13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/110

—

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen luoda välttämättömät edellytykset olemassa olevan infrastruktuurin nykyistä tehokkaampaa käyttöä varten mutta katsoo, että on ryhdyttävä lisätoimiin kasvavan kapasiteettitarpeen tyydyttämiseksi riittävällä tavalla. Erityisen tärkeää on kehittää ylikuormitettujen lentoasemien kapasiteettia, ottaa nykyistä enemmän huomioon alueellisten lentoasemien vapaa kapasiteetti, edistää ripeästi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomista ja varmistaa kilpailukykyiset käyttöajat, myös yöllä.

—

pitää välttämättömänä lentoasemien intermodaalisten yhteyksien parantamista muiden liikennemuotojen kanssa. Tämä lisää kilpailukykyä ja takaa alueiden riittävät yhteydet eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen lentoliikenneverkkoon.

—

kannattaa Euroopan komission näkemystä, jonka mukaan tasapainoisen lähestymistavan mukaisesti on valittava kustannustehokkain toimenpide melunvähennystavoitteiden saavuttamiseksi, mutta katsoo, että komissiolle kaavailtu tarkistusoikeus ylittää toissijaisuusperiaatetta ajatellen komission toimivallan. Alueviranomaisten on määrättävä toimintarajoitukset siten, että niissä otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Euroopan komission lisätarkistusoikeus ei ole tarpeen eikä suhteellisuusperiaatteen mukainen.

—

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen, jonka mukaan maahuolintapalvelujen markkinoita olisi vapautettava ja yhdenmukaistettava entisestään. Tämä lisää kilpailua ja parantaa viime kädessä Euroopan unionin lentoasemilla tarjottavien maahuolintapalvelujen laatua. Jotta vältetään nykyisiin työsuhteisiin, lentoliikenteen turvallisuuteen ja lentoasemien kapasiteettiin kohdistuvat haittavaikutukset, lentoasemilla olisi kuitenkin voitava ottaa asianmukaisesti huomioon paikalliset erityispiirteet.

—

suhtautuu myönteisesti markkinataloudellisten välineiden käyttöönottoon sen varmistamiseksi, että kuormitettujen lentoasemien niukka kapasiteetti hyödynnetään mahdollisimman hyvin, mutta korostaa, että alueiden yhteydet lentoliikenneverkkoon on kuitenkin edelleen taattava.

Esittelijä

Roland WERNER (DE, ALDE), valtiosihteeri Saksin osavaltion talous-, työ- ja liikenneministeriössä

Viiteasiakirjat

1.

katsoo, että lentoasemat ovat modernin ja toimivan liikenneverkon välttämätön osa. Lentokentät synnyttävät eri alueiden talouskehitykselle, työmarkkinoille ja matkailulle tärkeitä kannustimia. Lisäksi ne vahvistavat Euroopan unionin alueellista yhteenkuuluvuutta.

2.

yhtyy käsitykseen, jonka mukaan ilma-alusten aiheuttama melu lentoasemilla on haitta yhä useammalle eurooppalaiselle – erityisesti öisin, ja epätoivottujen vaikutusten lieventämiseksi tarvitaan näin ollen aktiivinen melunhallintastrategia.

3.

tukee Euroopan komission tavoitetta hyödyntää ja kehittää parhaalla mahdollisella tavalla lentoliikenteen potentiaalia, erityisesti lentoliikenteen ennustettua kasvua.

4.

painottaa, että EU voisi edistää lentoasemaverkon ajanmukaistamiseen ja uusien lentoasemien rakentamiseen tehtäviä investointeja etenkin innovatiivisilla rahoitusvälineillä, jotta voidaan varmistaa EU:n kestäväpohjainen talouskasvu ja parantaa unionin taloussuhteita muuhun maailmaan.

5.

hyväksyy näkemyksen, jonka mukaan lentoasemainfrastruktuurin kapasiteetti ja jatkuvasti kasvava matkustus- ja kuljetustarve muodostavat kasvavan epäsuhdan. Jo nyt eräät eurooppalaiset lentoasemat ovat ylikuormitettuja, ja ne toimivat kapasiteettinsa äärirajoilla. Uutta kapasiteettia ei kaikissa tapauksissa voida antaa käyttöön siinä määrin kuin kysyntä edellyttää, varsinkaan liikenteen tärkeimpinä solmukohtina olevilla lentoasemilla. Tästä syystä tulevina vuosina on odotettavissa, että kapasiteettipulmat kärjistyvät entisestään.

6.

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen torjua lisääntyviä kapasiteettiongelmia ja luoda välttämättömät edellytykset olemassa olevan infrastruktuurin nykyistä tehokkaampaa käyttöä varten. Komitea varoittaa kuitenkin, etteivät lentokenttäpaketissa ehdotetut toimenpiteet riitä, jotta siihen päästäisiin.

7.

toteaa, että monilla alueellisilla lentoasemilla on käytössään riittävän laaja kapasiteetti, jolla ne pystyvät tehokkaasti auttamaan kapasiteettiongelmista kärsiviä lentoasemia, minkä ansiosta alueiden yhteyksiä pystytään lisäksi parantamaan.

8.

katsoo, että on ryhdyttävä lisätoimiin kasvavan kapasiteettitarpeen tyydyttämiseksi riittävällä tavalla. Erityisen tärkeää on kehittää ylikuormitettujen lentoasemien kapasiteettia, ottaa nykyistä enemmän huomioon alueellisten lentoasemien vapaa kapasiteetti, edistää ripeästi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomista ja varmistaa kilpailukykyiset käyttöajat, myös yöllä. Pieniä alueellisia lentoasemia on lisäksi tuettava päättäväisesti, jotta täydennetään suurempia lentoasemia ja taataan olemassa olevan infrastruktuurin optimaalinen hyödyntäminen.

9.

pitää välttämättömänä lentoasemien intermodaalisten yhteyksien parantamista muiden liikennemuotojen kanssa. Tämä lisää kilpailukykyä ja takaa alueiden riittävät yhteydet eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen lentoliikenneverkkoon.

10.

katsoo, että lähtö- ja saapumisaikojen nykyistä tehokkaampi jakaminen tarjoaa oivallisen mahdollisuuden käyttää kuormitettujen lentoasemien niukkaa infrastruktuurikapasiteettia entistä optimaalisemmin. Komitea panee tyytyväisenä merkille Euroopan komission aloitteen ottaa tätä varten käyttöön markkinapohjaisia välineitä. Tässä yhteydessä on kuitenkin edelleen taattava alueiden yhteydet lentoliikenneverkkoon.

11.

kannattaa ehdotusta tarkistaa sääntöjä ja menettelyjä, jotka koskevat meluun liittyvien toimintarajoitusten käyttöönottoa. Tavoitteena on yhdenmukaistaa tasapainoisen lähestymistavan soveltamista, millä pyritään edistämään lentomelulle altistuvien ihmisten suojelua ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25. kesäkuuta 2002 annetun direktiivin 2002/49/EY mukaisesti.

12.

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen, jonka mukaan maahuolintapalvelujen markkinoita olisi vapautettava entisestään. Tämä lisää kilpailua ja parantaa viime kädessä palvelujen laatua. Jotta vältetään nykyisiin työsuhteisiin, lentoliikenteen turvallisuuteen ja lentoasemien kapasiteettiin kohdistuvat haittavaikutukset, lentoasemilla olisi voitava ottaa asianmukaisesti huomioon paikalliset erityispiirteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät säännökset johda palveluyritysten epätasapuoliseen kohteluun. Euroopan komission tavoite välttää kilpailun vääristyminen voidaan saavuttaa vain, jos kaikkia osapuolia koskevat samat ehdot.

13.

on huolissaan komission ehdotuksista ja neuvoston yleisnäkemykseen sisältyvistä vielä pidemmälle menevistä ehdotuksista, jotka koskevat maahuolintainfrastruktuurimaksujen sääntelemistä lentoasemamaksuista annetun direktiivin 2009/12/EY säännösten mukaisesti ja sitäkin laajemmin. Tällaiset maksut – jotka ovat myös absoluuttisina summina pieniä – muodostavat yleensä vain hyvin pienen osan lentoasemien kokonaistuloista erityisesti alueellisilla lentoasemilla, joiden matkustajamäärät juuri ja juuri ylittävät ehdotetun uuden kynnysarvon, joka on kaksi miljoonaa matkustajaa vuodessa. Hallinnolliset kustannukset saattavat varsin hyvin ylittää mahdollisen hyödyn, etenkin kun lentoasemat ovat jo nyt velvollisia määräämään tällaiset maksut objektiivisesti ja avoimesti.

14.

korostaa yleisilmailun merkitystä EU:n lentoliikenteelle. Se antaa hyvinvointia ja työpaikkoja luoville yrittäjille mahdollisuuden matkustaa mahdollisimman joustavasti ja lisää syrjäisten alueiden ja syrjäisimpien alueiden taloudellista voimaa. Tämä on erityisen tärkeää pohdittaessa lähtö- ja saapumisaikoja sekä pääsyä lentoasemille.

15.

panee tyytyväisenä merkille tavoitteen, jonka avulla pyritään entisestään täsmentämään menettelyjä ja sääntöjä meluun liittyvien toimintarajoitusten käyttöönottamiseksi ja lisäämään arviointiprosessin avoimuutta. Näin puututaan direktiivin tähän asti epäyhtenäiseen soveltamiseen jäsenvaltioissa. Lisäksi lentomeluhaitoista kärsivät saavat vertailukelpoisen melusuojelun tason. Komitea toteaa kuitenkin, että asetusehdotusta ei ole – erityisesti melunarvioinnin ja kustannustehokkuusanalyysin osalta – vielä sopeutettu ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annettuun direktiiviin 2002/49/EY. Näin ollen ehdotus johtaisi nykyistä suurempaan hallinnolliseen taakkaan, mihin liittyy tuntuvia lisäkustannuksia ja mikä vähentäisi lentoliikenteen hyväksyntää.

16.

odottaa, että nykyisen direktiivin muuttaminen asetukseksi tehostaa melusuojelutoimenpiteitä ja että sen myötä Euroopan unionissa vältytään kilpailun vääristymiseltä.

17.

kannattaa Euroopan komission näkemystä, jonka mukaan tasapainoisen lähestymistavan mukaisesti on valittava kustannustehokkain toimenpide melunvähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Lentoasemien läheisyydessä asuvien asukkaiden terveys ja turvallisuus on kuitenkin otettava huomioon täysimääräisesti eikä vain vaihtoehtoisesti. Näin jäsenvaltioilla on mahdollisuus sovittaa yhteen melunsuojelutoimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ja lentomeluhaitoista kärsivien oikeutetut suojelutarpeet.

18.

puoltaa periaatteessa tavoitetta nostaa vaatimukset niukasti täyttävien ilma-alusten raja-arvoa. Tässä yhteydessä otetaan huomioon hiljaisempien ilma-alusten kehittämisessä saavutettu tekninen edistys. Komitea huomauttaa kuitenkin, että rahtikoneet täyttävät tiukan raja-arvon, 10 EPNdB (desibeliä tehollista meluisuutta), harvemmin kuin matkustajakoneet. Tämän seurauksena ”vaatimukset niukasti täyttävien ilma-alusten” mahdollinen kielto koskee rahtilentoyhtiöitä suhteettoman useissa tapauksissa. Siksi komitea suosittaa, että raja-arvoa nostettaisiin kohtuullisen siirtymäkauden ajan ehdotettua vähemmän. Odotettavissa on jo huomattava melun väheneminen, jos raja-arvo nostetaan tasolle 8 EPNdB.

19.

pitää riippumatonta muutoksenhakuelintä jäsenvaltiotasolla tarpeellisena.

20.

suhtautuu myönteisesti tasapainoisen lähestymistavan soveltamiseen melulle altistumisen vähentämiseksi tai rajoittamiseksi. Tämä varmistaa jäsenvaltioille välttämättömän jouston melun torjunnassa. Tässä yhteydessä komitea kannattaa kuitenkin Euroopan komission käsitystä, jonka mukaan toimintarajoituksiin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona.

21.

tukee tavoitetta, jonka avulla pyritään täsmentämään lentomelun arviointisääntöjä ja lisäämään arviointiprosessin avoimuutta. Meluhaitoista kärsivien suunniteltu kuuleminen lisää meluntorjuntatoimenpiteiden soveltamisen hyväksyntää. Komitea suosittelee kuitenkin, että jäsenvaltioille olisi suotava asianmukainen liikkumavara ehdotetussa asetuksessa säädetyn ”teknisen yhteistyön foorumin” kokoonpanosta päätettäessä. Jos jäsenvaltioissa on jo tuonkaltaisia komiteoita, niiden pätevyys olisi voitava vahvistaa, jottei turhaan perustettaisi uusia elimiä.

22.

katsoo, että asetusehdotuksen liitteessä I mainittu melunarviointimenetelmä, joka perustuu siviili-ilmailun lentoasemia ympäröivien melualueiden laskentaan liittyviä standardimenetelmiä käsittelevään Euroopan siviili-ilmailukonferenssia ECAC:n asiakirjaan nro 29, ei sovellu välineeksi melunarviointimenettelyn avoimuuden lisäämiseen. Lisäarviointimenetelmästä seuraa, että vertailtavuus esimerkiksi ympäristömeludirektiiviin tai kansallisiin laskentasääntöihin nähden häviää, ja lisäksi se aiheuttaa turhaa byrokraattista taakkaa. Melunarvioinnin osalta tulisi siis viitata ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annettuun direktiiviin (2002/49/EY).

23.

katsoo, että Euroopan komissiolle kaavailtu oikeus tarkistaa toimintarajoitukset ennen niiden täytäntöönpanoa ja mahdollisesti keskeyttää niiden soveltaminen ylittää toissijaisuusperiaatetta ajatellen komission toimivallan. Alueviranomaisten on määrättävä toimintarajoitukset siten, että niissä otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja erityispiirteet. Euroopan komission lisätarkistusoikeus ei ole tarpeen eikä suhteellisuusperiaatteen mukainen. Näin ei myöskään saavutettaisi yhtään paremmin asetuksen tavoitetta vähentää lentomelusta kärsivien ihmisten lukumäärää.

24.

ilmaisee näkemyksenään, että käsitteiden ”ilma-alus” ja ”vaatimukset niukasti täyttävä ilma-alus” määritelmät, melusertifiointistandardien ja hyväksymismenettelyn ajantasaistaminen sekä menetelmien ja teknisten kertomusten muuttaminen ovat asetuksen keskeistä sisältöä. Näin ollen kyseiset kohdat eivät sovellu delegoitujen säädösten antamiseen tarkoitetun vallan siirtämiseen Euroopan komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla.

25.

yhtyy Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan maahuolintapalvelut muodostavat keskeisen osan ilmailuketjusta. Tehokkailla ja laadukkailla maahuolintapalveluilla on olennainen merkitys toiminta- ja kilpailukykyisen lentoliikennejärjestelmän turvaamisessa.

26.

panee tyytyväisenä merkille maahuolintapalvelujen markkinoiden avaamisen ja yhdenmukaistamisen jatkamisen. Tämän ansiosta on odotettavissa, että Euroopan unionin lentoasemilla tarjottavien maahuolintapalvelujen laatu paranee entisestään. Tästä on etua niin lentoyhtiöille, huolitsijoille kuin matkustajillekin. Jotta vältetään nykyisiin työsuhteisiin, lentoliikenteen turvallisuuteen ja lentoasemien kapasiteettiin kohdistuvat haittavaikutukset, lentoasemilla olisi voitava ottaa asianmukaisesti huomioon paikalliset erityispiirteet.

27.

kannattaa säännöstä, jonka mukaan henkilöstö siirtyy palveluntarjoajan vaihtuessa uuden yrityksen palvelukseen. Komitea pyytää tässä yhteydessä tarkistamaan, voivatko tarjouskilpailun järjestäjät soveltaa mahdollisuutta jäsenvaltioiden määrättävissä olevasta henkilöstön siirtymisestä suoraan asetuksen (EY) 1370/2007 4 artiklan 5 kohdan nojalla ilman ylimääräisiä jäsenvaltioiden täytäntöönpanosäädöksiä ja voidaanko edellisen yrityksen työntekijöiden siirtämiselle määritellä mahdollisia parametreja.

28.

katsoo, ettei hyväksymismenettelyn kaikkia sääntöjä ole määritelty riittävän tarkkaan. Parannettavia kohtia ovat vielä etenkin menettelyvaiheiden järjestys, erityisjärjestely, jolla korjataan valitusten epäkäytännöllinen lykkäävä vaikutus, hyväksymismenettelyn toteuttamista koskeva toimivalta sekä ratkaisuperusteet.

29.

edustaa Euroopan komission tavoin näkökantaa, jonka mukaan lentoasemilla tulee olla ratkaiseva rooli maahuolintapalvelujen tarjoajien koordinoinnissa. Komitea huomauttaa kuitenkin, että lentoasemat voivat täyttää kyseisen tehtävän ainoastaan, kun jäsenvaltioissa on voimassa tähän tarvittavat oikeudelliset puitteet. Lisäksi kyseiset tehtävät aiheuttavat lisäkustannuksia, jotka lentoasemien on vaikea kattaa markkinoilta saatavilla tuotoilla.

30.

korostaa, ettei markkinoiden avaamisen jatkaminen saa heikentää ilmailun turvallisuutta. Henkilöstön riittävä koulutus on välttämätöntä, jotta unionin lentoasemilla voidaan taata korkea turvallisuustaso.

31.

pitää tärkeänä, että koulutuksen kesto mitoitetaan siten, että varmistetaan maahuolintapalvelujen riittävä laatu. Kun maahuolintapalveluille on tarkoitus antaa hyväksyntä, joka tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa, komitea suosittaa järjestämään koulutuksen niin, että luodaan vertailukelpoiset kelpoisuusstandardit. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota kustannustehokkuuteen ja työllistymisen edistämiseen.

32.

toteaa, että alihankintamahdollisuus koskee vain ulkopuolisia palveluntarjoajia. Lentoaseman pitäjille ja lentoaseman käyttäjille ei ole tarkoitus antaa tätä mahdollisuutta. Tämä on komitean mielestä kilpailua vääristävää syrjintää ja kilpailun vahvistamiseen tähtäävän asetusehdotuksen tavoitteen vastaista. Yksityiskohtaiset säännöt huomioon ottaen tulisi alihankintamahdollisuus mahdollistaa kaikille maahuolintapalvelujen tarjoajille.

33.

katsoo, että asetuksen uudistaminen on tärkeää, jotta niukkaa infrastruktuurikapasiteettia voidaan hyödyntää entistä tehokkaammin. Kun otetaan huomioon lentoliikenteen ennustettu kasvu ja lentoasemainfrastruktuurin kyvyttömyys laajentua samaan tahtiin, lentoyhtiöt kohtaavat yhä enemmän vastuksia pyrkiessään tarjoamaan liikennepalveluja kysyntää vastaavasti. Tämä haittaa ilmaliikenteen ja siten myös alueiden talouskehitystä.

34.

katsoo, että silloin kun riippumatonta valvontaviranomaista on pyydetty tekemään päätös keskitetyn infrastruktuurin käyttömaksuista, keskitetyn infrastruktuurin hallinnointielimen tulee voida periä käyttäjiltä alun perin ehdotetun suuruinen maksu siihen saakka, kun riippumaton valvontaviranomainen on tehnyt lopullisen päätöksensä. Tämä vähentäisi houkutusta kyseenalaistaa maksun määrää koskevat päätökset kiusaamistarkoituksessa.

35.

suhtautuu periaatteessa myönteisesti markkinataloudellisten välineiden käyttöönottoon lähtö- ja saapumisaikojen jakamisessa. Tällä tavoin varmistetaan, että lähtö- ja saapumisaikoja saavat ne lentoyhtiöt, jotka myös pystyvät hyödyntämään ne parhaiten. Alueiden yhteydet lentoliikenneverkkoon on kuitenkin edelleen taattava.

36.

toteaa, että lähtö- ja saapumisaikojen kaupan kaikkia seurauksia ei ole esitelty riittävästi. Euroopan komissio on jättänyt mainitsematta erityisesti sen, miten lähtö- ja saapumisaikojen kauppa vaikuttaa alueellisiin lentoasemiin ja näin ollen alueiden liikenneyhteyksiin.

37.

pitää mahdollisena, että lentoyhtiöt antavat ensisijaisesti pitkän matkan liikenteen käyttöön ne lähtö- ja saapumisaikansa, jotka niillä on ylikuormitetuilla keskuslentoasemilla. Tämä heikentäisi alueellisten lentoasemien yhteyksiä keskuslentoasemille. Tämän vuoksi komitea kehottaa suunnittelemaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa alueiden yhteydet maailmanlaajuiseen ilmaliikenneverkkoon.

38.

on ilahtunut aikomuksesta vahvistaa lentoasemien koordinaattoreiden riippumattomuutta. Asetusehdotuksessa annetaan lentoyhtiöille mahdollisuus siirtää lähtö- ja saapumisaikoja tulevaisuudessa myös rahallista korvausta vastaan. Siirto edellyttää lentoaseman koordinaattorin hyväksyntää ja vahvistusta. Tästä syystä komitean mielestä on sitäkin tärkeämpää, että lentoaseman koordinaattori voi tehdä päätöksensä riippumattomasti ja objektiivisesti.

39.

katsoo, että lähtö- ja saapumisaikojen vastikkeeton jakaminen vain siihen tarkoitukseen, että ne voidaan myydä, ei olisi tarkoituksenmukaista. Lentoyhtiöiden olisikin saatava lupa lähtö- ja saapumisaikojen myyntiin vain silloin, kun ne pystyvät osoittamaan, että ne ovat aiemmin käyttäneet lähtö- ja saapumisaikoja säännöllisesti.

40.

pitää lähtö- ja saapumisaikojen vähimmäiskäyttösäännön muuttamista hyväksyttävänä. Toimenpiteen avulla lisätään painetta käyttää saatuja lähtö- ja saapumisaikoja entistä jäännöksettömämmin. Samalla on taattava erityistilanteiden (esimerkiksi lakkojen tai tuhkapilvien) huomioon ottaminen. Odotettavissa on, että tulevaisuudessa palautetaan aiempaa enemmän lähtö- ja saapumisaikoja lähtö- ja saapumisaikojen pooliin tai niitä myydään toiselle lentoyhtiölle. Tämä helpottaa muiden lentoyhtiöiden markkinoille pääsyä ylikuormitetuilla lentoasemilla.

41.

pitää tervetulleena mahdollisuutta, että lentoasemat voivat lentoasemamaksujärjestelmän kautta vaikuttaa tarpeettomien tai varaamattomien lähtö- ja saapumisaikojen mahdollisimman aikaiseen palautukseen. Näin varmistetaan, ettei lähtö- ja saapumisaikoja pidetä lukittuina, vaan muut lentoyhtiöt voivat käyttää niitä.

42.

toteaa, että on tärkeää mahdollistaa ”paikallisten sääntöjen” antaminen, jotta varmistetaan sääntelykehyksen riittävä joustavuus sellaisilla alueilla ja alueellisilla lentoasemilla, joiden erityisolosuhteet on aiheellista ottaa asianmukaisesti huomioon. Tällöin tarvitaan alueellista panosta lentoasemien kapasiteetin optimaalisen ja tehokkaan käytön varmistamiseksi.

43.

katsoo, että ehdotettu Euroopan komission oikeus nimetä kulloisetkin ”verkkoon kuuluvat lentoasemat” ylittää toissijaisuusperiaatetta ajatellen komission toimivallan. Komissio voi mainitun oikeuden nojalla vaatia jäsenvaltioita kohtelemaan yksittäisiä lentoasemia eri tavoin ja eriytetysti.

44.

on huolissaan Euroopan komission käyttöön ottamasta ”verkon hallinnoijan” käsitteestä ja erityisesti ehdotuksesta osoittaa kyseiselle taholle merkittäviä ja kauaskantoisia toimivaltuuksia, vaikka tämän tahon hallintoa ei ole selkeästi määritelty.

1.

Rahtilentokoneet täyttävät asetusehdotuksessa esitetyn raja-arvon, 10 EPNdB (desibeliä tehollista meluisuutta), harvemmin kuin matkustajakoneet. Siksi ”vaatimukset niukasti täyttävien ilma-alusten” mahdollinen kielto koskee rahtilentoyhtiöitä suhteettoman useissa tapauksissa.

2.

Tarvittavan siirtymäkauden aikana lentoyhtiöillä on taloudellinen mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa mahdollisesti välttämätönkin lentokalustonsa nykyaikaistaminen.

1.

Toimintarajoitusoikeuden tulisi edelleenkin kuulua ainoastaan jäsenvaltioille. Neuvosto on jo ilmaissut vastaavan kantansa ja poistanut asianomaisen artikkelin komission ehdotuksesta. Ehdotettu poisto on lisäksi yhdenmukainen lausunnon kohdan 23 kanssa.

2.

Nykyisessä sanamuodossaan asetuksen 10 artikla voisi vaarantaa alueellisten välitysmenettelyjen tulokset. Lentoasemien, kulloisenkin alueen ja kansalaisten väliset sopimukset saavutetaan usein vuosia kestäneiden työläiden ja uuvuttavien neuvottelujen jälkeen. Saksan liittoneuvosto, Itävallan liittoneuvosto, Ranskan senaatti ja Alankomaiden parlamentin ensimmäinen kamari katsoivat, että komission 10 artiklan mukainen tarkistamisoikeus on Euroopan unionin toissijaisuusperiaatteen vastainen.

1.

Alihankinnan kieltäminen lentoasemilta ja lentoaseman käyttäjiltä johtaa niiden syrjimiseen muihin maahuolintapalvelujen tarjoajiin nähden ja vääristää kilpailua. Tämä on vastoin asetusehdotuksessa esitettyä kilpailun lisäämisen tavoitetta.

2.

Alihankkijoiden on vastattava palvelun laatu- ja luotettavuusvaatimuksiin tilaajien tavoin. Tämän lisäksi lentoasemilla täytyisi olla mahdollisuus rajoittaa alihankkijoiden määrää, mikäli tilasyyt sitä edellyttävät.