KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 259/93 täytäntöönpanosta ja jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1013/2006 täytäntöönpanosta: Vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden tuottaminen, käsittely ja maan rajat ylittävät siirrot Euroopan unionin jäsenvaltioissa vuosina 2007–2009 /* COM/2012/0448 final */
KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA
EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan yhteisössä, Euroopan yhteisöön ja
Euroopan yhteisöstä tapahtuvien jätteiden siirtojen valvonnasta ja
tarkastamisesta 1 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o
259/93 täytäntöönpanosta ja jätteiden siirrosta 14 päivänä kesäkuuta 2006
annetun asetuksen (EY) N:o 1013/2006 täytäntöönpanosta:
Vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden tuottaminen, käsittely
ja maan rajat ylittävät siirrot Euroopan unionin jäsenvaltioissa vuosina
2007–2009
SISÄLLYSLUETTELO 1........... Johdanto........................................................................................................................ 4 2........... Jäsenvaltioiden kertomukset............................................................................................ 4 3........... Vaarallisten jätteiden tuottaminen..................................................................................... 5 4........... Jätteiden siirrot jäsenvaltioista.......................................................................................... 6 5........... Jätteiden siirrot jäsenvaltioihin.......................................................................................... 7 6........... Laittomat siirrot, tarkastukset ja
täytäntöönpanotoimet..................................................... 8 7........... Yleisiä päätelmiä täytäntöönpanon
tilasta......................................................................... 8 8........... Seuraavaksi.................................................................................................................... 8 Vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden
tuottamisessa, käsittelyssä ja siirroissa tapahtuneet muutokset EU:n
jäsenvaltioissa
2007–2009 1. Johdanto Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävistä
siirroista ja loppukäsittelystä määrätään 22. maaliskuuta 1989
tehdyssä Baselin yleissopimuksessa, jonka sopimuspuolena Euroopan unioni (EU)
on. EU on perustanut omalle alueelleen jätteen
siirtojen valvonta- ja tarkastusjärjestelmän yhdessä Euroopan vapaakauppaliiton
(EFTA) jäsenmaiden, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD)
jäsenmaiden ja muiden yleissopimuksen sopimuspuolina olevien kolmansien maiden
kanssa. Yleissopimus saatettiin osaksi EU:n lainsäädäntöä jätteiden siirrosta
annetulla asetuksella (EY) N:o 1013/2006[1]
. Jäsenvaltiot toimittavat kunakin
kalenterivuonna yleissopimuksen sihteeristölle edellistä kalenterivuotta
koskevan kertomuksen, jossa käsitellään lainsäädäntöä, täytäntöönpanoa ja
ympäristönsuojelullisia toimenpiteitä. Kertomus toimitetaan myös komissiolle
yhdessä kyselylomakkeella toimitettavien lisätietojen kanssa[2]. Komissio laatii kolmen vuoden
välein kertomuksen, joka perustuu jäsenvaltioiden toimittamiin kertomuksiin[3]. Siinä käsitellään siirtojen
rajoituksia, valvontaa, laittomia siirtoja koskevia toimenpiteitä ja
rahoitustakuita. Komission ensimmäisessä, vuonna 2006
julkaistussa kertomuksessa käsiteltiin vuosia 1997–2000[4]. Toisessa, vuonna 2009
julkaistussa kertomuksessa käsiteltiin vuosia 2001–2006[5] . Tämä on kolmas
täytäntöönpanokertomus, ja se kattaa vuodet 2007–2009. Tarkempia tietoja vuosia
2007–2009 koskevista vastauksista, jotka jäsenvaltiot antoivat sekä Baselin
yleissopimuksen mukaiseen että komission kyselylomakkeeseen, on tämän
kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan B ja E
jaksossa. Jätteiden tuottamista, käsittelyä ja siirtoja koskevista
määrällisistä tiedoista esitetään yhteenveto valmisteluasiakirjan A jakson
taulukoissa ja kaavioissa. On huomattava, että Baselin yleissopimuksessa
käsitteitä ”tuonti” ja ”vienti” käytetään kaikkien yleissopimuksen
sopimuspuolivaltioon tai -valtiosta tapahtuvien siirtojen yhteydessä. EU:n
lainsäädännössä näitä termejä kuitenkin käytetään vain, kun on kyse Euroopan
unionin ulkopuolelle tai Euroopan unioniin suuntautuvasta siirrosta.
Luettavuuden parantamiseksi nämä termit esiintyvät tässä kertomuksessa
lainausmerkeissä, ja toisinaan niillä tarkoitetaan jätteiden siirtoa yleisesti.
Valmisteluasiakirjassa kumpikin käsite esiintyy siinä merkityksessä, jossa sitä
käytetään Baselin yleissopimuksessa. Asetuksen (EY) N:o
1013/2006 60 artiklan 2 kohdan perusteella komissio arvioi viiden vuoden
kuluessa 12 päivästä heinäkuuta 2007 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan
(hyödynnettäviksi tarkoitettujen jätteiden suunniteltua siirtoa koskevat
vastalauseet, kun siirto ei ole lähettäjämaan kansallisen lainsäädännön
mukainen) täytäntöönpanoa, kuten sen vaikutuksia ympäristönsuojeluun sekä
sisämarkkinoiden toimintaan. Komissio pyysi vuonna 2010 tämän arvion
valmistelemiseksi jäsenvaltioilta tietoja 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan
soveltamisesta. Jäsenvaltiot ilmoittivat, etteivät ne olleet soveltaneet tätä
säännöstä. Poikkeuksena kuitenkin oli kolme vähemmän tärkeää asiayhteyttä,
joissa säännöksen soveltaminen ei selkeästi ollut tarkoituksenmukaista. Näin ollen 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaan
sisältyvällä säännöksellä ei tähän mennessä ole ollut selkeää vaikutusta
ympäristönsuojeluun ja sisämarkkinoiden toimintaan. Komissio seuraa edelleen
mahdollisuutta soveltaa tätä säännöstä, ja se saattaa ryhtyä tarvittaviin
toimiin silloin, kun asetusta tarkastellaan uudelleen tulevaisuudessa. 2. Jäsenvaltioiden kertomukset Tätä kertomusta laadittaessa useimmat
jäsenvaltiot olivat vastanneet sekä Baselin yleissopimuksen mukaiseen että
komission kyselylomakkeeseen vuosille 2007–2009. Vaikka kaikki vuotta 2009
koskevat kertomukset olisi pitänyt toimittaa komissiolle 31. joulukuuta 2010
mennessä, jäsenvaltioille annettiin lisäaikaa. Määräaika Baselin
yleissopimuksen perusteella annettavan kertomuksen kvantitatiivisten tietojen
analysoinnille oli 15. heinäkuuta 2011. Hallinnollisista syistä Kreikka
(2009), Kypros (2008 ja 2009) ja Malta (2007) toimittivat Baselin
yleissopimuksen mukaiset kertomukset määräajan jälkeen, eikä niitä voitu ottaa
huomioon. Määräaika jäsenvaltioiden vastausten sisällyttämiseksi komission
yksiköiden valmisteluasiakirjan B ja E jaksoihin oli 30. marraskuuta 2011.
Tšekki ei ollut toimittanut kyseiseen päivään mennessä komission
kyselylomaketta vuoden 2008 eikä Alankomaat vuoden 2009 osalta. Ranska ei ollut
toimittanut yhtäkään vuosia 2007–2009 koskevaa kertomusta. Puuttuvista
tiedoista esitetään yhteenveto komission yksiköiden valmisteluasiakirjan
taulukossa 1. Vaikka tähän mennessä ei ole aloitettu yhtään rikkomusmenettelyä,
komissio on toimittanut jäsenvaltioille EU Pilot -tietopyyntöjä
tutkiakseen tapauksia, joissa kertomukset puuttuvat. Tärkeät hallinnolliset tiedot ja asiaa
koskevia kansallisia säännöksiä koskevat tiedot olivat yleisesti ottaen
täydellisiä ja täsmällisiä. Useimmat jäsenvaltiot raportoivat laajasti
toimenpiteistä jätteiden tuottamisen estämiseksi. Jätteiden siirron
vähentämiseksi toteutetuista toimenpiteistä raportoitiin harvemmin.
Vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden tuottamisen, kuljetuksen ja
loppukäsittelyn vaikutuksista ihmisten terveyteen ja ympäristöön annettiin
niukemmin tietoja, ja monissa tapauksissa näitä aiheita ei käsitelty lainkaan. Laittomien siirtojen osalta muutamat
jäsenvaltiot raportoivat suuresta määrästä tapauksia, kun taas toiset vain
muutamasta tai eivät ainoastakaan tapauksesta. Tapauksia, joissa jätteiden
loppukäsittely ei sujunut odotetusti, raportoitiin vain harvoin.
Onnettomuuksista vaarallisten jätteiden ja muiden jätteiden maan rajan
ylittävien siirtojen ja loppukäsittelyn aikana ei raportoitu lainkaan. Jäsenvaltioiden välillä siirretyn jätteen
kokonaismäärien vertailussa eri maiden kesken ilmeni määriä koskevia
epäjohdonmukaisuuksia. Eri jäsenvaltiot raportoivat samat siirrot eri
suuruisina, vaikka kyseisten siirtojen olisi pitänyt olla identtiset.
Vaarallisen jätteen osalta jäsenvaltioiden välisen ”viennin” kokonaismäärä oli
suurempi kuin ”tuonnin” (esimerkiksi vuonna 2009 eroa oli 27 %). Kaiken
muun ilmoitetun jätteen osalta ”tuonnin” kokonaismäärä oli suurempi kuin
”viennin” (esimerkiksi vuonna 2009 eroa oli 36 %). Komissio aikoo tehdä
jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä raportoitujen tietojen laadun
parantamiseksi. 3. Vaarallisten jätteiden
tuottaminen Baselin yleissopimuksen mukaisessa
kyselylomakkeessa kaikkia maita pyydetään toimittamaan tietoja niissä
tuotettujen vaarallisten jätteiden ja ”muiden jätteiden” kokonaismäärästä.
”Muilla jätteillä” tarkoitetaan tässä yhteydessä kotitalouksista kerättyjä
jätteitä ja kotitalousjätteiden polttamisessa syntyviä jäämiä. Molemmat
mainitut jäteluokat koostuvat erityistä huomiota vaativista jätteistä, ja niitä
on Baselin yleissopimuksen mukaan valvottava vastaavalla tavalla kuin
vaarallisia jätteitä (luokat Y46 ja Y47). Vaaralliset jätteet määritellään
jätevirta- ja/tai ainesosaluettelon (luokat Y1–18 ja Y19–45) sekä eräiden
vaarallisten ominaisuuksien perusteella. Kuitenkin siinä tapauksessa, että jäte
määritellään vaaralliseksi kansallisessa lainsäädännössä, kyseistä määritelmää
sovelletaan myös yleissopimuksen nojalla. Tätä kertomusta laadittaessa tiedot vuonna
2009 tuotetusta vaarallisen jätteen kokonaismäärästä olivat vielä
puutteellisia. Yhteensä 11 maata ei ollut raportoinut vuonna 2009 tuotetusta
vaarallisen jätteen kokonaismäärästä. Vuodelta 2008 puuttuvia arvoja oli neljä
(Kypros, Ranska, Italia, Espanja) ja vuodelta 2007 kolme (Ranska, Italia,
Ruotsi). Puuttuvia tietoja täydennettiin arvioilla, joihin päädyttiin
edellisten vuosien tietojen perusteella. Vuonna 2009 EU-27-maissa[6] tuotettiin vaarallista jätettä
noin 77 miljoonaa tonnia, joista noin 58 miljoonaa tonnia EU-15-maissa[7]. EU-27-maissa vuosina 2000–2008
tuotettu vaarallisen jätteen kokonaismäärä kasvoi 46 prosenttia. Saman
jakson aikana EU-15-maissa tuotettu vaarallisen jätteen kokonaismäärä kasvoi 57
prosenttia. Vuonna 2009 tuotetut vaarallisen jätteen määrät ovat hiukan
vähäisemmät kuin vuonna 2008 (8 % sekä EU-27:n että EU-15:n osalta). EU-27-maissa
vaarallista jätettä tuotettiin vuonna 2009 154 kiloa henkeä kohti, kun
keskiarvo EU-12-maissa[8]
oli 186 kiloa eli hieman korkeampi. EU:ssa vaarallisen jätteen tuottamisessa
havaitut vaihtelut voisivat olla yhteydessä samana aikana havaittuun taloudellisen
toiminnan vaihteluun. Saksa tuotti suurimman määrän vaarallista
jätettä vuosina 2007–2009, 19 miljoonaa tonnia vuodessa. Seuraavaksi eniten
jätettä tuottivat Italia[9],
Viro[10],
Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tuotettu
vaarallisen jätteen määrä väheni huomattavasti vuonna 2009. Puolassa määrät
kasvoivat merkittävästi vuosina 2007–2008. Henkeä kohti laskettuna suurimmat määrät
vaarallista jätettä tuotettiin vuosina 2007–2009 Virossa, Suomessa,
Alankomaissa, Ruotsissa, Portugalissa ja Saksassa. Pienimmät määrät henkeä
kohti olivat Latviassa, Romaniassa, Liettuassa ja Kreikassa. Jäsenvaltiot käyttivät hyvin eri tavoin
Baselin yleissopimuksen mukaisia jätteiden Y-koodeja. Useat jäsenvaltiot eivät
antaneet vaarallisen jätteen tuottamisesta Y-koodeja koskevaa yksityiskohtaista
tietoa. Osa jäsenvaltioista raportoi ainoastaan kotitalousjätteestä (Y46) ja
kotitalousjätteiden polttamisessa syntyvistä jäämistä (Y47). 4. Jätteiden siirrot
jäsenvaltioista Kaikki jäsenvaltiot lukuun ottamatta Kyprosta,
Ranskaa, Kreikkaa ja Maltaa toimittivat tietoja maasta siirretystä ilmoitetusta
jätteestä (Baselin yleissopimuksessa tarkoitettu ”vienti”) kaikkien kolmen
vuoden (2007–2009) ajalta. EU-27-maista siirretyn ilmoitetun jätteen
kokonaismäärä oli vuonna 2009 noin 11,4 miljoonaa tonnia, josta noin 7,2
miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Sen sijaan EU-12-maiden osuus kaikesta
ilmoitetusta EU:sta siirretystä jätteestä vuonna 2009 oli vain noin
2 prosenttia, ja vastaava osuus vaarallisesta jätteestä noin
3 prosenttia. Ilmoitetut jätteen siirrot pois
jäsenvaltioista ovat kasvaneet tasaisesti. Kaikkien ilmoitettujen tapausten,
joissa jätteitä siirrettiin pois jäsenvaltioista, määrä kasvoi vuosina
2001–2009 80 prosenttia. Myös erikseen tarkasteltuna vaarallista jätettä
koskevien siirtojen osalta oli havaittavissa nouseva suuntaus vuoteen 2007.
Kaikkien tapausten, joissa vaarallista jätettä siirrettiin pois
jäsenvaltioista, määrä kasvoi vuosina 2001–2007 150 prosenttia. Vuodesta 2007
jäsenvaltioista pois siirretyn vaarallisen jätteen määrä on hieman vähentynyt
(vuosina 2007–2009 vähenemistä oli 9 %). Suurin vaarallisen jätteen ”viejä” vuosina
2007–2009 oli Alankomaat (2,8 miljoonaa tonnia vuonna 2009) ja sitä seuraavina
Italia, Belgia, Ranska ja Irlanti. Vaarallisen jätteen siirrot pois
Alankomaista vähenivät vuosina 2006–2009 14 prosenttia, kun taas Italia
ilmoitti 64 prosentin kasvusta kyseisenä aikana. Henkeä kohti laskettuna
jäsenvaltiot, joista suuntautui eniten vaarallisen jätteen siirtoja vuosina
2007–2009, olivat Luxemburg ja Alankomaat sekä niiden jälkeen Irlanti ja
Belgia. Jäsenvaltiot, joista siirrettiin suurin
kokonaismäärä ilmoitettua jätettä vuosina 2007–2009, olivat niin ikään
Alankomaat (noin 3 miljoonaa tonnia vuonna 2009) ja sitä seuraavina Italia,
Saksa, Itävalta ja Belgia. Maat, joista ilmoitettiin eniten jätteen siirtoja
kilogrammoina henkeä kohti, olivat Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Irlanti ja
Belgia. Yli 90 prosenttia EU:n vaarallisesta
jätteestä käsiteltiin vuonna 2009 alkuperämaassa. Maat, joiden ”vientiaste”
ylitti 40 prosenttia, olivat Luxemburg, Slovenia, Irlanti, Alankomaat,
Belgia ja Tanska. ”Y1-Y18”-ryhmä muodostaa suurimman jäteluokan:
siihen kuului noin 38 prosenttia kaikesta ilmoitetusta jätteestä, joka
siirrettiin EU-27-maista vuonna 2009. ”Y19–Y45”-luokan osuus oli noin 13
prosenttia, ja muuta jätettä koskevan luokan (Y46–Y47) (kotitalouksien sekajäte
ja poltosta aiheutuvat jäämät) osuus noin 10 prosenttia. Vähäinen määrä
(noin 1 %) jätettä luokiteltiin kuuluvaksi luokkien Y1–Y45 yhdistelmään.
Noin 35 prosenttia siirroista luokiteltiin joko kansallisen tai EU:n
luokittelun mukaan. Nämä tilastot vastaavat vuosien 2007–2008 tilastoja. Vuonna 2009 vain 3 prosenttia jätteistä
siirrettiin luokittelemattomina. Edeltävinä vuosina (2005–2008)
luokittelemattoman jätteen osuus oli 7–14 prosenttia. Vuosina 2007–2009
jäsenvaltiot, jotka siirsivät suurimman määrän luokittelematonta jätettä,
olivat Saksa, Ranska, Ruotsi, Tanska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti. Y-koodien
yhdistelmää sovellettiin vain harvoin ja pieneen jätemäärään. Itävallasta
siirrettiin vuosina 2008–2009 suuri määrä (0,6 miljoonaa tonnia vuonna 2008 ja
1,8 miljoonaa tonnia vuonna 2009) ilmoitettua vaaratonta jätettä. Tanska,
Ranska, Slovenia ja Italia raportoivat sellaisten jätteiden siirroista pois
maastaan, jotka luokiteltiin ”vaarallisiksi, maan mukaan eritellyiksi”. Suuri osa jäsenvaltioista siirretystä [11] vaarallisesta jätteestä
hyödynnettiin. Hyödynnetyn jätteen osuus vuosina 2007–2009 oli 72 prosenttia
EU-15-maista siirretyn jätteen ja 77 prosenttia EU-27-maista siirretyn jätteen
osalta. EU-12-maista siirretyn jätteen hyödyntämisaste vuosina 2007–2009 oli
vielä suurempi eli 85–89 prosenttia. Yli 40 prosenttia EU-27-maista vuonna
2009 hyödynnettäväksi siirretystä vaarallisesta jätteestä oli peräisin
Alankomaista. Muita jäsenvaltioita, joista hyödynnettäväksi siirretyn
vaarallisen jätteen prosenttiosuudet ja kokonaismäärät olivat suuret, olivat
Ranska, Belgia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia. Vuonna 2009 Kreikka, Bulgaria, Kypros, Italia
ja Romania siirsivät vaarallista jätettä pääasiassa loppukäsiteltäväksi.
Suurimmat määrät loppukäsiteltäväksi siirrettyä vaarallista jätettä tulivat
Italiasta ja Alankomaista. Selvästi suurin osa kaikista ilmoitetuista
maasta pois suuntautuvista siirroista vuosina 2007–2009 suuntautui muihin EU:n
jäsenvaltioihin. Kaikista ilmoitetuista EU-27-maista pois suuntautuvista
jätteen siirroista 99 prosenttia suuntautui toiseen EU-27-maahan tai
EFTA-maahan, ja yli 87 prosenttia pysyi EU-15-maissa. Vaikka suurin osa
EU-12-maista pois siirretystä jätteestä päätyi muihin jäsenvaltioihin, vähäinen
osuus siirrettiin myös OECD:n ulkopuolisiin maihin (7 % vuonna 2009,
11 % vuonna 2008 ja 0 % vuonna 2007). Kaikista EU-27-maista pois suuntautuvista
vaarallisen jätteen siirroista 99 prosenttia suuntautui toiseen
EU-27-maahan tai EFTA-maihin, ja yli 95 prosenttia pysyi EU-15-maiden
alueella. 5. Jätteiden siirrot
jäsenvaltioihin Tämä jakso perustuu 20 jäsenvaltion
toimittamiin kertomuksiin. Maat, jotka eivät toimittaneet vuosia 2007–2009
koskevaa kertomusta, olivat Kypros, Ranska, Kreikka, Irlanti, Malta, Portugal
ja Romania. EU-27-maihin vuonna 2009 siirretyn ilmoitetun
jätteen kokonaismäärä oli noin 12,4 miljoonaa tonnia, josta noin 6,7 miljoonaa
tonnia vaarallista jätettä. Jäsenvaltioihin siirretyn vaarallisen jätteen
osalta on havaittavissa voimakas kasvusuuntaus vuoteen 2007 saakka. Vuosina
2001–2007 jäsenvaltioihin siirretyn vaarallisen jätteen määrä kasvoi
147 prosenttia. Useimmiten oli kyse EU:n sisäisistä jätteiden siirroista.
Havaittu kasvu todennäköisesti selittyy sillä, että joissakin jäsenvaltioissa
vaarallisen jätteen käsittelyyn on olemassa uudenaikaisia laitoksia, kun taas
toisista jäsenvaltioista tällaiset laitokset puuttuvat. Vuonna 2008 jäsenvaltioihin siirretyn
vaarallisen jätteen määrä väheni, mutta vuonna 2009 se taas kasvoi. Vuoden 2009
osalta määrä on vähäisempi kuin vuonna 2007, mutta suurempi kuin vuonna 2006.
Kokonaiskehitys on kaiken ilmoitetun jätteen osalta sama. Kaiken ilmoitetun
jäsenvaltioihin siirretyn jätteen määrä kasvoi vuosina 2001–2007
72 prosenttia. Vuosina 2007–2009 suurin vaarallisen jätteen
”tuoja” oli Saksa (2,7 miljoonaa tonnia vuonna 2009) ja sitä seuraavat maat
olivat Alankomaat, Belgia, Italia, Ranska ja Ruotsi. Myös tarkasteltaessa
kaiken EU:n jäsenvaltioihin siirretyn vaarallisen ja muun ilmoitetun jätteen
kokonaismäärää (7,6 miljoonaa tonnia vuonna 2009), Saksa on selvästi
ensimmäisellä sijalla. Muita jäsenvaltioita, jotka ovat ”tuoneet” suuren kokonaismäärän
vaarallista ja muuta ilmoitettua jätettä vuosina 2007–2009, ovat Italia,
Alankomaat, Belgia, Ruotsi ja Ranska. Samoin kuin maasta siirrettyjen jätteiden
osalta, EU-12-maiden merkitys on vähäisempi. Sinne siirretyn vaarallisen ja
muun ilmoitetun jätteen määrä oli vain noin 2 prosenttia. Henkeä kohti
laskettuna jäsenvaltiot, joihin suuntautui eniten jätteiden siirtoja vuosina
2007–2009, olivat Belgia, Alankomaat, Ruotsi ja Saksa. Tämä koski sekä
vaarallisia että muita ilmoitettuja jätteitä. Samoin kuin maasta siirrettyjen jätteiden
osalta, ”Y1-Y18”-ryhmä muodostaa myös ”tuonnin” osalta suurimman jäteluokan.
Tähän luokkaan kuului noin 29 prosenttia kaikesta ilmoitetusta jätteestä,
joka siirrettiin EU-27-maihin vuonna 2009. ”Y19–Y45”-luokan osuus EU-27-maissa
vuonna 2009 oli noin 12 prosenttia, ja muuta jätettä koskevan luokan (Y46–Y47)
noin 5 prosenttia. Jakauma on hyvin samanlainen kaikkina viitevuosina
2007–2009. Jätetyyppien luokittelussa ”luokittelematon”
oli vuonna 2006 tavallisin luokka. Siihen kuului 36 prosenttia kaikista
Euroopan unioniin tehdyistä siirroista. Vuonna 2007 ”luokittelemattoman”
jätteen osuus oli 22 prosenttia ja vuonna 2009 vain 13 prosenttia.
Luokittelematonta jätettä siirrettiin vuonna 2009 Saksaan, Ruotsiin, Ranskaan
ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Suuria jätemääriä (3,2 miljoonaa tonnia
vuonna 2009) siirrettiin Saksaan luokittelulla ”EU-WSR tai kansallinen vaaraton
jäte”. Itävalta raportoi vuosina 2009 ja 2008 ilmoitetun vaarattoman jätteen
”tuonnista” (noin 142 000 tonnia vuonna 2009 ja 96 000 tonnia vuonna
2008). Italia raportoi vuosina 2007 ja 2009 suurta määrää koskevasta
”vaaralliseksi, maan mukaan eritellyksi” luokitellun jätteen ”tuonnista” (noin
295 000 tonnia vuonna 2007 ja 705 000 tonnia vuonna 2009). Suuri osa jäsenvaltioihin siirretystä
jätteestä hyödynnettiin. Viime vuosina hyödyntämisaste on kuitenkin laskenut.
Kun vuonna 2004 EU-27-maihin siirretystä jätteestä hyödynnettiin
84 prosenttia, vuonna 2009 hyödyntämisaste oli vain 70 prosenttia.
Vastaava suuntaus on havaittavissa myös EU-15-maiden osalta. Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja
sen osalta, kuinka suuri prosentti jätteistä hyödynnetään tai loppukäsitellään.
Vuosina 2008–2009 yli 40 prosenttia seuraaviin jäsenvaltioihin siirretystä
jätteestä loppukäsiteltiin: Itävalta, Tanska, Saksa ja Espanja. Saksa (1,5
miljoonaa tonnia), Alankomaat (135 000 tonnia) ja Ranska (102 000
tonnia) raportoivat suurimmat määrät jätettä, joka ”tuotiin”
loppukäsiteltäväksi vuonna 2009. Suurin osa vuosina 2007–2009 jäsenvaltioihin
siirretystä vaarallisesta ja muusta ilmoitetusta jätteestä oli peräisin muista
jäsenvaltioista. Yli 97 prosenttia ilmoitetusta jäsenvaltioihin
siirretystä jätteestä oli peräisin muista jäsenvaltioista tai EFTA-maista, ja
yli 84 prosenttia oli peräisin EU-15-maista. Vaarallisen jätteen osalta
96 prosenttia tuli muista jäsenvaltioista tai EFTA-maista ja yli
80 prosenttia EU-15-maista. OECD:n ulkopuolisista maista tulevan jätteen
osuus oli äärimmäisen pieni sekä vaarallisen jätteen että kaiken ilmoitetun
jätteen osalta. 6. Laittomat siirrot,
tarkastukset ja täytäntöönpanotoimet Useimmat jäsenvaltiot totesivat, että
jätteiden laittomia siirtoja oli esiintynyt vuosina 2007–2009. Muutamat
jäsenvaltiot raportoivat suuresta määrästä tapauksia, kun taas toiset
mainitsivat vain muutaman tai eivät yhtään tapausta. Suurimman määrän tapauksia
raportoivat Saksa, Alankomaat, Belgia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Itävalta
(jotka edustivat yli 70 % vuosina 2007–2009 raportoiduista tapauksista). Vuoden 2009 osalta jäsenvaltiot raportoivat
noin 400 tapausta, joissa jätettä siirrettiin laittomasti. Osasta tapauksia on
todennäköisesti raportoitu kahdesti, kun sekä määrämaa että lähettäjämaa ovat
raportoineet niistä. Vuonna 2009 noin puolet jäsenvaltioiden raportoimista laittomista
siirroista tapahtui jäsenvaltioiden välillä, kun taas toisessa puolikkaassa oli
kyse siirroista EU:hun tai pois EU:sta. On kuitenkin pidettävä mielessä, että
laittomien siirtojen kokonaismäärä on todellisuudessa huomattavasti raportoitua
määrää suurempi. Esimerkiksi raportointijakson (2007-2009) jälkeen
toteutetuissa IMPEL–TFS-verkon yhteisissä täytäntööpanotoimissa havaittiin,
että yli 20 prosenttia EU:n jätesiirroista ei ollut asetuksen (EY)
N:o 1013/2006[12]
mukaisia. Tavallisimmat syyt siirron laittomuudelle
olivat, että niiden suorittamisesta ei ollut ilmoitettu asiasta vastaavalle
toimivaltaiselle viranomaiselle tai ne olivat asetuksessa (EY)
N:o 1013/2006 asetetun siirtoa koskevan kiellon vastaisia. Tällaisessa
tilanteessa tyypillisesti toteutettuja toimenpiteitä olivat jätteen
palauttaminen alkuperämaahan ja sakon määrittäminen. Jäsenvaltioiden laittomien siirtojen
havaitsemiseksi toteuttamia toimenpiteitä olivat muun muassa säännölliset
rajatarkastukset ja jätteitä tuottavien tai käsittelevien laitosten
säännöllinen valvonta. Lisäksi rajatylittäviä siirtoja, jätteitä tuottavia tai
käsitteleviä laitoksia ja kansallisia teitä valvottiin pistokokein. Useimmat
jäsenvaltiot antoivat myös yksityiskohtaisia tietoja jätesiirtoihin
kohdistuneiden pistokokeiden määrästä, niihin liittyvästä hyödyntämisestä tai
loppukäsittelystä ja näissä kokeissa havaittujen laittomien siirtojen määrästä.
EU:ssa suoritettujen tarkastusten ja pistokokeiden määrä vaihtelee paljon
jäsenvaltioiden välillä. Puola suoritti vuonna 2009 vaarallisen jätteen osalta
noin 40 pistokoetta kutakin maahan siirrettyä 1000 tonnia kohti ja noudatti
näin pistokokeiden suhteen parhaita käytäntöjä. Useimpien jäsenvaltioiden
osalta viitearvo on vähintään kymmenkertaisesti tätä matalampi. 7. Yleisiä päätelmiä
täytäntöönpanon tilasta Kertomukset Vuosien 2007–2009 osalta sekä Baselin
yleissopimuksen mukaiseen että komission kyselylomakkeeseen saatu vastausaste
oli lähes 100 prosenttia. Suurin osa jäsenvaltioista ei kuitenkaan
jättänyt kertomuksia ajallaan. Muutama Baselin yleissopimuksen mukainen
kertomus vastaanotettiin 15. heinäkuuta 2011 asetetun määräajan jälkeen,
eikä niitä tästä syystä voitu ottaa huomioon kvantitatiivisten tietojen
analysoinnissa. Yleisesti ottaen jäsenvaltiot toimittivat riittävästi tietoja
jätteen siirroista sekä asiaa koskevista hallinnollisista kysymyksistä,
kansallisista säännöksistä ja politiikoista. Tietojen laatu Esiintyi paljon tapauksia, joissa
lähettäjämaan raportoimat tiedot poikkesivat määrämaan raportoimista tiedoista.
Vuonna 2009 vaarallisen jätteen ”tuonnin” ja ”viennin” välinen ero EU:n
jäsenvaltioissa oli noin 27 prosenttia. ”Vientiä” oli enemmän kuin tuontia.
Samana vuonna muun ilmoitetun jätteen ”tuonnin” ja ”viennin” välinen ero EU:n
jäsenvaltioissa oli noin 36 prosenttia. Tässä tapauksessa ”tuontia” oli enemmän
kuin ”vientiä”. Jäteluokittelu Avointa raportointia häiritsee se, että
tietyiltä vaarallisilta jätetyypeiltä puuttuvat asianmukaiset Baselin
yleissopimuksen mukaiset koodit. Tilanne on kuitenkin parantunut sen myötä,
että maat pystyvät käyttämään Euroopan jäteluettelon (ELW)[13] koodeja. Raportoinnin
yhdenmukaistamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan voimakkaasti myös
sisällyttämään kertomuksiinsa ELW-koodit. Lisäksi johdonmukaisella ELW-koodien
käytöllä parannettaisiin raportointia sellaisesta vaarattomasta jätteestä,
johon ei sovelleta luokkia Y46–Y47 tai erityisiä Baselin sopimuksen mukaisia
koodeja ja jonka vienti edellyttää asetuksen (EY) N:o 1013/2006 mukaista
kirjallista ennakkoilmoitus- ja –hyväksyntämenettelyä. Jätteiden tuottaminen EU-27-maissa tuotettiin vuonna 2009 noin 77
miljoonaa tonnia vaarallista jätettä. Tällä alueella tuotettu vaarallisen
jätteen kokonaismäärä kasvoi vuosina 2000–2008 46 prosenttia. Vuonna 2009
tuotettu vaarallisen jätteen määrä on hieman vähäisempi kuin vuonna 2008. Jätteiden siirrot Vuosina 2007–2009 EU:n jäsenvaltioista
siirretyn ilmoitetun jätteen kokonaismäärä oli noin 33,1 miljoonaa tonnia,
josta noin 22,9 miljoonaa tonnia oli vaarallista jätettä. Kaikista EU-27-maista
pois suuntautuvista vaarallisen jätteen siirroista 99 prosenttia kohdistui
toiseen EU-27-maahan tai EFTA-maihin, ja yli 95 prosenttia pysyi
EU-15-maiden alueella. Vuosina 2007–2009 EU:n jäsenvaltioihin
siirretyn ilmoitetun jätteen kokonaismäärä oli noin 37 miljoonaa tonnia, josta
noin 20,5 miljoonaa tonnia oli vaarallista jätettä. Vaarallisen jätteen osalta
96 prosenttia tuli muista jäsenvaltioista tai EFTA-maista ja yli
80 prosenttia EU-15-maista. Laittomat siirrot Jäsenvaltiot raportoivat vuonna 2009 noin 400
laittomasta siirrosta, mutta tällaisten tapausten kokonaismäärän uskotaan
olevan todellisuudessa huomattavasti suurempi. Vuoden 2009 osalta noin puolet
raportoiduista laittomista siirroista tapahtui jäsenvaltioiden välillä, kun
taas toisessa puolikkaassa oli kyse siirroista EU:hun tai EU:sta pois. EU:ssa
suoritettujen tarkastusten ja pistostarkastusten määrä vaihtelee paljon
jäsenvaltion mukaan. 8. Seuraavaksi Komissio toteutti
25. tammikuuta–12. huhtikuuta 2011 sidosryhmien julkisen kuulemisen
tavoista, joilla asetuksen mukaisia tarkastuksia ja täytäntöönpanoa voidaan
tehostaa[14].
Suuri enemmistö (89 %) sidosryhmistä kannatti tarkastusta koskevien
vaatimusten kiristämistä uudessa EU:n lainsäädännössä. Ehdotetut ratkaisut
koskivat esimerkiksi tarkastusten suunnittelua, rekisteröintivaiheessa tehtäviä
tarkastuksia, virkamiesten koulutusta ja toiminnanharjoittajan velvollisuutta
esittää näyttöä tietyissä tapauksissa, joissa on epäilyksiä asetuksen
kiertämisestä. Komissio tekee parhaillaan arviointia mahdollisten tulevien
lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden taloudellisista, sosiaalisista ja
ympäristövaikutuksista. [1] EUVL L 190, 12.7.2006, s.1. [2] Päätös 1999/412/EY (EUVL L 156, 23.6.1999, s. 37) ja
asetuksen (EY) N:o 1013/2006 51 artiklan 2 kohta. [3] Asetuksen (ETY) N:o 259/93 41 artikla ja asetuksen (EY)
N:o 1013/2006 51 artikla. [4] Komission kertomus SEC(2006) 1053, 1.8.2006. [5] Komission kertomus SEC(2009) 811, 24.6.2009. [6] Kaikki Euroopan unionin nykyiset jäsenvaltiot. [7] Euroopan unioniin ennen vuotta 2004 liittyneet maat. [8] Euroopan unioniin vuonna 2004 tai 2007 liittyneet maat. [9] Italian ja Ranskan arvot perustuvat arvioihin. [10] Viron osalta tietoihin sisältyy öljyliuskeesta syntyvä
jäte, joka muodosti yli 95 prosenttia kokonaismäärästä. [11] Ilmaisulla ”jäsenvaltiosta siirretty” tarkoitetaan myös
EU:n sisäisiä siirtoja. Suurin osa rajojen yli siirretystä jätteestä pysyy EU:n
alueella. [12] Yksityiskohtainen kertomus on luettavissa osoitteessa http://impel.eu/projects/enforcement-actions-ii.
[13] Direktiivin 2000/532/EY (EUVL L 226, 6.9.2000, s. 3)
liitteessä luetellut jätteet. [14] Sinun äänesi Euroopassa –verkkosivusto: http://ec.europa.eu/yourvoice/consultations/index_fi.htm, http://ec.europa.eu/environment/waste/shipments/news.htm.