KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE palveludirektiivin täytäntöönpanosta Kasvua luovia uusia palveluita koskeva kumppanuus vuosina 2012-2015 /* COM/2012/0261 final */
I.
Johdanto:
palvelut vauhdittavat kasvua ja uusien työpaikkojen luomista Palveluala vauhdittaa tuntuvasti kasvua
EU:ssa, sillä sen osuus suhteessa EU:n BKT:hen ja työllisyyteen on yli 65
prosenttia. Palveludirektiivi on Euroopan tasolla keskeinen väline, jolla
edistetään palvelualan rakenneuudistusta. Sen kattamien palveluiden osuus
suhteessa EU:n BKT:hen on yli 45 prosenttia. Palveludirektiivin täytäntöönpano
on ollut merkittävä edistysaskel, joka on mahdollistanut esteiden poistamisen
ja etenemisen kohti aidosti yhdentyneitä palveluiden sisämarkkinoita. Satoja
kansallisia lakeja on nykyaikaistettu ja tuhansia syrjiviä, perusteettomia tai
suhteettomia vaatimuksia on poistettu käytöstä eri puolilla EU:ta. Useimmissa
jäsenvaltioissa toimii nykyään direktiivin täytäntöönpanon tueksi kehitettyjä
apuvälineitä (nk. keskitettyjä asiointipisteitä), joiden avulla voidaan
keventää tuntuvasti hallinnollista rasitetta tällä alalla. Kuviosta nähdään
direktiivin kattamien alojen vaikutus EU:n talouteen – noin 45 prosenttia – ja
myös niiden alojen vaikutus, joita se ei kata. Useimpiin direktiivin
soveltamisalan ulkopuolelle jääviin aloihin sovelletaan alakohtaista
lainsäädäntöä (ks. liite I). Yleistä taloudellista etua
koskevia palveluita tarjotaan monilla palvelualoilla. Niitä käsitellään
perusteellisemmin 20. joulukuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa EU:n
yleishyödyllisten palvelujen laatukehys. Toimenpiteiden, jotka jäsenvaltiot ovat
toteuttaneet palveludirektiivin panemiseksi täytäntöön, lisävaikutus on ajan
mittaan 0,8 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen. Nämä vaikutukset
konkretisoituvat pääasiassa 5–10 vuoden kuluttua täytäntöönpanosta.[1]
On kuitenkin ilmeistä, että palveluntarjoajat kohtaavat edelleen esteitä
halutessaan toimia rajojen yli. Palveluiden sisämarkkinat eroavat tavaroiden
sisämarkkinoista siinä, että kuluttajilla ei ole aina vieläkään mahdollisuutta
käyttää helposti eri puolilla EU:ta tarjottavia palveluita. Taloudellinen
analyysi on osoittanut, että jos jäsenvaltiot saisivat poistettua valtaosan
jäljellä olevista rajoituksista, taloudellinen kokonaishyöty olisi yli
kolminkertainen verrattuna tähänastiseen hyötyyn: noin 2,6 prosenttia suhteessa
BKT:hen.[2] Paljon enemmän onkin vielä tehtävissä, jotta
palveludirektiivistä saatava taloudellinen hyöty olisi mahdollisimman suuri.
Jäsenvaltioiden olisi noudatettava Eurooppa-neuvoston kehotuksia[3] ja varmistettava,
että palveludirektiivistä voidaan saada mahdollisimman suuri hyöty. Direktiivin
kokonaisvaltaisella täytäntöönpanolla voidaan parantaa tuntuvasti palveluiden
sisämarkkinoiden toimintaa, kun erityisesti pk-yritysten markkinoillepääsy
helpottuu ja kuluttajille valinnanvara laajenee. Näin voidaan tehostaa myös
EU:n kilpailukykyä, vauhdittaa kasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Tässä
tiedonannossa kuvaillaan keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tiedonannon
lähtökohtana ovat olleet palveludirektiivin 41 artiklassa komissiolle asetettu
raportointivelvollisuus, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin pyynnöt
seurata tiiviisti direktiivin täytäntöönpanoa ja raportoida siitä sekä
palveluiden sisämarkkinoiden parantamiseksi ja lujittamiseksi tehdyt aloitteet.
Tiedonannossa esitellään toimet, jotka jäsenvaltioiden ja komission olisi
toteutettava sen varmistamiseksi, että direktiivin vaikutukset ovat mahdollisimman
suuret. Toimet perustuvat tämän tiedonannon ohessa annettavissa komission
yksiköiden valmisteluasiakirjoissa esiteltyihin yksityiskohtaisiin tietoihin
palveludirektiivin täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa ja
suorituskykytestien tuloksiin.[4]
Toimien seurannassa käytetään apuna
sisämarkkinoiden parempaa hallinnointia koskevia toimenpiteitä, jotka komissio
on esitellyt tämän tiedonannon ohella annetussa tiedonannossa. Seuranta
tapahtuu osana EU-ohjausjaksolla harjoitettavaa valvontaa. Seurannan tulokset
otetaan tarvittaessa huomioon maakohtaisissa suosituksissa. Komissio esitti jo
30. toukokuuta 2012 palvelualan rakenteellisia uudistuksia koskevia
maakohtaisia suosituksia 12 jäsenvaltiolle.[5]
II.
Palveludirektiivin
vaikutusten maksimointi Direktiivi kattaa hyvin monenlaisia aloja
perinteisistä palvelutoiminnoista aina osaamispalveluihin. Direktiivin
vaikutukset ulottuvat laajasti sekä suuriin että pieniin palveluntarjoajiin ja
myös tuhansiin pk-yrityksiin. Komissio keskittää toimensa niihin palvelualoihin,
joiden taloudellinen painoarvo on merkittävä ja kasvupotentiaali keskimääristä
suurempi. –
liike-elämän palvelut, joiden vaikutus on 11,7
prosenttia suhteessa BKT:hen –
rakennusala, jonka vaikutus on 6,3 prosenttia
suhteessa BKT:hen –
matkailu, jonka vaikutus on 4,4 prosenttia
suhteessa BKT:hen –
vähittäiskauppa, jonka vaikutus on 4,2 prosenttia
suhteessa BKT:hen. Parantamalla toimien konkreettista toteutusta
ja hyödyntämistä niistä voidaan saada paljon odotettua suurempi hyöty. EU:lla
ei ole varaa jättää käyttämättä tätä tilaisuutta vauhdittaa lyhyellä
aikavälillä kasvua ja luoda uusia työpaikkoja. Jäsenvaltioiden ja komission olisi
keskityttävä ensisijaisesti palveludirektiivin kunnianhimoisempaan ja
kattavampaan täytäntöönpanoon sen käyttämättömän potentiaalin vapauttamiseksi
ennen kuin sen soveltamisalaa laajennetaan uusille aloille. EU:n lainsäädäntö
kattaa jo lähes kaikki kaupalliset palvelut (ks. liite I). Komissio katsoo sen
vuoksi, ettei direktiiviin ole tällä hetkellä tarvetta tehdä muutoksia. Direktiivin suurimpia hyötyjiä ovat
toistaiseksi olleet palveluntarjoajat, jotka ovat halunneet aloittaa
liiketoiminnan kotijäsenvaltiossaan tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Sitä
vastoin palveluntarjoajat, jotka haluavat tarjota palveluita rajojen yli, ovat
edelleen epävarmoja jäsenvaltioiden soveltamasta lainsäädännöstä ja kohtaavat
yhä esteitä. Ongelmat johtuvat toisinaan EU:n muiden säädösten (kuten
ammattipätevyyden tunnustamista tai sähköistä kaupankäyntiä koskevien
direktiivien) epäjohdonmukaisesta tai virheellisestä soveltamisesta. 1.
Nollatoleranssipolitiikka suhteessa
velvoitteiden laiminlyöntiin Komissio noudattaa nollatoleranssipolitiikkaa
tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät noudata jäljempänä esiteltyjä
ehdottomia velvotteita, jotka niille asetetaan palveludirektiivissä.
Direktiivissä kielletään monia syrjiviä ja erityisen hankalia vaatimuksia,
jotka luetellaan sen 14 artiklassa. Jäsenvaltiot ovat poistaneet niistä
valtaosan. On kuitenkin havaittu, että jäljellä on vielä syrjiviä vaatimuksia,
jotka on poistettava. Direktiivissä asetetaan seuraavat
lupamenettelyiden yksinkertaistamista koskevat erityisvelvoitteet: (1) 13
artiklan 4 kohdassa säädetty hiljainen hyväksyntä, ts. jos viranomaisilta ei
saada vastausta, lupa katsotaan myönnetyksi, ja (2) 10 artiklan 4 kohdassa
säädetty lupien valtakunnallinen voimassaolo. Monet jäsenvaltiot ovat
noudattaneet näitä velvoitteita vain rajoitetusti ja liian monin poikkeuksin.
Tarvitaan pikaisia toimia velvoitteiden panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön.
Direktiivin 24 artiklassa kielletään
säänneltyjä ammatteja koskevan kaupallisen viestinnän täydellinen kieltäminen.
Kymmenessä jäsenvaltiossa on kuitenkin edelleen voimassa kaupallisen viestinnän
täydellisiä kieltoja, jotka on poistettava. Sijoittautumista koskevat vaatimukset estävät
palveluiden tarjoamisen rajojen yli. Ne kuuluvat rajoittavimpiin vaatimuksiin,
joista säädetään palveludirektiivin 16 artiklan (palveluiden tarjoamisen
vapautta koskeva artikla) 2 kohdassa, jonka mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa
rajoittaa palveluntarjoajien vapautta tarjota palveluita. Myös asumista ja
kansalaisuutta koskevat vaatimukset kielletään palveludirektiivin
14 artiklassa. Näitä yksiselitteisiä kieltoja rikotaan edelleen
jäsenvaltioissa, ja ne on poistettava.[6] Toimet Jäsenvaltioiden on sitouduttava saattamaan lainsäädäntönsä täysin
palveludirektiivin mukaiseksi poistamalla kiireellisesti lainsäädännöstään
jäljellä olevat mahdollisuudet palveludirektiivissä säädettyjen
yksiselitteisten velvoitteiden lyömiseen laimin. Komissio noudattaa nolletoleranssipolitiikkaa aloittamalla tarvittaessa
rikkomusmenettelyt. 2. Palveludirektiivin taloudellisten vaikutusten maksimointi Jäsenvaltioille
jätetään direktiivissä harkintavaltaa monien sen täytäntöönpanoa koskevien
näkökohtien toteutuksessa. Palveludirektiivin 15 artiklassa viitataan muun
muassa oikeudellista muotoa, osakepääoman omistamista, määrällisiä tai
alueellisia rajoituksia sekä hintoja koskeviin vaatimuksiin, joita jäsenvaltiot
voivat pitää voimassa vain silloin, kun ne ovat oikeasuhteisia ja perusteltuja
yleisen edun mukaisten pakottavien syiden vuoksi. Jäsenvaltiot ovat
käyttäneet tätä harkintavaltaa hyvin vaihtelevasti. Ne ovat usein päättäneet
pitää tilanteen ennallaan sen sijaan, että ne asettaisivat kunnianhimoisempia
tavoitteita palvelumarkkinoidensa avaamiseksi. Vaikka jäsenvaltioiden tekemät
valinnat eivät aina riko palveludirektiiviä, kyseiset vaatimukset ovat omiaan
jarruttamaan talouskasvua, minkä vuoksi jäsenvaltioiden olisi arvioitava niitä
uudelleen Tämä todennäköisesti merkitsisi edistysaskelta lisäkasvutavoitteen
saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi arvioitava
uudelleen tapaa, jolla ne ovat käyttäneet harkintavaltaansa. Niiden olisi
tutkittava ensisijaisesti yritysrakenteita ja pääomaomistusta rajoittavia
vaatimuksia, jotka ovat esteenä itsenäisten ammatinharjoittajien tarjoamien
palveluiden kehittämiselle. Monissa jäsenvaltioissa saavutetut tulokset ja
meneillään olevat uudistukset osoittavat, että kyseisiin palveluihin voidaan
soveltaa löyhempää sääntelyjärjestelmää heikentämättä palveluiden laatua tai
ammatinharjoittajien riippumattomuutta. Direktiivin 16 artiklassa oleva palveluiden
tarjoamisen vapautta koskeva säännös edellyttää jäsenvaltioiden arvioivan
niiden vaatimusten perusteltavuutta ja oikeasuhteisuutta, joita ne asettavat
toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille palveluntarjoajille näiden tarjotessa
rajat ylittäviä palveluita niiden alueella. Yritykset ja ammatinharjoittajat,
jotka tarjoavat palveluita rajojen yli, ovat edelleen aivan liian usein
epävarmoja säännöistä, joita niihin sovelletaan. Mikä pahinta, niiden on
toisinaan noudatettava käytännöllisesti katsoen kaikkia lakeja jäsenvaltiossa,
jossa ne tarjoavat palveluita, sen lisäksi, että niiden on täytettävä
kotijäsenvaltionsa lainsäädännön mukaiset velvoitteet. Kansallista
lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön rajat ylittävää palvelutarjontaa
koskevat palveludirektiivin säännöt, on parannettava oikeusvarmuuden
tarjoamiseksi ja kaksinkertaisen sääntelyn lopettamiseksi. Erityisesti vakuutusvelvoitteet voivat
aiheuttaa ongelmia palveluntarjoajille. Ne koskevat monia toimintoja, ja niiden
tarkoituksena on suojata palveluiden vastaanottajia. Osa näistä vaatimuksista
on päällekkäisiä sijoittautumisjäsenvaltiossa jo noudatettavien vaatimusten
kanssa, mikä kasvattaa yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Ongelmia pahentaa
myös se, että vakuutuksenantajien löytäminen sijoittautumisjäsenvaltiossa tai
jäsenvaltiossa, jossa palvelu tarjotaan, voi olla erityisesti rakennus- ja
matkailualoilla vaikeaa, kun palvelu tarjotaan rajojen yli. Toimet Komissio ja jäsenvaltiot järjestävät vuonna 2012
vertaisarvioinnin ja vaihtavat parhaita käytäntöjä siten, että pääpaino on
yritysrakenteita ja pääomaomistusta rajoittavissa vaatimuksissa ja palveluiden
tarjoamisen vapautta koskevassa lausekkeessa. Jäsenvaltioiden olisi
sitouduttava tarkastelemaan näitä kysymyksiä koskevaa lainsäädäntöään
perusteellisesti uudelleen. Näiden toimien tulokset arvioidaan vuoden 2013
puoliväliin mennessä. Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki rajoitukset
ja luvat, jotka eivät ole oikeutettuja direktiivin perusteella. Jäsenvaltioiden
olisi tarkistettava erityisesti, ovatko palveluntarjoajille asetetut
vaatimukset tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Niiden mahdollisesti jäljelle
olevien rajoitusten osalta, jotka ovat oikeutettuja direktiivin perusteella,
jäsenvaltioiden olisi arvioitava taloudellinen hyöty, joka saataisiin niiden
poistamisesta, ja toteutettava tarvittavat toimet. Komissio antaa ensisijaisia toimia koskevia maakohtaisia
suosituksia vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla. Jos se on saavutettujen tulosten
kannalta tarpeellista, komissio harkitsee uusien lainsäädäntöehdotusten
tekemistä tietyistä kysymyksistä. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimia
sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) käytön lisäämiseksi. Komissio
seuraa tiiviisti jäsenvaltioiden toimia ja avustaa niitä toimien toteutuksessa.
Komissio kannustaa vakuutusalaa kehittämään
toimenpiteitä, jotta palveluntarjoajille annettaisiin riittävä vakuutussuoja
myös silloin, kun ne tarjoavat palveluita muissa jäsenvaltioissa. Erityisesti
useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden vakuutusyhtiöiden, jotka tekevät
palvelutarjonnan kattavia vakuutussopimuksia, olisi tarjottava vakuutussuoja
palveluntarjoajille, kun nämä tarjoavat rajat ylittäviä palveluita kyseisissä
jäsenvaltioissa. Komissio arvioi vakuutusalalla saavutettua
edistymistä vuoden 2013 loppuun mennessä. Komissio pohtii vaihtoehtoisia
ratkaisuja, muun muassa lainsäädäntöehdotusten tekemistä, sen mukaan, kuinka
paljon alalla on edistytty tai onko sillä edistytty lainkaan. 3. Itsenäisten ammatinharjoittajien palvelut: sääntelykehyksen nykyaikaistaminen Säänneltyjen ammattiryhmien lukumäärä on noin
800. Jäsenvaltioiden välillä on havaittu eroja itsenäisten ammatinharjoittajien
palveluiden sääntelyssä. Hankalat ammattipätevyyden tunnustamismenettelyt
pahentavat näiden erojen vaikutuksia. Eurooppa-neuvosto on korostanut, kuinka
tärkeää on edistää ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista, vähentää
säänneltyjen ammattien lukumäärää ja poistaa perusteettomat sääntelyesteet.[7]
Näitä kysymyksiä tarkastellaan äskettäin tehdyssä ehdotuksessa
ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin nykyaikaistamisesta. Jotta
asia etenisi mahdollisimman nopeasti, komissio on antanut kahdeksalle
jäsenvaltiolle maakohtaiset suositukset[8],
joiden noudattamista tarkastellaan vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla. Rajojen yli tarjottavien palveluiden osalta
jäsenvaltioiden on direktiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen mukaisesti yksilöitävä
ja perusteltava selkeästi ne tapaukset, joissa ne haluavat käyttää
poikkeuksellista mahdollisuutta tarkastaa palveluntarjoajien pätevyys ennen
kuin nämä voivat tarjota palveluita. Jäsenvaltioiden on myös huolehdittava
siitä, että vuotuinen ilmoitus, joka palveluntarjoajilta saatetaan vaatia, on
voimassa koko kyseisen jäsenvaltion alueella. Näin voidaan karsia byrokratiaa
ja lieventää ammatinharjoittajien epävarmuuden tunnetta. Ehdotuksen mukaisilla
avoimuutta ja keskinäistä arviointia koskevilla järjestelmillä helpotetaan
ongelmia, jotka johtuvat eroista ammattien sääntelyssä. Jäsenvaltioiden olisi
tarkasteltava kansallisella tasolla säänneltyjen ammattien harjoittajille
asetettuja pätevyysvaatimuksia ja varattujen toimintojen soveltamisalaa. Kun ehdotus on hyväksytty, komissio aikoo
antaa aiheesta tiedonannon vuonna 2013. Tiedonannossa tarkastellaan
maakohtaisten suositusten noudattamisen edistymistä ja muita kehitysnäkymiä
siinä, miten jäsenvaltiot sääntelevät eri ammatteja. Toimet Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi hyväksyttävä ammattipätevyyden
tunnustamista koskevan direktiivin nykyaikaistamista koskeva ehdotus vuoden
2012 loppuun mennessä, kuten Eurooppa-neuvosto vaati lokakuussa 2011 pidetyssä
kokouksessaan. Komissio aikoo - avustaa jäsenvaltioita itsenäisten ammatinharjoittajien palveluita
koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa vuoden 2013
EU-ohjausjaksolla ja käynnistää samaan aikaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa
prosessin, joka nopeuttaa asian etenemistä; - antaa tarkistetun direktiivin hyväksymisen jälkeen vuonna 2013
tiedonannon, jossa tarkastellaan jäsenvaltioissa tapahtunutta edistymistä ja
jolla pyritään helpottamaan direktiivin mukaista säänneltyjen ammattien
keskinäistä arviointiprosessia. 4. Varmuus siitä, että palveludirektiivi hyödyttää kuluttajia Kansalliset rajat ylittävän palvelutarjonnan
helpottaminen ei yksin riitä, jotta aidot palveluiden sisämarkkinat
toteutuisivat. On yhtä tärkeää varmistaa, että palveluiden vastaanottajat
voivat hyödyntää helposti sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Kuluttajien oikeuksien ja heidän
sisämarkkinoita kohtaan tuntemansa luottamuksen lujittamiseksi
palveludirektiivissä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta poistaa
sääntelyesteet, jotka haittaavat palveluiden vastaanottajia, jotka haluavat
ostaa muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden palveluntarjoajien palveluita.
Lisäksi palveludirektiivissä varmistetaan, että kuluttajat voivat tehdä tietoon
perustuvia valintoja ostaessaan palveluita muissa jäsenvaltioissa. Tämä saadaan
aikaan tiedotusvelvoitteilla, jotka koskevat sekä palveluntarjoajia että
jäsenvaltioiden viranomaisia (esimerkiksi velvoite perustaa nk. 21 artiklan
mukaisia elimiä, jotka avustavat kuluttajia). Lisäksi direktiivillä pyritään
lopettamaan palveluntarjoajien noudattamat käytännöt, joilla ne estävät
perusteettomasti muissa jäsenvaltioissa asuvia kuluttajia käyttämästä
palveluitaan. Nk. syrjimättömyyslauseke on merkittävä edistysaskel, jonka
avulla kuluttajille voidaan tarjota esteetön pääsy sisämarkkinoille. Direktiivin 20 artiklassa kielletään
palveluiden vastaanottajien syrjintä kansalaisuuden tai asuinpaikan
perusteella. Tämä koskee toimitusten epäämisestä tai ehdoiltaan huonompia
tarjouksia, kun näitä ei voida perustella objektiivisin perustein.
Tämäntyyppisiä tilanteita ei pitäisi enää syntyä, jos jäsenvaltiot panevat 20
artiklan kokonaisuudessaan täytäntöön. Syrjimättömyyslausekkeessa edellytetään
tapauskohtaista arviointia.[9]
Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tapauksiin, joissa kuluttajilta
veloitetaan suurempia maksuja kuin veloitettaisiin kotimaisesta
maksutapahtumasta, kun he haluavat suorittaa maksun toisessa jäsenvaltiossa
tarjotusta palvelusta euromääräisenä tilisiirtona tai suoraveloituksena.
Kuluttajilta ei pitäisi periaatteessa enää evätä toimituksia sillä perusteella,
että tavaroiden fyysinen toimittaminen toisessa jäsenvaltiossa olisi
mahdotonta. Vastaavasti palveluntarjoajien ei pitäisi tukeutua pelkkiin
maantieteellisiin seikkoihin noudattaakseen käytäntöjä, joiden tarkoituksena on
jakaa EU:n sisämarkkinoilla sijaitsevia markkinoita keinotekoisesti kuluttajia
haittaavalla tavalla. Koska EU:ssa on edelleen esteitä, jotka
haittaavat palveluiden tarjoamista rajojen yli, EU:n tasolla on meneillään
hankkeita, joilla pyritään vähentämään esteitä ja parantamaan sisämarkkinoiden
toimintaa. Tällaisia hankkeita ovat yhteisen euromaksualueen loppuun
saattaminen, valinnaista yhteistä eurooppalaista kauppalakia koskeva komission
ehdotus, kuluttajien oikeuksia koskevan direktiivin täytäntöönpano, ehdotus
yhden palvelupisteen perustamisesta arvonlisäveron palautushakemusten
käsittelyä varten, ehdotus vaihtoehtoisten riidanratkaisuelinten perustamisesta
kuluttajriitojen ratkaisua varten ja ehdotus EU:n laajuisen verkkofoorumin
perustamisesta rajatylittävien kuluttajariitojen käsittelyä varten. Myöhemmin
on tarkoitus käynnistää hanke, joka koskee tekijänoikeuksien sekä yksityistä ja
reprograafista kopiointia koskevien maksujen kollektiivista hallinnointia. Toimet Jäsenvaltioiden on asetettava etusijalle
syrjimättömyyslausekkeen täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten
soveltamisen valvonta. Komissio tekee yhteistyötä syrjivää kohtelua koskevia
valituksia käsittelevien kansallisten elinten ja toimivaltaisten
lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että kuluttajat saavat täyden
hyödyn sisämarkkinoista. Komissio aikoo muun muassa ehdottaa vuoden 2013
puoliväliin mennessä kohdennettuja toimia seuratakseen syrjimättömyyslausekkeen
soveltamista ja toteuttaakseen korjaavia lainvalvontatoimia havaitessaan
puutteita. Komissio on esittänyt syrjimättömyyslauseketta
koskevia alustavia selvennyksiä ja seuraa tiiviisti lausekkeen soveltamista.
Vuoden 2013 loppuun mennessä on tarkoitus antaa erityistä lisäohjeistusta, joka
perustuu jäsenvaltioiden kokemuksiin kyseisen säännöksen täytäntöönpanosta.
Ohjeissa otetaan huomioon sääntelyn alalla tapahtunut kehitys palveluitaan
rajojen yli tarjoavien yritysten toimintaa haittaavien jäljellä olevien
esteiden poistamisessa. Komissio aloittaa välittömästi yhteistyön
yritysten kanssa esimerkiksi etujärjestöjen ja kauppakamarien välityksellä
lisätäkseen avoimuutta ja tukeakseen toimia, joilla varmistetaan, että
asiakkaat voivat tehdä ostoksia rajojen yli sisämarkkinoilla. Komissio auttaa
tiettyjen alojen palveluntarjoajia ottamaan käyttöön laatuopimuksia, joilla
palveluntarjoajat sitoutuvat tarjoamaan palveluitaan rajojen yli tietyin
ehdoin. Komissio arvioi tilanteen edistymistä vuoden 2013 puoliväliin
mennessä. Komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa tiivistä
yhteistyötä antaakseen kuluttajille tietoa palveludirektiivin mukaisista
sisämarkkinaoikeuksista. Kuluttajille suunnattu tiedotuskampanja järjestetään
vuonna 2013 Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden puitteissa. 5. Sisämarkkinasääntöjen käytännön toimivuuden varmistaminen Palveludirektiiviä ei sovelleta erillään
muusta lainsäädännöstä. Sen vaikutukset saadaan maksimoitua vain silloin, kun
sitä sovelletaan johdonmukaisesti yhdessä muiden sisämarkkinadirektiivien
kanssa. Tämä on erityisen tärkeää ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä
kaupankäyntiä koskevien direktiivien tapauksessa. Monissa jäsenvaltioissa noudatettavat
ammattipätevyyden tunnustamista koskevat menettelyt ovat pitkäkestoisia ja
hankalia. Rajat ylittäviä palveluita tarjotaan yhä
laajemmin verkossa. Huolimatta siitä, että tilannetta on saatu
yksinkertaistettua palveludirektiivillä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevalla
direktiivillä, markkinoilla on edelleen esteitä. Toimet Jäsenvaltioiden on sitouduttava yhdenmukaistamaan
lainsäädäntönsä ja menettelynsä kaikilta osin ammattipätevyyden tunnustamista
ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien kanssa. Kansallisessa
lainsäädännössä on otettava kokonaisuudessaan huomioon näiden direktiivien
yhteisvaikutukset. Tarvittavat mukautukset on tehtävä mahdollisimman nopeasti. Komissio seuraa tiiviisti direktiivien
soveltamista ja erityisesti niiden samanaikaista soveltamista varmistaakseen,
että niiden käytännön tulokset ovat myönteiset palveluntarjoajien kannalta. Komissio aloittaa tarvittaessa rikkomusmenettelyt. 6. Alakohtaiset tarpeet Suorituskykytesteissä[10] on tietyillä aloilla havaittu
kasvua haittaavia pullonkauloja, joihin on puututtava. 6.1 Erikoistumista edellyttävät palvelut: vastavuoroisen tunnustamisen
käytännön toteutus Rajojen yli tarjottaville erikoistumista
edellyttäville palveluille saatetaan asettaa EU:n alakohtaisissa säännöissä
vaatimuksia, joiden mukaan asiantuntijoiden on hankittava lupa toimintoihin,
jotka liittyvät jäähdytyslaitteissa käytettävään fluorikaasuun (F-kaasu),
rakennusten energiatehokkuuteen tai jätehuoltoon sekä liikenteeseen.
Asiantuntijoihin sovellettavan akkreditointijärjestelmän mukaista
akkreditointitodistusten vastavuoroista tunnustamista helpotetaan asetuksella
(EY) N:o 765/2008. Olisi varmistettava, että asetuksen vaikutukset saadaan
maksimoitua. Kun EU:n alakohtaisessa lainsäädännössä
säädetään kansallisen tason lupa- tai akkreditointijärjestelmistä, olisi
varmistettava, että valtuutetut tai akkreditoidut palveluntarjoajat voivat
harjoittaa toimintaa muissa jäsenvaltioissa kotijäsenvaltiossaan saadun luvan
tai akkreditoinnin perusteella. Toimet Komissio pyrkii varmistamaan, että tulevat
alakohtaiset lainsäädäntöehdotukset, joilla perustetaan erikoistumista
edellyttäviä palveluita tarjoaviin asiantuntijoihin sovellettavia
lupajärjestelmiä, sisältävät useammin vastavuoroista tunnustamista koskevia
säännöksiä. Soveltaessaan voimassa olevaa alakohtaista
lainsäädäntöä jäsenvaltioiden on noudatettava kaikilta osin SEUT-sopimuksen 56
artiklaa ja EU:n lainsäädäntöä, jolla helpotetaan muista jäsenvaltioista
tulevien asiantuntijoiden palvelutarjontaa (esimerkiksi ammattipätevyyden
tunnustamista koskeva direktiivi, kun on kyse säännellystä ammatista, tai
soveltuvin osin akkreditointiasetusta (EY) N:o 765/2008). Jäsenvaltioiden olisi
hyödynnettävä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jotta niiden olisi
helpompi tarkkailla vaatimusten noudattamista muissa jäsenvaltioissa. Teknisiä standardeja olisi yhtenäistettävä
laajemmin erityisesti EU:n standardointijärjestelmien (CEN) avulla aloilla,
joilla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa on merkittäviä eroja
jäsenvaltioiden välillä, kuten rakennusten energiatehokkuuden sertifioinnin
alalla. 6.2 Kuluttajansuojalainsäädäntö Huomattava osa EU:n voimassa olevasta kuluttajansuojasäännöstöstä
on laadittu yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatteen perusteella.
Jäsenvaltiot ovat hyvin usein antaneet yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa
koskevia sääntöjä tiukempia sääntöjä aloilla, joilla noudatetaan
yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatetta. Tämä on johtanut tilanteeseen,
jossa palveluntarjoajille saatetaan asettaa hyvin erilaisia vaatimuksia
riippuen siitä, missä ne haluavat tarjota palveluitaan. Tämä voi vääristää
sisämarkkinoiden toimintaa. Komissio voi puuttua tähän tilanteeseen kahdella
tavalla: nostamalla yhdenmukaistamisen tasoa jopa sataan prosenttiin, kuten
tehtiin äskettäin kuluttajien oikeuksien koskevan direktiivin kanssa ja kuten
yleisessä tietosuoja-asetuksessa ehdotettiin tammikuussa 2012, tai muuttamalla
yhdenmukaistaminen vapaaehtoiseksi, kuten valinnaista yhteistä euroopalaista
kauppalakia koskevassa ehdotuksessa esitettiin lokakuussa 2011. Menetelmät
täydentävät toisiaan, ja niitä olisi käytettävä säännöstön tilanteen,
toissijaisuusperiaatteen noudattamistarpeen ja kyseiseen tapaukseen liittyvien
yleisten etunäkökohtien mukaan. Lisäksi menetelmissä olisi otettava huomioon
tarve varmistaa kuluttajansuojan korkea taso erityisesti verkkopalveluiden
tarjonnassa. Toimet Komissio pyrkii nopeuttamaan lainsäädäntömenettelyitä,
jotka koskevat palveluiden sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeitä
kuluttajiin vaikuttavia toimenpiteitä. Tehdessään uusia lainsäädäntöehdotuksia komissio
pyrkii tarvittaessa varmistamaan, että yhdenmukaistamisen tasoa nostetaan EU:n tulevassa
kuluttajansuojalainsäädännössä. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi
edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista, jotta sisämarkkinoiden vaikutukset
saadaan maksimoitua. Kuten Euroopan kuluttaja-asioiden
toimintaohjelman[11]
matkailualaa koskeneessa osiossa ilmoitettiin, komissio aikoo esittää vuoden
2013 alkupuoliskolla matkapakettidirektiivin ajantasaistamista koskevan
ehdotuksen, jonka tarkoituksena on erityisesti yhdenmukaistaa entisestään
verkkopalvelutarjontaa koskevia kansallisia lakeja. Siltä osin kuin kuluttajansuojalainsäädännössä
noudatetaan yhdenmukaistamisen vähimmäistason periaatetta komissio tekee
yhteistyötä kansallisten lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että
EU:n kaikki kuluttajasäännökset pannaan asianmukaisesti, johdonmukaisesti ja
kattavasti täytäntöön ja että täytäntöönpanossa otetaan riittävässä määrin
huomioon sisämarkkinaoikeudet ja -säännöt. 6.3 Vähittäiskaupan ja liike-elämän palvelut: erityisaloitteet Vähittäiskaupan alan suorituskyky kärsii
monista ongelmista, joista monet otettiin esille kaupan ja jakelun
markkinaseurantaa käsittelevässä kertomuksessa[12]
ja joihin myös Euroopan parlamentti on kiinnittänyt huomiota[13]. Alan taloudellisen
merkityksen vuoksi komissio valmistelee parhaillaan vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelmaa,
jossa esitellään EU:n vähittäiskauppa-alalla tulevina vuosina noudattama
strategia. Liike-elämän palvelut on luokiteltu yhdeksi
niistä palvelualoista, joiden tuottavuutta voitaisiin parantaa tuntuvasti.
Kuten sisämarkkinoiden toimintasuunnitelmassa ja tiedonannossa Globalisaation
aikakauden teollisuuspolitiikka ilmoitettiin, komissio aikoo perustaa
yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason
asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tällä erityisalalla havaittuja puutteita.
Ryhmä keskittyy tarkastelemaan seuraavia neljää liike-elämän palveluiden
erityisalaa: i) markkinointi ja mainonta, ii) kiinteistöjen hoito, iii)
tekniset ja insinööripalvelut sekä iv) suunnittelupalvelut. Ryhmä keskittyy
tarkastelemaan erityisesti EU:n liike-elämän palveluiden ja tehdasteollisuuden
välisiä yhteyksiä sekä sellaisten vapaaehtoisten eurooppalaisten standardien
kehittämistä, joilla voidaan mahdollisesti parantaa palveluiden laatua ja eri
jäsenvaltioissa toimivien palveluntarjoajien tarjoamien palveluiden
vertailtavuutta. Toimet Komissio antaa vuonna 2012 eurooppalaisen
vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelman, jossa esitellään EU:n alalla
noudattama strategia. Komissio perustaa viimeistään syksyllä 2012
yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason työryhmän,
jonka tehtävänä on tutkia tällä alalla havaittuja puutteita. 7. Toisen sukupolven keskitettyjen asiointipisteiden kehittäminen Keskitetyillä asiointipisteillä pyritään
helpottamaan palveluntarjoajien toimintaa tarjoamalla niille yhteyspiste, josta
ne voivat saada kaikki tarvitsemansa tiedot, ja mahdollistamalla kaikkien
tarvittavien hallinnollisten menettelyiden suorittaminen verkossa.
Asiointipisteet helpottavat myös tietoon perustuvien päätösten tekoa palveluita
ostettaessa. Asiointipisteet antavat palveluiden vastaanottajille olennaisia
tietoja, kuten toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot ja riita-asioissa
käytettävissä olevat yleiset oikeussuojakeinot. Keskitettyjen asiointipisteiden tärkeimpien
palvelualojen noudattamista säännöistä antamien tietojen
käyttäjäystävällisyydessä on kuitenkin suuria eroja. Monet asiointipisteet antavat tietoa vähintään
yhdellä vieraalla kielellä, mikä on suuri etu palveluntarjoajien kannalta.
Monia hallinnollisia menettelyitä ei kuitenkaan ole vielä viety verkkoon, ja
vaikka ne olisivatkin saatavilla kansallisella tasolla, ne ovat usein
ulkomailla sijaitsevien käyttäjien saavuttamattomissa. Näiden puutteiden poistaminen on erittäin
tärkeää, kuten myös se, että keskitetyt asioinpisteet toimivat kuluttajien
hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioilla on vielä ratkaistavana
suuria haasteita, jotta ne saisivat yksinkertaistettua ja sujuvoitettua
entisestään menettelyitä sekä lisättyä taustajärjestelmien integrointia ja
tarvittavia teknisiä mukautuksia erityisesti rajat ylittävän käytön
turvaamiseksi. On myös tärkeää, että yrityksille annetaan tietoa keskitettyjen
asiointipisteiden olemassaolosta ja niiden hyödyllisyydestä. Toimet Jäsenvaltioiden on muutettava pikaisesti
keskitetyt asiointipisteensä palveludirektiivin vaatimusten mukaisiksi. Jäsenvaltioita kehotetaan kehittämään vuoden 2014
loppuun mennessä komission avustamina toisen sukupolven keskitettyjä
asiointipisteitä, joiden olisi (1) katettava kaikki menettelyt yritystoiminnan
kaikissa vaiheissa, (2) oltava monikielisiä ja (3) oltava
käyttäjäystävällisempiä. Komissio sopii jäsenvaltioiden kanssa toisen
sukupolven keskitettyjä asiointipisteitä koskevista kriteereistä keskitettyjä
asiointipisteitä koskevassa sopimuksessa. Komissio käynnistää vuonna 2013 keskitettyjä
asiointipisteitä koskevan tiedotuskampanjan, koordinoi jäsenvaltioiden
toimintaa keskitettyjen asiointipisteiden verkkonäkyvyyden parantamiseksi ja
tekee yhteistyötä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa parantaakseen yritysten
tietämystä keskitetyistä asiointipisteistä ja edistääkseen niiden käyttöä. III.
Päätelmät Palvelut ovat Euroopan talouden moottori.
Yhdennetymmät ja toimivammat palveluiden sisämarkkinat ovat keskeisessä
asemassa EU:n talouden elpymisen vauhdittamisessa. Kaikki jäsenvaltiot ovat toteuttaneet mittavia
toimia palveludirektiivin panemiseksi täytäntöön. Ne ovat poistaneet monia
perusteettomia esteitä ja nykyaikaistaneet palveluihin sovellettavaa
sääntelykehystään. Tämä vauhdittaa EU:n talouden kasvua. Palvelualalalla on kuitenkin edelleen monia
esteitä, jotka haittaavat alan kasvua ja uusien työpaikkojen luomista. Kasvua
on mahdollista kiihdyttää, jos EU:ssa toteutetaan välittömästi toimia täyden
hyödyn saamiseksi palveludirektiivistä. Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamista
koskevan tiedonannon mukaisesti toimet olisi keskitettävä jo olemassa olevien
järjestelmien toimivuuden parantamiseen. Tässä tiedonannossa ehdotetaan tapoja
maksimoida palveludirektiivin taloudelliset vaikutukset erityisesti niillä
palvelualoilla, joiden taloudellinen merkitys on huomattava. –
Jäsenvaltioiden olisi asetettava kunnianhimoisempia
tavoitteita suhteessa palveludirektiiviin. Kaikkien jäljellä olevien esteiden
taloudellisista vaikutuksista olisi laadittava perusteellinen arviointi. –
Komissio on esittänyt ehdotuksen itsenäisten
ammatinharjoittajien liikkuvuutta koskevan lainsäädäntökehyksen
nykyaikaistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä se pikaisesti. –
Sisämarkkinoiden on toimittava kuluttajien hyödyksi.
Yritysten ei pitäisi jakaa sisämarkkinoita keinotekoisesti, sillä siitä
aiheutuu haittaa palveluiden vastaanottajille. –
Muita sisämarkkinasäädöksiä, kuten
ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevia
direktiivejä, olisi sovellettava yhtenäisesti palveludirektiivin kanssa.
Unionin lainsäädäntöä olisi tarvittaessa nykyaikaistettava, jotta se vastaisi
kaikkien palveluiden tarpeita ja jotta voitaisiin varmistaa, että se toimii
käytännössä tehokkaasti sekä palveluntarjoajien että palveluiden
vastaanottajien kannalta. –
Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä keskitettyjä
asiointipisteitä, jotka toimivat täysimittaisina sähköisen hallinnon välineinä
ja vastaavat riittävässä määrin palveluntarjoajien ja palveluiden
vastaanottajien tarpeita. Tämä edellyttää, että kaikki EU:n toimielimet
ja jäsenvaltiot sitoutuvat asettamaan vaadittujen toimien toteutuksen
määräaikaan mennessä ehdottomaksi painopisteeksi. Komissio luo kumppanuuksia
jäsenvaltioiden kanssa saadakseen aikaan kasvua ja uusia työpaikkoja palvelualalla
ja seuraa tiiviisti tilanteen edistymistä vuotuisessa kasvuselvityksessään. Liite 1 - Palvelualaan sovellettava
EU:n lainsäädäntö || Palveludirektiivin (2006/123/EY) kattamat tärkeimmät alat || · Liike-elämän palvelut, mukaan lukien itsenäisten ammatinharjoittajien (asianajajat, arkkitehdit, tilintarkastajat, veroneuvojat, konsulttitoimistot, viestintä- ja markkinointitoimistot, patenttiasiamiehet, sertifiointiyksiköt, urheilualan välittäjät, taide-alan managerit, rekrytointitoimistot, tulkit, eläinlääkärit, maanmittausinsinöörit jne.) tarjoamat palvelut · Rakennusalan palvelut ja käsiteollisuustoiminta · Vähittäiskauppa · Kiinteistöala · Matkailu (hotellit, ravintolat, kahvilat, matkatoimistot, turistioppaat jne.) · Yksityinen koulutus Palvelualat || Alaan sovellettavat tärkeimmät EU:n säädökset Energia || Maakaasun sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/55/EY, annettu 26 päivänä heinäkuuta 2003, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 98/30/EY kumoamisesta Sähkön sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) Kaasun sisämarkkinat · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) Finanssipalvelut || Finanssipalveluiden toimintasuunnitelma ja sen jatkotoimet (Direktiivi 2006/43/EY, direktiivi 2006/46/EY, direktiivi 2007/63/EY, direktiivi 2007/44/EY, direktiivi 2009/14/EY, direktiivi 2007/36/EY, direktiivi 2007/64/EY, direktiivi 2009/111/EY, direktiivi 2009/44/EY, direktiivi 2010/76/EU, direktiivi 2009/49/EY, direktiivi 2011/61/EU ja direktiivi 2011/89/EU) Terveydenhuolto || · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa · Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta Postipalvelut || · Direktiivi 97/67/EY · Direktiivi 2002/39/EY · Direktiivi 2008/06/EY Telepalvelut || · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen perustamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla, sellaisena kuin se on muutettuna 25 päivänä marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä, sellaisena kuin se on muutettuna 25 päivänä marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140/EY Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2006/24/EY ja direktiivillä 2009/136/EY Liikenne || Maantieliikenne · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1073/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kansainvälisen linja-autoliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta Meriliikenne · Neuvoston asetus (ETY) N:o 4055/86, annettu 22 päivänä joulukuuta 1986, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa · Neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) Rautatieliikenne · Neuvoston direktiivi 91/440/ETY, annettu 29 päivänä heinäkuuta 1991, yhteisön rautateiden kehittämisestä, EYVL L 237, 24.8.1991, s. 25 · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta Lentoliikenne · Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä · Neuvoston direktiivi 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla Sisävesiliikenne · Neuvoston asetus (EY) N:o 1356/96, annettu 8 päivänä heinäkuuta 1996, jäsenvaltioiden väliseen sisävesiväylien tavara- ja matkustajaliikenteeseen sovellettavista yhteisistä säännöistä palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamiseksi tällaisessa liikenteessä · Neuvoston asetus (ETY) N:o 3921/91, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, muita kuin jäsenvaltiosta olevia liikenteenharjoittajia koskevista edellytyksistä saada harjoittaa siellä sisävesiväylien tavara- tai henkilöliikennettä || Alat, jotka eivät sinänsä kuulu EU:n johdetun oikeuden soveltamisalaan || · Uhkapelit · Toiminta, joka liittyy julkisen vallan käyttöön (perussopimuksen 51 artikla) · Yksityiset turvallisuuspalvelut · Notaarit ja haastemiehet · Taksit ja satamapalvelut Liite II – Luettelo toimista ja niiden
aikatauluista Toimintalohkot || Toimet || Aikataulu 1. Nollatoleranssi-politiikka suhteessa velvoitteiden laiminlyöntiin || Ø Jäsenvaltiot saattavat lainsäädäntönsä täysin palveludirektiivin mukaiseksi. Ø Komissio noudattaa nolletoleranssipolitiikkaa aloittamalla tarvittaessa rikkomusmenettelyt, erityisesti painopistealoilla. || Välittömästi Välittömästi 2. Palveludirektiivin taloudellisten vaikutusten maksimointi || Ø Komissio käynnistää vertaisarvioinnin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa painopistealoilla sovellettavan erityislainsäädännön arvioimiseksi uudelleen. Ø Jäsenvaltiot poistavat kaikki jäljellä olevat perusteettomat tai epäsuhtaiset rajoitukset ja arvioivat perusteltujen vaatimusten poistamisesta saatavaa taloudellista hyötyä. Ø Jäsenvaltiot toteuttavat ensisijaisia toimia, jotka perustuvat EU-ohjausjaksolla annettaviin maakohtaisiin suosituksiin. Ø Jäsenvaltiot tehostavat toimia sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) käytön lisäämiseksi. Ø Komissio tekee yhteistyötä vakuutusalan kanssa varmistaakseen, että palveluntarjoajat saavat riittävän vakuutussuojan myös silloin, kun ne toimivat muissa jäsenvaltioissa. Ø Komissio arvioi saavutettua edistymistä ja pohtii vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. || Käynnistys vuonna 2012 Tuloksia arvioidaan vuoden 2013 puolivälissä Välittömästi Alkaen vuodesta 2012 Välittömästi Välittömästi Vuoden 2013 loppuun mennessä 3. Itsenäisten ammatin-harjoittajien palveluita koskevan sääntelykehyksen nykyaikaistaminen || Ø Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ehdotuksen nykyaikaistetuksi ammattipätevyyden tunnustamista koskevaksi direktiiviksi. Ø Komissio avustaa jäsenvaltioita itsenäisten ammatinharjoittajien palveluita koskevien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa vuoden 2013 EU-ohjausjaksolla. Ø Komissio antaa tiedonannon, jolla helpotetaan säänneltyjen ammattien keskinäistä arviointia. || Ennen vuoden 2012 loppua Vuosina 2012–2013 Vuonna 2013 4. Varmuus siitä, että palvelu-direktiivi hyödyttää kuluttajia || Ø Jäsenvaltiot valvovat syrjimättömyyslausekkeen täytäntöönpanoa koskevien kansallisten säännösten soveltamista. Ø Komissio ehdottaa kohdennettuja toimia seuratakseen syrjimättömyyslausekkeen soveltamista ja toteuttaakseen toimia havaitessaan puutteita. Ø Komissio antaa 20 artiklan soveltamista koskevaa erityistä lisäohjeistusta. Ø Komissio tekee yhteistyötä yritysten kanssa varmistaakseen, että asiakkaat voivat tehdä ostoksia rajojen yli. Ø Komissio tekee jäsenvaltioiden kanssa tiivistä yhteistyötä antaakseen kuluttajille tietoa palveludirektiivin mukaisista sisämarkkinaoikeuksista tiedotuskampanjassa, joka järjestetään Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuoden puitteissa. || Välittömästi Vuoden 2013 puolivälissä Vuoden 2013 lopussa Välittömästi Edistymistä arvioidaan vuoden 2013 puolivälissä Vuonna 2013 5. Sisämarkkina-sääntöjen käytännön toimivuuden varmistaminen || Ø Jäsenvaltiot yhdenmukaistavat lainsäädäntönsä ja menettelynsä kaikilta osin ammattipätevyyden tunnustamista ja sähköistä kaupankäyntiä koskevien direktiivien kanssa. Ø Komissio seuraa tiiviisti näiden direktiivien soveltamista ja käyttää tarvittaessa rikkomusmenettelyitä. || Välittömästi Välittömästi 6. Alakohtaiset tarpeet 6.1 Vastavuoroinen tunnustaminen erikoistumista edellyttävien palveluiden tapauksessa 6.2 Kuluttajansuoja-lainsäädäntö: laajempi yhden-mukaistaminen tietyillä aloilla 6.3 Vähittäiskaupan ja liike-elämän palvelut: erityisaloitteet || Ø Komissio varmistaa perussopimuksen mukaisten vapauksien täysimääräiset vaikutukset pyrkimällä lisäämään vastavuoroista tunnustamista koskevien säännösten määrää tulevissa alakohtaisissa lainsäädäntöehdotuksissa, joilla perustetaan erikoistumista edellyttäviä palveluita tarjoaviin asiantuntijoihin sovellettavia lupajärjestelmiä. Ø Jäsenvaltiot soveltavat kaikilta osin EU:n lainsäädäntöä, jossa edellytetään muista jäsenvaltioista tulevien asiantuntijoiden hyväksyntää, ja hyödyntävät sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jotta niiden olisi helpompi tarkkailla vaatimusten noudattamista muissa jäsenvaltioissa. Ø Teknisiä standardeja yhtenäistetään laajemmin erityisesti EU:n standardointijärjestelmien (CEN) avulla aloilla, joilla EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Ø Komissio pyrkii tarvittaessa varmistamaan, että yhdenmukaistamisen tasoa nostetaan EU:n tulevassa kuluttajansuojalainsäädännössä. Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista, jotta sisämarkkinoiden vaikutukset saadaan maksimoitua. Ø Komissio tarkastelee uudelleen matkapakettidirektiiviä. Ø Komissio tekee yhteistyötä kansallisten lainvalvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen, että EU:n kaikki kuluttajasäännökset pannaan asianmukaisesti, johdonmukaisesti ja kattavasti täytäntöön ja että täytäntöönpanossa otetaan riittävässä määrin huomioon sisämarkkinaoikeudet ja -säännöt. Ø Komissio antaa eurooppalaisen vähittäiskauppa-alan toimintasuunnitelman, jossa esitellään EU:n alalla noudattama strategia. Ø Komissio aikoo perustaa yritystoimintaan liittyviä palveluita käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on tutkia tällä alalla havaittuja puutteita. || Tulevien ehdotusten tekoajankohtana Välittömästi Meneillään Tulevien ehdotusten tekoajankohtana Vuonna 2012 Vuoden 2013 alkupuolella Vuonna 2012 Syksyllä 2012 7. Toisen suku-polven keskitettyjen asiointipisteiden kehittäminen || Ø Jäsenvaltiot saattavat keskitetyt asiointipisteensä täysin palveludirektiivin mukaisiksi. Ø Jäsenvaltiot kehittävät toisen sukupolven keskitettyjä palvelupisteitä, jotka (1) kattavat kaikki menettelyt yritystoiminnan kaikissa vaiheissa, (2) ovat monikielisiä ja (3) ovat käyttäjäystävällisempiä. Komissio sopii jäsenvaltioiden kanssa toisen sukupolven keskitettyjä asiointipisteitä koskevista kriteereistä keskitettyjä asiointipisteitä koskevassa sopimuksessa. Ø Komissio käynnistää keskitettyjä asiointipisteitä koskevan tiedotuskampanjan, koordinoi jäsenvaltioiden toimintaa keskitettyjen asiointipisteiden verkkonäkyvyyden parantamiseksi ja tekee yhteistyötä elinkeinoelämän järjestöjen kanssa parantaakseen yritysten tietämystä keskitetyistä asiointipisteistä ja edistääkseen niiden käyttöä. || Välittömästi Vuosina 2012–2014 Vuonna 2013 [1] Komission
tutkimus Economic Impact of the Services Directive: a first assessment
following implementation, julkaistu verkkosivustolla osoitteessa
http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/economic_paper/2012/index_en.htm. [2] Luku 2,6 prosenttia sisältää edellä mainitun 0,8 prosentin
lisävaikutuksen EU:n BKT:hen ja enintään 1,8 prosentin lisähyödyn suhteessa
BKT:hen. Tämä 1,8 prosentin hyöty voitaisiin saavuttaa kunnianhimoisemmassa
skenaariossa, jonka mukaan jäsenvaltiot poistaisivat lähes kaikki rajoitukset. [3] Eurooppa-neuvoston jäsenten julkilausuma, 30. tammikuuta 2012. [4] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Detailed
information on the implementation of Directive 2006/123/EC on services in the
internal market ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja Results of
the performance checks of the internal market for services (construction,
business services and tourism). [5] KOM(2012) 299, Vakauden, kasvun ja työllisyyden edistäminen,
30. toukokuuta 2012. [6] Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Detailed
information on the implementation of Directive 2006/123/EC on services in the
internal market. [7] Eurooppa-neuvoston päätelmät, maaliskuu 2012. [8] KOM(2012) 299, 30. toukokuuta 2012. [9] Lisätietoja on saatavilla komission yksiköiden
valmisteluasiakirjassa, jossa annetaan ohjeita palveluista sisämarkkinoilla
annetun direktiivin 2006/123/EY 20 artiklan 2 kohdan soveltamisesta. [10] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Results of the
performance checks of the internal market for services (construction, business
services and tourism). [11] Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään
luottamusta ja kasvua, KOM(2012) 225 lopullinen. [12] Kaupan ja jakelun markkinaseuranta – Kaupan ja jakelun alan
sisämarkkinoiden tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden lisääminen vuoteen 2020
mennessä, KOM(2010) 355. [13] Kesäkuun 1. päivänä 2011 annettu Euroopan parlamentin
päätöslauselma kaupan ja jakelun alan tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden
lisäämisestä (2010/2109(INI).