16.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/1

1.

Komission muutettu ehdotus asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja koheesiopolitiikan alan rahastoja koskevista yleisistä säännöksistä liittyy olennaisesti yhteisen strategiakehyksen antamiseen.

2.

Tässä lausunnossa käsitellään ainoastaan komission muutettua ehdotusta, mutta tilintarkastustuomioistuin haluaisi yleisellä tasolla viitata lausuntoonsa nro 7/2011.

3.

Komission muutettu ehdotus muuttaa yhteisen strategiakehyksen kattamaa alaa ja jaottelee yhteisen strategiakehyksen sisällön yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen uuden liitteen (liite I) ja komission delegoidun säädöksen kesken. Tällöin on vaarana, että toimintapolitiikka monimutkaistuu entisestään.

4.

Tilintarkastustuomioistuin toteaa, että yhteisen strategiakehyksen tavoitteena on edelleen tarjota ohjelmasuunnittelulle selkeät strategiset suuntaviivat jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla (ks. johdanto-osan kappale 14 ja muutetun ehdotuksen 2 artiklan 2 kohta ja 10 artikla). Toisin kuin komission alkuperäisessä ehdotuksessa, yhteisessä strategiakehyksessä ei kuitenkaan enää muunnettaisi unionin tavoitteita rahastojen keskeisiksi toimenpiteiksi. Sen sijaan lainsäätäjä siirtäisi komissiolle vallan vahvistaa kunkin temaattisen tavoitteen osalta suuntaa-antavia toimenpiteitä, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo, ja niiden toteuttamista koskevat periaatteet sekä yhteistyön painopisteet (ks. muutetun ehdotuksen 11 ja 12 artikla). Aiemman lausuntonsa mukaisesti (ks. lausunto nro 7/2011, kohta 8) tilintarkastustuomioistuin katsoo, että tämä todellisuudessa edustaa keskeistä ja ratkaisevan tärkeää osatekijää tulevassa koheesiojärjestelmässä. Näin ollen sitä olisi pidettävä EU:n lainsäädännön olennaisena osatekijänä, jonka osalta toimivaltaa ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla voida siirtää.

5.

Tilintarkastustuomioistuin haluaa lisäksi muistuttaa suosituksestaan, jonka mukaan Euroopan tasolla saatavan lisäarvon käsitteestä olisi laadittava asianmukainen poliittinen julkilausuma tai käsite olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, jotta EU:n päättävät elimet voisivat viitata siihen valitessaan etusijalle asetettavia menoaloja (ks. lausunto nro 1/2010, kohta 18). Vuosien 2014–2020 oikeudellisen kehyksen hyväksyminen tarjoaa tähän oivan mahdollisuuden. Tällainen selvennys olisi sitäkin tärkeämpi, jos aikomus siirtää komissiolle valtuudet määritellä toimenpiteitä, joilla on suuri eurooppalainen lisäarvo, toteutuu. Tilintarkastustuomioistuin huomauttaa tältä osin, että muutetussa ehdotuksessa (ks. muutetun ehdotuksen 2 artiklan 4 kohta) annettu määritelmä ei ole riittävän selvä niiden taustakriteereiden osalta, jotka mahdollistavat sellaisten toimenpiteiden valinnan, joilla ”on huomattavaa merkitystä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteiden saavuttamisessa ja jotka toimivat vertailukohtana ohjelmia valmisteltaessa”.

6.

Lisäksi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kaikkien EU:n toimenpiteiden suunnittelussa olisi otettava huomioon EU:n lisäarvon tuottamisen tavoite. Viittaus toimenpiteitä koskevaan ”suuntaa-antavaan” luetteloon (muutetun ehdotuksen 12 artikla) antaa sen vaikutelman, että EU:n lisäarvon tuottamista koskevan vaatimuksen noudattaminen on lähinnä vapaaehtoista.