RAAKA-AINEIDEN SAANNIN TURVAAMINEN EUROOPAN HYVINVOINNIN VARMISTAMISEKSI TULEVAISUUDESSA EHDOTUS RAAKA-AINEITA KOSKEVAKSI EUROOPPALAISEKSI INNOVAATIOKUMPPANUUDEKSI

1. Johdanto

Raaka-aineiden kestävän saannin strateginen merkitys EU:lle – sen teollisuudelle ja koko yhteiskunnalle – on tunnustettu eri politiikkoja käsittelevissä strategia-asiakirjoissa, kuten Euroopan komission ehdottamassa raaka-aineita koskevassa aloitteessa[1], asiaa koskevissa neuvoston päätelmissä[2] ja Euroopan parlamentin mietinnössä[3]. Eurooppa 2020 -strategian teollisuuspolitiikkaa[4] ja resurssitehokkuutta[5] koskevissa lippulaivahankkeissa korostettiin tämän aiheen merkitystä. Resurssien tehokkaan käytön merkitystä on korostettu myös resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa[6]. Mainituissa asiakirjoissa on kuvailtu selkeästi EU:n uusia haasteita ja riskejä, jotka liittyvät raaka-aineiden saatavuuteen ja resurssien tehottomaan käyttöön, kun pidetään mielessä kasvava maailmanlaajuinen kilpailu raaka-aineista. On paradoksaalista, että Euroopan asema raaka-aineiden toimittajana on heikentynyt asteittain viime vuosikymmenten aikana. Asiaan liittyvien seikkojen monimutkaisuus ja kiireellisyys ovat tehneet hyvin selväksi, ettei Eurooppa voi enää jatkaa entiseen tapaan.

Ratkaisu on innovointi. 2000-luvun uuden käsityksen mukaan innovaatiot ovat kasvun vauhdittajia, joita ei toistaiseksi ole hyödynnetty paljoakaan Euroopassa raaka-aineiden alalla. Vuonna 2010 komissio määritti asianmukaiset puitteet eurooppalaiselle innovaatiokumppanuudelle osana innovaatiounionin lippulaivahanketta[7]. Tällaisia kumppanuuksia käynnistetään, kun yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi nopeammin ja tehokkaammin on tarpeen yhdistää julkiset ja yksityiset toimet alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla innovaatioiden ja tutkimuksen ja kehittämisen alalla ja kun tarvitaan kysyntään kohdistuvia toimenpiteitä. Tässä tiedonannossa esitetään, miten tämä tapahtuu raaka-aineiden alalla.

Tässä kumppanuudessa painopiste on muissa kuin energia-alan ja maatalouden raaka-aineissa, ja mukaan luetaan muun muassa EU:n kriittisten raaka-aineiden luettelo[8]. Mukana ovat siten myös muut metalliraaka-aineet, teollisuus- ja rakennusmineraalit sekä muut teollisuuden raaka-aineet, kuten luonnonkumin ja puun. Monet näistä materiaaleista ovat ensisijaisen tärkeitä innovatiivisia teknologioita hyödyntäville ympäristöystävällisille puhtaan teknologian sovelluksille. Niillä on suuri merkitys myös tärkeiden seosten ja modernissa yhteiskunnassa tarvittavien uusien ja innovatiivisten tuotteiden valmistukselle. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköautoissa käytettävä akut, valoenergiajärjestelmät ja tuuliturbiineissa käytettävä laitteet, joiden avulla voidaan täyttää uusiutuvia energioita koskevat tavoitteet. Kumppanuuden yleiseksi tavoitteeksi on asetettu, että vuoteen 2020 mennessä Euroopassa on toteutettu suuria muutoksia raaka-aineiden tuontiriippuvuuden vähentämiseksi. Tähän päästään vauhdittamalla innovaatioita, joilla varmistetaan sekä primaari- että uusioraaka-aineiden turvallinen ja kestävä saanti tai estetään keskeisten raaka-aineiden hävikki niiden koko elinkaaren aikana.

Tässä ehdotuksessa on otettu huomioon aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevästä eurooppalaisesta innovaatiokumppanuuspilotista saadut kokemukset. Ehdotuksessa hyödynnetään myös jäsenvaltioiden, tutkimusyhteisöjen ja muiden sidosryhmien eri kokouksissa, työpajoissa ja tapahtumissa vuosina 2010 ja 2011 toteuttamia toimia sekä samaan aikaan järjestettyä julkista kuulemista.

2. Innovaatiomahdollisuudet raaka-aineiden arvoketjussa

Monien vuosien ajan geologisen tutkimuksen ja kartoituksen ovat EU:ssa hoitaneet kansalliset geologian tutkimuslaitokset, joihin sovelletaan kansallisia toimintakehyksiä ja sääntöjä. Tähän mennessä ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti EU:n 27:ään eri geologian tutkimuslaitokseen liittyvien toimien asianmukaisesta yhteensovittamisesta tai edes yhdentämisestä saatavia etuja. Innovatiivinen ajattelu, joka perustuu tehokkaampaan verkostoitumiseen ja yhteistyöhön, tarjoaa kuitenkin valtavat mahdollisuudet kehittyä. Määrittämällä eurooppalaiset standardit helpotetaan yhtenäisen EU:n geologisen tietämyskannan luomista, mikä voi johtaa tarvittavien uudenaikaisten teknologioiden, kuten satelliitteihin perustuvan resurssitietokannan ja kehittyneen neliulotteisen tietokonepohjaisen mallintamisjärjestelmän, kustannustehokkaampaan kehittämiseen ja käyttöön.

Viimeisten 50 vuoden ajan EU:n osuus maailmanlaajuisesta kaivannaistoiminnasta on vähentynyt merkittävästi. Tämä on johtanut tärkeän asiantuntemuksen ja taitojen häviämiseen. Tällaisia taitoja tarvitaan kuitenkin, jotta varmistetaan kaivannaistoiminnan turvallisuus ja täytetään mahdolliset kasvavat tarpeet, jotka liittyvät yhä syvemmällä, syrjäisemmillä alueilla ja äärimmäisissä oloissa tehtäviin kaivauksiin (esim. meren pohja, arktinen alue). Turvallisia ja ympäristöystävällisempiä louhintatekniikoita koskevat korkeat standardit luovat uusia haasteita mutta myös uusia markkinamahdollisuuksia. Niiden avulla voidaan myös vähentää suuronnettomuuksien riskiä kaivannaistoiminnassa. Asiantuntemusta ja taitoja tarvitaan kuitenkin kaivannaistoiminnan lisäksi myös koko arvoketjussa (tutkimus, käsittely, kierrätys, korvaaminen).

Vaikka koko Euroopassa on edistytty valtavasti etenkin jätteiden kierrätyksen alalla, arvokkaiden raaka-aineiden hävikin torjumiseksi voidaan tehdä enemmän niiden koko elinkaaren aikana. Noudattamalla kaikilta osin eurooppalaisen ”jätehierarkian” ensimmäisiä vaiheita (ehkäiseminen, uudelleenkäytön valmistelu ja kierrätys) voidaan estää arvokkaiden raaka-aineiden peruuttamaton menettäminen ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja työpaikkoja EU:ssa.

Innovaatio voi olla tehokas väline näihin haasteisiin vastaamiseksi. Tekniikan ja jalostuksen asiantuntemus on kasvanut muilla kehittyvillä aloilla, kuten robotiikan ja muiden keskeisten mahdollistavien teknologioiden alalla. Kehittyneiden kauko-ohjattavien toimintojen ja automatiikan käyttöönotolla maanalaisissa kaivoksissa ja biouuton innovatiivisella käytöllä nikkelin ja muiden metallien uuttamiseksi ympäristöystävällisesti ja kustannustehokkaasti parannetaan EU:n kaivostoiminnan kilpailukykyä ja kestävyyttä. Käyttämällä uusia seurantatekniikoita, kuten satelliitteihin perustuvia teknologioita, voitaisiin estää suuronnettomuudet. Innovaatiot ovat hyvin tärkeitä myös jalostusvaiheessa, jossa tarvitaan kehittyneitä teknologisia ratkaisuja, joilla varmistetaan tehokas vesihuolto, energiankäyttö ja kierrätys (esimerkiksi käytettäessä indiumin ja galliumin kaltaisia kriittisiä raaka-aineita, jotka on saatu perusmetalleista).

Mitä osaavammin EU kehittää tällaisia innovatiivisia lähestymistapoja, sen paremmat mahdollisuudet sillä on johtaa uusien ympäristöystävällisten ja raaka-ainetehokkaiden teknologioiden käyttöönottoa Euroopassa ja kolmansissa maissa. Myönteisenä sivuvaikutuksena voi olla parhaiden käytäntöjen leviäminen, millä edistetään puolestaan parempaa ympäristön suojelua kaikkialla maailmassa. Raaka-aineiden kestävällä ja resurssitehokkaalla hallinnoinnilla, jätteiden uudelleenkäytön valmistelulla ja kierrätyksellä sekä puuvarojen kestävällä korjuulla ja mobilisaatiolla voidaan auttaa pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja vähentämään maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjä sekä turvata raaka-aineiden saanti ja vähentää esimerkiksi kierrätettävien puupohjaisten kuitutuotteiden niukkuutta Euroopassa.

Matkapuhelinten ja sylimikrojen kaltaisten uudenaikaisten viestintälaitteiden myynti on kasvanut merkittävästi, sillä ne korvataan nopeasti uusilla, ja se on luonut valtavat mahdollisuudet hyödyntää arvokasta jätettä (”kaupunkikaivokset”). Matkapuhelimissa on käytetty yli 40:tä erilaista raaka-ainetta, kuten kobolttia, galliumia, platinaa ja muita harvinaisia maametalleja. EU:n kansalainen tuottaa keskimäärin 17 kg sähkö- ja elektroniikkalaiteromua vuodessa, ja määrän on ennustettu kasvavan 24 kg:aan vuoteen 2020 mennessä[9]. Esimerkiksi elektroniikkalaitteista saatavien harvinaisten maametallien kierrätys on kuitenkin sekä teknologisesti että taloudellisesti haastavaa. Jätteen erilliskeräystä on edistettävä vastakin, ja markkinoita on tuettava kehityksessä. Laittoman viennin ja jätteen epäasianmukaisen käsittelyn estäminen voi johtaa huomattaviin ympäristöhyötyihin ja arvokkaiden materiaalien talteenottoon (esim. rautaromu, keräyspaperi).

Uudet kustannustehokkaat ja ympäristöystävälliset kierrätystekniikat ja jätteen keräykseen ja käsittelyyn liittyvät parhaat käytännöt auttavat parantamaan keskeisten raaka-aineiden kierrätystä. Havainnollistava esimerkki tästä ovat hiljattain kehitetyt erikoisliimat, jotka sisältävät yksilölliseen kemikaalitunnisteeseen perustuvaa koodattua tietoa, jonka avulla voidaan torjua metallituotteiden ja rautaromun laitonta kauppaa ja varkauksia. Lisäksi muutamat jäsenvaltiot ovat parantaneet merkittävästi keräys- ja kierrätysastettaan ottamalla käyttöön asianmukaisia taloudellisia välineitä, mukaan lukien tuottajan vastuujärjestelmät, joilla tuetaan erilliskeräystä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

Monissa sovelluksissa käytetään keskeisiä raaka-aineita, joiden korvaaminen on tällä hetkellä hyvin hankalaa ellei käytännössä mahdotonta niiden erityisten fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi. Korvaamista voidaan käyttää joko vaihtoehtoisten materiaalien kehittämiseksi tietyissä sovelluksissa tai kyseisten sovellusten korvaamiseksi vastaavalla teknologialla, jossa ei käytetä keskeisiä raaka-aineita. Esimerkiksi kehittämällä keraamisia korkean lämpötilan suprajohteita voitaisiin korvata tuuliturbiinien kestomagneetit, joissa käytetään nykyään harvinaisia maametalleja, kuten neodymiumia ja dysprosiumia.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat tiivistäen, että

· innovaatiot ovat välttämätön edellytys sille, että parannetaan Euroopan asemaa raaka-aineiden tehokkaan käytön ja kestävän saannin alalla, sillä ilman niitä sen koko talouden kestävyys heikkenee,

· innovaatioita tarvitaan EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi ja resurssien tehokkaan käytön varmistamiseksi Euroopan unionissa,

· innovaatioita tarvitaan raaka-aineiden koko arvoketjussa, ja EU:n tulevaisuudessa kohtaamien erilaisten haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

Tarvitaan kohdennettuja innovointi- ja tutkimustoimia, läpimurtoteknologioita ja monialaisia menettelytapoja, jotta voidaan korjata tietämyksessä olevat puutteet.

3. Raaka-aineita koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden lisäarvo

Neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat jo antaneet tukensa komission esittämille EU:n raaka-aine- ja resurssitehokkuusstrategioille, mikä osoittaa, että sekä Euroopassa että jäsenvaltioissa tiedostetaan entistä paremmin tarve tarkastella edellä mainittuja haasteita. Tiivistämällä yhteistyötä sekä EU:n julkiselinten kesken että julkisten ja yksityisten toimijoiden välillä annetaan tarvittava sysäys suurimpien esteiden poistamiseksi.

Tällaisia esteitä ovat (ks. myös liitteen 1.3 kohta)

· riittämätön kriittinen massa yksittäisen tavoitteen saavuttamiseksi,

· riittämätön yhteistyö jäsenvaltioiden kesken raaka-aineisiin liittyvillä eri aloilla,

· arvoketjuja koskevien yhdennettyjen lähestymistapojen puute raaka-aineiden hankinnasta ja jalostuksesta alkaen tuotteen suunnitteluun ja käyttöiän loppuun saakka,

· hyvin rajallinen yhteistyö kansallisten tutkimusjärjestöjen kesken ja eurooppalaisen tutkimusalueen suuri pirstaleisuus alalla,

· EU:n heikosti kehittynyt geopoliittinen asema, minkä vuoksi sen on vaikea turvata raaka-aineiden toimituksia eurooppalaisille yrityksille siten, että samalla noudatetaan mahdollisimman tiukasti eurooppalaisia ympäristöstandardeja.

Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden todellinen lisäarvo liittyy siten sen tarjoamaan foorumiin, jonka tavoitteena on tuoda yhteen yhteisön asiaa koskevat toimintapolitiikat ja toimijat korvaamatta kuitenkaan EU:n nykyistä oikeudellista päätöksentekoprosessia.

3.1. Soveltamisala ja tavoitteet

Eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella edistetään raaka-aineiden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävää saantivarmuutta (mukaan lukien kriittiset raaka-aineet, teollisuusmineraalit ja puupohjaiset raaka-aineet), sillä ne ovat välttämättömiä uudenaikaisen ja resurssitehokkaan yhteiskunnan tarpeiden täyttämiseksi. Näin edistetään merkittävästi eurooppalaisten teollisuusyritysten kilpailukykyä, EU:n resurssitehokkuutta ja uusien eurooppalaisten kierrätystoimintojen kehittämistä.

Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden yleisenä tavoitteena on vähentää sellaisten raaka-aineiden tuontiriippuvuutta, joita Euroopan teollisuus ehdottomasti tarvitsee. Tähän päästään turvaamalla riittävä joustavuus ja tärkeiden raaka-aineiden riittävät saantimahdollisuudet Euroopassa ottaen samalla huomioon, että on tärkeää lieventää joidenkin materiaalien kielteisiä ympäristövaikutuksia niiden elinkaaren aikana. Näin voidaan tehdä Euroopan unionista maailman johtaja toimija tutkimustoimien, kaivannaistoiminnan, jalostuksen, kierrätyksen ja korvaamisen alalla vuoteen 2020 mennessä. Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden odotetaan strategisen täytäntöönpanosuunnitelmansa puitteissa asettavan vaikutusta koskevat tavoitteet, joiden avulla voidaan arvioida kumppanuuden onnistumista. Tällaisena tavoitteena voi olla esimerkiksi joidenkin kaikista kriittisimpien raaka-aineiden tuontiriippuvuuden merkittävä vähentyminen.

Komissio ehdottaa lisäksi muutamia erityisiä konkreettisia tavoitteita, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat:

· otetaan käyttöön eurooppalaiset standardoidut tilastovälineet varojen ja varantojen kartoittamiseksi (maalla ja merellä) ja kolmiulotteinen geologinen kartta;

· otetaan käyttöön dynaaminen mallintamisjärjestelmä, jolla yhdistetään tarjontaan ja kysyntään liittyvät suuntaukset taloudellisesti hyödynnettäviin varantoihin, ja koko elinkaaren kattava analyysi, erilaisten skenaarioiden ympäristövaikutusten sekä taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi mukaan luettuna;

· toteutetaan enintään kymmenen innovatiivista pilottitoimea (esim. demonstrointilaitokset) tutkimuksen, kaivannaistoiminnan, jalostuksen, keräyksen ja kierrätyksen alalla;

· korvataan vähintään kolme kriittisiä ja niukkoja raaka-aineita käyttävää keskeistä sovellusta vaihtoehtoisilla sovelluksilla;

· perustetaan kestävän kaivannaistoiminnan ja raaka-aineiden hallinnan (M³) tutkimus‑, opetus- ja koulutuskeskusten verkosto ja varmistetaan samalla asianmukaiset yhteensovittamistoimet Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) osaamis- ja innovaatioyhteisön (KIC) kanssa kestävän tutkimuksen, kaivannaistoiminnan, jalostuksen ja kierrätyksen alalla;

· tehostetaan materiaalien käyttöä, jätteiden ehkäisemistä, jätevirtojen arvokkaiden raaka-aineiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä kiinnittäen erityistä huomiota raaka-aineisiin, joilla saattaa olla kielteinen vaikutus ympäristöön;

· yksilöidään mahdollisuudet ja kehitetään uusia ideoita, jotka liittyvät innovatiivisiin raaka-aineisiin ja tuotteisiin, joilla on markkinapotentiaalia;

· omaksutaan ennakoiva strategia monenvälisissä järjestöissä ja kahdenvälisissä suhteissa, kuten suhteissa Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Australiaan, eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden eri aloilla.

Nämä tavoitteet mahdollistavat myös eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimivuuden asianmukaisen seurannan, mukaan lukien toteutettavat toimet ja saavutetut tulokset.

3.2. Mekanismit

Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden lisäarvo liittyy siihen, että siinä pyritään saavuttamaan yhteiset tavoitteet (esitetty edellä 3.1 kohdassa) soveltamalla tärkeitä innovaatiomekanismeja[10], seuraavat laaja-alaiset toimet mukaan luettuina:

· tuetaan sekä teknologiaan perustuvien että muiden kuin teknologiaan perustuvien innovaatioiden kehittämistä; tällaisia ovat tuotteiden ja palvelujen uudet yhdistelmät, uudet palvelut ja tuotteiden parempi suunnittelu siten, että varmistetaan tuotteiden kierrätettävyys käyttöiän lopussa, käyttäjävetoinen suunnittelu sekä uudet politiikan välineet tutkimusta ja innovaatioita varten;

· edistetään tieteellistä huippuosaamista ja investoidaan ihmisiin (taitoihin);

· tuetaan kohdennettuja innovatiivisia sääntelytoimia ja/tai jäsenvaltioiden kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta parannetaan innovaatiomyönteistä sääntelykehystä;

· edistetään standardointiin ja julkisiin hankintoihin liittyviä kohdennettuja välineitä;

· saatetaan yhteen politiikan välineet ja järjestöt (poliittiset päättäjät, virastot, teollisuudenala, tutkijat) tarjonta- ja kysyntäpuolella, jotta voidaan lyhentää innovaatioiden markkinoilletuontiaikaa ja vauhditetaan niiden levittämistä.

Edellä mainittuja välineitä voidaan käyttää markkinoiden tarjonta- tai kysyntäpuolella. Molemmilla puolilla on kuitenkin varmistettava tulosten asianmukainen seuranta.

Tarjonta: Kansallinen Jäsenvaltioiden ja alueiden rahoittama tutkimus ja innovointi Taidot ja koulutus jäsenvaltioissa Kansainvälinen (EU:n taso) Eureka, Eurostars, ERANet EU:n puiteohjelmat tutkimuksen seitsemäs puiteohjelma (FP7) (yhteistyö, PPP-kumppanuus, Cost, yhteiset teknologia-aloitteet (JTIs), ERANet, ESFRI…) Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatioyhteisö (EIT KIC) Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP) Euroopan investointipankin välineet Rakennerahastot || Tiede, TTKI || Kysyntä: Kansallinen Sääntely (sääntelyn täytäntöönpano mukaan luettuna) Jäsenvaltioiden ja alueiden julkiset hankinnat Kansainvälinen (EU) Standardit/merkinnät Sääntely (sääntelyn täytäntöönpano mukaan luettuna) Julkiset hankinnat Immateriaalioikeudet ja tietämyksen siirto Markkinoiden seuranta Kansainvälinen (maailmanlaajuinen) Kauppapolitiikka Poliittinen vuoropuhelu || Markkinat, kuluttajat

Tarjontapuolella kaivannaistoiminnan, korvaamisen, resurssitehokkuuden ja kierrätyksen tutkimukseen tehtävät investoinnit on sovitettava paremmin yhteen innovaatiokumppanuuden yleisten tavoitteiden kanssa, jotta voidaan luoda tarvittava kriittinen massa, koska yksikään kansallinen tai eurooppalainen tutkimusohjelma ei voi kattaa kaikkia näkökohtia ja tutkimukseen tehtävät investoinnit ja niihin liittyvät riskit ovat liian suuria monille yksityisyrityksille. Tämä edellyttää nykyisten verkostojen (esim. ERA-NET raaka-aineiden alalla, kestävien mineraalivarojen eurooppalainen teknologiafoorumi, metsäsektorin teknologiafoorumi ja muut eurooppalaiset teknologiayhteisöt) tiivistä osallistumista ja tutkijoiden ja rahoitusjärjestöjen uusien, niin yksityisten kuin julkistenkin, verkostojen edistämistä Euroopassa. Komissio on esittänyt EU:n tulevalle tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmalle ”Horisontti 2020” erityistavoitteeksi ”ilmastotoimien, resurssitehokkuuden ja raaka-aineiden” asettamaan yhteiskunnalliseen haasteeseen vastaamisen.

Euroopalla on jo kokemusta tämän alan tutkimuksen ja innovaatioiden rahoituksesta, mutta kysyntäpuolella on edelleen hyödyntämättä suuria mahdollisuuksia[11], jotka liittyvät uusien tuotteiden ja palvelujen saattamiseen markkinoille. Innovaatioiden markkinoilletuontiajan nopeuttaminen on erityisen tärkeää pk-yrityksille. Siksi tällä eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella olisi kannustettava innovaatioihin sekä tarjonta- että kysyntäpuolella käyttämällä mahdollisuuksien mukaan lainsäädännön, julkisten hankintojen, elinkaarianalyysin, immateriaalioikeuksien ja standardien kaltaisia asianmukaisia välineitä. Kestäviin kulutus- ja tuotantopolitiikkoihin liittyvien innovaatioiden olisi oltava keskeisessä asemassa. Euroopassa on jo otettu käyttöön kestäviä ja innovaatiomyönteisiä julkisia hankintoja koskevia kannustimia, minkä lisäksi voitaisiin perustaa edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen kaltaisia julkisten hankintojen verkostoja[12], ja tässä eurooppalaisessa innovaatiokumppanuudessa sovellettuja julkisia hankintoja koskevia EU:n ympäristökriteerejä[13] olisi sovellettava laajemmin, jotta voidaan edistää (ympäristö)innovaatioiden käyttöönottoa ja levittämistä.

3.3. Tehtäväkokonaisuudet

Sidosryhmien ja poliittisten päättäjien antamien tietojen perusteella mahdolliset toteutettavat toimet on luokiteltu viiteen otsakkeeseen tai ”tehtäväkokonaisuuteen”. Nämä tehtäväkokonaisuudet, jotka sisältävät sekä tarjonta- että kysyntäpuolen toimia, eivät toimi itsenäisesti eivätkä sulje toisiaan pois. Yksittäiset tehtäväkokonaisuudet ovat pikemminkin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja ne ovat osittain tarkoituksellisesti päällekkäisiä. Niitä voidaan myös mukauttaa siten, että otetaan huomioon muuttuvat tarpeet ja hyödynnetään uusia mahdollisuuksia.

Hallintorakenteilla kannustetaan yhteistyöhön ja poistetaan samalla toimintapolitiikkoihin, toiminta-aloihin, maantieteellisiin etäisyyksiin tai organisaatiokulttuureihin liittyviä esteitä. Joitakin kaivannaistoiminnan teknologioita voitaisiin soveltaa myös kierrätyksessä tai päinvastoin. Niiden avulla voidaan myös parantaa yhteistyötä suurten yritysten ja pk-yritysten välillä sekä pk-yritysten kesken, esimerkiksi käyttämällä alueellisia klustereita.

Eurooppalaista innovaatiokumppanuutta varten ehdotetaan seuraavia tehtäväkokonaisuuksia (yksityiskohtainen kuvaus kustakin tehtäväkokonaisuudesta esitetään liitteessä olevassa 2 kohdassa):

Teknologiapainotteiset politiikan alat

Tehtäväkokonaisuus 1 – Kehitetään innovatiivisia teknologioita ja ratkaisuja raaka-aineiden kestävää ja turvallista saantia varten kaivannaistoiminnan, jalostuksen ja kierrätyksen tasolla. Teknologisen kehittämisen täydentämiseksi tämän tehtäväkokonaisuuden tavoitteena on lisäksi tuottaa standardoituja etenemissuunnitelmia tällaisille toimialoille ottaen huomioon yrityskustannukset.

Tehtäväkokonaisuus 2 – Kehitetään innovatiivisia ja kestäviä ratkaisuja kriittisten ja niukkojen raaka-aineiden korvaamiseksi asianmukaisesti. Ensimmäisten tärkeiden toimien joukko voidaan määrittää kriittisten raaka-aineiden luettelon ja taloudellisesti tärkeimpien ja ekologisesti herkimpien sovellusten perusteella.

Muut kuin teknologiapainotteiset politiikan alat

Tehtäväkokonaisuus 3 – Parannetaan raaka-aineita koskevaa Euroopan sääntelykehystä ja tietämys- ja infrastruktuuriperustaa. Tehtäväkokonaisuuden tavoitteena on kehittää ja standardoida geologisia tietoja sekä määrittää mineraaleja, maankäytön suunnittelua ja niiden sääntelyä koskevat parhaat käytännöt ja vaihtaa niitä. Sillä tuetaan myös toimia, joilla edistetään Euroopassa tarvittavaa teknistä huippuosaamista ja taitoja.

Tehtäväkokonaisuus 4 – Parannetaan sääntelykehystä julkisten (esim. julkiset hankinnat) tai yksityisten aloitteiden avulla etenkin edistämällä huippuosaamista, ehkäisemällä jätteiden syntyä, valmistelemalla uudelleenkäyttöä ja kierrättämällä. Tehtäväkokonaisuudella pyritään optimoimaan raaka-aineiden lisäarvo, parantamaan kannattavuutta ja vähentämään kierrätyskustannuksia tehostamalla jätevirroista saatavien arvokkaiden raaka-aineiden keräystä, lajittelua ja kierrätystä. Tavoitteen saavuttamiseksi sovelletaan myös tuote-, standardointi- ja sertifiointipolitiikkoja sekä taloudellisia välineitä.

Kansainvälinen yhteistyö – laaja-alainen lähestymistapa

Tehtäväkokonaisuus 5 – tunnustetaan maailmanlaajuisen markkinapaikan merkitys raaka-aineiden saannin turvaamiselle ja edistetään ympäristöystävällisten hankinta- ja jalostusteknologioiden käyttöä; tarkastellaan mahdollisesti tutkimusta ja innovaatioita, parannetaan tietämyskantaa, kauppapolitiikkaa ja poliittista vuoropuhelua kansainvälisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, OECD:n, Maailmanpankin ja G20-ryhmän, kanssa ja kahdenvälisissä suhteissa. Erityistä huomiota kiinnitetään mahdollisuuteen parantaa synergioita tämän aloitteen ja merentakaisiin maihin ja alueisiin liittyvien toimintapolitiikkojen välillä.

3.4. Hallintorakenne

Eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden hallintorakenne on innovaatiounionia koskevien periaatteiden mukainen. Sen tavoitteena on löytää tasapaino yhtäältä korkean tason sitoutumisen ja toimivan koordinoinnin ja toisaalta voimakkaasti hajautettujen operatiivisten vastuiden välillä, jotta varmistetaan käytännön toimijoiden ja muiden keskeisten sidosryhmien toimiva osallisuus. Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevästä eurooppalaisesta innovaatiokumppanuuspilotista[14] saatuja kokemuksia, jotka liittyvät hallintotapaan, soveltamisalaan, suunnitteluun ja sidosryhmien osallistamiseen, on hyödynnetty tämän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden tarpeiden täyttämiseksi.

Tällä eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella tuodaan yhteen julkisen sektorin edustajat (EU:ssa, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla), teollisuuden toimijat (pk-yritykset mukaan luettuina), kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät, jotta voidaan edistää sekä innovaatioiden kehittämistä että niiden hyödyntämistä ja levittämistä markkinoilla. Perusperiaatteena on kuitenkin, että eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden avulla luodaan käytännöllinen, joustava ja epäbyrokraattinen toimintakehys, joka mahdollistaa erilaisten etujen edustamisen.

Tätä lähestymistapaa noudatetaan seuraavissa työskentelymenetelmissä operatiivisella tasolla (yksityiskohtaista tietoa on esitetty liitteessä olevassa 3 kohdassa):

Korkean tason ohjausryhmä (HLSG) vastaa tämän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden strategisesta neuvonnasta ja ohjauksesta tarkoin määritettyjen valtuuksien pohjalta. Korkean tason ohjausryhmä ei voi kuitenkaan vaikuttaa yhteisön oikeudessa määriteltyyn muodolliseen päätöksentekomenettelyyn. Ryhmässä ovat edustettuina kumppanuuden keskeiset toimijat, joita ovat yksityishenkilön ominaisuudessa nimitetyt jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, yritysten, korkeakoulujen, tutkimuskeskusten, kansalaisjärjestöjen ja muiden laitosten edustajat. Ryhmän kokoa kuitenkin rajoitetaan, jotta voidaan varmistaa sen tehokas toiminta. Sen tehtävänä on laatia strateginen täytäntöönpanosuunnitelma, jossa suositellaan ensisijaisia toimintalinjoja. Ryhmä auttaa suunnitelmasta saatujen reaktioiden pohjalta varmistamaan edistymisen täytäntöönpanon alkuvaiheessa, ohjaa kehitystä ja raportoi siitä sekä saattaa suunnitelman ajan tasalle. Edistymisen seuraamiseksi ryhmän on lisäksi kehitettävä vaikutusta koskevat tavoitteet, jotka eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden on tarkoitus saavuttaa.

Sherparyhmä, joka muodostuu korkean tason ohjausryhmän henkilökohtaisista edustajista, vastaa strategisen ja operatiivisen tason välisistä yhteyksistä. Sen päätehtävänä on varmistaa kumppanuuden moitteeton sujuminen, johon kuuluvat tärkeiden toimien suunnittelu, tehtäväkokonaisuuksien yleinen yhteensovittaminen ja korkean tason ohjausryhmän kokousten ja jatkotoimien valmistelu.

Operatiiviset ryhmät perustetaan erityisten aihepiirien mukaan, ja niiden tehtävänä on neuvoa korkean tason ohjausryhmää ja muuntaa strateginen täytäntöönpanosuunnitelma tehtäviksi ja toimiksi. Ne toimivat joustavien rakenteiden pohjalta, tilapäisesti ja tarvittaessa tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Jotta varmistetaan, että eurooppalainen innovaatiokumppanuus voi hyötyä täysimääräisesti EU:n nykyisestä huippuosaamisesta, operatiivisten ryhmien olisi pyrittävä varmistamaan toimiensa mahdollisimman laaja kattavuus (27 jäsenvaltion muodostama maantieteellinen alue ja tarvittava asiantuntemus eri aloilta) avoimen nimeämismenettelyn pohjalta. Kokoukset järjestetään siten, että maksimoidaan asiantuntijoiden toimista saatava hyöty.

3.5. Ulottuvuus

Jotta varmistetaan tietojen avoin kierto ja vastuullisuus eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden koko keston ajan, on ensisijaisen tärkeää edistää vuorovaikutusta sekä poliittisella tasolla että koko yhteiskunnassa (ks. myös liitteet 4 ja 5). Tämä voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Politiikan tasolla komissio laati vuosittain raportin neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Yhteiskunnallisella tasolla eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella pyritään ottamaan laaja yleisö mukaan toimiin järjestämällä vuosittain yleisötapahtuma. Näin täytetään eräs innovaatiokumppanuuksien tärkeä tavoite, joka on laajimman mahdollisen yhteiskunnallisen osallistumisen varmistaminen.

3.6. Aikataulu

Komissio toivoo eurooppalaisesta innovaatiokumppanuudesta lisää kannanottoja Euroopan parlamentilta ja neuvostolta samoin kuin muilta sidosryhmiltä. Virstanpylväiksi on saatujen kannanottojen pohjalta kaavailtu seuraavia (yksityiskohtaista tietoa esitetään liitteessä olevassa 6 kohdassa):

· vuoden 2012 puolivälistä lähtien: Euroopan komissio nimeää korkean tason ohjausryhmän, sherparyhmän ja operatiiviset ryhmät;

· vuoden 2013 alussa: korkean tason ohjausryhmä viimeistelee strategisen täytäntöönpanosuunnitelman, jonka Euroopan komissio esittelee Euroopan parlamentille ja neuvostolle (vuoden 2013 alkupuoliskolla);

· vuoden 2013 puolivälistä lähtien: täytäntöönpano on käynnistetty ja ensimmäinen vuosikokous on pidetty;

· kehittymisen arviointi (hallintorakenne mukaan lukien) vuoden 2014 lopulla (otetaan huomioon vuosien 2014–2020 uusi monivuotinen rahoituskehys ja uuden komission valinta).

Vuonna 2011 on jo käynnistetty muutamia valmistelevia toimia ja tutkimuksia tämän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimien tukemiseksi. Ensimmäiset tuotokset saadaan vuosina 2012 ja 2013, joten eurooppalaisessa innovaatiokumppanuudessa voidaan saavuttaa konkreettista edistystä jo varhaisessa vaiheessa. Kartoittaakseen edistymistä komissio järjestää eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien tarkastelun vuoden 2013 kuluessa.

[1]               KOM(2008) 699 ja KOM(2011) 25.

[2]               Neuvoston 10.3.2011 antamat päätelmät 6909/11.

[3]               Euroopan parlamentin 13.9.2011 esittämä päätöslauselma.

[4]               KOM(2010) 614.

[5]               KOM(2011) 21.

[6]               KOM(2011) 571 lopullinen.

[7]               KOM(2010) 546.

[8]               Kuten määritelty asiakirjassa KOM(2011) 25.

[9]               Lähde: IPA (International Platinum Group Metals Association): www.ipa-news.com

[10]             Kuten määritelty asiakirjassa KOM(2010) 546.

[11]             Ks. Ahon raportti (2006) ”Innovatiivisen Euroopan luominen”, vuonna 2007 tehty edelläkävijämarkkinoita koskeva aloite ja OECD:n vuoden 2010 innovaatiostrategia.

[12]             http://ec.europa.eu/enterprise/policies/innovation/policy/public-procurement/pp-networks_en.htm

[13]             http://ec.europa.eu/environment/gpp/gpp_criteria_en.htm

[14]             SEC(2011) 1028 lopullinen.