Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vero- ja finanssiparatiisit – uhka EU:n sisämarkkinoille” (oma-aloitteinen lausunto)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2011 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 8. toukokuuta 2012.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 23.–24. toukokuuta 2012 pitämässään 481. täysistunnossa (toukokuun 24. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 144 ääntä puolesta ja 30 vastaan 13:n pidättyessä äänestämästä.

1.1 EU:n on kaikin mahdollisin keinoin lisättävä toimintaansa G20:n, OECD:n ja FATF:n (rahanpesunvastainen toimintaryhmä) puitteissa läpinäkymättömien veroalueiden lakkauttamiseksi lyhyellä aikavälillä sekä velvoittaakseen unionin jäsenvaltiot torjumaan rikollisuutta, joka on pesiytynyt monille tällaisille veroalueille.

1.2 Edistys, jota on saavutettu verotusalan hallintotavassa kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä ja G20-ryhmässä, ei saa estää EU:ta soveltamasta entistä tiukempia normeja, joiden tarkoituksena on helpottaa niiden pääomien takaisinperintää, jotka on siirretty laittomasti ulkomaille sisämarkkinoita vahingoittaen.

1.3 ETSK kehottaa EU:n toimielimiä toteuttamaan toimenpiteitä, joilla estetään ”asuinpaikkaperiaatteen” väärinkäyttö sellaisten keinotekoisten kotipaikka- ja omistajuusjärjestelyjen avulla, joilla toimintaa harjoittamattomat sijoitusyhtiöt tai pöytälaatikkoyhtiöt voivat suojata taloudellisia edunsaajiaan veronmaksulta näiden kotimaassa. Komitea kannattaa komission päätöstä esittää uusi vero- ja finanssiparatiiseja koskeva ehdotus kuluvan vuoden aikana sekä toivoo, että voidaan nujertaa eräiden jäsenvaltioiden vastahakoisuus toteuttaa tehokkaita ja purevia toimia kansallisten verojärjestelmien kiertoon tarkoitetun toiminnan torjumiseksi.

1.4 Komissio on julkaissut direktiiviehdotuksen COM(2012) 85 final, jossa esitetään ensimmäistä kertaa rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa lainsäädäntöä Euroopan unionissa. ETSK suosittaa lämpimästi, että harkitaan veroparatiisien hyödyntämiseen liittyvien verorikosten sisällyttämistä direktiivin säännöksiin. Ehdotus on osa laajempaa poliittista aloitetta, jonka tarkoituksena on suojata laillista taloutta rikollisten soluttautumiselta, ja se perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklan 2 kohtaan ja 83 artiklan 1 kohtaan.

1.5 Veroparatiiseja on, kuten tiedetään, runsaasti – yhteensä 44 –, ja ne ovat alueita, jotka ovat oikeudellisesti sidottuja suvereeniin valtioon tai ovat itse suvereeneja valtioita. Vaikka ne eivät olisikaan suvereeneja valtioita, niillä on kuitenkin suuri hallinnollinen autonomia, ne soveltavat poikkeusjärjestelyjä tai veronkevennyksiä ja niiden tiedotus omistajuuskysymyksistä, pääomien alkuperästä sekä alueelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten ja kaupallisten yhtiöiden toiminnasta on läpinäkymätöntä.

1.6 Komitea pitää erityisen valitettavina ja vakavina sellaisten oikeudellisten ja veroneuvonantajien sekä tiettyjen konsulttiyritysten käytäntöjä, jotka myös mainoksissa tarjoavat mahdollisuutta perustaa oikeushenkilöitä vero- ja finanssiparatiisien käyttämiseksi keinona kiertää unionissa toimivien yritysten velvollisuuksia ja erityisesti niiden verovelvollisuuksia, jotka koskevat yhtiöveron maksamista sekä yritystoiminnan ja rahoituksen avoimuutta.

1.7 Veroparatiisit aiheuttavat sisämarkkinoiden vääristymiä, ja tästä syystä tarvitaan tehokkaita yhteisön toimia, joilla voidaan varmistaa oikeudenmukainen verotus, torjua epävakautta lisäävää läpinäkymättömyyttä ja estää veroparatiisien kautta tapahtuva veronkierto ja korruptio. Ei pidä sulkea pois myöskään rikoksen määrittelemistä tähän liittyen.

1.8 On poistettava kaikki pankkitietojen automaattisen vaihdon esteet, jotta liiketoimien oikeat toteuttajat ja pankkitilien todelliset haltijat voidaan tunnistaa helposti. Monikansallisia yrityksiä on vaadittava laatimaan toimintatalousarvio, jossa eritellään maittain varat, työntekijät ja kussakin maassa realisoidut voitot.

1.9 Tähän kaikkeen on pyrittävä sen lisäksi, että monenkeskisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti YK:n ja OECD:n, omien maailmanlaajuisten aloitteiden avulla voidaan saada aikaan lisäkehitystä. Toimet tulee toteuttaa luottamuksen pohjalta ja pyrkimällä lakien vastaavuuteen niin, että kartoitetaan uusia ja entistä tiukempia veroparatiiseihin liittyvän kansainvälisen yhteistyön vaatimuksia.

1.10 ETSK toivoo tärkeimpien maiden, ensisijaisesti Yhdysvaltain, kanssa koordinoitavaa strategiaa, jotta lähestymistavasta asiaa koskevaan sääntelyyn tulee mahdollisimman globaali. ETSK korostaa kuitenkin samalla, että vaikeus päästä yhteisymmärrykseen kansainvälisestä toimintasuunnitelmasta ei saa millään lailla hidastaa tai viivästyttää Euroopan unionin toimia. Esimerkiksi säästödirektiiviin sisältyvät EU:n normit ovat maailman tiukimpia. The Foreign Account Tax Compliance Act (FATCA) on merkittävä parannus Yhdysvaltain ponnisteluihin parantaa verolainsäädännön noudattamista niiden Yhdysvaltain kansalaisten keskuudessa, joilla on ulkomaisia rahoitusvälineitä tai tilejä. Yhdysvaltain veroviranomaiset vaativat, että ulkomaiset rahoituslaitokset toimittavat ”automaattisesti” niiden kansalaisten nimet, joilla on ulkomaantoimintaa.

1.11 Euroopan maista Belgiassa on hyvin pitkälle kehittynyt lainsäädäntö, joka on saanut vaikutteita periaatteesta ”luottamuksellisuus vastaan rikollisuuden torjuntapolitiikka”. Salaaminen on alibi, joka sysää taka-alalle vero-ohjelman ja veropetosten torjuntapolitiikan kehittämisen!

1.12 On kehitettävä integroitua politiikkaa ja liitettävä yhteen eri toiminta-alat. Kansainväliset tilinpäätösstandardit on kehitetty suojelemaan sijoittajien ja markkinoiden intressejä. Nyt on kuitenkin keskityttävä myös kansalaisten intresseihin. On syytä tarkistaa yksityisen kansainvälisen tilinpäätösstandardilautakunnan (IASB) roolia ja tehtävää kirjanpitosääntöjen määräämisessä, sillä sääntöjen olisi oltava nykyistä paljon yksinkertaisempia, selkeämmin ymmärrettäviä ja avoimempia.

1.13 ETSK toteaa pahoitellen, että oikeudelliset ja taloudelliset toimijat sekä poliisi ovat tunnustaneet jo pitkän aikaa, että valtaosa julkisiin varoihin liittyvistä korruptiotapauksista, julkista taloutta vahingoittavista ja veroparatiisien avulla tehdyistä rikoksista, välikäsiä käyttämällä tehdyistä omaisuuden salaamisista, rahanpesusta sekä vastuuviranomaisten korruptiosta saattaisi jäädä toteutumatta, jos näistä rikoksista vastaavat verkostot eivät voisi laskea sellaisen teknisoikeudellisen rakenteen varaan, joka antaa niille suojan huomattavia etuja vastaan ja joka voi joissakin tapauksissa ulottua näiden verkostojen huipulle asti. Tämän vuoksi unionin väliintulo on välttämätöntä.

1.14 ETSK kehottaa edistämään koordinoitua strategiaa, jolla parannettaisiin veropetosten ja varsinkin ”väärinkäytöksien” torjuntaa sekä rajoitettaisiin sijoittautumisvapautta, kun on kyse pelkässä verotuksellisessa tarkoituksessa toteutetusta täysin keinotekoisesta järjestelystä.

2.1 Veroparatiiseissa voi tavata keskeisten kansainvälisten rahoitus- ja teollisuusyhtiöiden korkeiden toimenhaltijoiden, taidemaailman ja yhteiskunnan kerman sekä liiketoiminnan ja vapaa-ajan yhdistävien monimiljonäärien lisäksi melko hämäräperäisiä henkilöitä, jotka käyttävät samoja rahoitusvaroja. Pääomaa ei kerätä yksinomaan laillisin keinoin, vaan myös talousrikosten ja rikollisten tekojen kautta. Rikosten kirjo ulottuu vakavimmasta eli murhasta aina kiristykseen, huumeiden tai aseiden salakuljetukseen, väärentämiseen, petoksiin, kavalluksiin, ihmiskauppaan ja uhkapeleihin. Näitä alueita luonnehtivat monet yhteiset tekijät, kuten toiminnan läpinäkymättömyys ja alhainen veroaste niille, jotka eivät asu kyseisellä alueella eivätkä edes harjoita siellä minkäänlaista toimintaa. Tällä tavoin syntyy vahingollista ja rakenteeltaan salamyhkäistä kilpailua, joka luo täysin läpinäkymättömän oikeudellisen aseman.

2.2 Veroparatiiseja on tarkasteltava kolmen tärkeimmän tekijän perusteella. Näitä ovat verosäännöstö ja sen myötä veronkierron mahdollisuus, rahoituslainsäädännön rakenteen porsaanreiät, jotka ovat uhka rahoitusvakaudelle, sekä tiedotuksen läpinäkymättömyys, joka mahdollistaa rikollisen toiminnan veroparatiiseissa. Näille tekijöille, joita OECD, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä FSB ja FATF valvovat, on yhteistä salamyhkäisyys tai tiedonsaannin vaikeus. Tiedotuksen läpinäkymättömyyden korjaaminen tai vähentäminen karsisi huomattavasti veroparatiiseihin liittyviä ongelmia ja uhkia. OECD:ssä standardeista käytävän keskustelun olisi pysyttävä avoimena, ja tavoitteena olisi oltava vero- ja oikeusviranomaisten kustannusten vähentäminen. Todellisena vaarana on sopiminen liian höllistä ja monimutkaisista standardeista vain julkisen mielipiteen miellyttämisen vuoksi (window dressing). Nämä ongelmat voitaisiin ratkaista helpoimmin automaattisella tiedonvaihdolla.

2.3 Vero- ja finanssiparatiisi-ilmiö on osa kapitalismin historiaa, ja siitä löytyy esimerkkejä jo myöhäiseltä keskiajalta. Ranskan vallankumous ja teollinen vallankumous olivat merkittävä taitekohta veroparatiisien synnyssä ja niiden aseman vakiintumisessa.

2.4 Ilmiö sai kuitenkin valtavat mittasuhteet toisen maailmansodan jälkeen, jolloin se levisi kaikkialle maailmaan: Tyynenmeren alueelle, Karibian alueelle ja Atlantin saarille mutta myös pienimpiin Euroopan maihin. Yksistään Euroopan mantereen maissa sijaitseviin niin sanottuihin vero-, finanssi- ja yhtiöparatiiseihin on perustettu arviolta miljoona yhtiötä ja kaksin verroin trusteja. Global Finance Integrity -järjestön johtajan Raymond Bakerin mukaan pelkästään Brittiläisille Neitsytsaarille on rekisteröity 619 916 yhtiötä, toisin sanoen 20 asukasta kohti.

2.5 Nykyiselle taloustilanteelle on ominaista tavaroiden ja palvelujen kaupan globalisoituminen, pääoman vapaa liikkuvuus ja uusien tekniikoiden massiivinen käyttö myös kansainvälisissä rahoitusliiketoimissa ja kaupassa. Vaikka useimmissa rahoituslaitoksissa on sääntöjen noudattamista valvova osasto, on liian vähän sääntöjä, joilla säädellään valtavan suurina määrinä päivittäin toteutettavia liiketoimia.

2.6 EU:n sisämarkkinoilla, rahoitus- ja kauppamarkkinoiden hyvinvoinnissa sekä sellaisen talouden järjestelmällisessä kehittämisessä, jossa noudatetaan yleisen edun turvaamiseksi annettuja yhteisiä sääntöjä, on otettava huomioon, että valtava määrä rahaa on pantu talteen löyhän sääntelyn alueille ja maihin ja että sitä suojaavat huomattavat intressit sekä kyky lahjoa ja alistaa omille tarkoitusperille kokonaisia hallintokoneistoja.

2.7 Veroparatiisit aiheuttavat vääristymiä sekä makro- että mikrotaloudessa. Kuten edellä on jo todettu, makrotalouden vääristymät voivat vaarantaa rahoitusjärjestelmien vakauden. Lisäksi mahdollisuus kiertää tai välttää reaali- tai rahoitusinvestointeihin kohdistuva verotus vähentää valtioiden verotuloja, ja menetetty osuus on kerättävä ansiotulojen verotuksella: veroparatiisit vääristävät siten pääomaverotuksen ja ansiotuloverotuksen välistä oikeanlaista tasapainoa. Mikrotaloudessa vääristymiä esiintyy suurten, pienten ja mikroyritysten välillä: näiden kolmen toimijaryhmän mahdollisuudet hyödyntää veronkierron tai edes veroparatiisien tarjoaman aggressiivisen verosuunnittelun (tax planning) mahdollisuuksia pienenevät koon mukaan.

2.8 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kansainvälinen yhteisö pyrki yhteistuumin nk. vero- ja verotusparatiisien toiminnan sääntelyyn. Tämä oli seurausta Yhdysvalloissa tapahtuneesta kahdesta katastrofista: New Yorkissa ja Washingtonissa 11. syyskuuta 2001 tehdyt iskut sekä Lehman Brothers -yrityksen konkurssista syyskuussa vuonna 2008 alkanut rahoituskriisi.

3.1 Tällaisten järjestelmien aiheuttamat ei-toivotut seuraukset ovat johtaneet monessa tapauksessa rikosoikeudellisiin toimiin kansainvälisen terrorismin rahoituksen ja järjestäytyneen rikollisuuden sekä veronkierron ja rahanpesun takia, mikä on luonut järjestelmäriskejä rahoitusmarkkinoille ja vahingoittanut muun muassa vapaan kilpailun perusperiaatteita.

3.2 Kuten edellä todettiin, viime vuosina onkin joudutettu maailmanlaajuisia toimia ja päätetty perustaa rakenteita ja mekanismeja, joiden avulla voidaan yhdessä vastata valtioiden sisäiseen turvallisuuteen ja kansalaisten hyvinvointiin kohdistuviin uhkiin.

Kansainvälisellä tasolla tehdyt päätökset ovat kaiketi johtaneet merkittävään muutokseen verrattuna Lontoossa 2. huhtikuuta 2009 pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa saavutettua sopimusta edeltäneisiin asenteisiin.

3.3 ETSK kannattaa toimenpiteitä, joiden tavoitteena on torjua petoksia ja muuta laitonta toimintaa, joka on EU:n ja sen jäsenvaltioiden taloudellisten etujen vastaista, sekä varmistaa verotietojen vaihtoon perustuva hallinnollinen yhteistyö ja valtuuttaa EU aloittamaan neuvottelut EU:n ja Sveitsin valaliiton välisestä sopimuksesta välittömiä veroja koskevien petosten ja välittömien verojen kiertämisen estämiseksi sekä verotietojen vaihtoon perustuvan hallinnollisen yhteistyön varmistamiseksi.

3.4 Edellä mainitun G20-maiden sopimuksen johdosta on hylätty analyyseihin ja suosituksiin perustuva tekniikka, jota käytettiin tätä ongelmaa käsittelevien elinten ja foorumien aiemmissa menettelyissä, ja vaaditaan tuomitsemaan niin sanotut yhteistyöstä kieltäytyvät oikeudenkäyttöalueet, mukaan lukien kaikki vero- ja finanssiparatiisit, sekä esittämään yksipuolisia, kahdenvälisiä ja monenvälisiä sanktioita koskevia ehdotuksia. Lisäksi vaaditaan pankkisalaisuuden asteittaista poistamista ja säännöllistä luetteloiden julkistamista sääntöjä laiminlyövistä alueista.

3.5 Näiden G20-ryhmässä asetettujen velvoitteiden täyttäminen on kuitenkin ollut suuri pettymys. Tähän on esitetty useita eri syitä.

3.6 Monilla alueilla on luovuttu yhteistyöstä kieltäytyvien oikeudenkäyttöalueiden luottoluokituksesta yksinkertaisesti allekirjoittamalla kahdenvälisiä veroalan sopimuksia. Sopimuksia on allekirjoitettu ainakin 12, esimerkiksi Liechtensteinin ja Monacon välillä.

3.7 Lyhyesti sanottuna riittää, kun varmistetaan tietojenvaihto asianmukaisten (kuten verotusta koskevien ja rikosoikeudellisten) toimenpiteiden täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten pyynnöstä ilman, että kyseisen alueen viranomaiset voivat vedota kansalliseen intressiin, pankkisalaisuuteen tai muihin vastaaviin syihin.

3.8 Näissä tapauksissa kahdenvälinen toimintamalli on ilmeisen tehoton, joten olisi pyrittävä parantamaan kansainvälisiä (monenvälisiä) ja ylikansallisia toimia.

Tämä vahvistetaan oikeudenmukaista verotusta ajavan verkoston (Tax Justice Network) 4. lokakuuta 2011 julkistamassa raportissa, jossa todetaan, että lähes kaikki vuodesta 2009 asti tehdyt kahdenväliset sopimukset ovat tarpeettomia. Kyseinen verkosto onkin laatinut verotusalan läpinäkymättömyyttä mittaavan indikaattorin, joka perustuu seuraaviin kahteen kriteeriin: muiden maiden toimivaltaisten viranomaisten esittämiin tietopyyntöihin kohdistuvat esteet ja läpinäkymättömästä toiminnasta epäiltyjen oikeudenkäyttöalueiden merkitys maailmanmarkkinoilla.

3.9 Toisaalta, kuten myös monista eri erityisraporteista (esimerkiksi Global Financial Integrity -järjestön laatimasta raportista) ilmenee, laittomien pääomavirtojen määrä kasvaa jatkuvasti yli 10 prosenttia vuodessa, millä on tuhoisat seuraukset: tämä muun muassa pahentaa monien kansainvälisen yhteisön maiden ja etenkin eräiden EU:n jäsenvaltioiden valtionvelkakriisejä.

3.10 Valitettavasti ainoastaan EU on kehittänyt uskottavat puitteet alan toimille, mutta niitäkään ei ole sovellettu riittävästi.

3.11 Yksi räikeä esimerkki on muualla asuvien (luonnollisten) henkilöiden säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48 täytäntöönpano.

3.12 Direktiivin voimaantulon jälkeen on perustettu verotustietojen automaattisen vaihdon järjestelmät kaikkien jäsenvaltioiden välille ja joudutettu sopimusten tekoa niiden neljän Euroopan valtion eli Andorran, Liechtensteinin, Monacon ruhtinaskunnan ja San Marinon kanssa, joita pidettiin aiemmin vero- ja finanssiparatiiseina.

3.13 Kyseisillä Euroopan mailla, kuten myös Sveitsillä, on kuitenkin erilaiset siteet unioniin, ja tämä tekee näiden yleissopimusten soveltamisesta hyvin vaikeaa. Esimerkiksi Liechtenstein on liittynyt sopimukseen Euroopan talousalueesta, mutta se ei ole siviili- ja kauppaoikeudellisesti velvollinen tekemään yhteistyötä samalla tasolla asianomaisten hallintoviranomaisten kanssa, koska se ei ole osapuolena tuomioistuinten tuomiovallasta sekä siviili- ja kauppaoikeudellisten tuomioiden tunnustamisesta 30. lokakuuta 2007 tehdyssä Luganon II yleissopimuksessa.

3.14 On syytä toivoa, että oikeudellisen aseman muutos toisi pian mukanaan halutut muutokset, kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo; Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artiklan 2 kohdassa (ja tuosta artiklasta annetussa julistuksessa nro 3) kannatetaan rakenteellisten yhteyksien kehittämistä pienten naapurimaiden kanssa.

3.15 Paras mahdollinen tapa säännellä asiaa olisi ilmeisesti monenvälisen yhteistyökumppanuussopimuksen allekirjoittaminen, jotta yhteistyöstä kieltäytyvät oikeudenkäyttöalueet voitaisiin integroida saman mallin mukaisesti niille luontevaan geopoliittiseen ja oikeudelliseen talousalueeseen.

3.16 Euroopan komissio on vienyt neljä jäsenvaltiota Euroopan unionin tuomioistuimeen varojen jäädyttämisestä annetun direktiivin 2005/60 täytäntöönpanon laiminlyönnin takia.

3.17 Edistääkseen toimintaa, jolla on todellisia ylikansallisia vaikutuksia, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean on mukauduttava tiukkaan kantaan, jonka Euroopan parlamentti omaksui huhtikuussa 2011 antamassaan päätöslauselmassa (1); siinä parlamentti muun muassa kannattaa rajatylittäviä liiketapahtumia koskevan tiedotuksen läpinäkymättömyyden torjunnan tehostamista. Lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön vapaan kilpailun alalla sovellettavaa seuraamusten alentamista vastaava rikkomusten ilmiantoväline, jolla rohkaistaan ilmoittamaan tällaisesta toiminnasta, jolloin ilmoituksen tekijä palkitaan taloudellisesti alentamalla määrättävää rangaistusta.

3.18 Lisäksi edellä mainitun toimenpiteen täydennyksenä G20:ssa on tarpeen neuvotella välittömästi mekanismeista niiden offshore-säännöstön aukkojen paikkaamiseksi, joilla kierretään keskeisissä kansainvälisissä rahoituskeskuksissa voimassa olevia verolakeja.

3.19 Euroopan unionin tiukan toimivaltakehyksen puitteissa on kiireellisesti hyväksyttävä sitovia johdetun oikeuden ad hoc -sääntöjä, jotka käsittävät muun muassa säännöksiä, joilla kielletään kaikkia luonnollisia tai oikeushenkilöitä, jotka hallinnoivat varoja tai yhteisöjä vero- ja finanssiparatiiseissa, saamasta julkisia varoja.

3.20 OECD arvioi vuonna 2009, että näihin paratiiseihin on osoitettu pääomaa 1 700–11 000 miljardia dollaria, ja se laati G20:n hyväksymän luettelon, jonka pohjalta on mahdollista käynnistää tiukat toimet sellaisia valtioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet yhtäkään pankki- tai verotusalan avoimuutta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta tai ovat noudattaneet vain muutamia niistä.

3.21 OECD:n raportti on herättänyt vastalauseiden aallon etenkin Sveitsissä, Luxemburgissa ja luonnollisesti Uruguayssa. Vilkasta keskustelua on herättänyt Yhdysvaltain Delawaren osavaltion tapaus.

3.22 Yhdysvalloissa tiedetään vallan hyvin, että Delawaren osavaltio on eräänlainen veroparatiisi: lähes puolella Wall Streetin ja Nasdaqin pörssissä listatuista yhtiöistä on toimipaikka Yhdysvaltain varapresidentin Joe Bidenin kotiosavaltiossa, jotta ne voisivat maksaa vähemmän paikallisia veroja, sillä liikevoitot on vapautettu verosta. Harvemmat sen sijaan tietävät, että tämä Pennsylvanian eteläpuolella sijaitseva pikkuruinen osavaltio tarjoaa huomattavia etuja offshore-yhtiöille ja on vaihtoehtona Caymansaarille ja Bermudalle, mutta alan toimijat ovat olleet siitä perillä jo kauan. Delawaren osavaltioon sijoittautuneiden yhtiöiden voitot kuuluvat avoimuuden nimissä omistajille, jotka eivät ole verovelvollisia Yhdysvalloissa, jos he eivät ole Yhdysvaltain kansalaisia ja jos yhtiö harjoittaa toimintaa Yhdysvaltain ulkopuolella.

3.23 Likaisen rahan pesu, veronkierto, rahoitus korruptiotoimintaa varten tai varojen ohjaamiseksi omille yhtiöille ovat veroparatiisien tärkeimmät ja yleisimmät liikkeelle panevat voimat. Niiltä käsin toteutetaan hyökkäyksiä velkavaikeuksissa olevia valtioita vastaan ja käynnistetään laaja-alaisia kampanjoita, joilla pyritään turvaamaan pääomaliikkeiden ehdoton vapaus ja joissa on mukana tiedotusvälineiden edustajia, poliittisia puolueita ja rahoituslaitosten edustajia.

3.24 Verotusalan huono hallinto lisää petoksia ja veronkiertoa, millä on vakavat seuraukset valtioiden talousarvioille ja EU:n omien varojen järjestelmälle.

3.25 Useimmat monikansallisista yrityksistä ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne voivat hyötyä veronkierrosta eri oikeudenkäyttöalueilla, joilla ne toimivat. Suuret, kansainväliset tai hyvin vakavaraiset yritykset hyötyvät pieniä, kansallisia tai toimintaansa aloittelevia yrityksiä enemmän verokohtelun eroista oikeudenkäyttöalueiden välillä. Veronkiertostrategiat ovat vastoin oikeudenmukaisen kilpailun ja yritysvastuun periaatetta. Lisäksi nämä alueet ovat toiminnan tukikohtana järjestöille ja yrityksille, jotka tuovat tavaroita sisämarkkinoille ilman asianmukaisia alkuperätodistuksia ja EU:n vaatimia takeita, mikä vahingoittaa suuresti kuluttajien etuja ja joskus myös kansanterveyttä. Tähän tarkoitukseen käytetään väärin transfer pricing -järjestelmää, jossa ryhmän sisäisten liiketoimien hinnat vahvistetaan sellaisten arviointiparametrien perusteella, jotka ankkuroidaan yhtymän verovaatimuksiin sen sijaan, että sovelletaan tavanomaisia markkinaehtoja.

3.26 Monikansallisilla yrityksillä on varmasti resurssit toimittaa hallintoa liikaa rasittamatta maakohtaiset julkiset raportit myynnistä, toiminnan tuotoista, ryhmän sisäisistä liiketoimista, liiketoimintatuloksesta ennen veroja sekä veroista. Jos nämä tiedot olisivat julkisia, transfer pricing -järjestelmän väärinkäyttäjät tai aggressiivista verosuunnittelua soveltavat olisi helpompi paljastaa.

3.27 Verovalvonnan puute tai väljät vakavaraisuusvalvontasäännöt, luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden tunnistamiseen tarkoitettujen tietojen läpinäkymättömyys tai mikä tahansa muu oikeudellinen tai hallinnollinen seikka antavat alueiltaan käsin toimiville yrityksille mahdollisuuden hyötyä lähes täydellisestä rankaisematta jäämisestä ja kilpailueduista, joita ei voida hyväksyä, sekä tarjoavat suojan kolmansien maiden oikeus- ja hallintoviranomaisten toimia vastaan.

3.28 ETSK tuomitsee jyrkästi veroparatiisien osallisuuden veronkierron ja pääomavuodon edistämisessä ja hyödyntämisessä. EU:n on lisättävä toimintaansa näiden ilmiöiden torjumiseksi sekä toteutettava konkreettisia sanktiotoimenpiteitä.

3.29 Tietoisena siitä, että kyseiset alueet vahingoittavat suuresti kansainvälistä kauppaa, valtionkassojen etuja, turvallisuutta ja yleistä järjestystä ja, kuten vuoden 2008 alussa alkanut kriisi osoittaa, rahoitusjärjestelmien tasapainoa, kansainvälinen yhteisö on käynnistänyt varovaisia toimia näiden alueiden yksilöimiseksi ja asteittaiseksi lakkauttamiseksi.

3.30 G20:n ja YK:n yhteisten ponnistelujen sekä OECD:n aloitteiden puitteissa tehtyjen ponnistelujen tulokset ovat edelleen riittämättömät vastaamaan veroparatiisien ja ylikansallisten rahoituskeskusten aiheuttamiin haasteisiin, joten niiden yhteydessä on toteutettava päättäväisiä, tehokkaita ja yhtenäisiä toimia.

3.31 Muun muassa G20-maiden, GAFIn ja OECD:n toimet ovat kuitenkin toistaiseksi ainoastaan lievittäneet vero- ja finanssiparatiisien aiheuttamien vahinkojen rasitusta.

3.32 On tarpeen yksilöidä yhteistyöhaluttomat oikeudenkäyttöalueet, arvioida sääntöjen noudattamista ja toteuttaa varoittavia toimenpiteitä sääntöjen noudattamisen parantamiseksi. ETSK katsoo lisäksi, että OECD:n toimintakehys veroparatiisien torjumiseksi on puutteellinen, joten on tarpeen parantaa indikaattoreita, joiden pohjalta voidaan määrittää yhteistyöhaluisten oikeudenkäyttöalueiden oikeudellinen asema antamalla niille laadullinen arvo. OECD ei myöskään saa sallia, että hallitukset välttävät mustalle listalle joutumisen ainoastaan lupaamalla noudattaa tiedonvaihdon periaatteita ilman, että se varmistaa, että kyseiset periaatteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön.

3.33 On olemassa riittäviä todisteita väitteelle siitä, että rahoituskriisin osasyynä ovat monimutkaiset ja ei-avoimet liiketoimet, joita verosalaisuutta hyödyntäville oikeudenkäyttöalueille sijoittautuneet rahoitustoimijat ovat toteuttaneet aiheuttaen vakavaa haittaa investoijille ja kyseisten rahoitustuotteiden ostajille. Veroparatiisit ottavat vastaan rahoituslaitosten taseen ulkopuolisia liiketoimia, kuten monimutkaisia rahoitustuotteita, jotka eivät ole edistäneet rahoitusalan innovaatioita vaan horjuttaneet rahoitusmaailman vakautta. On riittävästi näyttöä myös siitä, että etenkin kehitysmaissa monet ulkomaiset suorat sijoitukset ovat peräisin veroparatiiseista.

3.34 Euroopan unioni on tilanteesta tietoisena tuominnut selväsanaisesti kyseiset järjestelmät eri toimielinten viranomaisten toimesta. Valitettavasti EU ei kuitenkaan ole kyennyt parantamaan ylikansallista ja hallinnollista säädöskehystä, jolla voitaisiin pienentää rankaisemattomuuden marginaalia.

3.35 EU:n toiminnassa on keskitytty niiden noin sadan haitallisen verojärjestelmän lakkauttamiseen, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden oikeudenkäyttöalueella ja joita koskeva varainhoidon valvonta on vähäistä tai jotka sijaitsevat unionin ulkopuolisten maiden alueella. Euroopan komissio hyväksyi siten vuosina 2009 ja 2010 kaksi tiedonantoa ja käytännesäännöt verotusalan hyvästä hallintotavasta, ja veronkierrolla saatuja varoja koskevista hyödyistä, hallinnollisesta yhteistyöstä ja säästöjen verottamisesta (tätä koskeva direktiivi on tarkistusvaiheessa) on voimassa kolme direktiiviä. Lisäksi hyvien käytäntöjen noudattamisen ehtoja koskeva säännöstö ja verotusalan hyvä hallintotapa ovat hyvin yleisiä EU:n ja kolmansien maiden välisissä assosiaatio-, kauppa- ja yhteistyösopimuksissa.

3.36 Edistystä on tästä huolimatta saatu aikaan vain vähän, sillä tutkintaa ja sanktioita koskeva toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

3.37 Pankkien mukaan Yhdysvaltain lainsäädäntö on osoittanut, että tämänkaltaisten toimenpiteiden yksipuolinen käyttöönotto voi aiheuttaa rahoituslaitoksille ongelmia, sillä FATCAn edellyttämät tiedotus-, veronpidätys- ja tilinpäätösvelvoitteet eivät sovi yhteen unionin ja/tai rahoituslaitoksen sijaintimaan sisäisen lainsäädännön kanssa.

3.38 Yhdistyneen kuningaskunnan entinen pääministeri piti Yhdysvaltain kongressissa 4. maaliskuuta 2009 tärkeän puheen, jossa hän kehotti yhteistyökumppaneita ryhtymään yhdessä ponnisteluihin globaalisti säädellyn talousjärjestelmän puolesta ja torjumaan rahoitusjärjestelmien käyttöä ainoastaan henkilökohtaiseen rikastumiseen.

Bryssel 24. toukokuuta 2012

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON

(1) Euroopan parlamentin 6. huhtikuuta 2011 antama päätöslauselma Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2009 (2010/2247(INI)).