.

+++++ TIFF +++++

PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET

YLEISET PÄÄTELMÄT

59. Saastuneet teollisuus- ja sotilasalueet muodostavat yhä huomattavan haasteen useille jäsenvaltioille. Aikaisemman toiminnan aiheuttaman saastumisen puhdistus- ja elvyttämistyöt on yhä todennäköisesti maksettava julkisin varoin. Rakennerahastot ovat muodostaneet useille jäsenvaltioille ensisijaisen rahoituslähteen tähän tarkoitukseen.

60. EU:n tukea saavilla hankkeilla saadaan yleensä aikaiseksi suunnitelmien mukainen infrastruktuuri. Edistyminen on kuitenkin useilla alueilla odotettua hitaampaa ja myös työpaikkoja on luotu odotettua vähemmän.

61. Saastuttaja maksaa -periaate ymmärretään kyllä hyvin, mutta käytännön vaikeuksien takia huomattavan osan kunnostustöistä maksavat lopulta viranomaiset EU:n rakennetoimiin perustuvan tuen avulla; yhdessäkään tarkastetussa tapauksessa saastuttaja ei maksanut kaikkia kunnostamistöitä.

62. Tapauksissa, joissa rahoitusvaje arvioidaan, arviointi ei useinkaan ole riittävän perusteellinen, eikä avustuspäätöksiin sisälly aina takaisinperintää koskevia lausekkeita.

63. Elvyttämistoimiin liittyy jäsenvaltioissa joitakin hyviä käytäntöjä ja periaatteita, mutta tarkkojen tietojen puuttuminen kentällä ilmenevien ongelmien laajuudesta merkitsee, että toimet voitaisiin kohdentaa paremmin niitä kipeimmin tarvitseville alueille.

+++++ TIFF +++++

TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISTAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN

64. Suurin osa hankkeista saavutti tavoitteensa fyysisinä tuotoksina arvioi-tuna. Kunnostamistöiden tuloksia ei kuitenkaan ole aina todennettu asianmukaisesti, ja kansallisten maan saastumisen arviointiin sovellettavien seulonta-arvojen välillä on mittavia eroja. Komissio ehdotti direktiiviä maaperän suojeluun sovellettavan toimintakehyksen luomisesta (ks. kohdat 22–25).

65. Tarkastuksen aikana havaittiin, että edistys oli taloudellisen toiminnan ja työllisyyden osalta valtaosassa hankkeita vaatimatonta. Talouden laskusuhdanne on vaikuttanut saavutettuihin tuloksiin, eikä markkina-analyysejä hyödynnetty riittävästi kehittämishankkeiden yhteisrahoituksen perustelemiseen. Parhaat tulokset havaittiin alueilla, jotka kunnostettiin selkeän ja tarkoitukseen räätälöidyn yhdennetyn kehittämissuunnitelman perusteella, joka täyttää suurimman osan yleisesti hyväksytyistä elvyttämiseen liittyvistä parhaista käytännöistä (ks. kohdat 26–34).

SUOSITUS NRO 1

Jäsenvaltioiden olisi

a) vaadittava, että ympäristövaurioalueiden elvyttämishankkeet kuuluvat osana asianomaista kaupunkia tai aluetta koskevaan yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan

b) kehotettava hankkeiden toteuttajia suorittamaan markkina-analyysi ja harkitsemaan ympäristövaurioalueiden tulevalle käytölle sellaisia varteenotettavia vaihtoehtoja, jotka perustuvat yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan

c) varmistettava, että toimivaltainen viranomainen tai tehtävään nimetty elin vastaa kunnostamistulosten todentamisesta.

Komission olisi

a) ehdotettava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tieteellisen todistusaineiston sekä parhaiden käytäntöjen perusteella

i) EU-standardeja, joiden avulla määritetään saastuneet alueet ja niiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien merkittävyys

ii) menetelmää, jonka avulla EU määrittää aluekohtaiset kunnostamisstandardit, joiden yhteydessä otetaan huomioon alueen loppukäyttö

b) edistettävä yhdennettyyn kehittämiseen perustuvan lähestymistavan soveltamista toimenpideohjelman avulla edellyttämällä, että yhteisrahoitetut ympäristövaurioalueita koskevat elvyttämishankkeet sisällytetään yhdennettyyn kehittämissuunnitelmaan.

TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISEEN TARKOITETUN EU-TUEN MYÖNTÄMISPERUSTEET

66. Elvyttämistoimia toteutetaan jäsenvaltioissa useimpien yleisesti hyväksyttyjen parhaiden käytäntöjen mukaisesti, mutta toiminnalla on huomattavia esteitä, joista voidaan mainita esimerkkinä taloudellisten resurssien puuttuminen (ks. kohdat 37–42).

67. Kansallisista rekistereistä saadaan jonkin verran tietoa ympäristövaurioalueiden tilanteesta. Rekisterit ovat kuitenkin puutteellisia kaikissa tarkastuskohteena olleissa jäsenvaltioissa, ja ainoastaan kahden jäsenvaltion rekisterit sisältävät asianmukaista tietoa julkisen tukitoimenpiteen asettamisesta etusijalle saastuneilla alueilla (ks. kohdat 43 ja 44).

68. Rakennerahastoja koskevissa asetuksissa ei määritetä sääntöjä, joiden avulla edistettäisiin joitakin tiettyjä ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen liittyviin parhaisiin käytäntöihin sisältyviä osa-alueita. Jotkin jäsenvaltiot kuitenkin tukevat yhdennettyyn kehittämiseen perustuvaa lähestymistapaa sekä periaatetta, jonka mukaan ympäristövaurioalueiden uudelleenkäyttöä suositaan rakentamattomien alueiden käytön sijasta (ks. kohta 45).

SUOSITUS NRO 2

Jäsenvaltioiden olisi

a) harkittava selkeät tavoitteet sisältävien ympäristövaurioalueiden elvyttämisstrategioiden laatimista

b) edistettävä ympäristövaurioalueiden elvyttämistä siten, että samalla vältetään rakentamattomien alueiden käyttöä, ellei se ole ehdottoman välttämätöntä; jäsenvaltioiden on myös edellytettävä korvaavien toimenpiteiden soveltamista

c) harkittava toimenpiteitä, joiden avulla puututaan yksityisomistuksessa oleviin ongelma-alueisiin tapauksissa, joissa maanomistaja ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin

d) tarkasteltava mahdollisuutta lisätä elvytettyjen ympäristövaurioalueiden väliaikaiskäyttöä rakentamattomina alueina

e) vaadittava alueellisia tai paikallisia viranomaisia pitämään rekistereitä ympäristövaurioalueista ja saastuneista alueista; rekistereiden olisi oltava vakiomuotoisia ainakin jäsenvaltioiden tasolla, jotta ne voitaisiin koota kansalliseen rekisteriin; näin helpotettaisiin ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen ja kunnostamiseen liittyvän toimintapolitiikan täytäntöönpanoa

f) koottava luettelot ympäristövaurioalueista, joilla epäillään saastumista, ja luokiteltava asianomaiset alueet niiden aiheuttamien ympäristö- ja terveysriskien mukaan. Alueet olisi asetettava kunnostamisen kannalta etusijalle, jotta kyettäisiin helpottamaan terveydensuojeluun ja EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavien kunnostamissuunnitelmien laadintaa; esimerkkinä voidaan mainita Euroopan vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetty veden hyvä ekologinen tila.

Komission ja jäsenvaltioiden olisi

a) tuettava parhaiden käytäntöjen soveltamista yrityspuistojen kehittämisen yhteydessä ja asetettava ympäristövaurioalueiden elvyttäminen rakentamattomien alueiden käytön edelle.

SAAVUTETTUJEN TULOSTEN KUSTANNUKSET

69. Tulokset olisi voitu saavuttaa pienemmän EU-rahoituksen turvin useista eri syistä.

70. Tuloja tuottavien hankkeiden yhteydessä julkisen avustuksen perustana ei aina ollut rahoitusvajeen arviointia, ja tapauksissa, joissa arviointi suoritettiin, havaittiin puutteita (ks. kohdat 48 ja 49).

71. Tapauksissa, joissa rahoitusvaje analysoitiin, avustuspäätökseen ei aina sisältynyt takaisinmaksua koskevaa lauseketta, jota sovellettaisiin, jos hanke tuottaisi odotettua enemmän tuloja. Tätä ei edellytetä myöskään rakennerahastoja koskevissa asetuksissa. Tapauksissa, joissa tuottoa ei ollut mahdollista arvioida ennalta tai hankkeilta ei odotettu tuottoa, hallintoviranomaisten oli rakennerahastoja koskevien asetusten perusteella mahdollista pyytää kertyneitä tuloja vastaavien määrien takaisinmaksua. Elvyttämishankkeet tuottavat kuitenkin usein tulosta vasta pitkällä aikavälillä, joten tällaisten tulojen arvioinnissa nykyisin huomioon otettu viiden vuoden jakso on liian lyhyt (ks. kohdat 57 ja 58).

72. Saastuttaja maksaa -periaate on kirjattu jäsenvaltioiden lainsäädäntökehykseen, mutta sitä ei ole sovellettu täysimääräisesti, ja ympäristön kunnostamiskustannukset on katettu osittain kansallisin ja EU:n varoin. Saastuttajien, maanomistajien ja rakennuttajien väliset sopimukset eivät ole aina riittävän avoimia, eikä aina ole mahdollista saada varmuutta siitä, missä määrin saastuttajat ovat tosiasiassa vastanneet kunnostustöistä aiheutuneista kustannuksista (ks. kohdat 50–55).

73. Jäsenvaltioiden viranomaiset eivät soveltaneet aihekohtaisia valtion-tukisääntöjä täysimääräisesti (ks. kohta 56).

SUOSITUS NRO 3

Jäsenvaltioiden olisi

a) arvioitava kunkin hankkeen rahoitusvaje perusteellisesti

b) vaadittava, että kaikkien elvyttämishankkeiden yhteydessä otetaan selkeästi huomioon saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamismahdollisuudet; periaatteen soveltaminen on myös asetettava EU-rahoituksen myöntämisen ehdoksi

c) sovellettava komission kanssa sovittujen valtiontukijärjestelmien kaikkia sääntöjä

d) suoritettava yksityiskohtaisia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kunnostamistukia ei suunnata alueille, joilla hankkeen toteuttaja on jo saanut alennusta ostohinnasta; tätä silmällä pitäen viranomaisilla olisi oltava luotettava arvio maan markkina-arvosta, totuudenmukainen arvio kunnostamistöiden todennäköisistä kustannuksista, minkä lisäksi maanhankinta ja siihen mahdollisesti liittyvät hinnanalennukset on ilmoitettava täysin avoimesti.

e) sisällytettävä kaikkiin elvyttämishankkeita koskeviin avustuspäätöksiin takaisinmaksua koskeva lauseke, jonka avulla niiden olisi mahdollista arvioida hankkeiden taloudellista tuloksellisuutta uudelleen pidemmän ajan kehityksen valossa (esimerkiksi 15 vuoden kuluessa). Tällöin maksettu avustus olisi mahdollista periä takaisin osittain tai kokonaan tapauksissa, joissa hankkeet ovat tuottaneet odotettua enemmän tuloja. Komission olisi seurattava tällaisten takaisinmaksulausekkeiden soveltamista.

Komission olisi

a) tarkasteltava mahdollisuutta määrittää saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista koskevat yleiset periaatteet, joita sovellettaisiin tapauksissa, joissa saastuminen on aiheutunut ennen kuin periaate sisällytettiin lakiin

b) muistutettava jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia siitä, että ne ovat velvollisia määrittämään rahoitusvajeen kaikkien mahdollisesti tuloja tuottavien hankkeiden kohdalla, ja sovellettava kaikkia alaa koskevia valtiontukisääntöjä.

Tilintarkastustuomioistuimen II jaosto on tilintarkastustuomioistuimen jäsenen Harald NOACKIN johdolla hyväksynyt tämän kertomuksen Luxemburgissa 12. joulukuuta 2012 pitämässään kokouksessa.

Tilintarkastustuomioistuimen puolesta

+++++ TIFF +++++

Vítor Manuel da SIlva Caldeira

presidentti

+++++ TIFF +++++

Kuva 10 – Tieinfrastruktuurin rakentamista varten valmisteltu maa-alue entisen hiilikaivosalueen kaivosjätealueella (Jaworzno, Puola)

[1] Ympäristövaurioalueiden kestävää elvyttämistä koskevat CABERNET-verkoston tiedot vuodelta 2006, Sustainable Brownfield Regeneration (tiedot perustuvat jäsenvaltioiden 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun välisenä aikana keräämiin tietoihin).

[2] Saastuneiden alueiden hallinnan edistymistä koskeva EYK:n asiakirja, 2007, Progress in management of contaminated sites (CSI 015). Muita saastumisen aiheuttajia ovat kaatopaikat ja maataloustoiminnot.

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/1/EY, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8). Direktiivi kumoaa ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/61/EY (EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26). Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56).

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/118/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta (EUVL L 372, 27.12.2006, s. 19).

[5] Neuvoston päätös 2006/702/EY, tehty 6 päivänä lokakuuta 2006, yhteisön koheesiopolitiikan strategisista suuntaviivoista (EUVL L 291, 21.10.2006, s. 11); KOM(2004) 60 lopullinen – Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa; KOM(1999) 344 lopullinen – Rakennerahastot ja niiden yhteensovittaminen koheesiorahaston kanssa – Ohjelmien laatimisohjeet ohjelmakaudeksi 2000–2006; URBAN II -yhteisöaloitetta koskevat komission suuntaviivat, 28. huhtikuuta 2000.

[6] Jäsenvaltiot ovat voineet vuodesta 2007 alkaen päättää investoida osan EU:n rakennetoimiin perustuvista rahoitusosuuksista uusiutuvaan rahoitukseen liittyvän JESSICA-rahoitusvälineen avulla. Tavoitteena on tukea taloudellisten resurssien kierrättämistä ja vauhdittaa investointeja Euroopan kaupunkialueilla. Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikaan järjestelmä oli perustamisensa alkuvaiheessa, ja vain pieni osa varoista suunnattiin ympäristövaurioalueiden elvyttämiseen.

[7] Asuinalueet eivät olleet oikeutettuja EAKR:n ja koheesiorahaston tukeen tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen kattamien ohjelmakausien aikana.

[8] SEU, 17 artiklan 1 kohta ja SEUT, 317 artikla.

[9] Ympäristöalan hankkeiden tapauksessa määrä oli 25 miljoonaa euroa 1. tammikuuta 2007 ja 25. kesäkuuta 2010 välisenä aikana.

[10] Ohjelmakaudella 2000–2006 alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto konsultoi ympäristöasioiden pääosastoa myös koheesiorahaston hankehakemusten osalta.

[11] Hankkeen täytäntöönpano kestää yleensä useita vuosia. Tämän vuoksi päätökseen saatettuja hankkeita oli valittava ohjelmakaudelta 2000–2006. Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta olivat tuolloin pääasialliset edunsaajat, joten ne valittiin tarkastukseen.

[12] Indikaattoreita ovat esimerkiksi saastekertymät uudiskäytön valmistelun jälkeen, elvytetty maa-alue hehtaareina, hankkeen toteuttajan rakentama huoneistoala, investoijien hankkeen päättymisen jälkeen rakentama huoneistoala, rakennettujen tonttien ja rakennusten käyttöaste sekä alueella toimivien yritysten luomien työpaikkojen lukumäärä. Lähde: alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston menetelmiin liittyvät valmisteluasiakirjat seuranta- ja arviointi-indikaattoreista: "Working Paper No 3" ohjelmakaudelle 2000–2006 ja "Working Document No 2" ohjelmakaudelle 2007–2013. RESCUE-Administrative Tools and Incentives for Sustainable Brownfield Regeneration, EU 5th Research Framework Programme, Action 4, heinäkuu 2005.

[13] Kuten alan tunnustetut edelläkävijät – etenkin Maailmanpankki, CABERNET-verkosto ja NICOLE-verkosto – ovat suositelleet.

[14] Näihin voi lukeutua myös muita tekijöitä, jotka liittyvät alueeseen, jolla asianomainen kohde sijaitsee; esimerkkinä voidaan mainita työmarkkinaolosuhteet.

[15] Maaperän seulonta-arvot ovat yleisiä laatustandardeja, joiden avulla useat maat sääntelevät saastuneen maan hallintaa. Seulonta-arvot ovat yleensä saasteiden maaperään keskittymistä kuvaavia raja-arvoja (mg/kg maan kuivapainosta); raja-arvon ylittävissä tapauksissa suositellaan tai vaaditaan tiettyjä toimia. Ks. "Derivation methods of soil screening values in Europe. A review and evaluation of national procedures towards harmonisation", YTK (yhteinen tutkimuskeskus) tieteelliset ja tekniset raportit, EUR 22805 EN-2007.

[16] Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta, KOM(2006) 232 lopullinen, 22. syyskuuta 2006.

[17] Lisäksi ehdotuksesta työstetty nykyinen versio, joka on neuvoston ympäristöasioita käsittelevän työryhmän muuttama (asiakirja 6124/1/10 REV 1, 4. maaliskuuta 2010). Ehdotuksen mukaan komissio hyväksyy delegoituja säädöksiä maaperän saastumista koskevaan riskinarviointiin sovellettavista yhteisistä teknisistä osista.

[18] Hankkeen toteuttaja oli lisäksi myynyt 10 prosenttia myynnissä olleista tonteista, mutta rakennustöitä ei ollut vielä aloitettu.

[19] Kuten alan tunnustetut edelläkävijät – etenkin Maailmanpankki, CABERNET-verkosto ja NICOLE-verkosto – ovat suositelleet.

[20] "Securing the Future Supply of Brownfield Land: Government Response to English Partnerships’ Recommendations on the National Brownfield Strategy", kunnat ja paikallishallinto, Lontoo, 4. maaliskuuta 2008.

[21] BBSR.

[22] Saksassa ympäristövaurioalueiden uudelleenkäyttöä koskevat tavoitteet jakautuvat seuraavasti (2006): luontokäyttö 19 prosenttia, asuinrakentaminen 19 prosenttia, teollinen/kaupallinen käyttö 62 prosenttia. BBSR:n tutkijoiden mukaan totuudenmukaisempi jako olisi seuraavanlainen: luontokäyttö 70 prosenttia, asuinrakentaminen 20 prosenttia, teollinen/kaupallinen käyttö 10 prosenttia. Dr. Fabian Dosch, BBSR-Bonn. Session 14 REFINA, Stuttgart, 26.4.2007.

[23] Ympäristövaurioalueiden pinta-ala on pienentynyt Englannissa vuosien 2002 ja 2009 välisenä aikana 20,4 prosenttia – 40714 hehtaarista 33390 hehtaariin. Ympäristövaurioalueille rakennettiin 77 prosenttia taloista vuonna 2009. Lähde: Trends in previously developed land and housing stock by Government Office Region (2002, 2009). Asuin- ja kuntavirasto.

[24] Nachhaltige Entwicklung in Deutschland Indikatorenbericht 2012, Statistisches Bundesamt, Wiesbaden, 2012.

[25] Asiantuntijoiden mukaan Tšekin tasavallan ympäristövaurioalueita kuvaava totuudenmukaisempi luku sijoittuu 27000 ja 38000 hehtaarin välille.

[26] Ollakseen oikeutettuja tukeen hankkeiden oli sijaittava yli 5000 asukkaan kaupungissa, katettava yli 40 hehtaarin suuruinen ympäristövaurioala ja täytettävä vähintään kolme kahdeksasta sosiaalis-taloudellisesta kriteeristä.

[27] Systém evidence kontaminovaných míst (saastuneita alueita koskeva rekisteröintijärjestelmä).

[28] Kustannukset ja tuotot diskontataan, jotta eri kassavirtojen välillä kuluva aika voidaan ottaa huomioon.

[29] Maa-alueen hinnasta voidaan ottaa huomioon EU:n osarahoitukseen oikeuttavien tukikelpoisten menojen laskennassa enintään osuus, joka vastaa 10:tä prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Näin voidaan toimia sillä edellytyksellä, että maa-alueen hankinta liittyy välittömästi yhteisrahoitetun hankkeen tavoitteisiin ja että riippumaton ja pätevä arvioija tai asianmukaisesti valtuutettu viranomainen todistaa, että maan hankintahinta ei ylitä sen markkina-arvoa. Ks. komission asetus (EY) N:o 448/2004, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta annetun asetuksen (EY) N:o 1685/2000 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1145/2003 peruuttamisesta (EUVL L 72, 11.3.2004, s. 66).

[30] SEUT, 191 artiklan 2 kohta.

[31] Tällaisiin tapauksiin liittyy yleensä poikkeamia, jotka koskevat saastuneen maan kunnostamiseen liittyviä vastuukysymyksiä.

[32] Investointihankkeiden kustannus-hyötyanalyysiä koskeva opas (Guide to Cost Benefit Analysis of Investment Projects). Euroopan komissio, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, heinäkuu 2008.

[33] Ks. asetus (EY) N:o 448/2004, tukikelpoisuussääntö 2, ja neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25), 55 artiklan 3 kohta.

[34] N 747/A/99 – "Partnership support for regeneration (1): Support for speculative developments" (SG (2001) D/ 286569).

[35] Joissakin tapauksissa hyvityksen osuudeksi arvioidaan 15 prosenttia rakennuksen myyntiarvosta, johon lisätään 10 prosenttia tontin myyntiarvosta.

[36] Valtiontukijärjestelmä N 644 A/B/2002, jonka Euroopan komissio hyväksyi 9.7.2003; järjestelmässä otetaan huomioon Rahmenplan 31 -asiakirjaan sisältyvät säännöt (erityisesti II osa, 7 kohta).

--------------------------------------------------

LIITE I

TEOLLISUUS- JA SOTILASALUEIDEN ELVYTTÄMISEEN RAKENNETOIMISTA SUUNNATTU RAHOITUS (OHJELMAKAUDET 2000–2006 [1] JA 2007–2013)

Lähde: Alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston tiedot 31.12.2010.

Rakennetoimiin perustuvat elvyttämistoimet teollisuus- ja sotilasalueilla ohjelmakaudella 2000–2006 | Rakennetoimiin perustuvat elvyttämistoimet teollisuus- ja sotilasalueilla ohjelmakaudella 2007–2013 |

Jäsenvaltio | Sijaluku | Myönnetty rahoitus (euroa) | % | Jäsenvaltio | Sijaluku | Myönnetty rahoitus (euroa) | % |

Saksa | 1 | 645490864 | 28,7 | Unkari | 1 | 475191832 | 14,0 |

Yhdistynyt kuningaskunta | 2 | 574288905 | 25,5 | Tšekin tasavalta | 2 | 372290509 | 11,0 |

Ranska | 3 | 195305373 | 8,7 | Saksa | 3 | 335518228 | 9,9 |

Alankomaat | 4 | 160821924 | 7,2 | Romania | 4 | 316430710 | 9,3 |

Portugali | 5 | 156012908 | 6,9 | Italia | 5 | 298355961 | 8,8 |

Italia | 6 | 143383095 | 6,4 | Puola | 6 | 278413953 | 8,2 |

Belgia | 7 | 65421025 | 2,9 | Portugali | 7 | 191960262 | 5,7 |

Kreikka | 8 | 55655389 | 2,5 | Yhdistynyt kuningaskunta | 8 | 178957047 | 5,3 |

Espanja | 9 | 54873962 | 2,4 | Espanja | 9 | 177403701 | 5,2 |

Tšekin tasavalta | 10 | 46073161 | 2,0 | Viro | 10 | 138045325 | 4,1 |

Puola | 11 | 43940360 | 2,0 | Slovenia | 11 | 130400000 | 3,8 |

Unkari | 12 | 28773946 | 1,3 | Bulgaria | 12 | 108322014 | 3,2 |

Suomi | 13 | 18104950 | 0,8 | Ranska | 13 | 90193437 | 2,7 |

Alueiden välinen EU-tuki | 14 | 17035874 | 0,8 | Belgia | 14 | 62048204 | 1,8 |

Rajatylittävä EU-tuki | 15 | 13996478 | 0,6 | Latvia | 15 | 49000000 | 1,4 |

Latvia | 16 | 11414454 | 0,5 | Malta | 16 | 48280000 | 1,4 |

Luxemburg | 17 | 10019687 | 0,4 | Rajatylittävä EU-tuki | 17 | 47801926 | 1,4 |

Slovenia | 18 | 2924609 | 0,1 | Alankomaat | 18 | 28799000 | 0,8 |

Malta | 19 | 2539367 | 0,1 | Kreikka | 19 | 26295000 | 0,8 |

Viro | 20 | 1712389 | 0,1 | Kypros | 20 | 16150000 | 0,5 |

Itävalta | 21 | 674726 | 0,0 | Liettua | 21 | 14501892 | 0,4 |

| | | | Luxemburg | 22 | 3786550 | 0,1 |

| | | | Suomi | 23 | 2071886 | 0,1 |

EU-RAHOITUS YHTEENSÄ | 2248463446 | 100,0 | EU-RAHOITUS YHTEENSÄ | 3390217437 | 100,0 |

[1] Ohjelmakautta 2000–2006 koskevat luvut on EU-10-jäsenvaltioiden osalta annettu vuodesta 2004 alkaen.

[0] [1]

--------------------------------------------------

LIITE II

TARKASTUKSEEN POIMITTU 27 HANKKEEN OTOS

Huomautukset: Koheesiorahaston (**) hankkeet tai EAKR:n suurhankkeet (*), joihin tarvittiin Euroopan komission hyväksyntä.

Lähde: Toimenpideohjelman täytäntöönpanoa koskeva loppukertomus ohjelmakauden 2000–2006 hankkeista; ohjelmakautta 2007–2013 koskevien hankkeiden avustuspäätökset. Kansalliset valuutat on muunnettu euroiksi asianomaista ohjelmakautta koskevan Euroopan keskuspankin soveltaman keskimääräisen muuntokurssin avulla.

| EAKR:sta osarahoitetut elvyttämistyöt | Suunnitellut elvyttämistuotokset / suunniteltu tuleva maankäyttö |

| Onko EU:n osarahoittama hanke saatu päätökseen? | EAKR:n osarahoitus (miljoonaa euroa) | Oliko tavoitteena työpaikkojen luominen? | Dekontaminaatio/vakauttaminen | Maisemanhoito | Vanhojen rakennusten purkaminen/ kunnostaminen | Tiet, laitteet ja muut infrastruktuurit | Maan jakaminen uudelleenmyyntiä tai vuokraamista varten | Käyttövalmiiden rakennusten rakentaminen | Teolliseen tai kaupalliseen käyttöön tarkoitetut maa-alueet ja rakennukset | Julkiseen käyttöön tarkoitetut maa-alueet ja rakennukset | Julkiset puistoalueet | Maareservi (julkinen tai yksityinen) |

Pelkät kunnostamistyöt | Entinen uraaninkäsittelylaitos** | Mydlovary (CZ) | K | 18,50 | | √ | | √ | | | | | | | √ |

Entinen hiilikaivos / kemiallinen jäte | Berhida-Peremartoni (HU) | | 16,83 | | √ | | | | | | | | | √ |

Terästehdas | Dunaujvaros (HU) | K | 2,93 | K | √ | | | | | | | | | √ |

Entinen räjähdetehdas | Berhida-Peremartoni (HU) | | 0,06 | K | √ | | | | | | √ | | | |

Pelkät uudiskäyttöä valmistelevat työt | Entinen teräs- ja metallitehdas [Skoda] | Pilsen (CZ) | K | 1,36 | K | | | √ | | | | √ | | | |

Tietotekniikkatehdas | Brno (CZ) | K | 0,43 | K | | | √ | | | | √ | | | |

Entinen öljynjalostamo | Braunsbedra (DE) | K | 6,32 | K | | | √ | √ | √ | | √ | | | |

Entinen suunniteltu ydinvoimala | Arneburg (DE) | K | 26,58 | K | | | √ | √ | | | √ | | | |

Entisen hiilikaivoksen kuilu | Jaworzno (PL) | K | 3,32 | K | | √ | | √ | √ | | √ | | | |

Julkinen maareservi | Halton (UK) | K | 2,53 | K | | √ | | √ | | | √ | | | |

Kunnostamistyöt ja uudiskäytön valmistelu | Entinen metallitehdas | Halle (DE) | K | 3,79 | K | √ | | | √ | | | √ | | | |

Entinen hiilikaivos / koksauslaitos III* | Essen (DE) | K | 2,21 | K | √ | | √ | √ | √ | | √ | | | |

Entisen hiilikaivoksen kaivosjätealue | Jaworzno (PL) | | 7,07 | K | √ | √ | | √ | | | √ | | | |

Entinen teollisuussatama I | Barrow-in-Furness (UK) | K | 5,89 | K | √ | √ | | √ | √ | | √ | | | |

Entinen teollisuussatama II | Barrow-in-Furness (UK) | K | 5,79 | K | √ | √ | | √ | √ | | √ | | | |

Entinen terästehdas I | Duisburg (DE) | K | 15,21 | K | √ | √ | √ | √ | | | √ | | | |

Entinen sinkkitehdas II | Duisburg (DE) | K | 20,90 | K | √ | √ | √ | √ | | | √ | | | |

Entinen terästehdas* | Dortmund (DE) | K | 30,32 | K | √ | √ | √ | √ | √ | | √ | | | |

Entinen hiilikaivos / koksauslaitos I* | Essen (DE) | K | 12,79 | K | √ | √ | √ | √ | | √ | | √ | √ | |

Entinen hiilikaivos / koksauslaitos II | Essen (DE) | | 3,02 | | √ | √ | | √ | | | | | √ | |

Entinen kasarmi ja patteritehdas | Marcali (HU) | K | 3,02 | | √ | √ | √ | √ | | √ | | | √ | |

Entinen voimalaitos* | Łódź (PL) | | 20,61 | K | √ | √ | √ | √ | | √ | √ | √ | | |

Entinen avokaivos I | Rotherham (UK) | K | 4,51 | K | √ | √ | √ | √ | √ | | √ | | | |

Entinen avokaivos II | Rotherham (UK) | K | 5,22 | K | √ | √ | √ | √ | √ | | | | | |

Entinen hiilikaivos / koksauslaitos | Sheffield (UK) | K | 10,33 | K | √ | √ | √ | √ | √ | √ | √ | | | |

Entinen metallitehdas | Barnsley (UK) | K | 8,81 | K | √ | √ | √ | √ | √ | √ | √ | | | |

Entinen kemiallinen laitos | Widnes (UK) | K | 2,53 | K | √ | √ | | √ | √ | √ | √ | | | |

--------------------------------------------------