KOMISSION KERTOMUS EUROOPPA-NEUVOSTOLLE

Vuoden 2012 raportti kaupan ja investointien esteistä

1.         JOHDANTO

Vuonna 2011 komissio antoi Eurooppa-neuvostolle ensimmäisen raportin kaupan ja investointien esteistä. Raportti julkaistiin jatkotoimena Eurooppa 2020 -strategiaan[1] sisältyvään sitoumukseen, joka on sittemmin esitetty myös komission tiedonannossa ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka”[2]. Raportin tavoitteena oli keskittää poliittisella tasolla huomio yhteistoimiin, joita on kohdistettava tiettyihin markkinoillepääsyn esteisiin, jotka estävät eurooppalaisia yrityksiä harjoittamasta vientiä tai investoimasta kolmansiin maihin. Raportilla pyrittiin lisäämään tietoisuutta siitä, että on tärkeää käsitellä tällaisia esteitä kohdennetulla ja yhtenäisellä tavalla, jotta eurooppalaiset yritykset voivat hyötyä globaalien markkinoiden tarjoamista eduista sen mukaisesti kuin on monenvälisesti tai kahdenvälisesti neuvoteltu EU:n kauppakumppaneiden kanssa.

Tämä asiakirja on toinen raportti kaupan ja investointien esteistä. Siinä tehdään selkoa siitä, miten ensimmäisessä raportissa määritettyjen 21 esteen suhteen on edistytty, ja otetaan esiin myös joitakin uusia esteitä, jotka edellyttävät sekä komissiolta että jäsenvaltioilta yhtenäistä toimintaa ja poliittista priorisointia. Vuoden 2011 raportin tapaan tässäkin raportissa keskitytään esteisiin, joita on EU:n joidenkin strategisten kumppaneiden eli Kiinan, Intian, Japanin, Mercosurin[3], Venäjän ja Yhdysvaltojen markkinoilla[4].

Keskittyminen vain joihinkin EU:n strategisiin kumppaneihin ei kuitenkaan tarkoita, että muilla markkinoilla oleviin esteisiin ei puututtaisi. Päin vastoin komissio tekee aktiivisesti työtä laajemman kauppakumppaneiden ryhmän kanssa markkinoillepääsyn edellytysten parantamiseksi. Näitä maita ovat esimerkiksi Vietnam, Indonesia, Ukraina ja Turkki, joiden markkinoilla eurooppalaiset yritykset joutuvat kohtaamaan huomattavan määrän esteitä.

Yksittäisten kaupan esteiden poistaminen on kulmakivi EU:n suhteissa kolmansiin maihin ja tärkeä osa EU:n kauppapolitiikka. Se muodostuu vieläkin tärkeämmäksi tässä pitkittyneessä talouskriisissä, jolla on vakavia vaikutuksia moniin eurooppalaisiin yrityksiin ja EU:n kansalaisiin. Tässä yhteydessä kauppa on keskeinen veturi taloudellisen kasvun edistämisessä ja työpaikkojen luomisessa[5]. Samalla kuitenkin lisääntyvä protektionismin[6] riski uhkaa avointa kauppajärjestelmää. Siksi on aidosti EU:n etujen mukaista edistää ja ajaa kaupan avoimuutta kaikilla foorumeilla - sekä kahdenvälisillä että monenvälisillä.

Koska mahdollisuudet saattaa Dohan kehitysohjelma lähitulevaisuudessa päätökseen ovat vähenemässä, EU on uudelleenkohdentanut kauppastrategiansa kahdenvälisiin neuvotteluihin. Etelä-Korean kanssa tehty erittäin kattava ja kunnianhimoinen vapaakauppasopimus tuli väliaikaisesti voimaan 1. heinäkuuta 2011. Se tarjoaa eurooppalaisille yrityksille ja kuluttajille huomattavia taloudellisia etuja. Kahdenväliset neuvottelut Keski-Amerikan sekä Perun ja Kolumbian kanssa on saatettu päätökseen. Neuvottelut Ukrainan kanssa ovat tulossa päätökseen. Kanadan, Intian ja Singaporen kanssa käytävät neuvottelut etenevät hyvin, ja neuvottelut Malesian ja Mercosurin kanssa ovat käynnissä. Uusia vapaakauppasopimuksia koskevat neuvottelut on käynnistetty Georgian ja Moldovan kanssa, ja keskusteluja käydään Indonesian, Vietnamin, Thaimaan, Filippiinien ja Japanin kanssa mahdollisten neuvottelujen käynnistämiseksi. Venäjän liittyminen WTO:hon avaa uusia näkymiä käynnissä oleville neuvotteluille uudesta sopimuksesta. Yhdysvaltojen ja Kiinan osalta EU käy korkean tason vuoropuheluja, jossa käsitellään muun muassa markkinoillepääsyn esteitä. Lisäksi EU arvioi parhaillaan Kiinan osalta, onko toivottavaa ja mahdollista tehdä erillinen investointisopimus.

Neuvottelujen asialistan ollessa näin kattava on tärkeää, että eurooppalaisille yrityksille annettavat, kolmansien maiden markkinoille pääsyä koskevat sitoumukset ovat peruuttamattomia ja että voidaan jopa mahdollistaa pääsy uusille markkinoille. Tällä tavoin liiketoiminnalle voidaan myös luoda vakaat ja ennakoitavat reunaehdot kaikkialla maailmassa. Neuvottelujen saattaminen onnistuneesti päätökseen on kuitenkin vain yksi asia. Yhtä tärkeää on varmistaa, että neuvotteluilla luodut mahdollisuudet todellakin hyödynnetään ja syntyy todellisia kauppavirtoja. Käytännössä eurooppalaiset yritykset kohtaavat edelleen aivan liian usein huomattavia esteitä ulkomaan markkinoille pääsyssä. Nämä esteet ovat usein tullien ulkopuolisia esteitä, kuten teknisiä määräyksiä ja standardeja, raskaita tullimenettelyjä tai heikkoa tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista. Aloilla, joilla kansainvälisen kaupan käyttäytymissäännöt ovat yhä melko heikkoja, kuten julkisissa hankinnoissa ja vientirajoitusten yhteydessä, esteet ovat yhä enenevässä määrin lisääntyneet talouskriisin puhjettua vuonna 2008.

Kauppaneuvottelujen ja täytäntöönpanon on kuljettava käsi kädessä. Neuvottelujen asialistan vahvistaminen edellyttää voimakkaampaa keskittymistä täytäntöönpanoon. Tätä korostetaan myös Euroopan parlamentin taannoisessa päätöslauselmassa[7], joka antaa ansiokkaasti suuntaa kaupan esteitä koskevalle komission ja jäsenvaltioiden työlle. Siinä näkyy lisääntyvä poliittinen tietoisuus siitä, että kaupan esteiden torjunta on olennaisen tärkeää sekä kauppapolitiikan oikeutuksen että tehokkuuden näkökulmasta. Tämän seurauksena täytäntöönpanon ajamista on myös poliittisella tasolla pidettävä etusijalla, erityisesti talouskriisin aikana.

Tämän raportin keskeinen viesti vastaa markkinoillepääsystrategian ydinajatusta. Jos komissio ja jäsenvaltiot asettuvat kohdennettujen ja määrätietoisten toimien taakse koordinoidusti, esteitä kolmansissa maissa voidaan poistaa ja eurooppalaisten yritysten pääsy ulkomaan markkinoille paranee. Tuloksia ei aina saada nopeasti, eivätkä ne aina ole niin pitkälle meneviä kuin talouden toimijat haluaisivat. Mutta kun niitä saadaan, ne voivat tarjota eurooppalaisille yrityksille ja kansalaisille huomattavia taloudellisia etuja.

Tämä toinen raportti kaupan ja investointien esteistä on laadittu seuraavasti. Jaksossa 2 kerrotaan edistymisestä edellisessä raportissa määritettyjen esteiden suhteen ja esitetään vaihtoehtoja lisätoimiksi siellä, missä edistyminen ei ole vielä tyydyttävää. Jaksossa 3 nostetaan esiin joitakin uusia esteitä ensisijaisten toimien kohteiksi tulevaisuudessa. Jaksossa 4 kuvaillaan joissakin maissa esiin tullutta pyrkimystä alkaa harjoittaa kauppaa rajoittavaa teollisuuspolitiikkaa.

2.         KAUPAN ESTEET VUONNA 2011: MILLAISTA EDISTYSTÄ ON SAAVUTETTU?

Vuoden 2011 raportissa määritettiin 21 kaupan estettä, jotka koskivat kuutta kauppakumppania/aluetta. Näiden esteiden katsottiin olevan eurooppalaisten yritysten kannalta erittäin merkittäviä, kun otetaan huomioon mahdolliset taloudelliset tai järjestelmää koskevat vaikutukset ja niiden maiden strateginen merkitys, joissa näitä esteitä on ilmennyt. Nämä markkinoillepääsykysymykset on nostettu painopistealueiksi EU:n kahdenvälisissä kauppasuhteissa kyseisten maiden kanssa. Komissio on pyrkinyt järjestelmällisesti ottamaan ne esiin kahdenvälisissä kokouksissa, tarvittaessa myös korkeimmalla poliittisella tasolla (esim. huippukokouksissa).

Tässä jaksossa kerrotaan tärkeimmistä esteitä koskevista toimista ja vuonna 2011 saavutetusta edistymisestä. Liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa on kattava yhteenveto kaikista komission toteuttamista toimista, myös käytännön tasolla. Joissakin tapauksissa on edistytty niin, että este on kokonaan poistettu. Toisissa taas este on osittain jäljellä, vaikka jonkin verran edistystä on saavutettu. Joidenkin esteiden osalta tilanne on heikentynyt viime vuoteen verrattuna, vaikka lukuisia toimia on toteutettu.

Tässä jaksossa analysoidaan näitä kolmea ryhmää saavutetun edistymisen perusteella. Venäjän osalta tuleva WTO-jäsenyys voi ratkaista monia pitkäaikaisia markkinoille pääsyyn liittyviä kysymyksiä. Siksi esteiden tilannetta Venäjällä analysoidaan erillisenä ryhmänä.

 2.1      Esteet, joiden suhteen on saavutettu huomattavaa edistystä

Kahden Intiaa koskevan toimenpiteen suhteen saavutettiin huomattavaa edistystä. Ensinnäkin tuloksia saatiin vuonna 2010 käyttöön otettujen puuvillan, eli puuvillalangan ja raakapuuvillan, vientiä koskevien rajoitusten poistamisessa. Elokuussa 2011 Intian hallitus lopulta poisti kaikki jäljellä olleet määrälliset raakapuuvillaa koskevat rajoitukset. Tällä hetkellä puuvillan vientiin ei sovelleta mitään rajoituksia. Puuvillan ja siitä jalostettavien tuotteiden vientirajoitukset olivat erittäin huolestuttavia, sillä ne aiheuttivat maailmanmarkkinahintojen nousupainetta ja vääristivät toimitusvarmuutta. Lisäksi Intia on edelleen ollut EU:lle yksi tärkeimmistä puuvillatuotteiden tuonnin lähteistä. Vuonna 2009 tuotteista, joita rajoitukset koskivat, 23 prosenttia tuli Intiasta. Siksi tämän esteen poistamisella on suuri taloudellinen merkitys EU:n yrityksille, erityisesti tekstiilialalla. Vuoden 2011 kuluessa EU:n huolenaiheet otettiin esiin Intian viranomaisten kanssa useaan otteeseen, myös kauppapolitiikan pääosaston pääjohtajan toimesta.

Toinen Intian toimenpide, jonka suhteen on saavutettu huomattavaa edistystä, koski vuonna 2010 käyttöön otettuja televiestintälaitteiden lisensiointivaatimuksia. Näitä muutettiin lopulta niin, että suurin osa hankalista ehdoista poistettiin. Turvallisuushuolenaiheisiin perustuvien, vuonna 2009 ja 2010 esitettyjen alkuperäisten vaatimusten mukaisesti ulkomaisten televiestintälaitteiden tarjoajien olisi pitänyt siirtää teknologiansa ensimmäisten kolmen sopimusvuoden aikana ja korvata insinöörinsä intialaisilla kahden vuoden kuluessa. Lisäksi tietyt arkaluonteiset tiedot olisi pitänyt ilmoittaa Intian viranomaisille turvallisuussyistä. Tällaiset vaatimukset kuitenkin poikkesivat huomattavasti vakiintuneista kansainvälisistä käytännöistä. Useiden maiden ja toimijoiden, myös EU:n, ilmaistua huolensa Intia lopulta poisti tiukat turvallisuussäännöt, kuten pakollista teknologian siirtoa koskevat vaatimukset.

Komission vuonna 2011 toteuttamat toimet ovat osoittautuneet erittäin tuloksellisiksi: Kysymys on otettu esille kaikissa tilaisuuksissa. Myös komission puheenjohtaja Barroso otti sen esille EU:n ja Intian huippukokouksessa joulukuussa 2010. Saavutettu edistyminen on osaltaan auttanut ratkaisemaan EU:n teollisuuden kannalta keskeisimmät kysymykset. Intian televiestintälaitteiden markkinoiden kokonaisarvo oli noin 16,7 miljardia euroa tilivuotena 2010–11. Komissio pitää edelleen tiiviisti yhteyttä kyseiseen teollisuuteen ja seuraa joitakin teknisiä kysymyksiä, jotka ovat vielä avoimia.

2.2       Esteet, joiden suhteen on edistytty jonkin verran

Edistystä on saavutettu myös joidenkin muiden, vuoden 2011 raportissa määritettyjen esteiden suhteen. Näitä ei ole kuitenkaan vielä täysin ratkaistu, ja sen vuoksi ne jäävät vuoden 2012 painopisteluetteloon. Joissakin tapauksissa on kyse järjestelmää koskevista esteistä, jotka ovat olleet jo pitkään esillä kahdenvälisissä kauppasuhteissa. Siksi vuonna 2011 aikaansaadut parannukset ovat lupaavia merkkejä siitä, mitä voitaisiin vielä saavuttaa tänä vuonna. Komissio aikoo edelleen ottaa näitä asioita kaikissa yhteyksissä esiin vuonna 2011 saavutetun hyvän edistymisen pohjalta, jotta esteet saataisiin kokonaan poistetuksi vuonna 2012.

Kiinassa komission sinnikäs työ on tuottanut tulosta kahdenvälistä kauppaa häiritsevien tekijöiden luettelon systeemisimpiin kysymyksiin kuuluvassa asiassa. Merkittävää edistystä saavutettiin nimittäin ns. kotimaisten innovaatioiden politiikan suhteen. Tämän politiikan taustalla on periaate, jonka mukaan julkisten hankintojen markkinoille päästetään ainoastaan sellaisia innovatiivisia tuotteita, joiden immateriaalioikeudet ovat peräisin Kiinasta. Edistyksestä oli saatu orastavia myönteisiä merkkejä taloutta ja kauppaa koskevassa korkean tason vuoropuhelussa jo joulukuussa 2010, ja vuonna 2011 Kiina toteutti konkreettisia toimenpiteitä hankintojen irrottamiseksi immateriaalioikeuksien alkuperää koskevista vaatimuksista esimerkiksi poistamalla julkisia hankintoja koskevan lain täytäntöönpanoasetusluonnoksesta viittaukset kotimaisiin innovaatioihin ja sitoutumalla poistamaan pakolliset luettelot (myös provinssien luettelot). Lisäksi valtionvarainministeriö (MOF) antoi tiedotteen, jossa ilmoitettiin, että kolme kansallista kotimaisiin innovaatioihin liittyvää politiikkaa poistetaan. Lopuksi vielä Yhdysvaltain ja Kiinan yhteisen kauppakomission kokouksessa marraskuussa 2011 Kiina teki lisää konkreettisia siirtoja varmistaakseen provinssitason sitoumusten täytäntöönpanon.

Komissio antaa vuonna 2011 saavutetulle merkittävälle edistymiselle tunnustuksensa. Se on tärkeä askel kohti syrjivien säännösten poistamista tärkeällä julkisten hankintojen alalla. Komissio jatkaa Kiinan antamien jatkositoumusten seurantaa, jotta voidaan varmistaa, että eurooppalaiset yritykset todella pääsevät Kiinan markkinoille.

Kiinan asettamiin raaka-aineiden vientirajoituksiin kohdistuvista EU:n toimista voidaan raportoida myönteistä kehitystä vuonna 2009 WTO:n piirissä käsiteltäväksi otetun yhdeksää tuotetta koskevan kiistan puitteissa[8]. WTO:n paneeli antoi heinäkuussa 2011 raporttinsa, jossa tarkennettiin, että vientirajoitukset, joita Kiina soveltaa joihinkin raaka-aineisiin, ovat ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita Kiinalla on WTO:n säännöstön nojalla. Paneeli totesi erityisesti, että Kiinan kyseisille raaka-aineille asettamat vientitullit olivat ristiriidassa niiden velvoitteiden kanssa, joita Kiinalla on WTO:n jäseneksi liittymistä koskevan pöytäkirjan nojalla. Kiinan näille raaka-aineille määräämien vientikiintiöiden todettiin rikkovan yleistä kieltoa ottaa käyttöön viennin määrällisiä rajoituksia. Lisäksi paneeli totesi, että kyseisiä toimenpiteitä ei voitu perustella ympäristönsuojelua koskevilla huolenaiheilla tai tärkeistä tuotteista vallitsevalla pulalla. Kiina valitti paneelin raportista, ja valituselin vahvisti 30. tammikuuta 2012 Kiinan määräämien kiintiöiden ja vientitullien olevan laittomia. Komissio otti vuonna 2011 edelleen esille raaka-aineiden vientirajoituksia myös WTO-asiaa laajemmin, koska tämä Kiinan politiikka koskee edelleen hyvin monia tärkeitä raaka-ainekomponentteja, kuten harvinaisia maametalleja. Komissio tarkastelee valituselimen raportin julkaisemisen jälkeen, miten se voisi käsitellä tätä asiaa edelleen.

Myös Intian kanssa on edistytty jonkin verran terveys- ja kasvinsuojelutoimia (SPS) koskevissa kysymyksissä erityisesti siltä osin, että nautaeläinten geneettisen aineksen käsittely voitaisiin saattaa vastaamaan kansainvälisiä standardeja, samalla kun neuvottelut vapaakauppasopimuksesta ovat käynnissä. Tarvitaan kuitenkin lisäedistystä, jotta vienti EU:sta voidaan täysin vapauttaa. Lisäksi elintarvikkeiden turvallisuuden alalla Intia antoi lokakuussa 2011 suuntaviivat, jotka helpottavat useiden Intiaan vietävien EU:n maatalousperäisten elintarviketuotteiden kauppaa. Intian on kuitenkin vielä mukauduttava lisää kansainvälisiin standardeihin, jotta se voi avata markkinansa kokonaan EU:n tuotteille. Sen vuoksi komissio jatkaa näiden kysymysten ottamista esille Intian viranomaisten kanssa kaikilla monenvälisillä ja kahdenvälisillä foorumeilla vuonna 2011 saavutetun myönteisen kehityksen pohjalta.

Japanin kanssa käytävät alustavat keskustelut vapaakauppasopimusneuvottelujen mahdollisesta käynnistämisestä vuonna 2012 etenevät. Japanin vuonna 2009 EU:n ja Japanin huippukokouksessa antamien sitoumusten jatkotoimena on edistytty jonkin verran lääkinnällisten laitteiden osalta. Japanin terveys-, työ- ja hyvinvointiministeriön kanssa harjoitetun säännöllisen yhteydenpidon seurauksena ”markkinoille saattamista edeltäviä” hyväksyntämenettelyjä, joita Japani soveltaa lääkinnällisiin laitteisiin, on selvennetty ja on saavutettu pieni parannus vaatimustenmukaisuuden arviointiprosessiin tiettyjen lääkinnällisten laitteiden ryhmien osalta (esim. IV luokan lääkinnällisten laitteiden ”paikan päällä” tarkastusten rajoittaminen kahden vuoden välein tehtäviksi). Komissio seuraa tämän sitoumuksen täytäntöönpanoa ja pyrkii edelleen parantamaan ja yksinkertaistamaan Japanin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että ne eivät muodosta perusteetonta estettä lääkinnällisten laitteiden ja muiden tuotteiden markkinoille pääsylle.

Japanin kanssa saavutettiin edistystä myös julkisten hankintojen suhteen neuvoteltaessa julkisia hankintoja koskevasta sopimuksesta (GPA), jota koskevat neuvottelut saatiin menestyksekkäästi päätökseen joulukuussa 2011. Japani on luvannut EU:lle, että se soveltaa toiminnan turvallisuutta koskevaa lauseketta rautateiden hankinnoissa läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla. Tämän lupauksen pitäisi johtaa lausekkeen syrjimättömään käyttöön niin, että rautatiealan hankinnat säilyvät avoimina ulkomaisille toimijoille.

Myös Yhdysvaltojen ”kattavaa läpivalaisua” koskevan lainsäädännön osalta edistyttiin. Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeri ilmoitti eräiden muun muassa Euroopan komission toteuttamien toimien seurauksena, että tämän toimenpiteen voimaantuloa, jonka oli alun perin määrä tapahtua 1. heinäkuuta 2012, pyritään lykkäämään. Tämä on ensimmäinen askel, joka toivottavasti johtaa siihen, että Yhdysvaltain kongressi kumoaa kyseisen lainsäädännön. Taustalla olivat toimet, joita on toteutettu transatlanttisen talousneuvoston (TEC) puitteissa, erityisesti vuosina 2010 ja 2011, turvallista kauppa käsiteltäessä. Toimitusketjun turvallisuutta koskevaa yhteistyötä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä vietiin eteenpäin Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministerin Napolitanon ja komissaarien Šemeta, Kallas ja Malmström yhteisellä julkilausumalla 23. kesäkuuta 2011. Julkilausuma tarjoaa poliittiset puitteet EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyölle sekä kahdenvälisesti että monenvälisissä järjestöissä, joista voidaan mainita Maailman tullijärjestö (WCO), Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO), Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) ja Maailman postiliitto (UPU). Marraskuussa 2011 pidetyssä talousneuvoston kokouksessa EU ja Yhdysvallat saivat julkilausuman jatkotoimenpiteenä valmiiksi kauppakumppaniohjelmien vastavuoroista tunnustamista koskevan valmistelutyön. Kun asiakirja on vuonna 2012 allekirjoitettu ja pantu täytäntöön siitä tulee osa vaihtoehtoa kattavalle läpivalaisumenettelylle.

Buy American -lainsäädännön suhteen saatiin jonkin verran – joskin rajallisia – tuloksia. Finanssikriisin aikana vuonna 2009 käyttöön otetun elvytyspaketin[9], joka sisälsi kauaskantoisia Buy American -säännöksiä, voimassaolo päättyi syyskuussa 2011 eikä sitä jatkettu. Yhdysvaltain kongressi ja hallinto pyrkivät kuitenkin nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa edelleen esittämään lainsäädäntöehdotuksia, joissa on samanlaisia ”Buy American” -säännöksiä. Tuorein esimerkki on presidentti Obaman syyskuussa 2011 ilmoittama niin kutsuttu ”American Jobs Act” -ehdotus, jolla otettaisiin käyttöön julkisten infrastruktuurimenojen ohjelma, johon sovellettaisiin ”Buy American” -vaatimuksia. Näiden aloitteiden mahdollisuudet tulla hyväksytyiksi ovat tällä hetkellä yhä epävarmat Yhdysvaltojen kongressin nykyisen poliittisen tilanteen vuoksi. Komissio pysyy kuitenkin valppaana kaiken sellaisen kehityksen suhteen, että uudessa lainsäädännössä otettaisiin käyttöön ”Buy American” -säännöksiä.

2.3       Venäjä – WTO:hon liittymisen vaikutukset pitkäaikaisiin markkinoillepääsyongelmiin

Venäjä on saanut päätöksen 18 vuoden prosessin kohti WTO:n jäsenyyttä, ja siitä tulee virallisesti WTO:n jäsen vuonna 2012. Venäjän on siksi ennen virallista WTO-jäsenyyttä pantava täytäntöön monenvälisiä sääntöjä, joiden on määrä auttaa ratkaisemaan useita pitkäaikaisia kahdenvälisiä markkinoillepääsyä koskevia kysymyksiä ja samalla auttaa ehkäisemään sellaisten uusien toimenpiteiden käyttöönotto, jotka olisivat ristiriidassa sen WTO-sitoumusten kanssa.

Ensinnäkin liittyminen WTO:hon tulee ratkaisemaan myös Venäjän kauppaan liittyvät investointitoimet moottoriajoneuvojen ja niiden osien alalla. Sovittujen liittymisehtojen mukaan Venäjän investointiohjelma vapautetaan WTO:n säännöistä 1. heinäkuuta 2018 asti. Venäjän on poistettava toimenpiteet asteittain siihen mennessä. Samalla kuitenkin EU:n ja Venäjän välisellä kahdenvälisellä sopimuksella luodaan kompensointimekanismi, joka otettaisiin käyttöön, jos moottoriajoneuvojen osien ja komponenttien vienti EU:sta vähenisi Venäjän toimenpiteiden soveltamisen seurauksena.

Edistymistä odotetaan myös tullikäytäntöjen alalla. Ongelmat, joita tuli esiin tulliliiton muodostamisen yhteydessä, on osittain ratkaistu komission ja Venäjän viranomaisten tiiviin yhteydenpidon ja uuden tullikoodeksin täytäntöönpanoa koskevan siirtymäkauden ansiosta. Uudet tullikäytännöt eivät ole yleisesti ottaen johtaneet uusiin markkinoille pääsyn esteisiin, kuten alun perin pelättiin. Huolta aiheuttava kysymys on kuitenkin vielä esimerkiksi Venäjän viranomaisten mielivaltainen tullilainsäädännön tulkinta. Venäjän WTO-jäsenyyden odotetaan tuovan useita parannuksia, koska Venäjään aletaan soveltaa WTO:n sääntöjä ja sopimuksia, esimerkiksi WTO:n sopimusta tullausarvosta. Nämä kaikki edistävät osaltaan kaupan helpottamista. Työ on myös alkanut EU:n ja Venäjän tulliyhteistyön strategisten puitteiden tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Tavoitteena on maksimaalinen kaupan helpottaminen samalla kun varmistetaan vaarattomuus ja turvallisuus.

Edistystä odotetaan myös immateriaalioikeuksien osalta. EU:n ja Venäjän kahdenvälinen immateriaalioikeusvuoropuhelu osoittautunee edelleen erittäin hyödylliseksi noudattamiseen liittyvien ongelmien käsittelyssä.

Edistymistä tapahtunee myös monissa terveys- ja kasvinsuojelukysymyksissä, sillä Venäjän on varmistettava täydellinen yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa ja sovellettava niitä syrjimättömällä tavalla. Venäjän olisi lisäksi varmistettava, että sen terveys- ja kasvinsuojelutoimet perustuvat läpinäkyvyyden ja tieteellisen perustelemisen periaatteille ja että ne ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. WTO:ssa terveys- ja kasvinsuojelutoimista ennen liittymistä käydyt keskustelut ovat jo saaneet Venäjän antamaan joitakin sitoumuksia ja hyväksymään useita tekstejä – myös Valko-Venäjän ja Kazakstanin kanssa muodostetun tulliliiton tasolla. Niiden avulla se valmistautuu saattamaan terveys- ja kasvinsuojelunormit liittymiseen mennessä täysin yhdenmukaisiksi kansainvälisten standardien kanssa. Muita päätöksiä tai normeja on hyväksytty tai niitä valmistellaan[10]. On seurattava tiiviisti, että nämä säädökset ja muu lainsäädäntö pannaan täytäntöön WTO:n terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että Venäjä noudattaa terveys- ja kasvinsuojeluvelvoitteitaan täysimääräisesti heti, kun se liittyy WTO:hon, erityisesti syrjimättömyyden ja oikeasuhteisuuden osalta. Samanaikaisesti komissio jatkaa kahdenvälisiä keskusteluja Venäjän kanssa sekä sen tulliliittokumppanien kanssa tarvittavasta Venäjän ja tulliliiton sääntöjen lisämukauttamisesta, jotta ne vastaisivat kansainvälisiä normeja.

Venäjän WTO-jäsenyyden myötä on otettu hyvin tärkeä askel kohti monien pitkäaikaisten, eurooppalaisten yritysten Venäjän markkinoilla kohtaamien kaupan esteiden ratkaisemista. Venäjän WTO-sitoumusten täytäntöönpanon seuranta suhteessa näitä esteitä koskevaan edistymiseen tulee olemaan tärkeällä sijalla EU:n täytäntöönpanoagendalla vuonna 2012 ja sen jälkeen.

2.4       Esteet, joiden osalta ei edistytty vuonna 2011

Huolimatta Euroopan komission vuonna 2011 toteuttamista toimista, joihin kuului asioiden vieminen korkeimmalle poliittiselle tasolle, joidenkin esteiden osalta ei saavutettu merkittävää edistymistä. Nämä jäävät vuoden 2012 painopisteluetteloon.

Esimerkiksi Kiina ei ole edistynyt vuonna 2011 määritetyistä esteistä kahden osalta. Investoinnit ovat edelleen tärkeä osa-alue kahdenvälisissä suhteissa Kiinan kanssa, koska sen tarjoamat mahdollisuudet ovat valtavat. Investointien esteet eivät ole kuitenkaan poistuneet eikä tilanne ole parantunut vuonna 2011. Voimassa olevien suoria ulkomaisia sijoituksia koskevien seulontamekanismien lisäksi Kiina hyväksyi helmikuussa 2011 kansallisen turvallisuuden tarkastelumekanismin, joka mahdollistaa sen, että sulautumat ja yrityskaupat, joissa on mukana ulkomaisia sijoittajia, voidaan tarkastaa kansallisen turvallisuuden näkökulmasta (ks. jakso 3). Mekanismin liian laaja ja epäselvä soveltamisala on herättänyt huolta, että tulevaisuudessa ulkomaisille sijoittajille luodaan mahdollisia uusia esteitä Kiinassa. Tästä saatiin merkkejä myös, kun kansallinen kehitys- ja uudistuskomissio julkaisi huhtikuussa 2011 kauan odotetun investointiluettelon tarkistamista koskevan luonnoksensa, joka ei täyttänyt odotuksia Kiinan lisäavautumisesta ulkomaisille sijoituksille esimerkiksi televiestinnän, finanssipalvelujen[11], rakentamisen, vähittäiskaupan, pikakuljetusten tai joillakin valmistusteollisuuden aloilla, kuten henkilöautojen valmistuksessa, erityisesti sähkökäyttöisten ajoneuvojen sektorilla. Komissaari De Gucht otti tämän kysymyksen esille heinäkuussa 2011 sekakomitean yhteydessä, ja komissio toimitti Kiinan viranomaisille yksityiskohtaisia kommentteja teknisellä tasolla. Luettelo, joka ei ollut muuttunut merkittävästi huhtikuun luonnoksesta, hyväksyttiin 24. joulukuuta 2011.

Komissio jatkaa aktiivista työskentelyä kohentaakseen investointisuhteitaan Kiinaan. Sen jälkeen, kun EU:n ja Kiinan kahdenvälinen investointityöryhmä käynnistyi vuonna 2010, keskustelut ovat olleet käynnissä EU:n ja Kiinan välistä investointisopimusta koskevien neuvottelujen mahdollisesta käynnistämisestä. Sopimukseen olisi sisällyttävä markkinoillepääsynäkökohdat ja tiukimpien standardien mukainen investointisuoja sekä lisää läpinäkyvyysmekanismeja EU:n sijoittajien oikeusvarmuuden lisäämiseksi Kiinassa.

Prioriteeteiksi määritetyt Kiinan esteet tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuden alalla (esim. OSCCA:n[12] asetus kaupallisesta salauksesta ja monitasoinen suojelujärjestelmä MLPS) ovat edelleen ongelma standardoinnin ja teknisen sääntelyn osa-alueella. Komissio on tehnyt paljon työtä vuonna 2011 ottamalla asian esille ministeritasolla. Kiinan viranomaiset ovat kaikissa yhteyksissä – ja erityisesti OSCCA-asetuksen tarkistamisen suhteen – viestittäneet, että tarkistettu asetus julkaistaan sidosryhmien kuulemista varten ennen hyväksymistä, siinä puututaan teollisuuden huolenaiheisiin ja se on avoimempi ulkomaiselle teknologialle. Uuden asetuksen antamisajankohta, jonka odotettiin olevan vuonna 2011, on kuitenkin edelleen epäselvä. Ennen asetuksen antamista OSCCA-asetusta ja MLPS-järjestelmää käytetään edelleen oikeusperustana tietoturvaan liittyvien toimenpiteiden hyväksymisessä, kuten tehtiin kuuden tietoteknisiä laitteita koskevan standardin tapauksessa. Euroopan komissio jatkaa vuonna 2012 asian ottamista esille kaikissa tilaisuuksissa ja jatkaa työtään saadakseen yhteyden kaikkiin niihin Kiinan viranomaisiin, jotka ovat mukana tässä hyvin monimutkaisessa toimenpideverkostossa.

Intiassa ei saavutettu merkittävää edistymistä tiettyjen alojen, kuten oikeudellisten palvelujen, kirjanpidon sekä vakuutus-, pankki- ja finanssipalvelujen, avaamisessa ulkomaisille sijoituksille. Samaten postialan uudistus ja sen mahdolliset pikalähetyspalvelujen kannalta kielteiset vaikutukset herättävät edelleen huolta. Näitä kysymyksiä käsitellään lähinnä käynnissä olevien vapaakauppasopimusneuvottelujen yhteydessä. Ehdotettu lainsäädäntö, jonka hyväksymisestä parhaillaan keskustellaan, mahdollistaisi ulkomaiset sijoitukset vähittäiskauppaan ja jakelupalveluihin. Sijoitukset monen eri yhtiön tuotteita jakelevaan vähittäiskauppaan jätettiin toistaiseksi odottamaan kielteisen poliittisen ja yhteiskunnallisen reagoinnin vuoksi. Japanissa saavutettiin vain vähäistä edistymistä joissakin vuoden 2011 raportissa määritettyjen esteiden suhteen, vaikka kahdenvälisiä toimia tehostettiin vuonna 2011. Toukokuussa 2011 pidetyn viimeisimmän EU:n ja Japanin välisen huippukokouksen jälkeen käynnistettiin selvitys, jonka tarkoituksena on pohtia tulevien vapaakauppasopimusneuvottelujen soveltamisalaa ja tavoitetasoa. Selvitystyö tarjoaa hyödyllisen foorumin ottaa yksittäisiä esteitä esille Japanin viranomaisten kanssa. Vaikka edistymistä saavutettiin lääkinnällisten laitteiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen ja julkisten hankintojen suhteen (ks. jakso 2.2.), finanssipalvelujen osalta tilanne on pysynyt ennallaan.

Myöskään Mercosur-maiden osalta ei ole saatu aikaan parannuksia vuonna 2011 määritettyjen esteiden suhteen. Sen sijaan joidenkin protektionististen suuntausten todettiin jatkuvan, erityisesti Argentiinassa ja Brasiliassa käytössä olevien toimenpiteiden suhteen[13]. Näistä esteistä joidenkin osalta (esim. meriliikenteen rajoitukset ja raaka-aineiden vientirajoitukset Argentiinassa ja Brasiliassa) vapaakauppasopimusneuvottelut ovat tärkein foorumi, jossa näistä kysymyksistä parhaillaan keskustellaan. Nämä kysymykset olisikin asetettava neuvotteluissa etusijalle. Lisäksi komissio on ottanut nämä kauppaa häiritsevät tekijät esiin Argentiinan ja Brasilian kanssa kahdenvälisesti ja aikoo tehdä niin myös vuonna 2012.

Argentiinan harkinnanvarainen tuontilisensiointijärjestelmä on edelleen voimassa eikä tilanne ole parantunut. Itse asiassa maaliskuussa 2011 Argentiina ulotti harkinnanvaraiset tuontilisenssit 178 uuteen tariffikohtaan[14]. Tämän seurauksena harkinnanvarainen lisensiointijärjestelmä kattaa nyt 589 tariffikohtaa, mikä tarkoittaa, että sitä sovelletaan 12,3 prosenttiin EU:n viennistä Argentiinaan. Nämä toimenpiteet ovat kohdistuneet EU:sta tulevaan vientiin suhteellisesti vähemmän kuin muista maista, kuten Yhdysvalloista, Kiinasta tai Brasiliasta tulevaan vientiin. Menetysten, joita tämän lisensiointijärjestelmän soveltamisesta eurooppalaisille yrityksille aiheutuu, arvioidaan kuitenkin tammikuusta syyskuuhun 2011 olleen 147 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Komissio on ottanut tämän asian esiin useaan otteeseen Argentiinan kanssa sekä kahdenvälisesti että yhdessä useiden muiden maiden kanssa WTO:n elimissä.

Argentiinan hallitus on komission otettua asian esiin osoittanut jonkin verran rajallista halukkuutta löytää ratkaisuja tapauskohtaisesti. Tämä on eurooppalaisten yritysten osalta jonkin verran helpottanut kaikkein vaikeimpia tapauksia. Ongelma on kuitenkin edelleen erittäin vakava erityisesti siksi, että Argentiina on pakottanut yritykset tuonnin/viennin kompensointisuunnitelmiin, joiden mukaan yritysten on jokaista tuotua pesoa kohti vietävä rahallisesti sama määrä, mikä vääristää vakavasti yritysten liiketoimintapäätöksiä. Tilanteen vakavuuden vuoksi komissio tarkastelee kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, myös WTO:n riitojenratkaisumenettelyn käynnistämistä. Tässä yhteydessä kuullaan myös muita maita, joihin asia vaikuttaa.

Myös Brasiliassa tilanne heikkeni julkisiin hankintoihin osallistumisen osalta. Vuonna 2010 Brasilia otti käyttöön horisontaalisen 25 prosentin etuusmarginaalin julkisia hankintoja koskevassa laissaan, jota alettiin välittömästi soveltaa tieto- ja viestintätekniikan alalla. Kysymys on vuonna 2011 otettu esille useaan otteeseen, esimerkiksi sekakomiteassa. Brasilian hallitus on kuitenkin sittemmin ilmoittanut, että etuusmarginaaleja sovelletaan myös terveydenhoito- ja viestintälaitteisiin sekä huipputeknologiaan.

Kaikkiin tässä jaksossa mainittuihin esteisiin on syytä kiinnittää täytäntöönpanotoimien osalta erityistä huomiota vuonna 2012. Komissio aikoo määrätietoisesti käsitellä näitä esteitä ja vahvistaa edelleen toimia kaikilla tasoilla, tarvittaessa myös kahdenvälisissä huippukokouksissa, vapaakauppasopimusneuvotteluissa tai riitojenratkaisumenettelyjen yhteydessä, jotta voidaan saada aikaan konkreettisia tuloksia seuraavaan, vuonna 2013 laadittavaan raporttiin mennessä.

3.         MERKITTÄVÄT UUDET ESTEET KAUPPASUHTEISSAMME

Vuoden 2011 raportissa ratkaisemattomiksi määritettyjen esteiden lisäksi vuoden 2012 täytäntöönpanotoimien painopisteluetteloon on sisällytettävä joitakin uusia vuonna 2011 ilmenneitä markkinoillepääsyn esteitä.

Kiina on ryhtynyt merkittäviin sijoituksia koskeviin toimenpiteisiin, myös hyväksymällä 12. viisivuotissuunnitelman, jossa esitetään teollisen kehittämisen painopisteitä, jotka on määrä saavuttaa seuraavien viiden vuoden aikana. Tässä yhteydessä Kiina hyväksyi helmikuussa 2011 kansallisen turvallisuuden tarkastelumekanismin, jota sovelletaan sulautumiin ja yritysostoihin, joissa on mukana ulkomaisia sijoittajia. Mekanismin avulla Kiina voisi estää ulkomaiset yritysostot kansallisten turvallisuusnäkökohtien perusteella. Kun tarkastellaan toimenpidettä koskevaa tekstiä ja alustavaa ohjeellista luetteloa aloista, jotka voisivat mahdollisesti sisältyä mekanismin soveltamisalaan, näyttää siltä, että kansallisen turvallisuuden käsite on hyvin laaja ja että se voisi ulottua talouspoliittisiin näkökohtiin. Kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeisiin aloihin sisältyy joitakin, jotka eivät kuulu tavanomaiseen käsitykseen turvallisuuteen liittyvistä aloista, joita ovat esimerkiksi puolustus tai energia. Mukaan on otettu esimerkiksi lääkinnälliset laitteet, posti, jakelu, varastointi sekä vähittäis- ja tukkukaupan palvelut.

Toinen huolenaihe ovat Kiinan vientirahoitusehdot ja vientituet. Kiina käyttää vientiluottoja OECD:n/WTO:n sääntöjen vastaisesti kansallisten huippuyritystensä viennin lisäämiseksi pääomavaltaisilla aloilla, jotka ovat usein huipputekniikan aloja. Tämä asettaa entistä enemmän vakavia haasteita suurille, globaaleille ja kilpailukykyisille EU:n yrityksille ja uhkaa EU:n taloudelle tärkeitä aloja – eivät ainoastaan kolmansien maiden markkinoilla vaan myös Euroopassa. Lisäksi monia teollisuudenaloja tuetaan läpinäkymättömällä tavalla, muun muassa valtion omistuksessa olevien yritysten ja pankkien toimilla sekä tarjoamalla tuettua yritysmaata, materiaaleja ja energiaa. Ongelma ei ole uusi. Toimia, joilla näihin kilpailunvastaisiin käytäntöihin puututaan, on kuitenkin tehostettava, ja ongelmat on otettava järjestelmällisesti esiin korkeimmalla tasolla, koska nämä käytännöt estävät markkinoille pääsyä monilla aloilla ja vääristävät kilpailua kansainvälisillä markkinoilla.

Intia on ottamassa käyttöön uuden kansallisen valmistusteollisuuspolitiikan (NMP), jonka maan hallitus hyväksyi lokakuussa 2011. NMP:n on vielä saatava parlamentin hyväksyntä. Suunnitelmassa mainitaan toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään kotimaista valmistusta. Näitä ovat esimerkiksi verohelpotukset ja valtion tuet, joilla tuetaan teknologian kehittämistä ja kannustetaan valtion virastoja pitämään kotimaisia tuotteita ja kotimaista tekniikkaa etusijalla hankinnoissan. Lisäksi hallitus harkitsee edellyttävänsä, että julkisten hankintojen on tietyillä aloilla synnytettävä paikallista lisäarvoa. Näitä osa-alueita olisivat aurinkoenergialaitteet, elektroniset laitteet, polttoainetaloudelliset kuljetuslaitteet ja tietotekniikkaan perustuvat turvajärjestelmät. Vaikka NMP on edelleen luonnosvaiheessa, sen säännöksiä on jo otettu useisiin alakohtaisiin suunnitelmiin. Intian viestinnän ja tietotekniikan ministeriö on viimeistelemässä kolmea erillistä, mutta toisiinsa liittyvää kansallista politiikkaa, jotka koskevat elektroniikkaa, tietotekniikka ja televiestintää. Politiikat julkaistiin lokakuussa 2011 kommentointia varten. Komissio on jo ryhtynyt toimiin ilmaistakseen EU:n huolenaiheet: varapuheenjohtaja Kroes ja komissaari De Gucht ovat lähettäneet kirjeen vastapuolilleen Intiassa. Lisäksi varapuheenjohtaja Kroes keskusteli asiasta äskettäisellä Intian-vierailullaan useiden viranomaisten kanssa.

Myös Mercosurin alueella on otettu käyttöön eräitä uusia toimenpiteitä. Etenkin Brasilia on ollut niiden suhteen erityisen aktiivinen vuonna 2011. Brasilia korotti 15. syyskuuta 2011 sellaisten moottoriajoneuvojen valmistajien teollisuustuoteveroa, jotka eivät täytä tiettyjä paikallisen tuotannon ehtoja. Saadakseen verohelpotuksen 65 prosenttia ajoneuvon osista täytyy olla Brasiliassa valmistettuja, yritysten täytyy käyttää vähintään 0,5 prosenttia bruttomyynnistään T&K-toimintaan Brasiliassa ja joitakin niiden keskeisistä valmistusprosesseista on suoritettava Brasiliassa. Toimenpide tuli voimaan 12. joulukuuta 2011, ja sen on tarkoitus olla voimassa 31. joulukuuta 2012 asti. Komissio on jo ottanut tämän asian esiin Brasilian kanssa kahdenvälisesti ja asiaankuuluvissa WTO:n elimissä yhdessä muiden sellaisten kumppaneiden kanssa, joita asia koskee. Se jatkaa yhteydenpitoa aiheellisten lisätoimien tiimoilta yrityksiin, joita asia koskee, jotta kielteiset vaikutukset EU:n yrityksiin voidaan minimoida.

Brasilia on myös kiristänyt tekstiilien ja vaatteiden tuontimenettelyjä tiukentamalla tullitarkastuksia. Tekstiili- ja vaatetuontiin sovelletaan nyt harmaata ja punaista tullimenettelyä. Tämä tarkoittaa, että tavarat tarkastetaan fyysisesti ja niistä voidaan ottaa näytteitä laboratoriotesteihin. Tämän seurauksena tuontitavaroiden vapauttaminen voi kestää jopa 90 päivää (+90 lisäpäivää tarvittaessa). Lisäksi tulliviranomaisille on esitettävä suurempi määrä todistuksia.

Argentiina on ottanut käyttöön uusia rajoituksia jälleenvakuutuspalvelujen alalla. Argentiinan vakuutusalan sääntelyviranomainen (Superintendencia de Seguros de la nacion eli SSN) antoi helmikuussa 2011 asetuksen jälleenvakuutusalan sääntelykehyksen muuttamisesta. Uuden asetuksen tärkeimmissä säännöksissä annetaan ainoastaan argentiinalaisille yrityksille tai maahan sijoittautuneille ulkomaisten yritysten sivuliikkeille lupa tarjota jälleenvakuutuspalveluja Argentiinassa. Yritykset voivat pyytää poikkeusta tästä velvoitteesta, jos ne voivat osoittaa, että riskiä ei voida kattaa paikallisilla markkinoilla. Toukokuussa 2011 annetulla uudella asetuksella sääntelykehystä höllennettiin hieman sallimalla jälleenvakuutuspalvelujen rajatylittävä tarjonta sekä yli 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin riskien osalta että edelleenvakuutuspalvelujen osalta. Muita merkittäviä rajoituksia on kuitenkin edelleen voimassa, esim. henkivakuutusten jälleenvakuuttaminen ulkomailla ja paikallisten jälleenvakuuttajien vakuutusmaksuista yli 40 prosentin siirtäminen ulkomaille on kiellettyä.

4.         NOUSEVIEN TALOUKSIEN PYRKIMYS KAUPPAA RAJOITTAVAAN TEOLLISUUSPOLITIIKKAAN

Raportoitujen esteiden laajempaa yhteyttä analysoitaessa käy ilmi, että toimenpiteet ovat usein osa kansallista teollisuussuunnitelmaa, johon sisältyy ulkomaisia tuotteita, palveluja ja sijoituksia syrjiviä säännöksiä. Tämä vastaa yleistä suuntausta, joka on ilmennyt viimeisten kahden vuoden aikana, erityisesti nousevissa talouksissa. Monet maat turvautuivat vuosina 2008 ja 2009 finanssi- ja talouskriisin alkaessa julkiseen väliintuloon torjuakseen kysyntään kohdistuneita negatiivisia vaikutuksia. Useissa tapauksissa kyseisillä toimenpiteillä oli kuitenkin vääristävä vaikutus kauppaan. Toimenpiteet oli jossain määrin tarkoitettu suojaamaan aloja, jotka erityisesti kärsivät maailmanlaajuisen kysynnän vähenemisen kielteisistä vaikutuksista. Käyttöön otetut toimenpiteet olivat yleensä selvästi yhteydessä kriisiin, ja niiden oli tarkoitus olla voimassa vain väliaikaisesti, kunnes talous lähtee taas nousuun.

Viimeaikainen kauppaa rajoittavien toimenpiteiden aalto, erityisesti nousevissa talouksissa, on kuitenkin luonteeltaan erilainen. Toimenpiteet eivät liity enää kriisiin, sillä maat ovat selvinneet kriisistä ja niiden talous on kasvanut voimakkaasti (ainakin vuodesta 2010). Näin ollen kyseiset toimenpiteet eivät ole luonteeltaan tilapäisiä, vaan ne sisältyvät kansallisiin teollisuussuunnitelmiin, jotka ovat tulleet jäädäkseen pidemmäksi aikaa ja joiden tarkoituksena on muuttaa kansantalouksien tuotantorakennetta mahdollisten suhteellisten etujen pohjalta. Nousevilla talouksilla on epäilemättä oikeus harjoittaa teollisuuspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on muuttaa ja parantaa tuotantorakenteita. Näiden politiikkojen olisi kuitenkin perustuttava syrjimättömyyden ja tasapuolisten toimintaedellytysten periaatteisiin.

Kiinalla on pitkät perinteet kansallisen teollisuuden kehityksen suosimisessa harjoittamalla ulkomaisten toimijoiden syrjintää ja epätervettä kilpailua. Tämä näkyy myös 12. viisivuotissuunnitelmassa, joka hyväksyttiin maaliskuussa 2011. Suunnitelma merkitsee laadullista siirtymistä ekspansiivisena pidetystä kehitysmallista malliin, jolla pyritään teollisuuden vakauttamiseen, energiatehokkuuteen, tuottavuuden kasvuun ja laadun parantamisen painottamiseen ja jossa yleistavoitteena on siirtyä valmistuksen arvoketjussa ylöspäin ja tehdä Kiinan kasvusta kestävämpää. Lisäksi 12. viisivuotissuunnitelmassa painotetaan vieläkin enemmän palvelualojen vahvistamista, mikä kertoo myös muutoksesta Kiinan politiikassa.

Tätä taustaa vasten Kiina todennäköisesti jatkaa tiettyjen ”strategisten nousevien toimialojen” (esim. puhdas energia, sähkökäyttöiset ajoneuvot, tieto- ja viestintätekniikka ja laajakaista sekä lääketeollisuus) tukemista, myös ohjaamalla sijoituksia (usein asettamalla pakollisia vaatimuksia teknologian siirrolle) ja rahoitusta. 12. viisivuotissuunnitelma ja investointiluettelon säännökset on jo otettu huomioon useissa alakohtaisissa suunnitelmissa sekä keskushallinnon että maakuntien tasolla. Viimeaikaisista keskushallinnon tasolla vahvistetuista suunnitelmista voidaan mainita kansallista tieteen ja teknologian kehitystä koskeva 12. viisivuotissuunnitelma, jossa on periaatteena riippumattomien innovointivalmiuksien lisääminen. Lisäksi on merkkejä siitä, että teollisuuden ja tietotekniikan ministeriön parhaillaan laatimassa uudessa sähköajoneuvoja koskevassa suunnitelmassa mahdollistettaisiin pakollinen teknologian siirto yhteisyrityksissä, joissa ulkomaisilla sijoittajilla on vähemmistöosuus. Lisäksi on oltu huolissaan siitä, että ministeriö alkaisi vaatia, että vuoteen 2015 mennessä kaikkien Kiinassa myytävien sähköautojen olisi oltava kiinalaista merkkiä. Kiinalaiset ovat kuitenkin äskettäin antaneet takeet siitä, että he eivät aio pitää voimassa toimenpiteitä, jotka velvoittaisivat teknologian siirtoon, tai vaatimuksia, joiden mukaan yritysten, joihin ulkomaalaiset ovat sijoittaneet, olisi perustettava Kiinaan kotimainen tuotemerkki. Ottaen huomioon nämä myönteiset merkit ja ne myönteiset toimet, joita on toteutettu kotimaisia innovointeja koskevassa kysymyksessä, komissio kannustaa Kiinaa edistämään innovointia toimintaedellytysten tasapuolistamista ja immateriaalioikeuksien suojaamista koskevien periaatteiden suhteen. Samalla kuitenkin tuilla ja vientirahoituksella on edelleen merkittävä rooli maan teollisuuden innovatiivisen kehityksen edistämisessä.

Intian äskettäin käyttöön ottama kansallinen valmistusteollisuuspolitiikka (NMP) on toinen esimerkki teollistamispolitiikasta, joka osittain perustuu syrjiviin periaatteisiin. Suunnitelmassa asetetaan tavoitteeksi Intian talouden ja työllisyyden uudelleenmuotoilu lisäämällä valmistusteollisuuden osuus BKT:sta 16 prosentista 25 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä kotimaiseen tuotantoon keskittyen. Kuten edellä on selostettu (jakso 3), suunnitelmassa kotimaisten tuotteiden suosiminen julkisissa hankinnoissa ja paikallista sisältöä koskevat vaatimukset yksityisten toimijoiden ostoissa yhdistyvät verohelpotuksiin ja kotimaisen teknologian kehittämistä hyödyttäviin valtion tukiin. Siksi on ratkaisevan tärkeää seurata tarkasti, toteutetaanko NMP:tä ja alakohtaisia suunnitelmia[15] kansainvälisten sääntöjen mukaisesti.

Myös Brasiliassa ja Argentiinassa on hiljattain hyväksytty kansalliset teollistamissuunnitelmat. Brasiliassa hyväksyttiin elokuussa 2011 Plano Brasil Maior, joka on yleissuunnitelma maan teollisen kehityksen edistämiseksi. Ongelmia syntyy siltä osin, että suunnitelman erityistoimenpiteisiin sisältyy esimerkiksi tukien tai verohelpotusten myöntämistä tietyille tehdasteollisuuden aloille (esim. tekstiili- ja jalkineteollisuus, matkapuhelin- ja ohjelmistoteollisuus). Plano Maioriin kuuluu valtion hankintojen 25 prosentin etuusmarginaalin soveltaminen tieto- ja viestintätekniikan alaan, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että se ulotetaan koskemaan myös muita aloja, kuten terveydenhuolto-, puolustus-, viestintä- ja huipputeknologian laitteita.

Argentiinan kauppapolitiikalle on viime vuosina ollut tunnusomaista siirtyminen kohti ”hallittua kauppaa” ja tuonnin korvaavia politiikkoja. Näitä on toteutettu muun muassa toimenpiteillä, jotka vaikuttavat tuontiin ja vientiin ja ovat lyhyen aikavälin ratkaisuja taustalla oleviin makrotalouden ongelmiin. Harkinnanvaraiset tuontilisensiointijärjestelmät ovat selvästi keskeinen osa tätä politiikkaa. Äskettäin käyttöön otetussa teollisuuden strategisessa suunnitelmassa 2020 näkyy Argentiinan pyrkimys luoda pidemmän aikavälin visio ajoneuvo-, tuotantohyödyke-, jalkine-, maatalouskone-, rakennusmateriaali-, lääke-, kemikaali- ja tekstiilialalle mutta myös vahvistaa edellä kuvattuja tuontia rajoittavia elementtejä. Sen vuoksi on olemassa vaara, että harkinnanvaraisen tuontilisensioinnin kaltaiset toimenpiteet säilyvät tulevaisuudessakin osana laajempaa tuonnin korvaamiseen perustuvaa teollistamispolitiikkaa.

Kansallisten kehittämissuunnitelmien lisäksi monissa maissa on otettu käyttöön yksittäisiä kauppaa vääristäviä toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään teollista kehitystä. Suurin osa toimenpiteistä, jotka mainitaan tässä raportissa painopisteiksi, ovat osa tätä teollistamismallia. Paikallista sisältöä koskevat vaatimukset, jotka usein liittyvät investointeihin ja julkisiin hankintoihin, näyttävät olevan yksi käytetyimmistä kauppaa vääristävistä välineistä teollistamisen yhteydessä. Intian kansallisen valmistusteollisuuspolitiikan ja siihen liittyvien alakohtaisten suunnitelmien lisäksi toinen merkittävä toimenpide on Venäjän ajoneuvoalan ns. lokalisointialoite, jossa ulkomaisten investoijien on vähitellen otettava käyttöön paikallista valmistusta koskevat kynnysarvot ja käytettävä määrätty osuus paikallisia osia. Tämä toimenpide poistetaan käytöstä vähitellen vuoteen 2018 mennessä Venäjän liityttyä WTO:hon. Uusista toimenpiteistä voidaan mainita myös Brasilian autoteollisuuden tuotteisiin soveltama vero, josta saa 30 prosentin alennuksen paikallista tuotantoa koskevien vaatimusten täyttyessä.

Standardointia ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat vaatimukset näyttävät myös olevan usein käytettyjä välineitä teollisuuden kehityksen edistämisessä. Kiinan lähestymistapa standardointiin on tästä esimerkki. Huolimatta teollisuuden kehittämiseen ja innovointiin kohdistuvista korkeista odotuksista Kiinan suhtautuminen standardointiin ja teknisiin vaatimuksiin on edelleen erittäin sisäänpäin lämpiävää[16]. Tämä muodostaa vakavan markkinoille pääsyn esteen, joka suojaa kotimaista teollisuutta tehokkaasti ulkomaiselta kilpailulta. Kahdennessatoista viisivuotissuunnitelmassa asetettu kunnianhimoinen tavoite nousta maailman ykköseksi tietyissä tuotteissa tai tietyillä aloilla edellyttää, että Kiina muuttaa käyttäytymistään ja integroituu paremmin kansainvälisiin standardoinnin ja teknisten sääntöjen puitteisiin. Tietoturvan osalta Kiina on esimerkki siitä, miten nykyinen lähestymistapa tekniseen sääntelyyn ja vaatimustenmukaisuuden arviointiin estää pääsyä Kiinan markkinoille. Kansallisen turvallisuuden nimissä Kiina on kehittänyt vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, jotka edellyttävät kohtuuttoman työlästä testausta ja menettelyjä. Useimmissa tapauksissa ne on suoritettava kansallisissa laboratorioissa. Lisäksi saadakseen todistukset, joita Kiinan markkinoille tulo edellyttää, on paljastettava luottamuksellisia tietoja ja käytettävä kiinalaista tekniikkaa.

Intia noudattaa samaa lähestymistapaa televiestintäalalla. Telelaitteita koskevista turvatoimenpiteistä annetussa alkuperäisessä ehdotuksessa, jota on sittemmin muutettu, vaadittiin lähdekoodien paljastamista todistusten saamiseksi. Tarkistettu ehdotus merkitsee parannusta aiempiin ehdotuksiin. Siinä kuitenkin säädetään edelleen pakollisesta intialaisten laboratorioiden suorittamasta testauksesta ja muista työläistä testausvaatimuksista. Lisäksi äskettäin annetussa kansallisen televiestintäpolitiikan luonnoksessa kannustetaan kehittämään kansallisia standardeja, ja etenkin turvallisuuteen liittyvien näkökohtien osalta luonnoksessa viitataan intialaiseen tapaan kehittää teknisiä vaatimuksia ja asettaa standardeja.

Yksinkertaisin tapa suojella paikallista tuotantoa on rajoittaa kilpailevien tuotteiden tuontia ja erityisesti raaka-aineiden vientiä kotimaisen valmistuksen kustannusten alentamiseksi. Vientirajoitukset ovat yleisesti lisääntymässä, ja WTO onkin määritellyt sen yhdeksi viime vuoden huolestuttavimmista kaupankäynnin suuntauksia.

Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että kauppaa rajoittavilla toimenpiteillä on yhä suurempi merkitys kansallisen teollistamispolitiikan osatekijöinä. Tämä on vakava huolenaihe, koska tällaisten suunnitelmien yhteydessä toteutettavat toimet ovat todennäköisesti rakenteellisia ja ne pysyvät voimassa pitempään. Komissio seuraa kehitystä hyvin tiiviisti ja toteuttaa asianmukaisia toimia.

5.         PÄÄTELMÄT

Eurooppalaisen kasvupolitiikan ulkoisen ulottuvuuden keskeinen osatekijä on sen varmistaminen, että eurooppalaiset yritykset pääsevät kolmansien maiden markkinoille. Neuvottelemalla vapaakauppasopimuksia, sitouttamalla strategisia kumppaneita korkean tason foorumeilla ja varmistamalla määrätietoisesti, että kahden- ja monenvälisiin sopimuksiin perustuvia oikeuksia noudatetaan, EU:n kauppapolitiikka antaa tärkeän panoksen Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyville älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteille.

Tässä raportissa tuodaan esiin, mitä toimien keskittäminen eri tasoilla, tarvittaessa myös poliittisella tasolla, voi saada aikaan poistettaessa esteitä kolmansien maiden markkinoilta. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden yhtenäinen toiminta voi olla ratkaisevaa. Kun on kyse merkittävistä taloudellisista eduista, komission ja jäsenvaltioiden ei pitäisi epäröidä käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, joilla EU:n etuja voidaan ajaa hyvin koordinoidulla tavalla. Eurooppa-neuvosto on toistuvasti kehottanut parantamaan synergiaa Euroopan unionin ja kansallisen tason välillä perussopimusten määräyksiä noudattaen, jotta institutionaalisten toimijoiden välistä koordinointia voitaisiin parantaa ja käyttää kaikkia asiaankuuluvia politiikkoja ja välineitä integroidummin sekä hyödyntää kolmansien maiden kanssa järjestettäviä huippukokouksia paremmin. Komission ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen edelleen vahvistettava omia toimiaan koordinoidusti, myös lujittamalla markkinoillepääsykumppanuuksia ja toteuttamalla määrätietoisesti kaupan esteitä koskevan raportin jatkotoimenpiteitä. Kun EU:n kumppanit eivät noudata kansainvälisiä velvoitteitaan, turvautuminen riitojenratkaisumenettelyyn ja tarvittaessa hyvin kohdennettuihin vastatoimiin on yksi vaihtoehto.

Tässä raportissa esitellyistä tapauksista saadut kokemukset ovat selkeitä: moniin esteisiin, joita eurooppalaiset yritykset kohtaavat kolmansien maiden markkinoilla, ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisuja. Näiden esteiden poistaminen edellyttää komission ja jäsenvaltioiden määrätietoista ja yhtenäistä toimintaa. Tämä työ ei ehkä aina ole näkyvää, mutta sillä on eurooppalaisten yritysten ja EU:n kansalaisten kannalta hyvin konkreettisia ja tuntuvia vaikutuksia.

[1]               Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia http://europa.eu/press_room/pdf/complet_en_barroso___007_-_europe_2020_-_en_version.pdf.

[2]               Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka, KOM(2010) 612, 9.11.2010. http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2010/november/tradoc_146955.pdf.

[3]               Argentiina ja Brasilia.

[4]               Strategisista kumppaneista yleisesti ks. Eurooppa-neuvoston päätelmät 16. syyskuuta 2010, 4 kohta: ”Euroopan unionin strategiset kumppanuudet maailman keskeisten toimijoiden kanssa ovat hyödyllinen väline Euroopan tavoitteiden ja etujen ajamisessa. Tämä onnistuu vain, jos kumppanuudet ovat kaksisuuntaisia ja perustuvat keskinäisiin etuihin ja hyötyihin sekä sen tunnustamiseen, että kaikilla toimijoilla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia”.

[5]               Komission valmisteluasiakirja Trade as a Driver of Prosperity, joka liittyy komission tiedonantoon Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka.

[6]               Maailman kauppajärjestön yleiskatsaus kansainvälisen kauppajärjestelmän kehitykseen Overview of developments in the international trading system, 21. marraskuuta 2011; Maailman kauppajärjestön raportti G20-maiden kauppatoimenpiteistä (toukokuusta lokakuun puoliväliin 2011) Report on G20 Trade Measures, 25. lokakuuta 2011; Kauppapolitiikan pääosaston kahdeksas kertomus kauppaa rajoittavista toimenpiteistä lokakuusta 2010 syyskuuhun 2011 Eighth Report on Trade Restrictive Measures – October 2010 - September 2011, lokakuu 2011 http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2011/october/tradoc_148288.pdf.

[7]               Kertomus kaupan ja investointien esteistä (2011/2115 (INI)), Euroopan parlamentin kansainvälisen kaupan valiokunta, esittelijä: Robert Sturdy.

[8]               EU ja Yhdysvallat, ja sittemmin myös Meksiko, pyysivät 23. kesäkuuta 2009 WTO-neuvotteluja Kiinan kanssa. Kiinan viennin rajoitukset kohdistuvat yhdeksän tuotteeseen, jotka ovat bauksiitti, koksi, fluorisälpä, piikarbidi, piimetalli, sinkki, magnesium, mangaani ja keltainen fosfori. EU pyysi neuvotteluja erityisesti Kiinan vientitulleista ja -kiintiöistä, kiintiöiden hallinnointia koskevista toimenpiteistä ja lisensoinnista sekä Kiinan vähittäisvientihintajärjestelmästä. Joulukuussa 2009 perustettiin paneeli.

[9]               Kongressi hyväksyi 13. helmikuuta 2009 arvoltaan 790 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisen American Economic Recovery and Reinvestment Act -lain (ARRA), johon sisältyy kaksi Buy American ‑säännöstä. Niissä kielletään ARRA:n varojen käyttäminen i) julkisen rakennuksen tai julkisen urakan rakentamis-, muuttamis-, huolto- tai korjaushankkeeseen, ellei kaikkia hankkeessa käytettyä rautaa, terästä ja teollisuustuotteita ole valmistettu Yhdysvalloissa, ii) ja/tai sisäisen turvallisuuden ministeriön tiettyihin tekstiilihankintoihin (esim. vaatteet, teltat, puuvilla ja luonnonkuidut), ellei niitä ole kasvatettu ja käsitelty Yhdysvalloissa.

[10]             Nämä normit antaisivat takeet läpinäkyvyydestä, oikeasuhteisuudesta, syrjimättömyydestä, vastaavuudesta, riskinarvioinnista, eläinlääketieteellisestä valvonnasta ja eläinlääkärintodistuksista, tuonti- ja kauttakululuvista ym.

[11]             Esimerkiksi vakuutustoiminta kuuluu edelleen rajoitettujen sijoitusten ryhmään.

[12]             Office of State Cryptography Administration (valtion salaushallinnon virasto ).

[13]             Kauppapolitiikan pääosaston kahdeksas kertomus kauppaa rajoittavista toimenpiteistä lokakuusta 2010 syyskuuhun 2011 Eighth Report on Trade Restrictive Measures – October 2010 - September 2011, lokakuu 2011 http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2011/october/tradoc_148288.pdf.

[14]             Laajennettuun soveltamisalaan kuuluu nyt myös joitakin autoja ja niiden osia, moottoripyöriä, polkupyöriä ja niiden osia, tekstiilejä, metallurgisia tuotteita ja joitakin sähkölaitteita.

[15]             Kansallisen televiestintäpolitiikkaa koskevan suunnitelman lisäksi (jakso 3) toinen merkittävä suunnitelma on vuonna 2008 hyväksytty kansallinen Jawaharal Nehru -aurinkoenergiasuunnitelma (National Solar Mission), jossa tiettyihin aurinkoenergiainfrastruktuurin kehittämiseen tähtääviin hankkeisiin investoimiselle on asetettu ns. kotimaisen sisällön vaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että tiettyjen tällaisissa hankkeissa käytettävien aurinkoenergialaitteiden on oltava Intiassa valmistettuja. Lisäksi Intia antaisi hintatukea ostettaessa aurinkovoimaa, jota tuotetaan National Solar Missionin alaisissa hankkeissa. Hankkeen toteuttajat voivat kuitenkin hyötyä tästä hintatuesta vain, jos hanke täyttää suunnitelmaan sisältyvät paikallisen sisällön vaatimukset. Uuden ja uusiutuvan energian ministeriö julkaisi syyskuussa 2011 luonnoksen uusiutuvaa energiaa koskeviksi suuntaviivoiksi. Siinä edellytetään, että yli 15 MW:n tuuliturbiinigeneraattoreiden toimittajat perustavat tuotantolaitokset Intiaan, mikä tehokkaasti sulkee pois ulkomaiset toimittajat.

[16]             Kiina esimerkiksi rajoittaa monilla aloilla sellaisten yritysten osallistumista, joissa on ulkomaisia sijoituksia. Yksi näistä aloista on tieto- ja viestintätekniikka.