SISÄLLYS

1..... Tausta. 1

2..... EU:n elintarvikeketju. 2

3..... Katsaus EU:n elintarviketurvallisuusvalvontaan. 3

3.1.    Jäsenvaltioiden vuosiraporttien tarkastelu. 3

3.2.    Komission jäsenvaltioissa suorittaman valvonnan tulokset 11

3.3.    Muut jäsenvaltioiden harjoittamaa valvontaa koskevat tietolähteet 22

3.4.    Komission harjoittama seuranta ja täytäntöönpanon valvonta. 23

4..... Päätelmät 25

1. Tausta

Asetuksen (EY) N:o 882/2004[1] (rehu- ja elintarvikevalvonta-asetus) 44 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat vuosittain komissiolle raportin asetuksen 41 artiklan mukaisesti laaditun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelmansa toteuttamisesta. Raporteissa on oltava

(a) yksityiskohtaiset tiedot muutoksista, jotka on tehty monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiin muun muassa lainsäädäntömuutosten, uusien tautien tai riskitekijöiden, uuden tieteellisen tiedon, aiemmasta valvonnasta saatujen tulosten ja merkittävien organisatoristen muutosten huomioon ottamiseksi,

(b) kansallisen valvontasuunnitelman mukaisesti edellisenä vuonna toteutettujen valvontatoimien ja toiminnan tarkastamisten tulokset,

(c) valvonnalla todettujen säännöstenvastaisuuksien tyyppi ja lukumäärä,

(d) toimet, joilla varmistetaan kansallisen valvontasuunnitelman tehokas toiminta, myös täytäntöönpanon valvonta ja sen tulokset.

Asetuksen 44 artiklan 4 ja 6 kohdassa edellytetään, että komissio laatii ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain raportin virallisen valvonnan yleisestä toiminnasta jäsenvaltioissa seuraavien pohjalta:

(a) kansallisten viranomaisten toimittamat vuosiraportit,

(b) EU:n jäsenvaltioissa suorittamat toiminnan tarkastukset eli auditoinnit[2] ja tarkastukset sekä

(c) muut tarvittavat tiedot.

Komissio toimitti ensimmäisen raporttinsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle elokuussa 2010[3]. Raportin tärkeimpänä tarkoituksena oli esittää ensimmäinen katsaus virallista valvontaa koskeviin tietoihin, joita saatiin jäsenvaltioiden toimittamista ensimmäisistä vuosiraporteista. Siinä tehtiin myös tiivistelmä EU:n auditointien ja tarkastusten tuloksista. Jäsenvaltiot keskustelivat raportista elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa syyskuussa 2010. Euroopan parlamentin ympäristöä sekä maataloutta ja maaseudun kehittämistä käsittelevät valiokunnat keskustelivat siitä lokakuussa 2010.

Komissio on aloittanut keskustelut jäsenvaltioiden kanssa ensimmäisessä raportissa esiin tulleista kysymyksistä ja erityisesti siitä, millä tavalla viralliseen valvontaan liittyvien tietojen keruuta ja käsittelyä voidaan järkeistää ja yksinkertaistaa.

Tässä toisessa raportissa omaksutaan hieman erilainen lähestymistapa. Tässä pyritään tekemään EU:n elintarvikevalvontaan katsaus, joka ei rajoitu viimeisiin vuosiin, joilta kaikista jäsenvaltioista on saatavilla vuosiraportteja, vaan jossa hyödynnetään tuoreimpia tietoja kaikista kolmesta valvontaa koskevasta tärkeimmästä tietolähteestä, jotta saataisiin mahdollisimman ajantasainen kuva EU:n valvontajärjestelmän toiminnasta.

Raportin tärkeimpiä tietolähteitä ovat a) jäsenvaltioiden vuosiraportit vuosilta 2008 ja 2009, b) komission valvontatoimien tulokset kaudelta 2008–2010 ja c) muut valvontaa koskevat merkitykselliset tiedot, kuten

·   jäsenvaltioiden tuoreet raportit valvonnasta tietyillä sektoreilla

·   EU:n nopean hälytyksen järjestelmistä (elintarvikkeita ja rehuja koskeva nopea hälytysjärjestelmä – RASFF, eläintautien ilmoitusjärjestelmä – ADNS, ja kasvitautien hälytysjärjestelmä – Europhyt) saadut tulokset

·   elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä sekä kasvien terveyttä koskevassa pysyvässä komiteassa valvonnasta käydyt keskustelut ja tehdyt päätökset

·   valvontajärjestelmien heikkouksiin jäsenvaltioissa liittyvien rikkomustapausten tarkastelu.

2. EU:n elintarvikeketju

Jotta saataisiin kuva siitä, miten EU:n virallisen valvonnan järjestelmä elintarvikeketjussa (myös kasvien terveyden sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi suoritettu valvonta) toimii, ensin on syytä tarkastella EU:n elintarvikeketjun laajuutta ja monimutkaisuutta. Eurostatin tuoreimpien tietojen mukaan EU:n elintarvikeketjun tuotoksen kokonaisarvo on hyvinkin noin 750 miljardia euroa. Koko sektori ensituotannosta vähittäismyyntiin ja ravintola-alaan työllistää yli 48 miljoonaa henkeä. EU:n elintarvikeketjussa – elintarvikkeiden tuotannosta vähittäismyyntiin ja ravintola-alaan – on noin 14 miljoonaa maatalouden alkutuotannossa toimivaa ja 3 miljoonaa elintarvikeyrityksissä toimivaa. Näistä yleisluvuista saa jonkinlaisen kuvan elintarviketeollisuuden laajuudesta. Ala on valtava mutta myös erittäin monimuotoinen ja monimutkainen.

Esimerkiksi alkutuotannossa maatilojen keskimääräinen koko vaihtelee noin 90 hehtaarista (esim. Tšekki) noin 50 hehtaariin (esim. Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska ja Saksa) ja alle 8 hehtaariin joissakin maissa (esim. Puola, Bulgaria ja Romania).

Eri puolilla EU:ta harjoitetaan myös hyvin erilaista maataloutta: suurelta osin eroja selittävät ilmasto-olosuhteet mutta myös pitkäaikaiset maatalousperinteet.

EU:ssa on noin 300 000 elintarviketuotantoyritystä. Monien tuotteiden – kuten viinin, oliiviöljyn, kananmunien ja juuston – osalta käsittely saatetaan kuitenkin tehdä maatiloilla eikä tuotantolaitoksissa. Pelkästään tuotantosektoriin keskittyminen antaisi aliarvioidun kuvan koko EU:n elintarvikejärjestelmän koosta ja monimuotoisuudesta. Erityisesti tuotantosektorilla pienellä joukolla globaalisti toimivia yrityksiä on erittäin suuri osuus tuotoksesta. Esimerkiksi maitotaloussektorilla 1 prosentti yrityksistä tuottaa yli 60 prosenttia EU:n kokonaistuotoksesta. Alkutuotannon ulkopuolelta suurin määrä elintarvikealan toimijoita löytyy elintarvikeketjun loppupäästä, vähittäismyynnistä ja ravintola-alalta. EU:ssa on yli miljoona elintarvikkeiden vähittäismyyjää; näistä monet ovat pieniä perheyrityksiä, vaikkakin sektoria hallitsee pieni joukko suuria supermarketketjuja, jos tarkastellaan kokonaismyyntiä. Ravintoloita ja catering-palveluita on lähes 1,4 miljoonaa.

3. Katsaus EU:n elintarviketurvallisuusvalvontaan 3.1. Jäsenvaltioiden vuosiraporttien tarkastelu

EU:ssa on laadittu kattavaa ja yksityiskohtaista lainsäädäntöä, jolla on tarkoitus varmistaa, että kuluttajille tämän laajan ja monimutkaisen elintarviketuotantojärjestelmän kautta tarjottavat elintarvikkeet ovat turvallisia ja terveellisiä. EU:n elintarvike- ja rehulainsäädännön perusperiaatteet vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 178/2002[4]. Tämän asetuksen mukaisesti elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamisesta päävastuussa ovat elintarvikealan yritykset koko elintarvikeketjussa, alkutuotannosta lopulliseen myyntiin kuluttajalle. Jäsenvaltioiden on seurattava ja varmennettava, että elinkeinonharjoittajat täyttävät elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta (mukaan luettuna eläinten terveyttä, eläinten hyvinvointia ja kasvien terveyttä) koskevan EU-lainsäädännön vaatimukset. Niiden on käytettävä valvontajärjestelmää tätä varten.

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään, miten tämä valvonta olisi organisoitava ja toteutettava. Periaatteessa siinä annetaan yleiset säännöt virallisen valvonnan suorittamisesta, jotta varmistetaan elintarvikeketjun turvallisuutta koskevien EU:n sääntöjen noudattaminen. Asetuksessa edellytetään jäsenvaltioilta tiettyjä seikkoja niiden varmentaessa,

· että toimijat noudattavat lainsäädännön alakohtaisia vaatimuksia tai

· että EU:n markkinoille asetettavat tavarat (joko EU:ssa tuotetut tai kolmansista maista tuodut) ovat alakohtaisen lainsäädännön standardien ja vaatimusten mukaisia.

Lisäksi jäsenvaltioiden viranomaisten on asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti suoritettava muita virallisia tehtäviä, kuten eläintautien aiheuttajien torjumiseksi tai hävittämiseksi tarkoitettuja tehtäviä (esim. eläinten testaus tiettyjen tautien varalta jonkin ohjelman puitteissa, epidemiologinen tutkimus taudinpurkauksen jälkeen, rokotukset eläintautia vastaan tai patogeenien saastuttamien eläinten lopettaminen).

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 annetaan myös yksityiskohtaiset säännöt komission yksikköjen harjoittamasta valvonnasta jäsenvaltioissa sen varmentamiseksi, että ne noudattavat alakohtaisessa lainsäädännössä ja asetuksessa (EY) N:o 882/2004 asetettuja velvoitteita. Jäsenvaltioiden on laadittava ja pantava täytäntöön monivuotisia kansallisia valvontasuunnitelmia asetuksen vaatimusten toteuttamiseksi. Nämä suunnitelmat kattavat yleensä 3–5 vuoden mittaisen kauden, ja niitä ryhdyttiin soveltamaan vuoden 2007 alusta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosiraportti kansallisten monivuotisten valvontasuunnitelmiensa täytäntöönpanosta. Vuosiraportteja on saatu vuosilta 2007, 2008 ja 2009.

Tulokset komission tekemästä kansallisten raporttien ensimmäisestä analyysistä esitetään tiivistettynä viimevuotisessa kertomuksessa (asiakirja KOM(2010) 441). Siitä oli erittäin vaikea tehdä päätelmiä EU:sta kokonaisuudessaan, koska kansalliset raportit vaihtelivat merkittävästi niin rakenteeltaan kuin sisällöltäänkin eikä valvonnasta ollut saatavilla yhdenmukaistettuja tietoja. Tämä on myös vuosia 2008 ja 2009 koskevien raporttien ominaispiirre ja tuo osaltaan esiin merkittäviä eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä maatalouden rakenteen, hallintokulttuurin ja koon osalta. Raporttien vertailtavuus on kuitenkin parantunut merkittävästi, kun a) jäsenvaltiot ovat saaneet kokemusta niiden laatimisesta ja b) komissio on käynyt aktiivista vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa parantaakseen edelleen niiden sisältöä ja etenkin vertailtavuutta. Useimmat jäsenvaltiot ovat nyt toimittaneet tietoja kolmelta vuodelta, ja tämän pohjalta on voitu kartoittaa joitakin kiinnostavia suuntauksia ja kehitysaskelia. Niistä esitetään yhteenveto jäljempänä.

Tietojen kerääminen ja analysointi

Yksi useimmille raporteille yhteinen piirre on, että niissä pyritään jatkuvasti parantamaan tietojen keruuta suoritetun valvonnan määrästä ja tyypistä sekä tuloksista. Pyrittäessä tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen hyvät ajantasaiset tiedot ovat keskeisen tärkeitä, kun arvioidaan suorituskykyä ja kartoitetaan prioriteetteja tuleviin valvontatoimiin. Vuosiraporteissa viitataan moniin tämänsuuntaisiin uusiin ja käynnissä oleviin aloitteisiin, mutta eri valvontaviranomaisten välinen tiedon ja kokemusten jakaminen jäsenvaltioiden sisällä ja välillä vaikuttaa vähäiseltä. Viimevuotisessa vuosiraportissaan komissio ilmoitti aikeestaan tutkia yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, miten tietojen sähköistä siirtoa ja analysointia voitaisiin hyödyntää, jotta päästäisiin yksinkertaistamiseen ja standardointiin EU:n tasolla. Tätä koskevat toimet on nyt aloitettu, ja siitä voi olla apua jäsenvaltioille niiden kehittäessä omia tiedonhallintajärjestelmiään.

Yleiset lausunnot suorituskyvystä

Raporttien rakennetta ja sisältöä koskevissa komission suuntaviivoissa edellytetään, että kaikki kansalliset viranomaiset antavat yleisen lausunnon valvontajärjestelmänsä suorituskyvystä joka vuosi. Lausunnot ovat laadultaan erilaisia. Useimmissa raporteissa esitetään vain yleinen lausunto, jossa todetaan, että valvontaa on suoritettu suunnitellun mukaisesti, että elintarviketurvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevat yleiset standardit ovat tyydyttäviä ja että jos vaatimustenvastaisuuksia on havaittu, ne ovat yleensä vähäisiä. Joissakin raporteissa annetaan kuitenkin kattavampi ja perustellumpi arviointi suorituskykyindikaattoreiden perusteella. Joissakin tapauksissa nämä indikaattorit rajoittuvat suoritetun valvonnan määrään ja tyyppiin ja siihen, onko valvonta alkuperäisen suunnitelman mukaista. Joissakin taas (Ranska, Suomi, Ruotsi ja Slovakia) indikaattorit menevät pidemmälle, ja niillä pyritään mittaamaan suorituskykyä tiettyjen eläintautien tai elintarvikeperäisten sairauksien esiintymiseen nähden. Ranskassa pyritään myös pitämään kirjaa valvonnan kustannuksista tietyillä erityisaloilla.

Edistyminen monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien toteuttamisessa

Vaatimus siitä, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön integroidut monivuotiset kansalliset valvontasuunnitelmat, jotka kattavat kaikki valvontatoimet koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään, oli valtava haaste. Useimpien maiden kansalliset valvontajärjestelmät ovat erittäin monimutkaisia, ja niissä on usein osallisena eri organisaatioita elintarvikkeisiin ja rehuihin, eläinten terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja kasvien terveyteen kohdistuvien valvontatoimien eri osa-alueilla. Useimmissa jäsenvaltioissa näillä eri organisaatioilla on ollut vain vähän aiempia kokemuksia yhteistyöstä integroitujen valvontasuunnitelmien tekemisessä. Lisäksi useimmissa jäsenvaltioissa operationaalinen vastuu valvonnan suorittamisesta on jaettu alue- ja paikallisviranomaisille. Sen varmistaminen, että alue- ja paikallisviranomaisten toiminta sisällytetään täysimittaisesti kansallisiin suunnitelmiin johdonmukaisesti ja yhtenäisesti, on edellyttänyt sitä, että jäsenvaltioiden keskusviranomaiset ovat vahvistaneet kuulemiseen ja viestintään tarkoitettuja mekanismeja. Suunnitelmien täytäntöönpanoa koskevista vuosiraporteista käy ilmi, että kaikkien keskus-, alue- ja paikallistason toimijoiden valvontasuunnitelmien integroimiseen tarkoitettujen rakenteiden ja menettelyjen perustamisessa on edistytty merkittävästi. Nyt useimpien viranomaisten suurimpana haasteena on kehittää tiedotus- ja viestintäjärjestelmät, jotka voivat tarjota täsmällistä tietoa suoritetusta valvonnasta ja sen tuloksista, jotta monivuotisten valvontasuunnitelmien mukaista suorituskykyä voidaan arvioida tarkasti ajan mittaan ja valvonnan tavoitteita mukauttaa riskipohjaisten prioriteettien mukaan.

Elintarvikealan toimijoiden rekisteröinti

Elintarvikkeiden tehokas jäljittäminen alkuperäisestä lähteestä lopulliseen määräpaikkaan on EU:n elintarviketurvallisuuden valvontajärjestelmän keskeinen periaate. Järjestelmän tukipylväitä ovat kaikkien toimijoiden kattava rekisteröinti, tehokas eläinten tunnistamisjärjestelmä sekä elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyys. Elintarvikealan toimijoiden rekisteröinnissä on edistytty huomattavasti. Rehujen alalla pienempien rehulaitosten rekisteröinti on kuitenkin vielä puutteellista. Eläinten jäljitettävyyden alalla on joitakin ilmeisiä puutteita nautojen ja sikojen tunnistamisessa ja erityisesti lampaita, vuohia ja hevosia koskevissa järjestelmissä.

Riskinarviointi ja priorisointi

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 edellytetään, että kansallisilla viranomaisilla on nimenomainen järjestelmä riskinarviointia ja valvonnan priorisointia varten. Kun resursseihin kohdistuva paine lisääntyy tulevina vuosina, tälle monivuotisten valvontasuunnitelmien näkökohdalle ja suunnitelmiin liittyville vuosiraporteille on annettava suurempi prioriteetti. Joidenkin jäsenvaltioiden raporteissa annetaan hyvä kuvaus elintarvikeyritysten riskiluokitusjärjestelmistä ja niiden valvonnan organisoinnista tämän riskiluokituksen perusteella. Erityisen edistyneitä tällä alalla ovat Alankomaat, Suomi ja Slovenia. Monissa jäsenvaltioissa viranomaiset kuitenkin pitävät elintarvike- ja rehualan toimijoiden riskinarvioinnin parantamista tärkeänä alana, jolla tarvitaan parannuksia. Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO on viime vuosina auditointiensa kautta tuonut voimakkaammin esiin, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että virallinen valvonta kaikilla sektoreilla suoritetaan säännöllisesti riskien perusteella ja asianmukaisella tiheydellä.

Valvontatiheys ja valvonnan laajuus

Raporteista käy kaiken kaikkiaan ilmi, että valvontatiheys on suuri koko EU:ssa. Tarkastusten tiheys kuitenkin vaihtelee suuresti sektorin luonteen mukaan. Esimerkiksi korkeariskisinä pidetyillä sektoreilla, kuten lihan- ja maidontuotannossa, tarkastuksia tehdään paljon tiheämmin.

Valvonta rehujen ja eläinten sivutuotteiden alalla on harvempaa kuin elintarvikkeiden alalla. EU:n lainsäädäntöön viime vuosikymmenen aikana rehujen ja eläinten sivutuotteiden alalla tehdyt suuret muutokset, etenkin velvoite rekisteröidä kaikki rehuja ja eläinten sivutuotteita käsittelevät yritykset, ovat aiheuttaneet suuren rasitteen elinkeinonharjoittajille ja valvontaviranomaisille. Useimmissa raporteissa tunnustetaan, että parannuksiin ja valvonnan lisätehostamiseen on varaa näiden sektoreiden riskien priorisoinnin perusteella.

Eläinten terveyden alalla valvonnassa keskitytään sen varmentamiseen, noudatetaanko eläinten tunnistamista ja eläintautien, kuten luomistaudin, tuberkuloosin, klassisen sikaruton ja BSE:n, testausta koskevia vaatimuksia. Lisäksi jäsenvaltioilla on oltava valmiussuunnitelmat, joissa käsitellään merkittäviä elintarvike- ja rehuturvallisuuteen ja eläinten terveyteen liittyviä kriisejä.

Jäsenvaltion keskus-, alue- ja paikallisviranomaisten välinen koordinaatio

Monissa jäsenvaltioissa toiminnallinen vastuu virallisen valvonnan suorittamisesta on pääasiassa alue- ja paikallisviranomaisilla. Tämä on erityisen huomattavaa jäsenvaltioissa, joissa toimivalta on hajautettu, kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Suomessa, ja joissa alue- ja paikallisviranomaiset saattavat olla erittäin autonomisia. Haasteena näissä jäsenvaltioissa on varmistaa riittävän luotettava vastuuvelvollisuuteen perustuva järjestelmä, jonka avulla alue- ja paikallisviranomaiset voivat osoittaa asianmukaisesti ja johdonmukaisesti valvontatoimensa kansallisille viranomaisille ja niiden kautta EU:n tasolle.

Tähän liittyy myös kysymys eri viranomaisten päällekkäisistä vastuualoista ja valvontatoimista. Tämä on pitkäaikainen ongelma monissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa ja Romaniassa maan sisäiset auditointiviranomaiset toteavat, että päällekkäiset vastuualat ja operationaaliset toimet ovat merkittävä ongelma. Nämä jäsenvaltiot kuuluvat myös niihin, jotka tuovat esiin riittämättömät resurssit yhtenä syynä siihen, miksi valvontakertojen määrää koskevia tavoitteita ei saavuteta. Yleensä jäsenvaltiot, joissa on selvästi määritetyt vastuualat ja hallintorakenteet, joista vastuuvelvollisuus käy ilmi kaikilla tasoilla, vaikuttavat toimivan tehokkaimmin.

Kansalliset auditointijärjestelmät

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 edellytetään, että jäsenvaltiot suorittavat sisäisiä auditointeja tai teettävät ulkoisia auditointeja sen varmistamiseksi, että valvontajärjestelmillä saavutetaan asetuksen tavoitteet. Siinä myös täsmennetään, että auditoinnin on oltava riippumattomien tahojen arvioitavissa ja että se on toteutettava avoimesti.

Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä auditointijärjestelmä, vaikkakin se useimmissa tapauksissa kattaa vain joitakin tiettyjä valvonta-aloja koko järjestelmässä. Auditointien tulokset esitetään vuosiraporteissa, mutta usein hyvin tiivistetyssä muodossa. Sisäisessä auditoinnissa havaituista suurimmista puutteista ja toteutetuista korjaavista toimista ei yleensä raportoida yksityiskohtaisesti. Tästä on kuitenkin joitakin merkittäviä poikkeuksia: esimerkiksi Suomi ja Tšekki raportoivat auditointiensa tuloksista ja havaituista heikkouksista.

Vuosiraporteissa on lisäksi vain vähän tietoa voimassa olevista säännöksistä, joilla pannaan täytäntöön vaatimukset, joiden mukaan auditointiraporttien on oltava riippumattomien tahojen arvioitavissa.

Jäsenvaltioiden omien auditointijärjestelmien luotettavuus valvonnan tarvittavien parannusten toteuttamisessa on riskikriteeri, joka yhä enenevässä määrin otetaan huomioon suunniteltaessa FVO:n tulevia auditointeja.

Resurssit

Kansallisten viranomaisten toimittamien tietojen mukaan jäsenvaltioiden keskus-, alue- ja paikallistaso työllistää arviolta yli 100 000 henkeä suoraan tai välillisesti suorittaessaan valvontaa, joka liittyy elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, eläinten terveyteen, eläinten hyvinvointiin ja kasvien terveyteen. Kyseessä on erittäin merkittävä resurssi, mutta verrattaessa valvonnan tavoitteita sen tosiasialliseen toteutumiseen, jotkin kansalliset viranomaiset esittävät henkilöstön puutteen yhdeksi syyksi siihen, miksi valvontatavoitteita ei saavuteta. Jotkin jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, ovat varsin täsmällisiä todetessaan, että niiden valvontajärjestelmiä ja ‑toimia mukautetaan viime vuosien henkilöstöleikkauksien huomioon ottamiseksi. Tässä mukauttamisessa keskeisellä sijalla ovat riskinarviointi ja valvonnan priorisointi.

Koulutus

Kansallisissa raporteissa selostetaan yksityiskohtaisesti kunakin vuonna valvontahenkilöstölle ja elintarvikealan toimijoille järjestettyjä koulutusohjelmia. Koulutustoimet ovat kaiken kaikkiaan erittäin kattavia, ja niissä keskitytään kolmeen ensisijaiseen aiheeseen. Ensinnäkin vuonna 2006 voimaan tulleissa hygieniapakettiin kuuluvissa asetuksissa edellytetään voimakkaampaa keskittymistä hyviin hygieniakäytäntöihin ja HACCP-periaatteiden[5] soveltamiseen kaikkien elintarvikealan toimijoiden parissa. Viime vuosina on toteutettu merkittävästi toimia, joilla on tehty tutuksi uusien asetusten vaatimuksia elintarvikealan toimijoille ja valvontahenkilöstölle kaikilla tasoilla. Toiseksi tieteen ja teknologian kehitys, etenkin elintarvike- ja rehutuotannon suhteellisen uusilla aloilla (esim. uuselintarvikkeet, muuntogeeniset organismit, elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit, elintarvike- ja rehulisäaineet), edellyttää henkilöstön tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Kolmanneksi tiiviimpi keskittyminen eläinten rehujen ja sivutuotteiden valvontaan on vaatinut erityistoimia, joilla elinkeinonharjoittajille ja valvontaviranomaisille on selvitetty EU-lainsäädännön uusia vaatimuksia näillä aloilla.

Kansallisen tason koulutusta tuetaan ja täydennetään komission järjestämällä koulutuksella, joka kuuluu vuonna 2006 käynnistetyn Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi -ohjelman piiriin ja jota annetaan asetuksen (EY) N:o 882/2004 51 artiklan nojalla. Ohjelma kattaa laajan aihepiirin, ja sillä pyritään tehostamaan virallista valvontaa varmistamalla, että toimijat kaikilla tasoilla noudattavat EU:n lainsäädäntöä, jolla turvataan kansanterveys, eläinten ja kasvien terveys sekä eläinten hyvinvointi. Näin puolestaan edistetään turvallisempien elintarvikkeiden ja rehujen saantia, eläinten ja kasvien terveysstandardien parantamista sekä kuluttajansuojan ja eläintensuojelun tason kohottamista.

Komission valvontatoimien tulokset esimerkiksi yleisen hygienian alalla (ks. tämän raportin 3.2 kohta) vahvistavat, että lisäkoulutus on tarpeen tietyillä aloilla.

Laboratoriot

Kaikkien jäsenvaltioiden on nimettävä laboratoriot, jotka saavat analysoida virallisen valvonnan yhteydessä otettuja näytteitä. Näiden laboratorioiden on toimittava ja ne on arvioitava ja akkreditoitava tiettyjen EU:n tai kansainvälisten standardien mukaisesti, jotta varmistetaan yhdenmukaiset ja korkeat standardit. EU:ssa on virallisten laboratorioiden laaja verkosto. Monet näistä toimivat kansallisella tasolla, mutta myös alue- ja paikallisviranomaiset voivat nimetä omia virallisia laboratorioitaan, etenkin jäsenvaltioissa, joissa alue- tai paikallisviranomaiset toimivat autonomisesti. Tämä voi johtaa siihen, että virallisia laboratorioita on huomattavan runsaasti. Akkreditointiprosessi on monimutkainen ja usein suhteellisen kallis, etenkin pienemmille alueellisille tai paikallisille laboratorioille. Tämän vuoksi jotkin jäsenvaltiot raportoivat, että viralliseen valvontaan liittyviä testejä tekevien virallisten laboratorioiden täysimittaisessa akkreditoinnissa on edelleen viiveitä. Vuonna 2010 komissio käynnisti jäsenvaltioiden kanssa keskustelut akkreditointivaatimuksista.

FVO:n auditoinnit vahvistavat, että EU-lainsäädännön noudattamisen taso laboratorioissa vaihtelee sektoreittain. Esimerkiksi kalojen ja kalastustuotteiden osalta viralliseen valvontaan liittyviä analyysejä tekevät laboratoriot vaikuttavat hyvin varustelluilta ja kykeneviltä tekemään vaaditut analyysit, ja useimmat ovat akkreditoituja. Tilanne on kuitenkin toinen esimerkiksi niiden laboratorioiden osalta, jotka toimivat kansallisten salmonella-valvontasuunnitelmien puitteissa. FVO:n auditoinneissa raportoidaan myös torjunta-aineiden valvontaan liittyvistä puutteista joidenkin jäsenvaltioiden laboratorioissa.

Virallisen valvonnan ja seurannan tulokset

a) Tärkeimmät sääntöjenvastaisuudet

Elintarviketuotantoon liittyvien sääntöjenvastaisuuksien osalta jäsenvaltioiden raporteissa on kaksi toistuvaa aihetta: laitosten hygieniavalvonta ja pakkausmerkinnät. Hygieniapakettiin kuuluvien asetusten vaatimukset tulivat voimaan vuodesta 2006. Jäsenvaltioiden valvontaa koskevissa raporteissa vuodelta 2007 esitettiin asetusten soveltamiseen liittyviä mittavia puutteita, jotka osittain todennäköisesti johtuivat siitä, että asetukset olivat tulleet voimaan vasta edellisenä vuonna. Vuosina 2008 ja 2009 alalla edettiin tasaisesti, mutta useimmissa raporteissa tuotiin esiin elintarvikeketjun vähittäismyynti- ja ravintola-alan pienten toimijoiden jatkuvat ongelmat. Keskeisiä puutteita olivat mm. seuraavat: vanhentuneet tilat ja laitteet, yrityksen omien tarkastusjärjestelmien puute tai niiden heikkoudet, HACCP-periaatteiden heikko soveltaminen ja riittämättömät rekisterit. Jotkin viranomaiset toivat esiin vähittäismyynti- ja ravintola-alan ongelmia, jotka johtuvat henkilöstön, etenkin kausityöntekijöiden, suuresta vaihtuvuudesta, minkä vuoksi on vaikea saada henkilöstöä, jolla on koulutusta hyvistä hygieniakäytännöistä. Pakkausmerkintöjen alalla suurimpana vaikeutena vaikuttaa olevan lainsäädännön eri aloista (esim. lisäaineet, ravintoarvot, alkuperäpaikka) johtuvien vaatimusten monimutkaisuus.

Rehujen alalla suurimmat sääntöjenvastaisuudet liittyvät seuraaviin: viiveet elinkeinonharjoittajien rekisteröitymisessä, HACCP-periaatteiden puutteellinen soveltaminen, hygienia rehunvalmistuslaitoksissa sekä rehun lisäaineita koskevien sääntöjen rikkomukset.

Eläinten terveyden alalla raportoidut suurimmat heikkoudet liittyvät eläinten tunnistamiseen ja siirtojen valvontaan.

Eläinten hyvinvointiin tiloilla liittyvistä heikkouksista monet johtuivat karjankasvattajien, etenkin pientilallisten, tiedon puutteesta. Joissakin jäsenvaltioissa havaittiin sääntöjenvastaisuuden vähenemistä tiloilla, kun kasvattajille oli annettu koulutusta ja tietoa.

Virallisen valvonnan ja seurannan tulokset

b) Elintarvikeperäisten tautitapausten yleissuuntaukset

Elintarvikeperäisten tautien kaksi tärkeintä syytä EU:ssa ovat Salmonella-bakteeri ja kampylobakteeri. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn jäsenvaltioiden zoonoosiraportteja koskevassa analyysissä vahvistetaan, että salmonelloositapausten määrä ihmisissä on laskussa EU:ssa. Vuonna 2009 ilmoitettiin yhteensä 108 614 vahvistetusta tapauksesta ihmisissä (tiedot julkaistiin vuonna 2011), ja etenkin S. Enteritidis -tartunnat ihmisissä vähenivät merkittävästi. Syynä tähän vähennykseen EFSAn raportissa tuodaan esiin Salmonella-valvontaohjelmien toteuttaminen jäsenvaltioissa.

Valvontaa koskevissa jäsenvaltioiden vuosiraporteissa osoitetaan, että näihin kahteen mikrobiologiseen uhkaan liittyvän näytteenoton ja testauksen osuus on erittäin suuri elintarviketuotantoon liittyvästä näytteenotosta ja testauksesta jäsenvaltioissa.

Kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että elinkeinonharjoittajat toteuttavat korjaavia toimia, kun sääntöjenvastaisuuksia havaitaan. Siinä myös edellytetään, että jäsenvaltioilla on selvästi määritellyt säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan, kun EU:n lakia rikotaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Lähes kaikissa raporteissa esitetään tiivistelmä toimista, joita on toteutettu sääntöjenvastaisuuksien tapauksessa. Yleisimmät toimet ovat varoitukset, sakot, tilapäinen tai vakavissa tapauksissa pysyvä liiketoiminnan lakkauttaminen ja harvoissa tapauksissa rikosoikeudellinen menettely, jos kyseessä on petos tai oikeudellisten vaatimusten vakava rikkominen. Yleensä seuraamusjärjestelmiä ja niiden toimintaa koskevat tiedot ovat vähäisiä ja yksityiskohtaisuuden taso vaihtelee jäsenvaltioiden välillä. Koska vuosiraporteissa ei ole tarkempia ja yhdenmukaisempia tietoja, ei ole mahdollista arvioida, miten johdonmukainen täytäntöönpanojärjestelmä on eri jäsenvaltioissa. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Tšekissä, ollaan siirtymässä tuomioistuinpohjaisista menettelyistä kevyempiin ja tehokkaampiin hallinnollisiin menettelyihin, kun kyseessä ovat vähemmän vakavat sääntöjenvastaisuudet.

Virallinen valvonta erityisten elintarvikkeisiin, eläimiin ja kasveihin liittyvien terveysuhkien ilmaannuttua

Viime vuosina suurimmat terveysuhkat EU:ssa elintarvike- ja rehuturvallisuuden alalla saivat alkunsa rehujen valmistuksesta. Vuonna 2008 havaittiin korkeita dioksiinipitoisuuksia sianlihassa Irlannissa. Ongelma jäljitettiin rehunvalmistusprosessiin, jossa kuivausprosessissa oli käytetty erittäin kontaminoitunutta jäteöljyä. Vuonna 2010 dioksiinikontaminaatiota havaittiin Saksasta peräisin olevissa tuotteissa. Kontaminaatio jäljitettiin rasvoihin, jotka oli tarkoitettu vain teolliseen käyttöön mutta joita oli lisätty eläinten rehuun. Komissio on hyväksymässä erityistoimenpiteitä, joilla tätä riskiä käsitellään.

Eläinten terveyden alalla jäsenvaltioiden on täytynyt keskittää bluetongue-tautiin ja lintuinfluenssaan lisävalvontatoimia. Hiljattainen suu- ja sorkkataudin taudinpurkaus Bulgariassa korostaa jatkuvan valppauden merkitystä mutta osoittaa myös, että EU:n valvontatoimet ovat – oikein sovellettuina – tehokkaita taudin leviämisen estämisessä.

Kasvien terveyden alalla prioriteettisijalle on asetettu mäntyankeroisen leviämisen estäminen Portugalissa ja sen hävittämiseksi tarkoitettujen toimien täytäntöönpano Espanjassa. Palmukasveja tuhoavan punaisen kuoriaisen nopea leviäminen Välimeren alueen maissa ja aasian- ja kiinanrunkojäärän toistuvat esiintymiset vaativat myös vahvistettuja valvontaa ja leviämisen estämistä koskevia toimia jäsenvaltioissa. EU:n tason toimia ja jäsenvaltioiden valvontatoimia kuvataan tämän raportin 3.2 kohdassa.

Kiinnostavia kehityssuuntia ja mahdollisia esimerkkejä hyvistä toimintatavoista

Laitosten luokittelu ja tulosten julkaiseminen (Tanska, Tšekki, Yhdistynyt kuningaskunta ja Belgia): Näissä maissa vaaditaan, että kaikkien elintarvikealan toimijoiden on rekisteröidyttävä ja että viranomaiset julkaisevat näitä elinkeinonharjoittajia koskevat tarkastustulokset, minkä ansiosta kuluttajille on helpompi tarjota hyödyllistä tietoa vaatimusten noudattamisesta ravintoloissa ja myymälöissä. Saatavilla on jo joukko esimerkkejä, joista vanhimpana Tanskan ”hymynaama-järjestelmä” (http://www.findsmiley.dk/en-US/Forside.htm). Samanlaisia ideoita ollaan toteuttamassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Belgiassa.

 Elinkeinonharjoittajien omaehtoinen raportointi korjaavista toimista (Alankomaat): Osana pyrkimyksiä parantaa valvonnan tehokkuutta ja keventää valvontatoimista elintarvikealan toimijoille aiheutuvaa rasitetta Alankomaissa on otettu käyttöön elintarvikealan toimijoiden omaehtoiseen raportointiin tarkoitettu sähköinen järjestelmä. Järjestelmän kautta elintarvikealan toimija voi raportoida valvontaviranomaiselle verkkopohjaisen raportointivälineen avulla toimista, joita on toteutettu aiempien valvontakäyntien perusteella annettujen suositusten noudattamiseksi. Kun kyseessä ovat tavanomaiset säännönvastaisuudet, raportit yleensä hyväksytään ilman viranomaisten seurantakäyntiä, vaikkakin satunnaisesti tehdään joitakin tarkastuksia paikan päällä.

Laadunhallintajärjestelmät (Belgia, Tšekki, Saksa, Liettua ja Slovenia): Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön valvontatoimintaan sisältyviä laadunhallintajärjestelmiä, jotka on akkreditoitu kansainvälisten standardien mukaisesti. Esimerkiksi Tšekissä useimpien valvontaelinten laadunhallintajärjestelmien auditoinnista vastaavat ulkoiset tahot ISO 9001 -standardin mukaisesti. Näitä järjestelmiä pidetään tärkeinä välineinä valvonnan yleisen tehokkuuden ja toimivuuden parantamiseksi, ja riippumattomat tulosanalyysit kannustavat jatkuviin parannuksiin. Saksassa osavaltioiden erityinen laadunhallintatyöryhmä on kehittänyt yhdenmukaistetut puitteet laadunhallintajärjestelmien laatimiseksi kussakin 16 osavaltiossa.

3.2. Komission jäsenvaltioissa suorittaman valvonnan tulokset

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 edellytetään, että komissio suorittaa valvontaa jäsenvaltioissa sen varmentamiseksi, että virallinen valvonta tapahtuu yleisesti monivuotisten valvontasuunnitelmien ja EU:n lainsäädännön mukaisesti.

Komission velvoitteiden täyttämiseksi elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto FVO tekee vuosittain auditointeja ja tarkastuksia sen toteamiseksi, että rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevaa lainsäädäntöä noudatetaan ja että näitä aloja koskeva virallinen valvonta suoritetaan EU-lainsäädännön mukaisesti. Ohjelma julkaistaan komission verkkosivulla kunkin vuoden alussa.

Jokaisen auditoinnin löydöksistä laaditaan asianomaisille kansallisille viranomaisille tarkoitettu raportti, jossa esitetään myös päätelmät ja suositukset havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Tämän raportin 3.4 kohdassa esitetään, miten suosituksia käsitellään.

Komissio voi antaa (komission päätösten muodossa) FVO:n auditoinneista saatujen tietojen perusteella hätä- tai suojatoimenpiteitä, jos kyseessä on elintarvikkeiden turvallisuuteen taikka eläinten tai kasvien terveyteen kohdistuva vakava uhka tai jos riskin leviämistä ei voida estää pelkästään niiden jäsenvaltioiden toimin, joihin riski kohdistuu. Näillä säädöksillä voidaan ottaa käyttöön lisävalvontaa mutta myös toimenpiteitä, joilla estetään rehun, elintarvikkeiden, eläinten ja kasvien taikka niistä saatavien tuotteiden kauppa tai tuonti tilanteen mukaan.

FVO:n auditoinneista saatuja tietoja voidaan myös tarpeen mukaan käyttää osoituksena EU:n lainsäädännön rikkomisesta rikkomusmenettelyjen puitteissa (ks. 3.4 kohta).

Julkaisemalla auditointiraportit ja jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmat sekä säännöllisesti päivitetyt maaprofiilit komissio tarjoaa sidosryhmille ja kansalaisille konkreettisen kuvauksen siitä, millä tavalla kunkin jäsenvaltion valvontaviranomaiset hoitavat velvollisuutensa ja varmistavat EU-lainsäädännön moitteettoman täytäntöönpanon.

Viime vuosina FVO on suorittanut vuosittain noin 250 auditointia, jotka kattavat koko elintarvikeketjun samoin kuin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ja kasvien terveyden.

Suurimman osan ohjelmasta muodostavat auditoinnit elintarviketurvallisuuden alalla. Tarkastelun kohteena olevalla jaksolla ainakin 70 prosenttia kaikista auditoinneista kohdistui elintarvikkeiden turvallisuuteen, ja joissakin näistä katettiin myös asiaan liittyviä eläinten terveyttä koskevia näkökohtia. Noin 12 prosenttia auditoinneista liittyi pelkästään eläinten terveyteen. Eläinten hyvinvointiin ja kasvien terveyteen kohdistui molempiin vuosittain noin 8 prosenttia auditoinneista.

FVO:n raportit tarjoavat merkityksellistä tietoa siitä, miten jäsenvaltioiden valvontajärjestelmät ovat suoriutuneet auditointien kattamilla aloilla raportointikaudella. Jäljempänä olevissa kohdissa esitetään ohjelman kattamia seikkoja jäsenvaltioissa kolmen viime vuoden aikana elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvien terveyden alalla. Siinä esitetään myös lyhyt tiivistelmä eri auditoinneista tehdyistä tärkeimmistä havainnoista ja päätelmistä.

FVO:n auditointeja koskevat raportit sekä toimivaltaisten viranomaisten vastaukset FVO:n raporteissa tehtyihin suosituksiin löytyvät seuraavalta verkkosivulta: http://ec.europa.eu/food/fvo/index_en.cfm.

Elintarviketurvallisuus

Maito- ja lihatuotantoa koskeva virallinen valvonta

Tarkastelun kohteena olevalla kaudella FVO auditoi punaisen lihan ja maidon tuotantoon liittyvää hygieniavalvontaa lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Auditoinneissa vahvistui, että kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vankat valvontajärjestelmät suureksi osaksi asetuksen (EY) N:o 882/2004 säännösten mukaisesti ja että EU:hun vuonna 2004 liittyneissä 10 jäsenvaltiossa on saatu päätökseen tarpeelliset lihan ja maidon tuotanto- ja käsittelylaitosten päivitykset EU:n standardien mukaisiksi. Elintarvikealan toimijat ovat siirtyneet noudattamaan hygieniapakettiin kuuluvien asetusten vaatimuksia. Jos puutteita esiintyi, ne liittyivät yleensä valvontahenkilöstön yksittäisiin virheisiin, mikä yleensä merkitsee heikkoa valvontajärjestelmää. Toinen pääsyy jatkuviin puutteisiin liittyy siihen, että valvontaviranomaiset valvovat heikosti lainsäädännön täytäntöönpanoa.

Auditoinneissa kävi lisäksi ilmi suuntaus – ensisijaisesti joissakin ”vanhoissa” jäsenvaltioissa – olla noudattamatta tiukasti nykyisiä lihantarkastusvaatimuksia esimerkiksi seuraavilta osin: a) teknisen henkilöstön käyttö virallisten eläinlääkäreiden sijaan ante mortem ‑tarkastusten tekemisessä ja b) teurastusten tekeminen, etenkin pienteurastamoissa, ilman virallisen eläinlääkärin läsnäoloa, ja post mortem ‑tarkastusten tekeminen myöhemmin.

Lastenruokia koskeva virallinen valvonta

Lastenruokien tuotantoa koskevan valvonnan arvioimiseksi tehtiin auditointeja 11 jäsenvaltiossa ja Sveitsissä. Alalla toimivien elinkeinonharjoittajien hygieniavalvontaa ja jäljitettävyyttä koskevissa järjestelmissä ei havaittu merkittäviä puutteita. Näiden elinkeinonharjoittajien HACCP-ohjelmia ei kuitenkaan yleensä ollut suunniteltu niin, että niissä otettaisiin huomioon lastenruokiin liittyvät erityisriskit. Puutteita havaittiin myös koostumusta ja pakkausmerkintöjä koskevissa vaatimuksissa sekä torjunta- ja vierasainejäämiä koskevassa omavalvonnassa.

Äidinmaidonkorvikkeita ja lastenruokia koskeva virallinen valvonta ei ollut aina tyydyttävää ainesosien, koostumusta koskevien kriteereiden ja ravintoaineiden, pakkausmerkintöjen sekä torjunta-ainejäämien osalta. Nämä virallisen valvonnan puutteet johtuivat usein siitä, että virkahenkilöstön saama koulutus lainsäädännön erityisvaatimuksista oli vähäistä, näytteenotto- ja testausohjelmien suunnittelu oli riittämätöntä sekä torjunta-ainejäämäanalyysien tekemiseen oli riittämätön kapasiteetti. Havaittuja puutteita käsitellään järjestelmällisesti eri seurantatoimien kautta, kuten muillakin sektoreilla.

Siirtymäjärjestelyt hygieniapakettiin kuuluvien asetusten noudattamiseksi

Vuodesta 2006 lähtien sovellettujen hygieniapakettiin kuuluvien asetusten nojalla elintarvikealan elinkeinonharjoittajille, joiden hyväksyntä oli rajoitettu vain kotimarkkinoille toimittamista varten, myönnettiin siirtymäkausi vuoden 2009 loppuun asti, jotta ne voivat täyttää asetusten vaatimukset täysimittaisesti. Nämä elinkeinonharjoittajat olivat tyypillisesti pienen kapasiteetin laitoksia, jotka käsittelevät vähäisiä määriä eläinperäisiä elintarvikkeita. Siirtymäkauden päätyttyä laitosten oli joko mukautettava toimintansa laajuutta tai noudatettava hygieniavaatimuksia, vaikkakin asetuksissa mahdollistetaan jousto joidenkin säännösten osalta.

Kuuteen jäsenvaltioon tehtiin hiljattain tarkastuskäynti, jolla tarkasteltiin edistymistä alalla. Näillä käynneillä havaittiin, että jos kansalliset viranomaiset olivat ottaneet käyttöön joustavia järjestelyjä EU-asetusten mukaisesti, tämä tarjosi ratkaisun monille pienille elintarvikealan toimijoille, etenkin punaisen lihan ja maidon alalla. Jäsenvaltioissa, joissa järjestelyt eivät olleet niin joustavia, sääntöjenvastaisuus oli yleisempää. Koska jäsenvaltiot eivät ole täysin noudattaneet vaatimusta ilmoittaa kansallisista joustavuusjärjestelyistä komissiolle, näiden järjestelyjen sääntöjenmukaisuutta EU:n tasolla ei pystytty kuitenkaan täysin varmentamaan.

Naudanlihan ja naudanlihatuotteiden jäljitettävyys

Joukko naudanlihan ja naudanlihatuotteiden jäljitettävyyttä koskevia auditointeja on määrä saattaa päätökseen vuoden 2011 loppuun mennessä. Verrattuna vuoden 2002 tilanteeseen, jolloin edellinen tarkastelu tehtiin, naudanlihan ja naudanlihatuotteiden jäljitettävyyttä ja pakollisia pakkausmerkintöjä koskeva valvonta oli parantunut käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa. Elävien eläinten jäljitettävyydessä oli joitakin puutteita, jotka liittyivät pääasiassa tietokantojen hallintaan, tilojen valvontaan sekä kotieläinmarkkinoiden tai -välittäjien velvollisuuteen ilmoittaa eläinten siirroista.

Kalaa ja kalastustuotteita koskeva virallinen valvonta

Yhdeksässä jäsenvaltiossa tehtiin auditointeja, joissa arvioitiin kaloja koskevien EU:n vaatimusten noudattamista. Yleisesti havaittiin, että kaikissa käynnin kohteena olleissa maissa oli käytössä kattavat kalastustuotteiden viralliset valvontajärjestelmät, joihin sisältyivät laitosten ja kalastusalusten rekisteröinti ja hyväksyntä. Joissakin maissa havaittiin eri alueiden välillä merkittäviä eroja virallisen valvonnan täytäntöönpanossa. Yleensä virallisia analyysejä tekevät laboratoriot olivat hyvin varusteltuja ja kykeneviä tekemään tarvittavat analyysit. Useimmat laboratoriot olivat akkreditoituja.

Vaikka järjestelmät kaiken kaikkiaan olivat hyvin suunniteltuja ja hoidettuja, valvonnassa havaittiin kolme erityistä ongelma-aluetta: a) alkutuotantopaikat, kuten kalastusalukset ja kalanviljelylaitokset, b) jotkin jalostus- ja pakastusalukset  ja c) kalastustuotteisiin liittyvät erityiset tekijät, kuten aistinvaraiset tarkastukset, tuoreusindikaattorit sekä histamiini-, parasiitti- ja mikrobiologiset tarkastukset.

Siipikarjaa koskeva virallinen valvonta

Jäsenvaltioiden siipikarjanlihaa ja siipikarjanlihatuotteita koskeviin valvontajärjestelmiin kohdistui 12 auditointia. Yleisesti ottaen sääntöjä noudatettiin hyvin. Tarkastuksissa katettiin koko siipikarjan tuotantoketju, vaikkakin joissakin tapauksissa tarkastuksia tiloilla tehtiin vähän. Parannuksia vaativat keskeiset alat liittyivät seuraaviin: hygieniavaatimusten, kuten ruhojen näytteenottotiheyden, noudattaminen ja HACCP-suunnitelmien toteuttaminen laitoksissa sekä komissiolle ilmoittamatta jättäminen kansallisesta lainsäädännöstä, jolla mahdollistetaan joustavuus pienteurastamoille. Jälkimmäinen seikka kuvastaa aiemmin tässä raportissa kuvattua joustavuusjärjestelyjen tilannetta punaisen lihan ja maidon alalla.

Salmonellan valvontasuunnitelmat

Siipikarjan salmonellaa koskeviin kansallisiin valvontasuunnitelmiin kohdistuvia auditointeja suoritettiin seitsemän. Kaikissa käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli käytössä valvontasuunnitelmia, mutta joissakin tapauksissa tiettyjen luokkien osalta täytäntöönpano oli viivästynyt. Kaikissa jäsenvaltioissa salmonellan seurantaa ja virallista näytteenottoa koskevat suunnitelmat eri siipikarjaluokissa eivät olleet täysin EU:n lainsäädännön mukaisia, mikä johtui pääosin näytteenottoon, positiivisten testitulosten jälkeen toteutettuihin toimiin ja laboratorioihin liittyvistä puutteista.

Muiden kuin eläinperäisten elintarvikkeiden tuontivalvonta

Mykotoksiineja ja sudanväreillä väärentämistä koskevien komission päätösten täytäntöönpanon jälkeen virallinen valvonta on parantunut huomattavasti, etenkin näytteenoton, näytteiden valmistelun ja sääntöjenvastaisten lähetysten käsittelyn osalta. Heikkouksia havaittiin kuitenkin sellaisissa hyödykkeissä, joiden valvontatiheys riippuu jäsenvaltioiden riskinarvioinnista, nopeaa hälytystä koskevissa ilmoituksissa, laboratorioissa ja analyysituloksista raportoinnissa.

Hiljattaisissa FVO:n auditoinneissa jäsenvaltioissa on kiinnitetty erityistä huomiota tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevasta virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EY) N:o 669/2009[6] täytäntöönpanoon. Ensimmäiset tulokset viittaavat siihen, että yleisesti ottaen jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön asetuksen velvoitteet, varsinkin perustamalla nimetyt saapumispaikat asiakirja-, tunnistus- ja fyysisiä tarkastuksia varten. Lisäkehitystä edellyttäviä aloja ovat toimivaltaisten viranomaisten välisen verkostoitumisen edistäminen ja lähetysten edelleenkuljetusten helpottaminen eri jäsenvaltioiden välillä odotettaessa fyysisten tarkastusten tuloksia.

Torjunta-ainejäämät

FVO teki jäsenvaltioissa 10 auditointia, jotka koskivat torjunta-ainejäämien valvontaa. Tulokset osoittavat, että toimivaltaisten viranomaisten vastuualueet on selvästi yksilöity ja torjunta-ainejäämien valvontaohjelmat pantiin täytäntöön tyydyttävästi ja riskien perusteella.

Virallinen valvonta useassa jäsenvaltiossa kärsii kuitenkin sellaisten laboratoriolaitteiden puutteesta, joilla pystytään suorittamaan tehokkaita analyysejä EU:n lainsäädännössä vaaditulla laajalla analyysialueella. Näille jäsenvaltioille on osoitettu korjaavia toimia koskevia suosituksia, ja niitä seurataan aktiivisesti.

FVO:n auditoinneissa havaittiin, että vaikka itsevalvonta on yleinen vaatimus EU:n elintarvikelainsäädännössä, elintarvikealan toimijat (etenkin suuret vähittäismyyntiketjut) ovat toteuttaneet erityisen kattavia itsevalvontajärjestelmiä, jotka kohdistuvat torjunta-ainejäämiin. Auditoinneissa myös havaittiin, että nämä järjestelmät, jotka toimivat rinnakkain virallisen valvonnan kanssa, eivät ole olleet toimivaltaisten viranomaisten arvioinnin kohteena. Sen vuoksi ja asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti FVO suositteli, että jäsenvaltiot arvioisivat näiden itsevalvontajärjestelmien luotettavuuden ja ottaisivat tulokset huomioon määritellessään virallisen valvonnan tiheyttä (asetuksessa nimenomaisesti edellytetään, että jäsenvaltioiden virallisessa valvonnassa otetaan huomioon elintarvikealan toimijoiden suorittaman itsevalvonnan luotettavuus).

Asetuksen (EY) N:o 852/2004 (yleinen hygienia-asetus) soveltamista koskeva virallinen valvonta

Jäsenvaltioissa suoritettiin 22 auditointia, joissa arvioitiin virallisia valvontajärjestelmiä seuraavien sääntöjen noudattamiseksi: asetuksella (EY) N:o 852/2004 vahvistetut elintarvikehygieniasäännöt, jäljitettävyyttä ja pakkausmerkintöjä koskevat säännökset sekä pulloveden markkinoille saattamiseen sovellettavat säännöt. Kaikissa käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli käytössä virallinen valvonta, ja FVO:n auditointiryhmien tarkkailemissa tarkastuksissa vahvistettiin, että kansalliset tarkastajat arvioivat hygieniavaatimuksia luotettavasti. Toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa HACCP-arvioinnissa kuitenkin havaittiin ongelmia useimmissa jäsenvaltioissa; tähän liittyi vastaava HACCP-periaatteiden alhainen täytäntöönpanotaso elintarvikealan toimijoiden parissa. Myös koulutuksen puutetta havaittiin.

Elintarvikkeiden lisäaineita koskeva virallinen valvonta

Elintarvikkeiden lisäaineiden virallista valvontaa koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien arvioimiseksi suoritettiin 16 auditointia. Tulokset osoittavat, että kaikissa käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa oli virallista valvontaa varten vakiintuneet oikeudelliset puitteet ja organisaatiorakenteet, mukaan luettuna hyvät laboratorioverkostot. Valvontahenkilöstöä on yleensä riittävästi, vaikkakin pätevyys- ja koulutustasoa olisi varaa kohentaa. Valvontamenettelyt dokumentoidaan yleensä hyvin, riskipohjaista lähestymistapaa noudatetaan laajasti valvonnassa ja sääntöjenvastaisissa tapauksissa toteutetaan toimenpiteitä. Elintarvikkeiden lisäaineiden puhtautta ja pakkausmerkintöjä koskevassa valvonnassa havaittiin kuitenkin joitakin puutteita. Yleensä tuontipaikassa ei ole valvontaa, lukuun ottamatta kiellettyjen värien osalta, joihin nimenomaisesti viitataan EU:n lainsäädännössä. EU:n lainsäädäntöä elintarvikkeiden lisäaineiden kulutusta ja käyttöä koskevasta seurannasta ei ollut pantu täytäntöön useissa jäsenvaltioissa. Tämä asia otetaan aktiivisesti esiin seurannassa.

Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvien materiaalien virallinen valvonta

Elintarvikemateriaalien virallisen valvonnan arvioimiseksi suoritettiin 16 auditointia. Elintarvikemateriaalien viralliselle valvonnalle on vahvistettu lainsäädäntöpuitteet, mutta täytäntöönpano on alkanut vasta hiljattain monissa jäsenvaltioissa, ja valvontajärjestelmien – joihin sisältyvät erityiset valvontaohjeet, laboratorioiden päivittäminen ja alakohtainen koulutus – kehittämiseksi tarvitaankin lisätoimia. Toimivaltaisten viranomaisten nimittäminen virallista valvontaa varten on usein epäselvää, minkä seurauksena valvonta on puutteellista tai päällekkäistä. Koska elintarvikemateriaalien alalla toimivien rekisteröityminen ei ole pakollista EU:n lainsäädännön mukaan, ei ole mitään takeita siitä, että ne kuuluisivat virallisen valvonnan piiriin. Elintarvikemateriaalien valmistuksen tasolla on yleensä käytössä vakiintunut riskipohjainen valvonta, mutta materiaalien käyttäjien, kuten elintarvikkeiden jalostajien, tasolla tarvitaan lisätoimia. Toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöllä on usein puutteellinen koulutus elintarvikemateriaaleihin liittyvistä aiheista, kuten jäljitettävyysjärjestelmistä, hyvistä valmistustavoista ja vaatimustenmukaisuusvakuutuksen arvioimisesta.

Muuntogeenisten organismien (GMO) virallinen valvonta

FVO:n auditoinneissa keskityttiin viralliseen valvontaan, jolla todennetaan GMO-elintarvikkeiden, -rehujen ja -siementen markkinoille saattamista koskevien jäljitettävyys- ja pakkausmerkintävaatimusten noudattaminen, sekä ei-luvallisten muuntogeenisten organismien tuonnin estämiseen tarkoitettujen kiireellisten päätösten edellyttämän erityisvalvonnan toteutumiseen. Valvonta suoritettiin yleensä EU-vaatimusten mukaisesti, mutta joitakin puutteita kuitenkin havaittiin seuraavien osalta: kiinalaisen riisin tuontivalvonta, laboratorioiden akkreditointi ja riittämätön näytteenotto laboratorioanalyysejä varten.

Eläinten terveys

Eläintautien hävittämisohjelmat: työryhmän toiminta

Jäljempänä kuvattavien tautien hävittämiseen liittyvien FVO:n toimien lisäksi vuonna 2000 perustettiin työryhmä seuraamaan EU:n yhteisrahoittamia tautienhävittämisohjelmia näiden ohjelmien tehokkuuden lisäämiseksi. Joitakin tauteja, kuten naudan tuberkuloosia, luomistautia, raivotautia ja klassista sikaruttoa, varten on perustettu erillisiä alaryhmiä, jotka antavat teknistä tukea jäsenvaltioille ja seuraavat täytäntöönpanoa.

Naudan tuberkuloosin ja luomistaudin hävittäminen

Naudan tuberkuloosin ja luomistaudin hävittäminen karjasta, lampaista ja vuohista on prioriteettisijalla jäsenvaltioissa, jotka eivät ole virallisesti vapaita näistä taudeista. FVO suoritti 10 auditointia, jotka kohdistuivat tuberkuloosin ja/tai luomistaudin hävittämisohjelmiin. Yleisesti ottaen nämä EU:n hyväksymät ja yhteisrahoittamat ohjelmat oli pantu täytäntöön asianmukaisesti. Joissakin käynnin kohteena olleissa jäsenvaltioissa kuitenkin havaittiin (osittain vakaviakin) puutteita siirtorajoitusten, testaus- ja näytteenottotiheyden ja/tai epidemiologisten tutkimusten suorituskyvyn osalta.

FVO:n ja työryhmän toimien seurauksena komissio kiinnittää erityishuomiota sen varmistamiseen, että näissä jäsenvaltioissa esiintyneet puutteet otetaan huomioon hävittämisohjelmien paremman suunnittelun, täytäntöönpanon ja seurannan kautta.

Raivotauti

EU-rahoitettujen raivotaudin hävittämisohjelmien täytäntöönpanon ansiosta raivotaudin hävittämisessä on edistytty merkittävästi, mikä on tullut ilmi Itämeren alueen jäsenvaltioihin kohdistuvissa FVO:n auditoinneissa. Joissakin jäsenvaltioissa rokotusohjelmien täytäntöönpanossa on kuitenkin ollut puutteita. FVO:n auditointien tulokset osoittavat, että raivotaudin esiintyminen kotieläimissä ja luonnonvaraisissa eläimissä on edelleen ongelma.

Klassinen sikarutto

EU:n rahoittamiin hävittämisohjelmiin liittyvien bioturvallisuustoimien tehokkaamman täytäntöönpanon ja villisikojen parempien rokotuskampanjojen ansiosta kotieläimenä pidettävissä sioissa on esiintynyt viime vuosina vain satunnaisia klassisen sikaruton taudinpurkauksia EU:ssa. Jäsenvaltiot ovat pitäneet ne hyvin kurissa valvomalla asiaa koskevan EU-lainsäädännön ja valmiussuunnitelmien täytäntöönpanoa (ks. jäljempänä). Parannuksista huolimatta klassista sikaruttoa esiintyy sitkeästi villisikapopulaatiossa muutamien jäsenvaltioiden joillakin alueilla Keski- ja Kaakkois-Euroopassa, ja tässä on riskinä, että virus tarttuu uudelleen kotieläimenä pidettävien sikojen populaatioon. FVO seuraa tautitilannetta, ja viranomaisille annetaan apua mm. työryhmän toimien kautta, etenkin Bulgariassa ja Romaniassa, taudin torjumisessa kyseisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteiden mukaisesti.

Valmiussuunnitelmat

Jäsenvaltioilta edellytetään lainsäädännössä, että ne kehittävät valmiussuunnitelmia ollakseen valmiina merkittävien epitsoottisten tautien, kuten suu- ja sorkkataudin ja klassisen sikaruton, mahdollisiin taudinpurkauksiin alueellaan. FVO auditoi nämä valmiussuunnitelmat kahdeksassa jäsenvaltiossa. Auditoinneissa kävi ilmi, että toimivaltaiset viranomaiset ovat yleisesti osoittaneet pystyvänsä vastaamaan pikaisesti ilmoituksiin epäillyistä epitsoottisista taudeista ja toteuttamaan vaaditut toimenpiteet. Joidenkin seikkojen, kuten laboratorioiden valmiustilan, paikallisten järjestelyjen sekä suunnitelmien säännöllisten tarkistusten ja päivitysten lisäparannuksista annettiin suosituksia.

Suu- ja sorkkatautilaboratorioiden virallinen valvonta

Komissiolla on lainsäädäntöön perustuva velvoite tarkastaa elävää suu- ja sorkkatautivirusta käsittelevät EU-laboratoriot niiden riskien vuoksi, jotka valvotusta ympäristöstä karkaava virus aiheuttaa eläinten terveydelle. Jäsenvaltioissa on 16 kansallista diagnostiikkalaboratoriota ja kolme laboratoriota, jotka on hyväksytty viruksen käsittelyyn rokotteen valmistusta varten. Viime vuosina on tarkastettu kahdeksan laboratoriota, ja tulokset olivat epäyhtenäisiä. Kolmessa laboratoriossa havaittiin vakavia ongelmia, joissa olisi voinut olla riskinä viruksen karkaaminen laboratoriosta. Kaksi näistä ongelmista, jotka koskivat jätteenhävitysjärjestelmää, ratkaistiin nopeasti, mutta kolmannessa bioturvallisuustaso oli riittämätön, ja laboratorion hyväksyntä elävän suu- ja sorkkatautiviruksen käsittelyä varten peruutettiin. Kun otetaan huomioon asiaan liittyvät riskit ja näiden laboratorioiden toiminnan valvomiseen tarvittavat merkittävät resurssit sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla, havainnot vahvistavat, että suu- ja sorkkatautilaboratorioita olisi hyväksyttävä vain niissä jäsenvaltioissa, jotka pystyvät takaamaan direktiivin 2003/85/EY 65 artiklan noudattamisen ja varmistamaan erityisesti sitä varten tarvittavat resurssit.

BSE

BSE-taudin esiintyminen on laskenut jyrkästi, mikä on mahdollistanut testausiän merkittävän kohottamisen. FVO:n auditointien tiheyttä on harvennettu vastaavasti.

Bluetongue-tauti

Sen jälkeen kun oli saatu käyttöön rokotteet serotyypin 8 bluetongue-tautia vastaan, neljässä jäsenvaltiossa tehtiin FVO:n auditointeja, joissa arvioitiin yhteisrahoitusta saaneiden bluetongue-taudin hätärokotusten toteutusta. Rokotuskampanjat oli yleisesti toteutettu hyväksytyissä ohjelmissa vaaditulla tavalla, vaikka joitakin puutteitakin havaittiin, pääasiassa tiettyjen osapopulaatioiden, kuten lihakarjan ja joidenkin karitsojen, jättäminen rokotusten ulkopuolelle.

Eläinten hyvinvointi

FVO teki 39 eläinten hyvinvoinnin valvontaan kohdistuvaa auditointia, jotka kattoivat hyvinvoinnin tilalla, kuljetuksen aikana ja teurastuksessa. Tässä kaikki jäsenvaltiot kattaneessa intensiivisessä auditointiohjelmassa tehtiin tärkeitä havaintoja kolmella keskeisellä alueella.

FVO:n auditoinneissa on seurattu, miten jäsenvaltiot edistyvät munivien kanojen varustelemattomien häkkien vähittäisessä poistamisessa määräaikaan 1. tammikuuta 2012 mennessä. Pelkona on, että erittäin monet tuottajat useissa jäsenvaltioissa eivät onnistu tässä määräaikaan mennessä. Komissio työskentelee yhdessä jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa pyrkiäkseen nopeuttamaan vähittäistä poistamista, jotta vaatimukset saataisiin täytettyä vuoden 2011 aikana.

Sikojen hyvinvoinnin alalla jäsenvaltiot ovat eri vaiheissa valmistautuessaan sijoittamaan kantavat emakot pakollisiin ryhmäeläinsuojiin, minkä määräaika on 1. tammikuuta 2013. Tällä alalla tapahtunutta edistystä koskevan FVO:n seurannan mukaan suurimmassa osassa jäsenvaltioita tarvitaan merkittäviä ponnistuksia, jotta tavoitteeseen päästään määräaikaan mennessä. Riittävää edistystä ei ole saavutettu pidempiaikaisissa vaatimuksissa, joiden mukaan porsaiden hännän katkaisun sijaan olisi käytettävä muita ympäristö- tai hoitokäytäntöjä, lukuun ottamatta Ruotsia ja Suomea, joissa hännänkatkaisukielto on jo voimassa.

Vaikka vuonna 2007 vain muutamat jäsenvaltiot olivat hyvin organisoituneita kuljetusvälineiden hyväksyntävaatimusten täyttämistä varten, viime vuosina vaatimusten täyttämisessä on edistytty tasaisesti. Lämpötilanseuranta- ja varoituslaitteiden asennusta koskevat uudet vaatimukset on yleisesti ottaen pantu täytäntöön. Useimmissa jäsenvaltioissa ajoneuvojen hyväksyntäprosessissa ei ole kuitenkaan riittävällä tavalla käsitelty tiettyjä vaatimuksia, jotka koskevat juomalaitteita ja satelliittinavigointijärjestelmiä.

Kasvien terveys

Säänneltyjen tuotteiden tuontivalvonta

Kasvien terveyttä koskevaan tuontivalvontaan kohdistuvia auditointeja tehtiin jäsenvaltioissa 11 osana auditointisarjaa, joka liittyi vuodesta 2005 sovellettuun EU:n kasvien tuontijärjestelmän uudistukseen. Valvontajärjestelmissä havaittiin merkittäviä parannuksia. Edelleen on kuitenkin seikkoja, joihin on kiinnitettävä huomiota, kuten valvonta muissa kuin saapumispaikoissa. Kauttakuljetuksessa oleviin säänneltyihin tuotteisiin liittyi joitakin ongelmia, koska kaikkia tällaisia tuotteita ei ollut mahdollista tunnistaa ensimmäisessä saapumispaikassa. Tämän seurauksena joillekin tuotteille ei tehty tarvittavia kasvien terveystarkastuksia. Perimmäisinä syinä näihin ongelmiin joissain maissa ovat resurssien jako ja infrastruktuuriin liittyvät puutteet.

Haitallisten organismien esiintyminen

Erilaisiin haitallisiin organismeihin kohdistui 23 auditointia. Merkittävimmistä tuholaisista mäntyankeroista (Bursaphelenchus xylophilus) esiintyy Portugalissa, ja sen esiintymä havaittiin Espanjassa. Lainsäädännön mukautukset ja täytäntöönpanon valvonnan vahvistamiseen tähtäävät komission aloitteet, mukaan luettuna useat FVO:n auditoinnit, ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että tuholainen ei ole levinnyt muualle EU:hun. Palmukasvien tuholaisen, Rhynchophorus ferrugineus -kuoriaisen, tapauksessa FVO:n auditoinnit osoittivat, että jäsenvaltiot ovat joutuneet kamppailemaan tuholaisen torjumiseksi. Tuholaisen biologia tekee varhaisesta havaitsemisesta ja torjumisesta vaikeaa, ja vaadittujen hävittämistoimenpiteiden toteutuksessa on ollut huomattavia ongelmia yksityisissä puutarhoissa ja kaupungeissa, joissa isäntäkasvit (palmut) yleensä sijaitsevat. Rhynchophorus ferrugineus -tuholainen on levinnyt laajalle monille EU:n alueille, joilla kasvaa palmuja.

Kiinanrunkojäärä ja aasianrunkojäärä (Anoplophora spp.) ovat tuholaisia, joita esiintyy monenlaisissa puumaisissa kasveissa. FVO:n auditoinneissa on käynyt ilmi, että jäsenvaltiot eivät käytännössä sovella järjestelmällisesti toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen kiireellistä hävittämistä varten. Pohjois-Italiassa esiintyneitä laajoja tuholaisesiintymiä lukuun ottamatta esiintymät ovat yleensä ainakin rajoittuneet pienille alueille ja jotkin on saatu hävitettyä.

Sisäiset kasvien terveystarkastukset

Sisäisiin kasvien terveystarkastuksiin kohdistui 16 auditointia, jotka koskivat mm. suojeltujen alueiden säilyttämistä, kasvipassijärjestelmän täytäntöönpanoa ja perunasektorin tarkastuksia. Useimmissa auditoinneissa vahvistui suojeltujen alueiden asianmukainen valvonta, mutta joissakin tapauksissa jäsenvaltioita kehotettiin parantamaan valvontaa merkittävästi, jotta niiltä ei poistettaisi suojellun alueen asemaa. Kasvipasseihin kohdistuneista auditoinneista saatiin monenlaisia tuloksia. Kävi ilmi, että monia edeltävällä auditointikierroksella esiin otettuja sääntöjenvastaisuuksia ei ollut käsitelty. Tulokset myös osoittivat, että kun tehtävien priorisointi ja resurssien jako on riittävää, toimiva valvontajärjestelmä voidaan perustaa. Perunasektoriin kohdistuneissa useimmissa auditoinneissa havaittiin edistystä.

Eläinten rehu ja eläimistä saatavat sivutuotteet

FVO suoritti tällä alalla 39 auditointia, joiden tärkeimmät päätelmät esitetään jäljempänä.

Hyväksyntää edellyttävien suurempien rehulaitosten hyväksyntäprosessi on saatettu loppuun kaikissa jäsenvaltioissa, mutta pienempien laitosten rekisteröinnissä on edelleen hyvin paljon puutteita. EU-lainsäädännössä edellytetään kaikkien sellaisten toimijoiden rekisteröintiä, jotka toimivat missä tahansa rehun tuotanto-, käsittely-, varastointi-, kuljetus- tai jakeluvaiheessa.

HACCP-periaatteiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa oli toistuvia virheitä, joihin yhdistyi toimivaltaisten viranomaisten puutteellinen asiantuntemus näiden periaatteiden arvioinnista.

Tuontivalvonnan alalla monissa tapauksissa puuttui riskipohjainen lähestymistapa, ja joidenkin tavaroiden fyysisiä tarkastuksia tehtiin liian harvoin.

Potentiaalisena riskinä on, että orgaanisiin lannoitteisiin ja maanparannusaineisiin sisältyvää prosessoitua eläinproteiinia kulkeutuu rehuun. FVO:n auditoinneissa on havaittu tarve vahvistaa orgaanisia lannoitteita ja maanparannusaineita koskevaa virallista valvontaa, joka on suureksi osaksi tyydyttävää tuotantolaitoksissa mutta heikkoa markkinoinnissa ja käyttäjäketjussa. FVO-auditointien seuraavalla kierroksella kiinnitetään erityishuomiota valvontaan rehuketjun tässä osassa.

Eläimistä saatavia sivutuotteita koskevien kaupallisten asiakirjojen käyttö samoin kuin niiden tarkkuus ja luotettavuus ovat parantuneet huomattavasti. Sama koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden keräämistä, kuljetusta, tunnistamista ja hävittämistä, jotka – vähittäismyyntisektoria lukuun ottamatta – ovat suureksi osaksi asiaa koskevien vaatimusten mukaisia.

Eläinperäisten elintarvikkeiden ja eläinten tuontia koskeva valvonta

Tuonti- ja kauttakulkuvalvonnan alalla on tehty 30 FVO:n auditointia. Kaikissa jäsenvaltiossa on käytössä tuontivalvontaa koskevat kattavat virallisen järjestelmät, jotka pääpiirteissään toimivat asianmukaisesti.

Tuontia koskevan yhteisen tietokoneistetun Traces-järjestelmän kehittäminen ja toteuttaminen on helpottanut ja yksinkertaistanut monia menettelyjä rajatarkastusasemilla ja parantanut tuontiin ja kauttakulkuun liittyvää viestintää jäsenvaltioiden välillä. Se on myös helpottanut EU:hun tulevan tuonnin rakenteen kokonaistarkastelua. Heikkoutena on kuitenkin edelleen, että jotkin suurimmista tuojajäsenvaltioista eivät vielä käytä Traces-järjestelmää täysimittaisesti.

Auditoinneissa tuotiin esiin joukko seikkoja, joihin on puututtava:

Nykyiset säännöt, jotka koskevat yhdestä kolmannesta maasta peräisin olevien ja toiseen kolmanteen maahan matkalla olevien lähetysten uudelleenlastauksen valvontaa, ovat monimutkaisia ja vaikeita panna täytäntöön, etenkin siltä osin, kuin on kyse ilmoituksen tekemisestä asiaankuuluvalle rajatarkastusasemalle sekä poistumisen seurannasta ja varmistamisesta vaaditun ajan kuluessa. Näitä vaikeuksia esiintyy kaikissa satamissa, mutta ne ovat yleisempiä suurissa satamissa, joissa suurin osa tällaisista uudelleenlastauksista tapahtuu. Nykyisten sääntöjen uudelleenarviointia odotettaessa sovellettaviin aikarajoihin on tehty joitakin muutoksia ja on annettu ohjeita, jotta säännöt olisivat sekä tehokkaampia että helpommin täytäntöönpantavia.

Tuotujen lähetysten seurantasuunnitelmat vaihtelevat suuresti jäsenvaltioissa. Suuria eroja esiintyy seurantastrategioissa, näytteenottotasoissa sekä testattujen tuotteiden valikoimassa ja alkuperässä.

Toimivaltaiset viranomaiset eivät käytä järjestelmällisesti täytäntöönpanon valvontaa ja seuraamuksia sääntöjenmukaisuuden parantamiseksi esimerkiksi siltä osin kuin on kyse lähetysten ilmoittamisesta ennen niiden fyysistä saapumista ja virallisten asiakirjojen moitteettomasta täyttämisestä.

Eläinlääke- ja vierasainejäämät

FVO suoritti jäsenvaltioissa 20 eläinlääke- ja vierasainejäämiin kohdistuvaa auditointia, joiden keskeiset päätelmät esitetään jäljempänä.

Useimpien jäsenvaltioiden analyysilaboratorioilla on ISO 17025:2005 -standardin mukainen akkreditointi, mutta akkreditoinnin piiriin kuuluvien jäämämenetelmien lukumäärä vaihtelee suuresti. Menetelmän akkreditoinnin edellytykset ja menettelyt riippuvat kansallisten akkreditointielinten toimintatavoista. Jos ne hyväksyvät ”joustavan laajuuden” sen jälkeen, kun alustavat akkreditointikriteerit täyttyvät, laboratorio voi lisätä aine- /matriisi- /lajiyhdistelmiä jo akkreditoituihin menetelmiin hakematta akkreditointielimen hyväksyntää joka kerta. Jos kansalliset akkreditointielimet vaativat, että jokaiselle lisämenetelmälle haetaan hyväksyntä, joka yleensä tapahtuu vuotuisen auditoinnin yhteydessä, menettely on paljon hitaampi ja usein kalliimpi laboratorioille.

Komission päätöksessä 2002/657/EY säädetään virallisia jäämälaboratorioita sitovista ohjeista, jotka koskevat jäämämenetelmien validointia. Vaikka menettely onkin aikaavievä ja jossakin määrin monimutkainen, se on kuitenkin yhdenmukaistanut validointia jäsenvaltioissa, parantanut tulosten luotettavuutta ja antanut osviittaa jäämälaboratorioille kolmansissa maissa.

Hevoset, joita on hoidettu tietyillä lääkkeillä, on poistettava turvallisesti elintarvikeketjusta kuuden kuukauden ajaksi (tiettyjen lääkkeiden osalta) tai eliniäksi. Tämä tehdään hevospassissa (jaksossa IX), joka jokaisella hevosella EU:ssa on oltava kuuden kuukauden iästä lähtien. Vaikka kaikkien hevosten rekisteröinnin määräaika on jo kulunut umpeen, täytäntöönpano jatkuu edelleen useissa jäsenvaltioissa. Useimmissa jäsenvaltioissa hevospassi vaaditaan ja tarkastetaan teurastuksessa, mutta vain harvoissa – jos missään – jäsenvaltioissa on suoritettu tarkastuksia, jotka koskevat tiettyjen hoitojen ja hevospassin jaksoon IX tehtyjen merkintöjen välistä yhteyttä.

Useimmissa jäsenvaltioissa toimitetaan kaikista lajeista elintarvikeketjua koskevat tiedot teurastuksen yhteydessä. Lainsäädännön tulkinta vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Jotkin jäsenvaltiot vaativat, että eläinten omistajat/pitäjät ilmoittavat elintarvikeketjua koskevissa tiedoissa kaikki hoidot, jotka eläimelle on annettu sen elinaikana. Toisissa taas vaaditaan vain ilmoitusta, että eläimiä ei ole teurastettu ennen lääkkeen varoajan päättymistä.

3.3. Muut jäsenvaltioiden harjoittamaa valvontaa koskevat tietolähteet

Alakohtainen raportointi

Elintarviketurvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvien terveyden eri näkökohtia koskevan EU-lainsäädännön säännöksissä edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat säännöllisiä raportteja tietyistä erityisvaatimuksista. Näiden kansallisten raporttien pohjalta komissio puolestaan tuottaa useita alakohtaisia raportteja, joissa kerrotaan elintarvikeketjuun sovellettavan EU-lainsäädännön tiettyjen osien täytäntöönpanotilanteesta ja joissa joskus annetaan myös asianomaisten alojen virallista valvontaa ja sen tuloksia koskevia tietoja.

Tällaisista raporteista tärkeimmät koskevat seuraavia: tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSEiden) seuranta ja testaus märehtijöissä, zoonoosien suuntaukset ja lähteet, zoonoottiset tekijät ja elintarvikeperäiset taudinpurkaukset Euroopan unionissa (annettu EFSAn tehtäväksi), nautaeläinten ja sikojen ilmoitettavat taudit (EU:n sisäisessä kaupassa), vuosikertomus torjunta-ainejäämien seurannasta EU:ssa ja raportit eläintautien hävittämistä käsittelevän työryhmän kokouksista.

Tämän raportin liitteenä on taulukko, jossa luetellaan viime vuonna julkaistut tärkeimmät komission raportit ja verkkosivut, joilta ne löytyvät.

Nopeat hälytysjärjestelmät ja muut raportointivälineet

Nykyiset nopeat hälytysjärjestelmät, jotka koskevat elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta (RASFF), eläintautitapauksia (ANDS) ja kasvitautitapauksia (Europhyt), ovat tärkeitä välineitä hätätilanteissa tai riskien uhatessa tarvittavien nopeiden toimenpiteiden hallintaa varten, ja niistä saadaan tietoa kehittyvien vaarojen ja tautien etenemismalleista elintarvikeketjussa. Niistä saatavat tiedot voivat toimia oleellisena indikaattorina ja osoittaa puutteita vahvistettujen turvallisuusnormien noudattamisessa. Näistä elintarvikkeiden turvallisuuteen ja eläintauteihin liittyvistä nopeista hälytysjärjestelmistä saadut yksityiskohtaiset tulokset esitetään tiivistetysti RASFF- ja ADNS-järjestelmää koskevissa vuotuisissa raporteissa, jotka julkaistaan seuraavilla komission verkkosivuilla:

http://ec.europa.eu/food/food/rapidalert/index_en.htm http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/adns/index_en.htm.

Lähetysten pysäyttämiseen kasvien terveyteen liittyvistä syistä tarkoitetun Europhyt-ilmoitusvälineen osalta komissio on perustamassa verkkosivua, jossa julkaistaan kuukausittaiset raportit pysäytetyistä lähetyksistä.

Myös Traces-järjestelmästä, jonka avulla komissio ja jäsenvaltiot voivat vaihtaa keskenään eläinten ja eläintuotteiden (oma tuotanto ja tuonti kolmansista maista) valvontaa koskevia tietoja, saadaan tärkeitä tietoja siitä, kuinka paljon järjestelmän kattamia hyödykkeitä on liikkunut, samoin kuin toteutetuista virallisista eläinlääkärintarkastuksista (http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/traces/index_en.htm).

Elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean kokouksista raportointi

Jäsenvaltiot esittävät säännöllisesti raportteja tarkastusten toimivuudesta myös elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean kokouksissa. Kyse voi olla joko elintarvikeperäisiin tauteihin, eläintauteihin ja kasvitauteihin sekä niiden valvontaan liittyvistä rutiiniraporteista, tai ne voivat koskea viimeaikoina esiintyneitä tautitapauksia ja niiden vuoksi toteutettuja hätätoimenpiteitä. Myös niistä komissio saa tärkeitä tietoja, joiden pohjalta voidaan arvioida tarkastusten toimivuutta jäsenvaltioissa. Viime vuosina komissio on ottanut tavakseen julkaista nämä raportit verkkosivuillaan kokousten pöytäkirjojen yhteydessä.

Lisäksi komissio tekee joillakin aloilla jäsenvaltioilta saaduista raporteista koosteen ja asettaa sen saataville pysyvän komitean menettelyjen mukaisesti (ks.

http://ec.europa.eu/food/committees/regulatory/index_en.htm).

3.4. Komission harjoittama seuranta ja täytäntöönpanon valvonta

Täytäntöönpanon valvontaan liittyvien toimien jatkuva huomiointi ja koordinointi on etusijalla kaikilla tämän raportin kattamilla aloilla. FVO:n auditointiraportteihin sisältyvät suositukset ovat tässä tärkeällä sijalla, ja niitä seurataan järjestelmällisesti erilaisilla toimilla.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia pyydetään esittämään toimintasuunnitelma, jossa kerrotaan, miten suositukset on pantu tai aiotaan panna täytäntöön. Komissio vuorostaan arvioi toimintasuunnitelman ja seuraa järjestelmällisesti toimien toteuttamista erilaisin seurantatoimin: a) yleisillä seuranta-auditoinneilla, joiden aikana FVO ja jäsenvaltion viranomaiset kokoontuvat tarkastelemaan kyseiselle jäsenvaltiolle annettujen kaikkien suositusten pohjalta tapahtunutta kehitystä, b) tiettyä aihetta koskevilla paikan päällä tapahtuvilla seuranta-auditoinneilla tai tietystä aiheesta laadittavia kirjallisia raportteja koskevilla pyynnöillä sekä c) korkean tason kahdenvälisillä kokouksilla, jos ongelmat ovat laaja-alaisia tai jos niitä on jatkuvasti.

Toinen lähde, josta saadaan tietoa sääntöjenvastaisuuksista tai valvontaongelmista, ovat kansalaisilta tai kansalaisjärjestöiltä saadut valitukset, ja komissio vahvistaa huolellisesti, että nämä käsitellään kyseisten jäsenvaltioiden kanssa, jotta päästään positiiviseen tulokseen.

Muista vuosina 2009–2010 käytössä olleista välineistä voidaan mainita komission perustama EU:n pilottihanke, joka on toiminut 15 vapaaehtoisessa jäsenvaltiossa huhtikuusta 2008 lähtien. Sillä on tarkoitus tarjota nopeasti kattavia vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat EU-lainsäädännön soveltamista. Se on hyödyllinen väline, koska se on tiivistänyt komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteydenpitoa ja edistänyt täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien ratkaisua niin, ettei viralliseen rikkomismenettelyyn ole tarvetta turvautua.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät kuitenkaan toteuta tyydyttäviä korjaavia toimia sitkeästi esiintyvien ongelmien korjaamiseksi ja jos edellä kuvattu mekanismi ei johda tyydyttävään ratkaisuun tai edistys on riittämätöntä, komission täytyy ehkä käynnistää rikkomusmenettely, jotta jäsenvaltiossa saavutetaan sääntöjenmukaisuus.

Näin tapahtui Kreikan osalta kolmessa tapauksessa, koska se jätti jatkuvasti noudattamatta EU:n elintarviketurvallisuuslainsäädännön merkittäviä osatekijöitä. Tuomioistuin antoi kolme tuomiota, joissa katsottiin, että Kreikka ei ollut soveltanut EU:n lainsäädäntöä. Nämä koskivat erityisesti seuraavia:

- FVO:n auditoinneissa havaittiin Kreikan virallisessa valvonnassa pitkäaikaisia, perustavanluonteisia ja systeemisiä puutteita, joiden katsottiin johtuvan pääasiassa henkilöresurssien puutteesta Kreikan eläinlääkintäpalveluissa. Tämän seurauksena keskushallinto ja hajautetut viranomaiset eivät pystyneet suorittamaan virallista valvontaa tehokkaasti ja merkityksellisesti. Tuomioistuin päätteli, että Kreikan viranomaisten toimet ongelmien ratkaisemiseksi eivät olleet tyydyttäviä. [7]

- Tuomioistuin katsoi myös, että Kreikka ei ollut soveltanut asianmukaisesti muuksi kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimistä saatavia sivutuotteita[8] ja eläinten suojelua kuljetuksen aikana ja teurastamoissa[9] koskevan EU-lainsäädännön keskeisiä säännöksiä

Lisäksi komissio antoi vuonna 2010 perustellun lausunnon Italialle ja Espanjalle.

- Italian tapauksessa FVO:n auditoinneissa havaittiin, että Italian viranomaiset eivät pystyneet täyttämään kasvien terveyttä koskevan EU-lainsäädännön velvoitteita henkilöstön puutteen vuoksi. Tämän seurauksena Italia ei pystynyt monessa tapauksessa noudattamaan ilmoittamisvaatimuksia. Lisäksi FVO:n havaitseman ongelman seurauksena Italian viranomaiset eivät onnistuneet varmistamaan tiivistä, nopeaa, välitöntä ja tehokasta yhteistyötä komission kanssa.

- Espanjan tapauksessa FVO:n auditoinneissa havaittiin, että Espanja ei soveltanut eläinten hyvinvointia koskevia EU:n vaatimuksia asianmukaisesti seuraavissa tapauksissa: kuljettajien hyväksyntä, kulkuneuvon hyväksyntä, ajopäiväkirjojen valvonta, eläinten kunnon tarkastus kuljetusta varten, tarkastukset ja seuraamukset.

Lisätietoja rikkomuksista löytyy vuosiraporteista, jotka koskevat EU-lainsäädännön soveltamisen seurantaa ja jotka julkaistaan komission verkkosivulla http://ec.europa.eu/eu_law/infringements/infringements_annual_report_en.htm.

4. Päätelmät

Virallisen valvonnan täytäntöönpano on kaiken kaikkiaan hyvällä tasolla jäsenvaltioissa elintarvikeketjun eri osissa, ja ne noudattavat elintarvikkeiden turvallisuuteen, kasvien ja eläinten terveyteen sekä eläinten hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Parannuksille on toki sijaa, mutta valvontavälineiden ja -resurssien tehokkaassa käytössä sekä valvonnan suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja koordinoinnissa on edistytty kaikilla sektoreilla.

Virallinen valvonta ja sen tehokkuuden optimoimiseksi tarkoitetut lainsäädäntövälineet ovat keskeisiä tekijöitä EU:n elintarvikeketjussa. Ne antavat toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden suorittaa valvontaa riskien perusteella, kartoittaa puutteita ja puuttua niihin nopeasti. Ne myös tarjoavat toimivaltaisille viranomaisille merkityksellisen yleisnäkemyksen tilanteesta elintarviketurvallisuuden ja terveyden alalla.

Jäsenvaltioiden raportit tuovat varmuutta siitä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ottavat tehtävänsä vakavasti ja toimivat yhä pätevämmin, mikä vahvistuu komission asiantuntijoiden tekemiä auditointeja koskevissa raporteissa.

Komission paikan päällä suorittamat erityisauditoinnit sekä kaikki sektorit kattavat yleiset seuranta-auditoinnit ovat erityisen tärkeitä heikkouksien kartoittamisessa ja sen varmistamisessa, että korjaavat toimet toteutetaan.

Nämä komission auditointiraportit, jotka täydentävät jäsenvaltioiden valvontatoimia, tarjoavat vankan järjestelmän, jolla voidaan arvioida jäsenvaltioiden valvontajärjestelmien tehokkuutta.

Voidakseen antaa kohtuulliset takeet EU-lainsäädännön noudattamisesta komissio toteuttaa tarpeen mukaan toimenpiteitä, jotta jäsenvaltioiden virallisia valvonta- ja auditointijärjestelmiä saataisiin parannettua.

_______________________

LIITE

LUETTELO JULKAISTUISTA KOMISSION ALAKOHTAISISTA RAPORTEISTA, JOTKA KOSKEVAT EU-LAINSÄÄDÄNNÖN TÄYTÄNTÖÖNPANOA ELINTARVIKETURVALLISUUDEN, ELÄINTEN TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN SEKÄ KASVIEN TERVEYDEN ALALLA

Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu

Vuosikertomus märehtijöiden seurannasta ja testauksesta tarttuvan spongiformisen enkefalopatian (TSE) esiintymisen varalta EU:ssa || Tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 6 artiklan 4 kohta || http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/tse_bse/monitoring_annual_reports_en.htm

EU:n yhteenvetokertomus zoonoosien, niiden aiheuttajien ja elintarvikeperäisten tautitapausten suuntauksista ja lähteistä Euroopan unionissa || Tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta 17. marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY 9 artiklan 2 kohta (Toimeksiannettu EFSAlle, EFSA laatii yhteistyössä Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) kanssa) || http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2090.pdf

Vuosikertomus elintarvikkeita ja rehuja koskevasta nopeasta hälytysjärjestelmästä (RASFF) || Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28. tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artikla || http://ec.europa.eu/food/food/rapidalert/rasff_publications_en.htm

Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu

Vuosikertomus torjunta-ainejäämien seurannasta EU:ssa || Torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 32 artikla (Toimeksiannettu EFSAlle) || http://ec.europa.eu/food/fvo/specialreports/pesticides_index_en.htm http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1646.htm

Vuosikertomus elintarvikkeiden säteilytyksestä || Ionisoivalla säteilyllä käsiteltyjä elintarvikkeita ja elintarvikkeiden ainesosia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22. helmikuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/2/EY 7 artiklan 3 kohta || http://ec.europa.eu/food/food/biosafety/irradiation/index_en.htm

Kansallisten jäämien valvontasuunnitelmien täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskeva komission yksiköiden valmisteluasiakirja || Elävissä eläimissä ja niistä saatavissa tuotteissa olevien tiettyjen aineiden ja niiden jäämien osalta suoritettavista tarkastustoimenpiteistä ja direktiivien 85/358/ETY ja 86/469/ETY sekä päätösten 89/187/ETY ja 91/664/ETY kumoamisesta 29. huhtikuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/23/EY 8 artikla || http://ec.europa.eu/food/food/chemicalsafety/residues/control_en.htm

Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu

Komission vuosiraportit siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan seurannasta jäsenvaltiokohtaisesti || Jäsenvaltioiden sekä Bulgarian ja Romanian vuodeksi 2007 esittämien eräiden eläintautien ja TSE:iden hävittämis- ja valvontaohjelmien sekä zoonoosien torjuntaohjelmien hyväksymisestä tehdyt komission päätökset 2006/875/EY (19 artiklan 1 kohta) ja 2006/876/EY (9 artiklan 1 kohta) || http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/controlmeasures/avian/eu_resp_surveillance_en.htm

Tautien hävittämistä jäsenvaltioissa seuraavan työryhmän asiantuntija-alaryhmien (nautojen luomistauti, lampaiden ja vuohien luomistauti, nautojen tuberkuloosi ja raivotauti) kokousraportit || Työryhmä perustettiin vuonna 2000 elintarvikkeiden turvallisuutta koskevassa komission valkoisessa kirjassa ehdotettujen toimien perusteella. || http://ec.europa.eu/food/animal/diseases/eradication/taskforce_en.htm

Raportti || Oikeusperusta || Julkaistu

Vuotuinen tiivistelmä eläinperäisten tuotteiden tuontia henkilökohtaiseen kulutukseen koskevista jäsenvaltioiden raporteista, jossa esitetään olennaiset tiedot asetuksessa säädetyistä säännöistä tiedottamista ja niiden noudattamisen valvontaa koskevista toimista ja niiden tuloksista || Eläinperäisiä tuotteita sisältävien henkilökohtaisten lähetysten tuonnista yhteisöön annetun komission asetuksen (EY) N:o 206/2009 (jolla kumotaan komission asetuksen (EY) N:o 745/2004 5 artiklan 1 kohta) 7 artiklan 1 kohta || http://ec.europa.eu/food/animal/animalproducts/personal_imports/sum_personal_imports_2005_2007_final.pdf

Eläinten hyvinvointi – kuljetuksia koskeva asetus || Eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 27 artiklan 2 kohta || http://ec.europa.eu/food/animal/welfare/transport/inspections_reports_reg_1_2005_en.htm

[1]       Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29. huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

[2]       Vuodesta 2010 lähtien termi ”tarkastus” on korvattu termillä ”toiminnan tarkastus” (eli auditointi), mikä tuo paremmin esiin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston FVO:n toiminta-alan laajuuden. Tässä raportissa käytetään yleisesti termiä ”auditointi” yhtenäisyyden vuoksi.

[3]       KOM(2010) 441 lopullinen, 25.8.2010.

[4]     Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28. tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä.

[5]       Hazard Analysis and Critical Control Points, vaara-analyysin ja kriittisten valvontapisteiden periaatteisiin perustuva järjestelmä.

[6]       Komission asetus (EY) N:o 669/2009, annettu 24. heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta.

[7]       Unionin tuomioistuimen asiassa C-331/07 antama tuomio, 23.4.2009.

[8]       Unionin tuomioistuimen asiassa C-248/08 antama tuomio, 17.12.2009.

[9]       Unionin tuomioistuimen asiassa C-416/07 antama tuomio, 10.9.2009.