KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Meristrategia Adrianmerta ja Joonianmerta varten

Keskeisellä paikalla Välimeren pohjoisosassa sijaitseva Adrianmeri ja sen vieressä oleva Joonianmeri muodostavat tärkeän meri- ja rannikkoalueen Euroopassa. EU:n laajentumisnäkymät merkitsevät yhä kasvavaa ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista rannikkoalueille aiheutuva uhka kasvaa kaiken aikaa. Rannikkovaltiot ovat edelleen toisiinsa nähden epätasaisia, kun tarkastellaan niiden kokemuksia, teknisiä valmiuksia, taloudellisia resursseja ja taitotietoa omien meri- ja rannikkoalueidensa kestävän kehityksen turvaamiseksi.

Meret, saaret ja rannikkoalueet ovat monimutkaisia ja toisiinsa kytkeytyviä järjestelmiä. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että Adrian- ja Joonianmeren alueen maat ovat päättäneet lisätä yhteistyötään keskittyen ensimmäiseksi mereen, joka on niiden yhteinen luonnonvara.

JOHDANTO

(1) Tavoitteet

Tässä tiedonannossa arvioidaan mereen liittyvän toiminnan tarpeita ja mahdollisuuksia Adrian- ja Joonianmerellä ja hahmotellaan puitteet yhtenäistä meristrategiaa ja siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa pohjustaville toimenpiteille toteutettavaksi vuoteen 2013 mennessä. Jos EU:n jäsenvaltiot päättävät pyytää komissiota laatimaan EU:n strategian Adrian- ja Joonianmeren alueelle, tämä meristrategia voisi olla ensimmäinen rakenneosa kyseisessä aluestrategiassa, joka kattaisi muitakin aloja.

Strategiassa määritellään toteuttamiskelpoisia toimia ja yhteisiä aloitteita, jotka liittyvät yhteistä toimintaa edellyttäviin, rajojen yli vaikuttaviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Siinä pyritään edistämään nykyisten resurssien, säädösten ja rakenteiden asettamissa rajoissa rajat ylittäviä kumppanuuksia ja määrittelemään tavoitteet, joiden ympärille voidaan koota paikalliset, alueelliset ja kansalliset toimijat muuttamaan Eurooppa 2020 ‑strategian prioriteetteja kohdennetuiksi toimiksi.

Strategia on tarkoitus toteuttaa älykkään hallinnoinnin kautta, jolloin siitä voi tulla talouden veturi ilman lisäkustannuksia. Siitä on myös apua, kun pyritään laatimaan parempia hankehakemuksia ja koordinoimaan niiden rahoitusta ja toteutusta tavoitteena erityisesti varojen entistä tehokkaampi käyttö uuden rahoituskehyksen 2014–2020 puitteissa. Merialan hankkeita voidaan rahoittaa erilaisista EU:n ohjelmista ja rahoitusvälineistä siten, että tukikelpoisten jäsenvaltioiden toimivalta säilyy ennallaan. Niitä ovat EAKR, CF, ESR ja EKTR[1] sekä muut nykyiset (kuten FP7[2] ja LIFE+[3]) ja tulevat (Verkkojen Eurooppa ‑väline ja EMFF[4]) rahoitusohjelmat ja ‑välineet. Lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön IPA:n[5] varoja, jotta ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat saadaan mukaan tuleviin toimiin. Muita mahdollisia rahoituslähteitä ovat kansainväliset rahoituslaitokset esimerkiksi Länsi-Balkanin investointikehyksen kautta, kansalliset, alueelliset ja paikalliset resurssit sekä yksityiset sijoittajat. Strategian puitteissa olisi pyrittävä yhdistelemään tehokkaasti kaikkia edellä mainittuja lähteitä. Mikäli jonkin tietyn hankkeen rahoitus voidaan katsoa valtiontueksi, kiinnitetään huomiota myös kilpailusääntöihin.

Strategia luo perustan kasvulle tukemalla kalastusta, joka on pitkällä aikavälillä kestävää ja vastuullista, ja edistämällä meriympäristön hyvän tilan sekä luotettavamman ja turvallisemman merialueen saavuttamista. Siitä on myös apua käsiteltäessä horisontaalisia kysymyksiä, kuten mukautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Tällä tavoin tuetaan meritalouden älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua samalla edistäen Eurooppa 2020 ‑strategian[6] tavoitteita.

(2) Maantieteellinen kattavuus

Adrianmeri ja Joonianmeri[7] yhdistävät toisiinsa seuraavien seitsemän maan maa-alueet: kolme EU:n jäsenvaltiota (Italia, Kreikka ja Slovenia), yksi liittyvä maa (Kroatia), yksi ehdokasmaa (Montenegro) ja kaksi mahdollista ehdokasmaata (Albania sekä Bosnia ja Herzegovina). Serbia, joka myös on ehdokasmaa, on yksi Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevan aloitteen (AII)[8] kahdeksasta jäsenestä. Myös muilla alueen mailla on poliittista ja taloudellista mielenkiintoa Adrianmerellä ja Joonianmerellä harjoitettavaa merialan toimintaa kohtaan, ja sen vuoksi niitä voidaan ottaa mukaan yksittäisiin toimintoihin tapauskohtaisesti.

(3) Taustaa

Adrianmeren ja Joonianmeren rannikkovaltioiden välillä tehdään jo nykyään laajaa yhteistyötä, joka osittain pohjautuu eurooppalaisiin ohjelmiin, esimerkiksi IPA:n Adrianmeren aluetta koskevaan rajat ylittävään yhteistyöohjelmaan ja tuleviin, kyseistä aluetta koskeviin ohjelmiin, ja osittain muihin ohjelmiin, kuten Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevaan aloitteeseen.

Tässä tiedonannossa hahmotellaan kehys yhdennetyn meripolitiikan mukauttamiseksi Adrianmeren ja Joonianmeren meri- ja rannikkoalueiden luonnonvaroja ja sosioekonomista rakennetta koskeviin tarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Neuvosto ilmaisi yhdennetystä meripolitiikasta joulukuussa 2011 antamissaan päätelmissä tukevansa ”Adrianmeren ja Joonianmeren jäsenvaltioiden tekemää työtä merenkulkuyhteistyön tehostamiseksi EU:n ulkopuolisten Välimeren alueen naapurien kanssa makroalueellisen strategian puitteissa”. Kuten Limassolin julkilausumassa[9] korostetaan, merialueyhteistyö on tärkeä osa EU:n yhdennetyn meripolitiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa. Itämeren[10], Tonavan[11] ja Atlantin[12] yhteydessä saatu kokemus saattaa tarjota hyödyllisiä esimerkkejä ja opetuksia. Seuraavassa esitettäviä ajatuksia on kannatettu kolmessa sidosryhmätyöpajassa, jotka järjestettiin vuoden 2012 aikana Kreikassa, Italiassa ja Sloveniassa.

OHJELMA MEREEN PERUSTUVAA ÄLYKÄSTÄ, KESTÄVÄÄ JA OSALLISTAVAA KASVUA VARTEN

PILARI 1: Sinisen talouden potentiaalin hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla

Tiedonannossaan Sininen kasvu: meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet[13] komissio piirtää kuvan Euroopan sinisestä taloudesta. Voidakseen hyödyntää mereen perustuvan taloudellisen kasvun potentiaalin maiden on luotava oikeanlaiset edellytykset innovoinnille ja kilpailukyvylle ja keskityttävä aloille, joilla niillä on suhteellista etua.

1.1 Luodaan edellytykset innovoinnille ja kilpailukyvylle

Meri- ja merenkulkualojen kasvupotentiaalin toteutumiseksi on tuettava tiettyjä kasvun vetureita ja voitettava tietyt esteet. Tässä yhteydessä huomiota on kiinnitettävä hallinnon yksinkertaistamiseen ja yhdenmukaistamiseen, tarvittaviin taitoihin, tutkimus-, kehitys- ja innovointityöhön, älykkääseen ja ilmaston kannalta kestävään infrastruktuuriin sekä pätevään ja liikkuvaan työvoimaan. Jos edellytykset edellä mainittujen seikkojen kehittämiselle ovat hyvät, voivat alueelle ratkaisevan tärkeät toimialat, kuten laivanrakennus, huviveneteollisuus ja logistiikka, parantaa kilpailukykyään ja kokeilla uusia yritystoiminnan muotoja. Friuli Venezia Giulian alueella sijaitseva Ditenave tarjoaa hyvän esimerkin meriklusterista, joka kokoaa yhteen huipputeknologiateollisuuden, yliopistot ja alueviranomaiset.

Meri- ja rannikkoalueiden laajempi taloudellinen käyttö saattaa lisätä tilasta käytävää kilpailua. Merten aluesuunnittelulla on keskeinen merkitys, kun pyritään saamaan päätöksenteko sellaiseksi, että merialueista kilpailevat eri alojen intressit ovat tasapainossa keskenään. Vastaavasti rannikkoalueisiin kohdistuvia kasvavia paineita voidaan paremmin käsitellä soveltamalla rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toimintatapaa. Sen käyttöä Välimeren maissa tukee merkittävästi UNEP/MAP-toimintasuunnitelma[14], jolla pannaan täytäntöön Barcelonan yleissopimukseen sisältyvä rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva pöytäkirja.

Edellä oleva huomioon ottaen esimerkkejä ensisijaisesti kehitettävistä aloista ovat seuraavat:

· Parannetaan hallinnollista yhteistyötä alusliikennettä koskevien muodollisuuksien yksinkertaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi, kuten EU:n säännöstössä edellytetään.

· Tuetaan meriklusterien ja merialan tutkimusverkostojen perustamista ja tutkimusstrategioiden laadintaa innovoinnin lisäämiseksi.

· Lisätään työvoiman liikkuvuutta ja pätevyyttä mukaan luettuna tutkintotodistusten selkeyttäminen.

· Kehitetään merten aluesuunnittelua ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa sekä kansallisella että rajat ylittävällä tasolla ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan pohjalta ja hyödyntäen parhaalla mahdollisella tavalla merten suojelualueita koskevien EU:n keskeisten tutkimushankkeiden[15] tuloksia.

1.2. Keskeiset meri- ja merenkulkualat

1.2.1 Meriliikenne

Adrianmeri ja Joonianmeri sijaitsevat Euroopan itä–länsi-akselilla sekä sen pohjois–etelä-akselilla, mikä tekee niistä tärkeän meriliikenteen reitin. Useat Keski-Euroopan maat sekä sisämaavaltiot ovat tuonnissaan hyvin riippuvaisia Adrianmeren pohjoisosan satamista. Viisi Adrianmeren pohjoista satamaa (Koper, Ravenna, Rijeka, Venetsia, Trieste) ovat ryhmittyneet pohjoisen Adrianmeren satamayhteisön (NAPA, North Adriatic Port Association) logistiikka-alueeksi. Adrianmeren ja Joonianmeren satamien kilpailukyky riippuu, kuten meneillään olevassa EU:n satamastrategian ja siihen liittyvien, vuoden 2013 alkuvaiheelle suunnattujen ehdotusten laatimisen yhteydessä on määritelty, muun muassa seuraavista seikoista:

· Kyky lisätä intermodaalisuutta yhdistämällä meriliikennettä ja maaliikennettä. Verkkojen Eurooppa ‑välineessä ennakoidut Itämeri–Adrianmeri-käytävä ja Välimeren käytävä korjaavat rautatie- ja moottoritieyhteyksien puutetta.

· Tehokkaat ja ympäristömyötäiset toiminnot.

Satamilla on keskeinen rooli alueellisen jatkumon ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamisessa. Meriyhteydet ovat kuitenkin Adrianmeren ja Joonianmeren maiden välisessä tavara- ja matkustajaliikenteessä harvoin ensisijainen vaihtoehto. Koska Adrianmeren ja Joonianmeren ympärillä on kuitenkin paljon maita ja kaupunkeja, joiden välinen etäisyys on meritse varsin lyhyt. Tämä tarjoaa hyvät edellytykset lähimerenkulun kehittämiselle. Adrianmeren valtatiehanke (Adriatic Motorway of the Sea[16]) on esimerkki toimivasta ja luotettavasta liikennepalvelusta, joka hoidetaan Euroopan laajuisella multimodaalisella liikennejärjestelmällä. Rajat ylittävien lauttayhteyksien merkitys on erityisen suuri, kun otetaan huomion Kroatian ja Kreikan rannikoiden edustalla sijaitsevat lukuisat saaret.

Edellä kuvatun perusteella voitaisiin suunnitteilla olevan satamastrategian ja tulevien TEN-T ‑toimien yhteydessä kehiteltävinä ensisijaisina aloina tarkastella esimerkiksi seuraavia näkökohtia:

· Liityntäkohtien, menettelyjen ja infrastruktuurin optimointi Etelä-, Keski- ja Itä-Euroopan kanssa käytävän kaupan helpottamiseksi.

· Yhteyksien optimointi kehittämällä koko alueen kattava yhdennetty ja kysyntään perustuva vähähiilinen meriliikenneverkko, jossa kiinnitetään erityistä huomiota saariyhteyksiin.

· Pitkän aikavälin kestävyyden parantaminen ympäristön ja talouden näkökulmasta.

Konkreettisina toimenpiteinä voisivat tässä yhteydessä olla satamien ja sisämaan välisten yhteyksien parantaminen ja esteettömän merialueen nopea toteutus (hallinnollisten menettelyjen keventäminen EU:n sisäisessä meriliikenteessä alueella tai alueen satamapalvelujen tehokkuuden ja laadun edistäminen).

1.2.2 Rannikko- ja merimatkailu

Matkailulla on suuri taloudellinen merkitys yhtenä tärkeimmistä ja nopeasti kasvavista merielinkeinoista. Matkailusta on paljon hyötyä alueen taloudelle, sillä se luo työpaikkoja ja tukee rannikko- ja merialueiden kulttuuriperinnön säilyttämistä. ”AdrIon” on Adrian- ja Joonianmeren alueen kauppakamarien foorumin kehittämä yhteinen tavaramerkki. Rannikoille suuntautuvan massaturismin asianmukainen hallinnointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta saadaan vähennettyä mahdollisia elinkeinolle itselleen äärimmäisen tärkeään rannikko- ja meriympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi jätteiden tai jätevesien käsittelylaitoksia on mukautettava, jotta jätteitä tai jätevesiä ei tarvitse johtaa suoraan mereen.

Risteilytoiminta on jo nyt nopeassa kasvussa Adrianmerellä ja Joonianmerellä. Venetsia ja Dubrovnik lukeutuvat Euroopan kymmenen tärkeimmän risteilymatkustajia vastaanottavan sataman joukkoon. Markkinoiden yhä suurempi segmentoituminen ja uusien liiketoiminnan mallien ilmaantuminen avaavat monille satamille uusia mahdollisuuksia.

Lopuksi voidaan vielä todeta, että rannikkoalueen ja merenpohjan kulttuuri- ja arkeologisella perinnöllä on suuri merkitys niin matkailun kehittämisen kuin yhteisen identiteetinkin kannalta.

Edellä oleva huomioon ottaen esimerkkejä ensisijaisesti kehitettävistä aloista ovat seuraavat:

· Rannikko- ja merimatkailun kestävän kehityksen tukeminen; innovoinnin sekä yhteisten markkinointistrategioiden ja tuotteiden tukeminen.

· Alan kestävyyden turvaaminen rajoittamalla sen ympäristövaikutuksia ottaen huomion ilmastonmuutoksen vaikutukset.

· Risteilymatkailun kestävän kehityksen edistäminen.

· Kulttuuriperinnön arvon ja arvostuksen lisääminen.

Konkreettisina toimenpiteinä voisivat olla yhteisten brändien kehittämisen tukeminen alueen matkailun edistämiseksi Adrian- ja Joonianmeren alueen kauppakamarien aloittaman työn mukaisesti sekä uusien liiketoiminnan mallien määrittely risteilyalalle.

1.2.3 Vesiviljely

Vesiviljelyala tarjoaa EU:ssa suoraan arviolta 80 000 työpaikkaa, ja ala on elintärkeä tulolähde monilla EU:n rannikkoalueilla. Italia ja Kreikka kuuluvat viljellyn kalan suurimpiin tuottajiin koko Välimeren alueella, ja niiden tuotannon määrä on yli 284 000 tonnia vuodessa.

Kehittämällä Eurooppaan vahva ja tasokas sekä ympäristön ja talouden kannalta kestävä vesiviljelyala on mahdollista luoda lisää työpaikkoja ja lisätä terveellisten elintarvikkeiden tarjontaa. Vesiviljely voi myös lieventää kalastuksen aiheuttamaa painetta ja siten edistää kalakantojen säilymistä. Haitallisten vaikutusten lieventäminen on otettu asianmukaisesti huomioon EU:n ympäristölainsäädännössä.

Monet seikat estävät EU:n vesiviljelyalaa kehittymästä täyteen mittaansa. Niitä ovat rajoitetut alueiden käytön mahdollisuudet ja lupamenettelyt, tuotannonalan hajanaisuus, siemenpääoman tai innovaatioihin tarvittavien lainojen rajoitettu saanti ja aikaa vievät hallintomenettelyt ja muu paperityö. Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevassa uudistuksessa ehdotetaan, täysin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, että vesiviljelyä edistetään koordinoidulla lähestymistavalla ei-sitovien strategisten suuntaviivojen ja yhteisten prioriteettien mukaisesti ja vaihtamalla parhaita käytänteitä avointa koordinointimenetelmää käyttäen. Edellä oleva huomioon ottaen esimerkkejä ensisijaisesti kehitettävistä aloista ovat seuraavat:

· Uusien työpaikkojen ja liiketoimintamahdollisuuksien luominen tutkimusta ja innovointia lisäämällä.

· Merten aluesuunnittelun periaatteiden mukaisesti välineiden kehittäminen vesiviljelyyn sopivien paikkojen määrittelemiseksi vesistöissä, mukaan luettuina välineet sellaisten toimintojen määrittelemiseksi, joita ehkä voitaisiin harjoittaa samassa tilassa vesiviljelyn kanssa.

Konkreettisina toimenpiteinä voisivat olla yhteistyö hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi sekä optimaalinen aluesuunnittelu parhaita käytänteitä vaihtamalla.

PILARI 2: Terveempi meriympäristö

Adrianmeressä ja Joonianmeressä sekä niiden rannikoilla esiintyy hyvin moninaisia luontotyyppejä ja lajeja. Kummastakin merestä tavataan Posidonia-niittyjä ja useita merinisäkäslajeja[17].

Nämä luontotyypit ovat hyvin pilaantumisalttiita ihmisen toiminnasta aiheutuvan paineen ja maanpinnan muodon erityispiirteiden vuoksi. Rannikkovaltiot tekevät keskenään yhteistyötä, jonka oikeudelliset puitteet on vahvistettu meristrategiadirektiivissä, Barcelonan yleissopimuksessa ja sen pöytäkirjoissa ja Adrianmeren ja sen rannikkoalueiden yhteisessä suojelukomissiossa.

Adrianmereen vaikuttavat merkittävästi siihen laskevat joet. Noin kolmasosa Välimeren maiden mantereelta tulevista vesistä laskee Adrianmeren pohjois- tai keskiosaan. Tästä aiheutuva rehevöityminen on yksi suurimmista alueeseen kohdistuvista uhkista[18]. Vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanolla on siten merkitystä meriympäristön hyvän tilan saavuttamiselle.

Merten roskaantuminen merkitsee esteettisen haitan lisäksi huomattavaa vaaraa merieliöille. Roskaantuminen perustuu pääasiassa maalla tapahtuvaan toimintaan – sen syitä ovat kotitalouksien jätteet, matkailukohteiden päästöt ja valumat kaatopaikoilta.

Alueelle on myös tyypillistä vilkas meriliikenne, mikä tarkoittaa aluksista ja satamista laskettavia päästöjä, onnettomuusriskejä ja painolastivesien tyhjennyksen myötä tulevia vieraslajeja. Vuonna 2005 Kroatia, Italia ja Slovenia allekirjoittivat sopimuksen osa-aluetason varosuunnitelmasta[19], jossa vahvistetaan oikeudellinen ja toiminnallinen kehys merta pilaavien tapahtumien ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

Edellä oleva huomioon ottaen esimerkkejä asianomaisten EU-politiikkojen yhteydessä kehiteltävistä ensisijaisista aloista ovat seuraavat:

· Merten ja rannikoiden ympäristön hyvän tilan ja hyvän ekologisen tilan turvaaminen vuoteen 2020 mennessä asiaa koskevan EU:n säännöstön ja Barcelonan yleissopimuksessa määritellyn ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan mukaisesti.

· Luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemien ja ekosysteemipalvelujen säilyttäminen panemalla täytäntöön eurooppalainen ekologinen verkosto Natura 2000 ja hallinnoimalla sitä, ottaen samalla huomioon vastaava Barcelonan yleissopimuksen puitteissa tehtävä työ.

· Merten roskaantumisen vähentäminen muun muassa parantamalla jätehuoltoa rannikkoalueilla.

· Osa-aluetason yhteistyön tehostaminen edelleen ja sellaisten olemassa olevien, etenkin EMSA:n perustamien mekanismien seuranta, jotka koskevat suurten öljyvahinkojen ehkäisyä, vahinkoihin varautumista ja koordinoitua toimintaa vahinkotilanteessa, sekä EU:n resurssien käytön parantamisen selvittäminen.

Konkreettisia toimenpiteitä voisivat olla Adrianmeren suojelualueiden verkoston (AdriaPAN) työhön perustuva parhaiden käytänteiden vaihto merten suojelualueita hallinnoivien viranomaisten välillä tavoitteena luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä osa-aluetason varosuunnitelman toteuttaminen mahdollisesti niin, että se ulotetaan koskemaan myös muita Adrianmeren ja Joonianmeren maita.

PILARI 3: Turvallisempi ja luotettavampi meriympäristö

Ihmisten terveyteen, ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvät haasteet eivät rajoitu maan merirajoihin. Tavoitteena olisi oltava synergiaa luova alueellinen toiminta, johon liittyy voimassa olevien EU:n sääntöjen ja kansainvälisten sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano ja uuden teknologian hyödyntäminen.

Joidenkin alueen kolmansien maiden on syytä tehostaa toimintaansa lippuvaltioina ja parantaa sijoitustaan asianomaisella satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan listalla. EU:n sääntöjen ja kansainvälisten sääntöjen tiukka noudattaminen edistää viime kädessä hyvätasoisen merenkulun kehittymistä alueella, luo toimijoille tasavertaiset toimintaolosuhteet, lisää liikkuvuutta ja valmistaa vähitellen ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita EU:hun liittymiseen. Toimintaa tällaisen sääntöjen noudattamisen kulttuurin vakiintumiseksi on jatkettava.

Alueella liikennöi vuosittain muihin alueisiin verrattuna enemmän matkustaja-aluksia, ja öljy- ja kaasukuljetukset ovat kasvussa. Adrianmerta ja Joonianmerta käyttävät kaupallisen meriliikenteen lisäsi laittomaan muuttoliikkeeseen ja muuhun lainvastaiseen toimintaan sekaantuneet rikolliset verkostot. On kehitettävä viranomaisten toimintavalmiuksia, jotta ne voivat paremmin valvoa meriliikennettä, toimia hätätilanteissa, pelastaa ihmishenkiä, tervehdyttää meriympäristöä, valvoa kalastustoimintaa sekä hallita turvallisuusuhkia ja torjua lainvastaista toimintaa.

Seuraavassa esitetään esimerkkejä ensisijaisista aloista kehiteltäväksi erityisesti alueella sijaitsevien naapurimaiden kanssa ottaen huomioon EU:n säännöstön puitteissa parhaillaan käynnissä olevat toimet ja varmistaen johdonmukaisuus kansallisten institutionaalisten rakenteiden kanssa.

· Vaatimusten noudattamisen kulttuurin kehittäminen lippuvaltio- ja satamavaltiotarkastusten, merenkulkuun liittyvien vastuu- ja vakuutuskysymysten, alusten sanitaation ja aluksilla tehtävän tartuntatautien torjunnan sekä onnettomuustutkinnan ja satamaturvallisuuden osalta.

· Yhteistyön lisääminen kansallisten tai alueellisten merenkulkuviranomaisten ja EU:n välillä, mekanismien perustaminen meriliikennetietojen vaihdon mahdollistamiseksi kansallisten VTMIS-järjestelmien[20] välillä SafeSeaNet-verkoston kautta.

· Päätöksenteon tukijärjestelmien, onnettomuusvalmiuksien ja varosuunnitelmien kehittämisen tukeminen.

· Riittävien tietolähteiden turvaaminen alusten miehistöille ja navigointitarkoituksiin (esim. veden syvyysmittaukset, merenpohjan kartoitus ja hydrografiset tutkimukset) ja näiden tietojen sisällyttäminen sähköisiin merikarttoihin (e-navigointi) erityisesti matkustaja-alusten käyttöön.

Konkreettisena toimenpiteenä edellä kuvattujen tavoitteiden saavuttamiseksi voisi olla, kuten sidosryhmien ensimmäisellä kuulemiskierroksella tuotiin esille, Adrianmeren liikennetietojen raportoimista varten olemassa olevan ADRIREP-järjestelmän[21] saattaminen ajan tasalle ja sen integroiminen SafeSeaNet-verkostoon.

PILARI 4: Kestävä ja vastuullinen kalastustoiminta

Strategian olisi lisättävä ponnisteluja kohti pitkällä aikavälillä kestävää ja vastuullista kalastusta, jotta kalastustoiminta voisi vastaisuudessakin olla taloudellinen voimavara rannikkoalueilla.

Ensinnäkin olisi pyrittävä panemaan yhteisen kalastuspolitiikan periaatteet tehokkaasti täytäntöön. Yhteinen kalastuspolitiikka tukee kalastuksenhoidossa alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. Tässä yhteydessä hyödyllisiä olisivat kalastuksen kannalta merkittäviin merten suojelualueisiin[22] sovellettavat yhteiset periaatteet ja välineet, kuten herkkien luontotyyppien ja tiettyjen lajien (esim. kilpikonnat, delfiinit) suojelemiseksi toteutettavat toimenpiteet.

Kroatian, Italian ja Slovenian hallintoviranomaiset ja tuottajajärjestöt tekevät jo nykyään yhteistyötä käsitellen kalastukseen liittyviä taloudellisia näkökohtia. Yhteistyön pohjalta on muun muassa perustettu keskus pohjoisen Adrianmeren kalastus- ja vesiviljelyalan sosioekonomista seurantaa varten. Sen toimintaa voitaisiin laajentaa ottamalla siihen mukaan markkinatietouden ja ‑palvelujen kehittäminen, jotta voitaisiin varmistaa tuotteiden parempi jäljitettävyys ja luoda edellytykset niiden markkinoinnille.

Tarkastusten, seurannan ja valvonnan yhteydessä on parannettava sääntöjen noudattamisen kulttuuria ja helpotettava tiedonsiirtoa vaihtamalla asiantuntemusta ja parhaita käytänteitä ja laatimalla lisää yhteisiä toiminta-aloitteita. Olisi myös selvitettävä mahdollisuudet parannuksiin kaikkien toiminnassa käytettävien välineiden (järjestelmät, laitteet ja muut resurssit) osalta.

Tieteellisiin kysymyksiin ja kalastuksenhoitoon liittyvää yhteistyötä tehdään jo Välimeren yleisen kalastuskomission ja FAO:n alueellisten hankkeiden (Adriamed ja Eastmed) monenvälisessä kehyksessä. Kyseisiä hankkeita on vahvistettava lisäämällä kaikkien allekirjoittajavaltioiden osallistumista. Samaan aikaan voitaisiin kannustaa alueen maita lisäämään tieteellistä yhteistyötä, jotta tieteellinen tutkimus saataisiin kytkettyä paremmin kalastus- ja vesiviljelyalan tarpeisiin.

Edellä oleva huomioon ottaen esimerkkejä ensisijaisesti kehitettävistä aloista ovat seuraavat:

· Kalastuksenhoidon saaminen kestävälle tasolle, mukaan luettuina monivuotiset suunnitelmat ja toimenpiteet, kuten merten suojelualueet laajassa mielessä.

· Kalastuksen kannattavuuden ja kestävyyden parantaminen lisäämällä sidosryhmien osallistumista kalastuksenhoitoon ja muihin toimiin.

· Sääntöjen noudattamisen kulttuurin parantaminen, resurssien säästäminen, tiedonsiirron helpottaminen ja yhteistyön lisääminen kalastuksen valvonnassa.

· Kalastukseen liittyvän tieteellisen yhteistyön kehittäminen.

Konkreettisia toimenpiteitä voisivat olla markkinatietouden ja ‑palvelujen kehittäminen, jotta kalastus- ja vesiviljelytuotteiden markkinointi alueella olisi selkeää, tehokasta ja täysin sovellettavien sääntöjen mukaista, sekä kalastusalaa koskevien sosioekonomisten tietojen vaihto.

SEURAAVAT VAIHEET: TAVOITTEENA TOIMINTASUUNNITELMA

Meristrategia Adrianmerta ja Joonianmerta varten on tarkoitus esitellä yksityiskohtaisesti vuoden 2013 jälkipuoliskolla laadittavassa toimintasuunnitelmassa ottaen huomioon asiaan vaikuttavien EU:n politiikkojen meneillään olevat ja suunnitellut toimet. Strategiassa esitetään tässä tiedonannossa määriteltyihin pilareihin nojaten ensisijaiset alat ja toimet, joita suositetaan tuettavaksi vastauksena edellä kuvattuihin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Siinä myös asetetaan selkeät, Eurooppa 2020 ‑strategian mukaiset tavoitteet. Toimien toteuttajina ovat alueella toimivat sidosryhmät, joiden kanssa komissio työskentelee. Niitä ovat ministeriöt ja virastot, alueet, kunnat, yritysmaailman toimijat, tutkijat sekä kansainväliset ja valtiosta riippumattomat järjestöt.

Komissio aikoo tehdä työtä edellä mainittujen sidosryhmien sekä muiden alueella toimivien laitosten, varojen ohjelmoinnista vastaavien elinten ja hallitustenvälisten järjestöjen kanssa niiden toiminnan mukauttamiseksi tarvittaessa strategian tavoitteisiin sekä yhteistyöelinten määrittelemiseksi suunniteltuja toimia ja hankkeita varten.

Strategian hallinnointi olisi määriteltävä sellaiseksi, että toimintasuunnitelman laadinta, seuranta ja täytäntöönpano voidaan toteuttaa mahdollisimman yhtenäisellä tavalla.

PÄÄTELMÄT

Komissio on vakuuttunut, että tässä esitelty kehys tukee kaikkia maita Eurooppa 2020 ‑tavoitteiden saavuttamisessa maiden merellisten resurssien, niihin liittyvien mahdollisuuksien ja niiden kestävän käytön osalta. Se edistää Euroopan integraatiota ja alueellista yhteistyötä joustavalla ja osallistavalla tavalla toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen. Komissio haluaisi tietää, kattavatko edellä määritellyt ensisijaiset alat tärkeimmät aihealueet, joilla yhteistyötä tehostamalla voitaisiin saavuttaa hyviä tuloksia. Komissio ottaa myös mielellään vastaan ajatuksia strategiaan ja toimintasuunnitelmaan liittyvästä toimivasta ja joustavasta hallintomallista, jota sovellettaisiin myös toimien käytännön toteutukseen. Tästä syystä komissio pyytää neuvostoa, Euroopan parlamenttia, alueiden komiteaa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa perehtymään tähän tiedonantoon ja hyväksymään sen.

[1]                      Euroopan aluekehitysrahasto, koheesiorahasto, Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan kalatalousrahasto.

[2]                      Tuleva tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (Horisontti 2020).

[3]                      Ympäristöalan rahoitusväline.

[4]                      Euroopan meri- ja kalatalousrahasto.

[5]                      Liittymistä valmisteleva tukiväline.

[6]                      COM(2010) 2020 lopullinen.

[7]                      Tämän asiakirjan käyttöä varten viitataan kansainvälisen hydrografisen järjestön määritelmään, jonka mukaan Joonianmeren etelärajan muodostaa Cape Tenaronista Capo Passeroon ulottuva linja.

[8]                      AII on Anconan julistuksella vuonna 2000 käynnistetty alueellista yhteistyötä koskeva aloite. Serbiasta tuli AII:n jäsen Serbian ja Montenegron valtioliiton seuraajana.

[9]                      Yhdennetystä meripolitiikasta vastaavien eurooppalaisten ministerien ja Euroopan komission julkilausuma kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta, annettu 8. lokakuuta 2012.

[10]                    KOM(2009) 248 lopullinen ja KOM(2012) 128 lopullinen.

[11]                    KOM(2010) 715 lopullinen.

[12]                    KOM(2011) 782 lopullinen.

[13]                    KOM(2012) 494 lopullinen, 13. syyskuuta 2012.

[14]                    Coordinating Unit of UNEP/MAP on Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanosta vastaava elin.

[15]                    Esim. Seitsemännen puiteohjelman OCEAN-hanke COCONET.

[16]             ADRIAMOS.

[17]                    Alustava yhdennetty arvio siitä, kuinka Välimerellä on toteutettu ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan vaihe 3.

[18]                    Ks. edellinen alaviite.

[19]                    Sub-Regional Contingency Plan for Prevention of, Preparedness for and Response to Major Marine Pollution Incidents in the Adriatic Sea.

[20]                    Alusliikennettä koskeva seuranta- ja tietojärjestelmä.

[21]                    Adriatic Traffic Reporting System.

[22]                    Esim. Välimeri-asetuksen 19 artiklan mukaiset rajoitetun pyynnin suojelualueet, Välimeren yleisen kalastuskomission asettamat kalastusrajoitusalueet ja Barcelonan yleissopimuksen mukaiset Välimeren kannalta tärkeinä pidettävät erityiset suojelualueet (SPAMI).