9.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 133/27

1.1

ETSK pitää energian sisämarkkinoita mahdollisuutena hyödyntää Euroopassa tehtyjä erilaisia energiavalintoja ja varmistaa, että markkinat kokonaisuudessaan toimivat optimaalisesti – yhteenliitettyjen infrastruktuurien avulla – teollisuuden ja kotitalouksien hyväksi.

1.2

ETSK kannattaa komission lähestymistapaa sikäli kuin sen tavoitteena on poistaa toimet, jotka estävät loppukuluttajaa hyötymästä erilaisista energiavalinnoista.

1.3

Kuluttajat on asetettava jälleen keskeiseen asemaan, ja kaikki älykkäisiin verkkoihin ja mittausjärjestelmiin (smart grids ja smart meters) liittyvät uudet toiminnot on suunniteltava heidän etuaan ajatellen.

1.4

Energian sisämarkkinoiden tavoitteista ja menettelytavoista vallitsee huomattava informaatiovaje. Se voidaan poistaa ainoastaan sellaisen laajan EU:n tiedotuskampanjan avulla, jonka suunnitteluun osallistuvat kansalaisyhteiskunnan kaikki edustajat.

1.5

Energiaköyhyyden torjumisen tulee olla EU:ssa harjoitettavien julkisten politiikkojen ensisijainen tavoite. ETSK kehottaa neuvostoa ja komissiota asettamaan tämän kysymyksen etusijalle toukokuussa 2013 järjestettävässä Euroopan energiahuippukokouksessa.

2.1

Euroopan komissio esittää tiedonannossaan perustellusti toivomuksen moitteettomasti toimivista energian sisämarkkinoista, jotta saavutetaan EU:n valtion- ja hallitusten päämiesten helmikuussa 2011 vuodeksi 2014 asettama tavoite. He vahvistivat tuolloin, että energian sisämarkkinat on saatettava päätökseen kyseiseen määräaikaan mennessä, jotta kaikilla eurooppalaisilla kuluttajilla on täysi vapaus valita sähkön- tai kaasuntoimittajansa.

2.2

Sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden kehittämisen lähtökohtana on vuodesta 1996 lähtien ollut yhtäältä ajatus, että kaikki eurooppalaiset kuluttajat voisivat valita energiantoimittajansa vapaasti (toimittajan kansallisuudesta riippumatta) ja saada energiatoimitukset sellaisten energiainfrastruktuurien kautta, joita tuottajat eivät enää hallinnoi, ja toisaalta että näiden yhtenäismarkkinoiden tehokkuus vaikuttaisi suotuisasti energian hintoihin ja antaisi dynaamisia ja asianmukaisia signaaleja tarvittavista investoinneista.

2.3

Tätä tavoitetta ei ole toistaiseksi saavutettu kaikilta osin. Energian sisämarkkinat ovat eräissä maissa mahdollistaneet sen, että kuluttajille voidaan tarjota aiempaa joustavampi valinnanvara ja kilpailukykyisempi hinnoittelu, mikä on näin vaimentanut primäärienergian kasvavista kustannuksista johtuvaa hintojen nousukehitystä. Energian sisämarkkinat ovat myös helpottaneet entistä toimivampien ja avoimempien tukkumarkkinoiden toteutumista ja vahvistaneet näin toimitusvarmuutta Euroopan unionissa. Valtaosassa jäsenvaltioita energiamarkkinoiden kehitykselle on tunnusomaista siirtyminen (kansallisista tai alueellisista) monopoleista oligopoleihin, jotka ovat yhä kansallisia tai alueellisia ja joiden välillä on erittäin vähän yhteysvaikutuksia ja kilpailua.

2.4

Uudet välineet (pörssit, markkinoiden yhteenkytkeminen jne.) kattavat vain hyvin pieniä volyymejä, ja olennainen osa kaupasta käydään nykyisin edelleen pääosin kansallisella tasolla. Sähkön osalta kilpailu tuotantotasolla on eräissä maissa hypoteettista: kahdeksassa valtiossa 27:stä 80 prosenttia sähköntuotannosta on vakiintuneiden toimijoiden hallinnassa, ja kun otetaan huomioon kansallisten kaasuntoimittajien määräävä (eräissä maissa jopa yksinoikeudellinen) markkina-asema, kaasun sisämarkkinat ovat niin ikään edelleen hyvin näennäiset.

2.5

Energian sisämarkkinat toimivat näin ollen nykyisin ennemminkin kansallisten käytänteiden, markkinoiden ja teollisuuden toimijoiden rinnakkainasetteluna, jossa kunkin maan sääntelyviranomaisen ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) valvonnassa sovelletaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana hyväksyttyjä unionin eri säädöksiä, kuin yhtenäisenä talousalueena, joka aidon kilpailun ansiosta hyödyttää eurooppalaisia yrityksiä ja kuluttajia. Kansalliset energiavalinnat vaikuttavat kuitenkin energian hintoihin naapurimaissa, eikä päätöksiä tällä alalla voida tehdä yksipuolisesti.

2.6

Hintoja vääristää se, että lisänä on epäselviä, epäsymmetrisiä ja usein liiallisia alueellisia tai kansallisia veroja, jotka eräissä tapauksissa ovat nousseet 1 000 prosenttia viidentoista vuoden aikana ja jotka aiheuttavat vakavaa haittaa kotitalouskuluttajille ja sähköä paljon kuluttaville teollisuusaloille. Uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen kannustavia kansallisia politiikkoja ei koordinoida jäsenvaltioiden kesken, joten on välttämätöntä – koska kyseiset energialähteet eivät ole ohjailtavissa ja niillä on verkossa etusija – määritellä pikaisesti eurooppalaisten markkinoiden uudenlainen malli, jotta estetään eurooppalaisen sähköjärjestelmän hallinnoinnin heikkeneminen. Jäsenvaltioissa harjoitettavien politiikkojen on energiatyypistä riippumatta oltava täysin läpinäkyviä myönnettävien tukien (tai poikkeuksien) osalta, jotta varmistetaan, että kaikki markkinatoimijat käyttäytyvät oikeudenmukaisesti ja että EU:n kilpailusääntöjä noudatetaan asianmukaisesti energia-alalla.

2.7

Laajalle levinnyt kansallisten säänneltyjen hintojen käytäntö ei tarjoa dynaamisia hintasignaaleja, jotka voisivat kannustaa kuluttajia vähentämään kulutustaan ja tarkkailemaan energialaskujaan. Se ei myöskään anna takeita siitä, että energiatoimitusten tai -tuotannon todelliset kustannukset katetaan, mikä heikentää energiayhtiöiden taseita sekä tulevina vuosikymmeninä tarvittavia investointeja tuotantoon ja verkkoihin.

2.8

Valistuksen, tiedotuksen ja avoimuuden puuttumisen johdosta unionin kansalaiset/kuluttajat eivät edelleenkään ymmärrä valtaosaa energian sisämarkkinoiden tavoitteista ja menettelytavoista. Vaikka kotitalouskuluttajien markkinat on teoriassa vapautettu 1. heinäkuuta 2007 lähtien, vaihdettujen energiatoimittajien alhainen osuus eräissä unionin jäsenvaltioissa johtuu yksinkertaisesti jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten ja teollisuuden toimijoiden kroonisesta tiedotuksen ja viestinnän vähäisyydestä.

3.1

Kun otetaan huomioon suuret haasteet, joiden edessä EU on (maailmanlaajuinen talouskriisi, ilmaston lämpeneminen, energiahuollon turvaaminen jne.), on lisättävä avoimuutta, joustavuutta, energiakauppaa ja yhteenliitäntöjä jäsenvaltioiden välillä, jotta edistetään tehokkuuteen ja yhteisvastuuseen liittyviä ilmeisiä etuja ja optimoidaan toteutettavat investoinnit entistä paremmin.

3.2

ETSK antaa yksiselitteisen tukensa Euroopan komission käynnistämille aloitteille ja katsoo, että Euroopan energiayhteisön perustamisen ohella todellisen yhteisen energia-alueen loppuunsaattaminen 500 miljoonalle kuluttajalle on olennainen osatekijä, jotta talouskehitys käännetään takaisin kasvuun EU:ssa. ETSK katsoo, että runsas, jaettu ja kilpailukykyinen energia on avaintekijä EU:n talouden kehittymisen ja työpaikkojen luomisen kannalta. Euroopan teollisuus tarvitsee energiaa kilpailukykyisin hinnoin sekä säilyäkseen että kehittyäkseen jatkossakin.

3.3

Tässä mielessä on aiheellista varmistaa, että joulukuusta 1996 lähtien annettujen asetusten ja direktiivien muodollisen täytäntöönpanon ohella noudatetaan energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön henkeä ja että jäsenvaltiot edistävät todellista kilpailua sekä alue-, jäsenvaltio- että unionitasolla. ETSK antaa tukensa aloitteille, jotka mahdollistavat energiankuljetusverkkojen käytön sujuvoittamisen ja tehokkuuden parantamisen nopeuttamalla standardointityötä, joka on välttämätöntä uusiutuvien energialähteiden merkittävää kehittämistä ajatellen. Komitea kannattaa energiaverkkojen yhteenliitäntöjen kehittämistä ja markkinoiden yhteenkytkemistä sekä monenvälistä yhteistyötä, josta esimerkkinä mainittakoon Coreson (Coordination of Electricity System Operators – sähköverkon koordinointi Länsi-Euroopassa) – kuormituksen eurooppalaisen jakelukeskuksen aihion – perustaminen.

3.4

Ensisijaisesti kansallisiin poliittisiin näkökohtiin perustuvat säännellyt hinnat ovat osa protektionistista, EU:n intressien vastaista lähestymistapaa. Ne estävät sen, että energian todelliset kustannukset otettaisiin huomioon kuluttajien käyttäytymisessä, eikä niitä voida hyväksyä kuin väliaikaisesti jäsenvaltioissa, jotka haluavat soveltaa niitä. Kuluttajille ja investoijille on annettava todellista kustannuskehitystä (hiilidioksidi mukaan luettuna) heijastelevia hintasignaaleja tulevien päätösten ohjaamiseksi järkevällä tavalla. Todellisiin kustannuksiin kytköksissä oleva energian hinta on eräs tekijä, jonka avulla kulutusta voidaan hallita entistä paremmin ja joka antaa sysäyksen tarvittavalle muutokselle kuluttajien – joiden on oltava aiempaa aktiivisempia kehitteillä olevassa uudessa mallissa – käyttäytymisessä.

3.5

Samanaikaisesti paikallista ja kansallista energiaverotusta, joka on EU:ssa hyvin kirjavaa, on syytä selkiyttää ja tarkastella uudelleen yksityiskohtaisesti. Sähkön osalta perittävät maksut ja arvonlisävero vaihtelevat Yhdistyneen kuningaskunnan 4,7 prosentista Tanskan 54,6 prosenttiin ottamatta huomioon tuotetun energian energiasisältöä. ETSK kannattaa näin ollen komission aloitteita, joilla pyritään edistämään yhdenmukaista, entistä järkevämpää energiaverotusta EU:ssa. ”3 × 20”-tavoitteiden saavuttaminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä edellyttävät, että otetaan käyttöön yhteinen verokehys, jossa uusiutuviin ja fossiilisiin energialähteisiin kohdistuvaa verotaakkaa säännellään objektiivisesti ja jossa kunkin tuotteen osalta otetaan huomioon sen energiasisältö ja hiilidioksidipäästöt.

3.6

Energiaköyhyyttä, joka koskee 13:a prosenttia eurooppalaisista kotitalouksista, toisin sanoen 65:tä miljoonaa unionin kansalaista, ei voida jättää vaille huomiota energian sisämarkkinoita luotaessa. Kilpailuun, joka on yksi energian sisämarkkinoiden alkuperäisistä tavoitteista, voidaan pyrkiä vain, jos se on EU:n kaikkien kuluttajien edun mukaista. Tämä merkitsee, että kansalaisille kuluttajina annetaan jälleen keskeinen rooli ja että energiaköyhyydestä laaditaan pikaisesti eurooppalainen määritelmä, joka voi aluetukia koskevan unionin politiikan tavoin antaa sysäyksen kansallisille tukipolitiikoille. Euroopan unionin on huolehdittava siitä, että näiden välttämättömien ja kiireellisten energiaköyhyyden torjuntapolitiikkojen sekä sisämarkkinoiden hengen vastaisten protektionististen hinnoittelukäytäntöjen välillä tehdään selkeä ero. ETSK ehdottaa, että seuraavassa Euroopan energiahuippukokouksessa, joka järjestetään toukokuussa 2013, keskitytään ensisijaisesti tähän kysymykseen ja hahmotellaan alustavasti eurooppalaista julkista energiahallintoa.

3.7

ETSK:n mielestä energia-alalla ensisijaisia ovat koulutus, tiedottaminen ja avoimuus (1), jotta kuluttajilla on mahdollisuus tehdä soveltuvimmat valinnat sekä taloudellisten näkökohtien että energiatehokkuuden kannalta ja valita edullisimmat energiantoimittajat. Euroopan unionin tulisi käynnistää kattava viestintäkampanja tehdäkseen selkoa yhteisistä haasteista ja tarjotakseen eurooppalaisille kuluttajille keskeistä tietoa yksinkertaisella ja konkreettisella tavalla.

3.8

ETSK katsoo, että kuluttajien sitoutuminen on ehdoton edellytys älymittareiden onnistuneelle käyttöönotolle, joka voi tarjota mahdollisuuksia energiatehokkuuden parantamiseen. Edelleen on kuitenkin monia ratkaisemattomia ongelmia, jotka liittyvät erityisesti yhteentoimivuuteen ja tietosuojaan sekä siihen, ovatko mahdolliset hyödyt suurempia kuin kuluttajille aiheutuvat kustannukset. Näiden ongelmien mahdollisimman pikainen ratkaiseminen olisi kaikkien energiankäyttäjien edun mukaista.

3.9

Huomispäivän eurooppalaisten energiamarkkinoiden ei pidä ohjautua yksinomaan tarjonnan logiikan mukaan. Niiden on myös edistettävä kysynnänohjausta teollisuudessa ja kotitalouksissa sekä hyödynnettävä maksimaalisesti älykkäisiin verkkoihin ja mittausjärjestelmiin liittyviä uusia toimintoja. ETSK kannattaakin sitä, että EU:n tasolla kehitetään koordinoituja kapasiteettimekanismeja, joiden avulla voidaan tasoittaa kulutusta, varmistaa eurooppalaisten sähköjärjestelmien toimivuus (erityisesti kulutushuippujen aikana) ja kannustaa sähkönkulutuksen vähentämiseen.

3.10

ETSK toivoo, että EU:ssa aloitetaan todellinen keskustelu energiajärjestelmien muuttamisesta, siihen liittyvistä haasteista sekä sen kustannuksista ja koordinoinnista jäsenvaltioiden välillä. Euroopan unioni ei voi olla 27:n itsekkäästi toteutetun energiapolitiikan summa. Unionin on kyettävä arvioimaan, kuinka yhden maan tekemät valinnat vaikuttavat muihin maihin. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on tältä osin erittäin tärkeää, ja se, että on erilaisia foorumeita, on myönteistä. Eurooppalainen, kaikki sidosryhmät yhteen kokoava todellinen vuoropuhelu energiasta on käynnistettävä erityisesti jäsenvaltioissa sopusoinnussa eurooppalaisen ulottuvuuden kanssa.