13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/18

—

tukee vaatimusta kokonaisvaltaisista kestävän kaupunkikehityksen strategioista ja horisontaalisesta ja vertikaalisesta yhteistyöstä monitasoiseen ja -alaiseen politiikkaan perustuvassa osallistavassa hallintojärjestelmässä, jossa otetaan huomioon kaupunkien monimuotoisuus ja sosiaalisen innovoinnin ja kaukokatseisen suunnittelun merkitys.

—

tähdentää, että yhteiskunnan lisääntyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen jakautumiseen on puututtava pikaisesti kaikille avoimeen ja jo varhain lapsuudessa alkavaan koulutukseen tehtävien investointien, osallistavien työmarkkinoiden, elinikäisen oppimisen ja aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan, oikeudenmukaisten ja elannon turvaavien palkkojen sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden avulla.

—

toteaa olevan välttämätöntä varmistaa yhteiskunnan perusluonteisten tarpeiden täyttäminen eli tarjota asuntoja, päiväkoteja, esikouluja ja paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä ja kehittyä turvallisesti, sekä poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat perheen perustamista ja kasvattamista.

—

korostaa ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita ja tarvetta vähentää energiankulutusta kiertoprosessien sekä energiatehokkuuden lisäämisen, verkottuneiden järjestelmien, rakentamattomien alueiden ja viheralueiden laajentamisen, uusien rakennusmuotojen sekä resurssineutraalien, terveellisten ja turvallisten liikkumismuotojen avulla.

—

muistuttaa, että kulttuurilla ja luovuudella on tärkeä merkitys paitsi talouskasvun kannalta myös elämänlaadun, demokratian toteutumisen, rauhan ja keskinäisen arvostuksen edistämisessä.

—

korostaa, että osallistavilla elementeillä on politiikan muotoilussa perusluonteinen merkitys.

—

katsoo, että Euroopan unionin toimielinten moninaiset pyrkimykset avustaa kaupunkeja ovat välttämättömiä, ja kehottaa antamaan tulevalla tukikaudella selkeän signaalin kaupunkien tukemisesta huolehtimalla vahvasta kaupunkiulottuvuudesta, varojen käytön joustavuudesta ja siitä, että paikallistasolla on keskeinen rooli koheesiopolitiikan toteuttamisessa.

—

on tyytyväinen sellaisten kestäväpohjaisten rakennepoliittisten rahoitusvälineiden jatkokehittämiseen, jotka tarjoavat julkisen rahoituksen lisäksi luovia ja vakaita tukimekanismeja.

Esittelijä

Hella DUNGER-LÖPER (DE, PSE), Berliinin osavaltion edustaja liittoneuvostossa ja Eurooppa-asiain valtuutettu

1.

arvostaa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion Tanskan lausuntopyyntöä, johon tämä lausunto perustuu, sekä puheenjohtajavaltion aktiivista osallistumista Kööpenhaminassa 22.–23. maaliskuuta 2012 pidetyn alueiden ja kuntien viidennen huippukokouksen järjestämiseen. Huippukokouksen teemana oli ”2000-luvun eurooppalainen kaupunkirakenne”. Komitea katsoo puheenjohtajavaltion antavan tällä tavoin tunnustusta alueiden ja kuntien panokselle Euroopan integraation edistämiseksi ja niiden keskeiselle roolille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

2.

panee kiinnostuneena merkille Euroopan komission raportin ”Huomispäivän kaupungit – Haasteet, visiot, etenemistavat” (lokakuu 2011) ja kannattaa siinä hahmoteltua visiota huomispäivän kaupungista: Huomispäivän kaupunki ”sosiaalisesti pitkälle edistynyt paikka, jossa sosiaalinen yhteenkuuluvuus on suurta, asuinympäristöt ovat sosiaalisesti tasapuolisia ja sosiaaliset palvelut, terveyspalvelut ja koulutus ovat kaikkien saatavilla”. Siellä ”kukoistavat demokratia, kulttuurien vuoropuhelu ja monimuotoisuus”. Huomispäivän kaupunki on ”vihreä ja ekologinen, ja se perustuu ympäristön uudistumiseen”. Se on ”houkutteleva kohde ja talouskasvun moottori”.

3.

yhtyy Huomispäivän kaupungit -raportissa esiin tuotuun huoleen kaupunkien tulevaisuudesta, kun otetaan huomioon väestörakenteen muutoksesta, talouskasvun taantumisesta sekä talouskasvun, työllisyyden ja sosiaalisen edistymisen välisen yhteyden heikentymisestä aiheutuvat vaarat. Muita uhkatekijöitä ovat tuloerojen kasvu, sosiaalisten erojen ja segregaation lisääntyminen, yhteiskunnasta syrjäytyvien kasvava määrä, kaupunkirakenteen hajautuminen ja kaupunkien ekosysteemeihin kohdistuvan paineen kasvu.

4.

korostaa, että Euroopan unioni kokonaisuudessaan voi saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet vain, jos kaupungit antavat sosiaalisen ja taloudellisen innovoinnin tyyssijoina täyden panoksensa älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen.

5.

on näin ollen tyytyväinen Huomispäivän kaupungit -raportissa esitettyihin suosituksiin vahvistaa kaupunkeja edistämällä kestävää ja osallistavaa taloutta tukevia kestäväpohjaisia paikallisrakenteita, hyödyntämällä eri sukupolvien ja sosiaalis-taloudellisen, kulttuurisen ja etnisen monimuotoisuuden tarjoamaa potentiaalia, torjumalla sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä asuinoloihin tehtävin parannuksin, toteuttamalla kokonaisvaltaisia ympäristö- ja energiapoliittisia strategioita, säilyttämällä houkuttelevat julkiset tilat ja luomalla niitä lisää, edistämällä kestävyysperiaatteen mukaisia, osallistavia ja terveydelle suotuisia liikennejärjestelmiä ja tukemalla tasapainoista alueellista kehitystä.

6.

tukee vaatimusta kokonaisvaltaisista kestävän kaupunkikehityksen strategioista ja horisontaalisesta ja vertikaalisesta yhteistyöstä monitasoiseen ja -alaiseen politiikkaan perustuvassa osallistavassa hallintojärjestelmässä, jossa otetaan huomioon kaupunkien monimuotoisuus ja sosiaalisen innovoinnin ja kaukokatseisen suunnittelun merkitys.

7.

viittaa alueiden komitean 23. maaliskuuta 2012 antamaan Kööpenhaminan julistukseen ja siinä tehtyyn sitoumukseen kehittää kaupungeista vihreämpiä, sosiaalisesti osallistavampia ja taloudellisesti kilpailukykyisempiä sekä EU:n toimielimille tähän liittyen esitettyihin pyyntöihin juurruttaa Eurooppa 2020 -strategia paikallistasolle, osoittaa kokonaisvaltaiseen kaupunkipolitiikkaan riittävästi varoja, antaa enemmän sijaa Euroopan kaupunkien väliselle alueelliselle yhteistyölle ja vahvistaa kaupunkien ja alueiden roolia EU:n politiikan muotoilussa, toteuttaa nykyistä pidemmälle meneviä toimia hallinnon hajauttamiseksi EU:n jäsenvaltioissa ja antaa kaupungeille ja alueille enemmän liikkumavaraa rahoitusasioissa.

8.

palauttaa mieliin 10. kesäkuuta 2010 antamansa lausunnon ”Kaupunkien elvyttämisen rooli Euroopan tulevassa kaupunkikehityksessä” ja siinä esitetyn kehotuksen vahvistaa kaupunkiulottuvuutta kaikilla EU:n politiikan aloilla.

9.

muistuttaa, että kaupungit kuvastavat aina yhteiskunnallisia olosuhteita. Kaikkien poliittisesti ja taloudellisesti vastuullisten tasojen taloudelliset ja sosiaaliset päätökset ja kehityssuuntaukset vaikuttavat tulevaisuuden kaupunkien muotoon ja elämänlaatuun.

10.

toteaa, ettei kaupunkien merkitys Euroopan unionille suinkaan rajoitu pelkkiin taloudellisiin ja demografisiin tekijöihin. Kauniit, älykkäät, energia- ja resurssitehokkaat, vihreät ja osallistavat kaupungit ovat harmonisen ja solidaarisen yhteiselon perusta yhteiskunnassamme.

11.

korostaa, että kaupungit nivoutuvat sosiaalisten ja taloudellisten yhteyksien vuoksi tiiviisti ja erottamattomasti lähiympäristöönsä ja että niillä on tästä syystä tärkeä rooli alueen tasapainoisen kehityksen edistämisessä.

12.

toteaa tässä yhteydessä, että tähänastinen jyrkkä rajanveto kaupungin ja maaseudun välillä ei enää vastaa tulevia tehtävänasetteluja ja että erottelun sijaan on ryhdyttävä tarkastelemaan kaupunki- ja maaseutualueiden vuorovaikutusta ottaen huomioon niiden toiminnallisuus ja tiiviit yhteydet.

13.

korostaa, että verrattaessa erityyppisiä kaupunkeja maailmanlaajuisesti eurooppalainen kaupunki erottuu muista demokraattisen itsemääräämisoikeuden, vahvan kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen osallisuuden, yksityis- ja julkissektorin toimivan vuorovaikutuksen, vapauslupauksen, emansipaation ja kehittyneen kaupunkirakennuskulttuurin ansiosta.

14.

panee merkille, että teollisuustoiminnan väheneminen ja maailmanlaajuistuminen ovat murtaneet sosiaalisen ja taloudellisen yhdentymisen tärkeitä perustuksia. Sekä vaurailla että köyhemmillä alueilla etsitään uusia strategioita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi, mutta toistaiseksi tällaisten strategioiden avulla ei juuri ole onnistuttu hillitsemään sosiaalisia ja alueellisia eriytymissuuntauksia. Sosiaalinen jakautuminen ja segregaatio ovat ponnisteluista huolimatta pikemminkin lisääntyneet monin paikoin ja ovat kaupungeissa edelleen huomattava yhteiselon haaste.

15.

toteaa, että yhteiskunnan lisääntyvään taloudelliseen ja sosiaaliseen jakautumiseen on puututtava pikaisesti kaikille avoimeen ja jo varhain lapsuudessa alkavaan koulutukseen tehtävien investointien, osallistavien työmarkkinoiden, elinikäisen oppimisen ja aktiiviseen osallisuuteen tähtäävän politiikan, oikeudenmukaisten ja elannon turvaavien palkkojen sekä miesten ja naisten samapalkkaisuuden avulla. Lisäksi komitea katsoo, että taloudellinen kehitys ja työpaikkojen lisääminen kaupungeissa ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä.

16.

panee huolestuneena merkille, että edellä mainitut ongelmat ovat muutamissa suurkaupungeissa pahentuneet entisestään, mikä on johtanut väkivaltaisiin protesteihin. Ne ilmentävät myös monien kansalaisten epäluottamusta poliittisia instituutioita kohtaan.

17.

toteaa, että väestörakenteen muutoksen ja yhteiskunnan ikääntymisen paikalliset vaikutukset asettavat uusia vaatimuksia sosiaaliselle infrastruktuurille ja julkiselle tilalle. Vanhuusiän köyhyyden lisääntyessä on pohdittava kysymystä kestävistä sosiaaliturvajärjestelmistä ja palveluista, jotka ovat kansalaisten saatavilla, joissa otetaan huomioon kulttuuriset erityispiirteet ja jotka ovat kohtuuhintaisia.

18.

korostaa tässä yhteydessä, että tämänhetkisestä erittäin suuresta nuorisotyöttömyydestä huolimatta Euroopan on tulevina vuosikymmeninä turvauduttava nuoriin maahanmuuttajiin taatakseen talouskasvun ja lieventääkseen ikääntymisen vaikutuksia sosiaaliturva- ja terveydenhoitojärjestelmiin. Avoimet ja houkuttelevat kaupungit ovat yksi maahanmuuton edellytyksistä. Muualta tulleiden ja vähemmistöjen edustajien on kuitenkin vielä usein selvästi muita hankalampi saada kaupungeissa koulutusta, työtä, asuntoja ja sairaanhoitopalveluita. Tehokkaat paikalliset kotouttamisstrategiat ovatkin välttämätön osa ennakoivaa muuttoliikepolitiikkaa.

19.

toteaa olevan välttämätöntä varmistaa yhteiskunnan perusluonteisten tarpeiden täyttäminen eli tarjota asuntoja, päiväkoteja, esikouluja ja paikkoja, joissa lapset voivat leikkiä ja kehittyä turvallisesti, sekä poistaa esteitä, jotka vaikeuttavat perheen perustamista ja kasvattamista. Sen vuoksi on syytä tukea kaikkia toimenpiteitä, joilla edistetään myönteistä väestönkasvua.

20.

korostaa ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita ja tarvetta vähentää energiankulutusta kiertoprosessien sekä energiatehokkuuden lisäämisen, verkottuneiden järjestelmien, rakentamattomien alueiden ja viheralueiden laajentamisen, uusien rakennusmuotojen sekä resurssineutraalien, terveellisten ja turvallisten liikkumismuotojen avulla.

21.

muistuttaa, että kulttuurilla ja luovuudella on tärkeä merkitys paitsi talouskasvun kannalta myös elämänlaadun, demokratian toteutumisen, rauhan ja keskinäisen arvostuksen edistämisessä. Kaupunkikulttuuriin kuuluu myös kaupunkien rakennuskulttuurin vaaliminen, laadukkaat ja kaikille avoimet julkiset tilat ja huomion kiinnittäminen paikallisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin.

22.

korostaa, että osallistavilla elementeillä on politiikan muotoilussa perusluonteinen merkitys, jotta saadaan voitettua kansalaisten luottamus ja heidät saadaan toimintaan mukaan ja jotta sosiaalista yhteenkuuluvuutta voidaan vahvistaa. Tämänkaltainen kansalaisten osallistuminen on mahdollista vain, jos kunnallishallinnon tahot esittävät päätöstensä ja toimenpiteidensä perusteet avoimesti ja läpinäkyvästi.

23.

katsoo, että Euroopan unionin toimielinten moninaiset pyrkimykset avustaa kaupunkeja tukiohjelmin ja aloittein ovat välttämättömiä, sillä kunnat ovat asianmukaisten omien rahoitusresurssien puutteen vuoksi riippuvaisia näistä varoista.

24.

panee huolestuneena merkille, että Leipzigin peruskirjan aiejulistuksista ja peruskirjaan liittyvästä poliittisesta prosessista huolimatta jäsenvaltioiden sitoutuminen kaupunkipolitiikkaan on viime vuosina pikemminkin heikentynyt kuin vahvistunut. Tämä näkyy siinä, ettei kaupunkipoliittisia kysymyksiä ole tähän mennessä juurikaan onnistuttu priorisoimaan asian kannalta tärkeillä politiikanaloilla eli työllisyys-, ympäristö-, koulutus-, tiede- ja asuntopolitiikassa. Ongelmaa ilmentää myös se, että kaupunkipoliittisten tukiohjelmien määrärahoja on vähennetty. Tämän vuoksi tulee mahdollisimman nopeasti osoittaa unionitasolta varoja, joiden turvin kaupungit kykenevät puuttumaan joustavasti reagoiden näihin eri ongelmalohkoihin.

25.

on huolissaan siitä, että kuntien määrärahatilanne on useimmissa jäsenvaltioissa katastrofaalinen eikä se jäsenvaltioiden budjettipoliittisten painopisteiden perusteella parane, elleivät jäsenvaltiot tee suunnanmuutosta.

26.

katsoo, että ajankohtaisten sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten uhkatekijöiden vuoksi tähänastiset ponnistelut eivät missään tapauksessa riitä turvaamaan eurooppalaisten kaupunkien tulevaisuutta niin, että ne voivat kilpailukykyisinä, kauniina, älykkäinä, energia- ja resurssitehokkaina, vihreinä ja osallistavina sosiaalisen innovoinnin tyyssijoina antaa täyden panoksensa Euroopan unionin sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen sekä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen.

27.

olettaa yhteiskunnallisten haasteiden valossa kaikkien poliittisesti vastuullisten tasojen olevan kiinnostuneita vahvoista, demokraattista itsemääräämisoikeutta käyttävistä kaupungeista eurooppalaisen yhteiskunnan perustana. Vahva, vastaanottavainen ja toimiva paikallisdemokratia voi osaltaan edistää ratkaisevasti luottamuksen palauttamista edustuksellisen demokratian instituutioihin kaikilla tasoilla.

28.

toistaa kehotuksensa tarkastella yhteiskunnan kehitystä niin, että mittayksikkönä ei käytetä pelkästään bruttokansantuotetta ja että kansalaisten huoliin ja tarpeisiin suhtaudutaan vakavasti ja ne otetaan nykyistä paremmin huomioon ohjelmien ja toimenpiteiden suunnittelussa.

29.

odottaa, että vaaleilla luottamustoimeen valitut edustajat kaikilla poliittisilla tasoilla näyttävät itsevarmasti ja rohkeasti tietä kohti rauhanomaista ja solidaarista yhteiseloa. Älykäs, osallistava ja kestävä kasvu on mahdollista vain rauhan ja todellisen rajatylittävän solidaarisuuden vallitessa. Tähän kuuluu sellaisen kulttuurin kehittäminen, jossa maahanmuuttajat otetaan aktiivisesti vastaan, mikä merkitsee myös kulttuurienvälisen osaamisen edistämistä julkishallinnossa ja julkisissa instituutioissa. Lisäksi tämä edellyttää selvää ja yksiselitteistä sitoutumista pakolaisten ja niiden ihmisten suojeluun, jotka ovat alkuperänsä, uskonsa, sukupuolisen suuntautumisensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisen vakaumuksensa vuoksi joutuneet poliittisen vainon ja syrjinnän kohteeksi.

30.

korostaa yhdennettyjen paikallisten strategioiden merkitystä resurssien koordinoidun ja tehokkaan käytön kannalta ja kehottaa ottamaan huomioon ja mukaan kaikki asiaan liittyvät politiikanalat. On tärkeää, että kaikille poliittisille tasoille ja toimialoille on itsestään selvää tehdä rakentavaa yhteistyötä. Näin kansalaisille voidaan osoittaa, että instituutiot osaavat käyttää saamaansa luottamusta vastuullisesti ja pitävät paikallisten tarpeiden hoitamista velvollisuutenaan.

31.

kehottaa kaikkien tasojen päätöksentekijöitä ajamaan tarmokkaasti terveydelle suotuisaa ja kestävää liikkuvuutta kaupungeissa ja niiden välillä. On edistettävä julkista liikennettä siten, että se on kaikkien väestöryhmien ulottuvilla. Komitea kehottaa lisäksi päättäjiä jatkamaan eurooppalaisen kaupunkimallin perinteen mukaista kehittämistä erityyppisten toimintojen integroimisen, rakentamisen tiheyden ja (kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin) laadukkuuden keinoin.

32.

kannattaa uusia ponnisteluja tietämyksen lisäämiseksi kaupunkikehityksen teknisistä, sosiaalisista, taloudellisista ja ekologisista ulottuvuuksista. Tässä yhteydessä on otettava nimenomaisesti huomioon myös virtuaalisen tilan merkitys elämiselle ja työskentelylle kaupungeissa ja alueilla.

33.

korostaa ystävyyskaupunkitoiminnan, Euroopan kaupunkien verkostojen (esim. Eurocities) sekä Urbact-, Interreg- ja EAYY-aloitteiden puitteissa toteutettavien rajatylittävien kuntienvälisten yhteistyöhankkeiden merkitystä pyrittäessä parantamaan kaupunkikehityspolitiikkaa koskevaa tietämystä ja alan toimintatapoja. Lisäksi komitea tähdentää tarvetta hyödyntää tätä tiedonvaihtoa politiikan muotoilussa erityisesti rakennerahastojen yhteydessä mutta myös muilla tärkeillä politiikanaloilla, kuten peruspalveluasioissa, liikennepolitiikassa ja ympäristönsuojelussa.

34.

kehottaa ottamaan kaupungit ja alueet itseoikeutettuina kumppaneina mukaan Euroopan unionin monitasoisiin rakenteisiin kaikilla niillä politiikanaloilla, joilla tehdään alue- ja paikallishallinnon toimintakykyyn vaikuttavia EU-tason päätöksiä.

35.

kehottaa Euroopan unionin toimielimiä sitoutumaan selvästi kaupunkien vahvistamiseen ja huolehtimaan siitä, että sitoumus näkyy EU:n tulevan talousarvion painopisteissä.

36.

korostaa kaipaavansa sellaista rakennetukipolitiikkaa, jossa kunnille jätetään jatkossakin riittävästi liikkumavaraa soveltaa paikallisten painopisteiden pohjalta sovittua, investointi- ja sosiaalisista hankkeista muodostuvaa ja moniin eri rahastoihin tukeutuvaa yhdennettyä lähestymistapaa, joka vastaa paikallisia tarpeita. Jotta kunnat myös todella voivat toteuttaa rakennepolitiikkaa käytännössä, hallinto- ja valvontakustannuksia on vähennettävä.

37.

tähdentää koheesiopolitiikan olevan keskeinen väline sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi ja kehottaa antamaan tulevalla tukikaudella selkeän signaalin kaupunkien tukemisesta huolehtimalla vahvasta kaupunkiulottuvuudesta, varojen käytön joustavuudesta ja siitä, että paikallistasolla on keskeinen rooli politiikan toteuttamisessa. Koska kaupungeilla on erittäin tärkeä merkitys sosiaalisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta, tukea on annettava selvästi tähän mennessä ehdotettua 5 prosentin vähimmäisosuutta enemmän.

38.

korostaa Euroopan aluekehitysrahastoa koskevaa komission ehdotusta käsittelevässä alueiden komitean lausunnossa esitettyjä vaatimuksia ja erityisesti vaatimusta, jonka mukaan varoja on voitava käyttää joustavasti ja ilman tietynlaisten alueiden erityiskohtelua tai syrjintää, jotta maaseutu- ja esikaupunkialueet eivät jää EAKR-etuuksien ulkopuolelle. EAKR-varojen alueellisesta kohdentamisesta erilaisiin aluetyyppeihin on päätettävä kumppaneiden kesken toteutettavassa ohjelmasuunnitteluprosessissa, eikä sitä voida sanella etukäteen. Eri rahastojen yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 99 artiklassa määriteltyyn ”yhdennettyjen alueellisten investointien” välineeseen pohjautuvaa tehtävien siirtoa kaupungeille tulee pitää yhtenä vaihtoehtona, mutta siihen ei pidä velvoittaa.

39.

on tyytyväinen sellaisten kestäväpohjaisten rakennepoliittisten rahoitusvälineiden jatkokehittämiseen, jotka tarjoavat julkisen rahoituksen lisäksi luovia ja vakaita tukimekanismeja.

40.

katsoo, että kaupungeille ja alueille on annettava EU:n muuttoliike- ja kotouttamispolitiikan kehittämisessä vahva asema, joka vastaa paikallistason keskeistä merkitystä kotouttamisen kannalta.

41.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudestaan kaupunkipoliittiset ponnistelunsa ja ulottamaan aloitteet koskemaan myös muita kuin aluesuunnitteluun liittyviä politiikanaloja. Kestävä kaupunkikehitys vaatii tuekseen erityisesti suotuisia työllisyys-, sosiaali-, koulutus- ja ympäristöpoliittisia puitteita.

42.

kehottaa keskustelemaan intensiivisemmin toiminnallisista tarpeista kaupungeissa ja niiden kanssa. Kaupunkien ja taajama-alueiden yhteistyö on välttämätöntä koheesion ja tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi.