PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Komissio on vuotuisessa kasvuselvityksessä 2012[1] ja sen liitteessä IV (”Kasvua edistävät veropolitiikat jäsenvaltioissa ja verotuksen parempi koordinointi EU:ssa”) korostanut tarvetta tehostaa arvonlisäverojärjestelmää osana julkisen talouden vakauttamista. Selvityksessä todetaan, että veronkannon parantamisella ja veronkierron tehokkaammalla torjumisella voidaan kasvattaa valtion tuloja.

Arvonlisäveropetoksissa käytettävät menetelmät kehittyvät nopeasti, ja jäsenvaltiot joutuvat toisinaan tilanteeseen, jossa EU:n voimassa oleva arvonlisäverolainsäädäntö ei tarjoa oikeusperustaa petostenvastaisille toimenpiteille, joita ne haluaisivat toteuttaa.

Tällaiset tilanteet on tähän asti ratkaistu joko muuttamalla yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY[2], jäljempänä ’arvonlisäverodirektiivi’, tai myöntämällä jäsenvaltioille yksittäisiä poikkeuksia arvonlisäverodirektiivin 395 artiklan nojalla. Jäsenvaltioille voidaan nykyisin myöntää kyseisen artiklan nojalla poikkeus petosten torjumiseksi (toisena poikkeuksen myöntämisperusteena on artiklan mukaan veronkannon yksinkertaistaminen). Poikkeuksen saaminen edellyttää, että komissio antaa siitä (myönteisen) ehdotuksen. Tähän liittyvä menettely saa arvonlisäverodirektiivin 395 artiklan 4 kohdan mukaan kestää enintään kahdeksan kuukautta. Lisäksi poikkeuksen edellytyksenä on, että neuvosto hyväksyy sen yksimielisesti, mikä voi pitkittää menettelyä entisestään.

Molemmissa edellä mainituissa tapauksissa menettely on hidas ja raskas verrattuna kansainvälisellä tasolla nopeasti kehittyviin uusiin petostyyppeihin. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaisiin palveluihin liittyvät karusellipetokset, jotka suoritetaan hyvin nopeasti seuraavalle elinkeinonharjoittajalle (kyseessä ei siis ole tavaroihin liittyvä perinteisempi petos). Poikkeusten myöntämismenettelystä tai arvonlisäverodirektiivin muuttamismenettelystä voi sen vuoksi olla seurauksena merkittäviä ja lopullisia taloudellisia menetyksiä. Tuore esimerkki tällaisista menetyksistä liittyy päästöoikeuskauppaa koskevaan tapaukseen, jossa tappioita arvioitiin aiheutuneen 5 miljardia euroa vuoden 2008 kesäkuun ja vuoden 2009 joulukuun välisenä aikana [3].

Jäsenvaltiot saattavat tämän vuoksi haluta toteuttaa toimenpiteitä viipymättä ilman EU:n lainsäädäntöön sisältyvää oikeusperustaa. Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, sillä vaikka nämä toimenpiteet olisivat petostilanteen kannalta asianmukaisia ja oikeasuhteisia, ne voidaan riitauttaa tuomioistuimessa, koska niiltä puuttuu oikeusperusta.

EU:n arvonlisäverojärjestelmän lujittaminen on myös yksi arvonlisäveron tulevaisuudesta 6. joulukuuta 2011 annetussa tiedonannossa[4] asetetuista tärkeimmistä tavoitteista, ja tässä tarkasteltava ehdotus nimetään tiedonannossa yhdeksi kyseisen tavoitteen kannalta ensisijaiseksi toimeksi.

Tässä ehdotetulla direktiivillä on sen vuoksi tarkoitus antaa säännökset sellaisesta arvonlisäverodirektiiviin sisällytettävästä menettelystä, joka tarjoaa tarkkaan määritellyissä erityistilanteissa jäsenvaltioille oikeusperustan välittömien toimenpiteiden toteuttamista varten. Menettelyä on tarkoitus kutsua nopean reagoinnin mekanismiksi.

Nopean reagoinnin mekanismilla ei ole tarkoitus korvata nykyistä poikkeusjärjestelmää. Sen soveltamisala on sen vuoksi rajattu sellaisiin tietyllä toimialalla (tietyillä toimialoilla) tietyssä jäsenvaltiossa äkillisesti ilmeneviin erittäin laaja-alaisiin petostilanteisiin, joita ei voida estää perinteisin valvonta- ja täytäntöönpanokeinoin ja jotka johtaisivat jatkuessaan lopullisiin tappioihin.

Koska tästä uudesta mekanismista saadaan lisäarvoa vain siinä tapauksessa, että päätökset voidaan antaa huomattavasti nopeammin kuin nykyisissä menettelyissä, tässä ehdotetaan, että komissio käyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaista täytäntöönpanovaltaa varmistaakseen arvonlisäverodirektiivin asianmukaisen täytäntöönpanon ja estääkseen talousarvioille aiheutuvat tappiot ja oikeudenmukaisen verotuksen periaatteen rikkomisen.

Tarkoituksena on, että täytäntöönpanopäätös, jolla annetaan poikkeuksellisen petostenvastaisen toimenpiteen hyväksymistä pyytäneelle jäsenvaltiolle lupa toimenpiteen toteuttamiseen, hyväksytään soveltamalla tarkastelumenettelyä, jonka käyttämisestä erityisesti verotuksen osalta säädetään yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[5], jäljempänä ’komiteamenettelyasetus’, 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan v alakohdassa ja johon liittyvistä käytännön ja oikeudellisista näkökohdista säädetään mainitun asetuksen 5 artiklassa.

Edellä mainitun artiklan mukaisesti tarkoituksena on, että komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia säädöksiä komiteamenettelyasetuksen 8 artiklassa tarkoitetuissa asianmukaisesti perustelluissa kiireellisissä tapauksissa. Tämä on nopein tapa antaa oikeusperusta jäsenvaltiossa lyhyellä varoitusajalla sovellettavalle poikkeustoimenpiteelle. Tämä menettely korostaa nopean reagoinnin mekanismin poikkeusluonnetta, johon on jo viitattu edellä, ja se selittää myös sen, miksi mekanismin soveltamisala on rajattu.

Komiteamenettelyasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetystä yleisestä 6 kuukauden voimassaoloajasta poiketen ehdotetaan, että nopean reagoinnin mekanismilla annetun luvan voimassaoloaika on enintään yksi vuosi. Jäsenvaltioille on näin tarkoitus antaa tilaisuus soveltaa arvonlisäverodirektiivin 395 artiklassa säädettyä vakiomenettelyä tai toteuttaa muita petostenvastaisia toimenpiteitä, joita varten ei tarvita poikkeusta.

Säädös on ehdotuksen mukaan toimitettava komiteamenettelyasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti asianomaiselle komitealle, joka tässä tapauksessa on hallinnollisen yhteistyön pysyvä komitea, 14 päivän kuluessa siitä, kun komissio on sen hyväksynyt. Komiteamenettelyasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädetään, että komitean lausunto voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hankkia kirjallista menettelyä noudattaen. Komissio aikoo käyttää tätä mahdollisuutta nopeuttaakseen menettelyä mahdollisimman paljon. Jäsenvaltio ei sen sijaan voi komiteamenettelyasetuksen 3 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti pyytää kirjallisen menettelyn päättämistä komitean kokouksen koolle kutsumiseksi, koska tämä hidastaisi koko menettelyä huomattavasti. Jos komitea antaa kielteisen lausunnon, komission on välittömästi kumottava poikkeus komiteamenettelyasetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Nopean reagoinnin mekanismilla myönnettävien poikkeusten sisällön osalta ehdotetaan, että laaditaan yhteisesti sovittu petostenvastaisten toimenpiteiden luettelo, sillä mekanismin mukaisen pyynnön esittämisen jälkeen jäsenvaltioilla on hyvin vähän tai ei lainkaan aikaa petostenvastaisten toimenpiteiden tyypeistä käytäviä perusteellisia neuvotteluja varten. Komissio voi tämän vuoksi myös työskennellä suurelta osin etukäteen vahvistettujen tekstien pohjalta, mikä vähentää asioiden käsittelyä ja tekstien kääntämistä varten tarvittavaa aikaa.

Tässä ehdotuksessa yksilöidään vain yksi petostenvastainen toimenpide, joka on ns. käännetty verovelvollisuus. Käännettyä verovelvollisuutta sovellettaessa arvonlisäveron maksaa verovelvollinen vastaanottaja eikä tavanomaiseen tapaan tavaroiden luovuttaja tai palvelujen suorittaja. Jos vastaanottajalla on täysi vähennysoikeus, vastaanottaja ilmoittaa ja vähentää arvonlisäveron samassa arvonlisäveroilmoituksessa, jolloin ei tosiasiassa suoriteta maksua eikä palautusta. Tämä vähentää petosten mahdollisuutta. Tämä toimenpide on tietyille erityisaloille kohdennettuna osoittautunut tehokkaaksi toimenpiteeksi petosten (ja etenkin karusellipetosten) lopettamisessa, vaikka sillä voi olla kielteisiä sivuvaikutuksia keskipitkällä aikavälillä.

Muut toimenpiteet jäävät neuvoston päätettäviksi. Neuvosto tekee tällöin päätöksensä yksimielisesti komission ehdotuksesta. Näin toimenpiteet on vahvistettu ennen kuin niitä tarkastellaan osana nopean reagoinnin mekanismin mukaisesti esitettyä pyyntöä.

Menettelystä voidaan todeta, että jäsenvaltioiden olisi lähetettävä komissiolle hakemus, jossa ne esittävät aikomuksensa nopean reagoinnin mekanismin mukaisen poikkeustoimenpiteen käyttöönottoon. Petostilanteeseen liittyvistä poikkeusolosuhteista olisi annettava yksityiskohtainen selvitys nopean reagoinnin mekanismin käytön perustelemiseksi. Komissio pyytää tarvittaessa lisätietoja. Kun komissiolla on kaikki tarvittavat tiedot, se joko hyväksyy toimenpiteen tai ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tämän pyynnön epäämisestä kuukauden kuluessa.

Jotta menettelystä saataisiin mahdollisimman yksinkertainen, jäsenvaltio esittää pyyntönsä komission hyväksymällä vakiolomakkeella, joka sisältää myös ennakkoon laaditun kysymysluettelon. Poikkeushakemuksen kohteena oleva petostilanne voidaan tämän ansiosta tutkia ja arvioida nopeammin ja kattavammin. Sisäisen organisaationsa osalta komissio varmistaa, että käytettävissä on nopeutettu päätöksentekomenettely. Ehdotuksen mukaan poikkeuksen myöntää komissio ilman, että sen tarvitsee odottaa neuvoston päätöstä tai toimivaltaisen komitean antamaa lausuntoa. Koska kyseessä on aina vain yksi jäsenvaltio, päätöksen hyväksyminen voisi perustua vain yhteen kielitoisintoon. Kaikki edellä mainitut tekijät auttavat varmistamaan, että yhden kuukauden määräaikaa, joka alkaa komission saatua kaikki tarvittavat tiedot, noudatetaan.

2.           KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

Julkinen kuuleminen nopean reagoinnin mekanismin mahdollisesta käyttöönotosta järjestettiin jo edellä mainitun, arvonlisäveron tulevaisuutta koskevan tiedonannon laatimisen yhteydessä. Ennen kyseistä julkista kuulemista käytiin keskusteluja jäsenvaltioiden kanssa (veropetosten torjuntastrategiaa käsittelevässä asiantuntijaryhmässä). Keskusteluissa kävi ilmi, että jäsenvaltiot olivat aidosti kiinnostuneita tällaisen mekanismin käyttöönotosta.

Tämä ehdotus koskee pääasiassa menettelykysymyksiä. Sen tarkoituksena on kiireellisissä tapauksissa nopeuttaa jäsenvaltioilla jo olevaa mahdollisuutta saada lupa poiketa arvonlisäverodirektiivin säännöksistä. Tästä ehdotuksesta ei sen vuoksi tarvittu vaikutustenarviointia. Vasta nopean reagoinnin mekanismilla hyväksytyillä kansallisilla toimenpiteillä (kuten nykyisin artiklan 395 nojalla hyväksytyillä toimenpiteillä) voi olla vaikutuksia, joiden ei kuitenkaan pitäisi olla merkittäviä, koska toimenpiteiden soveltamisala ja kesto on rajattu.

Lisäksi koska vielä ei tiedetä, millaisissa konkreettisissa yksittäistapauksissa jäsenvaltiot pyytävät tässä ehdotetun nopean reagoinnin mekanismin käyttöä, ei ole mahdollista arvioida sitä, millaisia määrällisiä vaikutuksia kyseisellä mekanismilla mahdollisesti on verrattuna nykyiseen poikkeusmenettelyyn, koska kyseiset vaikutukset riippuvat aina kustakin yksittäistapauksesta.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Jotta jäsenvaltioita voitaisiin entistä paremmin auttaa torjumaan törkeitä arvonlisäveropetoksia, tässä ehdotetulla toimenpiteellä täydennetään eräiden poikkeustoimenpiteiden hyväksymismenettelyä sen varmistamiseksi, että tällaisiin petoksiin voidaan reagoida entistä nopeammin ja näin myös entistä tarkoituksenmukaisemmin ja tehokkaammin. Tässä ehdotetulla direktiivillä muutetaan sen vuoksi arvonlisäverodirektiiviä.

EU:n toimet ovat perusteltuja toissijaisuusperiaatteen nojalla sen mukaisesti, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 113 artiklassa määrätään välillisiin veroihin liittyvän työn oikeusperustasta. Tässä ehdotuksessa hyödynnetään SEUT-sopimuksen 291 artiklan mukaista komission täytäntöönpanovaltaa komiteamenettelyasetuksen mukaisesti, jossa säädetään tarkastelumenettelyn soveltamisesta veroasioissa. Välittömästi sovellettavien säädösten käyttö voidaan perustella lopullisten taloudellisten menetysten riskillä. Tämän vuoksi tällaisten poikkeustoimenpiteiden hyväksymismenettelyä nopeutetaan.

Edellä mainituilla äkillisesti ilmenevillä ja erittäin laaja-alaisilla petostyypeillä on hyvin usein kansainvälinen ulottuvuus (kuten karuselli- ja ketjupetoksilla). Jäsenvaltiot eivät uusia kaupan muotoja (kuten palvelut, joilla voidaan käydä kansainvälistä kauppaa) kohdatessaan pysty yksin torjumaan näitä (aineettomia) petosvyyhtejä, jotka kattavat samanaikaisesti useita maita. Petostentorjuntaa koskeva tavoite voidaan tämän vuoksi saavuttaa paremmin EU:n tasolla antamalla direktiivi, jonka ansiosta jäsenvaltio voi poikkeustapauksissa saada oikeusperustan poikkeustoimenpidettä varten nykyistä huomattavasti nopeammin. Tässä ehdotuksessa ei sen vuoksi ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Sääntelytavaksi on valittu direktiivi, koska muutettavana oleva säädös on myös direktiivi, ja muunlainen säädös ei tämän vuoksi soveltuisi tähän tarkoitukseen.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole kielteistä vaikutusta EU:n talousarvioon.

2012/0205 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäveropetosten vastaisen nopean reagoinnin mekanismin osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[6],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[7],

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Arvonlisäveroon liittyvät veropetokset aiheuttavat merkittäviä tappioita talousarvioille ja vaikuttavat kilpailuolosuhteisiin ja näin myös sisämarkkinoiden toimintaan. Viime aikoina on ilmennyt eräitä äkillisiä erittäin laaja-alaisia veropetostyyppejä, jotka perustuvat etenkin nopeaa ja laaja-alaista laitonta kauppaa helpottavien sähköisten välineiden käyttöön.

(2)       Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY[8] mukaan jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta direktiivin säännöksistä estääkseen tietyntyppiset veropetokset ja veronkierron. Tällaisen poikkeuksen hyväksymiseksi tarvitaan komission ehdotus, jonka neuvosto hyväksyy. Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että poikkeusten myöntämismenettely ei aina ole riittävän joustava sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden pyyntöihin voidaan vastata nopealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

(3)       Jotta voitaisiin varmistaa oikeudenmukaisen verotuksen periaatteen noudattaminen ja direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpano tapauksissa, joissa nykyinen poikkeusmenettely ei ole tarkoituksenmukainen, on tarpeen säätää uudesta poikkeusten myöntämismenettelystä, jota kutsutaan ”nopean reagoinnin mekanismiksi”.

(4)       Jotta tarvittavat poikkeukset voitaisiin hyväksyä nykyistä nopeammin ja jotta voitaisiin varmistaa direktiivin 2006/112/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin kuin on kyse luvan antamisesta nopean reagoinnin mekanismilla poikkeustoimenpiteiden käyttöönottoon sitä pyytäneelle jäsenvaltiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[9] mukaisesti.

(5)       Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät luvan antamiseen poikkeustoimenpiteiden käyttöönottoon sitä pyytäneelle jäsenvaltiolle. Välittömästi sovellettavat täytäntöönpanosäädökset ovat tarpeen tapauksissa, joissa äkillisesti ilmenevät ja hyvin laaja-alaiset petostyypit voivat johtaa merkittäviin ja lopullisiin tappioihin.

(6)       Välittömästi sovellettavien täytäntöönpanosäädösten voimassaolon enimmäisaikaa on tarpeen pidentää, jotta asianomaiset jäsenvaltiot voisivat tällä välin ottaa käyttöön pysyvämpiä toimenpiteitä. Näin voitaisiin tarvittaessa myös tarjota riittävästi aikaa direktiivin 2006/112/EY 395 artiklassa säädetyn poikkeusmenettelyn soveltamiseen.

(7)       Arvonlisäverovelvollisuuden asettaminen vastaanottajalle (käännetty verovelvollisuus) on tehokas toimenpide, jolla voidaan välittömästi lopettaa parhaiten tunnetut veronkierron muodot tietyillä aloilla. Tilanteet voivat kuitenkin muuttua ajan myötä, ja sen vuoksi saattaa olla tarpeen hyväksyä myös muita toimenpiteitä. Tämän vuoksi neuvoston olisi komission ehdotuksesta tarvittaessa määritettävä myös muita toimenpiteitä nopean reagoinnin mekanismin soveltamisalaan kuuluviksi. Ne toimenpidetyypit, joita varten lupa voidaan antaa, olisi määritettävä, jotta komissio voisi hyväksyä poikkeukset mahdollisimman nopeasti.

(8)       Lisäksi on tarpeen laatia vakiolomake jäsenvaltioiden esittämiä pyyntöjä varten, jotta pyyntöjen tulkintaa ja niiden myöhempää käsittelyä voitaisiin helpottaa. Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2006/112/EC yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa edellä tarkoitetun vakiolomakkeen osalta.

(9)       Jotta voitaisiin nopeuttaa sellaisten täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä, jotka koskevat luvan antamista nopean reagoinnin mekanismin mukaisten poikkeustoimenpiteiden käyttöönottoon sitä pyytäneelle jäsenvaltiolle, komitean puheenjohtajan olisi noudatettava asetuksen (EU) 182/2011 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua kirjallista menettelyä. Lisäksi on tarpeen poistaa komitean jäsenen mahdollisuus pyytää kirjallisen menettelyn päättämistä tuloksettomana.

(10)     Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toimen tavoitetta, joka on puuttuminen arvonlisäveroon liittyviin äkillisesti ilmeneviin ja erittäin laaja-alaisiin petoksiin, joilla on hyvin usein myös kansainvälinen ulottuvuus, sillä ne eivät voi yksin puuttua sellaisiin, kaupan uusiin muotoihin liittyviin petosvyyhteihin, joissa on samanaikaisesti osallisina useita maita, ja koska kyseinen tavoite voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla varmistamalla, että näihin ilmiöihin voidaan puuttua nopeammin ja sen vuoksi myös tarkoituksenmukaisemmin ja tehokkaammin, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(11)     Sen vuoksi direktiiviä 2006/112/EY olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Lisätään direktiivin 2006/112/EY XIII osastossa olevaan 2 lukuun 1 a jakso seuraavasti:

”1 a jakso Arvonlisäveropetosten vastainen nopean reagoinnin mekanismi

395 a artikla

1.      Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa jäsenvaltiolle annetaan lupa ottaa käyttöön seuraavat tästä direktiivistä poikkeavat erityistoimenpiteet arvonlisäveroon liittyvien äkillisesti ilmenevien ja erittäin laaja-alaisten petosten torjumiseksi, jotka voisivat johtaa merkittäviin ja lopullisiin taloudellisiin menetyksiin:

a)       tiettyihin tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin liittyvän arvonlisäverovelvollisuuden asettaminen vastaanottajalle 193 artiklasta poiketen tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kyseistä toimenpidettä koskevan pyynnön seurauksena;

b)      mikä tahansa muu toimenpide, jonka neuvosto on määrittänyt yksimielisesti komission ehdotuksesta.

Edellä olevaa a alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot valvovat asianmukaisesti erityistoimenpidettä niiden verovelvollisten osalta, jotka luovuttavat tavaroita tai suorittavat palveluja toimenpiteen soveltamisalalla.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 395 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 395 b artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät luvan antamiseen tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen poikkeustoimenpiteiden käyttöönottoon sitä pyytäneelle jäsenvaltiolle, välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä. Nämä säädökset ovat voimassa enintään yhden vuoden ajan.

2.      Jäsenvaltion, joka haluaa ottaa käyttöön 1 kohdassa säädetyn toimenpiteen, on lähetettävä komissiolle hakemus. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tiedot kyseessä olevasta alasta, petoksen tyypistä ja ominaispiirteistä, sen äkillisestä ja erittäin laaja-alaisesta luonteesta ja sen seurauksena olevista merkittävistä ja lopullisista taloudellisista menetyksistä. Jos komissio katsoo, että sillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja, se ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle yhden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, mitä lisätietoja tarvitaan.

Kuukauden kuluessa siitä, kun komissiolla on kaikki tiedot, joiden se katsoo olevan tarpeen pyynnön arvioimiseksi, se joko hyväksyy erityistoimenpiteen, tai jos se vastustaa pyydettyä toimenpidettä, ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle.

3.      Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisessa käytettävä vakiolomake. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 395 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

395 b artikla

1.      Komissiota avustaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 904/2010(*) 58 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011(*) tarkoitettu komitea.

2.      Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.      Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä 5 artiklan kanssa.

Kun komitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana vain, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää.

__________________________

(*) EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1.

(**) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.”

2 artikla

1.           Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2013. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               KOM(2011) 815, 23.11.2011.

[2]               EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[3]               Europolin 9. joulukuuta 2009 antama lehdistötiedote ”Carbon Credit fraud causes more than EUR 5 billion damage for European Taxpayer”.

[4]               KOM(2011) 851 lopullinen.

[5]               EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[6]               EUVL C… , …, s…

[7]               EUVL C… , …, s…

[8]               EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[9]               EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.