7.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 68/1

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 311 ja 312 artiklan,

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen sekä 6. heinäkuuta 2012 annetun komission muutetun ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2011)0398 ja COM(2012)0388),

—

ottaa huomioon komission 29. kesäkuuta 2011 tekemän ehdotuksen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (COM(2011)0403),

—

ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio" (COM(2011)0500),

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen toiminnasta (COM(2010)0185),

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin omien varojen järjestelmän tulevaisuudesta (1),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman "Sijoittaminen tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten" (2),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä ja omista varoista (3),

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettaviin tarkistettuihin varainhoitosääntöihin liitetyn yhteisen lausuman monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvistä asioista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan 3 kohdan,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan väliaikaisen mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0313/2012),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 312 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto antaa erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen asetuksen, jossa vahvistetaan monivuotinen rahoituskehys, ja tekee ratkaisunsa yksimielisesti saatuaan parlamentin hyväksynnän; ottaa huomioon, että SEUT 312 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto voi yksimielisesti tehdä päätöksen, jonka mukaan neuvosto voi monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamista koskevaa asetusta antaessaan tehdä ratkaisunsa määräenemmistöllä;

B.

ottaa huomioon, että SEUT 310 artiklan 1 kohdan mukaan kaikki unionin tulot ja menot on otettava talousarvioon;

C.

ottaa huomioon, että SEUT 295 artiklan mukaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio neuvottelevat keskenään ja sopivat yhteisellä sopimuksella yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista, ja katsoo, että tämän vuoksi olisi tehtävä toimielinten sopimus, jonka tarkoituksena on parantaa vuotuista talousarviomenettelyä ja toimielinten budjettiyhteistyötä;

D.

ottaa huomioon, että SEUT 312 artiklan 5 kohdassa kehotetaan Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla voidaan helpottaa rahoituskehyksen vahvistamista,

E.

ottaa huomioon, että SEUT 311 artiklan mukaan unioni huolehtii siitä, että sillä on tavoitteidensa saavuttamiseksi ja politiikkansa toteuttamiseksi tarvittavat varat ja että talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin; ottaa huomioon, että neuvoston on kuultava parlamenttia ennen kuin se hyväksyy omien varojen järjestelmän uudistamista koskevan uuden päätöksen sekä saatava parlamentin hyväksyntä ennen kuin se vahvistaa asetuksella omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet;

F.

ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joilla pyritään sovittamaan yhteen tehokas päätöksenteko ja perussopimuksessa määrättyjen valtaoikeuksien kunnioittaminen;

G.

toteaa, että Lissabonin sopimus suo Euroopan unionille merkittäviä uusia valtaoikeuksia esimerkiksi ulkoisten toimien (SEU 27 artiklan 3 kohta), urheilun (SEUT 165 artikla), avaruuden (SEUT 189 artikla), ilmastonmuutoksen (SEUT 191 artikla), energian (SEUT 194 artikla), matkailun (SEUT 195 artikla) ja pelastuspalvelun (SEUT 196 artikla) alalla,

H.

ottaa huomioon, että 8. kesäkuuta 2011 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti vahvisti sekä lainsäädännön että talousarvion näkökulmasta yleiset poliittiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten,

I.

ottaa huomioon, että 13. kesäkuuta 2012 selvällä äänten enemmistöllä antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi sekä talousarvion meno- että tulopuolen näkökulmasta yleiset painopisteensä seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten,

J.

ottaa huomioon, että asiasta vastaavat parlamentin valiokunnat ovat toteuttaneet kattavan ja perusteellisen selvityksen tarpeista, jotta voidaan määritellä poliittiset painopisteet, kuten liitteenä olevista niiden lausunnoista ilmenee;

K.

ottaa huomioon, että puheenjohtajavaltio Kypros aikoo toimittaa "neuvottelupaketin", joka sisältää myös enimmäismäärät (mutta myös toimintalinjoja koskevia vaihtoehtoja, jotka kuuluvat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin), marraskuussa 2012 pidettävää Eurooppa-neuvoston ylimääräistä kokousta varten;

L.

ottaa huomioon, että EU:n talousarvio sisältää jo enintään 50 miljardin euron takaukset, jotka liittyvät keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseen euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksutaseille, sekä enintään 60 miljardin euron (myönnettävien lainojen kokonaismäärä) takaukset, jotka liittyvät Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin;

M.

ottaa huomioon, että EU:lla on oltava sekä talousarvio että talousarviomenettely, joissa on otettu kaikilta osin huomioon parlamentaarisen päätöksenteon ja valvonnan avoin ja demokraattinen perusolemus ja jotka perustuvat yhtenäisyyden ja yleiskatteisuuden yleisiin periaatteisiin, joissa edellytetään, että tulot ja menot otetaan talousarvioon vähentämättä niitä toisistaan ja että sekä tuloista että menoista käydään julkista keskustelua ja äänestetään parlamentissa perussopimuksessa määrätyn toimivallan mukaisesti;

1.

on täysin tietoinen siitä, että monivuotista rahoituskehystä 2014–2020 koskevia neuvotteluja käydään erittäin vaikeassa sosiaalisessa, taloudellisessa ja finanssipoliittisessa tilanteessa, jossa jäsenvaltiot toteuttavat parhaillaan huomattavia julkisen talouden sopeutustoimia kansallisiin talousarvioihinsa parantaakseen julkisen talouden kestävyyttä ja vakauttaakseen pankkialaa ja yhtenäisvaluuttaa; korostaa, että unionia ei voida nähdä veronmaksajien verorasitusta lisäävänä tahona; on kuitenkin vakuuttunut, että EU:n talousarvio on osa ratkaisua, jonka avulla Eurooppa voi selvitä nykyisestä kriisistä edistämällä investointeja kasvuun ja työpaikkoihin ja auttamalla jäsenvaltioita ratkaisemaan yhdessä, yhtenäisesti ja kestävästi nykyiset rakenteelliset haasteet, joita ovat erityisesti kilpailukyvyn heikkeneminen, työttömyyden kasvu ja köyhyys;

2.

katsoo kuitenkin, että tasapainoiset rakenteelliset uudistukset jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla ovat tärkeä ennakkoedellytys EU:n rahoituksen moitteettomalle ja tehokkaalle täytäntöönpanolle, ja muistuttaa terveen julkisen talouden merkityksestä;

3.

muistuttaa, että Eurooppa-neuvosto on lukuisissa yhteyksissä korostanut Euroopan talouden vahvistetun ohjauksen tarvetta ja asettunut tukemaan Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettuja älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteita, joita ovat erityisesti työllisyyden edistäminen, innovoinnin sekä tutkimuksen ja kehityksen edellytysten parantaminen ja näihin osoitettujen julkisten menojen lisääminen, EU:n ilmastonmuutos- ja energiatavoitteiden saavuttaminen, koulutustason parantaminen ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen erityisesti köyhyyttä vähentämällä;

4.

muistuttaa, että juuri Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 "kasvu- ja työllisyyssopimuksen", jossa pannaan merkille EU:n talousarvion vipuvaikutus kasvun ja työllisyyden vahvistamisen näkökulmasta ja jossa korostetaan voimakkaasti sen panosta, kun pyritään auttamaan koko unionia selviytymään nykyisestä rahoitus- ja talouskriisistä;

5.

katsoo, että neljän viime vuoden aikana toisiaan seuranneet rahoituskriisit ovat koetelleet unionia erityisen paljon osittain siksi, että rahoitusalan toimijat, kansainväliset kumppanit ja julkinen mielipide ovat epäilleet, kuinka pitkälle unionin sisällä ollaan valmiita kantamaan yhteisvastuuta; uskoo, että unionin talousarvion olisi oltava keskeisessä asemassa tässä yhteisvastuun kantamisessa; on sen vuoksi vakuuttunut, että uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävä päätös joko vaikuttaa myönteisesti jäsenvaltioiden hallitusten kriisin ratkaisemiseksi tekemiin ponnisteluihin tai syventää taantumaa edelleen unionissa;

6.

muistuttaa, että vuoden 2008 jälkeen toteutetut makrotalouden rahoituksenvakauttamistoimet eivät ole vielä saaneet talous- ja rahoituskriisiä päättymään; katsoo siksi, että jäsenvaltioiden olisi edelleen pyrittävä hyödyntämään potentiaaliaan luoda kestävää kasvua ja että tarvitaan tarkoin kohdennettu, vankka ja riittävä EU:n talousarvio, jotta kasvu voidaan palauttaa ja luoda työllisyyttä Eurooppaan sekä tukea entistä voimakkaammin jäsenvaltioiden tasolla toteutettavien toimien yhteensovittamista ja tehostamista;

7.

panee merkille, että EU:n talousarvion osuus julkisen talouden kokonaismenoista on ainoastaan noin kaksi prosenttia eli yli 45 kertaa pienempi kuin jäsenvaltioiden julkisen talouden menojen yhteenlaskettu määrä;

8.

muistuttaa, että SEUT 310 artiklan mukaan talousarvioon otettujen tulojen ja menojen on oltava tasapainossa, minkä vuoksi talousarviosta ei voi syntyä alijäämää eikä julkista velkaa;

9.

korostaa, että EU:n talousarvio on investointitalousarvio ja että 94 prosenttia sen kokonaistuotoista investoidaan jäsenvaltioihin tai unionin ulkoisen toiminnan ensisijaisiin tavoitteisiin; korostaa, että ilman EU:n talousarvion panosta julkiset investoinnit alueisiin ja jäsenvaltioihin laskisivat joko minimitasolle tai olisivat mahdottomia toteuttaa; katsoo, että EU:n talousarvion supistaminen väistämättä lisäisi epätasapainoa ja heikentäisi koko unionin talouden kasvua ja kilpailukykyä sekä sen yhtenäisyyttä samoin kuin horjuttaisi yhteisvastuun periaatteen asemaa EU:n keskeisenä arvona;

10.

korostaa, että Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa on epäonnistuttu muun muassa siksi, että koordinointi ja sitoutuminen on ollut puutteellista kaikilla tasoilla sekä talousarvion että lainsäädännön näkökulmasta; uskoo vakaasti, että jos Eurooppa 2020 -strategian halutaan vaikuttavan, se on pantava täytäntöön heti viivyttelemättä enää pidempään;

11.

muistuttaa, että Eurooppa 2020 -strategian seitsemän lippulaivahankkeen toteuttaminen edellyttää merkittäviä tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja, joiden kokoluokaksi on arvioitu vähintään 1 800 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä (4); korostaa, että yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmistä tavoitteista eli kasvun edistäminen ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoaminen kaikille eurooppalaisille saavutetaan vain, jos tarvittavia investointeja koulutukseen, tietoyhteiskunnan edistämiseen, tutkimukseen ja innovointiin, pk-yrityksiin sekä ympäristöystävälliseen ja uuteen teknologiaan samalla, kun edistetään sosiaalista osallisuutta, ei enää lykätä tuonnemmaksi; kannattaa kaksitahoista toimintatapaa, jossa toteutetaan kasvua edistäviä julkisen talouden vakauttamistoimia, joiden tarkoituksena on vähentää alijäämää ja julkista velkaa tällaisia investointeja tukemalla;

12.

katsoo, että nuorisoa kaikkialla EU:ssa koettelevan hälyttävän tilanteen, kuten ennenäkemättömän korkean nuorisotyöttömyyden, lisääntyvän köyhyyden ja koulutukseen liittyvien ongelmien, ratkaisemiseksi on ponnisteltava erityisen tarmokkaasti toteuttamalla valtavirtaistamistoimenpiteitä, jotta myös tulevat sukupolvet saadaan sitoutumaan edelleen EU:n arvoihin, kuten rauhaan, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, taloudelliseen vaurauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, sekä tarjoamalla riittävästi ohjelmia, joilla annetaan talousarviotukea;

13.

korostaa, että vahva, monipuolinen ja kilpailukykyinen teollinen perusta on ensiarvoisen tärkeä älykkään, kestävän ja osallistavan talouden aikaansaamiseksi Euroopassa; korostaa teollisuuden merkitystä kilpailukyvyn ja työpaikkojen syntymisen kannalta EU:ssa ja painottaa samalla, että sillä on täten ratkaiseva merkitys talouskriisin selättämisessä;

14.

tukee voimakkaasti komission ehdotusta sisällyttää ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtäävät toimenpiteet talousarvioon siten, että vähintään 20 prosenttia menoista liittyy ilmastoon; pitää ratkaisevan tärkeänä, että EU:n talousarviolla on saadaan liikkeelle kestävään ja tuottavaan vähähiiliseen talouteen kohdistuvia investointeja, annetaan riittävästi tukea ilmastoa, energiaa, resurssitehokkuutta ja biologista monimuotoisuutta koskevien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamiseen ja tuotetaan hyötyä EU:n kansalaisille takaamalla heille terveellisempi ympäristö;

15.

kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita tarkastelemaan kansallisten vakauttamispyrkimysten ja oikein painotetun EU:n talousarvion tuottaman lisäarvon välisiä yhteisvaikutuksia, joiden ansiosta korkeimmalla tasolla jo tehtyjen poliittisten sitoumusten täytäntöönpano on mahdollista;

16.

painottaa, että vuodesta 1988 alkaen kansalliset talousarviot ovat kasvaneet keskimääräisesti nopeammin kuin EU:n talousarvio; panee merkille, että vieläpä vuonna 2008 alkaneesta kriisistä lähtien jäsenvaltioiden julkisen talouden kokonaismenojen nimellisen kasvun vuosivauhti on ollut kaksi prosenttia; toteaa, että EU:n talousarvion supistuminen jäsenvaltioiden talousarvioihin verrattuna on räikeässä ristiriidassa perussopimuksessa unionille määrättyjen entistä laajempien toimivaltuuksien ja tehtävien kanssa ja nimenomaan Eurooppa-neuvoston tekemien tärkeiden poliittisten päätösten kanssa, mitä tulee erityisesti Euroopan talouden vahvistetun ohjauksen kehittämiseen;

17.

tähdentää, että vuodesta 2000 alkaen EU:n omien varojen enimmäismäärän (1,29 prosenttia BKTL:stä maksusitoumusmäärärahoina ja 1,23 prosenttia maksumäärärahoina) ja monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien välinen ero on kasvanut jyrkästi; panee lisäksi merkille, että monivuotisessa rahoituskehyksessä ainoastaan asetetaan menojen enimmäismäärät ja että EU:n talousarvio on aina pysynyt huomattavasti näiden enimmäismäärien alapuolella;

18.

katsoo, että komission ehdotus, jossa esitetään vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien jäädyttämistä vuoden 2013 enimmäismäärien tasolle, ei ole riittävä, jotta sen avulla voitaisiin rahoittaa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan unionin strategiaan liittyvät nykyiset poliittiset painopisteet, Lissabonin sopimuksen mukaiset uudet tehtävät tai mahdolliset ennakoimattomat tapahtumat saati Eurooppa-neuvoston itsensä asettamat poliittiset tavoitteet ja tai sen tekemät sitoumukset;

19.

muistuttaa 8. kesäkuuta 2011 esittämästään kannasta, jonka mukaan useista EU:n painopisteistä ja toimintalinjoista on tingittävä tai jopa luovuttava, jollei talousarviota lisätä riittävästi yli vuoden 2013 enimmäismäärien tason;

20.

varoittaa neuvostoa yrityksistä vähentää EU:n menoja vielä komission ehdottamaa tasoa alemmaksi; vastustaa ehdottomasti lineaarisia ja yleisiä menoleikkauksia, jotka vaarantaisivat kaikkien EU:n toimintalinjojen täytäntöönpanon ja tehokkuuden yhtä lailla riippumatta niiden eurooppalaisesta lisäarvosta, poliittisesta painoarvosta tai tuloksista; haastaa sen sijaan neuvoston – mikäli se ehdottaa leikkauksia – määrittämään selkeästi ja julkisesti sen poliittiset painopisteet tai hankkeet, joista olisi kokonaan luovuttava;

21.

korostaa, että EU:n talousarvion on oltava keskeisessä asemassa yhteisesti sovittujen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteuttamisessa; on vahvasti sitä mieltä, että mikäli EU:n rahoitus on hyvin suunniteltu, sen avulla voidaan käynnistää ja aktivoida puhdasta unionin lisäarvoa tuottavia toimia, joita jäsenvaltiot eivät voi yksin toteuttaa, ja luoda yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä jäsenvaltioiden toteuttamien toimien kanssa auttamalla niitä keskittymään tärkeisiin tulevaisuuteen suuntautuviin investointeihin;

22.

ottaa huomioon, että kilpailukykyä, pk-yrityksiä, yrittäjyyttä ja kestäviä infrastruktuureja koskevat unionin ohjelmat ovat Eurooppa 2020 -strategian keskiössä, ja muistuttaa tässä yhteydessä kannattavansa, että näihin ohjelmiin käytettävissä olevaa rahoitusta lisätään huomattavasti; on vahvasti sitä mieltä, että jos komission ehdotukseen nähden tehdään vielä lisäleikkauksia, heikennetään huomattavasti EU:n uskottavuutta ja poliittista sitoutumista kasvun lisäämiseen ja työpaikkojen luomiseen;

23.

pitää erittäin myönteisenä komission Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevaa ehdotusta ja realistisia määrärahoja, jotka sille on osoitettu Euroopan liikenne-, energia- ja digitaalisten verkkojen parantamiseksi; vaatii tässä yhteydessä, että koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineeseen siirrettävä määrä olisi – viiden ensimmäisen vuoden aikana – käytettävä koheesiorahaston jäsenvaltiokohtaista määrärahajakoa täysin noudattaen;

24.

korostaa tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä pyrittäessä nopeuttamaan siirtymistä maailman huipputasoa olevaan kestävään osaamistalouteen, jossa luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja vastuullisesti; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita sopimaan erityisestä etenemissuunnitelmasta, jonka avulla saavutetaan tavoite, jonka mukaan kolme prosenttia BKT:stä olisi käytettävä tutkimukseen kohdistuviin investointeihin; huomauttaa, että tavoite edellyttäisi huomattavaa taloudellista panosta ja merkitsisi yhteensä noin 130 miljardin euron vuosittaisia lisämenoja, jotka olisi rahoitettava kaikista lähteistä; korostaa näin ollen tarvetta lisätä ja edistää tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusta unionissa ja taata se kasvattamalla huomattavasti niihin kohdistuvia menoja ja erityisesti EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta – etenkin Horisontti 2020 -ohjelman kautta;

25.

muistuttaa, että pk-yritykset ovat keskeisiä talouskasvua, kilpailukykyä, innovointia ja työllisyyttä kohentavia tekijöitä, ja tunnustaa niiden merkityksen pyrittäessä varmistamaan talouden elpyminen ja saamaan EU:n taloudesta kestävä; pitää siksi myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategian painopiste on innovoinnissa ja elinkeinopolitiikassa; vastustaa ankarasti pyrkimyksiä vähentää Euroopan kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta tärkeässä asemassa olevien COSMEn kaltaisten ohjelmien määrärahoja;

26.

katsoo, että EU:n koheesiopolitiikka (rakennerahastot ja koheesiorahasto) on strateginen väline, jolla voidaan edistää investointeja, kestävää kasvua ja kilpailukykyä, joka on eurooppalaisen yhteisvastuun tärkein tukipilari ja jonka eurooppalainen lisäarvo on kiistaton; panee lisäksi merkille koheesiorahoituksen merkittävät heijastusvaikutukset kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin; toteaa, että EU:n sisäistä makrotaloudellista epävakautta on vähennettävä ja taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistettävä tehokkaasti, ja korostaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU:n olisi kyettävä laskemaan vakaan, vankkumattoman ja kestävän rahoituskehyksen varaan; toteaa, että on pikaisesti turvattava julkiset investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin, ja muistuttaa tämän vuoksi kannastaan, että koheesiopolitiikan rahoitus olisi säilytettävä vähintään samalla tasolla kuin vuosina 2007–2013 ja että se olisi edelleen ulotettava koskemaan kaikkia EU:n alueita painopisteen ollessa kuitenkin vähiten kehittyneissä alueissa; kannattaa komission ehdotusta kohdentaa 25 prosenttia koheesiopolitiikkaan osoitettavista kokonaismäärärahoista Euroopan sosiaalirahastolle;

27.

ottaa huomioon ne monenlaiset tehtävät, haasteet ja tavoitteet, joihin YMP:n avulla olisi reagoitava ja päästävä, ja muistuttaa kannastaan, jonka mukaan YMP:lle varainhoitovuonna 2013 myönnettävät varat olisi säilytettävä vähintään ennallaan seuraavalla rahoitusohjelmakaudella; katsoo, että uuden YMP:n määrärahat olisi pyrittävä jakamaan entistä vaikuttavammin ja tehokkaammin muun muassa siten, että suorat tuet ja maaseudun kehittämismäärärahat jaetaan tasapuolisesti jäsenvaltioiden, alueiden ja viljelijöiden kesken, jotta vallitsevat erot kaventuvat; korostaa tässä yhteydessä YMP:n toisen pilarin tärkeää merkitystä, sillä sen avulla myötävaikutetaan merkittävästi investointeihin ja työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla, maatalousalan tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen, kun ajatellaan etenkin Eurooppa 2020 -strategiassa mainittuja uusia haasteita, sekä ympäristön hallintaan ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen;

28.

korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa hyvin kohdennettua ja tehokasta unionin ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelmaa ja että ilmasto- ja ympäristötoimiin kohdistettavia yhdennettyjä menoja olisi tuettava aktiivisesti asiaankuuluvista unionin varoista;

29.

tiedostaa talouskriisistä johtuvat vakavat ongelmat, joiden kanssa EU:n nuoret joutuvat painimaan; katsoo, että nuorten eurooppalaisten aktiivisuus, työllisyys, peruskoulutus, epävirallinen koulutus, ammatillinen koulutus, liikkuvuus ja sosiaalinen osallisuus ovat EU:n ja eurooppalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta strategisesti merkittäviä seikkoja; korostaa, että nämä asiat on otettava huomioon ja asetettava etusijalle kaikissa EU:n talousarviosta rahoitettavissa asiaankuuluvissa toimintalinjoissa ja ohjelmissa sen ohella, että on välttämätöntä suunnata enemmän rahoitusta komission ehdottamiin konkreettisiin nuorille suunnattuihin välineisiin, joihin kuuluu muun muassa käyttöön otettava nuorisotakuujärjestelmä, jolla varmistetaan, että jokaiselle eurooppalaiselle nuorelle, joka ei onnistu löytämään työtä, tarjotaan mahdollisuus jatkokoulutukseen;

30.

korostaa, että on välttämätöntä jatkaa vähävaraisimmille henkilöille suunnattua ohjelmaa; muistuttaa, että komissio on sitoutunut esittämään ajoissa asiaa koskevan säädösehdotuksen, jolla varmistetaan, että ohjelman tukea jatketaan vuoden 2013 jälkeen ja että se saa uuden oikeusperustan ja itsenäisen rahoituksen;

31.

katsoo, että komission kohdentamassa kokonaistuessa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle ei ole otettu riittävästi huomioon sitä, että alaa on vahvistettu Lissabonin sopimuksella ja että siihen liittyvät tehtävät ja haasteet ovat lisääntyneet; korostaa, että rahoitettujen toimien on tuotettava eurooppalaista lisäarvoa ja että on varmistettava, että rahoitus jaetaan tasapuolisesti ja avoimesti näiden ohjelmien eri tavoitteiden kesken;

32.

palauttaa mieliin, että EU:n koulutus-, nuoriso-, media- ja kulttuuriohjelmat ovat lähellä kansalaisia ja niiden käyttöaste on poikkeuksellisen korkea, minkä lisäksi ne tuottavat huomattavia vipu- ja heijastusvaikutuksia ja myös merkittäviä taloudellisia tuloksia sekä kiistatonta ja todistettua eurooppalaista lisäarvoa, kun niiden avulla kootaan yhteen voimavaroja, edistetään liikkuvuutta ja aktiivista kansalaisuutta ja lisätään eri alojen ja sidosryhmien välistä yhteistyötä;

33.

palauttaa mieliin kantansa, jonka mukaan perussopimuksista johtuvien EU:n uusien velvoitteiden täyttäminen edellyttää asianmukaista lisärahoitusta verrattuna vuosien 2007–2013 monivuotiseen rahoituskehykseen, jotta unioni voi täyttää tehtävänsä maailmanlaajuisena toimijana unohtamatta aiempia sitoumuksiaan, joista tärkeimpinä voidaan mainita virallisen kehitysavun nostaminen 0,7 prosenttiin jäsenvaltioiden BKTL:stä sekä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä; korostaa unionin tärkeää merkitystä demokratian, rauhan, solidaarisuuden ja vakauden edistämisessä sekä köyhyyden vähentämisessä naapuri- ja kumppanimaissa; korostaa, että EU:n tuki täydentää jäsenvaltioiden tarjoamaa tukea ja toimii kehityksen vauhdittajana alueilla, joille kahdenvälistä apua ei anneta; tukee erityisesti jäsenvaltioiden ja EU:n toimien yhteissuunnittelua; korostaa näin ollen, että komission otsakkeeseen "Globaali Eurooppa" ja Euroopan kehitysrahastolle ehdottamaa määrää on pidettävä välttämättömänä miniminä, joka tarvitaan, jotta unioni voi saavuttaa kansainväliset tavoitteensa; toteaa erityisesti, että Euroopan ulkosuhdehallinnon on saatava tehtäviään vastaavat riittävät budjettivarat;

34.

korostaa ITERin, Galileon ja Euroopan maanseurantaohjelman (GMES) kaltaisten laajamittaisten infrastruktuurihankkeiden strategista merkitystä EU:n tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta; vastustaa tämän vuoksi kaikkia pyrkimyksiä tehdä GMES:stä hallitusten välinen ohjelma;

35.

on vakaasti sitä mieltä, että näiden laajamittaisten hankkeiden rahoitus olisi varmistettava EU:n talousarviossa mutta että samalla tähän tarkoitukseen osoitettavat määrärahat olisi pidettävä erillään, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset kustannusten ylitykset eivät vaaranna unionin muiden toimintalinjojen rahoitusta ja menestyksekästä täytäntöönpanoa;

36.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen vahvistaa Galileo-hankkeelle myönnettävälle rahoitukselle enimmäismäärä rahoituskehysasetuksessa ja näin pitää tälle hankkeelle osoitettava talousarvio-osuus erillään; katsoo niin ikään, että myös ITERille ja GMES:lle myönnettävälle rahoitukselle olisi vahvistettava enimmäismäärä tässä asetuksessa; katsoo, että näiden hankkeiden rahoituspuitteita jaettaessa olisi ylitettävä monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien asettamat raamit, jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi myöntää niihin tarvittaessa lisärahoitusta;

37.

muistuttaa, että eurooppalaisen lisäarvon saavuttaminen ja moitteettoman varainhoidon eli sen tehokkuuden, vaikuttavuuden ja taloudellisuuden varmistaminen olisi omaksuttava enemmän kuin koskaan aikaisemmin EU:n talousarvion johtaviksi periaatteiksi; pitää tästä syystä myönteisenä komission lainsäädäntöehdotuksia uuden sukupolven monivuotisista ohjelmista, jotka hyväksyttäisiin tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen; korostaa, että EU:n tukiohjelmien ja kansallisten investointien välisiä yhteisvaikutuksia on luotava mahdollisimman paljon;

38.

ottaa huomioon nykyiset julkisen talouden rajoitukset ja katsoo, että muiden rahoituslähteiden vipuvaikutus on täysin välttämätön, jotta Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat pitkän aikavälin investoinnit voidaan toteuttaa; on vahvasti sitä mieltä, että unionin lisäarvoa voidaan tuottaa erityisesti pitkän aikavälin investoinneilla, joihin yksittäisillä jäsenvaltioilla ei ole mahdollisuutta; korostaa tässä yhteydessä innovatiivisista rahoitusvälineistä tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä antamaansa päätöslauselmaan (5) sisältyneitä päätelmiä ja suosituksia;

39.

korostaa, että on varmistettava alakohtaisten sääntöjen ja varainhoitoasetuksessa asetettujen yleisten puitteiden keskinäinen johdonmukaisuus ja löydettävä tasapaino yksinkertaistamisen ja moitteettoman varainhoidon välillä; panee merkille komission julkaiseman yksinkertaistamisen tulostaulun ja toteaa aikovansa tukea yksinkertaistamisohjelmaa; on vakuuttunut tarpeesta vähentää entisestään edunsaajien hallinnollista rasitusta ja kehottaa panemaan täytäntöön uuden sukupolven monivuotisten ohjelmien perusteellisia "byrokratiatarkastuksia", jotta vältetään hallinnollisen rasituksen lisääntyminen sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

40.

katsoo, että EU:n menojen vaikuttavuus on riippuvainen järkevästä toiminta- ja sääntelykehyksestä ja institutionaalisista puitteista kaikilla tasoilla; korostaa, että SEUT 310 artiklan 5 kohdan ja SEUT 317 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava talousarviota moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti; muistuttaa jäsenvaltioita niiden oikeudellisesta velvoitteesta varmistaa, että talousarvioon otetut määrärahat käytetään tämän periaatteen mukaisesti, ja toteaa, että niiden on kannettava osansa vastuusta EU:n rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; palauttaa mieliin, että 90 prosenttia Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista virheistä on havaittu jäsenvaltioissa ja että suurin osa virheistä olisi voitu välttää; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita antamaan kansallisia vahvistuslausumia, jotka allekirjoitetaan asianmukaisella poliittisella tasolla;

41.

tukee ennakkoehtoja koskevien säännösten käyttöönottoa, jotta voidaan varmistaa, että erityisesti koheesiorahastoa, rakennerahastoja sekä maaseutu- ja kalastusrahastoja koskevaa EU:n rahoitusta kohdennetaan paremmin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että jos niiden täytäntöönpano perustuu yhtäältä paikallisten ja alueellisten viranomaisten tiiviimmän osallistumisen kautta saavutettavan vahvistetun kumppanuuden periaatteelle ja toisaalta ehtoihin, jotka ovat näiden eri rahastojen tavoitteiden kannalta merkityksellisiä, näillä ehdollisuutta koskevilla säännöksillä voitaisiin parantaa EU-tuen oikeutusta ja vaikuttavuutta;

42.

vaatii, että kumppanuussopimusten mukaisen rahoituksen maksamiselle asetetaan tietyt erityisehdot, jotka määritetään ennalta komission ja jäsenvaltioiden vuoropuhelussa; pitää perusteltuna, että näihin ehtoihin kuuluu erityisesti jo voimassa olevan EU-lainsäädännön (hintasääntely, tarjousmenettelyt, liikenne, ympäristö, terveys ym.) täysimääräinen täytäntöönpano, jotta voidaan torjua säännönvastaisuuksia ja varmistaa vaikuttavuus; torjuu kuitenkin ehdot, joissa jäsenvaltioilta vaaditaan perustavanlaatuisia sosiaali- ja talousuudistuksia; katsoo, että kaikkien ehtojen olisi oltava täysin toissijaisuus- ja kumppanuusperiaatteiden mukaisia;

43.

korostaa kuitenkin, että jäsenvaltion aluepoliittisen ja makrotaloudellisen tuloksellisuuden välillä ei ole suoraa yhteyttä eikä alueita saisi rangaista siitä, että kansallisella tasolla ei onnistuta noudattamaan talouden ohjausmenettelyjä; katsoo, että lisäseuraamusten määrääminen voisi näin ollen pahentaa ongelmia jäsenvaltioissa, joissa on jo nyt makrotaloudellisia ongelmia, ja että makrotaloudellisia ehtoja ei siksi voida hyväksyä;

44.

korostaa, että EU:n erillisvirastot tukevat tärkeällä tavalla unionin tavoitteita ja että niiden on saatava niiden tehtäviä vastaavat riittävät budjettivarat;

45.

katsoo lisäksi, että EU:n erillisvirastojen toiminnan tuloksena olisi saatava aikaan huomattavasti suurempia säästöjä jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan näiden virastojen kansallisella tasolla aikaansaamia tehokkuushyötyjä ja hyödyntämään niitä kaikilta osin ja siten järkeistämään kansallisia menoja; kehottaa jäsenvaltioita myös määrittelemään aloja, joilla mahdollisesti tehdään päällekkäistä työtä tai jotka tuottavat vähemmän lisäarvoa suhteessa erillisvirastoihin, jotta niiden toimintaa voitaisiin rationalisoida;

46.

on vakuuttunut, että Euroopan ulkosuhdehallinnon pitäisi tuottaa unionin tasolla mittakaavaetuja ja jäsenvaltioiden tasolla merkittäviä säästöjä, etenkin mitä tulee jäsenvaltioiden ulkoasiainhallintoon kolmansissa maissa;

47.

ehdottaa riippumattoman arvioinnin teettämistä julkisten menojen vaikuttavuudesta kolmella eri tasolla – jäsenvaltiotasolla, aluetasolla ja unionin tasolla – ja tutkimaan perinpohjaisesti lisäarvon tuottamista sekä mahdollisuuksia koota voimavaroja yhteen ja saada aikaan kustannussäästöjä puolustuksen, kehitysyhteistyöpolitiikan, erillisvirastojen, ulkosuhdehallinnon ja tieteellisen tutkimuksen alalla, kun sekä kannustetaan mittakaavaetuihin unionin tasolla että noudatetaan toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että tällaisen arvioinnin teettämisen pitäisi johtaa kustannussäästöihin; muistuttaa, että erillisvirastojen arvioinnissa olisi otettava huomioon 19. heinäkuuta 2012 allekirjoitettuun Euroopan parlamentin, EU:n neuvoston ja Euroopan komission yhteiseen julkilausumaan erillisvirastoista liitettyyn yhteiseen lähestymistapaan sisältyvät asiaa koskevat määräykset;

48.

on samaa mieltä komission kanssa, että hallintomenoja on tehostettava; painottaa kuitenkin, että on olennaisen tärkeää sovittaa tasapainoisesti yhteen lisäsäästöjen tavoite ja sen varmistaminen, että toimielimet pystyvät hoitamaan tehtävänsä niille perussopimuksissa annettujen velvoitteiden ja valtuuksien mukaisesti, kun otetaan huomioon meneillään olevasta talouskriisistä johtuvat vaikeat ongelmat;

49.

vastustaa ehdottomasti lineaaristen henkilöstövähennysten soveltamista kaikkiin toimielimiin, elimiin ja virastoihin, sillä näille perussopimusten mukaisesti määrätyt tehtävät ja velvoitteet eroavat suuresti toisistaan; painottaa, että koska toimielimiä olisi kohdeltava yksilöllisesti, niiden pitäisi saada kunkin itse päättää, mihin kohdistuvia ja millaisia leikkauksia voidaan tehdä ilman, että niiden toiminta hankaloituu;

50.

toteaa, että Euroopan parlamentin täysistuntojen järjestäminen yhdessä paikassa toisi huomattavat säästöt; kehottaa budjettivallan käyttäjää ottamaan asian esille neuvotteluissa vuosia 2014–2020 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä;

51.

katsoo, että vuoteen 2020 saakka ulottuvaa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä, jonka kesto on seitsemän vuotta, olisi pidettävä väliaikaisena ratkaisuna, joka perustuu siihen, että sillä on selvä yhteys Eurooppa 2020 -strategiaan; katsoo kuitenkin, että jos monivuotisen rahoituskehyksen kesto olisi viisi vuotta tai 5+5 vuotta, se olisi paremmin sopusoinnussa toimielinten toimikauden kanssa, mikä lisäisi demokraattista vastuuvelvollisuutta ja vastuuntuntoa; muistuttaa, että jos monivuotisen rahoituskehyksen halutaan olevan elinkelpoinen ja vaikuttava, seitsemän vuoden kesto edellyttää mahdollisimman suurta joustavuutta;

52.

korostaa, että väliarviointi on sisällytettävä rahoituskehysasetukseen erityismenettelyn ja siihen yhdistetyn sitovan aikataulun kera siten, että varmistetaan seuraavan parlamentin täysipainoinen mahdollisuus osallistua siihen; katsoo, että komission olisi esitettävä lainsäädäntöehdotus, jonka avulla mahdollistetaan tarkistetun monivuotisen rahoituskehyksen hyväksyminen ajoissa vuoden 2018 talousarviomenettelyä varten; korostaa, että väliarviointi ei saisi heikentää investointinäkymien vakautta ja että sen olisi suojattava edunsaajia sekä pitkän aikavälin ohjelmatyön ja investointien vakautta;

53.

on periaatteellisesti vakuuttunut, että muuttuvat poliittiset ja taloudelliset olot sekä ennakoimattomat tapahtumat edellyttävät tulevaisuudessa monivuotisen rahoituskehyksen mukauttamista seitsemän vuoden ajanjakson aikana; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tarjottava entistä enemmän talousarvioon liittyvää joustavuutta sekä otsakkeiden sisällä että niiden välillä samoin kuin eri varainhoitovuosien välillä rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla, jotta voidaan varmistaa, että saatavilla olevat budjettivarat voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti;

54.

katsoo, että viiden prosentin liikkumavara rahoituskehyksen (ala)otsakkeiden enimmäismääriin nähden on välttämätön, jotta voidaan sopeutua uusiin tilanteisiin kokonaismäärää kasvattamatta ja monivuotista rahoituskehystä tarkistamatta;

55.

pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä lainsäädännöllisen joustavuuden tasoa (mahdollisuus poiketa tietystä määrästä kyseisen ohjelman koko keston aikana) viidestä prosentista kymmeneen prosenttiin;

56.

korostaa, että monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettuja enimmäismääriä on hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla; ehdottaa siksi, että maksusitoumusmäärärahojen enimmäismääriin nähden jäljelle jäävät liikkumavarat yhden vuoden talousarviossa siirrettäisiin seuraavalle vuodelle ja niiden katsottaisiin muodostavan monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavaran, joka voitaisiin osoittaa tulevina vuosina eri otsakkeisiin arvioitujen tarpeiden mukaisesti ja ottaa käyttöön vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä;

57.

korostaa myös tarvetta ottaa käyttöön maksumäärärahoja koskeva monivuotisen rahoituskehyksen kokonaisliikkumavara, joka mahdollistaa maksumäärärahojen enimmäismääriin nähden jäljelle jäävien liikkumavarojen siirtämisen tuleville vuosille ja niiden käyttöönottamisen vuosittaisten talousarviomenettelyjen yhteydessä;

58.

on erityisen huolestunut maksamatta olevien maksusitoumusten jatkuvasti lisääntyvästä määrästä; kehottaa laatimaan yhteisen toimielinten välisen strategian, jolla maksamatta olevien maksusitoumusten määrä saataisiin hallintaan vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen kattamalla ajanjaksolla, ja toteuttamaan tätä koskevat tarvittavat toimenpiteet; kannustaa keskustelemaan siitä, miten maksumäärärahat saataisiin jakautumaan tasaisemmin monivuotisen rahoituskehyksen koko keston ajalle, jotta vältettäisiin mahdollisimman hyvin riski, että EU:n ohjelmien täytäntöönpano vaikeutuu sen vuoksi, että maksumäärärahoja ei ole käytettävissä rahoituskehyksen voimassaoloajan loppupuolella;

59.

toteaa, että EU:n talousarvio on joka vuosi ylijäämäinen ja että jäsenvaltioiden maksuosuuksia unionin talousarvioon alennetaan vastaavalla määrällä; pitää samalla valitettavana, että neuvosto säännönmukaisesti leikkaa lineaarisesti talousarvioesitykseen sisällytettyjä komission ennakkoarvioita maksumäärärahoista ja että neuvosto on viime vuosina toistuvasti vastustanut sitä, että EU:n talousarvioon otettaisiin varainhoitovuoden lopussa komission tarvitsemat ylimääräiset maksumäärärahat, joiden turvin EU pystyisi vastaamaan taloudellisista sitoumuksistaan; katsoo, että tällainen toimintatapa ei ole hyvän budjetoinnin mukaista ja että vaikka palautetulla ylijäämällä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden alijäämän yleiseen tasoon, kyseisellä summalla voisi olla selkeä vaikutus EU:n vuosittaiseen talousarvioon; palauttaa mieliin, että toimielimet ovat sitoutuneet tarkistamaan varainhoitoasetusta, jotta mahdollistettaisiin käyttämättömien määrärahojen ja talousarvion ylijäämän siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle;

60.

kannattaa vakaasti ennakoimattomiin menoihin varattua liikkumavaraa, mutta korostaa, että se voi olla vaikuttava ainoastaan, jos sen käyttöönottoon ei liity pakollista enimmäismäärien tasapainottamista, ja katsoo, että se olisi hyväksyttävä neuvostossa määräenemmistöllä;

61.

pitää myönteisenä komission ehdotusta lisätä joustovälineelle osoitettavia määrärahoja ja vuotuisten määrien käyttöä vuoteen n + 3 saakka;

62.

korostaa kannattavansa voimakkaasti komission ehdotusta, jonka mukaan hätäapuvaraus, Euroopan unionin solidaarisuusrahasto, Euroopan globalisaatiorahasto ja maatalousalan kriisivaraus, niiden ohjelmoimattomuus huomioon ottaen, olisi otettava talousarvioon yli rahoituskehyksessä asianomaisille otsakkeille vahvistettujen enimmäismäärien;

63.

toteaa, että Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) tuo lisäarvoa, koska se on kriisinhallintaväline, jolla autetaan työttömiksi jääneitä palaamaan työmarkkinoille; korostaa, että EGR:n toimintaa on jatkettava ja edelleen parannettava vuoden 2013 jälkeen, koska se on väline, jota kaikki työntekijäryhmät voivat käyttää tasavertaisesti hyväkseen; korostaa myös, että avustusten maksamismenettelyä on tehostettava yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla sitä;

64.

palauttaa mieliin, että EU:n talousarvio kattaa kaikki EU:n toimielinten toimivaltansa rajoissa tekemistä päätöksistä johtuvat tulot ja menot ja että siinä otetaan erikseen huomioon luotonannon ja -oton sekä takausten muodossa toteutettavat unionin rahoitustoimet;

65.

kehottaa komissiota ja neuvostoa esittämään erillisessä liitteessä luettelon niistä talousarvio- tai rahoitussitoumuksista ja takauksista, joihin unioni tai jotkin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unionin vakautusmekanismien yhteydessä (Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi, Euroopan rahoitusvakausväline ERVV ja Euroopan vakausmekanismi EVM) SEUT 122 artiklan 2 kohdan, SEUT 136 artiklan 3 kohdan ja SEUT 143 artiklan määräysten mukaisesti, sekä muille jäsenvaltioille annettavasta kahdenvälisestä rahoitusavusta tai muista "pankkiunioniin" liittyvistä hankkeista;

66.

korostaa, että kaikki talous- ja rahaliiton vahvistamiseen liittyvät päätökset olisi tehtävä perussopimusten perusteella ja että asiaankuuluvien toimielinten olisi oltava niissä mukana; korostaa, että kaikenlainen poikkeaminen yhteisömenetelmästä ja hallitusten välisten sopimusten käytön lisääminen vain jakaa ja heikentää Euroopan unionia ja euroaluetta;

67.

on täysin vakuuttunut, että mahdollinen uusi euroalueen jäsenvaltioille tarkoitettu yhteinen rahoituskapasiteetti, joka suunnataan maakohtaisia epäsymmetrisiä häiriöitä koskeviin sopeutustoimiin ja rakenteellisiin uudistuksiin ja johon liittyviä finanssipoliittisia toimintoja ei ole katettu monivuotisessa rahoituskehyksessä, on kehitettävä unionin puitteissa ja nykyisten toimielinten on huolehdittava, että siihen sovelletaan asianmukaista demokraattista tilivelvollisuutta; muistuttaa, että kuten perussopimuksissa määrätään, kaikki uusi budjettikapasiteetti on otettava talousarvioon, jolloin noudatetaan sen yhtenäisyyden periaatetta; katsoo lisäksi, että tällaisen uuden budjettikapasiteetin näkyvyyden parantamiseksi ja täydentävyyden varmistamiseksi olisi luotava uusi monivuotisen rahoituskehyksen otsake; vastustaa ankarasti pyrkimyksiä laskea monivuotista rahoituskehystä koskevassa komission ehdotuksessa esitettyjä enimmäismääriä, jotta turvattaisiin varat tälle uudelle kapasiteetille;

68.

vaatii painokkaasti jäsenvaltioita sitoutumaan vahvasti Euroopan kehitysrahaston sisällyttämiseen EU:n talousarvioon vuodesta 2021 alkaen; toteaa, että uudistus edellyttäisi monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien korottamista vastaavasti;

69.

vahvistaa aikovansa järjestää tulevaisuudessa erityisen julkisen keskustelun ja toimittaa äänestyksen talousarvion tulopuolesta osana vuotuisen talousarvioesityksen käsittelyä; katsoo vakaasti, että näin ylläpidetään jatkuvaa keskustelua unionin rahoitusjärjestelmästä, ja tiedostaa samalla täysin, ettei budjettivallan käyttäjällä ole tällä hetkellä valtuuksia esittää muutoksia talousarvion tähän osaan;

70.

katsoo, että yli vuosi sitten käynnistetyt seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevat neuvottelut osoittavat selvästi, millaiseen umpikujaan on ajauduttu todellisten omien varojen järjestelmän puutteen vuoksi: neuvottelut järjestetään neuvostossa ja niitä käydään kahteen vastakkaiseen leiriin jakautuneina, yhtäältä niitä johtavat EU:n talousarvion nettomaksajamaat ja toisaalta nettosaajamaat osana järjestelmää, jossa luodaan puhtaasti kirjanpitoon perustuvan "oikeudenmukaisen palautuksen" tavoite, jonka vuoksi monivuotisesta rahoituskehyksestä tehtävä sopimus on viime kädessä kiinni siitä, että päästään sopimukseen moninaisista poikkeuksista ja korvauksista, joista neuvotellaan suljettujen ovien takana ja jotka ovat Euroopan kansalaisten näkökulmasta käsittämättömiä;

71.

on vakaasti sitä mieltä, että unionin talousarvion rahoittamisessa olisi palattava todelliseen omien varojen järjestelmään, josta on määrätty Rooman sopimuksessa ja kaikissa sitä seuranneissa EU:n perussopimuksissa; pitää erittäin valitettavana, että nykyinen järjestelmä, jossa valtaosa rahoituksesta on peräisin kansallisista maksuosuuksista, ei ole avoin eikä oikeudenmukainen eikä se ole parlamentaarisen valvonnan kohteena sen enempää EU:n kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla; korostaa, että tällainen järjestelmä on pohjimmiltaan perussopimuksen määräysten ja hengen vastainen;

72.

painottaa, että omien varojen järjestelmän rakenneuudistus ei sellaisenaan kohdistu EU:n talousarvion suuruuteen vaan siihen, että pyritään saavuttamaan tehokkaampi varojen yhdistelmä sovittujen EU:n politiikkojen ja tavoitteiden rahoittamiseksi; painottaa, että uuden järjestelmän käyttöönotto ei lisäisi kansalaisten yleistä verorasitusta vaan vähentäisi sen sijaan kansallisiin valtionkassoihin kohdistuvaa rasitusta;

73.

vahvistaa 13. kesäkuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä peruskannan, jonka mukaan se ei ole valmis antamaan hyväksyntäänsä seuraavalle rahoituskehysasetukselle, ellei päästä poliittiseen sopimukseen omien varojen järjestelmän uudistamisesta 29. kesäkuuta 2011 annetun komission ehdotuksen mukaisesti ja myös siinä tehdyistä todellisia uusia omia varoja koskevista lainsäädäntöehdotuksista; katsoo, että tällaisella uudistuksella olisi pyrittävä supistamaan jäsenvaltioiden BKTL:ään perustuvia maksuosuuksia EU:n talousarvioon siten, että niiden osuus olisi enintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja näin edistämään jäsenvaltioiden vakauttamispyrkimyksiä;

74.

on vakuuttunut, että välttämättömään poliittiseen yhteisymmärrykseen on sisällyttävä seuraavat elementit:

75.

korostaa, että monivuotisen rahoituskehyksen hyväksymiseen tarvitaan sekä parlamentissa että neuvostossa ehdoton enemmistö, ja huomauttaa, että on tärkeää hyödyntää kaikilta osin 312 artiklan 5 kohdan määräyksiä, jotka velvoittavat toimielimet käymään neuvotteluja päästäkseen yksimielisyyteen tekstistä, jolle parlamentti voi antaa hyväksyntänsä;

76.

tähdentää, että tämä on ensimmäinen kerta, kun rahoituskehysasetus hyväksytään Lissabonin sopimuksen uusien määräysten mukaisesti, mikä tuo mukanaan toimielinten välisiä uusia yhteistyöjärjestelyjä, joissa yhdistyvät tehokas päätöksenteko ja kunkin valtaoikeuksien kunnioittaminen; pitää sen vuoksi myönteisinä puheenjohtajavaltioina toimineiden Unkarin, Puolan, Tanskan ja nykyisen puheenjohtajavaltion Kyproksen toteuttamia toimia, joiden pyrkimyksenä on ollut käynnistää jäsennelty vuoropuhelu ja ottaa käyttöön säännöllinen tietojen vaihto parlamentin kanssa;

77.

on valmis käynnistämään tiiviin keskustelun neuvoston kanssa sekä rahoituskehysasetuksesta että toimielinten sopimuksesta, ja pyytää neuvostoa tiivistämään yhteyksiään kaikilla tasoilla 22.–23. marraskuuta 2012 pidettävää Eurooppa-neuvostoa ajatellen; korostaa, että monivuotisesta rahoituskehyksestä on päästävä lopulliseen sopimukseen mahdollisimman pian;

78.

huomauttaa, että Eurooppa-neuvostossa mahdollisesti aikaansaatu poliittinen sopimus antaa neuvostolle ainoastaan neuvotteluvaltuudet; korostaa, että parlamentin ja neuvoston välillä on käytävä kattavat neuvottelut vielä Eurooppa-neuvostossa saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen jälkeen, ennen kuin neuvosto toimittaa monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotuksensa virallisesti parlamentille sen hyväksynnän saamiseksi;

79.

muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan parlamentin ja neuvoston tehtävänä on toimia lainsäädäntöeliminä ja että Eurooppa-neuvostolla ei ole lainsäätäjän roolia; painottaa, että neuvottelut monivuotisiin ohjelmiin liittyvistä lainsäädäntöehdotuksista käydään tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen;

80.

vaatii, että rahoituskehysasetuksen käsittelyyn ja siihen liittyvistä monivuotisista ohjelmista käytäviin neuvotteluihin on sovellettava laatuun perustuvaa tarkastelutapaa; painottaa, että niitä on käsiteltävä pakettina, ja vahvistaa periaatteen, jonka mukaan mistään ei ole sovittu, ennen kuin kaikesta on sovittu;

81.

korostaa, että parlamentin valiokuntien laatimat väliaikaiseen mietintöön liitetyt lausunnot ovat tärkeitä, koska ne täydentävät tässä päätöslauselmassa annettuja suuntaviivoja monivuotista rahoituskehystä ja toimielinten sopimusta koskeville neuvotteluille ja niissä annetaan arvokkaita ohjeita ja tietoja neuvotteluja ajatellen; katsoo, että lausuntoihin sisältyviä alakohtaisia suosituksia olisi hyödynnettävä asianomaisista monivuotisista ohjelmista käytävissä neuvotteluissa; muistuttaa tässä yhteydessä vakaasta kannastaan, että monivuotista rahoituskehystä koskevassa erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä ei pitäisi käsitellä asioita, joihin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä;

82.

pyytää neuvostoa kiinnittämään huomiota liitteenä olevaan työasiakirjaan, jossa esitellään muutoksia ehdotukseen neuvoston asetukseksi vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta ja ehdotukseen toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta; toteaa, että lisämuutokset voivat olla tarpeen sen mukaan, miten neuvottelut monivuotisesta rahoituskehyksestä etenevät; huomauttaa, että toimielinten sopimus voidaan viimeistellä vasta, kun monivuotista rahoituskehystä koskeva menettely on saatettu päätökseen;

83.

huomauttaa vielä, että jos monivuotista rahoituskehystä ei hyväksytä vuoden 2013 loppuun mennessä, jatketaan vuotta 2013 koskevien enimmäismäärien ja muiden toimenpiteiden voimassaoloa, kunnes uusi monivuotinen rahoituskehys on hyväksytty; toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti on valmis pyrkimään pikaisesti yhteisymmärrykseen neuvoston ja komission kanssa monivuotisen rahoituskehyksen sisäisen rakenteen mukauttamisesta siten, että siinä otetaan huomioon uudet poliittiset painopisteet;

84.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille sekä muille toimielimille ja elimille, joita asia koskee.