Ehdotus NEUVOSTON ASETUS täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta /* COM/2012/0763 final - 2012/0354 (NLE) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN SISÄLTÖ Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun
neuvoston direktiivin 2006/112/EY[1],
jäljempänä ”alv-direktiivi”, 397 artiklassa säädetään, että ”neuvosto päättää
yksimielisesti komission ehdotuksesta tämän direktiivin täytäntöönpanon
edellyttämistä toimenpiteistä”. Tältä pohjalta neuvosto antoi neuvoston
täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011[2], jäljempänä ”alv-täytäntöönpanoasetus”,
jossa vahvistetaan säännöt siitä, miten tiettyjä alv-direktiivin säännöksiä on
sovellettava, ja viedään lainsäädäntöön joukko arvonlisäverokomiteassa vuodesta
1977 lähtien sovittuja ohjeita. Alv-täytäntöönpanoasetuksessa on suurelta osin
kyse muutoksista palvelujen suorituspaikkaa koskeviin sääntöihin, jotka
otettiin käyttöön vuonna 2008 osana ” alv-pakettia[3]”. On
tarpeen selventää joitakin näistä muutoksista – erityisesti muutoksia, jotka
koskevat henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, jäljempänä
”ei-verovelvollinen” suoritettavia televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä
palveluja, joita vuodesta 2015 alkaen verotetaan siinä jäsenvaltiossa, johon
palvelujen hankkija on sijoittautunut tai jossa hankkijalla on kotipaikka tai
vakinainen asuinpaikka. Tällaisten palvelujen suorittajien on rekisteröidyttävä
arvonlisäverovelvollisiksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Toimenpiteitä on jo toteutettu
erityisjärjestelmien panemiseksi täytäntöön sellaisia palvelujen suorittajia
varten, jotka eivät ole sijoittautuneet verotusjäsenvaltioon[4].
Lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että näiden palvelujen
suorituspaikkaa koskevia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti. On olennaisen
tärkeää muuttaa alv-täytäntöönpanoasetusta, jotta voidaan vahvistaa säännöt
siitä, kuinka alv-direktiivin asiaa koskevia säännöksiä on sovellettava. Neuvoston olisi hyväksyttävä nämä toimenpiteet
mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoden 2013 loppuun mennessä, jotta
yrityksillä ja jäsenvaltioilla olisi riittävästi aikaa valmistautua muutoksiin. Tämä ehdotus ja siihen sisältyvät määritelmät
eivät sulje pois mahdollisuutta, että käynnissä olevien keskustelujen tuloksena
aletaan soveltaa alennettuja alv-kantoja online-tuotteisiin ja ‑palveluihin. Yleinen tausta Televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä
palveluja verotetaan pääsääntöisesti paikassa, johon palvelujen hankkija on
sijoittautunut tai jossa hankkija asuu[5].
Jos palvelujen suorittaja on sijoittautunut EU:n alueelle ja palvelujen
hankkija olisi ei-verovelvollinen, palvelujen suoritus kuitenkin verotetaan
tällä hetkellä paikassa, johon palvelujen suorittaja on sijoittautunut. Kaikkia televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä
palveluja verotetaan 1. tammikuuta 2015 alkaen paikassa, johon palvelujen
hankkija kuuluu (paitsi jos tosiasiallista käyttöä ja hyödyntämistä koskevaa
sääntöä sovelletaan), vaikka hankkija on ei-verovelvollinen. Jos hankkija on
ei-verovelvollinen, EU:n ja EU:n ulkopuolisten palvelujen suorittajien on
ilmoittauduttava alv-velvollisiksi paikassa, johon hankkija on sijoittautunut
tai jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Koska
suorittajalla ei ole mahdollisuutta hyödyntää alv-tunnistetta (joka on yleensä
varattu verovelvollisille), suorittajan on jossain määrin tukeuduttava
hankkijalta saataviin tietoihin. Jotta voidaan taata oikeusvarmuus ja välttää
kaksinkertainen verotus tai verottamatta jääminen, palvelujen suorittajat
tarvitsevat selkeät ja sitovat säännöt siitä, kuinka suorituspaikka on
määritettävä. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN
TULOKSET Intressitahojen kuuleminen Jäsenvaltioita ja yrityksiä kuultiin
kattavasti Fiscalis-seminaarissa tavoitteena yksilöidä alat, joilla tarvitaan
täytäntöönpanotoimenpiteitä alv-direktiivin säännösten yhdenmukaisen
soveltamisen varmistamiseksi. Näkemyksiä vaihdettiin myös jäsenvaltioiden
asiantuntijoista koostuvan työryhmän nro 1 kokouksessa[6] ja
yritysten kanssa pidetyssä erityisessä asiantuntijakokouksessa. Ulkopuolisen asiantuntijatiedon käyttö Ulkopuolisia asiantuntijoita ei tarvittu. Vaikutusten arviointi Toimenpiteet ovat luonteeltaan täysin
teknisiä, ja niiden avulla ainoastaan sovelletaan neuvoston jo antamia
säännöksiä. Sen vuoksi vaikutusten arviointia ei tarvita. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska
asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.
Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään
jäsenvaltioiden toimin. Vaikka jäsenvaltiot ovat vastuussa EU:n
lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, on olennaisen
tärkeää, että televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen suorituspaikkaa
koskevia sääntöjä sovelletaan yhdenmukaisella tavalla, jotta estetään
toisistaan eriävät soveltamissäännöt, jotka johtavat kaksinkertaiseen
verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Edellä esitetyistä syistä ainoastaan EU:n
tason toimella voidaan varmistaa yritysten ja kansalaisten yhdenvertainen
kohtelu Euroopan unionissa. Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen
mukainen. Suhteellisuusperiaate Nämä muutokset ovat tarpeen, jotta neuvoston
täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 voidaan mukauttaa alv-direktiivin
asianomaisiin säännöksiin, joita sovelletaan 1. tammikuuta 2015 alkaen. Uudet säännökset liittyvät direktiivin
2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta annettuun
direktiiviin 2008/8/EY ja erityisesti sen 5 artiklaan. Ehdotus on tämän vuoksi
suhteellisuusperiaatteen mukainen. 4. LISÄTIEDOT Ehdotuksen yksityiskohdat Ehdotetut täytäntöönpanotoimenpiteet koskevat
seuraavia palveluja: ·
televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut ·
kiinteään omaisuuteen liittyvät palvelut ·
sellaisten lippujen jakelu, joita vastaan
myönnetään pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- ja
vastaaviin tapahtumiin. Ehdotukset ovat seuraavat: Televiestintä-,
lähetys- ja sähköiset palvelut EU:n (ja EU:n ulkopuolisten) yritysten on 1.
tammikuuta 2015 alkaen määritettävä, minne niiden palvelujen hankkija
(ei-verovelvollinen) kuuluu, jotta voidaan varmistaa näiden palvelujen
asianmukainen verotus. Sen varmistamiseksi, että siirtyminen on sujuvaa ja
koordinoitua EU:n tasolla, komissio ehdottaa toimenpiteitä uusien sääntöjen
täytäntöön panemiseksi. Toimenpiteet perustuvat yritysten ja jäsenvaltioiden
perusteelliseen ja tiiviiseen kuulemiseen. Niillä ei muuteta alv-direktiivissä vahvistettuja
televiestintä-, lähetys- ja sähköisiä palveluja koskevia sääntöjä vaan
selvennetään, kuinka näitä sääntöjä olisi sovellettava käytännössä. 6 a ja 6 b artiklassa sekä 7 artiklaan ja liitteeseen II ehdotetuissa muutoksissa
pyritään selventämään televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen
luonnetta. Kukin näistä palveluista olisi määriteltävä, jotta uusille
säännöille voidaan asettaa rajat. Sen vuoksi lähetyspalveluista annetaan
määritelmä ja esimerkkejä, jotta voidaan havainnollistaa, mitkä palvelut
kuuluvat määritelmän soveltamisalaan ja mitkä eivät. Oikeusvarmuuden
takaamiseksi etusija annetaan sille, että luetellaan ne palvelut, jotka
kuuluvat soveltamisalaan, sen sijaan että lueteltaisiin ne, jotka eivät kuulu.
Nykyistä sähköisten palvelujen esimerkkiluetteloa on mukautettu, ja vastaavat
luettelot on laadittu televiestintä- ja lähetyspalveluista. Luettelot eivät ole
lopulliset eivätkä tyhjentävät. 9 a artiklassa
selvennetään lähetyspalvelujen ja sähköisten palvelujen kohtelua silloin, kun ne
suoritetaan sellaisen televiestintäverkon, rajapinnan tai portaalin, kuten
sovellusten markkinapaikan, välityksellä, joka kuuluu välittäjälle (tai
kolmannelle osapuolelle, joka osallistuu suoritukseen). Olettamana on, että
näitä palveluja tarjotessaan välittäjä toimii palvelujen suorittajan lukuun
mutta omissa nimissään. Jollei toisin ilmoiteta, välittäjän katsotaan
vastaanottaneen ja suorittaneen kyseiset palvelut. Jos palvelut on suoritettu
ei-verovelvolliselle, välittäjän on vastattava alv:stä palvelujen hankkijan
jäsenvaltiossa. 13 a artiklassa
säädetään, että ei-verovelvollinen oikeushenkilö on verovelvollisen tavoin
sijoittautunut paikkaan, jossa on sen liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä
toimipaikka. 18 artiklassa
käsitellään palvelujen hankkijan asemaa. Siinä sallitaan palvelujen suorittajan
käsitellä sellaista hankkijaa, joka ei ilmoita alv-tunnistetta,
ei-verovelvollisena, mutta vain jos suorittajalla ei ole tietoa
päinvastaisesta. Jos verotuspaikka riippuu siitä, onko hankkija verovelvollinen
vai ei-verovelvollinen, pelkän alv-tunnisteen varassa toimimiseen liittyy
riski, että suorituspaikka voitaisiin siirtää, jos verovelvollinen hankkija
päättää olla ilmoittamatta tunnistetta. Tällaista vaaraa ei liity
televiestintä-, lähetys- eikä sähköisiin palveluihin, joita verotetaan kaikissa
olosuhteissa hankkijan sijoittautumispaikassa. Uudessa 2 kohdassa
täsmennetään, että tällaisten palvelujen suorittaja voi pitää kaikkia
hankkijoita, jotka eivät ilmoita alv-tunnistetta, ei-verovelvollisina. Tällöin
palvelujen suorittaja voi määrittää välittömästi ja varmasti, vastaako
suorittaja itse alv:stä (kuten se vastaa ei-verovelvollisille tai samaan
jäsenvaltioon sijoittautuneille verovelvollisille tapahtuvissa suorituksissa)
vai vastaako palvelujen hankkija verosta (koska kyseessä on palvelujen suoritus
toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle verovelvolliselle). Tätä alustavaa
arviota on kuitenkin tarkasteltava uudelleen ja oikaistava, jos hankkija
ilmoittaa myöhemmin alv-tunnisteensa. 24 artikla koskee
tilanteita, joissa palvelujen hankkija on sijoittautunut useampaan kuin yhteen
maahan tai asuu useammassa kuin yhdessä maassa. Tavoitteena on välttää
jäsenvaltioiden väliset tuomiovaltaa koskevat ristiriidat. Uudessa 3
kohdassa selvennetään huomioon otettavat seikat, jotta voitaisiin määrittää
paikka, jossa varmistettaisiin parhaiten verottaminen tosiasiallisessa
kulutuspaikassa. 3 a alajaksossa
säädetään olettamista, joita ei voida kumota ja jotka koskevat tilanteita,
joissa palvelujen suorittajan on mahdotonta tai lähes mahdotonta määrittää
palvelujen hankkijan asemaa tai tietää, minne hankkija on tosiasiallisesti
sijoittautunut tai missä hankkijalla on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka. 24 a artiklassa
käsitellään tapauksia, joissa televiestintä-, lähetys- tai sähköisten
palvelujen suorittaja toimittaa näitä palveluja niiden hankkijalle tietyissä
paikoissa. Esimerkiksi kun kyse on yleisöpuhelimesta tai käynnistä
internetkahvilassa, palvelujen suorittaja ei tiedä, kuka on palvelujen
hankkija, tai suorittajan voi olla käytännössä mahdotonta tarkastaa, minne
palvelujen hankkija tosiasiassa kuuluu. Koska palvelujen hankkijan fyysistä
läsnäoloa tarvitaan, jotta palvelut voidaan toimittaa hankkijalle, olettamana
on, että hankkija kuuluu kyseiseen maahan. 24 b artiklassa
käsitellään tapauksia, joissa käytetään SIM-kortille ennalta maksettua arvoa
palvelujen vastaan ottamiseksi. Koska tällaisia kortteja myytäessä ei yleensä
kerätä henkilötietoja, palvelujen suorittaja, joka ei välttämättä itse toimita
korttia palvelujen hankkijalle, ei tiedä, kuka hankkija on. Hankkijan
kotipaikka määräytyy sen maan mukaan, jossa SIM-kortti on annettu. Koska kortin
käyttö tapahtuu usein kyseisessä maassa, olettamana on, että myös hankkija
kuuluu sinne suorituspaikkaa määritettäessä. 3 b alajaksossa
säädetään sellaisista olettamista, jotka ovat kumottavissa, koskien tilanteita,
joissa palvelujen suorittajan on vaikeaa muttei mahdotonta tietää, minne
palvelujen hankkija on sijoittautunut tai missä hankkijalla on kotipaikka tai
vakinainen asuinpaikka. Jos suorittajalla on tietoja, joista käy ilmi, että
hankkija kuuluu muualle, olettamaa ei sovelleta. 24 c artiklassa
käsitellään tapauksia, joissa palvelut suoritetaan niiden hankkijalle
asuinrakennukseen yhdistetyn kiinteän verkon välityksellä. Koska kyseessä on
myös paikka, jossa palvelua käytetään, olettamana on, että hankkija kuuluu
sinne. 24 d artikla
kattaa tapaukset, joissa palvelujen hankkija käyttää jälkikäteen laskutettavaa
SIM-korttia palvelujen vastaan ottamiseksi. Kuten ennalta maksettujen korttien
tapauksessa, olettamana on, että hankkija kuuluu maahan, jossa SIM-kortti on
annettu. Koska palvelut otetaan vastaan käyttäen jälkikäteen laskutettavaa
SIM-korttia, palvelujen suorittaja tietää, kuka hankkija on, joten olettaman on
oltava kumottavissa. 24 e artiklassa
säädetään, että palvelujen hankkijan, joka tarvitsee laitteen tai katselukortin
voidakseen vastaanottaa palveluja, voidaan olettaa kuuluvan paikkaan, jonne
laite on asennettu tai jonne katselukortti on lähetetty käytettäväksi. Olettamaa
ei sovelleta tapauksiin, joissa laite myydään ilman asennusta tai katselukortti
myydään, mutta sitä ei lähetetä palvelujen hankkijalle. 24 f artikla
kattaa kaikki muut tapaukset, joissa olettamana on, että palvelujen hankkija
kuuluu palvelujen suorittajan riittävän näytön perusteella määrittämään
paikkaan. Tämä olettama pätee, jollei palvelujen suorittajalla ole
päinvastaista näyttöä. 3 c alajaksossa
keskitytään palvelujen hankkijan tunnistamisessa käytettävään näyttöön. 24 g artiklassa
luetellaan tiedot, joita palvelujen suorittaja voi käyttää näyttönä
määrittäessään, minne ei-verovelvollinen palvelujen hankkija kuuluu. Koska ei
ole alv-tunnistetta, johon tukeutua, suorittajan on tiedettävä, mihin muihin
tietoihin voi luottaa. Luettelossa, joka ei ole tyhjentävä, esitetään kaikkein
merkityksellisimmät tiedot näyttönä käytettäviksi. Oikeasuhteisuuden
varmistamiseksi käytettävän näytön on oltava riittävä määrittämään suhteellisen
varmasti se, minne hankkija kuuluu, mutta todistustaakka ei saa olla liian
suuri. Tämä toteutuu parhaiten vahvistamalla yhtenäinen näytön taso. Yhteen
todisteeseen perustuva näyttö ei ole riittävä, koska se jättää liikaa
mahdollisuuksia soveltamiseroihin. Sen vuoksi edellytetään kahta erillistä
toisiaan tukevaa todistetta. Kiinteään
omaisuuteen liittyvät palvelut Alv-direktiivin 47 artiklassa säädetään, että
kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituspaikka on kiinteän
omaisuuden sijaintipaikka. Ehdotetuilla toimenpiteillä selvennetään kyseisen
säännöksen soveltamisalaa arvonlisäverokomitean hyväksymien ohjeiden
mukaisesti. 13 b artiklassa
annetaan kiinteän omaisuuden määritelmä. Kiinteän omaisuuden käsite on
kansallisesta oikeudesta riippumaton yleinen käsite. Tämän käsitteen
määritelmää tarvitaan, jotta suorituspaikkaa koskevien sääntöjen soveltaminen
olisi helpompaa. Määritelmä perustuu suureksi osaksi Euroopan unionin
tuomioistuimen oikeuskäytäntöön. 31 a artiklassa
tarkennetaan, että jotta palvelujen voidaan katsoa liittyvän kiinteään
omaisuuteen, yhteyden on oltava riittävän suora (1 kohta). Tämä kattaa
kiinteästä omaisuudesta johdetut palvelut, edellyttäen että kiinteä omaisuus on
olennainen tekijä palvelussa ja se on keskeinen ja olennainen tekijä
suoritettavissa palveluissa, kuten kalastuslupien myöntämisessä. Tähän
sisältyvät myös palvelut, joiden kohteena on kiinteä omaisuus tai jotka on
suunnattu kiinteään omaisuuteen ja joiden tarkoituksena on muuttaa kiinteää
omaisuutta oikeudellisesti tai fyysisesti; tällaisia palveluja omat erimerkiksi
arkkitehti- ja kiinteistönvälityspalvelut. Esimerkkejä annetaan palveluista,
jotka liittyvät kiinteään omaisuuteen (2 kohta) ja jotka eivät liity
kiinteään omaisuuteen (3 kohta). 31 b artiklassa
säädetään, että palvelujen hankkijalle kiinteään omaisuuteen kohdistuvia töitä
varten tapahtuvan laitteiden tai välineiden vuokrauksen, johon liittyy tai ei
liity niiden mukana seuraava henkilöstö, on katsottava olevan kiinteään
omaisuuteen liittyvä palvelu ainoastaan, jos palvelujen suorittaja ottaa
vastuun töiden suorittamisesta. Jos laitteet tai välineet asetetaan hankkijan
käyttöön yhdessä niiden käyttämiseen tarvittavan riittävän henkilöstön kanssa,
olettamana on, että palvelujen suorittaja on ottanut vastuun töiden
suorittamisesta. Tällöin palvelut on verotettava kiinteän omaisuuden sijaintimaassa. 31 c artiklassa
selvennetään, että hotellien ja vastaavien majoituslaitosten palvelujen
hankkijalle majoituksen yhteydessä suorittamia televiestintä-, lähetys- tai
sähköisiä palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavoin kuin itse
majoitusta. Riippuen siitä, miten kyseiset palvelut veloitetaan, ne joko
muodostavat osan yhdestä ainoasta majoituspalvelusuorituksesta (jos kyseessä on
kaiken kattava hinta) tai niiden katsotaan olevan majoituspalvelun
liitännäispalveluja. Sellaisten lippujen
jakelu, joita vastaan myönnetään pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-,
koulutus-, viihde- ja vastaaviin tapahtumiin Pääsystä kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-,
koulutus-, viihde- tai vastaaviin tapahtumiin on edelleen maksettava veroa paikassa,
jossa tapahtuma tosiasiassa järjestetään. Jos pääsy tällaisiin tapahtumiin
myönnetään verovelvolliselle, palvelusuoritukseen sovelletaan alv-direktiivin
53 artiklaa. Alv-direktiivin 54 artiklaa sovelletaan puolestaan
ei-verovelvollisille myönnettävään pääsyyn tällaisiin tapahtumiin. 33 a artiklassa
vahvistetaan, että verokohteluun ei vaikuta se, kuinka tällaisten tapahtumien
pääsylippujen jakelu on järjestetty. Lippujen jakelu on kaikissa olosuhteissa
verotettava paikassa, jossa tilaisuus järjestetään. Siirtymätoimenpiteet Alv-direktiivin 63 artiklan mukaan verotettava
tapahtuma toteutuu ja alv-saatava syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu
suoritetaan. Jos suoritetaan alv-direktiivin 65 artiklan mukaisesti
ennakkomaksu tai jos jäsenvaltiot ovat käyttäneet mahdollisuutta soveltaa
alv-direktiivin 66 artiklassa säädettyä vaihtoehtoa, alv-saatava voi kuitenkin
syntyä ennen tavaroiden luovutusta tai palvelujen suoritusta tai pian sen
jälkeen. Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä
palveluja suoritetaan 1. tammikuuta 2015 paikkeilla eli ajankohtana, jolloin
uudet suorituspaikkasäännöt tulevat voimaan, suoritukseen liittyvät ehdot tai
soveltamiseen liittyvät erot jäsenvaltioiden välillä voivat johtaa
kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Jotta tätä ei
tapahtuisi, ehdotuksen 2 artiklassa selvennetään, että riippumatta siitä,
milloin alv-saatava syntyy, määräävä ajankohta suorituspaikan määrittämiseksi
on se ajankohta, jona palvelut on suoritettu, tai jos kyse on käynnissä
olevista suorituksista, joihin liittyy peräkkäisiä tilityksiä tai maksuja,
ajankohta jona kukin suoritus on saatettu loppuun. Tämä on ajankohta, jolloin
verotettava tapahtuma toteutuu jäsenvaltiossa. Nämä toimenpiteet ovat tarpeen,
jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen soveltamaan 1. tammikuuta 2015
käyttöön otettavia sääntöjä. 2012/0354 (NLE) Ehdotus NEUVOSTON ASETUS täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011
muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhteisestä
arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston
direktiivin 2006/112/EY[7]
ja erityisesti sen 397 artiklan, ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sekä katsoo seuraavaa: (1) Direktiivissä 2006/112/EY,
sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/8/EY[8],
säädetään, että 1 päivästä tammikuuta 2015 kaikki televiestintä-, lähetys- ja
sähköiset palvelut, jotka suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen,
on verotettava jäsenvaltiossa, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut tai
jossa on hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, riippumatta siitä,
mihin näitä palveluja suorittava verovelvollinen on sijoittautunut. Useimmat
muut palvelut, jotka suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen,
verotetaan edelleen jäsenvaltiossa, johon palvelujen suorittaja on
sijoittautunut. (2) Jotta voidaan määrittää,
mitkä palvelut on verotettava palvelujen hankkijan jäsenvaltiossa, on
olennaisen tärkeää määritellä televiestintä-, lähetys- ja sähköiset palvelut.
Erityisesti lähetyspalvelujen käsitettä olisi selvennettävä audiovisuaalisten
mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien,
asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10 päivänä
maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin
2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)[9]
määritelmien perusteella. (3) Sähköisiksi palveluiksi
katsottavat liiketoimet on lueteltu selvyyden vuoksi täytäntöönpanoasetuksessa
(EU) N:o 282/2011. Luettelo ei kuitenkaan ole lopullinen eikä tyhjentävä. Se
olisi saatettava ajan tasalle, ja vastaavat luettelot olisi laadittava
televiestintä- ja lähetyspalveluista. (4) Jos lähetys- ja sähköisiä
palveluja ei suoriteta suoraan palvelujen hankkijalle vaan toiselle
verovelvolliselle kuuluvien televerkkojen, rajapinnan tai portaalin
välityksellä, on tarpeen määritellä, kuka suorittaa palvelut hankkijalle. (5) Televiestintä-, lähetys- ja
sähköisten palvelujen suorituspaikkaa koskevien sääntöjen yhtenäisen
soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen tarkentaa, mihin oikeushenkilön, joka
ei ole verovelvollinen, olisi katsottava olevan sijoittautunut. (6) Jotta voitaisiin määrittää,
kuka on arvonlisäverovelvollinen televiestintä-, lähetys- tai sähköisten
palvelujen suorituksissa, ja kun otetaan huomioon se, että verotuspaikka on
sama riippumatta siitä, onko palvelujen hankkija verovelvollinen vai ei,
palvelujen suorittajan olisi voitava määrittää palvelujen hankkijan asema
pelkästään sen mukaan, onko hankkija ilmoittanut yksilöllisen
arvonlisäverotunnisteensa. Yleisten sääntöjen mukaisesti tämä asema on
muutettava, jos palvelujen vastaanottaja ilmoittaa tunnisteen myöhemmin. (7) Jos henkilö, joka ei ole
verovelvollinen, on sijoittautunut useampaan kuin yhteen maahan tai henkilöllä
on kotipaikka yhdessä maassa, mutta vakinainen asuinpaikka toisessa, etusija
olisi annettava paikalle, jossa varmistetaan parhaiten verotus tosiasiallisessa
kulutuspaikassa. Jotta voitaisiin välttää tuomiovaltaa koskevat ristiriidat
jäsenvaltioiden välillä, tosiasiallinen kulutuspaikka olisi täsmennettävä. (8) Olisi vahvistettava säännöt
sellaisten televiestintä-, lähetys- ja sähköisten palvelujen verokohtelun
selventämiseksi, joita suoritetaan muulle kuin verovelvolliselle henkilölle,
jonka sijoittautumis- tai asuinpaikkaa on käytännössä mahdotonta määrittää tai
sitä ei voida määrittää varmasti. (9) Koska henkilölle, joka ei ole
verovelvollinen, suoritettavien televiestintä-, lähetys- ja sähköisten
palvelujen verotus riippuu siitä, minne palvelujen hankkija on sijoittautunut
tai missä hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, on tarpeen
selventää, mitä palvelujen suorittajan edellytetään hankkivan näytöksi
hankkijan sijaintipaikkaa määrittäessään. (10) Sen varmistamiseksi, että
kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksia kohdellaan
yhdenmukaisesti, on tarpeen määritellä kiinteän omaisuuden käsite. Olisi
tarkennettava, mitä yhteydellä kiinteään omaisuuteen tarkoitetaan, ja olisi
lueteltava esimerkkejä kiinteään omaisuuteen liittyviksi palveluiksi
katsottavista liiketoimista kuitenkin siten, ettei luettelo ole lopullinen eikä
tyhjentävä. (11) On myös tarpeen selventää
sellaisten palvelujen hankkijan käyttöön luovutettujen laitteiden verokohtelu,
joilla on tarkoitus suorittaa kiinteään omaisuuteen kohdistuvia töitä. (12) Käytännön syistä olisi
selvennettävä, että televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, jotka
verovelvollinen suorittaa omissa nimissään ja jotka liittyvät
majoitustoimintaan hotellialalla tai vastaavilla aloilla, olisi kohdeltava
arvonlisäverotuksessa samalla tavoin kuin itse majoitustoimintaa. Molempia
liiketoimia olisi käsiteltävä yhtenä suorituksena, jos kyseessä on kaiken
kattava hinta. Televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä palveluja, jotka
veloitetaan palvelujen hankkijalta erikseen, olisi kohdeltava majoitustoiminnan
liitännäissuorituksina. (13) Direktiivin 2006/112/EY
mukaisesti pääsy kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, koulutus-, viihde- tai
vastaaviin tapahtumiin on kaikissa olosuhteissa verotettava paikassa, jossa
tapahtuma tosiasiassa järjestetään. Olisi selvennettävä, että tämä koskee myös
tapauksia, joissa järjestäjä ei myy suoraan lippuja tällaisiin tapahtumiin vaan
lippujen jakelu tapahtuu välittäjien kautta. (14) Direktiivin 2006/112/EY mukaan
arvonlisäverosaatava voi syntyä ennen tavaroiden toimitusta tai palvelujen
suoritusta tai pian sen jälkeen. Kun kyse on televiestintä-, lähetys- tai
sähköisistä palveluista, jotka suoritetaan uusiin suorituspaikkaa koskeviin
sääntöihin siirtymisen aikana, suorituksiin liittyvät olosuhteet tai
soveltamiseen liittyvät eroavuudet jäsenvaltioiden välillä voisivat johtaa
kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jäämiseen. Jottei näin kävisi, on
tarpeen antaa siirtymäsäännöksiä. (15) Tätä asetusta sovellettaessa
jäsenvaltioiden saattaa olla yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä
ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY[10] 13
artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi tarpeen
toteuttaa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tiettyjä
mainitussa direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, edellyttäen
että tällaiset toimenpiteet ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia jäsenvaltioihin
kohdistuvien veropetosten ja veronkierron riskin kannalta ja tämän asetuksen
soveltamisalaan sisältyvän arvonlisäveron moitteettoman kantamisen
varmistamiseksi. (16) Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta
(EU) N:o 282/2011 olisi muutettava, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU)
N:o 282/2011 seuraavasti: 1) Lisätään 6 a artikla ja 6 b artikla
seuraavasti: ”6 a artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin kuuluvat erityisesti seuraavat: a) äänen, datan ja videokuvan siirtämiseen
ja välittämiseen tarkoitetut kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon
puhelinpalvelut, mukaan lukien videokuvan välityksen sisältävät puhelinpalvelut
eli kuvapuhelinpalvelut; b) internetin välityksellä suoritettavat
puhelinpalvelut, mukaan lukien VoIP-tekniikkaa (Voice over Internet Protocol)
hyödyntävät puhelinpalvelut; c) puheposti, koputus, puhelunsiirto,
soittajan numeron näyttö, kolmen neuvottelupuhelu ja muut
puhelunhallintapalvelut; d) henkilöhakupalvelut; e) äänitekstipalvelut; f) telekopio-, sähke- ja telexpalvelut; g) puhelintukipalvelut, joissa käyttäjille
annetaan apua heidän radio- tai televisioverkkoonsa, internet-yhteyteensä tai
vastaavanlaiseen sähköiseen verkkoonsa liittyvissä ongelmissa; h) internet-yhteydet, mukaan lukien
www-yhteydet; i) yksityiset verkkoyhteydet, jotka
tarjoavat tietoliikenneyhteydet palvelujen hankkijan yksinomaiseen käyttöön; j) sellainen ääni- ja audiovisuaalisen
sisällön toimittaminen viestintäverkkojen välityksellä, jota ei suorita
mediapalvelun tarjoaja ja josta tällä ei ole toimituksellista vastuuta; k) mediapalvelun tarjoajan ääni- ja
audiovisuaalisen tuotoksen toimittaminen edelleen viestintäverkkojen
välityksellä jonkun muun kuin mediapalvelun tarjoajan itsensä toimesta. 2. Direktiivin 2006/112/EY 24 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettuihin televiestintäpalveluihin eivät kuulu seuraavat: a) sähköisesti suoritettavat palvelut; b) lähetyspalvelut; c) muut puhelintukipalvelut kuin 1 kohdan g
alakohdassa tarkoitetut. 6 b artikla 1. Radio- ja televisiolähetyspalveluihin,
jäljempänä ’lähetyspalvelut’, kuuluvat palvelut, jotka koostuvat ääni- ja
audiovisuaalisesta sisällöstä, kuten ohjelmista, jotka mediapalvelun tarjoaja,
joka on niistä toimituksellisessa vastuussa, toimittaa yleisölle kuunneltaviksi
tai katsottaviksi reaaliajassa tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti. 2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat
erityisesti seuraavat: a) radio- tai televisio-ohjelmat, jotka
lähetetään tai edelleenlähetetään radio- tai televisioverkossa; b) radio- tai televisio-ohjelmat, jotka
jaetaan internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä
(IP-suoratoisto), edellyttäen että kyse on suorista lähetyksistä tai
lähetyksistä, jotka lähetetään tai edelleenlähetetään samanaikaisesti radio-
tai televisioverkossa. 3. Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät
kuulu seuraavat: a) televiestintäpalvelut; b) sähköisesti suoritettavat palvelut; c) liitännäispalvelut, kuten pyynnöstä
tapahtuva tietojen toimittaminen tietyistä ohjelmista; d) lähetys- ja siirto-oikeuksien
siirtäminen; e) teknisten laitteiden tai välineiden
leasing-vuokraus käytettäviksi lähetystä varten.” 2) Muutetaan
7 artiklan 3 kohta seuraavasti: a) korvataan johdantokappale
seuraavasti: ”Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan eivät
kuulu seuraavat:”; b) korvataan a alakohta seuraavasti: ”a) lähetyspalvelut;” c) korvataan n alakohta
seuraavasti: ”n) muut puhelintukipalvelut kuin 6 a artiklan
1 kohdan g alakohdassa tarkoitetut;” d) poistetaan q, r ja s alakohta; e) lisätään t ja u alakohta
seuraavasti: ”t) kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-,
koulutus-, viihde- tai vastaavien tapahtumien pääsylippujen online-jakelu; u) hotellimajoituksen ja vastaavan
majoituksen online-varaus.” 3) Lisätään IV lukuun ”Verolliset
liiketoimet” 9 a artikla seuraavasti: ”9 a artikla Jos palvelujen tarjoajan lähetys- tai sähköiset
palvelut suoritetaan sellaisen televiestintäverkon, rajapinnan tai portaalin,
kuten sovellusten markkinapaikan, välityksellä, joka kuuluu palvelujen
suoritukseen osallistuvalle välittäjälle tai kolmannelle osapuolelle,
välittäjän tai kolmannen osapuolen on direktiivin 2006/112/EY 28 artiklaa
sovellettaessa katsottava toimivan omissa nimissään mutta palvelujen tarjoajan
lukuun, jollei palvelujen tarjoajaa ole lopullisen kuluttajan tapauksessa
nimenomaisesti ilmoitettu palvelujen suorittajaksi.” 4) Lisätään V luvun ”Verollisten
liiketoimien paikka” 1 jaksoon ”Käsitteet” 13 a ja 13 b artikla seuraavasti: ”13 a artikla Direktiivin 2006/112/EY 56 artiklan 2 kohdan
ensimmäisessä alakohdassa sekä 58 ja 59 artiklassa tarkoitettu paikka, johon
oikeushenkilö, joka ei ole verovelvollinen, on sijoittautunut, on paikka, jossa
kyseisellä oikeushenkilöllä on tämän asetuksen 10 artiklassa määritelty
liiketoimintansa kotipaikka tai 11 artiklan 1 kohdassa määritelty kiinteä
toimipaikka. 13 b artikla Sovellettaessa direktiiviä 2006/112/EY ”kiinteänä
omaisuutena” pidetään seuraavia: a) tietty maa-ala maan pinnalla tai sen
alla, johon voi syntyä omistus- ja hallintaoikeus; b) rakennus tai rakennelma, joka on
perustettu kiinteästi maaperään merenpinnan ylä- tai alapuolella ja jota ei
voida helposti purkaa tai siirtää; c) rakennukseen tai rakennelmaan kiinteästi
kuuluva osa, jota ilman rakennus tai rakennelma on puutteellinen, kuten ovet,
ikkunat, katot, portaikot ja hissit; d) kone tai laite, joka on asennettu
pysyvästi rakennukseen tai rakennelmaan ja jota ei voida siirtää tuhoamatta tai
muuttamatta rakennusta tai rakennelmaa.” 5) Lisätään 18 artiklan 2 kohtaan
toinen alakohta seuraavasti: ”Vaikka televiestintä-, lähetys- tai sähköisten
palvelujen suorittajalla olisi päinvastaista tietoa, suorittaja voi katsoa,
että yhteisöön sijoittautunut palvelujen hankkija on henkilö, joka ei ole
verovelvollinen, niin kauan kuin kyseinen hankkija ei ole ilmoittanut
suorittajalle yksilöllistä arvonlisäverotunnistettaan.” 6) Lisätään 24 artiklaan 3 kohta
seuraavasti: ”3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun sellaisen
paikan määrittämiseksi, jossa varmistetaan parhaiten verottaminen
kulutuspaikassa, on otettava huomioon erityisesti seuraavaa: a) kulkuneuvon muussa kuin lyhytaikaisessa
vuokrauksessa se on paikka, jossa kulkuneuvo on luovutettu palvelujen hankkijan
tai tämän lukuun toimivan kolmannen osapuolen käyttöön, jollei ole näyttöä
siitä, että kuljetusvälinettä on tarkoitus käyttää muualla; b) muissa palveluissa kuin kulkuneuvojen
vuokrauksessa se on liiketoiminnan kotipaikka, jos kyse on oikeushenkilöstä,
joka ei ole verovelvollinen, tai kotipaikka, jos kyse on luonnollisesta
henkilöstä, jollei ole näyttöä siitä, että palvelu tosiasiassa käytetään
paikassa, jossa on henkilön vakinainen asuinpaikka.” 7) Lisätään V luvun ”Verollisten
liiketoimien paikka” 4 jaksoon ”Palvelujen suorituspaikka ” 3 a, 3 b ja 3 c
alajakso seuraavasti: ”3 a alajakso Hankkijan
sijaintipaikkaa koskevat olettamat, jotka eivät ole kumottavissa 24 a artikla 1. Jos televiestintä-, lähetys- tai sähköisten
palvelujen suorittaja tarjoaa näitä palveluja sellaisessa paikassa, kuten
puhelinsuojassa, puhelinkioskissa, langattomalla alueella, internetkahvilassa,
ravintolassa tai hotellin aulan kaltaisessa paikassa, jossa palvelun
vastaanottajan fyysinen läsnäolo on välttämätön, jotta palvelu voidaan
suorittaa hänelle, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 44, 58 ja 59 a
artiklaa sovellettaessa, että palvelujen vastaanottaja on sijoittautunut
kyseiseen paikkaan tai hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa
sijaitsee kyseisessä paikassa, ja että palvelu tosiasiallisesti käytetään ja
hyödynnetään kyseisessä paikassa. Tätä olettamaa ei voida kumota tosiasia- eikä
oikeusperustein. 2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu
paikka on vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa, jolla suoritetaan
matkustajakuljetus yhteisössä direktiivin 2006/112/EY 37 ja 57 artiklan
mukaisesti, suorituspaikan maa on matkustajakuljetuksen lähtömaa. 24 b artikla Jos palvelujen hankkija käyttää SIM-kortille
ladattua, ennalta maksettua arvoa televiestintä-, lähetys- tai sähköisiin
palveluihin, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 44, 58 ja 59 a artiklaa
sovellettaessa, että hankkija on sijoittautunut maahan, joka käy ilmi kyseisen
SIM-kortin matkaviestinnän maatunnuksesta, tai hankkijan kotipaikka tai
vakinainen asuinpaikka on kyseisessä maassa, ja että palvelu tosiasiallisesti
käytetään ja hyödynnetään kyseissä maassa. Tätä olettamaa ei voida kumota
tosiasia- eikä oikeusperustein. 3 b alajakso Hankkijan
sijaintipaikkaa koskevat olettamat, jotka ovat kumottavissa 24 c artikla Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä
palveluja suoritetaan kiinteän verkon kotiliittymän välityksellä henkilölle,
joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa
sovellettaessa, että palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan, johon
kiinteä verkko on yhdistetty, tai että hankkijan kotipaikka tai vakinainen
asuinpaikka on kyseisessä paikassa. Tätä olettamaa sovelletaan, jollei
palvelujen suorittajan hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että hankkija on
sijoittautunut muualle tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on
muualla. 24 d artikla Kun televiestintä-, lähetys- tai sähköisiä
palveluja suoritetaan matkaviestinverkkojen välityksellä myöhemmin tapahtuvaa
veloitusta vastaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on
direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa sovellettaessa, että palvelujen hankkija on
sijoittautunut maahan, joka käy ilmi hankkijan palveluja vastaanottaessaan
käyttämän SIM-kortin matkaviestinnän maatunnuksesta, tai hankkijan kotipaikka
tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä maassa. Tätä olettamaa sovelletaan,
jollei palvelujen suorittajan hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että
hankkija on sijoittautunut muualle tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen
asuinpaikka on muualla. 24 e artikla Kun erityistä laitetta tai katselukorttia
edellyttävien signaalien lähettämisestä koostuvia televiestintä-, lähetys- tai
sähköisiä palveluja suoritetaan henkilölle, joka ei ole verovelvollinen,
olettamana on direktiivin 2006/112/EY 58 artiklaa sovellettaessa, että
palvelujen hankkija on sijoittautunut paikkaan, johon laite on asennettu, tai
hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on kyseisessä paikassa, tai jos
kyseinen paikka ei ole tiedossa, paikka, johon katselukortti lähetetään
käytettäväksi. Tätä olettamaa sovelletaan, jollei palvelujen suorittajan
hallussa olevista tiedoista käy ilmi, että hankkija on sijoittautunut muualle
tai hankkijan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on muualla. 24 f artikla Kun palveluja suoritetaan muissa kuin tämän
asetuksen 24 a, 24 b, 24 c, 24 d ja 24 e artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa
henkilölle, joka ei ole verovelvollinen, olettamana on direktiivin 2006/112/EY
56 artiklan 2 kohdan ensimmäistä alakohtaa ja 58 artiklaa sovellettaessa, että
palvelujen hankkija on sijoittautunut tämän asetuksen 24 g artiklan mukaisesti
tällaiseksi paikaksi määritettyyn paikkaan tai hankkijan kotipaikka tai
vakinainen asuinpaikka on tällaisessa paikassa. 3 c alajakso Näyttö
hankkijan sijaintipaikan määrittämiseksi 24 g artikla 1. Sovellettaessa direktiivin 2006/112/EY 56
artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 58 artiklassa säädettyjä
palvelujen suorituspaikkaa koskevia sääntöjä voidaan näyttönä käyttää
seuraavia: a) palvelujen hankkijaa koskevat
asiakastiedot, kuten laskutusosoite; b) palvelujen hankkijan käyttämän laitteen
IP-osoite tai muu maantieteellisen paikannuksen menetelmä; c) pankkitiedot, kuten maksun suoritukseen
käytetyn pankkitilin sijaintipaikka ja kyseisen pankin tiedossa oleva
palvelujen hankkijan laskutusosoite; d) palvelujen hankkijan käyttämälle
SIM-kortille tallennetun kansainvälisen matkaviestintilaajan tunnuksen (IMSI)
matkaviestinnän maatunnus (MCC); e) sellaisen kiinteän verkon kotiliittymän
sijaintipaikka, jonka välityksellä palvelut suoritetaan hankkijalle; f) kun kyse on palvelujen hankkijasta, joka
myy tavaroita internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä, paikka,
jossa kyseisen hankkijan myymien tavaroiden kuljetus tai lähetys alkaa alun
perin; g) kun kyse on palvelujen hankkijasta, joka
ostaa tavaroita internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä, paikka,
jossa kyseisen hankkijan ostamien tavaroiden kuljetus tai lähetys päättyy
lopullisesti; h) palvelujen hankkijan vuokraaman
kulkuneuvon rekisteröintitiedot, jos sen rekisteröinti on välttämätöntä
paikassa, jossa sitä käytetään, ja muut vastaavat tiedot; i) muut palvelujen hankkijalta saadut
kaupallisesti merkitykselliset tiedot. 2. Kun määritetään paikkaa, johon palvelujen
hankkija on sijoittautunut tai joka on hankkijan kotipaikka tai vakinainen
asuinpaikka, kaksi erillistä todistetta vaaditaan, edellyttäen että todisteet
eivät ole ristiriidassa keskenään.” 8) Lisätään V luvun ”Verollisten
liiketoimien paikka” 4 jaksoon ”Palvelujen suorituspaikka” 6 a alajakso
seuraavasti: ”6 a alajakso Kiinteään
omaisuuteen liittyvien palvelujen suoritus 31 a artikla 1. Direktiivin 2006/112/EY 47 artiklassa
tarkoitettuihin kiinteään omaisuuteen liittyviin palveluihin sisältyvät
ainoastaan sellaiset palvelut, joilla on riittävän suora yhteys kyseiseen omaisuuteen.
Palveluilla katsotaan olevan riittävän suora yhteys kiinteään omaisuuteen
seuraavissa tapauksissa: a) palvelut johtuvat kiinteästä
omaisuudesta, kyseinen omaisuus muodostaa olennaisen tekijän palveluissa ja se
on keskeinen ja olennainen tekijä suoritettavien palvelujen kannalta; b) palvelujen kohteena on kiinteä omaisuus
tai ne on suunnattu kiinteään omaisuuteen tarkoituksena muuttaa sitä
oikeudellisesti tai fyysisesti. 2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat
erityisesti seuraavat: a) tietylle tontille tarkoitettua rakennusta
tai rakennuksen osia koskevien piirustusten tai suunnitelmien laatiminen
riippumatta siitä, toteutuuko rakentaminen; b) paikalla tapahtuvien valvonta- tai
vartiointipalvelujen suoritus; c) rakennuksen rakentaminen maalle sekä
rakennukseen tai rakennuksen osiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt; d) pysyvien rakenteiden rakentaminen maalle
sekä kaasu-, vesi-, viemäri- ja niiden tyyppisten putkistojen kaltaisiin
pysyviin rakenteisiin kohdistuvat rakennus- ja purkutyöt; e) maan käsittelyyn liittyvät työt, mukaan
lukien maatalouspalvelut, kuten maanmuokkaus, kylvö, kastelu ja lannoitus; f) kiinteään omaisuuteen liittyvien riskien
ja sitä koskevan koskemattomuuden tarkastelu ja arviointi; g) kiinteän omaisuuden arvon määrittäminen,
mukaan lukien – kun tällaista palvelua tarvitaan vakuutuksia varten – kiinteän
omaisuuden vakuusarvon määrittäminen lainaa varten tai riita-asioihin
liittyvien riskien ja vahinkojen arviointi; h) muu kuin 3 kohdan c alakohdan
soveltamisalaan kuuluva kiinteän omaisuuden vuokraus tai leasing-vuokraus,
mukaan lukien tavaroiden varastointi, jossa tietty osa kiinteistöstä on
palvelujen hankkijan yksinomaisessa käytössä; i) majoitustoiminta hotellialalla tai
vastaavilla aloilla, kuten lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut
alueet, mukaan lukien oikeus oleskella tietyssä paikassa aikaosuusasunnon
käyttöoikeuden ja vastaavien oikeuksien muuntamisen tuloksena; j) muiden kuin h ja i alakohdan
soveltamisalaan kuuluvien sellaisten oikeuksien antaminen ja siirtäminen, jotka
oikeuttavat käyttämään koko kiinteää omaisuutta tai sen osia, mukaan lukien
lupa käyttää osaa kiinteästä omaisuudesta, kuten kalastus- tai
metsästysoikeuksien myöntäminen, pääsy lounge-tiloihin lentokentillä tai
maksullisen infrastruktuurin, kuten sillan tai tunnelin, käyttö; k) rakennuksen tai rakennuksen osien hoito,
kunnostaminen tai korjaaminen, mukaan luettuina työt, kuten siivous,
kaakelointi, tapetointi ja parketin asentaminen; l) kiinteiden rakenteiden, kuten kaasu-,
vesi-, viemäri- ja vastaavien putkistojen hoito, kunnostaminen ja korjaus; m) sellaisten koneiden ja laitteiden asennus
tai kokoonpano, joiden asennuksen tai kokoonpanon jälkeen katsotaan olevan
kiinteää omaisuutta; n) koneiden tai laitteiden huolto ja korjaus
sekä tarkastus ja valvonta, jos niiden katsotaan olevan kiinteää omaisuutta; o) kaupallisten, teollisuus- tai
asuinkiinteistöjen hallinnoinnin käsittävä, kiinteistöjen omistajan toimesta
tai tämän lukuun tapahtuva omaisuudenhoito, joka ei kuulu 3 kohdan h alakohdan
soveltamisalaan; p) kiinteän omaisuuden ja tiettyjen
kiinteään omaisuuteen liittyvien intressien tai aineellisena omaisuutena
käsiteltävien esineoikeuksien myynnissä, vuokrauksessa tai
leasing-vuokrauksessa tapahtuva välitys, joka ei kuulu 3 kohdan d alakohdan
soveltamisalaan; q) kiinteän omaisuuden omistusoikeuden ja
tiettyjen kiinteään omaisuuteen liittyvien intressien tai aineellisena
omaisuutena käsiteltävien esineoikeuksien siirtoon liittyvät oikeudelliset
palvelut, kuten notaarin palvelut tai tällaista omaisuutta koskevan
kauppakirjan laatiminen, vaikkei palvelun perustana olevaa omaisuuden
oikeudelliseen muutokseen johtavaa liiketoimea tapahtuisikaan. 3. Edellä olevaan 1 kohdan soveltamisalaan eivät
kuulu seuraavat: a) rakennusta tai rakennuksen osia koskevien
piirustusten tai suunnitelmien laatiminen, jos rakennusta tai rakennuksen osia
ei ole tarkoitettu tietylle tontille; b) tavaroiden varastointi kiinteistössä, jos
mitään erityistä osaa siitä ei ole osoitettu palvelujen hankkijan yksinomaiseen
käyttöön; c) mainonta, vaikka siihen liittyisi
kiinteän omaisuuden käyttö; d) hotellimajoituksen tai vastaavilla
aloilla tarjottavan majoituksen, kuten lomaleirien ja leirintätarkoitukseen
varustettujen alueiden, välitys, jos välittäjä toimii toisen nimissä ja lukuun; e) televiestintä-, lähetys- ja sähköiset
palvelut, jolleivät ne kuulu 31 c artiklan soveltamisalaan; f) näyttelytilan tarjoaminen messuilla tai
näyttelyssä yhdessä siihen liittyvien muiden palvelujen kanssa, jotta
näytteilleasettaja voi asettaa esineitä näytteille; tällaisia palveluja ovat
muun muassa näyttelytilan suunnittelu, esineiden kuljetus ja varastointi,
koneiden toimittaminen, kaapelointi, vakuutukset ja mainonta; g) sellaisten koneiden tai laitteiden
asennus tai kokoonpano, huolto ja korjaus, tarkastus tai valvonta, jotka eivät
ole tai joista ei tule osaa kiinteää omaisuutta; h) kiinteistösijoitussalkun hoito; i) muut kuin 2 kohdan q alakohdassa
tarkoitetut sopimuksiin liittyvät oikeudelliset palvelut, mukaan luettuina
kiinteän omaisuuden siirtoa koskevan sopimuksen ehtoihin, tällaisen sopimuksen
voimaan saattamiseen tai tällaisen sopimuksen olemassaolon osoittamiseen
liittyvä neuvonta, jos tällaisten palvelujen erityisenä tarkoituksena ei ole
siirtää kiinteän omaisuuden omistusoikeutta. 31 b artikla Jos laitteet on annettu palvelujen hankkijan
käyttöön kiinteään omaisuuteen kohdistuvien töiden suorittamiseksi, kyseisessä
liiketoimessa on kyse kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksesta
vain, jos palvelujen suorittaja ottaa vastuun töiden suorittamisesta. Palvelujen suorittajan, joka toimittaa palvelujen
hankkijalle töiden suorittamiseksi laitteet sekä riittävästi henkilökuntaa
laitteiden käyttöä varten, katsotaan ottaneen vastuun kyseisten töiden
suorittamisesta. Tämä olettama voidaan kumota tosiasia- tai oikeusperustein,
jotta voidaan määrittää, kuka ottaa vastuu työn suorittamisesta. 31 c artikla Televiestintä-, lähetys- tai sähköisten
palvelujen, jotka verovelvollinen suorittaa omissa nimissään ja jotka liittyvät
majoitustoimintaan hotellialalla tai vastaavilla aloilla, joita ovat
esimerkiksi lomaleirit tai leirintätarkoitukseen varustetut alueet, katsotaan
olevan osa yhtä majoituksesta muodostuvaa liiketoimea tai majoituksen
liitännäispalvelu riippuen siitä, onko kyseinen palvelu veloitettu
sisällytettynä majoituksen hintaan vai erikseen.” 9) Lisätään 5 luvun ”Verollisten
liiketoimien paikka” 4 jakson ”Palvelujen suorituspaikka (Direktiivin
2006/112/EY 43–59 artikla)” 7 alajaksoon ”Kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-,
koulutus-, viihde- ja vastaavat palvelut” 33 a artikla seuraavasti: ”33 a artikla Suorituksiin, joissa välittäjä hoitaa omissa
nimissään mutta järjestäjän tai muun verovelvollisen kuin järjestäjän lukuun
pääsylippujen jakelun kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, kasvatus-, viihde-
tai vastaaviin tapahtumiin, sovelletaan direktiivin 2006/112/EY 53 artiklaa ja
54 artiklan 1 kohtaa.” 10) Lisätään liitteessä I olevaan 4
kohtaan ”Direktiivin 2006/112/EY liitteessä II oleva 4 kohta:” f ja g alakohta
seuraavasti: ”f) radio- tai televisioverkon, internetin
tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä jaettavien radio- tai
televisio-ohjelmien vastaanotto kuunneltaviksi tai katsottaviksi käyttäjän
valitsemana ajankohtana ja tämän henkilökohtaisesta pyynnöstä mediapalvelun
tarjoajan laatiman ohjelmaluettelon perusteella, kuten tilaustelevisio- tai
tilausvideopalvelu; g) radio- tai televisio-ohjelmien
vastaanotto internetin tai vastaavan sähköisen verkon välityksellä
(IP-suoratoisto), jollei ohjelmia lähetetä samanaikaisesti perinteisissä radio-
ja televisioverkoissa.” 2 artikla Televiestintäpalveluihin, radio- ja
televisiopalveluihin tai sähköisiin palveluihin, jotka yhteisöön sijoittautunut
palvelujen suorittaja suorittaa muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka
on sijoittautunut yhteisöön tai jolla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka
yhteisössä, sovelletaan seuraavaa: a) jos palvelut suoritetaan tai
palvelujen suoritukset saatetaan loppuun ennen 1 päivää tammikuuta 2015,
suorituspaikka on direktiivin 2006/112/EY 45 artiklan mukaisesti paikka, johon
palvelujen suorittaja on sijoittautunut riippumatta siitä, milloin
arvonlisäverosaatava syntyy; b) jos palvelut suoritetaan tai
palvelujen suoritukset saatetaan loppuun 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen
jälkeen, suorituspaikka on paikka, johon palvelujen hankkija on sijoittautunut
tai jossa hankkijalla on kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, vaikka
arvonlisäverosaatava syntyi ennen kyseistä päivää. 3 artikla Tämä asetus tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava,
ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] EUVL L
347, 11.12.2006, s. 1. [2] Neuvoston
täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2011,
yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY
täytäntöönpanotoimenpiteistä (uudelleenlaadittu) (EUVL L 77, 23.3.2011, s. 1). [3] Neuvoston
direktiivi 2008/8/EY, annettu 12 päivänä helmikuuta 2008, direktiivin
2006/112/EY muuttamisesta palvelujen suorituspaikan osalta (EUVL L 44,
20.2.2008, s. 11). [4] Neuvoston
asetus (EU) N:o 967/2012, annettu 9 päivänä lokakuuta 2012,
täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 muuttamisesta muille kuin
verovelvollisille televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja
tai sähköisiä palveluja suorittaviin sijoittautumattomiin verovelvollisiin
sovellettavien erityisjärjestelmien osalta (EUVL L 290, 20.10.2012, s. 1) ja
komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 815/2012, annettu 13 päivänä syyskuuta
2012, neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010 soveltamista koskevista
yksityiskohtaisista säännöistä televiestintäpalveluja, radio- ja
televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille
suorittavia sijoittautumattomia verovelvollisia koskevien erityisjärjestelmien
osalta (EYVL L 249, 14.9.2012, s. 3). [5] Tästä
käytetään myös ilmaisua ”paikka, johon palvelujen hankkija kuuluu”. [6] Kokouksen
esityslista ja kokoukseen liittyvät valmisteluasiakirja ja raportti ovat
saatavilla osoitteessa:
http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/vat/key_documents/discussions_member_states/index_en.htm. [7] EUVL L 347, 11.12.2006,
s. 1. [8] EUVL L 44, 20.2.2008,
s. 11. [9] EUVL L 95, 15.4.2010,
s. 1. [10] EYVL L 281, 23.11.1995,
s. 31.