20.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 239/83

—

ottaa huomioon vuoden 2012 nimeämisen Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa kansainväliseksi kestävän energian vuodeksi tunnustaen energian saannin merkityksen kestävän taloudellisen kehityksen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta (1),

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin on käynnistämän Sustainable Energy for All Initiative -aloitteen (2),

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin perustaman energiaa ja ilmastonmuutosta käsittelevän neuvoa-antavan ryhmän ja 28. huhtikuuta 2010 antamat suositukset, joissa se määritteli painopisteeksi kansainvälisen tavoitteen, jonka mukaan kaikilla on oltava mahdollisuus käyttää nykyaikaisia energiapalveluja vuoteen 2030 mennessä, ja yleistä energiaintensiteetin vähentämisen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä (3),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) katsauksen World Energy Outlook 2011, jossa korostetaan, että maailmanlaajuisesti noin 1,3 miljardia ihmistä elää ilman sähköä ja lisäksi noin 2,7 miljardia ihmistä on vailla puhtaita ruoanlaittomahdollisuuksia,

—

ottaa huomioon Oslossa, Norjassa 10. ja 11. lokakuuta 2011 järjestetyn korkean tason kansainvälisen konferenssin "Energy for All – Financing Access for the Poor" ja "International Energy and Climate Partnership – Energy+ Initiative" -aloitteen käynnistämisen,

—

ottaa huomioon kestävien energialähteiden saatavuudesta paikallisesti kehitysmaissa 19. toukokuuta 2009 annetut Euroopan unionin neuvoston päätelmät, joissa muistutetaan, että "kestävien energialähteiden ja nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuus on ennakkoehto talouskasvulle ja sosiaaliselle kehitykselle sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle" ja että "keskittymällä kestävään energiaan edistetään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, ja sillä vaikutetaan yleismaailmallisen kriisin ratkaisemiseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen",

—

ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2002 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille energia-alan yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa (KOM(2002)0408),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin energia-aloitteen tulevasta kehityksestä ja energia-alan AKT–EU-välineen perustamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (KOM(2004)0711),

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle annetun komission tiedonannon "EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma" (KOM(2011)0637),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0442/2011),

A.

ottaa huomioon, että maailmassa noin 1,3 miljardia ihmistä – joista 84 prosenttia asuu maaseutualueilla – elää ilman sähköä; ottaa huomioon, että lisäksi 2,7 miljardia ihmistä on vailla puhtaita ruoanlaittomahdollisuuksia (4) ja että tällaisessa tilanteessa sisätiloissa muodostuu savua, joka aiheuttaa vuosittain yli 1,4 miljoonan ihmisen ennenaikaisen kuoleman ja joka on HIV:n/aidsin jälkeen toiseksi yleisin ennenaikaisen kuoleman syy maailmanlaajuisesti (5); toteaa, että vallitseva nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuuden puute monissa köyhissä maissa on johtanut sukupuolten epätasa-arvoon ja saattanut erityisesti naiset ja lapset heikompaan asemaan;

B.

toteaa, että energian saatavuus on olennainen edellytys useiden sellaisten oikeuksien toteutumiselle, jotka sisältyvät vuonna 1966 tehtyyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita koskeviin oikeudellisiin välineisiin;

C.

ottaa huomioon, että vuosituhattavoitteita ei saavuteta, ellei energian saannin parantamisessa edistytä merkittävästi, mikä edellyttää vuoteen 2030 mennessä arviolta 48 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuotuista investointia, joka vastaa noin kolmea prosenttia yleisistä vuoteen 2030 ulottuvalle kaudelle suunnitelluista energia-alan infrastruktuurin investoinneista ja jonka seurauksena hiilidioksidipäästöihin tulisi vaatimaton 0,7 prosentin lisäys vuoteen 2030 mennessä (6);

D.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden ja erityisesti pienten hajautettujen ratkaisujen avulla voidaan tuottaa runsaasti luotettavia, kestäviä ja kohtuuhintaisia energiapalveluita etenkin kehitysmaiden maaseutualueiden köyhille; toteaa, että kehitysmaiden sijaintialueilla on valtavat mahdollisuudet käyttää uusiutuvia energialähteitä, erityisesti tuuli- ja aurinkoenergiaa; katsoo, että niiden laajan käyttöönoton tiellä kehitysmaissa on edelleen monia muun muassa rahoitukseen, valmiuksien kehittämiseen, teknologian siirtoon ja hallinnon uudistamiseen liittyviä haasteita;

E.

katsoo, että kehitysmaat tarvitsevat kipeästi uusiutuvan energian teknologiaa vähentääkseen riippuvuuttaan fossiilisten polttoaineiden tuonnista ja siihen liittyvästä hintojen vaihtelusta; katsoo, että laajoilla uusiutuvan energian hankkeilla (esimerkiksi vesivoima ja energiakasvien viljely) voi myös olla vakavia, esimerkiksi veden tai ruoansaannin varmistamiseen liittyviä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia paikalliselle väestölle; katsoo, että uusiutuvan energian teknologian ympäristövaikutusten huolellinen arviointi on siksi tärkeä edellytys avunantajien rahoitukselle;

F.

katsoo, että kaikkia koskeva nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuus merkitsee, että kaikkia tarpeellisia ja kysyttyjä energiapalveluja (eikä ainoastaan sähköä) on saatavilla esimerkiksi valaistukseen, ruoanlaittoon ja veden lämmittämiseen, tilojen lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen ja että saatavilla on tiedonvälitys- ja televiestintäpalveluja ja energiaa tuotantokäyttöön ja tulonhankintaan;

G.

ottaa huomioon, että ainoastaan kahdeksan prosenttia vuonna 2010 kehitysmaiden fossiilisten polttoaineiden tukemiseen myönnetyistä 409 miljardista Yhdysvaltain dollarista on mennyt väestön pienituloisimmalle viidennekselle (7);

H.

ottaa huomioon, että energiakehitysindeksin tulokset korreloivat voimakkaasti inhimillisen kehityksen indeksin tulosten kanssa elinajanodotteen, koulutuksen, henkeä kohti lasketun BKT:n ja muiden elintasoindikaattoreiden osalta;

I.

toteaa, että Saharan etelänpuolisessa Afrikassa lähes 70 prosenttia koko väestöstä elää ilman sähköä; ottaa huomioon, että väestönkasvu on ollut nopeampaa kuin sähköistäminen ja että sähkönjakeluverkkojen ulkopuolelle jääneiden ihmisten määrä on lisääntynyt;

J.

ottaa huomioon, että erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ainoastaan väestön pienellä vähemmistöllä on mahdollisuus käyttää sähköverkkoa; ottaa huomioon, että koko väestö ei pääse käyttämään verkkoa lähitulevaisuudessa, minkä vuoksi hajautetut ratkaisut, kuten pienimuotoisiin kantaverkon ulkopuolisiin verkkoihin ja miniverkkoihin perustuvat ratkaisut, ovat ainoa toimiva tapa tehdä energian yleinen saatavuus mahdolliseksi tulevina vuosina;

K.

katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ja vahvat hallintorakenteet ovat erittäin tärkeitä ja että niitä olisi edistettävä, jotta voidaan houkutella yksityisiä investointeja, joita tarvitaan, jotta voidaan saavuttaa energian yleistä saatavuutta koskeva tavoite;

L.

ottaa huomioon, että viimeisimmät komission tiedonannot energiasta kehitysyhteistyössä julkaistiin vuosina 2002 ja 2004;

1.

korostaa, että vaikka nimenomaan energiaan liittyviä vuosituhattavoitteita ei ole, kaikkia koskevien nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saatavuus (jäljempänä "energian yleinen saatavuus") on edellytys vuosituhattavoitteiden saavuttamiselle; katsoo siksi, että energiakysymykset olisi asetettava kärkisijalle köyhyyden poistamista koskevassa keskustelussa ja huolehdittava samalla siitä, että nykyaikaisten energiapalvelujen saatavuuden parantaminen on kestävän kehityksen tavoitteen mukaista; kehottaa komissiota antamaan tiedonannon kehitysyhteistyöstä energian yleisen saatavuuden tukena vuonna 2012, jonka YK on omistanut tälle aiheelle;

2.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään (YK:n asettaman) energian yleisen saatavuuden toteuttamista vuoteen 2030 mennessä koskevan kansainvälisen tavoitteen ja sitoutumaan sen tukemiseen sekä yhdenmukaistamaan politiikkansa ja kehitysyhteistyönsä tämän tavoitteen kanssa;

3.

painottaa, että uusiutuvien energialähteiden mahdollisimman laaja käyttö on ihanteellinen väylä kansainväliselle yhteisölle nykyaikaisten energiapalvelujen yleisen saatavuuden toteuttamiseen ja samalla ilmastonmuutoksen torjuntaan; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman energian yleisen saatavuuden sisällyttämisestä kaikkiin olennaisin EU:n politiikkoihin ja kaikkiin kehitysyhteistyöpolitiikan aloihin, kuten maatalous, teollisuus, kauppa, terveys ja vesi, sekä varmistamaan politiikkojen ja alojen välillä energian yleistä saatavuutta koskevan tavoitteen johdonmukaisuuden;

4.

on tyytyväinen siihen, että energia mainitaan yhtenä painopistealueena muutossuunnitelmassa, ja edellyttää komission toimivan sen mukaisesti; pyytää, ettei komissio aseta energian saatavuutta toisarvoiseen asemaan suunnitelmassa yhtälailla mainittuihin energiavarmuutta koskeviin muihin painopisteisiin ja ilmastonmuutokseen nähden eikä myöskään sekoita niitä;

5.

kannustaa laatimaan erityisen "energia ja kehitys" -ohjelman, jossa keskitytään energian yleiseen saatavuuteen EU:n kehitysyhteistyön puitteissa;

6.

toteaa kokemusten osoittaneen, että energiantuotantokapasiteetin keskittämistä ja sähköverkkojen rakentamista koskevilla tavoitteilla ei ole usein pystytty parantamaan köyhien energiapalveluita; pitää sen vuoksi tärkeänä tukea uusiutuvia ja hajautettuja ratkaisuja, kuten pienimuotoisia kantaverkon ulkopuolisia ja miniverkkoihin perustuvia ratkaisuja, jotta saavutetaan kehitysmaiden kaikki väestönosat, erityisesti köyhä väestö ja maaseutuväestö; kehottaa EU:ta kohdistamaan ponnistelunsa taloudellisesti ja teknisesti näihin syrjäisten alueiden energiaköyhyyttä koskeviin pienimuotoisiin ratkaisuihin;

7.

toteaa, että uusiutuvan energian käyttö tarjoaa useissa kehitysmaissa erittäin suuret mahdollisuudet kestävän energiansaannin varmistamiseen ja riippuvuuden vähentämiseen fossiilisista polttoaineista ja siten myös energian hintavaihteluista johtuvan haavoittuvuuden vähentämiseen;

8.

korostaa, että energia-alan väline on kansainvälisesti yksi harvoista rahoitusvälineistä, joilla rahoitetaan pienimuotoisia uusiutuvia energiaratkaisuja, ja kehottaa komissiota jatkamaan ja laajentamaan tämäntyyppisten hankkeiden rahoittamista vuonna 2014 alkavalla seuraavalla rahoituskaudella;

9.

kehottaa komissiota arvioimaan energia-alan välineestä tuettujen investointien vaikutusta köyhyydessä elävien ihmisten perusenergiapalvelujen saatavuuden paranemiseen ja parantamaan sen mukaisesti energia-alan välineen seuraajan tehokkuutta ja vaikuttavuutta vuoden 2013 jälkeisellä uudella rahoituskaudella;

10.

painottaa, että uusiutuvien energialähteiden asianmukainen käyttö energiapalvelujen tuottamiseen voi oikein toteutettuna tarjota kehitysmaissa terveyttä, ympäristöä ja paikallista kehitystä tukevan taloudellisen ratkaisun; pitää kuitenkin tarpeellisena ottaa huomioon uusiutuvan energian, varsinkin vesivoiman, biomassan ja biopolttoaineiden, käytöstä aiheutuvat ympäristövaikutukset pyrittäessä parantamaan energian yleistä saatavuutta;

11.

kehottaa EU:ta laatimaan selkeät suuntaviivat uusiutuvaan energiaan liittyvien hankkeiden rahoitusta koskeville ympäristökestävyyden kriteereille; kehottaa komissiota pitämään hajautetun uusiutuvan energian käyttöä tai kestävää vähähiilistä ja korkeaa energiatehokkuutta tärkeimpänä uusien energiahankkeiden tukemisen ehtona;

12.

painottaa yksityisten yritysten roolia sen mahdollistamisessa, että kehitysmaat saavuttavat vuosituhattavoitteet, kiinnittäen erityistä huomiota energian yleiseen saatavuuteen; katsoo, että on myös tärkeää tukea alhaisen tulotason markkinoille mukautettujen rahoitusresurssien ja teknisten valmiuksien kehittämistä erityisesti tehostamalla yksityisten yritysten osallistumista kansallisten ja kansainvälisten instituutioiden kumppanuuksiin;

13.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kehitysyhteistyön ja energia-alan välineen kautta sekä köyhille ihmisille tarjottavien nykyaikaisten energiapalvelujen kannalta tarkoituksenmukaisten teknologioiden, teknisen tietämyksen, tietojen ja hyvien käytäntöjen siirtämistä etelän kumppanimaiden välillä sekä Euroopan ja etelän välillä, millä pyritään valmiuksien kehittämiseen, mukaan luettuina kumppanuus, henkilövaihto ja käytännön koulutus, jotta voidaan arvioida ja ottaa käyttöön teknisiä vaihtoehtoja; rohkaisee tässä yhteydessä myös energiatehokkaan teknologian siirtoon, jotta energiaa voidaan käyttää kaikkein tuottoisimmalla tavalla niin, että tietystä energiamäärästä saadaan suurin mahdollinen määrä energiapalveluja;

14.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota energian tuottavaan käyttöön hankkeiden/ohjelmien kehittämisessä ja rahoittamisessa, koska se on olennaista sosioekonomisen edistyksen ja tulolähteiden luomisen kannalta;

15.

painottaa, että julkisen ja yksityisen sektorin, yhteisöjen ja paikallishallintojen tehokas kumppanuus on välttämätön edellytys kestävien energiapalvelujen saatavuuden edistämiselle; kehottaa komissiota soveltamaan markkinapohjaista lähestymistapaa uusiin innovatiivisiin energiaratkaisuihin esimerkiksi muun muassa edistämällä paikallista tuotantoa, helpottamalla ratkaisujen viemistä markkinoille tai antamalla markkinoita koskevaa tietoa paikallisen vastuun ja kestävyyden varmistamiseksi; kehottaa erityisesti komissiota edistämään hallinnollisten valmiuksien kehittämistä, jotta voidaan toisintaa pieniä energiapalveluhankkeita pk-yritysten toiminnan edistämisen avulla;

16.

katsoo, että yksityiset investoinnit ja yksityinen osallistuminen ovat äärimmäisen tärkeitä energian yleisen saatavuuden täysimääräisen varmistamisen kannalta; kehottaa siksi komissiota edistämään oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista kaikissa avustustoimissaan erityisesti vähiten kehittyneissä maissa;

17.

kehottaa EU:n edustustoja antamaan tietoja kehitysmaiden veroista, kannustimista ja lakisääteisistä vaatimuksista niille EU:n yrityksille, jotka haluavat investoida energia-alaan;

18.

kehottaa komissiota edistämään energiainfrastruktuurin laajentamisen helpottamiseen tarkoitettuja tehokkaimpia kannustimia koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa kehitysmaissa;

19.

kannustaa tukemaan sellaisten terveiden poliittisten ja lainsäädännöllisten puitteiden sekä teknisten standardien kehittämistä, joilla vahvistetaan paikallisia valmiuksia ja saadaan aikaan luottamusta yksityisen sektorin sijoittajien keskuudessa, paikallisten investointilähteiden käyttöönotto mukaan luettuna;

20.

korostaa kumppanimaiden hallituksilta, kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta ja julkisesta kehitysavusta peräisin olevien julkisten varojen keskeistä merkitystä lisättäessä tarvittavia yksityisiä investointeja; korostaa myös, että energiansaannin parantamiseen tarkoitetulla EU:n avulla olisi tuettava paikallista talouskehitystä, vihreitä työpaikkoja ja köyhyyden vähentämistä ja ettei sitä saa käyttää tai sitoa EU:n alueen yritysten tukemiseen;

21.

myöntää, ettei julkinen sektori kykene yksin kattamaan kaikkia energian saatavuuden parantamista koskevia rahoitustarpeita; painottaa tässä yhteydessä yksityisten sijoittajien ja markkinasuuntautuneiden uudistusten merkitystä energia-alalla; painottaa kuitenkin, että jos keskitytään julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien hyödyntämiseen ja houkutellaan yksityisen sijoittajien varoja, paikalliset kestävät energiahankkeet saattavat menettää rahoittajien kiinnostuksen, koska tällaiset hankkeet eivät ole yhtä "luottokelpoisia" kuin sähköverkkoihin liittyvät, usein suurteollisuutta palvelevat suurhankkeet; korostaa sen vuoksi, että viime kädessä vastuu yleispalvelujen saatavuuden sekä köyhien ja syrjäisten alueiden väestön kohtuuhintaisen energian varmistamisesta kuuluu valtiolle;

22.

korostaa, että on useita tapoja, joilla kumppanimaiden hallitukset voivat edistää energian yleistä saatavuutta maan tarpeet ja mahdollisuudet huomioon ottavien yleispalveluvelvoitteita määräävien lainsäädännön, sääntelyn, sopimusten tai lupamenettelyjen avulla, kuten

23.

kehottaa kehitysmaita sitoutumaan vakavasti energian yleistä saatavuutta koskevaan tavoitteeseen ja suosittelee lisäämään tukea kehitysmaiden energiaministeriöille, jotta niiden on mahdollista toimia uudella rahoituskaudella energian yleisen saatavuuden tukemisen puolesta, mukaan luettuina pitkän aikavälin kestävien energiastrategioiden laatiminen ja energia-asioita koskevan alueellisen yhteistyön tehostaminen;

24.

korostaa, että kansalaisyhteiskunnan, paikallisviranomaisten ja energia-alan sääntelyviranomaisten avoin ja demokraattinen osallistuminen on tärkeää, jotta niiden on mahdollista valvoa energian yleiseen saatavuuteen liittyvää tarjontaa ja jotta ne voivat myös varmistaa hyvän hallintotavan ja oikeudenmukaisen kilpailun ja hillitä korruptiota;

25.

kehottaa kehitysmaiden kansallisia parlamentteja ja kansalaisjärjestöjä täyttämään avoimuuden, demokraattisten prosessien ja vakaan oikeudellisen ympäristön varmistamiseen ja seurantaan liittyvän oman tehtävänsä;

26.

panee huolestuneena merkille, että Afrikka–EU-energiakumppanuudessa ja siihen liittyvässä uusiutuvaa energiaa koskevassa alaohjelmassa näytetään keskittyvän ensisijaisesti suuriin hankkeisiin ja yhteenliitäntöihin, joissa annetaan vähemmän painoa paikallisille energiaratkaisuille; vaatii, ettei EU käytä ylhäältä alas -lähestymistapaa energiainfrastruktuurin kehittämisessä, ottaen huomioon, että laajat infrastruktuurit eivät välttämättä sovi asianomaisen maan taloudellisiin ja sosiaalisiin rakenteisiin ja että niillä ei varmisteta köyhien energiansaantia, johon pienet paikalliset energialähteet soveltuvat tavallisesti paremmin;

27.

kannustaa EU:ta käymään kehitysmaissa kumppanimaiden hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa vuoropuhelua, jotta varmistetaan, että sekä kansallisissa energiapolitiikoissa että köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä strategioissa otetaan huomioon energian yleinen saatavuus;

28.

pyytää, että kumppanimaiden ja alueellisten elinten kanssa käytävässä vuoropuhelussa pohditaan erityisesti hyötyjä, joita saadaan ruoanlaittoon tarkoitettujen energiapalvelujen kehittämisestä kansallisten ja alueellisten kehittämissuunnitelmien puitteissa, ja pyytää kannustamaan kumppanimaita ja alueellisia elimiä aloittamaan vuoropuhelun kotitalouksien energian (ruoanlaiton) alalla toimivien paikallisviranomaisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden kanssa, jotta määriteltäisiin, miten voidaan parhaiten varmistaa merkittävät parannukset ja vähentää hengityselinsairauksiin kuolleiden lukumäärää; kehottaa käyttämään ruoanvalmistuksessa tehokkaampia välineitä, koska perinteisellä laajamittaisella biomassan avotulella polttamisella on tuhoisia vaikutuksia erityisesti naisten ja lasten terveyteen sekä kielteisiä, metsäkatoa kiihdyttäviä vaikutuksia;

29.

pyytää komissiota luotettavien indikaattoreiden määrittämisen jälkeen raportoimaan vuosittain energian yleistä saatavuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistyksestä ja merkityksestä, joka EU:n kehitysyhteistyöllä on tässä suhteessa;

30.

kannattaa ajatusta, että energiapalvelujen kehittämistä koskevan komission ja jäsenvaltioiden tuen olisi perustuttava suhteellisten taloudellisten kustannusten ja kaikkien vaihtoehtojen suorituskyvyn arviointiin, jossa otetaan huomioon vuosituhattavoitteisiin ja kansallisiin kehitystavoitteisiin osallistuminen sekä hajautettujen ja keskitettyjen energiajärjestelmien suhteelliset kustannukset ja hyödyt;

31.

pitää tärkeänä erityisesti köyhyyteen liittyvien vuosituhattavoitteiden sisällyttämistä kehitysmaiden kansallisiin energiastrategioihin, koska kohtuuhintaisten energiapalvelujen saatavuus on mahdollista ainoastaan vähentämällä alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä elävien ihmisten lukumäärää vuoteen 2015 mennessä;

32.

pyytää komissiota tarkistamaan ja käyttämään sen mukaisesti ilmastonmuutokseen ja hiilidioksidimarkkinoihin liittyviä mahdollisia rahoituslähteitä, kun investoidaan köyhiä varten tarkoitettuun ja vähähiilisen energian yleiseen kestävään saatavuuteen;

33.

kehottaa komissiota tukemaan uusia tuloksiin perustuvia energia-alan menettelytapoja, kuten tulosperusteista rahoitusta ja käteismaksuperusteista tai tuottoon perustuvaa tukea, joita tällä hetkellä muut rahoittajat myös testaavat, ja näin korostamaan kysyntään perustuvan tuen ("kumppanimaa pyytää") merkitystä tarjontaperusteisen tuen ("rahoittajalla on asiantuntija käytettävissä") sijaan;

34.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myöntämään, että kehitysmaiden köyhien energiankulutus ei vaikuta nyt eikä lähitulevaisuudessa merkittävästi maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin (1,3 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä vuoteen 2030 mennessä IEA:n mukaan) ja että alimman hyväksyttävän elintason saavuttamiseksi heidän olisi lisättävä nykyaikaisten energiapalvelujen käyttöä henkeä kohti ilman, että sitä rajoitetaan liian tiukoilla ilmastonmuutoksen lieventämistoimilla;

35.

panee huolestuneena merkille, että Maailmanpankki ja Euroopan investointipankki keskittyvät edelleen suuriin vesivoimainfrastruktuureihin; muistuttaa kokemusten osoittaneen, että tällaisilla hankkeilla ei välttämättä paranneta köyhien energiansaantia vaan että tämä tavoite saavutetaan paremmin paikalliseen kysyntään perustuvien pienten tai erittäin pienten vesivoimaloiden avulla, jolloin vältytään suurten hankkeiden aiheuttamilta sosiaalisilta haitoilta ja ympäristöhaitoilta;

36.

pitää valitettavana, että EIP:ltä, Euroopan kehitysrahoituslaitoksilta ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta puuttuu pienimuotoisten energiahankkeiden rahoittamiseen liittyvää herkkyyttä ja pankkikapasiteettia, ja vaatii niitä asettamaan energian yleisen saatavuuden keskeiseen asemaan niiden toiminnassa energia-alalla ja tukemaan myös pienimuotoisia ja kantaverkon ulkopuolisia hankkeita erityisesti maaseutualueilla sekä sisällyttämään energian yleisen saatavuuden toteuttamiseen liittyvän yleispalveluvelvoitteen niiden energiahankkeisiin ja avustuksiin;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita olemaan rahoittamatta ja muulla tavoin kannustamatta ydinvoiman käyttöä kehitysmaissa turvallisuutta ja kestävyyttä koskevien vakavien huolten vuoksi;

38.

antaa tunnustusta Euroopan unionin energia-aloitteen (EUEI), EUEI:n kumppanimaiden vuoropuhelun (EUEI-PDF) sekä Afrikan ja EU:n energiakumppanuuden puitteissa tehdylle työlle, suhtautuu myönteisesti Energy+-aloitteeseen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan näihin aloitteisiin osallistumista ja sitoutumista ja edistämään näin kansainvälisen tuen koordinointia energia-alalla;

39.

katsoo, että kesäkuussa 2012 järjestettävä Rio+20-huippukokous tarjoaa tilaisuuden esittää konkreettisia tavoitteita, jotka koskevat energiaköyhyyden poistamista ja etenemissuunnitelmaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi osana talouden viherryttämistä koskevaa maailmanlaajuista strategiaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään energian yleisen saatavuuden Rio+20-prosessiin;

40.

kehottaa sisällyttämään energian yleisen saatavuuden vuoden 2015 jälkeisiin vuosituhattavoitteisiin, jotka on vielä muotoiltava;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä AKT:n ja EU:n ministerineuvostolle.