2.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 62/57

—

katsoo, että alueellisten valtiontukien järjestelmä on keskeinen väline toteutettaessa taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle asetettuja tavoitteita.

—

kehottaa Euroopan komissiota liittämään valtiontukien nykyaikaistamisprosessinsa osaksi EU:n globaalimpaa kasvu-, koheesio- ja työllisyysstrategiaa.

—

on sitä mieltä, että alueelliset valtiontuet ovat jäsenvaltioiden käytössä oleva väline, jolla torjutaan kriisin pitkän aikavälin vaikutuksia ja tuetaan vaikeuksissa olevien alueiden talouden dynamiikkaa.

—

kehottaa Euroopan komissiota integroimaan kriisin vaikutukset nostamalla tukien enimmäismääriä ja tämäntyyppisten tukien piiriin kuuluvan väestön prosenttiosuutta.

—

katsoo, että yhteisön määritelmän mukaisten suuryritysten tukiin tehdyt uudet rajoitukset ovat perusteettomia talouskriisin aikana, ja kehottaa Euroopan komissiota laajentamaan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) määritelmälle tällä hetkellä asetettuja rajoja.

—

vaatii sovittamaan valtiontukia koskevat säännöt paremmin yhteen EU:n muiden politiikkojen – erityisesti koheesiopolitiikan – kanssa ja pyytää tähän liittyen, että alueellisten valtiontukien uudistaminen ja uuden siirtymäalueiden luokan luominen saatettaisiin sopusointuun keskenään.

—

ehdottaa, että Euroopan komissio ottaa huomioon aluejaon laadintakriteereissään tiettyjen alueiden luonnonhaitat, maantieteelliset tai väestöön liittyvät haitat.

Esittelijä

Jean-Paul DENANOT (FR, PSE), Limousinin aluevaltuuston puheenjohtaja

Viiteasiakirja

1.

panee tyytyväisenä merkille, että alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen uudistaminen toteutetaan osana valtiontukia koskevien EU:n sääntöjen yleisempää uudelleenlaadinnan ja yksinkertaistamisen kokonaisuutta.

2.

korostaa, että on tärkeää maksajiin kuuluvien paikallis- ja alueviranomaisten sekä tuensaajien kannalta, että nämä voivat tukeutua selkeisiin, luettaviin ja ymmärrettäviin periaatteisiin, ja kannustaa jälleen EU:n valtiontukipolitiikan uudistusta koskevasta komission tiedonannosta (1) antamassaan lausunnossa (asiakokonaisuus ECOS-V-035) esitetyn linjauksen mukaisesti Euroopan komissiota menemään nykyaikaistamis- ja yksinkertaistamisprosessissaan nykyistä pitemmälle keskittymällä niiden tukien valvontaan, jotka vaikuttavat merkittävästi sisämarkkinoihin.

3.

arvioi, että talous- ja sosiaalikriisin yhteydessä julkiset investoinnit ovat keskeinen osa globaalia kasvustrategiaa ja että alueilla on valtiontukijärjestelmässä oltava riittävästi joustovaraa, jotta ne voivat parantaa kilpailukykyään, luoda työpaikkoja ja selviytyä vallitsevasta kriisistä.

4.

painottaa lisäksi merkittävää roolia, joka Euroopan komissiolla on ollut vuodesta 2007 alkaen pyrkimyksissä selviytyä kriisin vaikutuksista, osoittamalla suurta reagointivalmiutta ja toimintakykyä väliaikaisten toimintapuitteiden käyttöönoton myötä. Alueiden komitea kehottaa Euroopan komissiota jatkamaan ponnistelujaan ottamalla huomioon taloudellisen tilanteen vakavuuden seuraavia alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen laadinnan yhteydessä. Komitea korostaa, että yritysten – suurten yritysten ja pk-yritysten – tukeminen on äärimmäisen tärkeää kaikille alueille, jotka käyvät läpi taloudellista rakennemuutosta; mukaan lukien alueet, jotka kuuluvat 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan.

5.

toteaa, että perussopimuksen määräysten mukaisesti alueellisia valtiontukia perustellaan sillä, että ne on varattu tietyille alueille ja että niiden erityistavoitteena on kehittää näitä alueita (2). Edellä mainittujen erityistukien tavoitteena on koheesiopolitiikan ohella tukea alueita, jotka ovat heikoimmassa asemassa pyrkiessään saavuttamaan Euroopan muiden alueiden taloudellisen kehitystason, jotta edistettäisiin Euroopan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion tavoitteen saavuttamista.

6.

korostaa alueellisten valtiontukien merkitystä avaintekijänä, kun yrityksiä – suuret yritykset mukaan luettuina – päätetään perustaa ja sijoittaa heikommassa asemassa oleville alueille ja kehittää niitä siellä. Komitea korostaa, että nämä tuet ovat ehdottoman välttämättömiä muunlaisten tukien (kuten kehitykseen ja innovointiin tai ympäristönsuojeluun suunnatut tuet) täydennyksenä edistettäessä näille alueille tehtäviä alueellisia investointeja.

7.

tukee sääntöjen joustavoittamiseen tähtäävää toimenpidettä, jonka Euroopan komissio on jo aloittanut julkaistessaan valtiontukea koskevan yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (3), jonka 13 artikla koskee alueellisia tukia.

8.

korostaa haluavansa, että asetuksessa 2006/1998/EY tarkoitettuja vähämerkityksisiä tukia koskevat kynnysarvot nostetaan 200 000 eurosta 500 000 euroon kolmen verovuoden jaksolla. Samaan tapaan on samassa suhteessa tarkistettava maatalous- ja kalastusalan vähämerkityksisten tukien kynnysarvot sekä maksukyvyttömyyden nettomäärän arvo, jota pidetään unionin takausjärjestelyjen huonoimpana skenaariona.

9.

korostaa, että olisi ristiriitaista sisällyttää alueellisen tuen enimmäisintensiteettejä koskevaan laskelmaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille myönnettäviä valtiontukia, joiden katsotaan ennalta olevan sopusoinnussa perussopimuksen kanssa ja joille voidaan samanaikaisesti myöntää osarahoitusta rakennerahastoista (4). Kyseisten tukien huomioon ottaminen saattaisi saada jäsenvaltiot luopumaan valtiontukien hyödyntämisestä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen rahoittamisessa. Komitea kehottaakin komissiota harkitsemaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille myönnettävien valtiontukien sulkemista pois alueellisen tuen enimmäisintensiteettejä koskevasta laskelmasta.

10.

katsoo, että paremmin kohdennetuilla valtiontuilla on saavutettava neljä selkeää tavoitetta:

11.

toteaa, että alueellisten valtiontukien kohdentaminen heikossa asemassa oleville ja eristyneille alueille edistää osaltaan Euroopan unionin alueen sopusointuista ja tasapainoista kehitystä kilpailusääntöjen mukaisesti.

12.

katsoo, että alueellisten valtiontukien järjestelmä on keskeinen väline toteutettaessa taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle asetettuja tavoitteita. Järjestelmä edistää vaikeuksissa olevien alueiden taloudellista kehitystä ja tarjoaa viranomaisille mahdollisuuden näillä alueilla sijaitsevien yritysten tukemiseen sekä helpottaa täten vaurauden ja investointien jakautumisen tasapainottamista EU:n eri alueiden kesken.

13.

kehottaa Euroopan komissiota liittämään valtiontukien nykyaikaistamisprosessinsa osaksi EU:n globaalimpaa kasvu-, koheesio- ja työllisyysstrategiaa.

14.

korostaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionin alueet kilpailevat usein kolmansien maiden kanssa suorista ulkomaisista investoinneista, ja katsoo siksi, että alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen tarkistuksessa on tunnustettava, että suorien ulkomaisten investointien helpottaminen hyödyttää EU:n taloutta, sekä sopeuduttava asianmukaisesti kansainväliseen kilpailuun investoinneista.

15.

korostaa, että on tärkeää niveltää alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen uudistaminen osaksi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita. Alueiden komitea huomauttaa tässä yhteydessä, että yritysten kilpailukyvylle on annettu tärkeä asema yhteisen strategiakehyksen temaattisissa tavoitteissa, ja katsoo, että olisi paradoksaalista vähentää yrityksiin liittyviä julkisia interventiomahdollisuuksia kannustamalla paikallis- ja alueviranomaisia tukemaan kyseisten yritysten kehityshankkeita rakennerahastojen käytön yhteydessä.

16.

vaatii näin ollen sovittamaan valtiontukia koskevat säännöt paremmin yhteen EU:n muiden politiikkojen, erityisesti koheesiopolitiikan sekä lisäksi teollisuus-, tutkimus- ja innovointi- tai vielä sisämarkkinapolitiikan, kanssa. Alueiden komitea muistuttaa, että perussopimuksen mukaisesti sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja näin ollen valtiontukia koskevassa sääntelyssä on otettava huomioon koko EU:n aluetta koskevat koheesiotavoitteet ja edistettävä niiden saavuttamista (5).

17.

on sitä mieltä, että koska tietyt alat, kuten yhteisötalous ja yhteisvastuullinen talous, edistävät taloudellista toimintaa ja myötävaikuttavat yksilöiden välisiin sosiaalisiin suhteisiin epäsuotuisilla alueilla, niitä tulisi kohdella eri tavoin alueiden ongelmista riippumatta ja niistä olisi annettava erityissäännöksiä sosiaalista innovointia koskevan oppaan jatkoksi, jota Euroopan komission on määrä ehdottaa.

18.

toteaa, että jos perussopimuksissa annetaan Euroopan komissiolle yksinomainen toimivalta määrittää valtiontukien soveltuvuutta koskevat säännöt, alueelliset valtiontuet ovat nimensä mukaisesti alueiden kehitystä edistäviä välineitä. Alueiden komitea pahoittelee näin ollen, ettei Euroopan komissio ole pyytänyt siltä lausuntoa samanaikaisesti kun jäsenvaltioille tiedotettiin ensimmäisistä hankkeista, ja katsoo, että sen kannalta on tärkeää ilmaista kantansa asioista, joilla on yhtä tärkeitä alueellisia vaikutuksia. Alueiden komitea kehottaa komissiota ottamaan tulevia suuntaviivoja laatiessaan huomioon tässä lausunnossa esitetyt suositukset ja huolet.

19.

muistuttaa lisäksi, että useimmat paikallis- ja alueyhteisöt, joilla on talouspolitiikan toimintalinjoihin ja yrityksiin myötävaikuttavan roolinsa kautta toimivaltaa taloudellisen kehityksen alalla, pystyvät arvioimaan Euroopan tasolla toteutettavia toimenpiteitä, koska niillä on hyvä elinkeinoelämän tuntemus ja koska ne ovat lähellä talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoita. Jos paikallis- ja alueyhteisöillä on vain vähän keinoja Euroopan komission valtiontukipäätöksiä koskevien vastalauseiden esittämiseen, alueiden komitea katsoo, että Euroopan komission olisi tehtävä yhteistyötä kyseisten yhteisöjen kanssa alueellisia valtiontukia koskevien sääntöjen laadintaprosessin alusta alkaen.

20.

on tyytyväinen Euroopan komission 14. tammikuuta 2013 käynnistämään julkiseen kuulemismenettelyyn, jonka tarkoituksena on valmistella uusien suuntaviivojen (kaudeksi 2014–2020) tarkistusta. Tämän julkisen kuulemisen avulla on määrä muun muassa mahdollistaa paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen, jotta voidaan varmistaa, että parannetaan valtiontukisääntöjen soveltuvuutta Euroopan seutujen ja alueiden tarpeisiin sekä avoimuutta ja näin ollen myös maksajien ja tuensaajien oikeusvarmuutta monitasoisen hallinnon periaatetta noudattaen.

21.

katsoo, että sisämarkkinoiden toiminnan edellyttämien EU:n kilpailusääntöjen määrittäminen ja alue- ja paikallistasolla käyttöön otettujen tukien aiheuttamia sisämarkkinoihin kohdistuvia todellisia vaikutuksia koskeva arviointi on saatava tasapainoon keskenään.

22.

kiinnittää Euroopan komission huomion siihen, että monet paikallis- ja alueviranomaiset ovat kriisin aikana toteuttaneet elvytyssuunnitelmia tai luoneet tukijärjestelmiä, jotka on taloudellisen tehokkuuden vuoksi sovitettava yhteen komission hyväksymien valtiontukien ja erityisesti alueellisten valtiontukien kanssa, jotta ne ovat edelleen täysin asianmukaisia.

23.

kehottaa ottamaan alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat käyttöön asianmukaisella tasolla ja katsoo, että jäsenvaltiotason kannattaa tukeutua aluekumppanuuteen, joka saa kaikki alue- ja paikallisviranomaiset mukaan aluejaon laadintaan ja mukauttamiseen.

24.

on sitä mieltä, että alueelliset valtiontuet ovat jäsenvaltioiden käytössä oleva väline, jolla torjutaan kriisin pitkän aikavälin vaikutuksia ja tuetaan vaikeuksissa olevien alueiden talouden dynamiikkaa, ja kieltäytyy näin ollen tiukasti siitä, että alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vähennetään nykyisestään mahdollisuuksia myöntää yrityksille julkisia tukia, jotka ovat tärkeitä kannustimia edistettäessä taloudellista kehitystä ja työpaikkojen luomista alueilla.

25.

kehottaa Euroopan komissiota integroimaan kriisin vaikutukset nostamalla tukien enimmäismääriä ja tämäntyyppisten tukien piiriin kuuluvan väestön prosenttiosuutta niiden arvioiden mukaisesti, jotka komissio itse on esittänyt alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vuosille 2007–2013 (45,5 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:ssa, ks. alaviite 15, 2006/C 54/08).

26.

toteaa kannattavansa alueellisten valtiontukien tasapainoisen aluejaon säilyttämistä vuosina 2014–2020, jotta vältetään Euroopan unionin alueiden ja erityisesti 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen alueiden väliset liian suuret erot Euroopan unionin sisäisiin toiminnan siirtoihin liittyvien riskien estämiseksi.

27.

pyytää Euroopan komissiota säätämään turvaverkon avulla toteutettavasta siirtymäjärjestelystä, jotta alueet, jotka saattoivat turvautua tämäntyyppisiin tukiin edellisen jakson aikana ja jotka eivät enää täytä seuraavien suuntaviivojen kriteerejä, eivät jää yhtäkkiä aluejaon ulkopuolelle. Komitea huomauttaa, että Euroopan komission tulisi sisällyttää alueellisia valtiontukia koskeviin suuntaviivoihin erityisiä säännöksiä niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita varten, joissa on vakava talous- ja finanssikriisi ja jotka saavat tukea Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista (ERVM), jotta varmistetaan kaikkien Euroopan unionin talouspoliittisten toimintalinjojen johdonmukaisuus.

28.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan komission ehdotuksen siitä, että 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin alueisiin rajoittuvat alueet voitaisiin ottaa automaattisesti huomioon 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen alueiden luokassa.

29.

toteaa, että alueellisten valtiontukien aluejako liittyy siihen, että koheesiopolitiikassa pidetään erillään toisistaan lähentymistavoitteen piiriin kuuluvat alueet (BKT < 75 prosenttia) ja kilpailukykyalueet (BKT > 75 prosenttia). Alueiden komitea ottaa huomioon Euroopan komission uudet ehdotukset, jotka koskevat koheesiopolitiikkaa ja erityisesti uuden siirtymäalueiden luokan (BKT 70–90 prosenttia) luomista, ja pyytää, että alueellisten valtiontukien uudistaminen ja tämän uuden luokan luominen saatettaisiin sopusointuun keskenään, ja ehdottaa yksinkertaistamisjärjestelmää, jossa kaikki siirtymäalueet katsottaisiin 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluviksi, ennalta määritetyiksi alueiksi. Alueiden komitea pahoittelee, että Euroopan komission 14. tammikuuta 2013 esittämässä ehdotuksessa vain 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut siirtymäalueet katsotaan 107 artiklan 3 kohdan c soveltamisalaan kuuluviksi, ennalta määritetyiksi alueiksi. Komitea kehottaa näin ollen komissiota korjaamaan ehdotustaan siten, että varmistetaan sen johdonmukaisuus rakennerahastoja koskevan yleisasetusehdotuksen kanssa ja vältetään samaan luokkaan kuuluvien ja samanlaisista talousvaikeuksista kärsivien alueiden eriarvoinen kohtelu.

30.

kiinnittää Euroopan komission huomion syrjäisimpien alueiden erityistilanteeseen, joka tunnustetaan 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, ja korostaa, että tarvitaan joustavampaa ja näiden alueiden erityisoloihin mukautettua lähestymistapaa. Alueiden komitea katsoo, että koska nämä alueet ovat kaukana Euroopan unionin sisämarkkinoista ja lähellä muita markkinoita, niiden on voitava edelleen myöntää yrityksille toimintatukia, jotka eivät ole alenevia tai tilapäisiä, ja tavoitella samantasoista tukea, joka niille on perinteisesti myönnetty. Investointitukien osalta komitea katsoo, että syrjäisimmille alueille myönnetty korotus on säilytettävä muuttumattomana, koska niiden tilanne, joka on johtanut kyseisen korotuksen myöntämiseen, on rakenteellinen ja pysyvä.

31.

ehdottaa, että komissio ottaa huomioon myös sovittuun monivuotiseen rahoituskehykseen sisällytettävän luettelon alueista, joita koskevat "erityissäännökset". Näin parannetaan johdonmukaisuutta näiden koheesiopolitiikkaan sisältyvien säännösten sekä alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen välillä.

32.

suhtautuu epäillen niiden indikaattoreiden asianmukaisuuteen, jotka Euroopan komissio on valinnut alueellisten valtiontukien aluejaon laadintaa varten (BKT ja työttömyysaste), ja ehdottaa, että harkitaan muita menetelmiä, joilla näihin tukiin annetaan lupa ja joilla niitä valvotaan. Paikallis- ja alueviranomaisten olisi osallistuttava täysipainoisesti tämän asian pohtimiseen. Alueiden komitea on jo ehdottanut vaihtoehtoja lausunnossaan, jonka se on antanut aiheesta "BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen".

33.

ehdottaa ennen kaikkea, että Euroopan komissio ottaa huomioon aluejaon laadintakriteereissään tiettyjen alueiden luonnonhaitat, maantieteelliset tai väestöön liittyvät haitat; näitä alueita ovat

34.

huomauttaa, että alueellisten valtiontukien aluejaon ehdot eivät sovellu maaseutualueille alueiden vähimmäiskoon ja yhtäjaksoisuuden osalta. Kyseiset alueet eivät hyödy harvaan asutuille alueille myönnettävästä erityiskohtelusta, mutta ne saattavat täyttää asiakirjoissa esitetyt väestömäärän kriteerit. Alueiden komitea pyytää, että ehtoja joustavoitetaan, jotta niissä otetaan huomioon Euroopan unionin maaseutualueiden erityispiirteet, joko vahvistamalla asianmukaisemmat väestökynnykset tai soveltamalla kahta edellä mainittua kriteeriä vaihtoehtoisesti.

35.

haluaa mennä pitemmälle ja pyytää, että alueellisten valtiontukien aluejaon kriteerejä voisi tarkastella uudelleen, esittämällä lähestymistavan, jossa alueellinen ulottuvuus ja alueelliset erityispiirteet voidaan ottaa aikaisempaa paremmin huomioon.

36.

ottaa huomioon edellä esille otetut eri näkökohdat ja erityisesti talous- ja sosiaalikriisin olosuhteet ja katsoo, että alueellisten valtiontukien järjestelmä on tarpeellisempi kuin koskaan niiden myönteisten vaikutusten vuoksi, joita sillä on työpaikkojen syntymiseen ja taloudelliseen toimintaan. Komitea on tyytyväinen komission aikeeseen suorittaa vuonna 2016 alueellisten kartoitusten välitarkastelu.

37.

huomauttaa, että nykyisellään perusasetuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainitaan alueet, joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma. Alueiden komitea ehdottaa, että BKT:n lisäksi otetaan niin ikään huomioon työttömyysaste määritettäessä tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvat alueet, koska monien jäsenvaltioiden työllisyystilanne on heikentynyt.

38.

katsoo, että c alakohdassa tarkoitettuja alueita koskevassa jakomenetelmässä tulee käyttää EU:n keskiarvoa viitearvona BKT:n ja työttömyysasteen vertailukriteeriä laskettaessa. Näin voidaan paremmin ottaa huomioon jäsenvaltioiden väliset kehityserot ja kohdistaa toimet heikoimmassa asemassa oleviin alueisiin maissa, joissa on korkea työttömyysaste ja muita heikompi BKT.

39.

katsoo, että yhteisön määritelmän mukaisten suuryritysten tukiin tehdyt 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja alueita koskevat uudet rajoitukset ovat perusteettomia varsinkin talouskriisin aikana. Alueiden komitea korostaa, että edellä mainittuun luokkaan kuuluu kansainvälistä pääomaa hankkineiden ja maailmanmarkkinoilla toimivien suuryritysten lisäksi huomattava määrä paikallisia yrityksiä ja perheyrityksiä, joiden työvoiman tarve saa ne ylittämään tavoitellun 250 työntekijän kynnyksen. Näiden yritysten joukossa on myös pelkästään paikallisesti sijoittautuneita pienyrityksiä, jotka eurooppalaisten konsolidointisääntöjen (6) avulla voivat ylittää suuryritykselle asetetun kynnyksen. Poistamalla kaikki mahdollisuudet näiden yritysten tukemiseen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla alueilla Euroopan komissio luo uhan, joka kohdistuu niiden suurimmissa vaikeuksissa olevien alueiden työllisyyteen ja taloudelliseen toimintaan, joiden on vaikeaa saada tällainen yritys pysymään alueellaan.

40.

muistuttaa lisäksi Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella väijyvistä toimintojen siirtoon liittyvistä riskeistä, jotka kohdistuvat alueisiin siitä syystä, että suuryritysten tuet on kielletty. Suuryritykset voisivat itse asiassa päättää siirtyä 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvilta alueilta 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluville alueille tai Euroopan unioniin kuulumattomiin maihin, jos tukitasoa ja -astetta alennettaisiin.

41.

on tyytyväinen Euroopan komission 14. tammikuuta 2013 antamaan ehdotukseen sisältyvään suojalausekkeeseen, jossa edellytetään, että suuryritykset säilyttävät investoinnit ja työpaikat alueella, jolla tukea on annettu, viisi vuotta ja pk-yritysten tapauksessa kolme vuotta.

42.

ehdottaa, että lisätään lauseke, jonka mukaan tuet tulee maksaa kokonaisuudessaan takaisin voimassa olevan rakennerahastoja koskevan yleisasetuksen 57 artiklan mallin mukaisesti. Takaisinmaksuvelvoite olisi voimassa viisi vuotta tuen myöntämisen jälkeen, silloin kun yhteisrahoitusta saavan toimen luonne tai täytäntöönpanon edellytykset ovat muuttuneet tai toimenpide hyödyttää aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista yhteisöä tai on tapahtunut muutos, joka johtuu infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtuneista muutoksista tai tuotantotoiminnan lopettamisesta. Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, ettei yrityksille, joilta tukea peritään tai on peritty takaisin tuotantotoiminnan siirtämisen vuoksi jäsenvaltion sisällä tai toiseen jäsenvaltioon, myönnetä rakennerahastoista rahoitusosuutta.

43.

kehottaa Euroopan komissiota ottamaan käyttöön mekanismin, jossa otetaan etukäteen huomioon alueellisten valtiontukien mahdolliset kielteiset ulkoisvaikutukset, jotka johtavat työpaikkojen merkittävään häviämiseen olemassa olevilla sijaintipaikoilla EU:ssa. Tämä koskee sekä vertailevaa arviointia, jonka komissio tekee ilmoitusten yhteydessä ja jota sovelletaan nykyään vain suuriin investointihankkeisiin (2009/C 223/02, kohta 54), että yleistä ryhmäpoikkeusasetusta.

44.

kehottaa Euroopan komissiota laajentamaan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) määritelmälle tällä hetkellä asetettuja rajoja, jotta voidaan säilyttää niitä yrityksiä hyödyttävä alueellisten valtiontukien järjestelmä, jotka ovat täysipainoisesti mukana luomassa kasvua ja työllisyyttä kyseisillä alueilla, ja jotta voitaisiin saada aikaan vahva ja hyvin organisoitu eurooppalainen yrittäjyys, joka on sitoutunut pysymään alueella ja jota ei voida siirtää muualle ja joka on sopivin taho vastaamaan Eurooppa 2020 -strategiassa tavoitteiksi asetettuja kilpailukykyä, innovointia ja kansainvälistymistä koskeviin haasteisiin.

45.

pyytää komissiota luomaan Euroopan pk-yritysten kehityksen edistämiseksi pk-yrityksen ja suuryrityksen väliin sijoittuvan uuden mediaaniyrityksen (henkilökunnan lukumäärä 250–750 työntekijää ja liikevaihto alle 200 miljoonaa euroa) luokan, jollaisen se on jo hyväksynyt elintarviketeollisuutta varten. Alueiden komitea kehottaa samoin aloittamaan tarkastelun, joka koskee niistä pienistä ja keskisuurista kasvuyrityksistä peräisin olevien keskikokoisten yritysten huomioon ottamista, joiden henkilökuntaan kuuluu 250–5 000 työntekijää. Se ehdottaa näin ollen, että mediaaniyrityksillä ja keskikokoisilla yrityksillä on oikeus mukautettuun tukitasoon, joka on suuryritysten tukitasoa suurempi ja pk-yritysten tukitasoa pienempi.

46.

huomauttaa, että jotta konsolidointisäännöissä (7) voidaan ottaa huomioon aluetta koskeva ratkaiseva seikka alueellisia valtiontukia jaettaessa, niitä ei pitäisi soveltaa alueisiin, joilla on oikeus saada tällaisia tukia. Alueiden komitea katsoo, että yrityksiä olisi pidettävä sidosyritysten ja kumppanitahojen ulkopuolella olevina itsenäisinä yrityksinä.

47.

toteaa, että alueellisiin valtiontukiin oikeutetuille alueille vuosiksi 2014–2020 ehdotetut tukitasot lähenevät nykyään yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjä pk-yritysten tukitasoja (8), mikä saattaa mitätöidä alueellisien valtiontukien erityisyyden. Alueiden komitea pyytää sen vuoksi vähintään säilyttämään alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen mukaiset tukitasot (2007–2013) ja on jopa sitä mieltä, että näitä tasoja olisi nostettava talouskriisin aikana.

48.

katsoo, että olisi säädettävä tason korottamisesta, jotta edistettäisiin investointien ja työllisyyden tukemista siirtymäalueiden muodostamassa uudessa luokassa ottaen huomioon, että ne ovat tilanteessa, jossa talouskasvu on hidasta.

49.

toteaa, että alueellisiin valtiontukiin oikeutetuilla alueilla sijaitsevia yrityksiä voidaan auttaa vain hankittavien investointien tai yrityksen toiminnan kasvua vastaavasti syntyvien työpaikkojen osalta alueiden talouden dynamiikan edistämiseksi. Alueiden komitea ehdottaa, että toiminnan uudelleen aloittaminen ja tuotantovälineiden nykyaikaistaminen, jotka ovat yleisiä kriisiaikoina, tehdään tukikelpoisiksi alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa.

50.

vastustaa sääntöjen tiukentamista osoittaakseen niiden alueellisten valtiontukien kannustavan vaikutuksen, joita myönnetään investointihankkeille riippumatta niitä toteuttavan yrityksen merkityksestä ja koosta. Alueiden komitea korostaa, että alueellisia valtiontukia koskevien sääntöjen yhteydessä tuen kannustava vaikutus riippuu siitä, miten hankalassa tilanteessa ovat avustettavat alueet, joilla investointeja ei voitaisi tehdä ilman tukea.

51.

kannattaa komission ehdotusta, jonka mukaan laivanrakennussektori saa tukikelpoisuuden, koska sen tilanne ei oikeuta enää tukien ulkopuolelle jättämistä, johon oli päädytty aikana, jolloin nykyiset alat kärsivät vakavasta liikakapasiteettiongelmasta. Sen sijaan alueiden komitea ei ole tyytyväinen komission ehdotukseen, jonka mukaan terästeollisuus ja synteettisten kuitujen valmistajille annettavat tuet katsotaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Alueiden komitea tähdentää, että niiden tilanne ei oikeuta enää tukien ulkopuolelle jättämistä; ulkopuolelle jättämistä koskevaan ratkaisuun oli päädytty aikana, jolloin edellä mainitut alat kärsivät vakavasta liikakapasiteettiongelmasta.

52.

suosittaa voimakkaasti ottamaan käyttöön joustavamman järjestelmän, jota voidaan nopeasti mukauttaa taloudellisiin muutoksiin nykyään joka seitsemäs vuosi toteutettavan yksinkertaisen tarkistuksen asemesta, joka ei mahdollista selviytymistä odottamattomista kriisitilanteista, jotka voivat olla dramaattisia alueen elinkeinoelämän kannalta. Alueiden komitea ehdottaa esimerkiksi, että aluetasolla muodostetaan väestöreservi, joka jaetaan uudelleen taloudellisten muutosten perusteella yhteistyössä paikallis- ja seutuviranomaisten kanssa.

53.

ehdottaa, että alueellisten valtiontukien järjestelmästä tehdään jakson aikana Euroopan unionin tasolla kokonaisarvio, jotta voidaan todeta, että kyseinen järjestelmä ei mahdollista sen väärinkäyttöä eikä aiheuta Euroopan unionin sisäisiä toiminnan siirtoja. Jos näin olisi, voitaisiin harkita hallinnollisia seuraamuksia, esimerkiksi tuen perimistä takaisin.