6.9.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 257/74

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 227 artiklaan kirjatun vetoomusoikeuden,

—

ottaa huomioon SEUT:n 20 artiklan, jossa määritellään kansalaisuuden käsite,

—

ottaa huomioon SEUT:n toisen osan Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus ja perusoikeuskirjan III ja V luvun,

—

ottaa huomioon SEUT:n 45 artiklan, jonka mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus EU:ssa merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva työntekijöiden syrjintä jäsenvaltioiden välillä poistetaan työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 10 ja 11 artiklan sekä SEUT:n 8 artiklan,

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen" (COM(2010)0603),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta" (COM(2010)0608),

—

ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15. lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (2) (jäljempänä vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (3) (jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi),

—

ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (4),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisuutta koskevista ongelmista ja näkymistä 2. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman (5),

—

ottaa huomioon komission 11. elokuuta 2011 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi "Euroopan kansalaisten teemavuodesta 2013" (COM(2011)0489),

—

ottaa huomioon Tukholman ohjelman, jossa kansalaiset sijoitetaan unionin toiminnan ytimeen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla ja jossa taataan moniarvoisuuden kunnioittaminen ja heikoimmassa asemassa olevien suojeleminen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0047/2012),

A.

ottaa huomioon, että unionin kansalaisilla on – mahdollisista toimintarajoitteistaan huolimatta – muun muassa oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat, oikeus saada minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta suojelua kolmannessa maassa ja oikeus vedota Euroopan parlamenttiin ja kääntyä Euroopan oikeusasiamiehen, unionin toimielinten ja neuvoa-antavien elinten puoleen jollakin perussopimusten kielellä (6);

B.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella tehostettiin ja selvitettiin yksityiskohtaisesti alun perin Maastrichtin sopimuksella käyttöön otetun EU:n kansalaisuuden käsitettä ja siitä johtuvia oikeuksia, joihin myös oikeuskäytäntö vaikuttaa, vahvistamalla Euroopan unionin asemaa ja imagoa kansalaisten oikeuksien puolustajana, tarjoamalla oikeudellisia keinoja kannustaa kansalaisten aktiivista osallistumista sekä luomalla tai edistämällä uusia oikeuksia, kuten eurooppalainen kansalaisaloite sekä ja perusoikeuskirjaan sisältyvät henkilökohtaiset oikeudet; katsoo, että EU:n kansalaisuus olisi nähtävä oikeuksina ja velvollisuuksina;

C.

katsoo, että tämä on osoitus EU:n pyrkimyksestä sijoittaa kansalaiset toimintansa keskiöön ja toimimaan vapauden, oikeuden ja oikeuksien alueen luomiseksi kaikille EU:n kansalaisille;

D.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan tulkinnassa ja etenkin ERT-asiaa koskevassa päätöksessä, jossa korostetaan, että unionin ensisijaiset perusoikeudet sitovat jäsenvaltioiden elimiä myös silloin, kun ne haluavat rajoittaa SEUT-sopimuksella määrättyjä perusoikeuksia kansallisten toimenpiteiden avulla;

E.

ottaa huomioon, että liikkumisvapaus sisältyy luontaisena osana ihmisoikeuksien ja unionin kansalaisuuden käsitteisiin ja on yksi perusoikeuksista ja -vapauksista, jotka tunnustetaan unionin kansalaisille perussopimuksissa;

F.

katsoo, että seitsemän vuotta vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanossa on edelleen liian paljon ongelmia; ottaa huomioon, että suurin osa valituksista koskee EU:n kansalaisten maahantulo-oikeutta, heidän oikeuttaan yli kolmen kuukauden oleskeluun, oleskeluluvan voimassaoloa, oleskeluoikeuden säilyttämistä ja pysyvää oleskeluoikeutta sekä heidän perheenjäseniensä oikeuksia;

G.

katsoo, että monilla kansalaisilla ei ole kaikkia tarvittavia tietoja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä puolustetuista oikeuksistaan erityisesti anoessaan oikeuksia perheenjäsenille, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia;

H.

ottaa huomioon, että EU:n kansalaisia, jotka oleskelevat jatkuvasti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jotka anovat tiettyjä sosiaalietuuksia, vaaditaan suorittamaan niin kutsuttu oleskeluoikeustesti, jossa asetetaan lisäehtoja muille kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille;

I.

katsoo, että Ranskan vuonna 2010 toimeenpanema romanien karkotus ei ollut kiistanalaista ainoastaan perusoikeuksien näkökulmasta vaan myös vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden kannalta ja kansalaisuuteen, rotuun ja etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän perusteella;

J.

ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 15. joulukuuta 2011 työntekijöiden vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa koskevan päätöslauselman, jossa korostetaan romanialaisten ja bulgarialaisten työntekijöiden oikeuksia yhteismarkkinoilla (7); ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ovat päättäneet ottaa käyttöön siirtymäkauden järjestelyjä tai jatkaa niiden soveltamista rajoittaakseen Romanian ja Bulgarian kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen; katsoo, että tällaiset toimet voivat johtaa työntekijöiden hyväksikäyttöön, laittomaan työntekoon ja sosiaalietuuksien saamatta jäämiseen;

K.

katsoo, että vapaa liikkuvuus tai työntekijöiden vapaaehtoinen liikkuvuus ovat edellytys tai edistävä tekijä monelle oikeudelle, joita unionin lainsäädännössä on kansalaisille annettu; katsoo näin ollen, että vapaan liikkuvuuden helpottaminen saattaa myös helpottaa kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää kaikilta osin yhtenäismarkkinoita ja edistää samalla kasvua keskeisellä tavalla;

L.

arvelee, että oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella mahdollistaa unionin yhdentymiseen liittyvien arvojen paremman ymmärtämisen ainoastaan, jos unioni ja jäsenvaltiot toteuttavat sen yhteydessä konkreettisia toimia tiedottamisen, koulutuksen, tutkintotodistusten tunnustamisen ja työntekijöiden (kausityöntekijät, rajatyöntekijät, lähetetyt työntekijät, yrityksen kotipaikan siirron vuoksi siirtymään joutuneet työntekijät jne.) liikkuvuuden alalla;

M.

ottaa huomioon, että useissa vetoomuksissa tuotiin esiin sosiaalietuuksien saamiseen liittyviä ongelmia, jotka koskivat enimmäkseen yhteistyön puutetta kansallisten viranomaisten kesken, yhteenlaskemisperiaatteen virheellistä soveltamista useissa jäsenvaltioissa maksettavien etuuksien yhteydessä (koskee erityisesti eläkeoikeuksien siirrettävyyttä), sovellettavia sääntöjä koskevien asianmukaisten tietojen toimittamatta jättämistä tai tapausten vaikeaselkoista hallinnollista käsittelyä; ottaa huomioon, että 21. heinäkuuta 2011 annetussa Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa (8) vahvistetaan EU:n kansalaisten oikeus muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon ja heidän oikeutensa sosiaaliturvaan;

N.

katsoo, että Bolognan prosessin mukaisesti yhdenmukaistetut todistukset korkeakouluopintojen suorittamisesta muodostavat askeleen kohti tutkintotodistusten helpompaa tunnustamista;

O.

ottaa huomioon ongelmat, jotka liittyvät ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY puutteelliseen täytäntöönpanoon (korvaavat toimenpiteet, täydentävien asiakirjojen pyytäminen, isäntäjäsenvaltion perusteettomat kielteiset päätökset, kohtuuttomat viivästykset hakemusten käsittelyssä, yksityiskohtaisten kielikokeiden järjestelmällinen määrääminen) ja jotka asettavat huomattavan esteen kansalaisten oikeuksien harjoittamiselle koko EU:ssa eväten siten kansalaisilta sosiaalisen koheesion tuottamat edut;

P.

ottaa huomioon, että vetoomuksen esittäjät syyttivät Saksan lastensuojeluviranomaisia (Jugendamt) muiden kuin saksalaisten puolisoiden syrjinnästä seka-avioliitoissa; ottaa huomioon, että Saksan lastensuojeluviranomainen lisäsi toimintansa riippumattomuuden vuoksi joissakin tapauksissa ongelmia, joita ulkomaalaiset eronneet vanhemmat kohtaavat halutessaan lähteä Saksasta lastensa kanssa;

Q.

ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi 25. lokakuuta 2011 päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta (9); ottaa huomioon, että vammaiset ovat esittäneet huomattavan määrän vetoomuksia, sillä he kohtaavat päivittäin lukuisia esteitä, jotka estävät heitä hyödyntämästä EU:n kansalaisten oikeuksia, kuten normaali osallistuminen opetukseen, vakuutuksen hankkiminen tai julkisen liikenteen käyttö; ottaa huomioon, että EU:ssa on otettava käyttöön johdonmukainen järjestelmä vammaisuuden asteen määrittelemiseen, ja katsoo, että tällaisen järjestelmän puute saattaa johtaa epätasa-arvoon ja jopa sosiaaliseen syrjäytymiseen;

R.

ottaa huomioon, että jokaisella EU:n kansalaisella, joka joutuu tuomioistuinkäsittelyyn jossakin jäsenvaltiossa, on puolustautuakseen oikeus tutustua omalle äidinkielelleen käännettyihin asiakirjoihin, jotta vältetään kieleen perustuva syrjintä, ja katsoo erityisesti, että jokaisen kansalaisen on saatava tieto tapauksessaan noudatetuista oikeudellisista menettelyistä juridisesti hyväksyttävässä määräajassa;

S.

katsoo, että suurimmat esteet unionin kansalaisuuden harjoittamiseen johtuvat siitä, etteivät ihmiset tiedä oikeuksistaan unionin kansalaisena ja että selkeästi jäsennellyt ja laajalti tunnetuksi tehdyt tietopalvelut puuttuvat; katsoo, että parlamentin ja komission on näin ollen unionin kansalaisuuden vahvistamiseen tähtäävässä toiminnassaan keskityttävä parempaan ja riittävästi rahoitettuun kansalaisille ja jäsenvaltioille suunnattuun tiedottamiseen sekä paikallisesti että kansallisesti ja poistettava jäljellä olevat oikeudelliset ja hallinnolliset esteet, jotka estävät EU:n kansalaisia harjoittamasta oikeuksiaan siten, että samalla varmistetaan, että heillä on mahdollisuus helposti saada selkeitä ja tarkkoja neuvoja;

1.

pitää myönteisenä katsausta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010, jossa asetetaan tavoitteeksi unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen, ja katsoo, että siihen sisältyvät ehdotukset ovat konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla voidaan vähentää turhia kustannuksia ja lisätä siten EU:n kansalaisten ostovoimaa, mikä on kriisiaikana erityisen tärkeää; pyytää komissiota varmistamaan, että katsauksen mukaiset lainsäädäntötoimet ja muut kuin lainsäädäntötoimet esitetään mahdollisimman pian ja hyväksytään, jotta varmistetaan, että Euroopan unionin kansalaisoikeudet toteutuvat ja että kaikki jäsenvaltiot poistavat edellä mainitut esteet, ottavat samanaikaisesti käyttöön hallinnollisia toimia, joilla helpotetaan näiden oikeuksien kokonaisvaltaista harjoittamista, ja poistavat niin ikään mahdollisia kansallisen ja EU:n lainsäädännön välisiä ristiriitaisuuksia;

2.

panee merkille, että vaikka perussopimuksissa määrätään nimenomaisesti oikeudesta vedota Euroopan parlamenttiin, tätä oikeutta ei tunneta tai käytetä riittävästi, ja kehottaa sen tähden välittämään kansalaisille paremmin ja aktiivisemmin tietoa, myös perusteluja ja selityksiä, heidän oikeudestaan esittää vetoomuksia jollakin Euroopan unionin virallisista kielistä; kehottaa lisäksi komissiota osallistumaan sen toimintaan, jolla pyritään entistä tehokkaammin tiedottamaan kansalaisille vetoomusoikeudesta niiden jäsenvaltioissa sijaitsevien toimipisteiden, hajautettujen tiedotusverkostojen, kansallisten oikeusasiamiesten verkoston ja kaikkien komission ja parlamentin kanssa yhteistyötä tekevien järjestöjen kautta, jotta mahdollisimman moni kansalainen voidaan tällä tavoin saavuttaa ja jotta voidaan jakaa parhaita käytänteitä;

3.

katsoo, että eurooppalainen kansalaisaloite, joka tulee voimaan 1. huhtikuuta 2012, on ensimmäinen rajatylittävän osallistavan demokratian väline ja tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden osallistua EU:n toimintalinjojen ja lainsäädännön laatimiseen; kehottaa panemaan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetun asetuksen tehokkaasti, avoimesti ja vastuuvelvollisuutta noudattaen täytäntöön ja kehottaa erityisesti Euroopan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan ajoissa käyttöön kaikki tarvittavat hallinnolliset ja käytännön järjestelyt, ottamaan aktiivisen roolin tätä uutta välinettä koskevien tietojen antamisessa kansalaisille siten, että kaikki EU:n kansalaiset voivat hyötyä siitä kaikilta osin ja erityisesti hyödyntämään Euroopan kansalaisten teemavuotta (2013) tiedon lisäämiseen; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunnalla on kokemusta välittömistä yhteyksistä kansalaisiin ja katsoo sen vuoksi, että sille olisi annettava tehtäväksi järjestää julkisia kuulemisia menestyksekkäiden eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjille siten kuin siitä on säädetty kansalaisaloitteesta annetun asetuksen 11 artiklassa; ehdottaa, että komissio laatii vetoomusvaliokunnalle säännöllisesti kertomuksen eurooppalaisen kansalaisaloitteen täytäntöönpanosta;

4.

kehottaa komissiota, kun se laatii vuotuisen kertomuksensa Euroopan unionin perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta, keskittymään sekä perusoikeuskirjan että kaikkien perusoikeuksiin liittyvien perussopimusten artiklojen soveltamiseen ja perusoikeuksien tilaan Euroopan unionissa; pyytää komissiota sisällyttämään tähän kertomukseen yksityiskohtaisempia tietoja perusoikeuskirjan täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa niiden soveltaessa unionin oikeutta ja asioista, joita kansalaiset ovat tuoneet komission tietoon, sen tavasta hoitaa ne ja sen toteuttamista konkreettisista seurantatoimista;

5.

kehottaa kaikkia unionin toimielimiä, elimiä ja laitoksia varmistamaan, että asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (10) säädetty oikeus tutustua asiakirjoihin, joka on tärkeä Euroopan unionin kansalaisten oikeus, taataan lisäämällä avoimuutta ja tekemällä asiakirjoihin ja tietoihin tutustumisesta helppoa ja käyttäjäystävällistä myös tarjoamalla esteetöntä teknologiaa, jotta kansalaiset voivat osallistua lähemmin päätöksentekoprosessiin; viittaa tässä yhteydessä Euroopan oikeusasiamiehen työn keskeiseen merkitykseen unionin toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden voimaansaattamisessa;

6.

tunnustaa, että oikeus saada tietoa on yksi demokratian kulmakivistä, mutta painottaa kuitenkin, että se ei saa johtaa muiden perusoikeuksien, kuten yksityisyyteen tai tietosuojaan liittyvien oikeuksien loukkaamiseen; korostaa, että mahdollisuus käyttää EU:n toimielinten hallussa olevaa tietoa kiinnostaa ensisijaisesti niitä kansalaisia, joiden tavoitteena on ymmärtää päätöksenteon poliittisia ja taloudellisia taustoja; katsoo, että komissio voisi lisätä tutkimuksia ja rikkomusasioita koskevien tietojen saatavuutta vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että ylivoimainen yleinen etu voisi hyvin olla perusteena näihin asiakirjoihin tutustumiselle, erityisesti tapauksissa, joissa voi olla kyse perusoikeuksista, ihmisten tai eläinten terveydestä ja ympäristön suojelemisesta peruuttamattomalta vahingolta tai keskeneräisestä oikeudenkäynnistä, joka koskee vähemmistön syrjintää tai ihmisarvon loukkaamista, kunhan suojataan liikesalaisuudet sekä oikeustapauksiin, kilpailuasioihin ja henkilöstöasiakirjoihin liittyvät arkaluonteiset tiedot;

7.

kannustaa komissiota jatkamaan parhaillaan käynnissä olevia toimiaan, joilla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltiot saattavat osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panevat asianmukaisesti ja moitteettomasti täytäntöön vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin käyttämällä täysimääräisesti hyödyksi sen mahdollisuuksia rikkomusmenettelyjen käynnistämiseen; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan nykyiset lainsäädännölliset ja käytännön esteet kansalaisten vapaalta liikkuvuudelta ja olemaan ottamatta käyttöön monimutkaisia ja perusteettomia hallinnollisia menettelyjä ja olemaan suvaitsematta kohtuuttomia käytäntöjä, jotka rajoittavat vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden harjoittamista; kehottaa komissiota lisäksi vauhdittamaan pyrkimyksiään lisätä tietoa kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevasta oikeudesta ja avustamaan kansalaisia tämän oikeuden harjoittamisessa, erityisesti kun se evätään tai sitä rajoitetaan tai jos sovellettavat käytännöt johtavat suoraan tai epäsuoraan syrjintään; kehottaa tässä yhteydessä komissiota toimittamaan arvioinnin vapaaseen liikkuvuuteen liittyvistä politiikoista seuraavan Euroopan unionin kansalaisuutta koskevan katsauksen yhteydessä ja ehdottamaan tapoja ja keinoja, joilla voidaan tukea vapaan liikkuvuuden toteuttamista; toteaa, että unionin kansalaisuuden käsite on läheisesti kytköksissä vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuteen, mutta panee kuitenkin merkille, että myös kaikki kansalaiset, jotka eivät liiku kotijäsenvaltiostaan hyötyvät oikeuksistaan unionin kansalaisina;

8.

kehottaa uudelleen jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheidensä vapaan liikkuvuuden ilman sukupuoliseen suuntautumiseen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää; kehottaa jäsenvaltioita uudelleen panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2004/38/EY (11) 2 ja 3 artiklassa myönnetyt oikeudet ei pelkästään eri sukupuolta olevien puolisoiden vaan myös rekisteröityjen kumppanien, kotitalouden jäsenten tai sellaisen kumppanien osalta, joiden kanssa Euroopan unionin kansalaisella on asianmukaisesti todistettu vakituinen suhde, myös samaa sukupuolta olevien parien osalta, vastavuoroisen tunnustamisen, yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden, ihmisarvon sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen periaatteiden perusteella; vaatii komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että direktiiviä sovelletaan tiukasti;

9.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan EU:n kansalaisten vapaan liikkumisen esteet ja ryhtymään toimenpiteisiin, joilla pyritään ohjaamaan ja neuvomaan liikkuvia työntekijöitä työskentelymahdollisuuksia ja elin- ja työoloja EU:ssa koskevissa asioissa, ja samalla valistamaan kansalaisia laittomaan työntekoon liittyvistä riskeistä ja laillisen työpaikan saamiseen liittyvistä eduista (verotus, sosiaaliturva, oikeus ammatilliseen koulutukseen, oikeus kansalaisuuteen, asuntoon ja perheen yhdistämiseen, lasten oikeus saada opetusta ja koulutusta) jo käytössä olevien EURES-ohjelman kaltaisten välineiden kautta;

10.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka pyrkivät ratkaisemaan kaksoisverotuksen ja eläkkeiden verotuksen yhteensovittamisen puutetta koskevia ongelmia, sovittamaan paremmin yhteen toimintansa, ja kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita tehostamaan ja päivittämään kahdenvälisiä yhteistyösopimuksiaan; tukee komission pyrkimyksiä ehdottaa uutta lainsäädäntöä, jonka avulla poistetaan verotukselliset esteet, ja katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota aiemmin toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjen moottoriajoneuvojen rekisteröintiin;

11.

kehottaa jäsenvaltioita, jotka ovat päättäneet ottaa käyttöön Romanian ja Bulgarian liittymissopimuksen mukaisesti 1. tammikuuta 2014 asti jatkuvan näiden kahden maan työntekijöiden oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen EU:n alueella koskevan rajoituksen tai jotka ovat päättäneet jatkaa siirtymäkauden järjestelyjä, joilla ne rajoittavat Romanian ja Bulgarian kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen (12), tarkastelemaan uudestaan päätöstään mahdollisimman pian siten, että ne ottavat huomioon yhdenvertaisuuden periaatteen, syrjimättömyyttä koskevan kiellon, edellä mainittujen järjestelyjen kohtuuttoman luonteen ja yhteisvastuun periaatteen, jotta unionin kansalaisuuteen työllisyyden alalla liittyviä oikeuksia ei enää rajoitettaisi Romanian ja Bulgarian kansalaisten osalta;

12.

ottaa huomioon ongelmat, jotka liittyvät siviilisäätyä koskevien asiakirjojen liikkuvuuteen, niiden tunnustamiseen ja niiden vaikutuksiin (13), ja kehottaa näin ollen komissiota kiinnittämään enemmän huomiota lukuisiin tätä asiaa koskeviin vetoomuksiin; korostaa, että vastavuoroiseen tunnustamiseen tähtäävää edistystä on saatava aikaan mahdollisimman pian ja varmistettava siviilisäätyä koskevien asiakirjojen vapaa liikkuvuus syrjimättä perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti;

13.

korostaa sitä, että joukkokarkotukset merkitsevät vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin rikkomista, minkä lisäksi ne ovat ristiriidassa Euroopan unionia tukevien perusarvojen ja periaatteiden kanssa; muistuttaa, että vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin nojalla vapaata liikkuvuutta ja oleskelua voidaan rajoittaa yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden perusteella ainoastaan henkilön käytöksen perusteella ilman minkäänlaista vammaisuuteen tai etniseen tai kansalliseen alkuperään perustuvaa syrjintää ja että riittävien varojen puuttumista ei voida käyttää perusteena Euroopan unionin kansalaisen automaattiseen karkottamiseen (johdanto-osan 16 kappale ja 14 artikla) tai muulla tavoin perusteena korvausten vaatimiseen, rankaisemiseen tai oikeuksien menettämiseen;

14.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita lakkauttamaan toimet sekä mitätöimään ja kumoamaan lait, jotka syrjivät joko suoraan tai epäsuorasti romaneja ja muita vähemmistöryhmiä rodun tai etnisyyden perusteella, ja vaatii niitä lopettamaan kaikenlaiset vähemmistöryhmiin kohdistuvat vainot, häädöt ja karkotukset tai näiden omaisuuden takavarikoinnin; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja Euroopan unionia ottamaan yhdessä vastuun romanien integraation edistämisestä ja helpottamisesta ja antamaan näille samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muille unionin kansalaisille romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman (14) sekä EU:n puitekehyksestä vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille annetun komission tiedonannon (COM(2011)0173) mukaisesti, ja kehottaa edistämään ja suojelemaan heidän perusoikeuksiaan;

15.

kehottaa komissiota yhdistämään sosiaalisen osallisuuden painopistealueet selviksi tavoitteiksi, joihin sisältyy kansalaisten suojelu syrjinnältä kaikilla elämänaloilla ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun edistäminen romanien ja muun väestön kanssa rasismin ja muukalaisvihan torjumiseksi; kehottaa komissiota perussopimusten valvojana varmistamaan, että asiaan kuuluva lainsäädäntö pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että rasistisista rikoksista määrätään asianmukaisia seuraamuksia (15);

16.

toteaa, että vapaan liikkuvuuden ja oleskelun oikeudet perustuvat vankasti unionin primaarioikeuteen ja niitä on kehitetty laajasti johdetussa oikeudessa, mutta on huolissaan siitä, että tästä huolimatta sääntöjen sovelletaan edelleen epätyydyttävällä tavalla; huomauttaa, että jäsenvaltioiden olisi yhdessä pyrittävä poistamaan kaikki jäljellä olevat hallinnolliset ja lainsäädännölliset esteet, joita EU:n toimielimet ja vetoomusvaliokunta saattavat niiden tietoon; pyytää komissiota arvioimaan huolellisesti, rikkovatko jäsenvaltioiden lainsäädännöt tai käytännöt perustamissopimuksien ja vapaata liikkuvuutta koskevan direktiivin mukaisia EU:n kansalaisten oikeuksia ja aiheuttavatko ne kohtuutonta taakkaa EU:n kansalaisille ja heidän perheilleen rajoittamalla suoraan heidän oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen;

17.

palauttaa mieliin, että Euroopan unionissa on lähes 80 miljoonaa vammaista, jotka edelleen kohtaavat monessa tilanteessa ylivoimaisia esteitä harjoittaessaan unionin kansalaisina oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen; kehottaa sen vuoksi EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioita määrittelemään ja poistamaan esteet, jotka rajoittavat vammaisten mahdollisuuksia hyödyntää EU:n kansalaisille kuuluvia oikeuksia, ja helpottamaan mahdollisimman nopeasti vammaisten mahdollisuuksia käyttää kaikkia liikennevälineitä ja infrastruktuureja sekä saada julkista koulutusta ja tietoa viipymättä ja ilman ylimääräisiä kustannuksia Euroopan vammaisstrategiaa 2010–2020 koskevan komission tiedonannon (COM(2010)0636) ja tähän strategiaan perustuvan edellä mainitun 25. lokakuuta 2011 annetun päätöslauselman mukaisesti; kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös liikuntarajoitteisten iäkkäiden ihmisten suhteettoman suureen määrään; kehottaa luomaan Erasmus-ohjelman kaltaisen vammaisille tarkoitetun ohjelman;

18.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että huonokuuloisille epäillyille ja vastaajille sekä rikostapauksissa myös uhreille järjestetään heidän niin halutessaan asianmukainen viittomakielen tulkkaus, jotta heidän oikeuksiensa ja ihmisarvonsa kunnioittaminen voidaan taata, ja kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota tällaisten palvelujen tarpeeseen;

19.

ottaa huomioon komission ehdotukset helpottaa rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta ja sen, että potilaiden oikeus saada tietoa on ensiarvoisen tärkeää, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita antamaan EU:n kansalaisille kattavampaa tietoa heidän oikeuksistaan ja käytettävissä olevista keinoista niiden hyödyntämiseen, myös käytännön näkökohdista, kuten kulujen korvaamisesta eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään vuoteen 2020 mennessä mahdollisimman tehokkaasti nykyisiä telelääketieteen ja sähköisen terveydenhuollon tarjoamia mahdollisuuksia ja noudattamaan samalla kaikilta osin Euroopan unionin tietosuojasäännöksiä; pitää erittäin myönteisenä komission aloitetta kehittää uusi sähköinen järjestelmä sosiaaliturvatietojen vaihtamiseksi ja kehottaa tiivistämään yhteistyötä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien kesken; tukee myös kokeiluhankkeita, joiden avulla pyritään siihen, että EU:n kansalaisilla olisi mahdollisuus tutustua turvallisesti terveystietoihinsa sähköisesti, ja joilla pyritään varmistamaan, että potilasasiakirjat olisivat yhteentoimivia;

20.

panee merkille, että suurimpia esteitä sille, että kansalaiset voisivat hyötyä yhtenäismarkkinoilla saatavilla olevasta laajemmasta tuotevalikoimasta ja kilpailukykyisistä hinnoista, on toisaalta kuluttajan oikeuksia toisissa EU:n jäsenvaltioissa koskeva tiedon puute ja se, että myöskään niillä kuluttajilla, jotka tekevät hankintoja verkossa toisessa jäsenvaltiossa, ei ole tarpeeksi tietoa; katsoo, että kuluttajille tarkoitettu tieto on toisinaan monimutkaista ja että esimerkiksi pakkausmerkintöjä on yksinkertaistettava;

21.

palauttaa mieliin kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja sisämarkkinoiden 20:tä suurinta ongelmaa käsittelevät komission julkaisut, joissa korostetaan sisämarkkinoita koskevassa tiedottamisessa ja lainsäädännössä sekä niiden täytäntöönpanossa yhä edelleen esiintyviä puutteita, jotka koskevat esimerkiksi joidenkin hakemistopalvelujen väärinkäytöksiä; kehottaa komissiota pitämään digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämistä ensisijaisena tavoitteena; pitää tervetulleina komission toteuttamia toimia ja sitoutumista sisämarkkinoiden toimenpidepaketin täytäntöönpanoon; vaatii, että jäsenvaltioiden on yhdessä komission kanssa toteutettava lisätoimia, jotta voidaan ratkaista ongelmat, jotka estävät kansalaisia käyttämästä verkkopalveluja; panee tässä yhteydessä merkille komission ehdotuksen Euroopan sopimusoikeudesta;

22.

katsoo, että toisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuvien EU:n kansalaisten mahdollisuuksia käyttää pankkipalveluita olisi edelleen parannettava; kehottaa komissiota ryhtymään kaikkiin tarvittaviin lainsäädäntötoimiin sen varmistamiseksi, että kaikilla EU:n kansalaisilla on mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä; korostaa tarvetta parantaa pankkien perimien maksujen avoimuutta;

23.

panee merkille jäsenvaltioiden väliset erot matkapuhelin- ja internetliittymien alalla; korostaa, että verkkovierailujen hintojen aleneminen on yksinomaan EU:n lainsäädännön ansiota; kehottaa näin ollen julkistamaan jokaisessa jäsenvaltiossa tekstiviestien, multimediaviestien, minuuttikohtaisesti veloitettujen puhelujen ja internetyhteyksien kustannukset, jotta edistetään eurooppalaisten kiinteiden hintojen luomista, jolloin vähennetään liikkuvuudesta aiheutuvia kustannuksia.

24.

tuomitsee kytkykaupan; kehottaa käyttämään Euroopan kansalaisten teemavuoden tarjoamaa tilaisuutta kiinnittää kansalaisten huomion toimenpiteisiin, joiden avulla heitä on suojeltu kuluttajina ja edesautettu heidän ostovoimansa säilyttämistä kriisiaikana;

25.

kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot soveltavat moitteettomasti sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettuja asetuksia ja keskittyvät 1. toukokuuta 2010 voimaantulleisiin asetuksiin (EY) N:o 883/2004 ja (EY) N:o 987/2009 sisältyviin uusiin näkökohtiin;

26.

on huolissaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset vaativat monia vetoomuksenesittäjiä suorittamaan oleskeluoikeustestin, jotta he saisivat sosiaalisin perustein myönnettävän asunnon tai muita etuisuuksia, kuten työttömyyskorvausta (16); kiinnittää erityistä huomiota siihen, että tällainen vaatimus tuo mukanaan epäsuoraa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää, joka on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 883/2004 4 artiklan kanssa; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa saattamaan lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi;

27.

kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa noudattamaan Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioita, jotka koskevat rahallisten sairausetuuksien maastavientiä (17) ja olemaan soveltamatta niin kutsuttua aiempaa oleskelua koskevaa määritystä, kun muiden osatekijöiden perusteella voidaan varmistaa, että hakijan ja Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaaliturvajärjestelmän välillä on tosiasiallinen yhteys;

28.

katsoo, että ajan tasalle saatetussa ammattipätevyysdirektiivissä olisi keskityttävä koulutukseen liittyvän liikkuvuuden esteiden poistamiseen siten, että kiinnitetään erityistä huomiota nuoriin ja samalla yhdenmukaistetaan ammattilaisten käytettävissä olevia nykyisiä tietolähteitä ja varmistetaan niiden yhteensovittaminen Sinun Eurooppasi -verkkosivujen kanssa; kehottaa komissiota tehostamaan opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden liikkuvuutta EU:ssa koskevaa tiedotusta perustamalla yhden luukun järjestelmän; on samaa mieltä siitä, että vapaaehtoinen eurooppalainen ammattikortti voisi olla keino helpottaa eurooppalaisten liikkuvuutta ja toimia esimerkkinä kansalaisten Euroopasta;

29.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, perustamaan ammattipätevyysdirektiivin 10 artiklassa vaaditun korvaavia toimenpiteitä koskevan järjestelmän yleisen tunnustamisjärjestelmän puitteissa, sillä järjestelmän toteuttamatta jättäminen ilmeisestikin aiheuttaa kansallisuuteen perustuvaa syrjintää; huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unioniin vuonna 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaiset, erityisesti terveydenhuollon ammattilaiset (lääkärit, kätilöt ja sairaanhoitajat), ilmoittivat kohdanneensa ongelmia, jotka liittyvät heidän ammattipätevyytensä tai muussa kuin heidän omassa jäsenvaltiossaan hankkimiensa oikeuksien tunnustamiseen (18);

30.

palauttaa mieliin, että yksi vanhimmista vielä käsiteltävänä olevista vetoomuksista koskee syrjivää kohtelua, josta vieraiden kielten lehtorit ("lettori") ovat kärsineet useissa italialaisissa yliopistoissa (19); vaatii komissiota selvittämään tarkemmin parhaillaan käynnissä olevaa niin kutsuttua Gelmini-uudistusta, joka tuli voimaan joulukuussa 2010; kehottaa Italian viranomaisia ja asianomaisia yliopistoja selvittämään tämän asian kiireellisesti; katsoo kuitenkin, että kyse ei ole yksittäistapauksesta ja että näin ollen jäsenvaltioiden oikeusasiamiehet voisivat kokoontua yhteen keskustellakseen ongelman ratkaisemista EU:ssa;

31.

kehottaa perustamaan erityisen internetportaalin, jota päivitetään erittäin säännöllisesti ja jonka kautta kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset voivat vapaaehtoisen liikkuvuuden helpottamiseksi tuoda esiin niitä talouden aloja, joilla on pulaa työvoimasta;

32.

muistuttaa, että asetuksessa (EY) N:o 2201/2003 (20) säädetään periaatteesta, jonka mukaan lasten olisi voitava säilyttää suhteensa molempiin vanhempiinsa näiden erottua, vaikka he asuisivat eri jäsenvaltioissa; huomauttaa, että vaikka tapaamisoikeutta koskevien aineellisten sääntöjen käyttöönotto ja soveltaminen kuuluu nykyisellään jäsenvaltioiden toimialaan, jäsenvaltioiden on toimivaltuuksiaan käyttäessään noudatettava unionin lainsäädäntöä ja erityisesti perussopimusten määräyksiä, jotka koskevat kaikkien EU:n kansalaisten oikeutta matkustaa ja oleskella vapaasti toisessa jäsenvaltiossa (21) sekä säilyttää vanhempien ja lasten, isovanhempien ja lastenlasten tai veljien ja sisarien väliset suhteet; lisää, että toisinaan pitkittyvät odotusajat ja lukuisat menettelyt, jotka koskevat vanhempia, jotka haluavat palata alkuperämaahansa lapsensa/lastensa kanssa, ovat esteenä EU:n kansalaisten vapaalle liikkuvuudelle; kehottaa komissiota selvittämään muiden kuin saksalaisten puolisoiden väitettyä syrjintää Saksan lastensuojeluviranomaisen tapauksessa;

33.

panee merkille hallinnollisen yhteistyön merkityksen siviilisäätyä koskevissa ongelmissa; toteaa, että jos jäsenvaltio aikoo esimerkiksi muuttaa lapsen jossakin unionin jäsenvaltiossa tunnustettuja väestörekisteriasiakirjoja, sen on ilmoitettava aikomuksestaan kyseiselle jäsenvaltiolle, jotta syntymätodistuksen kaltaisia asiakirjoja ei voida muuttaa siten, että tieto lapsen alkuperästä häivytetään;

34.

katsoo, että jokaiselle unionin kansalaiselle, joka on tunnustettu avioliiton ulkopuolella tai avioliitossa syntyneen lapsen vanhemmaksi, on eron yhteydessä tiedotettava muutoksenhakukeinoista tapaamisoikeuden saamiseksi lukuun ottamatta tapauksia, joissa todetaan lapsen ja vanhempien kotivaltioiden yhteisen sopimuksen mukaisesti, että näin toimiminen asettaisi lapsen todelliseen vaaratilanteeseen;

35.

kehottaa nimittämään jokaiseen jäsenvaltioon sovittelijan tai vähintään lapsen etua ajavan sovittelijan, jolle on annettava riittävät valtuudet tutustua kaikkiin tarvittaviin asiakirjoihin sekä ottaa uudelleentarkasteluun tuomioistuinten päätökset eroavien vanhempien vaatimuksien ja juridisten ongelmien sovittelemiseksi, jotta estetään heitä turvautumasta laittomiin toimiin, joiden avulla he pyrkivät väkipakolla saattamaan voimaan tahtonsa, jota he pitävät itselleen ja lapsilleen kuuluvana oikeutena; lisää, että kaikki kansalaiset voivat ottaa yhteyttä oman kotivaltionsa asiamieheen sekä sen valtion asiamieheen, jossa kyseisen kansalaisen oikeuksia ei ole hänen mielestään kunnioitettu;

36.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ratifioineet neuvoston 12. heinäkuuta 2010 tekemää päätöstä yhteistyön vahvistamisesta avio- ja asumuseroihin sovellettavan lain alalla, ratifioimaan sen, jotta taataan unionin kansalaisten tasa-arvo avioeron johdosta sovellettavaa lainsäädäntöä valittaessa; kehottaa lisäksi komissiota edistämään tätä uutta välinettä Euroopan kansalaisuuden teemavuoden yhteydessä ottaen huomioon, että rajatylittävien avioliittojen määrän kasvaessa myös rajatylittävien avioerojen määrä väistämättä kasvaa;

37.

katsoo, että kaikilla kansalaisilla, jotka katsovat, että heidän oikeuksiaan on loukattu, on oltava mahdollisuus käyttää vähintään paikallisesti, kansallisesti tai unionin tasolla muutoksenhakukeinoja näiden oikeuksiensa puolustamiseksi;

38.

kiinnittää jälleen kerran huomiota ongelmiin, joista kärsivät sellaiset Euroopan unionin kansalaiset, jotka ovat päättäneet harjoittaa SEUT:n 49 artiklan mukaista sijoittautumisoikeuttaan ja tehneet Espanjassa laillisia kiinteistökauppoja, jotka on myöhemmin todettu laittomiksi; kehottaa Espanjan viranomaisia tarkistamaan perinpohjaisesti tapaa, jolla Ley de Costas -lakia (rannikkolaki) sovelletaan, jotta vältetään sen vaikutukset yksittäisten kiinteistönomistajien oikeuksiin, kun otetaan huomioon, että omistusoikeus ei kuulu EU:n toimivaltaan vaan siihen sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, josta määrätään perussopimuksissa;

39.

korostaa jälleen vetoomusvaliokunnan tärkeintä painopistealuetta: ratkaisun löytäminen pitkään jatkuneisiin kiinteistöjä koskeviin ongelmiin; huomauttaa, että EU:n kansalaisilla, sekä jäsenvaltion omilla että muiden jäsenvaltioiden kansalaisilla, on ollut vakavia ongelmia kiinteistökauppojen ja pankkitakuiden kanssa, ja että omistusoikeuden rikkomukset ovat osaltaan olleet luomassa luottamuspulaa rajatylittävillä kiinteistömarkkinoilla ja vaikuttaneet Euroopan talousongelmiin; kehottaa ulottamaan EU:n kuluttajansuojaa ja vapaata liikkuvuutta koskevat periaatteet koskemaan kiinteistöjä ja toistaa vaatimuksensa siitä, että laillisesti hankitun kiinteistön omistusoikeutta on noudatettava täysimääräisesti;

40.

toteaa, että muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan asuvat EU:n kansalaiset eivät voi nauttia vaalioikeuksistaan täysimääräisesti tiettyjen olemassa olevien esteiden vuoksi, ja toteaa, että vaalioikeus on unionin kansalaisten konkreettisin poliittinen oikeus ja sen vuoksi on poistettava tämän oikeuden harjoittamisen liittyvät syrjivät ja hankaloittavat muodollisuudet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kohdennettujen tiedotuskampanjoiden avulla tämän oikeuden yleistä tunnettuutta kansalaisten keskuudessa kulloistenkin vaalien edellä; pitää myönteisenä komission halukkuutta helpottaa EU:n kansalaisten ehdolleasettumismenetelmiä Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa omassa asuinvaltiossaan ja kannustaa sitä toteuttamaan tekniset valmistelutyöt, joiden avulla parannetaan menettelyjä, joilla estetään äänestäminen kahdessa eri valtiossa tai äänestysoikeuden menettäminen; ehdottaa sen vuoksi eurooppalaisen vaalirekisterin luomista Euroopan parlamentin vaaleja varten; tukee komission toteuttamia toimia, joiden avulla pyritään julkistamaan Euroopan parlamentin vaalien tulokset samanaikaisesti kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita etsimään parempia ratkaisuja vaalilainsäädännön parantamiseksi ja parhaiden käytänteiden edistämiseksi; painottaa, että kansalaisten suorempi osallistaminen unionin poliittisten puolueiden toiminnan kautta on ratkaiseva askel, jolla saavutetaan "enemmän" Eurooppaa ja aidompaa demokratiaa;

41.

ehdottaa, että liittymistä johonkin unionin poliittiseen puolueeseen ehdotettaisiin yleisemmin henkilöille, jotka liittyvät kansallisiin puolueisiin, sillä se voisi toimia keinona edistää kansalaisten osallistumista poliittiseen toimintaan Euroopassa;

42.

katsoo, että kansalaisille tarkoitetun fyysisesti olemassa olevan ja verkossa toimivan palvelupisteen "Sinun Eurooppasi" käyttöönotolla on merkitystä niille kansalaisille, jotka etsivät neuvoja tai hakevat oikaisua, olivatpa he jäsenvaltiossa pysyvästi asuvia tai uusia asukkaita; toteaa samalla, että komission perustamat tietoa ja ongelmanratkaisua tarjoavat verkostot (esimerkiksi Europe Direct, Solvit ja Euroopan kuluttajakeskukset) ovat merkittäviä osapuolia sisämarkkinoiden toimintahäiriöitä tai EU:n kansalaisten oikeuksien rajoittamista koskevien valitusten selvittämisessä; kehottaa komissiota edistämään näitä käytettävissä olevia verkkopalveluja aktiivisemmin siten, että se ottaa mukaan nykyiset EU:n tason avustus- ja ongelmanratkaisupalvelut ja etenkin siten, että se omaksuu kattavamman ja aktiivisemman linjauksen tarjotessaan niistä tietoa kansalaisille;

43.

katsoo, että rajatyöntekijät, joille aiheutuu paljon tarpeetonta haittaa jäsenvaltioiden hallinnollisista rasituksista, tarvitsevat parempaa ja tarkemmin kohdennettua tietoa, joka koskee heidän sosiaalisia ja ammatillisia oikeuksiaan; kannustaa komissiota laatimaan tiedotusaineistoa, jossa selvitetään selkeästi ja yksinkertaisesti, mitkä ovat kaikkien EU:n kansalaisten oikeudet heidän muuttaessaan, työskennellessään, opiskellessaan, tehdessään ostoksia, matkustaessaan ja harjoittaessaan poliittisia oikeuksiaan yli rajojen; katsoo, että uudella kansalaislähtöisellä jo olemassa oleviin neuvoa-antaviin elimiin ja hallinnollisiin rakenteisiin pohjautuvalla vaihtoehtoisella riidanratkaisujärjestelmällä voitaisiin huomattavasti edistää sitä, että kansalaisille tarjottaisiin edullisia, tarkoituksenmukaisia ja helposti saatavilla olevia tuomioistuinten ulkopuolella tapahtuvia sopimismenettelyjä;

44.

ehdottaa, että komissio tekee selvityksen määrittääkseen, miten EU:n kansalaiset haluavat saada tietoa unionin toiminnasta, jotta heidän odotuksiinsa voitaisiin vastata suoremmin;

45.

kehottaa komissiota parantamaan tiedotusta unionin toiminnasta kaikkialla EU:ssa lisäämällä paikallisten tiedotuspisteiden määrää;

46.

kehottaa vähentämään oikeudenkäyntien yhteydessä virallista käännöstä edellyttävien asiakirjojen määrän minimiin, jotta vältetään kansalaisten puolustamisen viivästyminen ja estetään liialliset oikeudenkäyntikulut;

47.

vaatii, että kaikkien EU:n kansalaisten, jotka ilmoittavat joutuneensa kärsimään vahinkoa jonkin toisen jäsenvaltion hallinto- tai poliisiviranomaisten virkaintoisuuden tai valta-aseman väärinkäytön vuoksi, on voitava helposti kääntyä näitä tahoja vastaan esitettävistä kanteluista vastaavan kansallisen tai paikallisen viranomaisen puoleen;

48.

pyytää, että komissio, joka edistää kaupunkien välistä ystävyyskaupunkitoimintaa, ei keskittyisi yksinomaan uusien jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden kanssa toteutettavaan ystävyyskaupunkitoimintaan, vaan toivoo, että myös vanhat ystävyyskaupunkijärjestelyt saavat edelleen EU:n tukea, jotta turvataan pidemmällä aikavälillä niiden jatkuvuus, joka nyt on uhattuna;

49.

katsoo, että kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus saada puolueetonta ja laadukasta tietoa; on erittäin huolissaan siitä, että on perustettu tiedotusvälineitä valvovia viranomaisia, jotka ovat liian läheisesti kytköksissä hallituksiin;

50.

katsoo, että unionista on tiedotettava entistä enemmän televisiossa, joka on tärkeä tiedonvälityskanava; pitää näin ollen myönteisenä, että Euronews-kanavalle on myönnetty lisää budjettivaroja;

51.

pitää myönteisenä komission äskettäistä ehdotusta, joka koskee EU:n kansalaisten suojelun vahvistamista minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisten avulla erityisesti siten, että selvennetään, milloin kansalaisia ei katsota edustettavan, ja määritellään, millaista apua jäsenvaltiot yleensä antavat sitä tarvitseville;

52.

pitää myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön Euroopan oikeusportaalin, johon on koottu jäsenvaltioissa noudatettavat oikeudelliset menettelyt.

53.

kannustaa komissiota tekemään yhteistyötä vetoomusvaliokunnan kanssa laatiessaan uutta katsausta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013; täsmentää tässä yhteydessä, että vetoomusvaliokunta aikoo (ennen seuraavan katsauksen julkaisemista) tarkastella unionin kansalaisuuden kannalta saavutettuja tuloksia kriittisesti erityisesti vastaanottamiensa vetoomusten pohjalta ja aikoo kehottaa komissiota tarvittaessa lisätoimenpiteisiin;

54.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen julistaa vuosi 2013 Euroopan kansalaisten vuodeksi, millä lisätään unionin kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien tunnettuutta ja tietoa niistä; kehottaa komissiota yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja kansallisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käyttämään tämän tilaisuuden hyväksi tehostaakseen toimiaan kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi ja siten EU:n aseman ja imagon vahvistamiseksi kansalaisten oikeuksien puolustajana ja niiden käyttämisen helpottajana; korostaa, että on tärkeää hyödyntää vuoden 2013 tarjoamia strategisia mahdollisuuksia tarvittavien sosiaalipoliittisten muutosten nopeuttamiseksi, jotta voidaan vastata kansalaisten luottamuspulaan, jota talouskriisit ovat syventäneet; kehottaa sisällyttämään unionin kansalaisuuden Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion painopistealoihin; toivoo, että Euroopan kansalaisten teemavuoden 2013 avulla puututaan EU:n sosioekonomisiin ongelmiin ja edistetään markkinoita, jotka ovat kansalaisten edun mukaisia, ja että samalla myös lisätään huomattavasti tietoa EU:n kansalaisten asemasta;

55.

ehdottaa, että komissio käynnistää vuonna 2012 unionin laajuisen kilpailun, jonka tarkoituksena on luoda Euroopan kansalaisten teemavuoden logo;

56.

kehottaa parlamenttia ja neuvostoa varmistamaan, että jäsenvaltioilla on käytössään riittävät budjettivarat, joiden avulla voidaan varmistaa Euroopan kansalaisten teemavuoden 2013 ja siihen liittyvien toimien ja erityisesti tiedotustoimien sujuva toteutus, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan;

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan oikeusasiamiehelle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.