13.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 277/23

—

on tyytyväinen aloitteeseen luoda todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sellaisten budjettiehdotusten avulla, joissa tiedostetaan, miten tärkeää on varata tarvittavat määrärahat maahanmuutto-, turvapaikka- ja turvallisuusbudjettia varten.

—

vahvistaa, että ehdotetut muutokset ovat alue- ja paikallisviranomaisten kannalta tärkeitä, sillä ne vaikuttavat suoraan niiden tehtäviin sekä Euroopan unionissa asuvien ihmisten päivittäiseen elämään.

—

korostaa, miten tärkeää on vastata maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisestä johtuviin huoliin turvallisuudesta perusoikeuksien ja -vapauksien yleisen suojelun yhteydessä.

—

pitää myönteisenä sitä, että painopiste on joustavuudessa ja tulosten saavuttamisessa, ja tähdentää tämän edellyttävän hyvää suunnittelua sekä kaikkien sidosryhmien osallistumista ja vastuunottoa. Komitea korostaakin, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut sidosryhmät, kuten kansainväliset erikoisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja itse edunsaajat, on otettava mukaan suunnitteluvaiheeseen, sillä ne usein panevat ohjelmat ja hankkeet täytäntöön.

—

katsoo, että ehdotetut uudistukset parantavat huomattavasti rahoituksen saatavuutta. Komitea kuitenkin kehottaa kehittämään edelleen rahoitusmahdollisuuksia koskevia tiedotusmekanismeja. Suuremmissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten avulla voitaisiin järjestää alueellisia ja paikallisia kuulemismenettelyjä, jotta organisaatiot ja sidosryhmät, jotka toimivat kauempana suurimmista kaupungeista, voisivat myös osallistua.

Esittelijä

Samuel AZZOPARDI (MT, PPE), Victorian kunnanjohtaja, Gozo

Viiteasiakirjat

1.

on tyytyväinen aloitteeseen luoda todellinen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue sellaisten budjettiehdotusten avulla, joissa tiedostetaan, miten tärkeää on varata tarvittavat määrärahat maahanmuutto-, turvapaikka- ja turvallisuusbudjettia varten (1).

2.

kannattaa olemassa olevien välineiden yksinkertaistamista niin, että ne yhdistetään kahdeksi rahastoksi.

3.

vahvistaa, että ehdotetut muutokset ovat alue- ja paikallisviranomaisten kannalta tärkeitä, sillä ne vaikuttavat suoraan niiden tehtäviin sekä Euroopan unionissa asuvien ihmisten päivittäiseen elämään.

4.

korostaa, miten tärkeää on vastata maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisestä johtuviin huoliin turvallisuudesta perusoikeuksien ja -vapauksien yleisen suojelun yhteydessä.

5.

korostaa, että tämä voidaan saavuttaa vain ottamalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla käyttöön johdonmukaiset välineet, jotka perustuvat ihmisoikeuksien, yhteisvastuun ja vastuullisuuden kunnioittamiseen kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja syrjintäkieltoon (2).

6.

katsoo, että turvallisuuteen ja raja-asioihin liittyvien menojen sekä maahanmuuttajien kotouttamiseen ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteisiin liittyvien menojen välillä on saavutettava tasapaino.

7.

kannattaa sitä, että laaditaan tarvelähtöinen talousarvio, joka auttaa luomaan synergiaa EU:n rahoitusvälineiden välille, erityisesti rakennerahastojen ja sisäasioiden alan rahastojen välille. Unionin talousarviosta pitäisi myöntää riittävästi varoja sisäasioiden alalle sekä rakennerahastojen että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen erikoisvälineiden kautta.

8.

muistuttaa, että muiden unionin ja yhteisön rahoitusvälineiden täydentävän käytön mahdollisuuden poistuminen neuvoston päätöksen 2007/125/ YOS kumoamisen johdosta rajoittaa huomattavasti rahoitusvälineiden käytön joustavuutta ja vaarantaa sellaisten sisäisen turvallisuuden alalla ilman siirtymäaikaa toteutettavien valtioiden rajatylittävien hankkeiden kehittämisen, jotka on tähän mennessä rahoitettu EAKR:ään perustuvasta tavoite 3:n tuesta. Komitea kannattaakin yhteisön välineiden täydentävyyden säilyttämistä.

9.

huomauttaa, että talousarvion ja rahoitusvälineiden toimintaan tarvitaan tiettyä joustavuutta, joka mahdollistaa todellisen väliarvioinnin määritettyjen poliittisten painopisteiden mukaisesti, ja korostaa, että tällaista joustavuutta on lisättävä niin, että sen lisäksi määrärahoja jaetaan tasapuolisesti.

10.

pitää myönteisenä maahanmuuttopolitiikkaa, joka alkaa alkuperämaista, jossa otetaan huomioon EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja väestörakenteen muutos ja joka johtaa kaikkia osapuolia, myös alkuperämaita, hyödyttävään järjestelmään, sillä alkuperämaat hyötyvät varsin usein EU:n alueelta tulevista rahalähetyksistä (3).

11.

painottaa, että EU:ssa on tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta jäsenvaltiot onnistuvat koordinoimaan keskenään entistä paremmin unionin ulkorajojen hallintaa ja jotta voidaan edetä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää.

12.

korostaa, että määrärahojen käytön on oltava avointa ja että ehdotusten, hankkeiden ja saavutettujen tulosten on oltava tavallisten kansalaisten näkökulmasta havaittavia, helposti ulottuvilla ja ymmärrettäviä.

13.

pitää myönteisenä sitä, että painopiste on joustavuudessa ja tulosten saavuttamisessa, ja tähdentää tämän edellyttävän hyvää suunnittelua sekä kaikkien sidosryhmien osallistumista ja vastuunottoa. Komitea korostaakin, että alue- ja paikallisviranomaiset sekä muut sidosryhmät, kuten kansainväliset erikoisjärjestöt, kansalaisyhteiskunta ja itse edunsaajat, on otettava mukaan suunnitteluvaiheeseen, sillä ne usein panevat ohjelmat ja hankkeet täytäntöön.

14.

painottaa, että tarvitaan riippumatonta seurantaa ja arviointia, jotta varmistetaan toteuttajajärjestöjen tehokas varainkäyttö ja vahva hallinnointi. Tämä saattaa kannustaa parantamaan toiminnan tuloksia. Kaikkien sidosryhmien on valittava laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita osallistumista edistävällä tavalla. Komitea huomauttaa, että tietyt laadulliset indikaattorit voivat olla toimivia ja kustannustehokkaita. Se pyytää myös Euroopan komissiota ja parlamenttia tehostamaan rahastojen valvontaa seurannan ja arvioinnin riippumattomuuden kehittämiseksi.

15.

katsoo, että ehdotetut uudistukset parantavat huomattavasti rahoituksen saatavuutta. Komitea kuitenkin kehottaa kehittämään edelleen rahoitusmahdollisuuksia koskevia tiedotusmekanismeja. Suuremmissa maissa alue- ja paikallisviranomaisten avulla voitaisiin järjestää alueellisia ja paikallisia kuulemismenettelyjä, jotta organisaatiot ja sidosryhmät, jotka toimivat kauempana suurimmista kaupungeista, voisivat myös osallistua.

16.

huomauttaa, että yksinkertaistamiseen ja joustavuuteen liittyvien myönteisten näkökohtien lisäksi ehdotetut uudistukset aiheuttavat myös epävarmuutta, joka koskee resurssien jakamista eri alojen ja teemojen välillä. Komitea korostaakin olevan tärkeää, että varat jaetaan tarveperusteisesti perinpohjaisen tarveanalyysin pohjalta, jossa priorisointi tapahtuu oikeusperusteisen lähestymistavan mukaisesti. Tämä voidaan saada aikaan mekanismeilla ja suojatoimilla, jotka otetaan käyttöön priorisoinnin tehokkuuden varmistamiseksi ja jotka käsittävät alue ja paikallisviranomaisten ja muiden sidosryhmien osallistumisen kansallisten strategioiden laatimiseen.

17.

tähdentää, että varat on jaettava tasapuolisesti institutionaalisten valmiuksien ja hanke-ehdotusten mukaan, eikä määrärahoja jaettaessa saa keskittyä vain muutamaan tuensaajaan.

18.

katsoo, että ellei varoja ole tarpeeksi, etusijalle on asettava rahoitus, jolla pyritään suojaamaan ihmisten perusoikeuksia ja -vapauksia – myös niitä, jotka liittyvät peruselintasoon, sukupuolikysymyksiin ja turvapaikkaoikeuteen – sekä resurssit, joiden avulla kehitetään alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia hallita muuttovirtoja.

19.

korostaa osallistumista edistävän lähestymistavan olevan tärkeä todellisten tulosten saavuttamiseksi ja kannattaa ehdotuksia, jotka velvoittavat jäsenvaltiot luomaan kumppanuussuhteita kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja sidosryhmien kanssa, myös kansalaisyhteiskunnan ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, kansallisten ohjelmien kehittämiseksi, toteuttamiseksi ja seuraamiseksi.

20.

kehottaakin vahvistamaan sidosryhmien kumppanuutta tekemään siitä pakollisen. Komitea huomauttaa, että tällä hetkellä yleisiä säännöksiä sisältävän asetusehdotuksen (4) mukainen periaate ei välttämättä tee osallistumisesta riittävän sitovaa. Vaikka koordinointimekanismit ovatkin pakollisia, muihin osa-alueisiin liittyy paljon harkinnanvaraa, joka vaikuttaa siihen, syntyykö merkityksellistä kumppanuussuhdetta tosiasiassa.

21.

katsoo, ettei ehkä ole tarkoituksenmukaista nimetä yhtä ainutta viranomaista vastaamaan kaikista rahastojen tukemista toimista, vaikka tämä voisikin yksinkertaistaa asioita. Päätösten oikeudenmukaisuuden varmistaminen edellyttää avoimuutta ja valvontaa. Komitea on huolissaan mahdollisista oikeudellisista ongelmista, joiden vuoksi delegoitua valtaa käyttävä viranomainen ei voi työskennellä kansallisen vastuuviranomaisen valvonnassa, ja ehdottaa siksi, että asetusten pitäisi olla riittävän joustavia, jotta niissä otettaisiin huomioon kaikki EU:ssa voimassa olevat kansalliset säännöt, eikä niissä saa velvoittaa jäsenvaltioita muuttamaan perustuslaillisia rakenteitaan, jos tavoitteet voidaan yhtä hyvin saavuttaa kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa noudattaen.

22.

pitää myönteisenä yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään liittyvää aloitetta ja korostaa, että sillä pitää pyrkiä saavuttamaan niiden maiden vaatimustaso, joilla on paremmat järjestelmät ja rakenteet, ja ettei se saa johtaa laadun yleiseen heikkenemiseen heikompien järjestelmien maissa vallitsevalle tasolle.

23.

pyytää selventämään, käyttääkö Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) vain sille suoraan osoitettuja määrärahoja vai voiko se saada myös tukea sisäasioiden rahastosta.

24.

panee tyytyväisenä merkille alue- ja paikallisviranomaisten aseman vastaanotto- ja turvapaikkajärjestelmissä sekä kolmansien maiden kansalaisten ja laillisten maahanmuuttajien kotouttamisessa.

25.

pitää erinomaisena ajatusta keskittymisestä heikoimmassa asemassa oleviin, myös ihmiskaupan uhreihin.

26.

korostaa, että kotouttamisessa on keskityttävä pitkän aikavälin kestäviin toimiin ja muistettava, että kotouttaminen on kaksisuuntainen prosessi, jossa toimet voidaan suunnata sekä vastaanottajayhteisöihin että maahanmuuttajayhteisöihin.

27.

esittää, että sisäasioiden rahastosta pitäisi tukea myös Euroopan komission suosittelemia toimia ottaen huomioon monitasoista hallintoa koskeva lähestymistapa, joka sisältyy toiseen eurooppalaiseen toimintasuunnitelmaan kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten (5).

28.

huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja ihmisoikeusviranomaiset ovat pitäneet silmällä hallinnollisia säilöönottokäytäntöjä eri puolilla EU:ta, ja korostaa, että henkilöiden säilöönottoon liittyvien hankkeiden rahoituksella on varmistettava, että säilöönotto on EU:n lainsäädännön ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaista.

29.

tähdentää, että eri jäsenvaltioissa kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten pitäisi saada asua yhdessä ja saada suojelua samassa jäsenvaltiossa.

30.

korostaa, että EU:n raja-alueiden on saatava riittävää tukea turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa, varsinkin erityisen vaikeina aikoina (6).

31.

painottaa, että siirtokriteerien ja -mekanismien on oltava luonteeltaan syrjimättömiä ja niissä on keskityttävä heikoimmassa asemassa oleviin ja että samalla on pidettävä mielessä EU:n työmarkkinoihin liittyvät näkökohdat, erityisesti henkilöt, jotka ovat tällä hetkellä juuttuneina alueille, joilla työnsaantimahdollisuudet ovat rajalliset. Niissä ei pidä asettaa etusijalle henkilöitä, jotka ovat korkeasti koulutettuja ja jotka ovat jo kotoutuneet vastaanottavaan yhteiskuntaan.

32.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla on hyvät edellytykset osallistua tällaisten mekanismien luomiseen (7).

33.

katsoo, että kuormitettujen maiden tukemiseen liittyvän yhteisvastuun pitäisi riippua niiden ihmisoikeustilanteesta ja edellyttää EU:n vastaanottosääntöjen noudattamista, mikä kannustaisi asioiden parantamiseen.

34.

pitää EU:n uudelleensijoittamisohjelman laatimista myönteisenä ja kannustaa luomaan selvän kehyksen EASO:n, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja kansalaisjärjestöjen välisessä kumppanuussuhteessa pitäen mielessä maailman muissa osissa noudatettavat parhaat käytännöt. EU:n pitäisi näyttää esimerkkiä ja pyrkiä löytämään ne, jotka kansainvälinen yhteisö on unohtanut, ja tarjota heille suojelua.

35.

korostaa, että jäsenvaltioiden takaamien uudelleensijoituspaikkojen määrän lisäämiseen tarvitaan kannustimia ja että tähän liittyvistä eduista tarvitaan tietoa.

36.

tähdentää, että kolmansista maista tapahtuva uudelleensijoitus on erotettava edelleen selvästi EU:n sisäisestä uudelleensijoituksesta ja että näissä kahdessa ohjelmassa sijoitettujen henkilöiden määrät on myös erotettava selvästi toisistaan.

37.

vahvistaa, että ohjelmia pitäisi periaatteesta toteuttaa täysin vapaaehtoiselta pohjalta ja kehitysyhteistyön tavoitteiden mukaisesti, niin että ne johtaisivat pitkällä aikavälillä asiaankuuluvien henkilöiden integroitumiseen yhteiskuntaan (8). Paluun on oltava mahdollinen, ja on varmistettava, ettei se johda uuteen muuttosuunnitelmaan (9). Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa kumppanuussuhteessa asiaan erikoistuneen kansainvälisen järjestön, kuten Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM), kanssa.

38.

huomauttaa, ettei onnistuneen paluun strategioita voida mitata riittävän hyvin pelkästään palaavien henkilöiden määrällä, joka on yksinomaan määrällinen indikaattori. Indikaattoriksi pitäisikin ottaa palaavien henkilöiden määrä tapausten määrään suhteutettuna ja ottaa huomioon pitkän aikavälin laadulliset tekijät.

39.

korostaa, että sen on välttämätöntä osallistua itse EU:n sisäisen turvallisuuden parantamiseen ja että alue- ja paikallisviranomaisten valmiuksia on kehitettävä.

40.

painottaa, että myönnettäessä rahoitusta sisäisen turvallisuuden rahastosta on muistettava, että on tarpeen investoida jatkotutkimukseen sekä innovoida ja jakaa osaamista tietoverkkojen turvallisuuden, rikostutkinnan, välttämättömän infrastruktuurin suojelun ja kaupunkien turvallisuuden kaltaisilla aloilla, ja että Euroopan komission on edistettävä tätä, sillä tarve puuttua yhä yksityiskohtaisempiin ja monitahoisempiin ongelmiin on kasvanut.

41.

vahvistaa, miten tärkeää on, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat poliisi- ja turvallisuusyhteistyöhön, jota voidaan tehdä koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen ja ennaltaehkäisevien ohjelmien muodossa sekä kehittämällä yhteisiä välineitä ja tietojärjestelmiä ja parantamalla viestintää.

42.

suosittelee, että alue- ja paikallisviranomaisten nykyisiä verkostoja vahvistetaan ja hyödynnetään kaikissa jäsenvaltioissa tai että tarpeen vaatiessa perustetaan uusia verkostoja, jotta voidaan helpottaa sellaisten hyvien käytäntöjen vaihtamista, jotka koskevat yhteiskuntaan integroitumista sekä lähialueilla ja lähiympäristössä syntyvien väkivaltaisten ääriliikkeiden ammattimaista tutkimusta ja ymmärtämistä. Näin voitaisiin tukea hiljattain perustetun EU:n radikalisoitumisenvastaisen verkoston tekemää työtä.

43.

ehdottaa, että rahoituksen myöntämiseen sisäisen turvallisuuden rahastosta liitettäisiin julkisen kuulemismenettelyn järjestäminen jäsenvaltioissa paikallistasolla sekä niiden ihmisten tavoittaminen, jotka kokevat menettäneensä yhteyden yhteiskuntaan. Tämä voi auttaa saamaan monipuolisen käsityksen paikallisista kokemuksista, terrorismiin liittyvistä ajatuksista ja ääriliikkeiden vaikuttimista.

44.

korostaa, miten tärkeää on lisätä pankkitoiminnan ja liiketoimintakäytäntöjen valvontaa, jotta voidaan havaita rahanpesu sekä rikollisen toiminnan ja laillisen liiketoiminnan väliset kytkökset terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden rahoittamiseksi sekä puuttua niihin.

45.

muistuttaa yhtä lailla, miten tärkeää on tuomita rikoksella saadut varat menetetyksi, mikä on kiistatta tärkeä keino torjua kaikenlaista rikollisuutta kautta linjan, ja pitää siksi myönteisenä sitä, että Euroopan komissio on antanut menetetyksi tuomitsemista koskevaa EU:n oikeuskehystä vahvistavan säädösehdotuksen (10).

46.

huomauttaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voikin olla myönteisiä vaikutuksia, turvallisuuden yksityistämistä on vältettävä.

47.

painottaa, että rajavalvontaan on varattava riittävät määrärahat (11), mutta katsoo samalla, että laittoman maahanmuuton torjumisen kannalta on kyseenalaista, ovatko suuret investoinnit rajavalvontaan tehokkain ja toimivin tapa saada aikaan pitkäaikainen ja merkittävä muutos.

48.

korostaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kaltaisen organisaation on valvottava rajatoimia riippumattomalla tavalla, jotta varmistetaan, että perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja että myös sukupuolinäkökulma otetaan huomioon.

49.

tähdentää, että ihmishenkien suojelun pitäisi mennä kaikkien muiden asioiden edelle, ja vaatii jäsenvaltioita tekemään lisää yhteistyötä ja jakamaan paremmin vastuuta pelastetuista henkilöistä kannustaakseen pelastustoimintaan. Komitea katsoo, että automaattinen vastuunjako voisi auttaa pelastamaan enemmän ihmishenkiä merellä.

50.

pitää myönteisenä muutoksia, joilla pyritään nopeuttamaan reagointia hätätilanteisiin.

51.

vaatii komissiota sitoutumaan sellaisten rajatylittävien toimenpiteiden suunnitteluun ja kehittämiseen, joihin raja-alueet osallistuvat aktiivisesti. Näin alueet voisivat yhdistää osaamistaan pelastuspalvelun alalla, ja tämä tarjoaisi toiminnalle vakaan pohjan, jolle rakentaa Euroopan hätäapukeskus.

52.

kehottaa komissiota ottamaan roolin, jossa se hallitsee enenevässä määrin hätätilanteita suoraan valvonnan ja rajatylittävään koordinointiin liittyvän avun tason säilyttämiseksi.

53.

kannustaa jäsenvaltioita perustamaan monialaisia ryhmiä pelastusjoukkojen nopean saatavuuden turvaamiseksi, varsinkin kun hätätilanteeseen liittyy erilaisten maahanmuuttovirtojen kaltaisia tekijöitä, jolloin turvapaikkalainsäädäntöä ja ihmisoikeuksia koskeva asiantuntemus on välttämätöntä.

54.

huomauttaa, että jotkin hätätilanteet voivat olla pitkäkestoisia ja että hätätilanteessa annettavaa rahoitusta on oltava saatavana niin kauan kuin hätätilanne kestää.

55.

pitää myönteisenä johdonmukaisempaa lähestymistapaa maahanmuuton hallinnan ja sisäisen turvallisuuden sisäisiin ja ulkoisiin näkökohtiin ja huomauttaa, että kolmansien maiden kanssa on tehtävä yhteistyötä ja käytävä vuoropuhelua, jotta voidaan puuttua laittomaan maahanmuuttoon sekä keskittyä lailliseen maahanmuuttoon.

56.

huomauttaa, että alue- ja paikallisviranomaiset, jotka ovat lähimpänä kolmansia maita tai joilla on parhaat yhteydet kolmansiin maihin, voivat toimia tärkeinä yhdyssiteinä EU:n tehdessä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa ja parantaa merkittävällä tavalla suhteita sekä elinoloja alkuperä- ja kauttakulkumaiden kaupungeissa ja alueilla (12). Komitea tekee yhteistyötä laajentumis- ja naapurimaiden alue- ja paikallisviranomaisten kanssa (esimerkkinä työryhmät ja yhteiset neuvoa-antavat komiteat, CORLEAP ja ARLEM), joten sillä on hyvät edellytykset edistää rahastojen tavoitteita EU:n rajojen ulkopuolella.

57.

ei pidä kolmansiin maihin liittyvää kehitysyhteistyötoimintaa ja muuta toimintaa toisistaan selvästi erillisinä asioina ja kehottaa johdonmukaisuuteen ja koordinointiin kehitysapurahoitteisten hankkeiden ja sisäasiain hankkeiden välillä yhteisvastuun sekä kolmansien maiden kanssa tehtävän vastuunjaon hengessä.

58.

vaatii suojatoimia, joilla jäsenvaltioita estetään ajamasta omia kansallisia etujaan sisäasioiden rahaston ulkoisen näkökohdan avulla, sekä mekanismeja, joilla taataan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kahdenvälisen yhteistyön avoimuus.