30.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/12

—

Kuten monet digitaaliyhteiskunnan ilmiöt ovat jo osoittaneet, merkittävä transformaatio tapahtuu alhaalta ylös: ratkaisevaa on kaiken läpäisevä mielentila – yrittäjyyslähtöinen oivaltaminen (entrepreneurial discovery).

—

Innovaatioyhteisöt toimivat ekosysteemeinä systeemipohjaisen arvoverkottumisen kautta maailmassa ilman rajoja.

—

Alueet tarvitsevat uusia areenoita innovoinnin edellyttämän yhteisen luomistyön keskittymiksi. Niitä voitaisiin kuvata käsitteillä innovation garden (”innovaation puutarha”) ja challenge platform (”haasteiden alusta”), jotka yhdessä muodostavat synnyttävien työtilojen prototyyppejä.

—

Alueiden komitea kannattaa uusia investointeja avoimeen innovointiin ja joukkoistamiseen. Nämä ovat keskeisiä käsitteitä, jotka liittyvät älykkääseen kaupunkiin ja kansalaisten osallistumiseen.

—

Yhteenliitettyjen älykkäiden kaupunkien (connected smart cities) käsitettä on kehitettävä edelleen ja yleistettävä kaikkialla Euroopassa.

—

Alueiden komitea kehottaa komissiota käynnistämään ”yrittäjyyslähtöisen oivaltamisen” ohjelmia eri tasoilla ja etsimään tehokkaimpia toimia paikallistason hyödyksi ja laajennettavaksi Euroopan tasolla.

—

Tietämyksen kierrätystalous (circular economy for knowledge): EU:n komission ja kansallisten tutkimus- ja innovaatiorahoittajien ohjelmien ja projektien tulokset on saatava uusiokäyttöön.

—

Euroopan laajuisten hankkeiden kehittämisen ja toteuttamisen parhaita pioneereja olisi rahoitettava Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja koheesiolähteistä – tavoitteena olisi oltava myös tehokkaiden menetelmien ja välineiden testaaminen todellisessa yhteistoiminnassa ja rajatylittävässä oppimisessa.

Esittelijä

Markku MARKKULA (FI, PPE), Espoon kaupunginvaltuuston jäsen

1.

Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltion Irlannin pyynnöstä alueiden komitea valmistelee hyvin perusteltuja ehdotuksia siitä, miten innovatiivisuutta voidaan lisätä ja innovaatioeroja kuroa umpeen. Tavoitteena on toimeksiannon mukaisesti tehdä ehdotuksia toisaalta alueilta ja niillä olevilta moninaisilta toimijoilta vaadittavista toimenpiteistä sekä toisaalta EU:n komission ohjelmilta, rahoitukselta ja muulta toiminnalta vaadittavista toimenpiteistä.

2.

Puheenjohtajavaltio Irlannin asettamaan haastavaan tehtävään on annettavissa vastaus vain listaamalla ja kuvaamalla monia samanaikaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joita yhdistää tarve muuttaa toiminnan kulttuuria laajassa mielessä. Leimaa-antavaa viime vuosien toiminnalle EU:ssa ja suuressa osassa jäsenvaltioita ja myös alueita on, että Euroopassa on tuotettu valtava määrä laadultaan erinomaisia raportteja ja suunnitelmia. EU:n lippulaivaohjelmat ja eri pääosastojen suunnitelmat ovat kiistatta hyviä sinänsä, mutta ne ovat vielä liiaksi vain suunnitelmia, eivätkä takaa tarvittavaa henkisen paradigman muutosta käytännön tasolla alueilla eri puolilla Eurooppaa. Kuten monet digitaaliyhteiskunnan ilmiöt ovat jo osoittaneet, merkittävä transformaatio tapahtuu alhaalta ylös: ratkaisevaa on kaiken läpäisevä mielentila – yrittäjyyslähtöinen oivaltaminen (entrepreneurial discovery). Tätä ei voi kuvata sanalla yrittäjä, sillä se ymmärretään usein varsin suppeasti. Oivaltamisessa on kyse myös enemmästä kuin innovoinnista. Pikemmin tarkoitetaan uudenlaista toimintaa, jossa tutkitaan, kokeillaan ja opitaan, mitä kyseisellä alalla tai osajärjestelmässä olisi tehtävä tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin osalta tilanteensa parantamiseksi. Yrittäjyyslähtöiseen oivaltamiseen kuuluu kokeilu, riskinotto ja myös epäonnistuminen. Siinä yksilö usein toimii yhdessä muiden kanssa verkostoituen, vaihtoehtoja arvioiden, tavoitteita asettaen ja luo ennakkoluulottomasti uutta. Tällainen kehitys edellyttää myös, että kansalaisille, yhteisöille ja yrityksille annetaan mahdollisuus ottaa kantaa, sillä perinteisesti ne useissa tapauksissa eivät ole tunteneet saavansa ääntään kuuluville.

3.

Koska tämän lausunnon tavoitteena on lisätä innovatiivisuutta ja kaventaa innovaatioeroja erityisesti EU:n ohjelmien avulla, seuraavat toimintapoliittiset linjaukset ja ehdotukset osoittavat, että tarvittavat muutokset ovat mahdollisia. Euroopassa tulee

Nämä linjaukset eivät kuitenkaan ole riittäviä, vaan innovaation olemukseen on paneuduttava syvällisemmin.

4.

Eurooppa 2020 -strategian toteuttamistoimenpiteistä ei ole syntynyt riittävästi tuloksia innovaatiotoiminnassa. EU-tasolla on tuotettu paljon hyödyllistä materiaalia ja ehdotuksia. On välttämätöntä siirtää myös EU:n myöntämän rahoituksen ja sen ohjelmien painopiste käytännön toimintaan paikallis- ja aluetasolla.

5.

On saatava aikaan tiivistä yhteistyötä paikallisten innovaatioekosysteemien muodostumista, toimivuutta ja vaikuttavuutta koskevien tutkimus- ja kehityshankkeiden ja -ohjelmien kesken. Tähän tarvitaan uudenlaisia eurooppalaisen tutkimuskumppanuuden muotoja. Uudistuminen ja muodonmuutos perustuvat useissa tapauksissa jäsennellyn yhteistoiminnan malleihin ja kehitystä vauhdittavien keskeisten teknologioiden innovatiiviseen ja tuloksekkaaseen hyödyntämiseen. Samalla kun ne tuodaan laajemmin eurooppalaisten hankkeiden käytettäväksi, hiotaan ja kehitetään edelleen niiden kykyä tuottaa käyttökelpoisia tuloksia ja konkreettisia vaikutuksia. Älykkääseen erikoistumiseen perustuvan, EU:n alueellisiin kumppanuuksiin ja yhteistoimintaan myöntämän rahoituksen ansiosta niistä voi kehkeytyä eurooppalaisen rajatylittävän innovoinnin kulmakiviä ja yhteiskunnallisen innovaation alueellisia lähtöalustoja.

6.

Paradigman muutos: Digitalisaatio on jo nyt aikaansaanut kaikenläpäisevän muutoksen. Alue- ja paikallistason päättäjien tulisi hyödyntää tarjolla olevia mahdollisuuksia – palveluprosessien uudistus kuuluu työlistan kärkeen. Lisäksi on edistettävä digitaalipalvelujen levittämistä laajasti julkisella sektorilla, kaikkien kansalaisten tietoyhteiskuntataitojen (e-skills) kehittymistä sekä mobiileja sovelluksia tuottavaa startup- ja kasvuyrittäjyyttä.

7.

Digitalisaatio on muutoksen liikkeelle paneva voima, ja siirtyminen digitaalipalveluihin etenee kiihtyvää vauhtia. Uusien liiketoimintaekosysteemien ja arvo-areenain pontimena on useissa tapauksissa uudenlainen kuluttajakäyttäytyminen, mikä on käyttäjälähtöisen suunnittelun ja avoimuuden aikaansaannosta. Ne ovat haaste vanhan, analogian aikakauden perua oleville ylhäältä alaspäin rakentuville malleille. Digitalisaation myötä palvelujen kehittäminen käy entistäkin globaalimmaksi, ja Eurooppa ei ole parhaassa mahdollisessa asemassa tässä globaalissa kilpajuoksussa: me emme ole johdossa.

8.

Pilviteknologiat mahdollistavat parhaiden palvelujen käyttämisen ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä palvelujen kehittämisen ja tuottamisen tapa korvaa jo lähivuosina merkittävän osan perinteisistä palveluista, joissa ”itse paikalla oleminen” on palveluita määrittävä perustekijä. Enää ei tarvita atk-laitteistoja ”joka nurkkaan”. Kyse on suurelta osin myös yritysten, julkishallinnon ja muiden yhteisöjen tieto- ja viestintätekniikan palvelujen ja globaalin verkkotyöskentelyn johtamisesta ja kehittämisestä. Tätä kehitystä, jota kuvataan käsitteellä e-leadership, tulisi komission edistää aktiivisin kumppanuusohjelmin.

9.

Pienillä korjauksilla ja tavanomaisella hallinnoinnilla emme kykene ratkaisemaan yhteiskunnan haasteita. Uudistumispääoman lisääminen on kriittinen menestystekijä: luovuus, innovaatiot sekä uskallus uudistaa ja uudistua ovat myös paikallisen ja alueellisen päätöksentekijän menestyksen avaimia. Samalla on helpotettava julkishallintojen toimintaa, jotta ne voisivat jättää enemmän liikkumavaraa vastuuhenkilöiden luovuuden hyödyntämiseen.

10.

Alueellisen innovaatiopolitiikan ytimessä on motivoitunut ihminen. Ihmiset luovat innovaatiot, ja siksi innovointi on ennen kaikkea inhimillinen ja sosiaalinen prosessi. Innovaatioihin vaikuttavat suhteet eivät rajoitu ainoastaan organisaation rajojen sisäpuolelle, vaan usein merkittävimmät sysäykset innovaatioprosessin eri vaiheissa syntyvät moninaisissa rajapinnoissa inhimillisen vuorovaikutuksen kautta.

11.

Tutkimuksen tulisi vastata sekä lyhyen että pitkän aikavälin tarpeisiin. Vain pieni osa kaupungeista, yrityksistä ja muista yhteisöistä käyttää optimaalisesti tutkimuksen tuotoksia. Toki on huomautettava myös, että vain pieni osa tutkijoista osaa tehdä osaamisensa ja tutkimustuloksensa kiinnostavaksi ja käyttökelpoiseksi julkishallinnolle, yritystoiminnalle ja muille näiden ratkoessa haasteitaan. Euroopan onkin tehtävä merkittäviä toimintakulttuurin muutoksia ja kohdennettava rahoitusta uudelleen siten, että uusin tutkimustieto saadaan aktiiviseen käyttöön paikallis- ja aluetasolla. AK:n mielestä pk-yritykset ovat tärkeä katalysaattori tuotaessa tutkimustuloksia markkinoille tekemällä niistä käytännön sovelluksia. Komitean näkemyksen mukaan on tarpeen helpottaa pk-yritysten rahoituksen saantia investoimalla yritysten perustamiseen, tarjoamalla riskipääomaa ja yksinkertaistamalla sääntelyä.

12.

Tutkimuksen siirtäminen kohdennetusti käytäntöön edellyttää hyvää vastavuoroista ymmärrystä siitä, mitä tutkimusta tehdään, mitä aiheita käsitellään ja miten kulloistakin aihetta koskeva tutkimus voi vaikuttaa paikallisiin ja alueellisiin kysymyksiin. Tähän tarvitaan uudenlaista osaamiskolmiota, jolla kytketään tutkimus- ja tiedemaailma liike-elämään ja hallintoon tietynlaisen vuorovaikutteisen välittäjäpalvelun avulla. Tämä edellyttää EU:n osaamiskolmion käsitteen kehittämistä edelleen ja sen aktiivista täytäntöönpanoa vahvistettaessa yliopistojen yhteiskunnallista roolia.

13.

Tieteellinen ja teknologinen tutkimus sekä siihen perustuvien ideoiden aktiivinen soveltaminen mahdollistavat edelläkävijyyden. Samalla on innovaationäkökulmaa laajennettava teknologisista innovaatioista prosessi-, liiketoiminta-, palvelu- ja designinnovaatioihin, yhteisöjen toimintakulttuuria uudistaviin julkisen sektorin innovaatioihin ja sosiaalisiin innovaatioihin sekä laajempia toimintoja ja rakenteita uudistaviin yhteiskunnallisiin innovaatioihin. Tähänastista laajemman innovaatioajattelun sisäistäminen yritystoiminnan lisäksi myös julkisella sektorilla on välttämätöntä.

14.

Koska julkinen sektori on eräillä alueilla ja etenkin maaseutualueilla muutoksen liikkeellepaneva voima sekä merkittävä tekijä paikallisväestön tietoisuuden lisäämisessä, näillä alueilla on kiinnitettävä erityistä huomiota innovaatioon julkisella sektorilla sekä julkisten laitosten hallintoprosessin uudistamiseen. Näin kyseiset alueet voivat saada muut kiinni.

15.

Tietämyksen kierrätystalous (circular economy for knowledge): EU:n komission ja kansallisten tutkimus- ja innovaatiorahoittajien ohjelmien ja projektien tulokset on saatava uusiokäyttöön.

16.

Kierrätystalous on taloutta, jossa tavaraa ei heitetä pois tai hukata, vaan sen annetaan kiertää ja tulla käytetyksi uudelleen siten, että sen arvo ei häviä vaan kasvaa. Ilmaus juontuu kestävän kehityksen seuraavan sukupolven käsitteistöä koskevasta uudenlaisesta ajattelusta. Tietämyksen kierrätystaloudessa tutkimusohjelmien ja loppuunvietyjen hankkeiden tulokset – ideat, havainnot, suositukset, materiaalit, menettelytavat, käytännön ehdotukset, prototyypit ja keksinnöt – on mahdollista löytää uudelleen, ottaa tarkasteltavaksi ja ryhtyä soveltamaan niitä meneillään olevissa ohjelmissa ja hankkeissa aiheeseen liittyvillä ja asiaankuuluvilla aloilla. Komitea ottaa tässäkin esiin biotalouden sekä tieto- ja viestintäteknologian alueille ja kunnille tarjoamat taloudelliset ja innovointimahdollisuudet; biotalous sekä tieto- ja viestintäteknologia ovat älykkään ja vihreän kasvun keskeisiä tekijöitä. (1)

17.

Edettäessä kohti tietämyksen kierrätystaloutta voisivat kansalliset rahoituselimet palata tarkastelemaan uudelleen viimeisten 5–10 vuoden aikana päättyneiden hankkeiden tuottamia tuloksia avatakseen tämän aarteiston uudelleenkäytettäväksi alueellisissa ja valtakunnallisissa yhteyksissä. Komission pääosastot voisivat menetellä samoin ja saattaa tulokset laajemmin käytettäviksi lukuisilla eri aloilla, jotta kyetään vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Toimintapolitiikan laatijoiden ja hankeryhmien huomio voitaisiin kiinnittää välittömämmin yliopistoissa tehtävän tutkimuksen käyttökelpoisuuteen heidän näkökulmastaan. Kaikilla edellä mainituilla aloilla saavutettuja tuloksia voitaisiin tarkastella ajatellen niiden sopivuutta alue- ja paikallistason tarpeisiin ja jalostaa ja viimeistellä uusia ideoita, materiaaleja ja menetelmiä sovellettavaksi alueellisten innovaatioekosysteemien kehittämiseen kaikkialla Euroopassa.

18.

Aktiivinen innostava ilmapiiri saadaan aikaan monen tekijän yhteisvaikutuksena. Innovatiiviset ihmiset tulevat mielellään osallistumaan, kunhan tapahtumissa, projekteissa ja toiminnassa yleensäkin käytetään TKI-toiminnan hyviä konsepteja, menetelmiä ja uutuutta osoittavia tehokkaita sovelluksia.

19.

Kaikissa ihmisten välisissä toiminnoissa on epävarmuustekijöitä, epäilyjä ja jännitteitä. Tavoitteena on muokata erityisesti jännitteitä siten, että ne toimivat luovuuden ja innovatiivisuuden lähteinä ja noudattavat oppivan organisaation (learning organisation) periaatteita. Uuden luomisen prosessi tehdään tällöin näkyväksi luovaksi jännitteeksi (creative tension), jonka avulla voidaan muuttaa toimintaa systeemeissä tai systeemejä kokonaisuudessaan. Tärkeitä ovat menetelmät ja konseptit, joilla voidaan kasvattaa oppimiseen määrää, nostaa sen laatua ja parantaa kestävää sosiaalista kehitystä. Tärkeiksi nousevia käsitteitä ovat tiedon hyväksikäytön (knowledge exploitation) ja osaamiskapasiteetin kasvattamisen (capacity building) prosessit, organisatorisen oppimisen uutta luovat muodot exploitation in organisational learning) sekä tutkimus ja yhdessä tapahtuva uuden luominen (exploration and knowledge co-creation).

20.

Alueet tarvitsevat uusia areenoita innovoinnin edellyttämän yhteisen luomistyön keskittymiksi. Niitä voitaisiin kuvata käsitteillä innovation garden (”innovaation puutarha”) ja challenge platform (”haasteiden alusta”), jotka yhdessä muodostavat synnyttävien työtilojen prototyyppejä. Niitä tarvitaan ratkaisemaan haasteita – pienistä paikallisista haasteista globaalin tason suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tätä varten tarvitaan TKI-toimintaa, jolla pilotoidaan ja tehdään prototyyppejä (1) fyysiset, henkiset ja virtuaaliset ulottuvuudet omaavat tilakokonaisuudet ja (2) haasteiden ratkaisemiseen tarvittavat orkestroinnin ja tiedon hallinnan työkalupakit.

21.

Aikoinaan erinomaiseksi havaittu Triple Helix -yhteistyö ei enää ole riittävän dynaaminen kyetäkseen vastaamaan uusiin haasteisiin; nyt tarvitaan vähintään Quadruple Helix -yhteistyötä, jossa yhteisö on neljäs toimija. Tätä lähestymistapaa on ajanmukaistettava. Tämän toimintakonseptin ja -kulttuurin modernisointi edellyttää syvällistä paneutumista alueellisten innovaatioekosysteemien toimintaan.

22.

Euroopan kannalta on erittäin tärkeää tutkia alueellisia innovaatioekosysteemejä sekä niissä uusien dynaamisten innovaatiotoimintaa vauhdittavien yhteisöjen ja instituutioiden roolia, merkitystä, toimintaa, tilaratkaisuja ja menestymisen edellytyksiä (success enablers). Uudet innovaatioinstituutiot kohdistavat päähuomionsa kuluttaja-/käyttäjäkeskeisen kehitystyön (user centric design), eri tahojen yhteisen luomistyön (co-creation) ja nopean pilotoinnin (rapid piloting) vaatimaan uuteen ajattelutapaan ja ilmapiiriin.

23.

Nämä uudet instituutiot, joista useimmat on perustettu vasta viime vuosina, ovat toiminnaltaan joustavia yhdessätekemisen yhteisöjä, kuten hautomot ja kiihdyttimet (incubators and accelerators), elävät laboratoriot (living labs), yrittäjyysyhteisöt (entrepreneurial hubs), kehityksen laboratoriot (development labs), sosiaalisen innovoinnin laboratoriot (social innovation labs), Fablab-työpajat (fabrication labs), yhteiskunnallisen innovoinnin leirit (societal innovation learning camps), tulevaisuuskeskukset (future centers). Nämä toimivat useimmiten yliopistojen, kuntien ja yritysten yhteisyhteisöinä. Näissä yhdistyvät uudet avoimet toimintatavat, sosiaalisen median hyödyntäminen, uudet tekijänoikeus- ja rahoituskäytännöt, laaja sidosryhmäverkosto ja yrittäjyys.

24.

Innovatiivisia julkisia hankintoja koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen on olennaisen tärkeää niiden aktiivisen käytön edistämiseksi. Koko Euroopassa ja muualla maailmassa on olemassa esimerkkejä onnistuneista yksinkertaistamistoimista. Niitä tulisi tutkia, mukauttaa, käyttää prototyyppeinä ja soveltaa.

25.

Keskustelut suurista yhteiskunnallisista haasteista vaikuttavat usein liian abstrakteilta, ja ne tuntuvat olevan kaukana keskeisten sidosryhmien – paikallis- ja alueviranomaisten, pk-yritysten ja tavallisten ihmisten – käytännön huolenaiheista kaikkialla Euroopassa. Euroopan innovointivoima on kuitenkin juuri täällä. Suuret haasteet on nimenomaan nivottava paikallis- ja aluetason haastaviin kysymyksiin ja ratkaistava tällä tasolla. Näin vahvistetaan paikallista innovatiivisuutta ja otetaan käyttöön valtava määrä käyttämätöntä potentiaalia ja kollektiivista älykkyyttä. Kansalaiset eivät vain hyödy innovoinnista, he ovat innovointiprosessin keskeisiä toimijoita. On keskityttävä enemmän siihen, miksi tämä muutostarve on todellinen ja miten se motivoi ja kannustaa innovaation tielle lähteviä. Alueilla on luotava yhteiskunnallisia ohjelmia, joissa hyödynnetään digitalisaation mahdollistamaa vuoropuhelua ja yhteistoimintaa ja joilla pyritään tarpeelliseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Jokaista tulee kannustaa suurten yhteiskunnallisten epäkohtien poistamiseen ja työskentelemään uraauurtavan muutoksen aikaansaamiseksi.

26.

Alueiden komitea kehottaa komissiota laatimaan ohjelmia, joiden avulla suuret yhteiskunnalliset haasteet voidaan siirtää valtakunnalliselle, alueelliselle ja paikalliselle tasolle: Miten suuret yhteiskunnalliset haasteet muutetaan kansallisiksi tarpeiksi? Alueellisiksi painopisteiksi? Paikallisiksi kysymyksiksi? Tällaisten Horisontti 2020 -puiteohjelman ja muiden EU:n ohjelmien puitteissa toteutettavien ohjelmien olisi tarjottava kansalaisille ja pienyrityksille mahdollisuus kertoa komissiolle, mitkä heidän haasteensa ovat, sekä asetettava käyttöön välineitä (menetelmiä, innovaatiota edistäviä toimintaympäristöjä, välittäjiä), joiden avulla kyseiset paikalliset haasteet voidaan muuntaa innovatiivisiksi ohjelmiksi asianmukaisella tasolla. Tämän toteuttamiseksi keskeinen menetelmä on pikamallinnus (rapid prototyping).

27.

Alueiden komitea ehdottaa Euroopan eri alueilla toteutettavia kokeiluja ja pikamallinnuksen erityistoimia kulloistakin suurta yhteiskunnallista haastetta varten yhteenliitetyn yhteisoppimisen ohjelman (co-learning programme) puitteissa. Lisäksi tulee vahvistaa älykkäiden kaupunkien verkostoitumista (connected smart cities) kokeellisen innovoinnin ja oppimisen edistämiseksi). Euroopassa tarvitaan pioneerikaupunkeja sekä hyviä innovatiivisuutta edistäviä kumppanuusohjelmia, joilla varmistetaan kaikkien alueiden kehittyminen niiden nykytilasta riippumatta. Tämä edellyttää sitä, että haasteet muunnetaan alue- ja paikallistason keskeisiksi kysymyksiksi, jotta niitä voidaan käsitellä uutta luovina muutosprosesseina paikallistasolla. Osallistuvien alueiden kesken vaihdettaisiin oppimista ja kokemuksia, ja ne koottaisiin pikaraportoinnin avulla selkeän näytemateriaalin kera helposti ymmärrettävällä kielellä myös muiden aktiiviseen käyttöön. Yhdellä alueella toteutettuja ratkaisuja voitaisiin sitten testata ja validoida muilla osallistuvilla alueilla sekä levittää tuloksekkaat ratkaisut toteutettavaksi Euroopan eri alueilla. Näiden toimien olennaisia piirteitä ovat joustavuus ja hyvä paikallinen sovellettavuus siten, että yritysten, oppilaitosten, viranomaisten ja muiden osapuolien hallinnollinen taakka pienenee.

28.

Alueiden komitea korostaa alueiden päätöksentekijöille, että tämä lähestymistapa sekä koheesio- ja paikallisrahoituksen käyttö synergiassa EU:n ohjelmien kanssa tuottaa käytännön innovaatioita, joita voidaan soveltaa kaikkialla Euroopassa. Näin myös lisätään paikallista innovatiivisuutta ja autetaan luomaan innovointikulttuuria koko Euroopassa.

29.

Yliopistoilla on ratkaiseva rooli tässä kehityksessä. Valitettavasti resurssien vähentyessä yliopistot ”kiristävät vyötään” ja palaavat perinteisiin opetus- ja tutkimusmalleihinsa. Ulkoinen toiminta vaikuttaa jäävän taka-alalle. AK painottaa toimintaa, jolla yliopistoja kannustetaan omaksumaan vahva yhteiskunnallinen rooli ja valmistelemaan opastus- ja oppimismalleja tarpeellisia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutosprosesseja varten.

30.

EU:n neuvosto on etenkin innovaatiounionia käsittelevissä päätelmissään korostanut älykkään erikoistumisen roolia, joka kytkeytyy Eurooppa 2020 -strategian poliittiseen kehykseen. EU:n oppaassa älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) kyseiset strategiat määritellään integroiduiksi paikkakohtaisiksi taloudellisiksi muutossuunnitelmiksi.

31.

Alueiden komitea painottaa, että älykäs erikoistuminen on innovaatiopohjaisen kasvun aluepoliittinen kehys. Älykkään erikoistumisen erottaa perinteisistä teollisuus- ja innovointipolitiikoista etenkin ”yrittäjyyslähtöiseksi oivaltamiseksi” määritelty prosessi, eli interaktiivinen prosessi, jossa markkinavoimat ja yksityissektori löytävät ja tuottavat informaatiota uusista toimista, ja julkinen valta arvioi tuloksia ja antaa voimakkaan tukensa toimijoille, jotka kykenevät parhaiten hyödyntämään potentiaalia. Älykkään erikoistumisen strategiat perustuvat perinteisiä teollisuuspolitiikkoja huomattavasti enemmän alhaalta ylöspäin suuntautuvaan lähestymistapaan.

32.

Älykkään erikoistumisen foorumille tulee antaa lisää tukea alue- ja paikallistason toimintaan painottaen erityisesti kehityksessä jälkeen jääneitä alueita. Näin ollen tulee erityisesti tukea kullakin alueella sellaisia prosesseja, joilla yksilöidään suurta arvonlisää tuottavaa toimintaa alueella. Tämä merkitsee parhaiden tilaisuuksien tarjoamista alueen kilpailukyvyn parantamiseksi ja politiikkakokonaisuutta, jota tarvitaan älykkään erikoistumisen strategioiden laatimiseen.

33.

Alueiden komitea korostaa, että älykkääseen erikoistumiseen tähtääviin tutkimus- ja innovointistrategioihin perustuva lähestymistapa vastaa EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita ja välineitä ja edistää kasvua ja työllisyyttä EU:n jäsenvaltioissa ja alueilla. Lähestymistavassa esitetään strategia ja globaali rooli kullekin maakohtaiselle ja alueelliselle taloudelle, mukaan luettuina niin johtoasemassa kuin epäsuotuisassa asemassa olevat alueet. Lähestymistapaan sisältyy laaja-alaisempi innovoinnin käsite, jolla tarkoitetaan paitsi investointeja tutkimukseen tai tuotantosektoriin myös kilpailukyvyn rakentamista suunnittelun ja luovien toimialojen, julkisen sektorin innovointivalmiuksien parantamisen, sosiaalisen ja palveluihin liittyvän innovoinnin, uusien liiketoimintamallien sekä käytäntöön perustuvan innovoinnin avulla.

34.

Alueiden komitea tukee voimakkaasti Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan Horisontti 2020 -puiteohjelman säännöksiin ehdottamaa seuraavaa lisäystä: ”Sekä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa että rakennerahastoissa pannaan täytäntöön välineitä, joilla tutkimus- ja innovointistrategiat sekä älykkään erikoistumisen strategiat kytketään toisiinsa, jotta voidaan luoda huippuosaamista mittaavia ja eurooppalaisen tutkimusalueen luomista palvelevia objektiivisia indikaattoreita”.

35.

Horisontti 2020:n rahoitusta ja koheesiomäärärahoja tulisi käyttää sellaisten konseptien, välineiden ja muiden edellytysten luomiseen, joiden kautta paikallis- ja alueviranomaiset voivat aktiivisesti edistää innovointia, ottaa riskejä ja investoida TKI:n käytännön toteutukseen, jotta ratkaisut olisivat aluekohtaisesti räätälöityjä.

36.

Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että EU:n koheesiopolitiikan avulla edistetään valmiuksien kehittämistä ja innovointikykyä paikallistasolla sekä kehitetään välineitä ja yhteistyötä, jotka edistävät alueiden eurooppalaista yhteistyötä. Näitä välineitä ja tällaista yhteistyötä tarvitaan myös Horisontti 2020 -ohjelman tulosten täytäntöönpanoon alue- ja paikallistasolla. AK suosittaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n Interreg-ohjelman potentiaali hyödynnetään täysimääräisesti ja että ohjelmaa varten osoitetaan riittävät resurssit luomalla keskinäisen oppimisen foorumeita ja myös edistämällä kansainvälistä tietojenvaihtoa innovaatiostrategioista.

37.

Älykkään kaupungin käsite on ollut yksi EU:n painopistealoista kestävän kasvun edistämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Mahdollistajia ovat investoinnit ajanmukaiseen tieto- ja viestintätekniseen infrastruktuuriin ja sähköisiin palveluihin sekä sosiaaliseen ja henkilöpääomaan. Muutoksen vauhdittajia ovat ennen kaikkea alueellinen uudistumispääoma ja innovaatioekosysteemien tehokkuus. Ne on suunnattu etenkin Triple Helix -yhteistoimintakulttuurin ajanmukaistamiseen sekä alueellisen reagointikyvyn lisäämiseen kansalaisten osallistumisen kautta. Alueiden komitea panee merkille sellaisten älykkäiden sovellusten keskeisen merkityksen, jotka toimivat avointen ja yhteentoimivien digitaalipalvelujen käyttöliittymien kautta ja yhdistävät ihmisiä heidän omilla alueillaan ja maailmanlaajuisesti sekä saattavat kaupunkeja yhteen eurooppalaista kumppanuusyhteistyötä varten. Yhteenliitettyjen älykkäiden kaupunkien (connected smart cities) käsitettä on kehitettävä edelleen ja yleistettävä kaikkialla Euroopassa.

38.

EU:n alueilla tulisi käynnistää alueen kulttuuriin sekä yksityisiin ja julkisiin palveluihin soveltuvien älypalveluiden kehittäminen ja tuottaminen osana älykkään erikoistumisen strategian toteuttamista. AK ehdottaa, että paikallis- ja aluetason kehitystoimia tulisi voimakkaasti tukea EU-rahoituksella hoidettavilla tutkimushankkeilla, joiden tehtävänä on hankkia kaikkien alueiden käyttöön paras tutkimustieto, jalostaa sitä ja tukea sen soveltamista eri alueilla.

39.

Alueilla tulisi käynnistää ohjelmia, joilla tähdätään kansainvälisesti vetovoimaisten innovaatiokeskittymien luomiseen. Ohjelmilla tulee kannustaa kaupunkiseutuja tekemään omaleimaisuuteen, kysyntään ja monialaiseen osaamisen perustuvia strategisia painopistevalintoja ja synnyttämään osaamislähtöistä liiketoimintaa. AK ehdottaa, että ohjelmia tulisi rahoittaa sekä alueellisilla resursseilla että Euroopan rakennerahastovaroista ja niiden toimintaa tulisi tukea monilla EU-tason toimilla, ohjelmilla ja rahoitusinstrumenteilla.

40.

Alueiden komitea painottaa, että alueellisten innovaatiostrategioiden onnistuminen riippuu keskeisesti siitä, miten tehokkaasti onnistutaan kuromaan umpeen nykyisen globaalin tutkimustiedon ja tosiasiallisten alueellisten käytänteiden välinen kuilu. Kunnissa ja alueilla sovellettavia rakenteita ja prosesseja on kehitettävä ja jopa muutettava radikaalisti tuoreimpien tutkimustulosten edellyttämällä tavalla. Näiden kysymysten käsittelemiseksi alueiden komitea katsoo, että

41.

Alueiden komitea toteaa, että yhteiskunnallista innovatiivisuutta voidaan lisätä huomattavasti vahvistamalla kansalaisten osallistumista. Tämä edellyttää etenkin digitaaliteknologioiden käyttöä ihmiskeskeisellä tavalla: joukkoistettua aistintaa (crowdsensing) ja joukkoistamista (crowdsourcing). Älykkäissä kaupungeissa kehitys perustuu vahvasti alhaalta ylöspäin suuntautuviin osallistaviin prosesseihin, kaikenlaisen yhteiskunnallisen toiminnan dynamiikan aistimiseen sekä henkilökohtaiseen ja jaettuun vastuuseen – huomattavasti enemmän kuin perinteisissä ylhäältä alaspäin suuntautuneissa kuntien hallinnoimissa palveluissa. Keskeinen muutos on, että kansalaiset osallistuvat suoraan yhteiskunnallisiin prosesseihin tiedon tuottamiseen ja sisällön jakamiseen keskittyneiden alustojen kautta. Kansalaisia voidaan kuvata muutosta edistäviksi toimijoiksi, jotka aistivat, raportoivat ja myös huolehtivat erilaisista toiminnoista.

42.

Alueiden komitea kannattaa uusia investointeja avoimeen innovointiin ja joukkoistamiseen. Nämä ovat keskeisiä käsitteitä, jotka liittyvät älykkääseen kaupunkiin ja kansalaisten osallistumiseen. Joukkoistaminen on osallistamismenetelmä, jossa yritykset, kunnat ja muut organisaatiot etsivät ihmisyhteisöjen panosta, ja se on tässä yhteydessä erittäin tärkeä. Toinen tekijä on riittämätön tieto – ja ymmärrys – toisten hyvistä käytänteistä, niiden toimintatavoista ja vaikuttimista.

43.

Alueiden komitea panee merkille, että tarvitaan julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan eri tasojen tiivistä yhteistyötä, ja toteaa, että tämä on jo havaittavissa useissa kunnissa ja useilla alueilla Euroopassa. Kunnat ja alueet eivät kuitenkaan ole hyviä käyttämään parhaita käytänteitä: lupaavat kokeiluhankkeet jäävät usein paikallisiksi, ne eivät anna täyttä hyötyä käyttäjille eivätkä tarjoa liiketoimintamahdollisuuksia myyjäyrityksille. Riittämätön yleistyminen johtuu monien kaupunki innovaatioiden monimutkaisesta luonteesta ja niiden soveltamisympäristöstä.

44.

Alueiden komitea suosittaa, että komissio järjestää kaupunki-innovaatioihin tähtääviä tarjouskilpailuja. Olisi keskityttävä uusien yhteistoimintamallien luomiseen sellaisten uusien ratkaisujen löytämiseksi, joilla voidaan puuttua kaupunkikehitykseen ja palvelutarpeisiin sekä laajentaa innovatiivisia ratkaisuja muissa kaupungeissa ja muilla alueilla ja yleistää niitä. Niihin olisi sisällyttävä kansalaisten, yritysten, oppi- ja tutkimuslaitosten sekä viranomaisten välisiä uudenlaisia yhteistoimintamuotoja. Tähän sisältyy sekä mahdollisuuksia että haasteita. Ihmiset kaikkialla Euroopassa toteuttavat jo aloitteita muuttaakseen ympäristöään ja kokeillakseen uusia yhteistyömuotoja. Mahdollisuuksia tarjoavat rikkaan ja aktiivisen paikallisen yhteisöelämän edistäminen, suuren vapaaehtoisten joukon liikkeelle saaminen sekä monet näin syntyvät erilaiset aloitteet. Toimissa tulisi pyrkiä uusien yhteistoimintamuotojen löytämiseen ja nykyisten kumppanuuksien välisen yhteyden vahvistamiseen siten, että niistä tulee entistä avoimempia innovatiiviselle oivaltamiselle ja että ne perustuvat nykyistä selkeämmin globaalien tietoresurssien käyttöön ja keskinäiseen oppimiseen. On syytä esitellä onnistuneita esimerkkejä vastaavassa tilanteessa oleville alueille koko Euroopassa.

45.

Merkittävä haaste innovaatiokuilun umpeen kuromiselle on niiden rakenteellisten siilojen murtaminen, joiden puitteissa kysymyksiä ja haasteita tarkastellaan. Yhteiskunnalliset ongelmat eivät rajoitu hallinnollisiin siiloihin, eikä niitä voida käsitellä yksittäisten hankkeiden tai valtiollisten ja alueellisten ministeriöiden kautta. Perinteiset – suuretkaan – hankkeet eivät ole ratkaisu: Euroopan on murtauduttava ulos siiloajattelusta ja siilotoimista, uusi kasvu ja uudet työpaikat perustuvat avoimeen innovointiin ja arvoverkostoihin. Euroopassa on luotava tieteenalojen rajat ylittävä ajattelutapa ja pyrittävä kohti yrittäjyyslähtöistä oivaltamista tavoitteena ratkaista haasteet systeemipohjaisesti. Toisiinsa liittyvät ongelmat edellyttävät systeemipohjaisia ratkaisuja.

46.

Alueiden komitea panee merkille, että korkeakoulujen laboratorioissa on koko Euroopassa ja vielä enemmän maailmanlaajuisesti meneillään jännittävää kehitystyötä, joka koskee suuria yhteiskunnallisia ja teollisia haasteita. Parhaat laboratoriot innovointien läpilyömiseksi eivät kuitenkaan nykyisin ole enää perinteisiä korkeakoulujen laitoksia vaan alueellisia innovaatioekosysteemejä, jotka toimivat niiden monenlaisten käyttäjäpohjaisten innovaatioiden pikamallinnuksen koeympäristönä, jotka perustuvat muunneltaviin ja laajentamiskelpoisiin järjestelmiin. Jotta tieteelliset ja teknologiset tutkimustulokset voidaan muuntaa uusien tuotteiden, palvelujen ja prosessien vahvoiksi virroiksi, Euroopan on kannustettava innovointia sellaisissa tuotantojärjestelmissä, jotka eroavat perinteisistä valmistusprosesseista. Tarvitaan myös edellytysten, kysymysten ja tilaisuuksien keskinäistä tiedostamista liike- ja tiede-elämän ja hallinnon aloilla.

47.

Alueiden komitea kehottaa lisäämään tutkimus- ja kehittämistoimintaa siten, että kannustetaan vanhanaikaisia sektori- ja klusterirakenteita pidemmälle menevää innovointia ja yritysten kehittämistä sekä sellaisiin ekosysteemeihin perustuvaa ajattelua, joita kaikkia voidaan ohjata alueiden innovaatiopotentiaalin vahvistamiseksi ja yrittäjähengen vaalimiseksi.

48.

Alueiden komitea painottaa EU:n ja aluetason rahoituksen merkitystä innovaatio- ja tuotantoekosysteemeille, joilla on vahvoja paikallisia, alueellisia tai alueiden rajat ylittäviä ominaispiirteitä. Laaja-alaisella innovaatiopolitiikalla luodaan ennakkoedellytykset systeemipohjaisille toimintamalleille, joissa yhteistä luomistyötä edistävässä vuoropuhelussa yhdistyvät tiedon, luovuuden ja osaamisen ohella käyttäjien, kuluttajien ja kansalaisten tarpeet.

49.

Monilla tutkimuksen ja innovoinnin painopistealoilla tuetaan muutoksen vauhdittajia, joita tarvitaan pikaisesti uudella ohjelmakaudella 2014–2020. Alueiden komitea korostaa seuraavia seikkoja menestystekijöinä tulevaisuuden näkymien synnyttämiseksi:

50.

EU:n kokemuksia yhteisestä ohjelmasuunnittelusta ja rajatylittävästä yhteistyökumppanuudesta tulee kehittää edelleen, jotta voidaan vahvistaa alueellisia prosesseja, joissa yhdistetään alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin ja Euroopan korkean tason tutkimusosaaminen. Alueiden komitea painottaa määrärahojen vahvistamisen merkitystä, jotta voidaan lisätä eurooppalaisia kumppanuuksia ja alueellista vertailuoppimista (bench-learning) Interregin ja muiden vastaavien ohjelmien kautta.

51.

Alueiden komitea kehottaa komissiota käynnistämään ”yrittäjyyslähtöisen oivaltamisen” ohjelmia eri tasoilla ja etsimään tehokkaimpia toimia paikallistason hyödyksi ja laajennettavaksi Euroopan tasolla. Tähän tarvittavan rahoituksen olisi perustuttava eri lähteisiin: Horisontti 2020 -puiteohjelma, yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma (COSME) sekä koheesio- ja muu rahoitus. Kokeiluhankkeet, joihin osallistuu useita alueita, voivat vahvistaa alueiden välisen oppimisen potentiaalia. Tietynlaiseen kulttuuripiiriin kuuluvien alueiden – esimerkiksi Itämeren alue, Tonavan alue tai syrjäisimmät alueet – olisi tehtävä yhteistyötä yhteisten yhteiskunnallisten erityishaasteiden ratkaisemiseksi. Yhdellä alueella menestyneitä innovaatioita voidaan testata ja validoida toisilla, kaupunki-innovaatioita voidaan soveltaa laajentaen alueellisesti, ja alueellisia sovelluksia voidaan hyödyntää suuremmassa mittakaavassa muilla Euroopan alueilla. Keskeisten sidosryhmien, mukaan luettuina paikallis- ja alueviranomaiset, pk-yritykset, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot ja etenkin kaikki oppilaitokset, olisi osallistuttava näihin hankkeisiin kaikilla tasoilla.

52

Design on monissa muodoissaan jo pitkään yhdistetty yrittäjyyteen. Strategisella designilla tarkoitetaan sitä, että tuttuja periaatteita sovelletaan kehitettäessä ratkaisuja suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen tai ilmaston muutokseen. Design käsitteenä on laajempi kuin muotoilu. Sen avulla voidaan löytää uusia näkökulmia ongelmanratkaisuun, yksilöidä mahdollisia toimenpiteitä ja luoda toimivia kokonaisratkaisuja välttäen julkiselle sektorille tyypillistä siiloutumista.

53.

Innovatiivinen design tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia tuottaa yhteiskunnassa taloudellista ja kulttuurista hyötyä. Alueilla tulisi vahvistaa design-toimintaan fokusoituvia ekosysteemejä. Näissä kokeneet tutkijat, yritysten edustajat ja eri design-aiheiden ammattilaiset, kuten myös heidän yrityksensä ja yliopistonsa ja muut yhteisönsä toimivat tehokkaasti yhdessä uusia avauksia tehden. Tällöin heidät kaikki saadaan mukaan proaktiivisesti osallistumaan toiminnan tason nostamiseen ja koko innovaatiopolitiikan edistämiseen.

54.

Alueiden komitea haastaa alueet ja kunnat käyttämään innovatiivisia julkisia hankintoja uusia innovaatioita luotaessa. Julkis- ja yksityissektorin yhteistyötä kokeilutoimissa ja mallinnuksissa olisi kannustettava, ja uskallusta riskinottoon ja epäonnistumiseen olisi pidettävä yrittäjyyteen liittyvinä vaihtoehtoina, ei sosiaalisena nöyryytyksenä. Kaupunkien ja alueiden julkissektorin toimijoiden on kehitettävä menettelytapoja tämäntyyppisten hankkeiden riskinhallintaa varten ja vaihdettava siitä kokemuksia. Edistämällä yrittäjähenkeä kokeilujen, pilottihankkeiden ja prototyyppien kautta kyseiset hankkeet vahvistavat myös Euroopan kansalaisten itsejärjestäytymisvoimaa.

55.

Uuden ohjelmakauden keskeisiä uudistuksia ovat hankkeiden fokusoiminen älykkään erikoistumisen strategisen priorisoinnin mukaan, hankehallinnon yksinkertaistaminen sekä siirtyminen aiempaa paljon mittavampiin hankkeisiin useiden projektien tiiviillä yhteensovittamisella. Keskeinen periaate on myös Horisontti 2020 -puiteohjelman ja koheesiopolitiikan tiivis yhteistyö sekä niiden ja alueellisen/paikallisen rahoituksen synerginen yhteiskäyttö.

56.

Alueiden komitea korostaa, että kun näitä periaatteita sovelletaan johdonmukaisesti tämän lausunnon ehdotusten toteuttamiseen, niin tämä merkitsee mm. seuraavaa: Horisontti 2020 -rahoitusta on välttämätöntä kohdentaa EU:n alueiden RIS3-strategioissa määriteltyihin tutkimustarpeisiin siten, että Horisontti selkeästi toimii katalyyttina, tutkimustiedon tuottajana ja konseptoinnin menetelmällisenä kehittäjänä alueelliselle TKI-toiminnalle. Keskeisiä tutkimusaiheita Horisontti 2020 -rahoituksella toteutettavaksi on nimenomaisesti yksilöitävä RIS3-strategioista.

57.

Alueiden komitea painottaa aluetason näkemysten kuuntelemista, kun eri ohjelmien yhteistyötä valmistellaan. Ratkaisevaa aluetason toiminnan aktivoimiselle ja innovaatiotoimintaan kannustamiselle on nimenomaisesti, että komission pääosastot, kun ne määrittelevät tutkimusaiheita, kuuntelevat alueita edustavia tahoja, kuten alueiden komiteaa. Lisäksi Horisontin projektien toteuttamissäädöksiin ja rahoituksen käyttöön on sisällytettävä tulosten tavanomaisen levitysvelvollisuuden lisäksi alueilla koheesiorahoituksella toteutettavien projektien sisällöllinen ja menetelmällinen tuki. Tätä yhteistyötä voidaan kuvata seuraavasti:

58.

Alueiden komitea panee merkille, että globaalit tiede- ja yritysyhteisöt ovat siirtyneet avoimen innovoinnin ja yhdessä tapahtuvan uuden luomisen aikakauteen, jossa rajatylittävä yhteistyö on kilpailukyvyn uusi kulmakivi. Jotta vaikeita ja monimutkaisia kysymyksiä voitaisiin käsitellä onnistuneesti, alueiden komitea suosittaa, että komissio perustaa tieteenalojen rajat ylittävien verkostojen avulla haastealustoja (challenge platforms) eurooppalaista ratkaisun etsimistä (European solution seeking) varten. Tällaisilla alustoilla tarkasteltaisiin osallistuvien alueiden erityishaasteita, ja hyödynnettäisiin järjestelmällisiä menettelytapoja, joiden avulla hyvät ideat toteutettaisiin prototyyppeinä kokeiluhankkeissa. Näin saataisiin liikkeelle alueiden muutosvoima.

59.

Alueiden komitea painottaa, että tällaisten alustojen olisi perustuttava sekä vertailuoppimiseen (bench-learning) – yhdellä alueella toimivien ideoiden vahvistaminen testaamalla niitä toisilla alueilla – että vertailutekemiseen (bench-doing) – lisäarvon antaminen uusille ideoille muuntamalla ne käytännön innovaatioiksi useilla alueilla samanaikaisesti. Kokeiluvaiheessa useat alueet olisivat tässä mukana, jotta voitaisiin puuttua niiden todellisiin haasteisiin, esimerkiksi terveydenhuolto, ikääntyvän yhteiskunnan mahdollisuudet, energia, nollahiilijalanjälki, maatalous ja ravinto.

60

Alueiden komitea korostaa korkeatasoisen menetelmällisen kehittämisen sekä tulosten tehokkaan levittämisen merkitystä. Haasteet ja tulokset olisi julkaistava pilvialustoilla, ja niitä olisi tarkasteltava sekä paikallisesti että alueilla. Euroopan laajuisten hankkeiden kehittämisen ja toteuttamisen parhaita pioneereja olisi rahoitettava Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja koheesiolähteistä – tavoitteena olisi oltava myös tehokkaiden menetelmien ja välineiden testaaminen todellisessa yhteistoiminnassa ja rajatylittävässä oppimisessa.

61.

Alueiden komitea toteaa, että tarvitaan aktiivista neuvontaa, jotta edistetään usean sukupolven sitoutumisen henkeä, sillä se saattaa olla avaintekijän innovaatiokuilun kuromiseksi umpeen. Kaikkia kohderyhmiä eri alueilla ja erilaisissa kulttuuriympäristöissä – tutkijoita, virkamiehiä, pk-yrityksiä ja opiskelijoita – on neuvottava ymmärtämään ja aktiivisesti täydentämään toistensa näkökulmia sekä soveltamaan keskeisiä ideoita käytännössä. Tässä yhteydessä kouluilla ja kaikilla oppilaitoksilla on ratkaisevan tärkeä rooli.

62.

Luovuus ja kyky omaksua kaikkea uutta on pienille lapsille heidän ensimmäisten elinvuosiensa aikana erittäin luontevaa. On aiheellista kysyä, miksi elinympäristö ja koululaitos eivät useinkaan onnistu tätä vahvistamaan innostuneeksi, avoimeksi ja innovatiiviseksi elämäntavaksi? Kaikkien tahojen yhteisvoimin tulisi koululle kaikkialla EU:ssa asettaa monien tavoitteiden ja vaatimusten ytimeen luovuus ja kyky oppia uutta. Tämä on vaihe, jossa kehittyy eurooppalaisen innovatiivisuuden perusta.

63.

Alueiden komitea ymmärtää myös tieteen ja yhteiskunnan välisen kuilun umpeen kuromisen merkityksen. Komitea kannustaa kaikkia asianomaisia tahoja osallistumaan aktiivisesti tieteen ja yhteiskunnan väliseen vuoropuheluun, jossa tutkitaan ja korostetaan tapoja, joilla tutkimustulokset voidaan muuntaa todellisen elämän käytänteiksi. Kaikilla yhteiskunnallisilla haasteilla on vahva paikallisulottuvuus, josta voi olla hyötyä, kun tutkijat tulevat tietoisiksi ongelmista ja yhteiskunnalliset sidosryhmät ymmärtävät, mitä tiede voi tarjota. Vuoropuhelussa olisi keskityttävä nimenomaan paikallisten tarpeiden nivomiseen Horisontti 2020 -puiteohjelman pilarien – yhteiskunnalliset haasteet, teollinen johtoasema ja huipputason tiede – tutkimustuloksiin. Ideapajoja (idea nurseries) ja sosiaalisesti suuntautuneita hautomoita (social incubators) voidaan sitten perustaa, jotta keskustelusta saadut uudet oivallukset muunnetaan todellisiksi prototyypeiksi, joita voidaan testata käytännössä.

64.

Nämä ehdotukset edistävät tehokkaasti innovaatiokuilun umpeenkuromista, kun niitä sovelletaan kaikilla Euroopan alueilla. Alueiden komitea toteaa, että on käsiteltävä edelläkävijäalueiden, hyvin toimivien alueiden, haavoittuvampien alueiden, heikommin kehittyneiden alueiden ja epäedullisemmassa asemassa olevien alueiden tarpeita. Jokaisella tasolla tarvitaan luonnollisesti kohdennettuja erityistoimia ja -ohjelmia. Tämän lisäksi komitea korostaa kaikenlaisen alueidenvälisen yhteistyön ja yhteistoiminnan tukemisen merkitystä: aktiivinen kumppanuus tiedon vaihdossa ja yhteinen luomistyö sellaisten prosessien ja käytänteiden parissa, joita voidaan soveltaa kussakin erityistilanteessa, alueiden välinen neuvonta ja mentorointi, vertailuoppimisen ja vertailutekemisen aloitteet, joiden ansiosta epäedullisemmassa asemassa olevat alueet voivat hyötyä muualla saaduista kokemuksista ja samalla panostaa omiin vahvuuksiinsa ja erityisosaamiseensa, jotka voidaan ottaa huomioon ja joilla voidaan elähdyttää ja tukea innovointia muilla alueilla. Tällaisen vahvan alueellisen monimuotoisuuden olisi oltava keskeisellä sijalla Euroopan uudessa yhteistoimintaan perustuvassa etulyöntiasemassa.

65.

Alueiden komitea uskoo vahvasti, että prosessi, jossa määritellään, millä tavalla monet tässä lausunnossa esitetyt ehdotukset ja suositukset voidaan toteuttaa käytännössä, ja jossa tutkitaan yhteistoiminnassa lupaavia lähestymistapoja niiden soveltamiseksi alueiden sisäisesti ja rajatylittävästi, on tehokkain tapa muuntaa erinomaiset aikomukset todellisiksi tuloksiksi, joilla on voimakas vaikutus päivittäisessä elämässä Euroopassa. Tämä on avain innovaatiokuilun umpeenkuromiseksi.

66.

Vastuu tarvittavista muutoksista kuuluu kaikille tasoille ja kaikille toimijoille. Tämän lausunnon ehdotusten toimeenpanossa on päävastuu luonnollisesti pääosin EU:n komissiolla sekä toisaalta paikallis- ja aluetasolla olevilla päätöksentekijöillä ja muilla toimijoilla. Vastuu on myös unionin puheenjohtajavaltiolla Irlannilla sekä seuraavilla puheenjohtajavaltioilla, jotka voivat viedä tämän lausunnon ehdotukset tai osan niistä mahdollisimman nopeasti ja pitkälle toteutusvaiheeseen.

67.

Alueiden komitea suosittaa, että tämän lausunnon seurantatoimina AK, komissio ja muut toimijat kokoavat esimerkkejä hyvistä käytänteistä. Tavoitteena on vauhdittaa tavoiteltua muutosta sekä yleisesti että muutamilla kärkihankkeiksi nimettävillä toimenpiteillä. Näistä osa tulisi myös nostaa seuraavien puheenjohtajakausien työagendalle.