YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan lupausten lunastaminen /* JOIN/2012/014 final */
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN
KOMITEALLE Uudistetun Euroopan naapuruuspolitiikan
lupausten lunastaminen Johdanto EU reagoi nopeasti viime vuoden tapahtumiin
sen naapurimaissa, erityisesti Välimeren eteläpuoleisella alueella mutta myös
itäisessä Euroopassa. Muutamien viikkojen kuluessa unionin ulkoasioiden ja
turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ja Euroopan komissio antoivat yhteisen
tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta.
Siinä esitetään välittömästi toteutettavat toimet käynnissä olleiden historiallisten
tapahtumien johdosta. Tämän toiminnan tuloksena syntyi – yhdessä
naapuruuspolitiikan tarkistuksen kanssa – Uusi strategia muutostilassa olevia
naapurimaita varten[1].
Se oli selvä solidaarisuuden ja tuen osoitus Välimeren eteläpuolisen alueen
kansoille. Eurooppa tukee niiden pyrkimyksiä kohti demokratiaa, arvokkuutta,
vaurautta ja sorrosta vapautumista. Eurooppa aikoo valjastaa kokemuksensa ja
osaamisensa auttaakseen maita ratkomaan haasteet, joita siirtyminen
autoritaarisuudesta demokratiaan aiheuttaa. Tämä on ollut yksi Euroopan uuden
ulkosuhdehallinnon (EUH) ja Euroopan komission ensisijaisista tavoitteista.
Itäisen kumppanuuden saavutuksiin perustuva uusi politiikkaa oli myös vastaus
EU:n itäkumppanien toivomukseen tiivistää poliittista assosiaatiota ja syventää
taloudellista yhdentymistä EU:n kanssa. Itäisen kumppanuuden onnistunut
huippukokous Varsovassa ja huippukokouksen yhteinen julkilausuma antoivat
lisäpontta uuden lähestymistavan täytäntöönpanolle. Politiikka perustuu uusiin ajatusmalleihin,
kuten ”enemmällä enemmän” -lähestymistapaan, EU:n ja sen kumppaneiden vastavuoroiseen
vastuuseen, kumppanuuksiin ei ainoastaan hallitusten vaan myös kansalaisyhteiskunnan
(esim. kansalaisjärjestöjen, yritysten, tiedemaailman, median, ammattiliittojen
ja uskonnollisten ryhmien) kanssa sekä naisten erityisaseman
tunnustamiseen sekä politiikassa että yhteiskunnassa. Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) uudessa
lähestymistavassa tunnustetaan myös eriyttämisen tärkeys: suhteet
kuhunkin kumppaniin sovitetaan niiden omaan tavoitetasoon. Näin ollen se
perustuu kunkin kumppanin erityispiirteiden kunnioittamiseen ja niiden omaan
uudistusohjelmaan. Uusi politiikka on joustavampaa ja tarjoaa räätälöityjä
toimintamalleja, joissa huomioidaan maiden erityisvaatimukset, niiden
uudistustahti ja niiden tavoitteleman kumppanuuden luonne. Tässä korkean edustajan ja komission
yhteisessä tiedonannossa arvioidaan vuosi sitten käyttöön otetun
lähestymistavan täytäntöönpanoa. Tiedonanto ja siihen liittyvät yhteiset
valmisteluasiakirjat[2]
osoittavat, että EU on toiminut ripeästi muotoillessaan uuden politiikkansa
lähtökohdat ja että useimmat kumppanimaat ovat reagoineet myönteisesti
ilmaisten valmiutensa jatkaa poliittisia ja taloudellisia uudistuksia entistä
määrätietoisemmin ja tiivistää yhteistyötään EU:n kanssa. Osa uudistuksista on ollut erityisen
merkityksellisiä: ·
Heinäkuussa 2011 neuvosto nimitti EU:n
erityisedustajan Välimeren eteläpuoliselle alueelle. Erityisedustaja on yhdessä
komission ja EUH:n kanssa edistänyt unionin toimintaa käymällä poliittista
vuoropuhelua ja tekemällä taloudellista yhteistyötä kaikkien alueen
demokratisaatioon osallistuvien tahojen kanssa, mikä on puolestaan lisännyt
toiminnan tuloksellisuutta ja näkyvyyttä. Tavoitteiden saavuttamiseksi
perustetun työryhmän on tarkoitus tehdä kumppaneidemme kanssa yhteistyötä
kokoamalla yhteen maakohtaista asiantuntemusta ja resursseja EU:sta ja sen
jäsenvaltioista, Euroopan investointipankista, Euroopan jälleenrakennus- ja
kehityspankista sekä muista kansainvälisistä rahoituslaitoksista ja
yksityissektorilta. EU–Tunisia-työryhmä ja EU–Jordania-työryhmä ovat
osoittautuneet tehokkaiksi demokraattisen muutoksen välineiksi ja vauhdittaneet
tuen ja rahoituksen toimittamista osallistamalla monenlaisia yhteistyötahoja.
Työryhmät toimivat katalysaattorina mahdollistaen EU:n ja asianomaisen maan
välisten suhteiden syventämisen tuloshakuisella ja eriytetyllä tavalla. ·
Komissio on laatinut kaksi ylätason
rahoitusohjelmaa (SPRING etelänaapureille ja EaPIC itänaapureille), jotta
vuonna 2011 sovitut lisävarat saataisiin nopeammin käyttöön. Varoilla on
tarkoitus tukea demokratiaan siirtymistä, instituutioiden kehittämistä ja kasvun
edistämistä kumppanimaissa. ·
Euroopan talouden haasteelliset näkymät huomioon
ottaen korkea edustaja ja komissio ovat ryhtyneet rohkeisiin toimenpiteisiin
saadakseen naapurimaiden siirtymävaiheen tueksi rahoitusta muualta kuin
perinteisestä lähteestä eli unionin talousarviosta. Niinpä esimerkiksi Euroopan
investointipankki on nostanut kumppanimaille myönnettävien lainojen
enimmäismäärää 1,15 miljardilla eurolla[3]
ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin toimivaltuudet on ulotettu
Välimeren etelä- ja itäpuolisiin maihin. ·
Syyskuussa otettiin käyttöön koko
naapuruuspolitiikan soveltamisalueen kattava kansalaisyhteiskuntaa tukeva
väline. Sen määrärahat olivat vuoden 2011 osalta 26 miljoonaa euroa, ja
vuodeksi 2012 on kaavailtu samansuuruista budjettia. Vaikka edistyminen ei ole ollut yhtä hyvää kaikkialla, monet kumppanit
ovat viime vuodesta alkaen toteuttaneet rohkeita toimenpiteitä
demokratiakehityksen ja uudistusprosessin vauhdittamiseksi. Vaalit ovat olleet
vapaampia ja rehellisempiä ja perusvapauksia ja ihmisoikeuksia on suojeltu
paremmin. Asioista käydään myös aiempaa enemmän avointa julkista keskustelua,
mikä lisää hallitusten vastuuvelvollisuutta. ”Enemmällä enemmän” Uudessa politiikassa ”enemmällä enemmän”
-periaate on nostettu keskiöön: ainoastaan ne
kumppanit, jotka ovat valmiita toteuttamaan poliittisia uudistuksia ja
kunnioittamaan ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteita,
jotka ovat yhteisiä ja yleismaailmallisia arvoja, ovat päässeet osallisiksi
EU:n politiikan kaikkein palkitsevimmista osista eli talouden yhdentymisestä
(pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden (DCFTA) luominen),
ihmisten liikkuvuudesta (liikkuvuuskumppanuudet) ja EU:n lisärahoituksesta. Saman periaatteen mukaisesti EU on reagoinut ihmisoikeuksien
ja demokratian periaatteiden loukkauksiin supistamalla tukeaan. ”Enemmällä enemmän” käytännössä · EU on tukenut Tunisian määrätietoista siirtymistä demokratiaan kaksinkertaistamalla taloudellisen tukensa 80 miljoonasta eurosta (2010) 160 miljoonaan euroon (2011) ja antamalla teknistä apua perustuslakia säätävän kokouksen vaalien järjestämisessä. · DCFTA-neuvottelut aloitettiin Moldovan tasavallan ja Georgian kanssa, ja niitä ollaan aloittamassa Armenian kanssa. Lisäksi neuvosto on hyväksynyt ohjeet Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa käytäviä DCFTA-neuvotteluja varten. Sopimuksilla edistetään sopimuskumppaneiden taloudellista yhdentymistä EU:n sisämarkkinoihin. · Vastauksena Syyrian tilanteen huononemiseen EU on päättänyt keskeyttää taloudellisen avun maan hallitukselle ja ottaa käyttöön pakotteita. Korkea edustaja ja komissio ovat aktiivisesti tukeneet Yhdistyneiden kansakuntien ja Arabiliiton välitysyrityksiä, ja komissio on antanut humanitaarista apua. · EU on solminut hiljattain liikkuvuuskumppanuuden Armenian kanssa ja aikoo solmia vastaavat kumppanuudet Marokon ja Tunisian kanssa. · Maaohjelmille myönnetään 670 miljoonaa euroa uutta rahoitusta kumppanimaiden uudistusten tukemiseksi. Rahoitus kanavoidaan kahden ylätason ohjelman välityksellä (SPRING eteläisille maille ja EaPIC itäisille maille)[4], ja sitä myönnetään demokratian juurruttamisessa parhaiten edistyville kumppanimaille. Määrärahoja on luvattu jo Algerialle, Jordanialle, Marokolle ja Tunisialle. · Assosiaatiosopimus Ukrainan kanssa on parafoitu. Ukrainan toiminta varsinkin yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen suhteen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten nopeasti sen poliittinen assosioituminen ja taloudellinen yhdentyminen EU:hun etenevät, myös sopimuksen tekemisen ja täytäntöönpanon osalta. Tässä yhteydessä oppositiojohtajien oikeudenkäynnit ja tuomiot kielivät vakavista puutteista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen noudattamisessa ja tuomioistuinten riippumattomuudessa. · Viralliset 5+2-neuvottelut Moldovan tasavallassa sijaitsevan Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi on saatu uudelleen käyntiin. Samaan aikaan on tehostettu Moldovan tasavallan hallituksen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä otettu käyttöön laajamittaisia luottamusta lisääviä EU:n toimenpiteitä ja EU:n Transnistrian-pakotteiden vaiheittainen tarkastelumenetelmä. Samoin tunnustetaan Transnistrian uuden johdon rakentava asenne. · EU on erittäin huolestunut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden jatkuvista loukkauksista Valko-Venäjällä. Se onkin ottanut käyttöön rajoittavia toimenpiteitä ja siirtänyt ison osan maalle kohdistamastaan avusta kansalaisyhteiskunnalle. Lisäksi EU on aloittanut opposition ja kansalaisyhteiskunnan kanssa eurooppalaisen vuoropuhelun nykyaikaistamisesta. EU tekee kumppaneiden kanssa intensiivistä
yhteistyötä myös monissa alakohtaisissa kysymyksissä EU:n normien ja
standardien pohjalta. Kumppaneiden on jatkettava uudistusten toteuttamista
määrätietoisesti, koska uudistukset mahdollistavat osallistavan sosioekonomisen
kasvun, (erityisesti nuorten) työllistymisen, köyhyyden vähentämisen ja
ulkomaisten investointien lisäämisen. Kohdennettu taloudellinen tuki,
institutionaalisten valmiuksien kehittäminen, tehostettu sektoripoliittinen vuoropuhelu
sekä ohjelmiin ja virastojen toimintaan osallistumisen asteittainen
mahdollistaminen ovat välineitä, joiden avulla EU ja kumppanimaat pystyvät
vastaamaan tämän monitahoisen prosessin muodostamaan haasteeseen. Prosessi myös
edellyttää vaikeiden valintojen tekemistä ja liitännäistoimenpiteiden
toteuttamista haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten suojelemiseksi. Kumppanuus yhteiskuntien kanssa EU on
lisännyt yhteydenpitoaan kansalaisyhteiskunnan edustajiin kaikissa naapurimaissa, myös
niissä, joille se on määrännyt pakotteita ja joiden taloudellisen avun se on
keskeyttänyt. Kumppanimaat samoin kuin paikalliset ja kansainväliset
kansalaisjärjestöt ovat yleisesti olleet tyytyväisiä tähän lisääntyneeseen
aktiivisuuteen. EU aikoo laajentaa yhteistoimintaa erityisesti ottamalla
kansalaisjärjestöt mukaan toimintasuunnitelmien tai vastaavien asiakirjojen
valmisteluun ja seurantaan. Käytännön toimet kumppanuuden solmimiseksi kansalaisyhteiskunnan kanssa · Syyskuussa 2011 otettiin käyttöön koko naapuruuspolitiikan soveltamisalueen kattava kansalaisyhteiskuntaa tukeva väline. Sen määrärahat olivat vuoden 2011 osalta 26 miljoonaa euroa, ja vuosiksi 2012 ja 2013 on kaavailtu samansuuruista budjettia. · Ihmisoikeuksista itäisen kumppanuuden puitteissa käytävää vuoropuhelua on täydennetty yhteisillä kansalaisyhteiskuntaseminaareilla, ja itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumista on tullut kaikkien neljän monenvälisen foorumin pysyvä jäsen. · Eteläisellä naapurialueella EU on lisännyt tukeaan Anna Lindh ‑säätiölle, joka pyrkii aktivoimaan ja elvyttämään kansalaisyhteiskuntatoimintaa alueella. · Euroopan neuvosto on tehostanut toimintaansa naapuruuspolitiikan soveltamisalueella. Komissiolla on jo väline, jolla se tukee Euroopan neuvoston työtä itäisellä naapurialueella. Lisäksi on tehty päätös 4,8 miljoonan euron välineen perustamisesta tukemaan Euroopan neuvoston toimintaa Välimeren eteläpuolisissa maissa. · Sananvapauden edistämiseksi EU on alkanut soveltaa ”no disconnect” -strategiaa, jonka tavoitteena on auttaa kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä kansalaisia selviytymään sähköisten viestintätekniikkojen mielivaltaisista käyttökatkoksista. · Joulukuussa 2011 neuvosto hyväksyi eurooppalaisen demokratiarahaston perustamisen pääperiaatteet. Alkuvaiheessa rahaston painopiste on EU:n naapurialueissa. · Avun keskeyttämisen tai uudelleen kohdentamisen lisäksi EU on lisännyt taloudellista tukea kansalaisjärjestöille maissa, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat edelleen arkipäivää. · EU on myös tarjoutunut neuvottelemaan viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevista sopimuksista Valko-Venäjän kanssa ihmisten välisten kontaktien helpottamiseksi. Valko-Venäjän viranomaiset eivät ole toistaiseksi reagoineet tähän tarjoukseen. EU:n jäsenvaltiot pyrkivät hyödyntämään viisumisäännöstön joustomahdollisuuksia maksimaalisesti ja luopumaan viisumimaksuista tai alentamaan niitä Valko-Venäjän tiettyjen kansalaisryhmien tai yksittäisten matkustajien tapauksessa. · EU tarjoaa lisää mahdollisuuksia korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamiseen, akateemiseen liikkuvuuteen ja nuorisovaihtoon. Vuosina 2012 ja 2013 on tarkoitus kaksinkertaistaa naapurimaiden osallistumista korkea-asteen koulutuksen yhteistyöohjelmiin koskeva rahoitus sekä edistää nuorisovaihtoa ja nuorisotyöntekijöiden verkottumista. Lisäksi monella taholla käydään jo tai ollaan käynnistämässä alueellista vuoropuhelua koulutus-, nuoriso- ja kulttuuripolitiikoista. Vastavuoroinen vastuu ”Enemmällä enemmän” -lähestymistavan
puitteissa EU on kumppanimaita kuultuaan mukauttanut politiikan välineitään
edistääkseen vastavuoroista vastuuta ja tehdäkseen eri politiikoista käytävästä
vuoropuhelusta interaktiivisempaa ja vilpittömämpää. Keinot vastavuoroisen vastuun lisäämiseksi · Virallisen ja epävirallisen yhteydenpidon ja vuoropuhelun lisääntyminen poliittisella tasolla tarjoaa mahdollisuuden tehostaa kumppanimaiden uudistusten ja niihin liittyvän EU:n tuen poliittista ohjausta. · Tästä vuodesta alkaen maakohtaisissa edistymiskertomuksissa arvioidaan entistä suorasanaisemmin maiden edistymistä varsinkin syvän ja kestävän demokratian juurruttamisessa. Kertomukset mahdollistavat kannustimiin perustuvan lähestymistavan soveltamisen ja vahvemman kytköksen kaikkiin EU:n toiminnan asiaankuuluviin näkökohtiin rahoitusapu mukaan lukien. Ne sisältävät maakohtaisia suosituksia, joita kumppaneita kehotetaan noudattamaan. · Yhteydenpitoa on lisätty kaikilla tasoilla ylemmistä virkamiehistä sidosryhmiin ja kansalaisjärjestöihin. Näin kumppanimaiden edustajat ovat voineet ilmaista näkemyksensä uuden lähestymistavan soveltamisesta ja antaa palautetta siitä, miten EU on lunastanut sitoumuksensa. Tällaisesta yhteydenpidosta aiotaan tehdä säännöllisempää. 1. Naapurimaiden
viimeaikainen kehitys 1.1 Nopean – vaikkakin
epätasaisen – edistyksen vuosi Vuosia kestäneen suhteellisen pysähtyneisyyden
tilan jälkeen demokratia on nyt juurtumassa naapuruuspolitiikan
soveltamisalueella Pohjois-Afrikassa viime vuonna koettujen demokraattisten vallankumousten
innoittamana. Muutamissa maissa on pidetty säälliset vaalit, joihin on
osallistunut monenlaisia puolueita. Yleisenä suuntauksena näyttäisi olevan
demokratian, hallintotavan vastuullisuuden sekä ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien kunnioittamisen lisääntyminen. On kuitenkin joitakin käynnissä
olevien poliittisten muutosten kestävyyden kannalta olennaisia aloja, joilla
edistyminen on ollut vähäisempää. Joissain maissa kehitys on joko pysähtynyt
tai sen taantumisesta on merkkejä. Rakenneuudistuksia jatkamalla on onnistuttu
vähentämään köyhyyttä ja houkuttelemaan ulkomaisia investointeja. Tärkeitä
sosiaalialan haasteita on kuitenkin jäljellä. EU:n normeihin ja standardeihin
lähentyminen on osaltaan vahvistanut kaupankäyntiä epäedullisesta
taloustilanteesta huolimatta. Tiivistynyt alakohtainen yhteistyö EU:n kanssa
auttaa ratkomaan liikenteen ja energiahuollon pullonkauloja sekä ympäristöön ja
ilmastoon liittyviä haasteita. 1.2 Kestävien demokratioiden
luominen Egyptissä, Jordaniassa,
Marokossa ja Tunisiassa on käynnissä perustuslakiuudistus,
jonka tavoitteena on edistää hallitusten selontekovelvollisuutta
demokraattisesti valituille parlamenteille, vahvistaa oikeuslaitoksen
riippumattomuutta ja poistaa muut esteet laajemmalta politiikkaan
osallistumiselta. Tunisia on valinnut perustuslakia säätävän kokouksen
vaaleilla, jotka olivat ensimmäiset demokraattiset ja uskottavat vaalit
sitten maan itsenäistymisen. Myös Egyptissä ja Marokossa
parlamenttivaalit ovat sujuneet yleisesti ottaen vapaasti ja läpinäkyvästi. Kaiken kaikkiaan sanan-, yhdistymis- ja
kokoontumisvapautta kunnioitetaan paremmin kuin ennen. Moldovan
tasavallassa ja nyt myös Tunisiassa on kokoontumis- ja
yhdistymisvapauden tyydyttävällä tavalla turvaava lainsäädäntö. Koko
naapuruuspolitiikan soveltamisalueella on kuitenkin vielä paljon työtä
pyrittäessä varmistamaan, että nämä vapaudet turvataan täysimääräisesti laissa
ja käytännössä ja että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeän asemansa
edellyttämät toimintaedellytykset. Egyptissä poliittisia
toimintamahdollisuuksia on lisätty jonkin verran, mutta sananvapaus, kansalaisaktivismi
ja rauhanomaiset mielenosoitukset on usein tukahdutettu. Azerbaidžanissa
kansalaisvapauksia rajoitetaan edelleen ankaralla kädellä. Huomiota kiinnitetään enenevässä määrin korruptioon
olkoonkin, että rohkeat poliittiset julkilausumat eivät ole aina johtaneet
määrätietoisiin toimiin. Silloin kun sanoista on seurannut tekoja, kuten Georgiassa,
tuloksena on oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja sellaisen
liiketoimintaympäristön muotoutuminen, joka rohkaisee yrittäjyyteen ja
houkuttelee ulkomaisia investointeja. Koko naapuruuspolitiikan soveltamisalueella
tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että oikeusvaltioperiaatetta
noudatetaan ja että sitä valvoo tehokas, puolueeton ja riippumaton
oikeuslaitos. Lisäksi on taattava oikeussuojan yhtäläinen saatavuus ja oikeudenmukaista
menettelyä ja oikeudenkäyntiä koskevien oikeusnormien noudattaminen sekä
jatkettava turvallisuusalan uudistamista. Vaikka useampi naapurimaa on
siirtymässä demokratiaan ja uudistamassa perustuslakia, prosessi ei ole vielä
johtanut nopeampaan, läpinäkyvämpään ja oikeudenmukaisempaan oikeudenkäyttöön
eikä kohentuneeseen turvallisuudentunteeseen. Egyptissä siviilejä
tuomitaan edelleen sotilastuomioistuimissa, Kestävä demokratia edellyttää myös sukupuolten
tasa-arvon toteutumista ja naisten aktiivisempaa osallistumista
politiikkaan ja talouselämään. Joissain maissa säädöksiä, joilla on pyritty
varmistamaan parlamenttien tasapainoisempi kokoonpano, on vastustettu
käytännössä, eikä niillä ole siitä syystä ollut toivottua vaikutusta. Paikallis-
ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli kansan ja instituutioiden välisen
kuilun kaventamisessa, politiikkaan osallistumisen edistämisessä
paikallistasolla ja sen varmistamisessa, että paikalliset tarpeet huomioidaan
poliittisessa päätöksenteossa. Edistystä on tapahtunut myös muiden
ihmisoikeuksien kunnioittamisessa. Tunisia on ratifioinut joitakin
tärkeimpien ihmisoikeussopimusten valinnaisia pöytäkirjoja. Marokko ja Tunisia
ovat ratifioineet kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaisen
pöytäkirjan. Vähemmistöjen oikeuksien kunnioitus on lisääntynyt Armeniassa
ja Marokossa. Muutamissa maissa turvallisuusjoukot syyllistyvät
kuitenkin jatkuvasti kidutukseen sekä halventavaan ja epäinhimilliseen
kohteluun. Lisäksi monissa maissa syrjintä uskonnon tai vakaumuksen, etnisen
alkuperän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella on edelleen yleistä ja
ihmiskauppa vakava ongelma. Tilanne Valko-Venäjällä on heikentynyt
huomattavasti sen jälkeen, kun oppositio ja kansalaisaktivismi pyrittiin
joulukuussa 2010 tukahduttamaan presidentinvaalien jälkimainingeissa. EU:n on
täytynyt ottaa pakotteet uudelleen käyttöön ja kiristää niitä. EU on erittäin
huolestunut Valko-Venäjän tilanteesta, koska maan viranomaiset
kieltäytyvät vapauttamasta ja rehabilitoimasta kaikkia poliittisia vankeja ja
lopettamasta opposition, median ja kansalaisyhteiskunnan sortamista. Viranomaiset
eivät ole toistaiseksi reagoineet EU:n tarjoukseen neuvotella viisumien
myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset, jotka
helpottaisivat maan kansalaisten matkustamista unioniin. Edellytykset Valko-Venäjän
täysipainoiselle osallistumiselle Euroopan naapuruuspolitiikkaan eivät täyty,
maa osallistuu ainoastaan itäisen kumppanuuden monenväliseen ulottuvuuteen. EU
pyrkii määrätietoisesti lujittamaan kumppanuuttaan Valko-Venäjän
kansalaisten kanssa, ja se on lisännyt tukeaan kansalaisjärjestöille. Algeriassa on
käynnistetty poliittisia uudistuksia. Prosessi on johtanut siihen, että vuoden
2012 alussa on annettu uudet lait vaaleista, naisten edustuksesta vaaleilla
valituissa elimissä, yhdistyksistä, mediasta, puolueista, hallinnon
hajauttamisesta ja poliittisten mandaattien keskinäisestä
yhteensopimattomuudesta. Perustuslakia on määrä tarkistaa 10. toukokuuta
pidettävien parlamenttivaalien jälkeen. Nyt kun Euroopan naapuruuspolitiikan
uudeksi lähtökohdaksi on otettu eriytetty lähestymistapa, Algeria on
päättänyt liittyä siihen. Keskustelut ENP:n toimintaohjelmasta on jo
aloitettu. Tilanne Libyassa on sisällissodan
loppumisen jälkeen vähitellen muuttumassa vakaaksi. EU tukee siirtymäprosessia
ja tarkastelee maan viranomaisten kanssa säännöllisesti ihmisoikeuksien
kunnioittamiseen liittyviä kysymyksiä. EU on valmis neuvottelemaan Libyan uuden
hallinnon kanssa sopimusjärjestelyistä ja siinä yhteydessä keskustelemaan
Libyan mahdollisesta osallistumisesta Euroopan naapuruuspolitiikkaan
edellyttäen, että maa sitoutuu demokratian arvoihin sekä
oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. 1.3 Konfliktit Rauhanomaisten ratkaisujen löytäminen
pitkittyneisiin konflikteihin on edelleen yksi suurimmista haasteista koko
naapuruuspolitiikan soveltamisalueella. Päävastuu on konfliktin osapuolilla,
joiden on tehtävä enemmän sovinnon löytymiseksi aidossa kompromissihengessä.
Ilman tällaisia ponnisteluja on turha kuvitella, että kansainvälisen yhteisön
vakiintuneet sovittelutoimet johtaisivat läpimurtoon. Naapuruuspolitiikan
tarjoamien mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää
asianomaisilta naapurimailta uskottavampia ja määrätietoisempia toimia
konfliktien ratkaisemiseksi. EU on puolestaan valmis antamaan tarvittavaa
täytäntöönpanotukea sen jälkeen, kun ratkaisuihin on päästy. EU on tuominnut jyrkästi Syyrian
hallituksen systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset. Se on pyytänyt presidentti
Assadia astumaan syrjään, jotta siirtyminen demokratiaan voisi tapahtua
rauhanomaisesti. YK:n turvallisuusneuvostossa EU on jäsenvaltioineen pyrkinyt
kaikin tavoin varmistamaan, että kansainvälinen yhteisö antaisi yksimielisen
tukensa YK:n ja Arabiliiton erityisedustajan Kofi Annanin suunnitelmalle. EU:n
korkea edustaja on osallistunut EUH:n edustajien kanssa Syyrian tukiryhmän
kokouksiin. Korkea edustaja on kutsunut kriisiryhmän säännöllisesti
koolle. Ryhmä koostuu EUH:n ja komission kaikkien asiaankuuluvien yksikköjen
edustajista (pakotteet, humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, yhteydet
edustustoihin ja tuki YK:lle). EU on vastannut kriisiin keskeyttämällä
kaiken yhteistyön ja ottamalla käyttöön rajoittavia toimenpiteitä, joita se
tarkastelee jatkuvasti. EU on jatkanut ainoastaan sellaista avustustoimintaa,
josta hyötyvät Syyrian kansalaiset, erityisesti opiskelijat, ihmisoikeuksien
puolestapuhujat ja oppositio. EU on myöntänyt 10 miljoonaa euroa humanitaarista
apua Syyrialle ja sen kriisistä kärsiville naapurimaille. Lisäksi EU on tehnyt
tiivistä yhteistyötä Syyrian naapureiden kanssa ja ehdottanut, että komissio
varaa erityistoimenpiteenä 23 miljoonaa euroa eurooppalaisen naapuruuden ja
kumppanuuden välineen (ENPI) varoja Syyrian kansalaisyhteiskunnan sekä
pakolaisten ja Syyrian kriisistä sen naapurimaissa kärsivien väestönosien
tukemiseen. EU:n edustusto Damaskoksessa on pysynyt auki,
jotta voidaan tukea Syyrian kansaa ja auttaa EU:n kriisitoimien
koordinoimisessa. Tällä haavaa edustustosta käsin työskentelee useita
sellaisten jäsenvaltioiden diplomaatteja, jotka ovat toistaiseksi keskeyttäneet
omien suurlähetystöjensä toiminnan. Vuoden 2011 aikana
EU on saavuttanut jonkun verran menestystä kvartetin uudelleen aktivoimisessa,
ja se on jatkanut ponnisteluja Israelin ja palestiinalaishallinnon
edustajien saamiseksi takaisin neuvottelupöytään. Syyskuun 23. päivänä
antamassaan lausunnossa kvartetti kehotti osapuolia jatkamaan suoria
kahdenvälisiä neuvotteluja ilman viivytyksiä tai ennakkoehtoja. Tavoitteena on
päästä sopimukseen osapuolten hyväksymässä aikataulussa, mutta viimeistään
vuoden 2012 lopussa. Se on kehottanut osapuolia myös pidättymään
provokatorisista toimista ja muistuttanut tiekarttaan sisältyvistä
velvoitteista. EU:n itäisellä
naapurialueella on jatkettu myönteisessä ilmapiirissä neuvotteluja
Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi. Tästä on kiittäminen 5+2-jäsenten,
joihin myös EU kuuluu, yhteisponnisteluja. Prosessin puitteissa on järjestetty
korkean tason tapaamisia ja lisätty luottamusta lisääviä toimia (esim.
transnistrialaisyritysten mahdollisuus rekisteröityä Moldovan tasavallassa
ja hyötyä yksipuolisista tullietuuksista, luopuminen Transnistriaan
suuntautuvien vierailujen rekisteröintimaksusta, työryhmän perustaminen
keskustelemaan luottamusta lisäävistä lisätoimista sekä tulli- ja rautatieviranomaisten
väliset keskustelut tavaraviennin helpottamisesta). Armenian ja Azerbaidžanin
presidenttien väliset, Etyjin alaisen Minskin ryhmän tukemat neuvottelut
Vuoristo-Karabahista eivät ole johtaneet läpimurtoon. Genevessä EU:n, YK:n ja
Etyjin johdolla käytäviä keskusteluja Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta on
jatkettu. Pääpuheenaiheena on ollut voimankäytöstä pidättyminen. 1.4. Osallistava talouskehitys ja
kauppa Kasvu on ollut
vakaata useimmissa EU:n itänaapureissa, joiden elpyminen vuoden 2009 kriisistä
jatkuu. Sen ansiosta esimerkiksi Armenia,
Azerbaidžan ja Moldovan tasavalta ovat edistyneet köyhyyden
vähentämisessä ja työllisyyden parantamisessa. Moldovan
tasavalta ja Georgia ovat jatkaneet rakenneuudistuksia
määrätietoisesti, kun taas Ukrainassa ei ole tapahtunut lisäedistystä,
eikä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) maaohjelma ole edennyt
suunnitellusti. EU:n eteläisellä
naapurialueella kasvu on ollut hitaampaa erityisesti niissä maissa, joissa
demokratisoitumisen lieveilmiöinä on esiintynyt yhteiskunnallista
levottomuutta, lakkoja ja poliittista epävakautta tai jotka ovat kärsineet
naapurimaiden konflikteista. Monissa maissa on
työttömyyden kasvun pysäyttämiseksi ja uusien levottomuuksien
estämiseksi höllennetty finanssipolitiikkaa ja lisätty julkisia menoja, mikä on
johtanut budjetin alijäämäisyyteen. Kurssia on
muutettava, jotta voidaan säilyttää makrotalouden vakaus ja välttyä
mahdollisilta ongelmilta velkarahoituksessa. Israelissa
yleinen huolestuneisuus sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta ja varallisuuden
jakautumisesta entistä epätasaisemmin on johtanut protesteihin. Koko naapuruuspolitiikan soveltamisalueella samoin
kuin EU:ssa on panostettava siihen, että talouskehityksestä saadaan osallistavampaa
parantamalla sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä korjaamalla alueellista
ja sosiaalista epätasapainoa. 2. EU:n
yhteistyö kumppaneiden kanssa 2.1 Tuloksellinen vuosi Useimmat kumppanimaat ovat olleet tyytyväisiä
uuteen, eriyttämistä ja vastavuoroista vastuuta painottavaan lähestymistapaan.
Ne ovat ilmaisseet valmiutensa jatkaa poliittisia ja taloudellisia uudistuksia
entistä määrätietoisemmin ja tiivistää yhteistyötään EU:n kanssa. Tuloksia on
jo nähtävillä. Viime toukokuussa annettu tiedonanto on
vauhdittanut itäisen kumppanuuden kehittämistä. Varsovassa pidetyssä itäisen
kumppanuuden huippukokouksessa tarkasteltiin saavutettuja tuloksia ja
vahvistettiin EU:n ja sen itänaapureiden poliittiset sitoumukset syventää
poliittista assosiaatiota ja edistää talouden yhdentymistä. Samoin
tunnustettiin eräiden kumppaneiden Eurooppa-suuntautuneisuus. Kokouksessa
sovittiin, että itäiselle kumppanuudelle laaditaan etenemissuunnitelma[5], joka
annetaan samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa ja joka sisältää käytännön
ohjeita täytäntöönpanon seurannasta seuraavaan, syksyllä 2013 pidettävään
huippukokoukseen asti. Kolme vuotta sitten luodussa itäisessä
kumppanuudessa on päästy merkittäviin saavutuksiin. EU ja itäiset kumppanit
ovat tehostaneet ihmisoikeuksista käymäänsä vuoropuhelua. Neuvottelut
assosiaatiosopimuksista on aloitettu kaikkien kumppaneiden (paitsi Valko-Venäjän)
kanssa ja viety päätökseen Ukrainan kanssa. DCFTA-neuvotteluissa on
edistytty. Edistystä on tapahtunut myös viisumivapaata matkustamista koskevan
tavoitteen toteutumisessa aikataulun mukaisesti sekä muilla itäisen
kumppanuuden yhteistyöohjelman osa-alueilla. EU on reagoinut erittäin aktiivisesti
eteläisen naapurialueen historiallisiin muutoksiin. Se on etsinyt ratkaisuja
konflikteihin yhteistyössä alueellisten järjestöjen, eritoten Arabiliiton,
kanssa. Korkea edustaja ja komissio ovat olleet tyytyväisiä demokraattisten
vaalien tulokseen ja vakuuttaneet valmiuttaan tehdä yhteistyötä uusien
hallitusten kanssa. EU on toimittanut humanitaarista apua tarpeen mukaan,
kohdistanut rahoitusapunsa uudelleen ja antanut eniten tarvitseville enemmän
apua ja muille vähemmän. Se on myös ehdottanut uutta yhteistyötä ja
vuoropuhelua kaupan ja liikkuvuuden aloilla. EU:sta on tullut tunnustettu ja
luotettu kumppani vaalien valmistelussa, järjestämisessä ja tarkkailussa. Se on
lisännyt huomattavasti kanssakäymistään kansalaisjärjestöjen kanssa ja niille
antamaansa tukea koko alueella. Neuvosto on nimittänyt korkean edustajan
ehdotuksesta erityisedustajan Välimeren eteläpuoliselle alueelle. Tavoitteena
on kehittää vuoropuhelua siirtymävaiheessa olevien maiden kanssa, lisätä EU:n
ja jäsenvaltioiden toimintaa ja koordinointia sekä huolehtia koordinoinnista
kansainvälisten rahoituslaitosten ja yksityissektorin kanssa. Tästä on jo
konkreettisia tuloksia. Ensimmäinen työryhmä kokoontui Tunisiassa
syyskuussa 2011. Se antoi ilmoituksen erittäin mittavasta kansainvälisestä
tukipaketista, joka käsittää sekä avustuksia että lainoja. Komissio rahoittaa
paketin avustuksia 400 miljoonalla eurolla vuosina 2011–2013. Toinen työryhmä
kokoontui Jordaniassa helmikuussa 2012 kannustaakseen ja tukeakseen maassa
käynnissä olevia poliittisia ja taloudellisia uudistuksia. Puolueet ja
kansalaisjärjestöt ovat osallistuneet työryhmän toimintaan. Samassa yhteydessä
julkistettiin tuntuva kansainvälinen rahoituspaketti. Työryhmät eivät ole
kertaluonteisia, vaan kyseessä on prosessi, johon kuuluu eri tasoilla
järjestettäviä seurantakokouksia, joissa arvioidaan edistymistä ja
täytäntöönpanoa. Assosiaatiosopimuksen nojalla perustetut yhteiselimet
seuraavat työryhmien suositusten täytäntöönpanoa. Egyptin kanssa on
tarkoitus muodostaa työryhmä vuonna 2012 sen jälkeen, kun maassa on pidetty
presidentinvaalit ja valta siirretty siviilihallinnolle. 2.2 Kestävien demokratioiden
luominen Syvädemokratian[6] luomista sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä
painottavan, EU:n uuden lähestymistavan tueksi on toteutettu määrätietoisia
toimia. EU on tukenut demokratiaan siirtymistä
tehostamalla yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa ja pyrkimällä luomaan
synergioita sen parlamentaarisen yleiskokouksen kanssa. Yleiskokous tarjoaa
Välimeren eteläpuolisille maille nk. demokratiakumppanin asemaa. Sellainen on
jo myönnetty Marokolle ja palestiinalaishallinnolle. EU on myös
laatinut Euroopan neuvoston kanssa ohjelman uudistusprosessin tukemiseksi
itäisen kumppanuuden maissa. Ohjelma kattaa oikeuslaitoksen uudistamisen,
ihmisoikeuksien kunnioittamisen rikosoikeuden käytössä, eurooppalaisten
vaalinormien noudattamisen, korruption torjunnan sekä vakavat
verkkorikollisuuden muodot. Myöhemmin on laadittu vastaavanlainen ohjelma EU:n
etelänaapureita varten. Siinä pääpaino on perustuslain ja oikeuslaitoksen
uudistamisessa sekä vaalijärjestelmissä. EU on antanut Tunisian vaaliviranomaisille
teknistä tukea niiden valmistautuessa maan ensimmäisiin demokraattisiin
vaaleihin ja tukenut myös Tunisian kansalaisyhteiskuntaa vaalien alla. EU
on lähettänyt täysivaltaisen vaalitarkkailuryhmän Tunisiaan ja
vaaliasiantuntijoita Marokkoon. Algerian pyynnöstä se on
lähettänyt maahan täysivaltaisen vaalitarkkailuryhmän valvomaan 10. toukokuuta
järjestettäviä parlamenttivaaleja. Se on antanut teknistä tukea Egyptin
vaalilautakunnalle ja tukenut kansalaisjärjestöjen välityksellä
äänestäjäkoulutusta ja kotimaista vaalitarkkailua. Libya on pyytänyt
EU:ta tarkkailemaan tulossa olevia, perustuslakia säätävän kokouksen vaaleja. 2.3 Osallistavan
talouskehityksen, kaupan ja alakohtaisen yhteistyön edistäminen Talouden ja yhteiskunnan kehittäminen Makrotaloudesta käytävä vuoropuhelu on osoittautunut erityisen hyödylliseksi sekä EU:lle että sen
kumppaneille nykytilanteessa, jossa euroalueella ja useimmissa
arabikumppanimaissa kärsitään vakavista talous- ja rahoitusongelmista (jotka
ovat osittain seurausta arabikeväästä). Vuoropuhelu on mahdollistanut
rehellisen ja syvän tietojen ja näkemysten vaihdon vallitsevista talouden
haasteista ja poliittisista keinoista, joilla osapuolet pyrkivät niitä
ratkomaan. Päällimmäiseksi on noussut rakenneuudistusten tarpeellisuus. EU on osallistavaa talouskehitystä
edistääkseen lisännyt taloudellista apua ja eurooppalaisten rahoituslaitosten
lainanantovalmiuksia (ks. 2.4 kohta) sekä käynnistänyt uudelleen poliittisen
vuoropuhelun työllisyys- ja sosiaaliasioista. Kauppa DCFTA-neuvottelut
saatiin päätökseen Ukrainan kanssa, aloitettiin Moldovan tasavallan
ja Georgian kanssa, ja niitä ollaan aloittamassa Armenian kanssa.
Kumppaneiden valmiuksista lähentyä EU:n säännöstöä tehdään vuonna 2012
vaikutusten arviointi, jonka jälkeen neuvottelut Jordanian, Marokon
ja Tunisian kanssa voitaisiin aloittaa ennen vuoden päättymistä
neuvoston joulukuussa hyväksymien neuvotteluohjeiden perusteella. Maa- ja
kalataloustuotteista Marokon kanssa tehty sopimus tulee voimaan
heinäkuussa. Kuten maaliskuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, nopea
edistyminen muissa käynnissä olevissa neuvotteluissa, joista esimerkkinä on
Tunisian kanssa tehtävä vastaava sopimus, on sekin ensisijainen tavoite. Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä
koskeva alueellinen yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten kesäkuussa
2011, ja Jordania ja Marokko allekirjoittivat sen. Muiden
Välimeren eteläpuolisten kumppaneiden, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet
yleissopimusta, olisi nopeasti vietävä päätökseen allekirjoitus- ja
ratifiointimenettelyt. Neuvottelut teollisuustuotteiden
vaatimustenmukaisuuden arviointia ja hyväksymistä koskevasta sopimuksesta
olisi aloitettava Tunisian kanssa vuonna 2012 teollisuustuotteiden
markkinoiden avaamiseksi ja myöhemmin Egyptin, Jordanian ja Marokon
kanssa. Alakohtainen yhteistyö Sääntelyn
lähentäminen EU:n markkinoihin sekä muihin EU:n sääntöjä noudattaviin
markkinoihin on avainasemassa pyrittäessä kehittämään kauppaa ja taloutta. Sitä
tuetaan itäisen kumppanuuden puitteissa kokonaisvaltaisilla instituutioiden
kehittämisohjelmilla ja muilla asiaankuuluvilla tukitoimenpiteillä. Armenian,
Georgian ja Moldovan tasavallan kanssa käytävien
DCFTA-neuvottelujen valmistelu samoin kuin niiden loppuun saattaminen Ukrainan
kanssa on vauhdittanut lainsäädäntötyötä erityisesti terveys- ja
kasvinsuojelunormien sekä teknisten määräysten osalta. Myös kotimainen
elintarvike- ja tuoteturvallisuus on parantanut sen myötä. Julkinen varainhoito
on yksi parannettava osa-alue. Markkinoiden
yhdentyminen EU:hun ja sääntelyn lähentyminen ovat nekin välttämättömien alakohtaisten
uudistusten työntötekijöitä. Tällaiset uudistukset ovat yleensä
pidempikestoisia ja edellyttävät merkittäviä investointeja. EU:n ja
kumppanimaiden välinen yhteistyö on lisääntynyt kaikilla aloilla, mikä käy ilmi
tähän tiedonantoon liittyvistä yhteisistä valmisteluasiakirjoista. EU on esimerkiksi alkanut soveltaa
”no disconnect” -strategiaa, jonka tavoitteena on auttaa kansalaisjärjestöjä ja
yksittäisiä kansalaisia kiertämään sähköisten viestintätekniikkojen
mielivaltaisia käyttökatkoksia. EU on myös käynnistänyt
Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvan maatalouden ja maaseudun
kehittämisohjelman, josta myönnettävällä investointituella ja teknisellä avulla
nykyaikaistetaan kumppanimaiden maataloustuotantoa, luodaan paikallistason
mahdollisuuksia ja valmennetaan kumppanimaata toimimaan tehokkaammin EU:n
markkinoilla. Komissio haluaa myös kehittää alakohtaista
vuoropuhelua ja yhteistyötä itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin
alueellisissa kehyksissä. Vuoropuhelulla vahvistetaan yhteisymmärrystä
alakohtaisista painopisteistä ja edistetään konkreettisten hankkeiden ja
aloitteiden syntymistä. Itäisen
kumppanuuden puitteissa käytävä epävirallinen vuoropuhelu on yksi keino
vahvistaa kahden- ja monenvälisten prosessien välistä kytköstä, tukea tunnetta
itäisen kumppanuuden yhteisestä omistajuudesta ja edistää alueellista
dynamiikkaa. Nämä puolivuosittain käytävät epäviralliset vuoropuhelut
kumppanimaiden ulkoministereiden, EU:n korkean edustajan ja
naapuruuspolitiikasta vastaavan komissaarin kesken ovat tilaisuus käydä
ministeritason epävirallisia keskusteluja kumppanimaiden tapahtumista ja
uudistusten etenemisestä. Lisäksi ne mahdollistavat itäisen kumppanuuden
etenemissuunnitelman täytäntöönpanon seurannan. Samassa yhteydessä eri alojen
ministerit ja komission jäsenet voivat käydä epävirallista vuoropuhelua monenvälisen
alakohtaisen yhteistyön vahvistamiseksi EU:n ja sen itänaapureiden välillä. Välimeren unionin
pohjoisen puolen puheenjohtajuuden siirtämistä EU:lle koskevan neuvoston
päätöksen johdosta komissio haluaa aloittaa Välimeren unionin puitteissa käytävät
ministeritason alakohtaiset vuoropuhelut uudelleen. Kumppaneiden kanssa käydään
paraikaa keskusteluja kaupasta, liikenteestä, energiasta, ympäristöstä ja
muista alakohtaisista politiikoista järjestettävien kokousten sopimiseksi.
Näissä alakohtaisissa ministerikokouksissa on tarkoitus määritellä alueellisen
yhteistyön yhteiset tavoitteet, ja niistä toivotaan olevan apua suunniteltaessa
Välimeren unionin puitteissa mahdollisesti toteutettavia konkreettisia
hankkeita. Osana uutta
lähestymistapaansa ja uudistettua sitoutumistaan naapurialueisiinsa EU on
lisännyt tukeaan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden osallistumiselle EU:n
ohjelmiin ja virastojen toimintaan. Pöytäkirjat Moldovan tasavallan
ja Ukrainan osallistumisesta EU:n ohjelmiin ovat tulleet voimaan. Marokon
kanssa tehty pöytäkirja tulee pian voimaan Euroopan parlamentin äänestettyä sen
puolesta. Neuvottelut pöytäkirjan tekemiseksi Jordanian kanssa on
aloitettu. EU:n virastojen valmistelutoimien tueksi on valmisteilla hanke,
jonka tavoitteena on helpottaa osallistumista virastojen toimintaan.
Kumppanimaat voivat käyttää EU-rahoitusta kattaakseen osan niiden
osallistumisesta EU:n ohjelmiin aiheutuvista kustannuksista. Liikkuvuus EU:n itänaapureiden viisumivapautta koskevan
tavoitteen saavuttamisessa on tapahtunut edistystä. Liikkuvuuskumppanuudet on
solmittu Armenian, Georgian ja Moldovan tasavallan kanssa. Moldovan
tasavalta ja Ukraina panevat viisumivapauteen tähtääviä
toimintasuunnitelmia täytäntöön. Viisumivuoropuhelu Georgian kanssa on
tarkoitus aloittaa jo ennen kesää. Koska Georgian, Moldovan
tasavallan ja Ukrainan kanssa tehtyjen viisumien myöntämisen
helpottamista ja takaisinottoa koskevien sopimusten täytäntöönpano on
sujunut mallikkaasti, neuvottelut vastaavien sopimusten tekemisestä on aloitettu
Armenian ja Azerbaidžanin kanssa. EU on tarjoutunut käymään kumppanuuden
puitteissa vuoropuhelua muuttoliike-, liikkuvuus- ja turvallisuusasioista Egyptin,
Marokon ja Tunisian kanssa. Vuoropuhelu kattaa laillisen ja
laittoman muuttoliikkeen, ihmiskaupan, takaisinoton, viisumi- ja
turvapaikkakysymykset sekä kansainvälisen suojelun. Vuoropuhelu Marokon
ja Tunisian kanssa aloitettiin lokakuussa 2011, ja niissä on saavutettu
merkittävää edistystä. Liikkuvuuskumppanuuksia valmistelevat yhteiset
julistukset on tarkoitus allekirjoittaa lähikuukausina. Egypti on
toistaiseksi torjunut konkreettisten keskustelujen aloittamisen. Korkea
edustaja ja komissio ehdottavat vuoropuhelun aloittamista muuttoliikkeestä,
liikkuvuudesta ja turvallisuudesta Jordanian kanssa. 2.4 Taloudellinen tuki EU on toiminut kahdella tasolla tukeakseen
kumppanimaiden uudistuksia taloudellisesti. Ensinnäkin se on pyrkinyt vahvistamaan uuden
toimintapoliittisen lähestymistavan ja olemassa olevien taloudellisten
avustusohjelmien välistä kytköstä. Eteläisellä naapurialueella tämä on johtanut
600 miljoonan euron uudelleen kohdentamiseen tavoitteisiin, jotka on
vahvistettu yhteisessä tiedonannossa Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen
tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa[7].
Toimenpiteen johdosta on käynnistetty uusia instituutioiden kehittämisohjelmia
oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan kaltaisilla aloilla. Toiseksi EU on tehnyt työtä lisärahoituksen
saamiseksi EU:n talousarviosta. Toukokuussa 2011 annetussa yhteisessä
tiedonannossa Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten
ehdotettiin 1,24 miljardin euron lisärahoitusta uuden lähestymistavan
tukemiseen. Tästä määrästä miljardi euroa kohdennetaan kumppanimaille.
Korkea edustaja ja komissio ovat pahoillaan siitä, ettei neuvosto ole vielä
päässyt yksimielisyyteen komission ehdotuksesta mahdollistaa EIP:lle takaisin
maksettavien varojen uudelleenkäyttö. Tästä seuraa vähintään 240 miljoonan
euron vaje alkuperäiseen ehdotukseen. Valtaosa tästä lisärahoituksesta eli 670 miljoonaa
euroa kanavoidaan kahden ylätason ohjelman välityksellä: Välimeren
eteläpuolisille maille suunnattu SPRING (540 milj. euroa vuosille 2011–2013) ja
itänaapureille suunnattu EaPIC (130 milj. euroa vuosille 2012 ja 2013).
Molemmissa ohjelmissa keskitytään edistämään demokratiaan siirtymistä ja
instituutioiden kehittämistä, ja niillä tuetaan kestävää ja osallistavaa
kasvua. Loput lisärahoituksesta on kohdennettu pääasiassa liikkuvuusohjelmiin
(esim. Tempus ja Erasmus Mundus) sekä kansalaisjärjestöjen ja muiden valtiosta
riippumattomien toimijoiden tukemiseen. Lokakuussa toteutettu Euroopan
investointipankin (EIP) toimivaltuuksien laajennus mahdollistaa 1,15
miljardin euron lisälainoituksen kumppanimaille[8] ja jopa miljardin euron lainanannon
ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin. Jäsenvaltioiden vapaaehtoisesti
Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen (FEMIP) yhteyteen perustettuun
erityisrahastoon suorittamien lisämaksujen ansiosta EIP voi laajentaa
eteläisellä naapurialueella toteuttamiaan riskipääomaoperaatioita. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) toiminta-aluetta ollaan laajentamassa Egyptiin, Jordaniaan,
Marokkoon ja Tunisiaan. Lisäksi jopa 100 miljoonaa euroa, josta
osa tulee EU:n talousarviosta, on osoitettu hankemäärittelyn ja -valmistelun
tukemiseen. EBRD ottaa erityisrahastoistaan käyttöön lisärahoitusta (enintään
miljardi euroa) heti, kun riittävän monet osakkaat ovat ratifioineet pankin
perustamissopimukseen tarvittavat muutokset[9]. Myös täytäntöönpanovaiheessa oleva eurooppalaisesta
naapuruuden ja kumppanuuden välineestä myönnetty apu on kohdennettu uudelleen
pk-yritysten kehittämiseksi ja työllisyysaloitteiden tukemiseksi varsinkin Algeriassa,
Egyptissä, Jordaniassa ja Tunisiassa. Naapuruuspolitiikan investointivälineen (NIF) määrärahat nousivat vuoden 2011 lopussa 400 miljoonaan euroon
(174 milj. euroa itänaapureille ja 226 milj. euroa etelänaapureille). Välineen
vipuvaikutuksen ansiosta hankkeita pystyttiin toteuttamaan yhteensä 13,6
miljardilla eurolla (4,2 mrd. euroa itänaapureiden tapauksessa ja 9,4 mrd.
euroa etelänaapureiden tapauksessa). NIF-avustusvarojen merkittävän lisäyksen
(450 milj. euroa vuosille 2011–2013) pitäisi vipuvaikutuksen kautta lisätä
lainanantoa ja sen myötä investointeja infrastruktuuriin (ympäristö,
ilmastonmuutos, yhteenkytkentä kumppanimaiden kanssa) ja pk-yrityksiin. Tämä
puolestaan edistää työttömyysongelman ratkaisua koko naapurialueella. EU pyrkii lisäämään tukeaan eteläisellä
naapurialueella toteuttaville riskipääomaoperaatioille FEMIPin avulla, ja se
kehittää parhaillaan uusia tapoja tukea riskipääomaoperaatioita ja
takausjärjestelmiä itäisellä naapurialueella yhteistyössä EIP:n, EBRD:n ja
muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa. Komissio
antoi joulukuussa säädösehdotuksen uudesta rahoitusvälineestä eli Euroopan
naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI), jonka on määrä korvata
nykyinen ENPI vuonna 2014. ENPIin verrattuna ENI vahvistaa politiikan ja avun
välistä kytköstä entisestään ja mahdollistaa pidemmälle viedyn eriyttämisen yhteistyössä
kumppanimaiden kanssa sen mukaan, miten sitoutuneita ne ovat
yleismaailmallisiin arvoihin ja miten ne edistyvät syvän demokratian
juurruttamisessa ja yhteisesti sovituissa tavoitteissa. Siinä yhteistyötoimet
keskitetään muutamiin poliittisiin avaintavoitteisiin, mikä lisää toimien
vaikuttavuutta. ENIn myötä ohjelmointiprosessi helpottuu ja lyhenee ja
täytäntöönpanosäännökset, myös rajat ylittävää yhteistyötä EU:n ulkorajoilla
koskevat säännökset, yksinkertaistuvat. ENIlle seitsemäksi vuodeksi ehdotetut
18,2 miljardin euron määrärahat ovat nykyiseen rahoituskehykseen suhteutettuna
22 prosenttia suuremmat. ENIstä
rahoitetaan EU:n tavoitetta lisätä EU:n talousarvioon sisältyvien
ilmastomäärärahojen osuus vähintään 20 prosenttiin, kuten komissio ilmoitti
monivuotisesta rahoituskehyksestä (2014–2020) kesäkuussa 2011 antamassaan
tiedonannossa[10].
2.5 Muiden EU:n toimielinten
kanssa yhdenmukaisempi lähestymistapa Euroopan
naapuruuspolitiikan tarkistus vuonna 2011 on synnyttänyt vilkasta keskustelua
kaikissa EU:n toimielimissä sekä laajan yksimielisyyden siitä, että EU:n on
sitouduttava vahvemmin naapurialueisiinsa. Euroopan parlamentti antoi
joulukuussa tärkeän kertomuksen Euroopan naapuruuspolitiikasta. Euroopan
parlamentin, komission ja korkean edustajan välinen Euroopan
naapuruuspolitiikkaa koskeva yhteistoiminta on vilkastunut merkittävästi
suhteissa yksittäisiin kumppaneihin. Euroopan
parlamentti on esimerkiksi lisännyt yhteydenpitoaan ja yhteistyötään
naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvien maiden vaaleilla valittujen
parlamenttien kanssa kehittääkseen poliittista vuoropuhelua ja vahvistaakseen
niiden kykyä asettaa maansa hallitus vastuuseen. Euronest ja Välimeren unionin
parlamentaarinen edustajakokous ovat kehittäneet toimintaansa. Myös Euroopan
talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat aktivoituneet varsinkin
ARLEMin ja CORLEAPin välityksellä. 2.6 Muiden avunantajamaiden ja
kansainvälisten elinten kanssa yhtenäistetty lähestymistapa EU tekee tiivistä yhteistyötä muiden
avunantajamaiden ja kansainvälisten elinten kanssa vastatakseen humanitaarisiin
kriiseihin, tukeakseen siirtymistä demokratiaan ja edistääkseen talouskehitystä
kumppanimaissa. EU on ollut koko Libyan kriisin ajan
kansainvälisen humanitaarisen avustustoiminnan eturintamassa koordinoiden
toimintaansa tiiviisti muiden avunantajien ja kansainvälisten järjestöjen
kanssa sen varmistamiseksi, että tarpeet saatiin kartoitettua nopeasti ja apu
saatiin perille nopeasti ja tehokkaasti. EU on osallistunut ratkaisevalla panoksella G-8-ryhmän
nk. Deauvillen kumppanuusaloitteen luomiseen. Aloitteessa koordinoidaan
kansainvälisiä toimia, joilla tuetaan demokratiaan siirtymistä Välimeren
eteläpuolisella alueella, ja siinä tehdään tiivistä yhteistyötä niiden
kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka Marseillessa syyskuussa järjestetyssä
G-8-ryhmän valtiovarainministereiden kokouksessa ilmoittivat tukevansa
Deuvillen kumppanuutta. EU tekee makrotaloudellisen avustusvälineensä
välityksellä tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen valuuttarahaston ja muiden
kansainvälisten järjestöjen kanssa auttaakseen asianomaisia kumppanimaita[11]
korjaamaan makrotaloutensa epätasapainon ja jatkamaan kasvua tukevia
rakenneuudistuksia. Venäjän ja Turkin kaltaisilla mailla on
mahdollisuus edistää alueellista vakautta merkittävällä tavalla. Sveitsi on
osallistunut EU–Tunisia-työryhmän kokoukseen korkeimmalla edustustasolla. Lisäksi itäisen kumppanuuden
tiedotus- ja koordinointiryhmä, johon kuuluu EU:n ulkopuolisia maita ja
kansainvälisiä rahoituslaitoksia, edistää avunantajien välistä koordinointia ja
tukee itäisen kumppanuuden kehittämistä yleisemmin. 3. Katse tulevaisuuteen EU:n naapurialueilla koettiin vuonna 2011
muutoksia muutosten perään. Vaikka ensimmäiset tulokset ovat rohkaisevia,
edistyksen juurruttamiseksi tarvitaan määrätietoisia ponnisteluja. Monissa EU:n
kumppanimaissa on käynnissä kauaskantoinen yhteiskunnallinen murros. On
erittäin tärkeää ymmärtää kunkin yhteiskunnan uudistusprosessi ja kunnioittaa
sen etenemistahtia. EU:lta tilanne edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua,
huolellista tarkkailua ja tiivistä seurantaa. Eräiden asiakysymysten osalta
kumppanimaiden on tehostettava uudistuksiaan. EU:n on puolestaan vauhditettava
tarjoukseensa liittyvien tiettyjen näkökohtien täytäntöönpanoa. 3.1. Tulevat haasteet Kestävä demokratia Monien etelänaapureiden siirtyminen
demokratiaan on synnyttänyt uusia puolueita, muun muassa ideologialtaan
islamilaisia puolueita. EU:n on käytävä vuoropuhelua näiden puolueiden ja
kaikkien demokraattisten valittujen hallitusten kanssa. Vuoropuhelua ja
kokemusten vaihtoa EU:n puolueiden kanssa voitaisiin edistää olemassa olevilla
välineillä ja eurooppalaisella demokratiarahastolla sitten, kun se on
perustettu. Itäeurooppalaiset kumppanit jatkavat
etenemissuunnitelmassa esitetyn itäisen kumppanuuden laaja-alaisen ja
perusteellisen ohjelman täytäntöönpanoa seuraavaan huippukokoukseen asti. Tässä
yhteydessä demokratian vakiinnuttaminen on olennaista ja Armenian,
Georgian ja Ukrainan lähestyvät parlamenttivaalit keskeisiä
virstanpylväitä asianomaisille maille. Eteläisellä naapurialueella Algerian,
Jordanian, Libyan ja Tunisian tulevat vaalit ovat nekin erittäin
tärkeät demokratiakehityksen juurruttamisen kannalta. Sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus on taattava täysimääräisesti sekä laissa että käytännössä, ja lisäksi
on luotava vahva ihmisoikeuksia kunnioittava kulttuuri, joka läpäisee koko
yhteiskunnan. Erityisesti on taattava suoja kaikkinaiselta syrjinnältä niin
politiikassa kuin jokapäiväisessä elämässä. Sitä varten kumppanimaita kehotetaan
toteuttamaan tähän tiedonantoon liitetyissä maakohtaisissa edistymiskertomuksissa
niille annetut suositukset. Näin kansalaisyhteiskunnalle luodaan
edellytykset hoitaa tärkeä tehtävänsä demokratian asianajajana ja varmistaa
uudistusprosessin kestävyys ja osallistavuus. Kunhan kansalaisyhteiskuntaa
tukeva väline saadaan täysin toimintavalmiiksi, EU pystyy antamaan tehostettua
tukea. Eteläisellä naapurialueella Anna Lindh -säätiön tavoitteena on edistää
kulttuurienvälistä vuoropuhelua kansalaisjärjestöjen keskuudessa
identifioimalla muutosta ajavat toimijat ja saattamalla yhteen järjestöt,
joilla ei normaalisti ole yhteistoimintaa. Näin edistetään vuoropuhelua EU:n
järjestöjen kanssa. Naiset ovat olleet
arabikevään avaintoimijoita, eikä heitä saa unohtaa tulevissa uudistuksissa. EU
tehostaa toimiaan tukeakseen naisten oikeuksia koko alueella, varmistaakseen
sukupuolten tasa-arvon kaikessa yhteistyössä ja edistääkseen ihmiskaupan
torjuntaa koko naapuruuspolitiikan soveltamisalueella. Tehokkaan ja riippumattoman
tuomioistuinlaitoksen luominen edellyttää lisätoimia koko
naapuruuspolitiikan soveltamisalueella. Tavoitteena on taata kansalaisten oikeus
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja yrittäjien ja investoijien
oikeusvarmuus tuomioistuinten puolueettomilla päätöksillä. Kestävä demokratia
edellyttää myös turvallisuusalan uudistamista. EU tarkisti
politiikkaansa viime vuonna ja käyttää tarkistuksen seurauksena vapautuneita
varoja teknisen ja taloudellisen apunsa kasvattamiseen kokonaisvaltaisten
kansallisten strategioiden mukaisesti. Osallistava talouskehitys ja kauppa Tulevaisuutta ajatellen työttömyys,
sosiaalinen syrjäytyminen, epätasa-arvo ja köyhyys ovat ihmisten tärkeimpiä
huolenaiheita. Ne ovat myös epävakauden ja levottomuuden perussyitä, joihin on
puututtava demokratian kestävöittämiseksi. Ne edellyttävät kumppanimailta
uudistumista ja talous-, finanssi-, työllisyys-, sosiaali- ja
koulutuspolitiikan yhdistävän yhtenäisen lähestymistavan omaksumista. EU on
valmis tukemaan tällaisia uudistuksia kohdennetuin toimenpitein, joiden
tavoitteena on edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja (varsinkin nuorten)
työllisyyttä. EU on sisällyttänyt investointisuojan Egyptin,
Jordanian, Marokon ja Tunisian kanssa neuvoteltavien
vapaakauppasopimusten (DCFTA) soveltamisalaan edistääkseen EU:sta
kumppanimaihin suuntautuvia investointeja. Se aikoo neuvotella
samansisältöisistä määräyksistä vähitellen kaikkien naapurimaiden kanssa joko
myöhemmin tehtävien DCFTA-sopimusten yhteydessä tai niin, että niistä tehdään
erillinen sopimus. Komissio aikoo yhteistyössä OECD:n ja Maailmanpankin kanssa
ottaa kesäkuussa käyttöön järjestelmän, jolla alennetaan mittavien
investointien vakuutusmaksuja Välimeren eteläpuolisella alueella. Tavoitteena
on lisätä suoria ulkomaisia sijoituksia alueelle. EU:n laajuisen
takausmekanismin esivalmistelut ovat nekin edenneet. Mekanismi suojaisi EU:n
pk-yritysten kumppanimaiden pk-yrityksiin tekemiä investointeja poliittisilta
riskeiltä. Järjestely on tarkoitus ottaa käyttöön vuoden loppuun mennessä, ja
se kattaisi koko naapuruuspolitiikan soveltamisalueen. Ajatus Euroopan
investointirahaston (EIR) toiminta-alueen laajentamisesta niin, että se
kattaisi nimenomaan naapurimaat, on saanut kannatusta. Komissio aikookin
ehdottaa myöhemmin tänä vuonna, että EIR:n hallitus tekisi EIR:n perussääntöön
kyseisen muutoksen. Näin voidaan esimerkiksi helpottaa kumppanimaiden
osallistumista EU:n tuleviin ohjelmiin, kuten yritysten kilpailukykyä ja
pk-yrityksiä koskevaan COSME-ohjelmaan. Vapaakauppasopimusten (DCFTA) edellyttämästä sääntelyn
yhdenmukaistamisesta seuraa, että kumppanimaiden on ryhdyttävä mittaviin
toimiin lainsäädäntönsä uudistamiseksi ja keinojen kehittämiseksi lainsäädännön
täytäntöönpanoon ja soveltamiseen niinkin erilaisilla aloilla kuin terveys ja
kasvinsuojelu, tekniset määräykset, tullimenettelyt, julkiset hankinnat ja
kilpailu. Tällaisia toimia ovat muun muassa korruption ja petosten torjunta ja
julkisen varainhoidon vahvistaminen. EU on sitoutunut kasvattamaan näille
toimille antamaansa tukea osoittamalla lisäapua instituutioiden kehittämiseen. Liikkuvuus Liikkuvuutta on
edistettävä. EU:n itänaapureiden tapauksessa tämä merkitsee viisumien
myöntämisen helpottamista koskevan sopimuksen ja takaisinottosopimuksen
tekemistä Armenian, Azerbaidžanin ja Valko-Venäjän kanssa
sekä viisumivuoropuhelun aloittamista Georgian ja myöhemmin Armenian
ja Azerbaidžanin kanssa. Ukrainan ja Moldovan tasavallan
toiveena on panna viisumivapauden toimintasuunnitelmat täysimääräisesti
täytäntöön. Azerbaidžan on ilmaissut olevansa kiinnostunut
neuvottelemaan samankaltaisesta liikkuvuuskumppanuudesta, jollainen on jo tehty
muiden itänaapureiden kanssa. EU:n etelänaapureiden osalta tämä tarkoittaa
liikkuvuuskumppanuuden solmimista Marokon ja Tunisian kanssa ja
liikkuvuuskumppanuudesta käytävän vuoropuhelun aloittamista Egyptin ja Jordanian
kanssa. Korkea edustaja ja komissio kehottavat EU:n
jäsenvaltioita hyödyntämään järjestelmällisemmin eurooppalaisen
viisumisäännöstön tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voitaisiin saavuttaa
koulutusalan tavoitteet, edistää kulttuurivaihtoa sekä helpottaa kontakteja
niin yritysten kuin ihmisten kesken. Esimerkiksi toistuvaisviisumeja pitäisi
myöntää henkilöille, jotka pystyvät perustelemaan liiketoiminta- tai
perhesyistä EU:hun säännöllisesti ja vilpittömässä mielessä tapahtuvan
matkustamisen tarpeen, sekä EU:n ohjelmiin osallistuville kansalaisjärjestöjen
edustajille ja opiskelijoille. Viisumimaksusta pitäisi luopua seminaareihin,
konferensseihin taikka urheilu-, kulttuuri- tai koulutustapahtumiin
osallistuvien alle 25-vuotiaiden nuorten osalta sekä alle 12-vuotiaiden lasten
osalta. Alakohtainen yhteistyö Ihmisoikeuksien,
demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat ne arvot, joille EU
perustuu ja jotka määrittävät sen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Ne
näkyvät myös EU:n laeissa, normeissa ja standardeissa. EU:n normien ja
standardien omaksuminen alakohtaisen yhteistyön välityksellä on kumppaneille
keino toteuttaa toiveensa lähentyä EU:ta. Ja mikä tärkeintä – se on myös keino
edistää kyseisiä arvoja. Näin alakohtaisella uudistus- ja yhteistyöllä voidaan
edistää politiikan ja talouden parempaa hallintaa, politiikan ja hallinnon
läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta, sosioekonomista kehitystä, konfliktien
ehkäisyä ja ratkaisemista, valtion rakentumista ja kansalaisyhteiskunnan
osallistumista. Monilla aloilla, aivan erityisesti liikenne-
ja energia-asioissa, komissio on ottamassa Euroopan naapuruuspolitiikan
soveltamisaluetta erityiseksi painopisteeksi, ja se aikoo soveltaa tätä
lähestymistapaa laajemminkin.[12] Tältä pohjalta tämän tiedonannon seuraavissa kappaleissa nostetaan
esiin joitakin alakohtaisia kysymyksiä, joissa EU ja kumppanimaat
voisivat tehdä tiiviimpää yhteistyötä konkreettisten tulosten saavuttamiseksi
seuraavien muutaman vuoden kuluessa. · Energian osalta komissio aikoo jatkaa
eteläisen kaasukäytävän kehitystyön tukemista. Se jatkaa myös työtä
itäeurooppalaisten naapureiden kanssa energian kauttakulun turvallisuudesta,
joka perustuu verkon läpinäkyvään käyttöön. Se aikoo myös kuulla Välimeren
eteläpuolisia kumppaneita vuonna 2012 solmiakseen niiden kanssa
energiakumppanuuden, joka on ensimmäinen askel kohti sähkömarkkinoiden ja
uusiutuvan energian markkinoiden alueellista yhdentymistä. Pitkän aikavälin tavoitteena
on EU:n ja Välimeren eteläpuolisen alueen välinen energiayhteisö. · Teollisuus- ja yrityspolitiikan alalla
yrityksiä koskeva Euro–Välimeri-peruskirja olisi muunnettava pienyrityksiä
tukevaksi Euro–Välimeri-aloitteeksi ja EU:n monialaiset ja alakohtaiset
verkostot ja toimet olisi ulotettava koskemaan Välimeren eteläpuolisia
kumppaneita. Kestävästä turismista olisi vaihdettava tietoja ja parhaita
toimintatapoja. · Lentoliikenteen alalla olisi vauhditettava
kattavan lentoliikennesopimuksen tekemistä koskevia neuvotteluja Ukrainan
kanssa. Vastaavat neuvottelut olisi käynnistettävä uudelleen Tunisian
kanssa ja saatava alulle Azerbaidžanin kanssa vuonna 2012. · EU jatkaa nykyaikaisten käytäntöjen ja menettelyjen edistämistä tullialalla
kaupan helpottamiseksi mahdollisimman paljon. Tämä kattaa itäkumppaneiden
kanssa tehtävää tulliyhteistyötä koskevien strategisten puitteiden täytäntöönpanon
sekä käynnissä olevat ja tulevat DCFTA-neuvottelut. · EU tukee kumppanimaiden valmiuksia selviytyä ympäristön
pilaantumisesta ja edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. Tukea annetaan muun
muassa vesihuollon, teollisuuspäästöjen, vaarallisten torjunta-aineiden,
ilmanlaadun, jätehuollon, luonnonsuojelun ja metsänhoidon aloilla sekä
ympäristötiedon ja -hallinnon kehittämiseksi. EU auttaa kumppanimaita
sisällyttämään ympäristönäkökohdat paremmin osaksi muiden alojen politiikkoja.
Tavoitteena on edistää siirtymistä vihreämpään talouteen, joka tapahtuu muun
muassa kehittämällä kulutustottumuksia ja tuotantotapoja kestävämmiksi. EU
aikoo myös lujittaa yhteistyötä Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden
kanssa vuonna 2012 järjestettävää YK:n kestävän kehityksen kokousta silmällä
pitäen. · Kunnianhimoisen ilmastopolitiikan suunnittelu ja täytäntöönpano
on keskeinen haaste, jonka puitteissa EU on valmis tekemään tiivistä
yhteistyötä kumppanimaiden kanssa. EU tukee kumppanimaiden ilmastonmuutoksen
sietokykyä ja siirtymistä kohti vähähiilistä kasvua valmiuksien parantamisen,
tiedon jakamisen ja investointien avulla. Tämä auttaa kumppaneita panemaan
Cancúnin ja Durbanin sopimukset täytäntöön ja varsinkin laatimaan
vähäpäästöisen kehityksen strategioita, parantamaan ilmastonmuutoksen
sietokykyään ja antamaan ajantasaista tietoa tavoitteista tai toimista, joita
ne aikovat toteuttaa. · Euroopan naapuruuspolitiikkaan sisältyvän tietoyhteiskuntapolitiikan
tavoitteena on varmistaa oikeudenmukaiset, nykyaikaiset, avoimet ja läpinäkyvät
televiestintämarkkinat, kaikille avoimen internetin vilkas käyttö ja
monipuolinen media. Internetin ja muiden sähköisten viestintätekniikkojen
turvallisuuden, vakauden ja häiriönsietokyvyn takaaminen on yksi demokratian
sekä dynaamisen ja innovatiivisen liiketoimintaympäristön perusedellytyksistä.
Komissio tukee sääntelyyn liittyviä lisäuudistuksia (muun muassa
sääntelyviranomaisten verkostojen avulla) tietoyhteiskunnan kasvu- ja
tuottavuuspotentiaalin hyödyntämiseksi täysipainoisesti. Tarkoituksena on
vahvistaa Välimeren sääntelyviranomaisten verkostoa ja perustaa vastaava
itänaapureiden verkosto. Komissio tukee myös sähköisen viestintäympäristön
tehostamista sen eri osa-alueilla verkkojen yhteenliitettävyydestä sähköisiin
terveyspalveluihin. Se myös parantaa tutkimus- ja koulutusalan alueellisen
verkkoinfrastruktuurin tarjoamia nopeita tietoliikenneyhteyksiä. Samoin on
tarkoitus edistää tieto- ja viestintätekniikan ja internetin aktiivista ja
demokraattista käyttöä sekä toimia läpinäkyvän ja tehokkaan audiovisuaalialan
ja median sääntely-ympäristön luomiseksi. · Osana yhteisen tietämys- ja innovointialueen kehittämistä
komissio aikoo tehostaa yhteistyötä kumppaneiden kanssa sekä kehittää niiden ja
EU:n välistä verkottumista ja koordinointia tutkimuksen painopisteiden
määrittelyn ja yhteensovittamisen osalta. Komissio tukee kumppanimaita niiden
tutkimuskapasiteetin kehittämisessä, pyrkii lisäämään ENP:n soveltamisalaan
kuuluvien maiden ja EU:n tutkijoiden ja tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä
ja vahvistaa osaltaan tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen
puiteohjelman yhteyspisteiden verkostoa. Näiden toimien tavoitteena on lisätä ENP:n
soveltamisalaan kuuluvien maiden tutkijoiden osallistumista puiteohjelmaan.
Komissio aikoo tukea tiedotustilaisuuksien järjestämistä puiteohjelman
tarjoamista mahdollisuuksista. Komissio on myös valmis neuvottelemaan
ENP-kumppaneiden kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan niiden osallistumisesta
puiteohjelman seuraajaohjelmaan. · Uusi Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluva maatalouden ja maaseudun
kehittämisohjelma (ENPARD) auttaa kumppanimaita tehostamaan toimintaansa
ulkomaan markkinoilla, saamaan täyden hyödyn tulevista vapaakauppa-alueista
(DCFTA) ja edistämään kotimaista maanviljelyä. Komissio aikoo käydä tiivistä
poliittista vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa edistääkseen maatalouden ja
maaseudun pitkän aikavälin kehitysstrategioita tiiviissä yhteistyössä kaikkien
sidosryhmien kanssa. · Tilastoinnin alalla EU tukee Euroopan
tilastoja koskevien käytännesääntöjen omaksumista, mukaan lukien tilastojen
tuottajia koskeva riippumattomuusperiaate, keskeiset sosioekonomiset alat
kattavien korkealaatuisten tilastojen tuotantoa ja jakelua EU:n normien ja
menetelmien mukaisesti sekä tilastojen käyttöä näyttöön perustuvassa
päätöksenteossa, mikä on hyvän hallintotavan keskeinen osatekijä. EU aikoo
vahvistaa vertaistukea ja tälle työlle annettavan tuen alueellista
ulottuvuutta. · Meripolitiikassa EU aikoo vahvistaa
yhteistyötä naapureidensa kanssa. Tavoitteena on rohkaista yhteisten
tavoitteiden laatimista kestävälle kasvulle ja työpaikoille merenkulun
perinteisillä ja uusilla osa-alueilla, tukea alueellista näkökulmaa edistäviä
pilottihankkeita sekä lisätä johdonmukaisuutta EU:n sisäisillä ja ulkoisilla
rahoitusvälineillä rahoitettavissa toimissa. Välimeren
alueella komissio aikoo yhdessä EIP:n ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön
kanssa käynnistää yhteisen aloitteen edistääkseen yksityissektorin
investointeja ja rahoituslaitosten panostusta merenkulun osa-alueisiin, erityisesti
infrastruktuuriin, koulutukseen ja merivalvontaan. EU aikoo tehostaa
yhteistyötä myös rannikkoalueiden kumppanimaiden kanssa alueellisten
kalastusjärjestöjen puitteissa. Yhteistyöllä halutaan edistää kalavarojen
kestävämpää käyttöä, tehostaa kalastuksen seurantaa sekä torjua laitonta,
ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta. Monien kumppaneiden kanssa parhaillaan
neuvoteltavina olevat uuden sukupolven ENP:n toimintaohjelmat (tai vastaavat
asiakirjat) tarjoavat ajantasaisen poliittisen toimintakehyksen, jonka avulla
EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi voida koordinoida taloudellista ja teknistä
apua paremmin. Uuden ENI-välineen mukainen ohjelmointiprosessi, joka
aloitetaan tämän vuoden jälkipuoliskolla, on halukkaille jäsenvaltioille oiva
tilaisuus ohjelmoida apunsa yhdessä EU:n kanssa. Alueellinen yhteistyö Arabikevät tarjoaa uusia alueellisen
yhteistyön mahdollisuuksia eteläisellä naapurialueella. Monet
kumppanimaiden haasteista ovat sellaisia, että niiden tuloksellinen ratkaisu
edellyttää alueellisia tai sitä alemman tason toimia. EU on ottanut hoitaakseen
Välimeren unionin pohjoisen puolen puheenjohtajuuden, mikä lisää Välimeren
unionin ja naapuruuspolitiikan keskinäistä täydentävyyttä ja parantaa EU:n
Välimeren eteläpuolisille maille antaman tuen tuloksellisuutta. EU tukee
jatkossakin Välimeren unionin sihteeristöä sellaisten hankkeiden
alullepanijana, joista on konkreettista hyötyä Välimeren alueen kansalaisille.
Komissio haluaa myös elävöittää Välimeren unionin puitteissa käytävää alakohtaista
vuoropuhelua. EU:lla on Arabiliiton kanssa
myös jäsennellympää vuoropuhelua, jota käydään muun muassa säännöllisissä
tapaamisissa korkean edustajan ja Arabiliiton pääsihteerin kesken. Lisäksi EU
on aloittanut käytännön yhteistyön muun muassa perustamalla Arabiliiton
tilannekeskuksen ja kouluttamalla diplomaatteja ja vaalitarkkailijoita. Algerian ja Marokon
välisen vuoropuhelun paranemisesta on jo merkkejä, mikä tasoittaa tietä
pienalueyhteistyön lujittamiselle Maghreb-maissa, myös 5+5-ryhmän sisällä. EU
on valmis tukemaan kyseistä yhteistyötä ja muita alueellisia ja sitä alemman
tason yhteistyö- ja yhdentymisprosesseja sekä tekemään yhteistyötä alueellisten
järjestöjen ja prosessien puitteissa. Korkea edustaja ja komissio aikovat tehdä
ehdotuksia EU:n ja Maghrebin välisten suhteiden lujittamiseksi yhteisessä
tiedonannossa, jota on tarkoitus valmistella tulevina kuukausina. Edellytyksenä
on, että Maghrebin alueen kumppanimaat osoittavat selvää edistymistä
alueellisessa yhteistyössään. Maaliskuussa kokoontunut Eurooppa-neuvosto
kehotti laatimaan etenemissuunnitelman, jossa määriteltäisiin EU:n Välimeren
eteläpuolisiin kumppaneihinsa soveltama politiikkaa ja annettaisiin ohjeistusta
kyseisen politiikan täytäntöönpanosta. Tähän yhteiseen tiedonantoon liittyvä, demokratiaan
ja yhteiseen vaurauteen tähtäävän kumppanuuden täytäntöönpanokertomus on
vastaus kyseiseen kehotukseen. Siinä esitetään tavoitteet, välineet ja vuoden
2013 loppuun mennessä toteutettavat toimet. Rajaturvallisuutta koskeva alueellinen yhteistyö
on lisääntynyt itäisellä naapurialueella Moldovan tasavallan ja Ukrainan
rajalla toteutettavan EU:n rajavalvonnan avustusoperaation (EUBAM) ja
Etelä-Kaukasian yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan hankkeen (SCIBM)
puitteissa. Itäisen kumppanuuden etenemissuunnitelmaa koskevassa yhteisessä
tiedonannossa annetaan tarkempia tietoja kumppanuuden puitteissa
toteutettavista toimista. Päätelmät EU tarkisti Euroopan naapuruuspolitiikkaa
perusteellisesti viime vuoden toukokuussa. Tarkistuksella pyrittiin vastaamaan
monenlaisiin haasteisiin, joita ovat tarve tukea koko EU:n eteläisellä
naapurialueella käynnissä olevaa demokratiakehitystä, eräiden
itäeurooppalaisten kumppanien Eurooppa-suuntautuneisuuden huomioiminen ja tarve
syventää itäistä kumppanuutta sekä Lissabonin sopimuksen voimaantulon tarjoamat
mahdollisuudet. Nyt kun tarkistuksesta on kulunut vuosi, tuloksia voidaan pitää
lupaavina. Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna EU:n naapurialueet ovat nyt
monilta osin demokraattisempia ja avoimempia muutoksille. EU:n uusi poliittinen
lähestymistapa on vakiinnuttanut paikkansa; useimmat kumppanimaat ovat olleet
siihen tyytyväisiä, ja osa on valmiita jatkamaan poliittisia ja taloudellisia
uudistuksia entistä määrätietoisemmin ja tiivistämään yhteistyötään EU:n kanssa.
Ei pidä kuitenkaan
unohtaa, että käynnissä on siirtymäkausi. Maat laativat uusia perustuslakeja,
perustavat uusia instituutioita, rakentavat sisäistä konsensusta demokratiaan
siirtymisen tueksi ja valitsevat uusia johtajia. Prosessi on haasteellinen,
joissain tapauksissa jopa äärimmäisen vaikea. Eräiden maiden on edistyttävä
näissä sisäisissä prosesseissa ennen kuin ne voivat jatkaa uudistuksista
käytävää täysipainoista vuoropuhelua EU:n kanssa ja neuvotteluja, jotka voivat
johtaa kauppasuhteiden vahvistumiseen, taloudellisen ja alakohtaisen
yhdentymiskehityksen syvenemiseen ja liikkuvuuden helpottumiseen. Tässä tilanteessa on
tärkeää, että EU lunastaa eteläiselle naapurialueelleen antamansa lupaukset ja
lisää läsnäoloaan itäisellä naapurialueella. Näin EU lisää myös omaa
turvallisuuttaan ja vaurauttaan. EU:n uskottavuus maailmanlaajuisena toimijana
riippuu pitkälle siitä, miten määrätietoisesti se toimii naapurialueillaan.
Tästä syystä ja taloudellisista vaikeuksista huolimatta EU:n on pysyttävä avoimena
ja suunnattava katse eteenpäin, lujitettava naapuruussuhteita entisestään ja
annettava vankkumaton tukensa kumppaneiden toimille, joilla ne pyrkivät
tekemään maistaan demokraattisempia, vauraampia ja sitä kautta vakaampia. [1] KOM(2011)
303, 25.5.2011. [2] Tähän
yhteiseen tiedonantoon liittyy 12 maakohtaista edistymiskertomusta, joissa
arvioidaan Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoa vuonna 2011 niissä 12
naapurimaassa, joiden kanssa on laadittu ENP:n toimintaohjelma tai vastaava
asiakirja, kaksi alueellista edistymiskertomusta, joista toisessa tarkastellaan
itäisen kumppanuuden ja toisessa demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävän
kumppanuuden täytäntöönpanossa vuonna 2011 saavutettua edistystä, sekä
tilastoliite. [3] Miljardi
euroa EU:n etelänaapureille ja 150 miljoonaa euroa itänaapureille. [4] Kumppanuutta,
uudistuksia ja osallistavaa kasvua tukeva SPRING-ohjelma (sanoista Support
for Partnership, Reform and Inclusive Growth) ja itäisen kumppanuuden
yhdentymis- ja yhteistyöohjelma EaPIC (sanoista Eastern Partnership
Integration and Cooperation Programme). [5] Itäinen
kumppanuus: etenemissuunnitelma syksyn 2013 huippukokousta edeltävää aikaa
varten, KOM(2012) …, 15.5.2012. [6] Syvän
ja kestävän demokratian ominaispiirteitä ovat mm. seuraavat: vapaat ja
rehelliset vaalit; yhdistymis-, sanan- ja kokoontumisvapaus sekä
tiedonvälityksen vapaus; oikeusvaltioperiaate, jonka toteutumista valvoo
riippumaton oikeuslaitos, ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;
korruption torjunta; turvallisuusalan ja lainvalvonnan (ml. poliisi)
uudistaminen; armeijan ja turvallisuusjoukkojen demokraattinen valvonta. [7] KOM(2011)
200, 8.3.2011. [8] Miljardi
euroa EU:n etelänaapureille ja 150 miljoonaa euroa itänaapureille. [9] Komissio
antoi joulukuussa 2011 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi
muutosten ratifioinnista EU:ssa (KOM(2011) 905, 21.12.2011). [10] Eurooppa
2020 -strategiaa tukeva talousarvio, KOM(2011) 500 lopullinen, 29.6.2011. [11] Armenia,
Moldovan tasavalta, Ukraina ja jatkossa mahdollisesti Egypti ja Georgia. [12] Ks.
erityisesti komission tiedonannot EU ja sen lähialueet: uusi lähestymistapa
liikennealan yhteistyöhön, KOM(2011) 415, 7.7.2011, ja EU:n
energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa, KOM(2011) 539,
7.9.2011.