7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/13

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan,

—

ottaa huomioon Guy Verhofstadtin ja Kristiina Ojulandin ALDE-ryhmän puolesta esittämän ehdotuksen suositukseksi neuvostolle (B7-0196/2012),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman oikeusvaltion periaatteesta Venäjällä (1),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2009 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (2),

—

ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta 15. joulukuuta 2011 ja 4. joulukuuta 2011 pidettyjen duuman vaalien tuloksesta (3),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 neuvostolle antamansa suosituksen johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä (4),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnan 26. kesäkuuta 2012 hyväksymän lain, jonka tavoitteena on Sergei Magnitskin vangitsemisessa, häneen kohdistuneissa ihmisoikeusloukkauksissa ja hänen kuolemassaan väitetysti osallisten venäläisten viranomaisten asettaminen viisumikieltoon ja heidän varojensa jäädyttäminen,

—

ottaa huomioon oikeusvaltion periaatetta Venäjällä ja Sergei Magnitskin tapausta koskevan päätöslauselmaluonnoksen, joka esitettiin Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen vuoden 2012 istunnossa ja jossa kehotettiin kansallisia parlamentteja ryhtymään toimiin viisumipakotteiden asettamiseksi ja varojen jäädyttämiseksi,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 121 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0285/2012),

A.

toteaa, että Sergei Magnitskin pidätys ja vankeusolot sekä hänen kuolemansa pidätettynä ovat hyvin dokumentoitu ja painava osoitus perusluonteisten ihmisoikeuksien loukkaamisesta;

B.

katsoo, että Sergei Magnitskin kuolemanjälkeinen syytteeseen asettaminen on kansainvälisen oikeuden ja kansallisten lakien vastainen ja selkeä osoitus Venäjän rikosoikeudellisen järjestelmän heikosta toimivuudesta;

C.

toteaa, että Venäjän federaatio on Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenenä sitoutunut kunnioittamaan täysin perusoikeuksia ja oikeusvaltiota; toteaa, että Euroopan unioni on tarjonnut Venäjän federaatiolle toistuvasti lisäapua ja asiantuntemusta, jotta se voisi nykyaikaistaa perustuslakinsa ja oikeusjärjestyksensä ja toimia niiden mukaisesti;

D.

toteaa, että Venäjän presidentin ihmisoikeusneuvoston vuonna 2011 tekemän, Sergei Magnitskin pidätyksen, vankeuden ja oikeussuojakeinojen epäämisen laittomuutta käsitelleen selvityksen tuloksista huolimatta tutkinta on pysähdyksissä ja tapauksessa osalliset virkamiehet on vapautettu vastuusta ja heitä on jopa nimitetty käsittelemään tapausta; katsoo, että nämä viranomaisten toimet osoittavat, että Magnitski asetettiin syytteeseen poliittisin perustein;

E.

ottaa huomioon, että EU on kehottanut Venäjän viranomaisia useaan otteeseen ja eri tavoin, muun muassa säännöllisen ihmisoikeusvuoropuhelun ja huippukokousten avulla, suorittamaan perusteellisen riippumattoman tutkinnan tässä hyvin dokumentoidussa erityistapauksessa ja lopettamaan nykyisen rankaisemattomuuden ilmapiirin;

F.

ottaa huomioon, että Sergei Magnitskin tapaus on vain yksi mutta sitäkin huomattavampi ja hyvin dokumentoitu tapaus, jossa Venäjän lainvalvontaviranomaiset ovat käyttäneet valtaansa väärin rikkomalla törkeästi oikeusvaltion periaatetta; ottaa huomioon, että lukuisissa muissa oikeustapauksissa on käytetty järjestelmällisesti tekosyynä talousrikoksia ja väitettyä korruptiota taloudellisten tai poliittisten kilpakumppaneiden eliminoimiseksi;

G.

toteaa, että viisumirajoitukset ja muut rajoittavat toimenpiteet eivät sinänsä ole perinteisiä oikeudellisia seuraamuksia, mutta ne antavat EU:n huolesta poliittisen signaalin laajemmalle kohderyhmälle, minkä vuoksi ne ovat edelleen tarpeellinen ja oikeutettu ulkopolitiikan väline;

H.

ottaa huomioon, että Magnitskin tapaukseen liittyvät EU:n asettamat seuraamukset voisivat saada Venäjän viranomaiset toteuttamaan aidosti uusia toimia puuttuakseen entistä konkreettisemmin ja vakuuttavammin oikeusvaltiota koskeviin kysymyksiin Venäjällä ja nykyiseen rankaisemattomuuden ilmapiiriin;

I.

ottaa huomioon, että useat EU:n jäsenvaltioiden parlamentit, esimerkiksi Alankomaiden, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin ja Puolan parlamentit, ovat jo hyväksyneet päätöslauselmia, joissa vaaditaan niiden hallituksia asettamaan seuraamuksia Magnitskin tapauksen vuoksi, ja monet muut parlamentit, esimerkiksi Portugalin, Ranskan, Espanjan ja Latvian parlamentit, ovat laatimassa tällaisia päätöslauselmia;

1.

suosittaa neuvostolle, että

2.

kannustaa neuvostoa omaksumaan johdonmukaisen ja aktiivisen kannan muihinkin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin Venäjällä hyvin dokumentoitujen, yhdenmukaisten ja riippumattomien lähteiden ja vakuuttavan näytön perusteella sekä ottamaan viimeisenä keinona käyttöön samanlaisia rajoittavia toimenpiteitä muita ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä kohtaan;

3.

korostaa, että Venäjän viranomaisten sitoutuminen perusarvoihin, kuten oikeusvaltion periaatteeseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, on edelleen tärkein edellytys EU:n ja Venäjän suhteille sekä vakaan ja luotettavan kumppanuuden kehittymiselle niiden välille;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle ja tiedoksi komissiolle, jäsenvaltioille sekä Venäjän duumalle ja Venäjän federaation hallitukselle.